Niille, jotka haluavat tutkia eikä vain hutkia, on tässä aineistoa varhaiskristittyjen temppelitoimituksista:
http://www.fairlds.org/pubs/conf/1999TveJ.html
Jos laitatte tuon aloitusotsikon googleen, niin tulee yli 400 osumaa, jotka eivät tosin kaikki koske samaa asiaa.
http://www.fairlds.org/pubs/conf/1999TveJ.html
Jos laitatte tuon aloitusotsikon googleen, niin tulee yli 400 osumaa, jotka eivät tosin kaikki koske samaa asiaa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ei pääse eroon tavoistaan...Taas linkkiä pukkaa!
Mikset koskaan kerro näistä asioista omin sanoin!?
Ei se osaa englantia. Kunhan vaan linkittää mormoniauktoriteettien suosittelemia sivuja. Tuollaista on sokea usko.
kun pidän sitä tarpellisena. Tuossakin on niin laajoja tietoja, ettei niitä omin sanoin kannata ruveta selvittämään. Mitä perusteita on kenelläkään moittia linkkien käyttöä?
Linkin monet kohdat ovat minulle selviä temppelityön kautta. Tuossa linkissä on viiteitä niillekin, jotka eivät itse pääse temppeliin. Erityisesti olen halunnut linkillä osoittaa, että alkukristillisyyteen kuului muuutakin kuin sitä, mitä on sanottu Raamatussa.
sanoa omin sanoin?? Aina on kuitenkin sun mielestäs väärin oli sanat lainatut tai omat, niinkauan kun on kysymyksessä mormonit... ei sulle mikään kelpaa!
Hyvä juttu Tapani linkitä lisää!!
Niille, jotka haluavat tutkia eikä vain hotkia, on tässä aineistoa mormonien temppelitoimituksista:
http://www.mormonismi.net/temppeli/temppelityo.shtml
viittasit Cyrilliin hän toki on kirjoittanut temppeistä, mutta ainoastaan Roomalaisten ja Kreikkalaisten ns. pakanatemppeleistä.
Olen nyt etsinyt ainakin 3 vuoden ajan eri lähteistä merkkejä kristinopin alkukirkon ajan temppelitoimituksista. Totuus ainuttakaan en ole löytänyt. Olen jopa tutkinut saatavilla olevia varhaisia Raamattuun liittyviä kopioita. Totuus ei vähäisintäkään viitettä kristittyjen temppelitoimituksista.
Edellisen kerran kun otit asian esille tuon Cyrilin nimissä, etsin käsiini nuo tekstit ja vastasin sinulle oletko lukenut vastaukseni, minä en nyt muista mikä ketju se oli.
Tässä pieni näyte minkälaisia tekstejä olen jatkuvasti kahlannut läpi. Omasta mielestäni en ole ennakkoluuloinen vaan olisin aivan tosissani halunut tutustua noihin toimituksiin muitakin kuin MAP- kirkon lähteistä. Nyt rohkenen väittää ettei niitä lopultakaan ole.
Tässä pieni näyte minkälaisia tekstejä olen jatkuvasti kahlannut läpi.
Riemuvuosien kirja
’The Book Of Jubilees’, Riemuvuosien Kirja, on yksi tunnetuimmista kaanonin ulkopuolisista kirjoituksista. Hepreankielen sana ’jobel’ merkitsee riemuvuoden lisäksi oinaansarvea siksi, että riemuvuoden alkamisen merkkinä oli tapana puhaltaa oinaansarveen. Kirja kuuluu etiopialaiseen raamattuun, kuten myös Eenokin Kirja. Tämä teksti on suomennettu englanninkielisestä käännöksestä kevään 2001 aikana, kirjasta ’The Apocrypha And Pseudepigrapha Of The Old Testament’ (Oxford: Clarendon Press, 1913).
Tekstissä esiintyy muutamia sanoja, joiden suomentamisessa oli sen verran vaikeuksia, että ne on jätetty suomentamatta mm. ’stacte’ tarkoittaa jotain ainetta, jota käytettiin suitsukkeen tuoksun aikaan saamiseksi, ja ’eljo’ ym. jotka ’tappoivat toisiaan’, en tiedä minkälaisista oli kyse, mutta kirjoitin sanat niin kuin ne olivat englannin kielisessä käännöksessä. Erisnimet on kirjoitettu yleensä niin kuin ne ovat kansainvälisestikin, poikkeuksena tunnetuimmat henkilöt, kuten vaikka Nooa ja Jaakob poikineen, näiden nimet ovat niin kuin ne ovat 1938 kirkkoraamatussamme, esim. Reuben on Ruuben ja Judah on Juuda. Paikkojen nimet ovat myös enimmäkseen niin kuin ne olivat kirjoitettukin, poikkeuksina mm. Bethel on Beetel. Melkisedekistä kertova osuus puuttui tästä joten lainailin kyseisen osan melko suoraan raamatustamme. Tekstissä oli joku toinenkin, pienempi aukko, jonka myös täydensin ensimmäisen Mooseksen kirjan tekstillä. Jotkut lauseet voivat ensisilmäyksellä vaikuttaa epäselviltä, mutta ne on kuitenkin kirjoitettu niin kuin ne ovatkin. Mielestäni jakeiden numerointi rikkoo tyylikkään kokonaisuuden, tietysti se helpottaa kansainvälistä vertailua, mutta henkilökohtaisesti en pidä tärkeänä, että lauseiden välillä on jotain numeroita, siksi olen jättänyt tästäkin jaejaon pois.
Gelasiuksen julistuksen ’Liber de filiabus Adae Leptogeneseos’, jonka olen suomentanut ’Kirja Aadamin tyttäristä Leptogeneseos’ on luultavasti tarkoittanut ainakin osaa tästä kirjasta. Leptogeneseos on kreikasta käännetty latinaksi ’Pieni Genesis’, jossa ’pieni’ ei tietenkään viittaa kirjan kokoon vaan siihen, että tämä teksti käsittelee paljon yksityiskohtia.
Kirja on olemassa amharan (etiopian) kielellä, ja lisäksi Qumranista on löydetty paljon hepreankielisiä katkelmia. Museoissa ympäri maailmaa löytyy myös kreikan ja latinan kielelle käännettyjä osia. Suomalaisessa kirjasarjassa ’Raamattu ja sen kulttuurihistoria’, osassa 6 sivulla 37 sanotaan, että kirjasta olisi löytynyt Qumranista viisi hepreankielistä katkelmaa. ’Maailman Suuret Arvoitukset’-kirja (Roland Gööck, Suuri Suomalainen kirjakerho, n.1973, s.86) kertoo ’Muuan ensimmäisestä luolasta löytynyt käärö osoittautui suunnattoman vaikean tulkintatyön jälkeen laajennetuksi mukaelmaksi Ensimmäisen Mooseksen kirjan 17 ensimmäisestä luvusta.’ Aivan varmasti tarkoitetaan nimenomaan tämän kirjan alkua, Qumranista ei ole löydetty ’Oikeamielisen Kirjaa’ eikä muutakaan tekstiä, joka täyttäisi tämän kuvauksen, ainoastaan tämä .
Tämä teksti on useimpien tutkijoiden mielestä kirjoitettu samoihin aikoihin Malakian ja kahdentoista patriarkan testamenttien kanssa, ja tälle on esitetty vuosilukua n.155 eKr. Aivan varmasti tämä on kirjoitettu ennen vuotta 96 eKr, lisää tietoja tästä kirjoittamisen ajankohdasta löytyy runsaasti internetistä ym. ja esimerkiksi tämän kirjan englanninkielisen käännöksen johdannosta.
Luku 1.
Ja tapahtui Israelin lasten Egyptistä lähdön ensimmäisenä vuotena, kolmannessa kuussa, kuun kuudentenatoista päivänä, että Jumala puhui Moosekselle sanoen: ’Nouse luokseni vuorelle, ja Minä annan sinulle kaksi kivistä lain ja käskyn taulua, jotka Minä olen kirjoittanut, että voit opettaa ne.’ Ja Mooses nousi Jumalan vuorelle, ja Herran kunnia oli Siinain vuorella, ja pilvi verhosi sitä kuusi päivää. Ja Hän kutsui Moosesta seitsemäntenä päivänä pilven keskeltä, ja Herran kunnian ilmestys oli kuin liekehtivä tuli vuoren huipulla.
Ja Mooses oli vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja Jumala opetti hänelle aikaisemman ja myöhemmän historian kaikista lain ja todistuksen päivistä. Ja Hän sanoi: ’Taivuta sydämesi jokaiselle sanalle jonka Minä puhun sinulle tällä vuorella, ja kirjoita ne kirjaan että heidän sukupolvensa näkisivät, kuinka Minä en ole heitä hylännyt kaiken pahan tähden, jota he ovat tehneet rikkomalla liiton, jonka Minä perustan Minun ja sinun välille heidän sukupolviaan varten tänä päivänä Siinain vuorella. Ja niin tulee tapahtumaan, että kun kaikki nämä asiat tulevat heille, he huomaavat että Minä olen oikeamielisempi kuin he kaikissa tuomioissaan ja kaikissa teoissaan, ja he tulevat huomaamaan, että Minä todella olen ollut heidän kanssaan. Ja sinä, kirjoita itsellesi kaikki nämä sanat, jotka julistan sinulle tänä päivänä, sillä minä tiedän heidän kapinointinsa ja uppiniskaisuutensa, ennen kuin Minä vien heidät siihen maahan, josta Minä vannoin heidän isilleen Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille sanoen: Sinun siemenellesi Minä annan maan, jossa virtaa maito ja hunaja. Ja he syövät ja tulevat ravituiksi, ja he kääntyvät outojen jumalien puoleen, jumalien jotka eivät voi vapauttaa heitä heidän ahdistuksistaan: ja tämä todistus kuullaan todistuksena heitä vastaan. Sillä he unohtavat kaikki Minun käskyni, kaiken sen, mitä olen heille määrännyt, ja he kulkevat pakanoiden jäljessä, ja heidän saastaisuuksiensa jäljessä, ja heidän häpeänsä jäljessä, ja palvovat heidän jumaliaan, ja nämä tulevat heille loukkaukseksi ja ahdistukseksi ja murheeksi ja ansaksi. Ja monet menehtyvät ja heitä viedään vankeuteen, ja he lankeavat vihollisen käsiin, koska he ovat hylänneet Minun määräykseni ja Minun käskyni, ja Minun liittoni juhlapäivät, ja Minun sapattini, ja Minun pyhän paikkani, jonka olen pyhittänyt itselleni heidän keskuuteensa, ja Minun majani, ja Minun pyhäkköni, jonka olen pyhittänyt heidän maansa keskuuteen, että asettaisin nimeni sen ylle, ja se olisi siellä. Ja he tekevät itselleen korkeita paikkoja ja puistokujia ja veistettyjä patsaita, ja he palvovat jokainen omaa veistostaan, niin että he menevät harhaan, ja he uhraavat lapsiaan demoneille ja kaikille vääryyden teoille heidän sydämissään. Ja minä lähetän todistajia heidän luokseen, että Minä voin todistaa heitä vastaan, mutta he eivät kuuntele, ja he tappavat myös todistajat, ja he vainoavat niitä jotka etsivät lakia, ja kumoavat ja muuttavat kaiken niin, että tekevät pahaa Minun silmieni edessä. Ja Minä kätken kasvoni heiltä, ja Minä johdatan heidät pakanoiden käsiin vangeiksi ja saaliiksi ja ryöstettäväksi, ja Minä poistan heidät heidän maansa keskuudesta ja Minä hajotan heidät pakanoiden keskuuteen. Ja he unohtavat kaikki Minun lakini ja kaikki Minun käskyni ja kaikki Minun tuomioni, ja kulkevat harhaan kohti uusia kuita ja sapatteja ja juhlia ja riemuvuosia ja määräyksiä. Ja tämän jälkeen he kääntyvät Minun puoleeni pakanoiden keskuudesta kaikella sydämellään ja kaikella sielullaan ja kaikella voimallaan, ja minä kokoan heidät kaikkien pakanoiden keskuudesta, ja he etsivät minua, niin että Minä löydyn heistä, kun he etsivät minua kaikella sydämellään ja kaikella sielullaan. Ja Minä paljastan heille runsaasti oikeamielistä rauhaa, ja minä poistan heistä oikeudettomuuden kasvin, kaikella sydämelläni ja kaikella sielullani, ja he tulevat olemaan siunaukseksi eivätkä kiroukseksi, ja he tulevat olemaan pää eikä häntä. Ja Minä rakennan Minun pyhäkköni heidän keskellensä, ja vaellan heidän kanssaan, ja Minä olen heidän Jumalansa ja he tulevat olemaan Minun kansani totuudessa ja oikeudessa. Ja minä en hylkää heitä enkä jätä heitä pulaan; sillä Minä olen Herra, heidän Jumalansa.’
Ja Mooses lankesi kasvoilleen ja rukoili ja sanoi, ’oi Herra minun Jumalani, älä hylkää kansaasi ja perintöosaasi, niin että he vaeltaisivat sydämiensä vääryydessä, äläkä johda heitä heidän vihollistensa, pakanoiden, käsiin, etteivät he hallitsisi heitä ja aiheuttaisi heitä tekemään syntiä Sinua vastaan. Anna armosi, oi Herra, nousta Sinun kansasi ylle, ja luoda heihin oikea henki, äläkä anna Beliarin hengen hallita heitä syyttäen heitä Sinun edessäsi, ja langettaen heille ansoja kaikilla oikeamielisyyden poluilla, niin että he menehtyisivät Sinun kasvojesi edestä. Mutta he ovat Sinun kansasi ja Sinun perintöosasi, jotka Sinä olet suurella voimallasi johdattanut egyptiläisten käsistä: luo heihin puhdas sydän ja pyhä henki, äläkä anna heidän joutua heidän syntiensä ansoihin tästä ikuisuuteen saakka.’
Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Minä tiedän heidän vastahakoisuutensa ja heidän ajatuksensa ja heidän uppiniskaisuutensa, eivätkä he ole tottelevaisia ennen kuin he tunnustavat omat syntinsä ja heidän isiensä synnit. Ja tämän jälkeen he kääntyvät Minun puoleeni kaikella oikeamielisyydellä ja kaikella sydämellä ja kaikella sielulla, ja Minä ympärileikkaan heidän sydämensä esinahan ja heidän siemenensä sydämen esinahan, ja minä luon heihin pyhän hengen, ja Minä puhdistan heidät niin, etteivät he käänny Minun luotani pois tuosta päivästä ikuisuuteen saakka. Ja heidän sielunsa ovat uskollisia Minulle ja kaikille Minun käskyilleni, ja he täyttävät Minun käskyni, ja Minä olen heidän Isänsä ja he ovat Minun lapsiani. Ja heitä kaikkia tullaan kutsumaan elävän Jumalan lapsiksi, ja jokainen enkeli ja jokainen henki tulee tietämään, kyllä, he tulevat tietämään että nämä ovat Minun lapsiani, ja että Minä olen heidän Isänsä oikeamielisyydessä, ja että Minä rakastan heitä. Ja sinä kirjoita itsellesi kaikki nämä sanat, jotka Minä julistan sinulle tällä vuorella, ensimmäisen ja viimeisen, mitä tulee tapahtumaan kaikkina lain ja todistuksen päivinä ja kaikilla viikoilla ja riemuvuosilla ikuisuuteen saakka, kunnes Minä laskeudun ja kuljen heidän kanssaan läpi iankaikkisuuden.’
Ja Hän sanoi läsnäolevalle enkelille: ’Kirjoita Moosekselle luomisen alusta kunnes Minun pyhäkköni on rakennettu heidän keskuuteensa iankaikkisiksi ajoiksi. Ja Herra ilmestyy kaikkien silmille, ja kaikki tulevat tietämään että Minä olen Israelin Jumala ja kaikkien Jaakobin lasten Isä, ja Kuningas Siionin vuorella iankaikkisesti. Ja Siion ja Jerusalem ovat pyhiä.’ Ja läsnäoleva enkeli, joka kulki Israelin leirin edellä, otti luomisen ajasta lähtien vuosien jaon taulut laista ja todistuksesta ja viikoista ja riemuvuosista, yksittäisten vuosien mukaan, yksittäisten riemuvuosien luvun mukaan, uuden luomisen päivästä jolloin taivaat ja maa uudistetaan ja kaikki niiden luodut taivaan voimien mukaan, ja kaiken maan luomisen mukaan, kunnes Herran pyhäkkö tehdään Jerusalemiin Siionin vuorelle, ja kaikki valonlähteet uudistetaan parannukseksi ja rauhaksi ja siunaukseksi kaikille Israelin valituille, ja näin tulee olemaan siitä päivästä kaikkiin maan lopun päiviin saakka.
Luku 2.
Ja läsnäoleva enkeli puhui Moosekselle Herran sanan mukaan, sanoen: Kirjoita täydellinen luomisen historia, kuinka kuudessa päivässä Herra Jumala viimeisteli kaikki Hänen tekonsa ja kaikki, jotka Hän loi, ja piti sapatin seitsemäntenä päivänä ja pyhitti sen kaikkia aikoja varten, ja osoitti sen merkiksi kaikista Hänen teoistaan. Sillä ensimmäisenä päivänä Hän loi taivaat, jotka ovat yläpuolella, ja maan ja vedet ja kaikki henget, jotka palvelevat Hänen edessään. Paikalla olevat enkelit, pyhityksen enkelit, ja tuulten henkien enkelit, ja pilvien henkien enkelit, ja pimeyden, ja lumen, ja hallan ja jään, ja äänten enkelit ja ukkosen ja salamat, ja kylmyyden ja kuumuuden henkien enkelit, ja talven ja kevään ja syksyn ja kesän ja kaikkien Hänen luotujensa henkien, jotka ovat taivaissa ja maan päällä, syvyydet ja pimeyden, illan ja valon, aamun ja päivän, jotka Hän oli valmistanut sydämensä tietämyksessä. Ja me näimme Hänen tekonsa ja ylistimme Häntä Hänen edessään kaikista Hänen teoistaan; sillä seitsemän suurta tekoa Hän loi ensimmäisenä päivänä.
Ja toisena päivänä Hän loi perustuksen vesien keskelle, ja tuona päivänä vedet jakautuivat – puolet niistä menivät ylös ja puolet alas perustuksen alle, joka oli keskellä koko maan pintaa. Ja tämä oli ainoa luotu teko toisena päivänä. Ja kolmantena päivänä Hän käski vesiä siirtymään maan pinnalta yhteen paikkaan, ja kuiva maa ilmestyi. Ja vedet tekivät niin kuin Hän niitä komensi, ja ne vetäytyivät maan pinnalta yhteen paikkaan tämän perustuksen ulkopuolelle, ja kuiva maa tuli esiin. Ja sinä päivänä Hän loi heille kaikki meret niiden erillisten kokoontumispaikkojen mukaan, ja kaikki joet, ja kaikki vesien paikat vuorilla ja kaikella maalla, ja kaikki järvet, ja kaiken maan kasteen, ja siemenet, jotka on kylvetty, ja kaikki itävät asiat, ja kaikki hedelmää kantavat puut, ja kaikki metsän puut, ja Eedenin puutarhan.
Nämä neljä suurta tekoa Jumala loi kolmantena päivänä. Ja neljäntenä päivänä Hän loi auringon ja kuun ja tähdet, ja asetti ne taivaan perustukseen antamaan valoa kaiken maan ylle, ja hallitsemaan päivää ja yötä, ja erotti valon pimeydestä. Ja Jumala osoitti auringon olevan suuri merkki maassa päiville ja sapateille ja kuukausille ja juhlille ja vuosille ja vuosien sapateille ja riemuvuosille ja kaikille vuodenajoille. Ja valo erottautui pimeydestä menestyksen tähden, että kaikki asiat menestyisivät, jotka kohoavat ja kasvavat maan päällä. Nämä kolme asiaa Hän teki neljäntenä päivänä. Ja viidentenä päivänä Hän loi suuret merihirviöt vesien syvyyksiin, sillä nämä olivat ensimmäiset asiat, joissa on lihaa, jotka oli luotu Hänen käsiensä kautta, kalat ja kaikki mikä liikkuu vesissä, ja kaikki mikä lentää, kaikenlaiset linnut. Ja aurinko nousi niiden yläpuolelle menestykseksi, ja kaiken sen yläpuolelle, mitä oli maan päällä, ja kaiken mikä kohoaa maasta, ja kaikkien hedelmää kantavien puiden ja kaiken lihan. Nämä kolme Hän loi viidentenä päivänä.
Ja kuudentena päivänä Hän loi kaikki maan eläimet, ja kaiken karjan, ja kaiken, mikä liikkuu maan päällä. Ja kaiken tämän jälkeen Hän loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät, ja antoi miehelle vallan hallita kaikkea, mikä on maan päällä ja merissä, ja kaikkea mikä lentää, ja petoja ja karjaa, ja kaikkea mikä liikkuu maan päällä, ja koko maata, ja kaiken tämän yli Hän antoi miehelle vallan. Ja nämä neljä asiaa Hän loi kuudentena päivänä. Ja yhteensä oli kaksikymmentä kaksi asiaa. Hän viimeisteli kaikki tekonsa kuudentena päivänä, kaiken mitä on taivaissa ja maan päällä, ja merissä ja syvyyksissä, ja valossa ja pimeydessä, ja kaikessa. Hän antoi meille suuren merkin, sapatin päivän, että me tekisimme työtä kuusi päivää, mutta pitäisimme sapatin, seitsemännen päivän, kaikesta työstä. Ja kaikki läsnäolevat enkelit, ja kaikki pyhityksen enkelit, nämä kaksi suurta lajia – Hän on vaatinut meitä pitämään sapatin Hänen kanssaan taivaassa ja maassa. Ja Hän sanoi meille: ’Katso, Minä erotan itselleni kansan kaikkien kansojen keskuudesta, ja nämä pitävät sapatin päivän, ja minä pyhitän heidät itselleni Minun kansakseni, ja siunaan heitä, kuten olen siunannut sapatin päivän, ja pyhittänyt itselleni, niin Minä siunaan heitä, ja he tulevat olemaan Minun kansani ja Minä olen heidän Jumalansa. Ja Minä olen valinnut Jaakobin siemenen kaiken sen keskuudesta, mitä olen nähnyt, ja olen kirjoittanut hänet muistiin esikoisenani, ja olen pyhittänyt hänet itselleni ikuisiksi ajoiksi, ja minä opetan heille sapatin päivän, että he pitäisivät sapatin siitä lähtien kaikesta työstä.’ Ja hän loi merkin siksi, että sen avulla he pitäisivät sapatin meidän kanssamme seitsemäntenä päivänä, syödäksemme ja juodaksemme, ja siunataksemme Häntä joka on luonut kaikki asiat kuten Hän on siunannut ja pyhittänyt itselleen oman kansansa yli kaikkien kansojen, ja että he pitäisivät sapatin yhdessä meidän kanssamme. Ja Hän laittoi Hänen käskynsä laskeutumaan suloisena pelastuksena hyväksyttävänä Hänen edessään kaikkina päivinä…
Oli kaksikymmentä kaksi ihmistä Aadamista Jaakobiin, ja kaksikymmentä kaksi työtä oli tehty seitsemänteen päivään mennessä, tämä on siunattua ja pyhää, ja myös aikaisempi on siunattua ja pyhää, ja tämä palvelee tuon kanssa pyhitykseksi ja siunaukseksi. Ja Jaakobille ja hänen siemenelleen on suotu, että he tulevat aina olemaan siunattuja ja pyhiä ensimmäisestä todistuksesta ja laista, kuten Hän on pyhittänyt ja siunannut sapatin seitsemäntenä päivänä. Hän loi taivaan ja maan ja kaiken, mitä Hän loi, kuudessa päivässä, ja Jumala teki seitsemännestä päivästä pyhän kaikkien Hänen tekojensa tähden; siksi Hän komensi sen puolesta, että jokainen joka tekee mitä tahansa työtä silloin, tulee kuolemaan, ja se joka sen saastuttaa, kuolee varmasti. Sen tähden komenna Israelin lapsia tarkkailemaan tätä päivää, että he pitäisivät sen pyhänä eivätkä tekisi silloin mitään työtä eivätkä saastuttaisi sitä, koska se on pyhempi kuin kaikki muut päivät. Ja joka ei pidä sitä pyhänä, tulee varmasti kuolemaan, ja joka silloin tekee työtä, tulee varmasti kuolemaan ikuisesti, että Israelin lapset tarkkailisivat tätä päivää läpi sukupolviensa, ettei heitä revittäisi maasta juurineen, sillä se on pyhä ja siunattu päivä. Ja jokainen, joka tarkkailee sitä ja pitää sapattina itsensä kaikesta työstään, tulee olemaan pyhä ja siunattu läpi kaikkien päivien kuten me.
Julista ja sano Israelin lapsille laki tänä päivänä että he pitäisivät sapatin tästä lähtien, ja että he eivät hylkäisi sitä sydämiensä vääryydessä; ei ole laillista tehdä mitään työtä mikä on tarpeetonta, mikä on omaksi mielihyväksi, ja etteivät he valmistaisi silloin mitään syötävää tai juotavaa, tai kanna vettä, eivätkä kuljettaisi porteistaan mitään taakkaa, jota he eivät ole valmistaneet itselleen kuudentena päivänä. Eivätkä he saa kuljettaa mitään talosta taloon tuona päivänä; sillä tuo päivä on pyhempi ja siunatumpi kuin mikään riemuvuosien päivä; tästä syystä me pidimme sapatin taivaissa ennen kuin oli tehty tunnetuksi millekään lihalle että pitäisivät sapatin maan päällä. Ja kaiken Luoja siunasi sen, mutta Hän ei pyhittänyt kaikkia ihmisiä ja kansoja pitämään sitä, vaan ainoastaan Israelin: vain heille Hän antoi luvan syödä ja juoda ja pitää sapatin maan päällä. Ja kaiken Luoja siunasi tämän päivän, jonka Hän oli luonut siunaukseksi ja pyhyydeksi ja kunniaksi yli kaikkien päivien. Tämä laki ja todistus oli annettu Israelin lapsille laiksi kaikille heidän sukupolvilleen.
Luku 3.
Ja kuutena päivänä toisella viikolla me toimme, Jumalan sanan mukaan, Aadamille kaikki pedot ja kaiken karjan ja kaikki linnut ja kaiken, mikä liikkuu maan päällä, ja kaiken, mikä liikkuu vedessä, lajiensa mukaan: pedot ensimmäisenä päivänä, karjan toisena päivänä, linnut kolmantena päivänä ja kaiken, mikä liikkuu maalla neljäntenä päivänä ja kaiken, mikä liikkuu vedessä, viidentenä päivänä. Ja Aadam antoi niille kaikille nimet, ja niin kuin hän niitä kutsui, ne olivat niiden nimet.
Ja näiden viiden päivän aikana Aadam näki kaikki nämä, miespuoliset ja naispuoliset, kaikkien lajien mukaan, joita oli maan päällä, mutta hän oli yksin eikä hänellä ollut seuralaista. Ja Herra sanoi meille: ’Ei ole hyvä, että ihminen olisi yksin: tehdään hänelle seuralainen.’ Ja Herra, meidän Jumalamme laittoi hänen ylleen syvän unen, ja hän nukkui, ja Hän otti naista varten yhden kylkiluun hänen kylkiluistaan, ja tämä kylkiluu oli naisen alku, ja Hän rakensi lihan sen ympärille ja teki naisen. Ja Hän herätti Aadamin unestaan ja herätessään kuudentena päivänä, Hän toi naisen hänen luokseen, ja hän otti hänet ja sanoi hänelle: ’Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani, häntä tullaan kutsumaan minun vaimokseni, koska hän on otettu miehestään.’ Siksi miehen ja naisen tulee olla yksi ja siksi miehen tulee jättää isänsä ja äitinsä, ja yhtyä vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha.
Ensimmäisellä viikolla luotiin Aadam, ja kylkiluu – hänen vaimonsa – toisella viikolla. Hän näytti hänet hänelle: ja tästä syystä on annettu käsky heidän saastaisuudestaan, miehelle seitsemän päivää, ja naiselle kaksi kertaa seitsemän päivää. Ja sen jälkeen, kun Aadam oli ollut neljäkymmentä päivää maassa, jossa hänet oli luotu, me veimme hänet Eedenin puutarhaan huolehtimaan siitä, mutta hänen vaimonsa tuotiin kahdeksantena päivänä, ja tämän jälkeen hän astui sisälle Eedenin puutarhaan. Ja tästä syystä on kirjoitettu käsky taivaallisiin tauluihin synnyttäjään liittyen: ’Jos hän kantaa miespuolisen, hän pysyy saastaisudessaan seitsemän päivää ensimmäisen viikon päivien mukaan, ja kolmekymmentä kolme päivää hänen verensä puhdistuu, eikä hän saa koskettaa mitään pyhitettyä nimeä, eikä astua pyhäkköön, ennen kuin hän täyttää nämä päivät miespuolisen tapauksessa. Mutta naispuolisen lapsen tapauksessa hän tulee pysymään saastaisuudessaan kaksi päivien viikkoa, ensimmäisten kahden viikon mukaan, ja kuusikymmentä kuusi päivää hänen verensä puhdistuu, ja se on kaikkiaan kahdeksankymmentä päivää.’ Ja kun hän oli täyttänyt nämä kahdeksankymmentä päivää, me toimme hänet Eedenin puutarhaan, sillä se on pyhempi kuin kaikki maa ja jokainen puu, joka siihen on istutettu, on pyhä. Siksi on määrätty koskien häntä joka kantaa mies- tai naispuolisen lapsen, ettei hän noina päivinä koskettaisi mitään pyhää tai astuisi pyhäkköön ennen kuin nämä päivät mies- tai naispuolista varten ovat täytetyt. Tämä on laki ja todistus, joka on kirjoitettu Israelin puolesta, että he tarkkailisivat sitä kaikki päivät.
Ja ensimmäisen riemuvuoden ensimmäisellä viikolla, Aadam ja hänen vaimonsa olivat Eedenin puutarhassa seitsemän vuotta pitäen huolta siitä, ja me annoimme hänelle työtä ja neuvoimme hänelle kuinka tehdä kaikki, mikä on huolenpidolle sopivaa. Ja hän huolehti puutarhasta, ja oli alasti, eikä tiennyt sitä, eikä hävennyt, ja hän suojeli puutarhaa linnuilta ja pedoilta ja karjalta, ja poimi sen hedelmät ja söi, ja laittoi jätteet sivuun itselleen ja vaimolleen. Ja kun seitsemän vuotta oli tarkalleen kulunut, toisessa kuussa seitsemäntenätoista päivänä käärme tuli naisen luokse, ja käärme sanoi naiselle, ’Onko Jumala käskenyt sinua sanoen, Älkää syökö kaikista paratiisin puista?’ Ja hän sanoi sille, ’Kaikista puutarhan puiden hedelmistä Jumala on sanonut meille, syökää, mutta puun, joka on puutarhan keskellä, hedelmästä Jumala on sanonut meille, te ette saa syödä siitä, ettekä saa koskea siihen, muuten te kuolette.’ Ja käärme sanoi naiselle, ’Ette te varmasti kuole: sillä Jumala tietää, että sinä päivänä, kun te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat, ja te olette kuin jumalat, ja te tunnette hyvän ja pahan.’ Ja nainen näki, että puu oli hyvä ja miellytti silmää, ja sen hedelmä oli hyvää syötävää, ja hän otti siitä ja söi. Ja kun hän oli ensin peittänyt häpeänsä viikunan lehdillä, hän antoi siitä Aadamille ja hän söi, ja hänen silmänsä avautuivat, ja hän huomasi olevansa alasti. Ja hän otti viikunan lehtiä ja ompeli ne yhteen, ja teki esiliinan itselleen, ja peitti häpeänsä.
Ja Jumala kirosi käärmeen, ja oli vihainen sille ikuisesti. Ja Hän oli vihainen naiselle, koska hän oli kuunnellut käärmeen ääntä ja syönyt, ja Hän sanoi hänelle: ’Minä suuresti moninkertaistan sinun murheesi ja sinun kipusi: murheessa sinä synnytät lapsia, ja tulet palaamaan miehesi luokse, ja hän hallitsee sinua.’ Ja Aadamille Hän sanoi, ’Koska olet kuunnellut vaimosi ääntä, ja olet syönyt puusta, josta käskin sinua että et saisi syödä siitä, kirottu olkoon maa sinun tähtesi: orjantappuroita ja ohdakkeita se kasvattaa sinulle, ja syöt leipäsi kasvosi hiessä, kunnes palaat maahan, josta sinut on otettu, sillä maasta sinä olet, ja maahan sinä palaat.’ Ja Hän teki heille nahasta vaatteet, ja puki heidät, ja lähetti heidät pois Eedenin puutarhasta. Ja tuona päivänä, jona Aadam lähti puutarhasta, hän uhrasi suloisesti tuoksuvan uhrin, suitsuketta, galbaanihartsia ja yrttejä ja mausteita aamulla auringon noustessa päivästä, jolloin hän peitti häpeänsä. Ja tuona päivänä suljettiin suut kaikilta pedoilta, karjalta, linnuilta ja kaikelta, mikä kävelee ja mikä liikkuu, niin etteivät he enää voineet puhua: sillä ne olivat kaikki puhuneet toisilleen yhdellä huulella ja yhdellä kielellä. Ja Hän lähetti ulos Eedenin puutarhasta kaiken lihan, mitä oli Eedenin puutarhassa, ja kaikki liha hajotettiin lajiensa mukaan paikkoihin, jotka oli luotu niitä varten. Ja ainoastaan Aadamin Hän antoi peittää häpeänsä kaikista pedoista ja karjasta. Ja tämän tähden on kirjoitettu taivaallisiin tauluihin koskettaen kaikkia niitä, jotka tietävät lain tuomion, että heidän täytyy peittää häpeänsä, eivätkä saa paljastaa itseään kuten pakanat paljastavat itsensä.
Ja neljännen kuukauden uutena kuuna Aadam ja hänen vaimonsa lähtivät Eedenin puutarhasta, ja he olivat Eldan maassa, heidän luomisensa maassa. Ja Aadam antoi hänen vaimolleen nimen Eeva. Eikä heillä ollut poikaa ennen ensimmäistä riemuvuotta, ja tämän jälkeen hän otti hänet. Nyt hän viljeli maata kuten hänelle oli neuvottu Eedenin puutarhassa.
Luku 4.
Ja toisen riemuvuoden kolmannella viikolla hän synnytti Kainin, ja neljännellä Aabelin, ja viidennellä hän synnytti tyttärensä Awanin. Ja kolmannen riemuvuoden ensimmäisellä viikolla Kain tappoi Aabelin, koska Jumala hyväksyi Aabelin uhrin, eikä hyväksynyt Kainin uhria. Ja hän tappoi hänet pellolla: ja hänen verensä huusi maasta taivaaseen, valittaen koska hän oli tappanut hänet. Ja Herra nuhteli Kainia Aabelin tähden, koska hän oli tappanut hänet, ja teki hänestä pakolaisen maan päällä veljensä veren tähden, ja Hän kirosi hänet maan päällä. Ja tämän tähden on kirjoitettu taivaallisiin tauluihin, ’Kirottu olkoon se, joka lyö lähimmäistään petollisesti, ja kaikki jotka ovat nähneet ja kuulleet sanokoon, niin olkoon; ja mies joka on nähnyt eikä julistanut, olkoon hän kirottu kuten toinenkin.’ Ja tästä syystä me ilmoitamme, kun me tulemme Herran, meidän Jumalamme eteen, kaiken synnin mitä on tehty taivaassa ja maan päällä, ja valossa ja pimeydessä ja kaikkialla.
Ja Aadam ja hänen vaimonsa surivat Aabelia neljä vuosiviikkoa, ja neljännen vuoden viidennellä viikolla he tulivat iloisiksi, ja Aadam otti jälleen vaimonsa, ja hän kantoi hänelle pojan, ja hän antoi hänelle nimen Seet; sillä hän sanoi ’Jumala on nostanut meille toisen siemenen Aabelin sijaan, sillä Kain tappoi hänet.’ Ja kuudennella viikolla hän sai tyttären Azura. Ja Kain otti Awanin, sisarensa, vaimokseen, ja hän kantoi hänelle Eenokin lähellä neljättä riemuvuotta. Ja viidennen riemuvuoden ensimmäisen viikon ensimmäisenä vuotena rakennettiin taloja maan päälle, ja Kain rakensi kaupungin, ja antoi sille nimen poikansa Eenokin mukaan. Ja Aadam otti vaimonsa Eevan, ja hän kantoi vielä yhdeksän poikaa. Ja viidennen riemuvuoden viidennellä viikolla Seet otti sisarensa Azuran vaimokseen, ja neljännellä hän kantoi Enoksen. Hän alkoi kutsua Herran nimeen maan päällä. Ja seitsemännen riemuvuoden kolmannella viikolla Enos otti sisarensa Noamin vaimokseen, ja hän kantoi hänelle pojan viidennen viikon kolmannella vuodella, ja hän kutsui häntä nimellä Kenan. Ja lähellä kahdeksatta riemuvuotta Kenan otti sisarensa Mualelethin vaimokseen, ja hän kantoi hänelle pojan yhdeksännellä riemuvuodella, ja hän antoi hänelle nimen Mahalalel. Ja kymmenennen riemuvuoden toisella viikolla Mahalalel otti vaimokseen Diinan, Barakielin tyttären, isänsä veljen tyttären, ja hän kantoi hänelle pojan kuudennen vuoden kolmannella viikolla, ja antoi hänelle nimen Jared, sillä hänen päivinään Herran enkelit laskeutuivat maan päälle, nuo joita kutsutaan Vartijoiksi, että he opastaisivat ihmisten lapsia, ja että he jakaisivat tuomioita ja oikeutta maan päällä.
Ja yhdennellätoista riemuvuodella Jared otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli Baraka, Rasujalin tytär, isänsä veljen tytär, tämän riemuvuoden neljännellä viikolla, ja hän kantoi hänelle pojan viidennellä viikolla, riemuvuoden neljännellä vuodella, ja hän antoi hänelle nimen Eenok. Ja hän oli ensimmäinen maan päällä syntyneiden ihmisten keskuudesta, joka oppi kirjoittamisen ja tiedon ja viisauden ja joka kirjoitti muistiin taivaan merkit, kuukausiensa järjestyksen mukaan, kirjaan, että ihmiset tietäisivät vuodenajat erillisten kuukausiensa järjestyksen mukaan. Ja hän oli ensimmäinen, joka kirjoitti todistuksen ja hän todisti ihmisten pojille maan sukupolvien keskuudessa, ja laski uudelleen riemuvuosien viikot, ja teki heille tunnetuiksi vuosien päivät, ja asetti kuukaudet järjestykseen ja laski uudelleen vuosien sapatit, kuten me teimme ne hänelle tunnetuksi. Ja mitä oli ja mitä tulee olemaan, hän näki näyssä unessaan, mitä tulee tapahtumaan ihmisten lapsille läpi kaikkien heidän sukupolviensa tuomion päivään saakka; hän näki ja ymmärsi kaiken, ja kirjoitti todistuksensa, ja sijoitti todistuksen maahan kaikille ihmisten lapsille ja heidän sukupolvilleen. Ja kahdennellatoista riemuvuodella, sen seitsemännellä viikolla, hän otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli Edna, Danelin tytär, isänsä veljen tytär, ja tämän viikon kuudennella vuodella hän kantoi hänelle pojan, ja hän antoi hänelle nimen Metuselah. Ja hän oli enemmän Jumalan enkelien kanssa kuusi riemuvuoden vuotta, ja he näyttivät hänelle kaiken mitä on maan päällä ja taivaissa, auringon säännön, ja hän kirjoitti muistiin kaiken. Ja hän todisti Vartijoita vastaan, jotka olivat tehneet syntiä ihmisten tyttärien kanssa; sillä nämä olivat alkaneet yhtyä toisiinsa, niin että saastuttivat itsensä ihmisten tyttärien kanssa, ja Eenok todisti heitä kaikkia vastaan. Ja hänet otettiin pois ihmisten lasten keskuudesta, ja me opastimme hänet Eedenin puutarhaan mahtavuudella ja kunnialla, ja katso, siellä hän kirjoittaa muistiin tuomiota ja oikeutta maailmalle, ja kaikkea ihmisten lasten pahuutta. Ja sen tähden tulvan vedet peittivät koko Eedenin maan, sillä sinne hänet oli asetettu merkiksi, että hän todistaisi kaikkia ihmisten lapsia vastaan, että hän laskisi uudelleen kaikki sukupolvien teot tuomion päivään saakka. Ja hän poltti pyhäkön suitsuketta, suloisia mausteita Herran edessä vuorella. Sillä Herralla on neljä paikkaa maan päällä, Eedenin puutarha, ja idän vuori, ja tämä vuori, jolla sinä olet tänä päivänä, Siinain vuori, ja Siionin vuori, joka pyhitetään uudessa luomisessa maan pyhittämiseksi; sen kautta maa pyhitetään kaikesta syyllisyydestään ja epäpuhtaudestaan läpi kaikkien maailman sukupolvien.
Ja neljännellätoista riemuvuodella Metuselah otti itselleen vaimon, Edna, Azrialin tytär, isänsä veljen tytär, kolmannella viikolla, tämän viikon ensimmäisellä vuodella, ja hän sai pojan ja kutsui häntä nimellä Lamek. Ja viidentenätoista riemuvuotena kolmannella viikolla Lamek otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli Betenos, Barakiilin tytär, isänsä veljen tytär, ja tällä viikolla hän kantoi hänelle pojan ja kutsui häntä nimellä Nooa sanoen, ’Tämä helpottaa minua murheessani ja kaikessa työssäni, ja maassa jonka Herra on kironnut.’ Ja lähellä yhdeksättätoista riemuvuotta, kuudennen vuoden seitsemännellä viikolla Aadam kuoli, ja kaikki hänen poikansa hautasivat hänet hänen luomisensa maahan, ja hän oli ensimmäinen maahan haudattu. Ja häneltä puuttui seitsemänkymmentä vuotta tuhannesta vuodesta; sillä tuhat vuotta on kuin yksi päivä taivaiden todistuksessa, ja siksi on kirjoitettu tiedon puuhun liittyen: ’Sinä päivänä, kun syötte siitä, te kuolette.’ Tästä syystä hän ei täyttänyt tämän päivän vuosia, vaan kuoli sen aikana. Lähellä tätä riemuvuotta Kain kuoli hänen jälkeensä samana vuonna, sillä hänen talonsa sortui hänen päälleen ja hän kuoli keskelle taloaan, ja hän kuoli sen kivistä; sillä kivellä hän oli tappanut Aabelin, ja kivellä hän kuoli oikealla tuomiolla. Tästä syystä on säädetty taivaallisissa tauluissa: ’Sillä välineellä, millä ihminen tappaa lähimmäisensä, sillä samalla hänet tulee tappaa; sen mukaan kuin hän on haavoittanut, samalla tavalla kohdelkaa häntä.’ Ja kahdennellakymmenennelläviidennellä riemuvuodella Nooa otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli Emzara, Rakeelin tytär, isänsä veljen tytär, ensimnmäisen vuoden viidennellä viikolla ja sen kolmantena vuotena hän kantoi hänelle Seemin, sen viidentenä vuotena hän kantoi hänelle Haamin, ja kuudennen viikon ensimmäisellä vuodella hän kantoi hänelle Jaafetin.
Luku 5.
Ja tapahtui, että kun ihmisten lapset moninkertaistuivat maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, että Jumalan enkelit näkivät eräänä tämän riemuvuoden vuotena, että he olivat kauniita katsella, ja he ottivat itselleen vaimoja kaikista niistä, jotka he valitsivat, ja he kantoivat heille poikia ja he olivat jättiläisiä. Ja laittomuus lisääntyi maan päällä ja kaikki liha turmeli tiensä, ihmiset ja karja ja pedot ja linnut ja kaikki, mikä kävelee maan päällä – kaikki niistä turmeli tiensä ja määräyksensä, ja he alkoivat vainoamaan toinen toistaan, ja laittomuus lisääntyi maan päällä ja kaikki ihmisten ajatukset olivat jatkuvasti pahoja. Ja Jumala katsoi maan ylle, ja katso, se oli turmeltunut, ja kaikki liha oli turmellut määräyksensä, ja kaikki, jotka olivat maan päällä, olivat tehneet kaikkea pahaa Hänen silmiensä edessä. Ja Hän sanoi, että Hän tuhoaa ihmiset ja kaiken lihan maan päältä, jonka Hän oli luonut. Mutta Nooa sai armon Herran silmien edessä. Ja niitä enkeleitä vastaan Hän oli äärimmäisen vihainen, jotka Hän oli lähettänyt maan päälle, ja Hän antoi käskyn, että heidät on revittävä juurineen vallastaan, ja Hän käski meitä sitomaan heidät maan syvyyksiin, ja katso, ne ovat sidottuja heidän keskellään, ja ovat erillään. Ja heidän poikiaan vastaan lähti käsky Hänen kasvojensa edestä, että heidät tulee lyödä miekalla, ja poistaa taivaan alta. Ja Hän sanoi: ’Minun henkeni ei tule olemaan ikuisesti ihmisessä, sillä he ovat myös lihaa ja heidän päivänsä tulee olemaan satakaksikymmentä vuotta.’ Ja Hän lähetti miekkansa heidän keskelleen, että jokainen tappaisi lähimmäisensä, ja he alkoivat jokainen tappaa toisiaan ja he kaikki kaatuivat miekalla ja tuhoutuivat maasta. Ja heidän isänsä olivat silminnäkijöitä, ja tämän jälkeen heidät sidottiin maan syvyyksiin ikuisiksi ajoiksi, suuren tuomion päivään saakka, kun tuomio julistetaan kaikille noille, jotka ovat turmelleet tiensä ja tekonsa Herran edessä. Ja Hän tuhosi heidät kaikista heidän paikoistaan, eikä jäänyt jäljelle yhtäkään niistä, joita Hän ei ollut tuominnut pahuutensa mukaan. Ja Hän teki kaikkien tekojensa tähden uuden ja oikeamielisen luonnon, niin etteivät he milloinkaan tekisi syntiä luonnostaan, vaan olisivat kaikki oikeamielisiä jokainen tavallaan ikuisesti. Ja kaikkien tuomio on säädetty ja kirjoitettu taivaallisiin tauluihin oikeamielisyydellä – kaikkien tuomio, jotka jättävät sen tien, jota heidän on määrätty kulkea; ja jos he eivät sillä kulje, tuomio on kirjoitettu jokaiselle luodulle ja jokaiselle lajille. Eikä ole mitään taivaassa tai maassa, valossa tai pimeydessä, tai sheolissa tai syvyydessä tai pimeyden paikassa, mikä ei tulisi tuomituksi, ja kaikki heidän tuomionsa on säädetty ja kirjoitettu ja kaiverrettu. Hän tuomitsee suuret suuruutensa mukaan ja pienet pienuutensa mukaan, ja jokaisen tiensä mukaan. Ja Hän ei ole sellainen, joka katsoo henkilöön, eikä Hän ole sellainen, joka ottaa vastaan lahjuksia, jos Hän sanoo jakavansa oikeutta kaikille: jos joku maan päällä antaa kaiken, Hän ei ota huomioon lahjoja tai henkilöä, eikä ota vastaan mitään hänen kädestään, sillä Hän on oikeudenmukainen tuomari. Ja Israelin lapsista on kirjoitettu ja säädetty: Jos he kääntyvät Hänen puoleensa oikealla mielellä, Hän antaa anteeksi heidän rikkomuksensa ja kaikki heidän syntinsä. On kirjoitettu ja säädetty, että Hän antaa armon jokaiselle, joka kääntyy kaikesta syyllisyydestään kerran vuodessa. Ja noista, jotka turmelivat tiensä ja ajatuksensa ennen vedenpaisumusta, ei yhtäkään hyväksytty paitsi Nooa ainoastaan, sillä hänen henkilönsä hyväksyttiin hänen poikiensa puolesta, jotka pelastettiin vedenpaisumuksen vesiltä hänen ansiostaan, sillä hänen sydämensä oli oikeamielinen kaikilla tavoilla, niin kuin oli käsketty häneen liittyen, eikä hän ollut poistunut tieltä, joka oli hänelle säädetty. Ja Herra sanoi, että Hän tuhoaa kaiken, mitä oli maan päällä, sekä ihmiset että karjan ja pedot, ja taivaan linnut ja kaiken, mikä liikkuu maan päällä.
Ja Hän komensi Nooaa tekemään itselleen arkin, että hän pelastaisi itsensä vedenpaisumuksen vesiltä. Ja Nooa teki arkin kaikilla tavoilla, kuten Hän häntä käski, kahdennenkymmenennenseitsemännen riemuvuoden aikana, viidennen vuoden viidennellä viikolla. Ja hän astui siihen sen kuudentena vuotena, toisessa kuussa, uuden kuun aikaan; ja hän astui sisään arkkiin, ja kaikki, jotka toimme hänen luokseen, ja Herra sulki sen. Ja Herra avasi taivaan seitsemän tulvaporttia, ja suuren syvyyden lähteiden suut, luvultaan seitsemän suuta. Ja tulvaportit alkoivat kaataa vettä taivaasta neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja myös syvyyden lähteet lähettivät vetensä ylös. Kunnes koko maailma oli täynnä vettä. Ja vedet lisääntyivät maan päällä: viisitoista kyynärää nousivat vedet yli kaikkien korkeiden vuorien. Ja arkki nousi maan yläpuolelle, ja se liikku vetten päällä. Ja vesi peitti maan viisi kuukautta, sataviisikymmentä päivää. Ja arkki meni ja pysähtyi Lubarin huipulle, yhdelle Araratin vuorista. Ja neljännessä kuussa suuren syvyyden lähteet suljettiin, ja taivaan tulvaportit pysäytettiin; ja seitsemännen kuun uutena kuuna kaikki maan syvyyksien suut avattiin, ja vesi alkoi laskeutua alas syvyyteen. Ja kymmenennen kuun uutena kuuna vuorien huiput näkyivät, ja ensimmäisen kuun uutena kuuna maa tuli näkyviin. Ja vedet katosivat maan päältä siitä seitsemännen vuoden viidennellä viikolla, ja toisen kuun seitsemäntenätoista päivänä maa oli kuiva. Ja siitä kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä hän avasi arkin, ja lähetti ulos pedot ja karjan ja linnut ja jokaisen, mikä liikkui.
Luku 6.
Ja kolmannen kuun uutena kuuna hän lähti arkista, ja rakensi alttarin tuolle vuorelle. Ja hän teki sovituksen maan puolesta, ja otti vohlan ja teki sen veren kautta sovituksen kaikesta maan syyllisyydestä; sillä kaikki, mitä oli ollut siinä, oli tuhoutunut, vain ne pelastuivat, jotka olivat arkissa Nooan kanssa. Ja hän laittoi sen rasvan alttarille, ja hän otti härän ja vuohen ja lampaita ja suolaa ja kyyhkysiä ja poltti alttarilla polttouhrin, ja kaatoi öljyä ja viiniä uhriin ja levitti suitsuketta kaiken yli, ja aiheutti suloisen tuoksun nousemaan, ja Herran edessä hyväksyttävän. Ja Herra haistoi hyvän tuoksun, ja Hän teki liiton hänen kanssaan, ettei enää tule tulvaa tuhoamaan maata; että maan kylvön ja sadonkorjuun päivät eivät milloinkaan lakkaa, kylmyys ja kuumuus, ja kesä ja talvi, ja päivä ja yö eivät muutu eivätkä lakkaa. ’Ja te, lisääntykää ja moninkertaistukaa maan päällä, ja olkaa siunauksena sen päällä. Teidän pelkonne Minä istutan kaikkeen, mitä on maalla ja meressä. Ja katso, Minä olen antanut teille kaikki pedot, ja kaikki joilla on siivet, ja kaiken mikä liikkuu maalla, ja kalat vesissä, ja kaiken syötäväksi; niin kuin vihreät yrtit, Minä olen antanut kaiken syötäväksi. Mutta lihaa, jossa on sen elämä, veri, te ette saa syödä; sillä kaiken lihan elämä on veressä, ettei teidän elämänne verta vaadittaisi. Jokaisen ihmisen kädestä, jokaisen kädestä Minä vaadin ihmisen veren. Ihminen, joka vuodattaa ihmisen verta, hänen verensä vuodatetaan, sillä Jumalan kuvaksi Hän teki ihmisen. Ja te, lisääntykää ja moninkertaistukaa maan päällä.’ Ja Nooa ja hänen poikansa vannoivat, etteivät he söisi mitään verta, joka oli missään lihassa, ja hän teki liiton Herran Jumalan edessä ikuisiksi ajoiksi läpi kaikkien maan sukupolvien tässä kuussa. Tämän tähden Hän puhui sinulle, että sinun täytyy tehdä liitto Israelin lasten kanssa tässä kuussa vuorella valan kanssa, ja sinun tulee pirskottaa verta heidän päälleen kaikkien liiton sanpjen tähden, jotka Herra teki heidän kanssaan ikuisiksi ajoiksi. Ja tämä todistus on kirjoitettu sinuun liittyen, että sinun tulee jatkuvasti tarkkailla sitä, niin että et saa syödä minään päivänä mitään verta pedoista tai linnuista tai karjasta kaikkien maan päivien aikana, ja ihminen, joka syö verta pedoista tai karjasta tai linnuista kaikkien maan päivien aikana, hän ja hänen siemenensä tullaan repimään maasta juurineen. Ja sinä käske Israelin lapsia olemaan syömättä verta, niin että heidän nimensä ja heidän siemenensä olisi Herran, meidän Jumalamme edessä jatkuvasti. Ja tätä lakia varten ei ole rajattu päiviä, sillä se on ikuisiksi ajoiksi. He tulevat tarkkailemaan sitä läpi kaikkien sukupolviensa, niin että he voivat jatkaa sinun kauttasi rukoilemista alttarin edessä; joka päivä ja aamun aikaan ja illalla he tulevat etsimään anteeksiantoa sinun kauttasi ikuisesti Herran edessä että he pitäisivät sen, eikä heitä revittäisi juurineen pois.
Ja Hän antoi Nooalle ja hänen pojilleen merkin, ettei maan päällä enää ole vedenpaisumusta. Hän asetti kaaren pilveen merkiksi ikuisesta liitosta ettei enää ole vedenpaisumusta maan päällä tuhoamassa sitä kaikkina maan päivinä. Sillä tästä syystä on määrätty ja kirjoitettu taivaallisiin tauluihin, että heidän tulee juhlia viikkojen juhlaa tässä kuussa kerran vuodessa, uudistaakseen liiton joka vuosi. Ja koko tätä juhlaa juhlittiin taivaassa luomisen päivästä Nooan päiviin – kaksikymmentäkuusi riemuvuotta ja viisi vuosien viikkoa: ja Nooa ja hänen poikansa muistivat sen seitsemän riemuvuotta ja yhden vuosiviikon, Nooan kuolinpäivään saakka, ja Nooan kuolinpäivästä hänen poikansa kulkivat pois Aabrahamin päiviin saakka, ja he söivät verta. Mutta Aabraham muisti sen, ja Iisak ja Jaakob ja hänen lapsensa tarkkailivat sitä sinun päiviisi saakka, ja sinun päivinäsi Israelin lapset unohtivat sen, kunnes te juhlitte sitä uudelleen tällä vuorella. Ja sinä käske Israelin lapsia muistamaan tämä juhla kaikilla heidän sukupolvillaan käskyksi heille: yhtenä päivänä vuodessa tässä kuussa heidän tulee juhlia tätä. Sillä se on viikkojen juhla ja ensimmäisten hedelmien juhla: tämä juhla on kaksiosainen ja kahdesta luonnosta: sen mukaan, mitä on kirjoitettu ja kaiverrettu siihen liittyen, juhlikaa sitä. Sillä minä olen kirjoittanut ensimmäisen lain kirjaan, siihen jonka olen kirjoittanut sinulle, että sinun täytyisi juhlia sitä sen vuodenaikana, yhtenä päivänä vuodessa, ja minä selitin sinulle sen uhrit, että Israelin lapset muistaisivat ja juhlisivat sitä läpi kaikkien sukupolviensa tässä kuussa, yhtenä päivänä joka vuosi.
Ja ensimmäisen kuukauden uutena kuuna, ja neljännen kuukauden uutena kuuna, ja seitsemännen kuukauden uutena kuuna, ja kymmenennen kuukauden uutena kuuna ovat muistopäivät, ja neljään jaettujen vuodenaikojen päivät. Nämä on kirjoitettu ja säädetty todistukseksi ikuisiksi ajoiksi. Ja Nooa määräsi ne juhliksi itselleen sukupolvia varten ikuisiksi ajoiksi, niin että ne ovat siten tulleet hänen muistokseen. Ja ensimmäisen kuukauden uutena kuuna hänen käskettiin tehdä itselleen arkki, ja sinä päivänä maa tuli kuivaksi ja hän avasi arkin ja näki maan. Ja neljännen kuukauden uutena kuuna syvyyksien suut suljettiin. Ja seitsemännen kuukauden uutena kuuna kaikki syvyyksien suut avattiin, ja vesi alkoi laskeutua niihin. Ja kymmenennen kuukauden uutena kuuna vuorten huiput näkyivät ja Nooa oli iloinen. Ja tämän tähden hän sääti ne juhliksi muistoksi ikuisesti, ja näin on määrätty.
Ja he laittoivat ne taivaallisiin tauluihin, jokaisessa oli kolmetoista viikkoa; yhdestä toiseen siirtyi muisto, ensimmäisestä toiseen, ja toisesta kolmanteen, ja kolmannesta neljänteen. Ja kaikki käskyn päivät tulevat olemaan 52 päivien viikkoa, ja näin tulee koko vuosi täyteen. Näin on kaiverrettu ja säädetty taivaallisiin tauluihin. Ja tähän ei saa suhtautua välinpitämättömästi yhtenäkään vuonna tai vuodesta vuoteen. Ja käske sinä Israelin lapsia, että he tarkkailevat vuosia tämän laskelman mukaan – 364 päivää muodostaa kokonaisen vuoden, eikä sitä saa muuttaa päivistään tai juhlistaan, sillä kaikki tapahtuu heille heidän todistuksensa mukaan, eivätkä he jätä pois mitään päivää eivätkä muuta mitään juhlia. Mutta jos he jättävät huomiotta eivätkä tarkkaile niitä Hänen käskynsä mukaan, he muuttavat kaikki vuodenaikansa ja vuodet siirettään paikoiltaan eivätkä he välitä niiden säännöistä. Ja kaikki Israelin lapset tulevat unohtamaan eivätkä löydä vuosien tietä, ja unohtavat uudet kuut ja vuodenajat ja sapatit ja menevät harhaan kaikkien vuosien järjestyksessä. Sillä minä tiedän ja tästä lähtien julistan sen sinulle, eikä se ole oma keksintöni; sillä edessäni on kirjoitettu kirja, ja päivien jako on säädetty taivallisilla tauluilla, etteivät he unohda liiton juhlia ja kulje pakanoiden juhlien mukaan ja heidän vääryytensä ja välinpitämättömyytensä mukaan. Sillä tulee olemaan noita, jotka vakuuttavasti tutkivat kuuta – kuinka se muuttaa vuodenaikoja ja tulee vuodesta vuoteen kymmenen päivää liian aikaisin. Tästä syystä vuodet tulevat heidän ylleen kun he muuttavat, ja tekevät inhotuksen liiton päivästä, ja saastaisuuden juhlapäivästä, ja he sekoittavat kaikki päivät, pyhät saastaisella, ja saastaisen päivän pyhällä; sillä he menevät harhaan kuukausissa ja sapateissa ja juhlissa ja riemuvuosissa. Tästä syystä minä käsken ja todistan sinulle, että voisit todistaa heille; sillä kuolemasi jälkeen sinun lapsesi muuttavat, niin että heidän vuotensa ei ole vain 364 päivää, ja tästä syystä he menevät harhaan uusissa kuissa ja vuodenajoissa ja sapateissa ja juhlissa, ja he syövät kaikenlaista verta kaikenlaisilla lihoilla.
Luku 7.
Ja siitä ensimmäisen vuoden seitsemännellä viikolla, tällä riemuvuodella, Nooa istutti viinipuita vuorelle jolle arkki oli pysähtynyt, nimeltä Lubar, yksi Araratin vuorista, ja ne tuottivat hedelmää neljäntenä vuotena, ja hän huolehti hedelmistä ja kokosi ne tänä vuonna seitsemännessä kuussa. Ja hän teki siitä viiniä ja laittoi sen astiaan, ja säilytti sitä viidennen vuoden ensimmäiseen päivään, ensimmäisen kuukauden uuteen kuuhun. Ja hän juhli ilolla tämän juhlan päivää, ja teki polttouhrin Herralle, yksi nuori härkä ja yksi oinas ja seitsemän lammasta, jokainen vuoden vanha, ja karitsa, että hän siten tekisi sovituksen itselleen ja pojilleen. Ja hän valmisti karitsan ensin, ja laittoi osan sen verestä lihalle, joka oli hänen tekemällään alttarilla, ja kaiken rasvan hän laittoi alttarille, johon hän teki polttouhrin, ja härän ja oinaan ja lampaat, ja hän laittoi kaiken niiden lihan alttarille. Ja hän sekoitti öljyä kaikkien uhriensa ylle, ja jälkeenpäin hän pirskotti viiniä tuleen, jonka hän oli aiemmin tehnyt alttarille, ja hän laittoi suitsukkeen alttarille ja suloinen tuoksu nousi Herran, hänen Jumalansa eteen. Ja hän iloitsi ja joi tätä viiniä, hän ja hänen lapsensa. Ja oli ilta, ja hän meni telttaansa, ja juopuneena hän meni makuulle ja nukahti, ja paljastui teltassaan nukkuessaan. Ja Haam näki Nooan, isänsä, alasti, ja meni ja kertoi kahdelle veljelleen. Ja Seem otti vaatteensa ja nousi, hän ja Jaafet, ja he laittoivat vaatteet olkapäilleen ja menivät takaperin ja peittivät isänsä häpeän, ja heidän kasvonsa olivat takaperin. Ja Nooa heräsi unestaan ja tiesi kaiken, mitä hänen nuorempi poikansa oli tehnyt hänelle, ja hän kirosi hänen poikansa ja sanoi: ’Kirottu olkoon Kanaan; olkoon hän orjuutettu palvelija veljilleen.’ Ja hän siunasi Seemin ja sanoi: ’Siunattu olkoon Herrassa Jumalassa Seem, ja Kanaan olkoon hänen palvelijansa. Jumala laajentakoon Jaafetin, ja kulkekoon Jumala siellä, missä Seem kulkee, ja olkoon Kanaan hänen palvelijansa.’ Ja Haam tiesi, että hänen isänsä oli kironnut hänen nuoremman poikansa, ja hän oli tyytymätön siihen, että hän oli kironnut hänen poikansa, ja hän erosi isästään, hän ja hänen poikansa, Kuus ja Misraim ja Puut ja Kanaan. Ja hän rakensi itselleen kaupungin ja nimesi sen vaimonsa mukaan Ne’elatama’uk. Ja Jaafet näki sen, ja tuli kateelliseksi veljelleen, ja myös hän rakensi itselleen kaupungin, ja hän nimesi sen vaimonsa mukaan Adataneses. Ja Seem kulki isänsä Nooan kanssa, ja hän rakensi kaupungin lähelle isäänsä vuorelle, ja myös hän nimesi sen vaimonsa mukaan Sedeqetelebab. Ja katso, nämä kolme kaupunkia ovat lähellä Lubarin vuorta, Sedeqetelebab vuoren itäpuolella ja Ne’elatama’uk etelässä, Adataneses kohti länttä. Ja nämä ovat Seemin pojat: Eelam ja Assur ja Arpaksad – tämä syntyi kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen – ja Luud ja Aram. Jaafetin pojat: Goomer ja Maagog ja Maadai ja Jaavan, Tuubal ja Mesek ja Tiiras: nämä ovat Nooan pojat. Ja kahdentenakymmenentenäkahdeksantena riemuvuotena Nooa alkoi teroittaa poikiensa poikien mieliin määräyksiä ja käskyjä, ja kaikkia tuomioita, joita hän tiesi, ja hän kehotti poikiaan tarkkailemaan oikeudenmukaisuutta ja peittämään lihansa häpeän ja siunaamaan Luojaansa, ja kunnioittamaan isää ja äitiä ja rakastamaan lähimmäistä ja vartioimaan sielujaan haureudelta ja saastaisuudelta ja kaikelta vääryydeltä. Sillä näiden kolmen asian tähden tuli vedenpaisumus maan ylle, haureuden tähden, kun Vartijat määräystensä lakia vastaan menivät haureuteen ihmisten tyttärien perässä, ja ottivat itselleen vaimoja kaikista, joita he valitsivat: ja he tekivät saastaisuuden alun. Ja he saivat poikia, naphilim, ja ne olivat kaikki erilaisia, ja ne tuhosivat toisiaan: ja jättiläiset tappoivat naphilim ja naphilim tappoi eljo ja eljo tappoivat ihmisiä, ja kaikki toisiaan. Ja jokainen myi itsensä vääryyden työhön ja vuodattamaan paljon verta, ja maa tuli täyteen pahuutta. Ja tämän jälkeen he tekivät syntiä petoja ja lintuja vastaan, ja kaikkea sitä vastaan, mikä liikkuu ja kävelee maan päällä: ja paljon verta vuodatettiin maan päällä, ja jokainen ajatus ja intohimo ihmisillä oli turhuutta ja pahuutta jatkuvasti. Ja Herra tuhosi kaiken pois maan pinnalta; heidän tekojensa ilkeyden tähden, ja sen veren tähden, jota he olivat maan keskellä vuodattaneet, Hän tuhosi kaiken.
’Ja me olemme jäljellä, minä ja te, minun poikani, ja kaikki, mikä astui kanssamme arkkiin, ja katso, minä näen tekonne edessäni, että te ette kulje oikeamielisyydessä: sillä tuhon tietä te olette alkaneet kävellä, ja olette eroamassa toisistanne, ja olette kateellisia toisillenne, ettekä ole sovussa, poikani, jokainen veljensä kanssa. Sillä minä ymmärrän ja näen, että demonit ovat alkaneet vietellä teitä ja teidän lapsianne ja nyt minä pelkään teidän puolestanne, että minun kuolemani jälkeen te vuodatatte ihmisten verta maan päällä, ja myös teidät tuhotaan maan pinnalta. Sillä joka vuodattaa ihmisen verta, ja joka syö verta mistään lihasta, hänet tuhotaan maasta. Eikä tule jäämään jäljelle yhtään ihmistä, joka syö verta tai vuodattaa ihmisen verta maahan, eikä hänelle jää jäljelle yhtään siementä tai jälkeläisiä elämään taivaan alle; sillä tuonelaan he kaikki menevät, ja tuomion paikkaan he laskeutuvat, ja syvyyden pimeyteen heidät kaikki siirretään väkivaltaisella kuolemalla. Ei tulla näkemään verta teidän yllänne kaikkina päivinä, jolloin olette tappaneet petoja tai karjaa tai mitä tahansa, mikä lentää maan yllä, ja tehkää te sieluillenne hyvä työ peittämällä se, mikä on vuodatettu maan pinnalla. Ja älkää olko niin kuin ne, jotka syövät veren kanssa, vaan vartioikaa itseänne, ettei kukaan söisi verta edessänne: peittäkää veri, sillä näin minun on käsketty todistaa teille ja teidän lapsillenne, yhdessä kaiken lihan kanssa. Ja älkää antako sielua syötäväksi lihan kanssa, ettei teidän vertanne, mikä on teidän elämänne, vaadittaisi minkään lihan kädestä, joka vuodattaa sen maan päällä. Sillä maa ei tule olemaan puhdas verestä, joka on sen yllä vuodatettu; sillä veren vuodattajan veren kautta maa tulee puhdistetuksi läpi kaikkien sen sukupolvien. Ja nyt, minun lapseni, kuulkaa: tehkää oikeutta ja oikeamielisyyttä, että teidät istutettaisiin oikeamielisyyteen yli koko maan pinnan, ja teidän kunnianne nostettaisiin ylös minun Jumalani eteen, joka pelasti minut vedenpaisumuksen vesiltä. Ja katso, te menette ja rakennatte itsellenne kaupunkeja, ja istutatte niihin kaikkia kasveja, joita on maan päällä, ja lisäksi kaikkia hedelmää kantavia puita. Sillä kolmena vuotena minkään syötävän hedelmää ei tule korjata: ja neljäntenä vuotena sen hedelmä on pyhää, hyväksyttävää Korkeimman Jumalan edessä, joka loi taivaan ja maan ja kaikki asiat. Tarjotkaa runsaasti ensimmäisiä viinejä ja ensimmäisiä hedelmiä Herran, joka ottaa sen vastaan, alttarilla, ja mitä jää jäljelle, antakaa Herran huoneen palvelijoiden syödä alttarin edessä. Ja viidentenä vuotena tehkää vaputuksenne niin, että vapautatte oikeamielisyydessä, ja te olette oikeamielisiä, ja kaikki mitä istutatte, menestyy. Sillä näin Eenok, teidän isoisänne isoisä komensi poikaansa Metuselahia, ja Metuselah hänen poikaansa Lamekia, ja Lamek komensi minulle kaikki asiat, joita hänen isänsä komensivat hänelle. Ja myös minä annan teille käskyn, minun poikani, kuten Eenok komensi poikaansa ensimmäisinä riemuvuosina: kun hän oli vielä elossa, sukupolvensa seitsemäs, hän komensi ja todisti pojalleen ja hänen poikiensa pojille kuolinpäiväänsä saakka.’
Luku 8.
Kahdentenakymmenentenäyhdeksäntenä riemuvuotena, ensimmäisellä viikolla, sen alussa Arpaksad otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli Rasueja, Susanin, Eelamin tyttären, tytär, ja hän kantoi hänelle pojan tämän viikon kolmannella vuodella, ja hän antoi hänelle nimen Kainam. Ja poika kasvoi, ja hänen isänsä opetti hänet kirjoittamaan, ja hän lähti etsimään itselleen paikkaa, mihin voisi perustaa itselleen kaupungin. Ja hän löysi kirjoituksen, jonka aikaisemmat olivat kaivartaneet kallioon, ja hän luki mitä siinä oli, ja hän kirjoitti sen puhtaaksi ja teki syntiä sen ansiosta; sillä se sisälsi Vartijoiden opetusta sen mukaan, kun heillä oli tapana tarkkailla merkkejä auringosta ja kuusta ja tähdistä ja kaikista taivaan merkeistä. Ja hän kirjoitti sen muistiin eikä sanonut siitä mitään; sillä hän pelkäsi puhua siitä Nooalle, ettei hän suuttuisi sen tähden hänelle. Ja kolmannellakymmenennellä riemuvuodella, toisella viikolla, sen ensimmäisellä vuodella hän otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli Melka, Maadain, Jaafetin pojan, tytär, ja neljännellä vuodella hän sai pojan, ja antoi hänelle nimen Shelah; sillä hän sanoi ’Todella, minut on lähetetty’ (Shelah on hepreaksi ’olla lähetetty’), ja Shelah kasvoi ja otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli Muak, Kesedin, isänsä veljen, tytär, kolmantenakymmenentenä ensimmäisenä riemuvuotena, viidennellä viikolla, sen ensimmäisellä vuodella. Ja hän kantoi hänelle pojan sen viidentenä vuotena, ja hän antoi hänelle nimen Eber: ja hän otti itselleen vaimon, ja hänen nimensä oli Azurad, Nebrodin tytär, kolmantenakymmenentenä toisena riemuvuotena, seitsemännellä viikolla, sen kolmantena vuotena. Ja sen kuudentena vuotena hän kantoi hänelle pojan, ja hän antoi hänelle nimen Peleg; sillä niinä päivinä, kun hän syntyi, Nooan lapset alkoivat jakaa maata kaskenään: tästä syystä hän antoi hänelle nimen Peleg. Ja he jakoivat salaa keskenään, ja kertoivat sitten Nooalle.
Ja tapahtui kolmannenkymmennennenkolmannen riemuvuoden alussa, että he jakoivat maan kolmeen osaan Seemille ja Haamille ja Jaafetille, jokaisen perintöosan mukaan, ensimmäisen vuoden ensimmäisellä viikolla, kun yksi meistä, jotka oli lähetetty, oli heidän kanssaan. Ja hän kutsui poikansa, ja he tulivat hänen lähelleen, he ja heidän lapsensa, ja hän jakoi maan osiin, jotka hänen kolme poikaansa saivat ottaa omistukseensa, ja he ojensivat kätensä ja ottivat kirjoituksen Nooan, heidän isänsä, rinnalta. Ja kirjoituksessa tuli esiin Seemin osaksi maan keskiosa, joka hänen tulee ottaa perintöosaksi itselleen ja hänen pojilleen ikuisuuden sukupolville, Rafan vuorijonon keskeltä, Tina-joen suun vesiltä, ja hänen osansa menee kohti länttä tämän joen kautta, ja se laajenee kunnes se saavuttaa syvyyksien veden, josta tämä joki lähtee ja kaataa vetensä mereen nimeltä Me’at, ja tämä joki virtaa suureen mereen. Ja kaikki, mikä on kohti pohjoista, on Jaafetin, ja kaikki, mikä on etelään, kuuluu Seemille. Ja se laajenee kunnes se saavuttaa Karason: tämä on kielekkeen rinta, joka katsoo kohti etelää. Ja hänen osansa laajenee pitkin suurta merta, ja se laajenee suorassa linjassa kunnes se saavuttaa lännen kielekkeestä, joka katsoo kohti etelää: sillä tämä meri on nimetty Egyptin meren kielekkeen mukaan. Ja täältä se kääntyy kohti etelää, kohti suuren meren rannan vesiä, ja se laajenee länteen ’Afraan, ja se laajenee kunnes se saavuttaa Giihon-joen vedet, ja etelään Giihonin vesistä, tämän joen rantapenkereille. Ja se laajenee kohti itää, kunnes se saavuttaa Eedenin puutarhan, sieltä etelään, ja koko Eedenin maasta itään ja koko idästä, se kääntyy itään ja jatkaa kunnes se saavuttaa idän vuoresta nimeltä Rafa, ja se laskeutuu Tina-joen rantapenkereen suulle. Tämä osa tuli arvalla Seemille ja hänen pojilleen, että heidän tulisi omistaa se sukupolvilleen ikuisesti. Ja Nooa iloitsi, että tämä osa tuli Seemille ja hänen pojilleen, ja hän muisti kaiken tuon suullaan puhuman profetian, sillä hän oli sanonut: ’Siunattu olkoon Herra, Seemin Jumala, ja kulkekoon Herra siellä, missä Seem kulkee.’
Ja hän tiesi että Eedenin puutarha on pyhien pyhä, ja Herran paikka, ja Siinain vuori erämaan keskellä, ja Siionin vuori, maan navan keskus: nämä kolme oli luotu pyhiksi paikoiksi kohti toisiaan. Ja hän siunasi jumalien Jumalaa, joka oli laittanut Herran sanan hänen suuhunsa, ja Herraa ikuisesti. Ja hän tiesi, että siunattu osa ja siunaus oli tullut Seemille ja hänen pojilleen ikuisille sukupolville; koko Eedenin maa ja koko Punaisen Meren maa ja sen vuoret, ja koko Baasanin maa, ja koko Libanonin maa ja Kafturin saaret, ja kaikki Sanirin ja ’Amanan vuoret, ja Assurin vuoret pohjoisessa, ja koko Eelamin maa, Assur ja Baabel ja Suusa ja Meedia, ja kaikki Araratin vuoret, ja koko maakunta meren tuolla puolen, joka on Assurin vuorten takana kohti pohjoista, siunattu ja avara maa, ja kaikki, mitä siinä on, on todella hyvää. Ja Haamille tuli toinen osa, Giihonin tulta puolen kohti etelää, puutarhan oikealle puolelle, ja se laajenee kohti etelää ja kohti kaikkia tulisia vuoria, ja se laajenee kohti länttä ’Atelin mereen ja se laajenee kohti länttä, kunnes se saavuttaa Ma’ukin meren, tuon, johon kaikki, mikä ei ole tuhoutunut, laskeutuu. Ja se jatkuu kohti pohjoista Gadirin rajoille, ja jatkuu suuren meren rannikolle kunnes se lähestyy Giihonin jokea, ja kulkee Giihonia pitkin, kunnes se saavuttaa Eedenin puutarhan oikean puolen. Ja tämä on maa, joka tuli Haamille osaksi, joka hänen tuli omistaa itselleen ja pojilleen ikuisille sukupolville. Ja Jaafetille tuli kolmas osa, Tina-joen tuolta puolelta pohjoiseen sen vesien laskupaikoille, ja se laajenee koilliseen koko Googin maakuntaan, ja koko maahan siitä itään. Ja se laajenee pohjoiseen kohti Qeltin vuoria, ja kohti Ma’ukin merta, ja jatkuu Gadirin itäpuolelle meren vesien maakuntaan saakka. Ja se laajenee kunnes se saavuttaa Faran länsipuolen ja se palaa kohti ’Aferagia, ja se laajenee itään Me’atin meren vesiin. Ja se laajenee koillissuunnassa Tina-joen maakuntaan kunnes se saavuttaa sen vedet kohti Rafan vuorta, ja se kääntyy kohti pohjoista. Tämä on maa, joka tuli Jaafetille ja hänen pojilleen perintöosaksi, joka hänen tulisi omistaa itselleen ja pojilleen, ikuisille sukupolville; viisi suurta saarta ja suuri maa pohjoisessa. Mutta se on kylmä, ja Haamin maa on kuuma, ja Seemin maa ei ole kuuma eikä kylmä, vaan se on sekoitus kylmyyttä ja lämpöä.
Luku 9.
Ja Haam jakoi poikiensa keskuudessa, ja ensimmäinen osa tuli Kuusille kohti itää, ja hänestä länteen Misraimille, ja hänestä länteen Puutille, ja hänestä länteen merellä Kanaanille. Ja myös Seem jakoi poikiensa keskuudessa, ja ensimmäinen osa tuli Eelamille ja hänen pojilleen, Tigris-joen itäpuolelta itään, koko Intian maa, ja Punaisen Meren rannikko, ja Dedanin vedet, ja kaikki Mebrin ja Elan vuoret, ja koko Suusan maa ja kaikki, mitä on Pharnakin puolella Punaiseen Mereen ja Tina-jokeen. Ja Assurille tuli toinen osa, koko Assurin maa ja Niinive ja Sinear Intian rajalle, ja se nousee ja ympäröi joen. Ja Arpaksadille tuli kolmas osa, koko Kaldealaisten maa Eufratin itäpuolelle, rajoittuen Punaiseen Mereen, ja kaikki erämaan vedet lähellä meren kielekettä, joka katsoo kohti Egyptiä, ja koko Libanonin maa ja Sanir ja ’Amana Eufratin rajalle. Ja Aramille tuli neljäs osa, koko Mesopotamian maa Tigrisin ja Eufratin välillä, Kaldealaisista pohjoiseen Assurin vuorten rajalle ja ’Araran maahan. Ja Luudille tuli viides osa, Assurin vuoret ja kaikki mikä kuuluu niihin kunnes se saavuttaa Suuren Meren, ja kunnes se saavuttaa veljensä Assurin itäosan. Ja myös Jaafet jakoi perintömaansa poikiensa kesken. Ja ensimmäinen osa tuli Goomerille Tina-joen pohjoispuolelta itään; ja pohjoisessa tuli Maagogille kaikki pohjoisen sisäosat kunnes se saavuttaa Me’atin meren. Ja Maadaille tuli osaksi, että hänen tulisi omistaa kahdesta veljestään länteen saarille, ja saarien rannikoille. Ja Jaavanille tuli neljäs osa, jokainen saari ja saaret, jotka ovat kohti Luudin rajaa. Ja Tuubalille tuli viides osa keskellä kielekettä, joka ulottuu kohti Luudin osan rajaa toiseen kielekkeeseen, maahan toisen kielekkeen tuolla puolella kolmanteen kielekkeeseen. Ja Mesekille tuli kuudes osa, kaikki maa kolmannen kielekkeen tuolla puolella kunnes se saavuttaa Gadirin itäpuolen. Ja Tiiras sai seitsemännen osan, neljä suurta saarta meren keskellä, joka ulottuu Haamin osaan, ja Kamaturin saaret tulivat arvalla Arpaksa
selventänyt mitään? Sen sisältö perustuu suuritöisempiin tutkimuksiin, kuin sinä olet tehnyt. Minusta sinun löytösi eivät osu asian ytimeen.
ydintä. Alkukirkon aikana nuo temppelimenot olivat kyllä tavallisia ja ne tunnettiin jopa konsiilien aikana niiden ollessa osittain sekoittuneena joihinkin Roomalaisiin seurakuntiin. Tämä ei millään muotoa tee niistä kristillisiä, vaan päinvastoin.
Niiden periytyvyys on kyllä aivan selvästi ja suurella varmuudella pakanallisista alkuperää ns. pakanallisista uskoista. Kyllä tämä on tässä asiassa totuus. Ymäärrän toki MAP-kirkon motiivin olla sitä myöntämättä.
Harvemmin esitän näin tiukkoja mielipiteitä uskonnollisesta historiasta, nyt olen kuitenkin ehdottoman varma asiastani. Vähennän myös osaltani noiden vanhojen tekstien lukemista. Sanoisin, et mul ruppe piissama, pakka ottama jo hiuka knupist.
Ellet minua usko kysy vaikka Todelta.
Turust
kristínuskon sekaan. Niinpä komeat messut ovat sieltä peräisin kuten joulunvieton päivämääräkin. Mistä pystyy tarkoin erottamaan temppelitoimitusten alkuperän? Minusta on pikemminkin niin, että juuri alkukirkon aikana noita pakanallisia menoja ei ollut, koska apotolit valvoivat kirkkoa sellaisilta menoilta.
kuvaa VT:n aikaisia tapahtumia. UT:n ja VT:n aikaisista temppelitoimituksista siinä ei ole mitään. Siksi tekstisi ei osu siihen mihin linkilläni viittasin.
oltti jo vissi pualesvälis ensmäst satalukku ku Paaval kattel Mithra uskoste touhui ku nämä kasteliva kuallui, ja kysys siin hiuka niinku ohimenne, et mitä te niit kastelet, kute te et usko eres ylösnousemukse. Semmottos Raamatus sanota.
Onneks MAP- kirkko usko sentä vahvaste ylösnousemukse ni kaste ei men ainaka kokonas hukka.
Mun miälestän niit tarttis oikke aikataval lisät.
Huomasitko Hesarista, siinä oli mielenkiintoinen juttu Maiojen temppeleistä.
Turust
että Paavali viittasi Mithrojen tapoihin? Koko 1. Kor. 15 luku koskee ylösnousemuksen todellisuutta. On kyllä totta, että siinä viitataan kuin ohimennen ylesesti tunnettuun tapaan kastaa kuolleiden puolesta. Se tehdään osoituksena uskosta kuolleiden ylösnousemukseen ja hyvin myönteisenä tapana. En huomaa siinä minkäänlaista tavan vähättelyä.
et mitä te niit kastat kute ette usko eres ylösnousemukse. Roomalaisil ol siihe aikka keskene uskontu juur toi mithralaisuus. Mää ainaki saa tost kohrast semmose käsitykse, et Paaval hiuka olis naureskellu koko touhul. Joka tapaukses hän pit sen peräte turhan. Juur mitroil ol tommossi erikoissi tavoi. Myähemi niis puhel ainaki toi Kyrillos (Cyril), joka astus virkkasas v. 412 AD.
Turust
Kohdassa 1. Kor.15:29 sanotaan:
"Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta.?"
-Ei siinä yhtään naureskeltu, vaan osoitettiin, että juuri usko kuolleiden ylösnousemukseen pitää yllä tuota menettelyä. Koko 15. luku on voimakasta todistusta ylösnousemuksen puolesta. Miksi sitten yht'äkiä Paavali ottaisi pilkallinen asenteen!
ei Paaval kristityitte kastei naureskellu. Tosa kohras puhutanki valla muust, mitralaiste kualutte kastamisest, mitralaise taas ei uskonu mihinkä ylösnousemukse. Sentähre Paaval pit heijä toujas peräte turhan.
Entäs sit Aleksandrian arkkipiispa, Kyrillos (Cyril)asetetiin virkaansa vuonna 412.
Rooman valtakunta oli nähnyt kristityissä ensin yhteiskuntarauhaa uhkaavan kultin, mutta keisari Konstantinus huomasi po. opin käyttökelpoisuuden vallan keskittämistä kaipaavan keisarikunnan politiikan välineeksi. Hänen seuraajansa, joka historiankirjoissa tunnetaan Julianus "Luopiona", yritti niinsanotusti "palauttaa pakanuuden".
Tämä sanonta tarkoittaa sitä, että hän salli kansan avata uudelleen vanhoja temppeleitä, joihin he olivat kiintyneet, ja antoi kristittyjen karkoittamien oppineiden palata tieteellisen työnsä ääreen, sekä antoi myös harhaoppisuudesta syytetyille kristillisille piispoille takaisin heidän virkansa, eli hänen poliittinen ohjelmansa oli uskonnonvapaus.
Myähemi sama pakanuutte liittyvi touhui, hiuka eri paketis o noitte temmpeli hommate osalt palautettu ja otettu käyttö Ameeriikas yhres toises kirkos jonka nimi mää en nyt viit erikses manit.
Asi o hiuka eri jos sattu uskoma ylösnousemukse. Mitrate homma menivä kyl hukka niinku Paavalki totes.
Turust
millä perustelet, että Paavali tarkoitti mithralaisia. Kun tarkastelee lukua kokonaisuutena ja jaetta 1. Kor.15:29, niin en näe mitään syytä, miksi olisi viitattu mithralaisiin, sillä Paavalin opetti oppia ylösnousemuksesta. Jos luet koko 1.Kor.15 luvun, niin luulisin asian olevan sinulle selviävän.
ku kristity ei kastanu kuallui ollenka, mitralaise taas kastova ja Paaval kysys heilt, et mink tähre te niit kualluvi kastat kun te et usko eres ylösnousemukse.
Toi luvu muu osa kerto kristityist. Toi yks ainuva lause vaa viitta mitralaissi. Paaval opet juur niinku sää sanosi, ylösnousemuksest. Juur siit me tiäretä, et noi kastaja mihi hän kiinit huamiotas oliva mithra uskovaissi.
Kyl mää ymmärä toi viirenentoist luvu iha selväste. See o erinomase selvä teksti, mut hiuka on hyvä tuntti see aja mithrauskonntto, muute jolla voi ol vaikkeuksi ymmärttä, mitä Paaval tarkot.
Paavalil ol erinomase laaja tiaro sen aikkasist paikalisist uskonoist. Kristity oliva sillo viäl tavalise piän poruk. Paaval ol ite aluperi juutalaine ja Roomalaise oliva taas mithroi jotka pelasiva temmppeleisäs toinen toistas merkilisemppie toimitusten kans.
Turust
mihin Paavali tähtäsi mainitessaan joistakin, jotka kastattavat itsensä kuolleiden puolesta?
- Minusta hän osoitti sillä noiden joidenkin uskoa kuolleiden ylösnousemukseen, sillä muutenhan koko touhu olisi ollut turhaa. Elleivät kuolleet lainkaan nouse ylös, on aivan turha tehdä kasteitakaan heidän puolestaan!
ol, kato noi kastaja ei nimeomaseste uskonu ollenka mihinkä ylösnousemukse. Paavali porukka taas uskos ylösnousemukse mut ei heit kualemise jälkke enä kastettu. Mistä ei löyry piänintäkkä mainintta et kristity olisiva kastattanu ittiäs kualuvitte pualest. Pakanatte pualelt kyl löyty maininoi.
Puhutank Mormonitte kirjas jotta kualema jälkkesist toimituksist?
Turust
Carthagen kirkoliskokouksessa vasta kiellettiin kasteet kuolleiden puolesta. Ei niitä olisi kielletty ellei niitä olisi ollut.
Tuosta 1.Kor. 15:29 kohdasta ei löydy pienintäkään mainintaa siitä, että olisi tarkoitettu mithralaisia.
noita alun perin pakanallisia riittejä oli sekaantunut Roomalaisten kristinuskoon. Lopulta tarvittiin vielä 1000 vuotta myöhemmin saksalainen tohtori Lutherus joka karsi mm. kiirastuliopin ja siihen liittyneen anekauppa busineksen. Karthagon kokouksessa nimenomaisesti kiellettiin ns. pakanauskonnoista periytyvinä.
Olen samaa mieltä kanssasi, että konsiilien aikana ja jo ennen niitä seurakuntiin tuli monia harhaoppeja. Osa niistä kuten temppelitoimitukset, - Persialaisbabylonialainen kultti levisi Roomaan sotilaiden mukana.
Keisari Nero piti itseään Mitran inkarnaationa. Hänet vihki Mitra-kulttiin Armeniasta tuotu persialainen magi. Vuonna 218 keisari Heliogabalus (oik. Elagabalus, 218–222) yritti korottaa syyrialaisen Emesan (nyk Homs) kaupungin Baalin Rooman pääjumalan asemaan nimellä Deus Sol Invictus, mutta se ei vielä silloin onnistunut.
Vuonna 274 Rooman keisari Aurelia julisti joulukuun 25. päivän "voittamattoman auringon" (Sol Invinctus) syntymäpäiväksi. Rooman piispa Leo vaihtoi suositun juhlan nimeksi "Jeesuksen syntymäpäivä" vuonna 376.
Näiden kaikkien enemmänkin poliittisten "kirkko oppien" taustalla oli kuitenkin tärkeä osa kristikuntaa joka oli vetäytynyt syrjään papiston johtamasta kirkollisesta kehityksestä. Heille riitti, kun saivat elää hiljaista ja rauhallista elämää ja suorittaa sitä palvelustehtävää, jonka Herra kullekin heistä osoitti.
Nämä uskovat elivät yhteisöissä, joita sanotaan kenobiittisiksi (sanasta koinobios, yhteinen elämä). Yhteisöön kuului miehiä, naisia, lapsia ja vanhuksia.
Pyhä Henki johti uskovat harjoittamaan samanlaista elämänmuotoa kuin alkuseurakunnassa Jerusalemissa aikoinaan harjoitettiin. Tämä elämänmuoto oli jyrkässä ristiriidassa piispallisesti johdetun kirkon harjoittaman elämänmuodon kanssa.
Tätä alkuperäistä alkuseurakunnan uskoa me edelleen luopumatta seuraamme, Pyhän Hengen ohjauksessa. Toki olemme ottaneet harha-askeleita. Tuon johdatuksen avulla olemme kuitenkin oikealla tiellä, johon ei pidä liittää pakanallisiksi tiedettyjä temppeli riittejä, vaikkei niistä sinänsä muutoin oikeamieliselle uskovalle, varsinaista haittaa olisikaan. Liioin joulun tai pääsiäisen virheellisestä pakanauskoista periytyvistä päivistä ei liene todellista haittaa
Turust
kastetta kuolleiden puolesta pakanalliseksi? Saattoi olla, että joissakin serakunnissa alkuperäinen oppi vielä muistettiin.
Epifanes, muuan neljännen vuosisadan kirjoittaja, on kirjoittanut markionilaisista, kristillisestä lahkosta, jota hän vastusti:
"Tässä maassa - tarkoitan Aasiaa - ja vieläpä Galatiassakin heidän koulukuntansa kukoisti suuresti: meille on saapunuit heistä perimätieto, että milloin ikinä heistä joku kuoli ilman kastetta, heillä oli tapana kastaa toisia heidän mimessään, jottei heidän ylösnousemuksessa pitäisi kärsiä rangaistusta." (Heresis XXVIII:7)
Tuohon aikaan kun Carthagen kirkolliskokous pidettiin, oli apostolien johto jo hävinnyt. Kasteen muotokin koki suuren muutoksen kolmannen vosisadan ensimäisen puoliskon aikana. Upottamista ei pidetty enää tärkeänä, jolloin sen vertauskuvallisuus hävisi. Pirskottamista tuki mm. Cyprianus silloin, kun kastettiin heikkoja. Näin sai alkunsa käytäntö, joka tuli yleiseksi. Kaste määrättiin tehtäväksi niin pian kuin se oli mahdollista. Näin muuttui koko evankeliumin ajatus kasteen liitosta, jota tuli edeltää usko ja parannus.
Nefin kansan olemassaoloa, enkä liioin heidän mahdollisia temppelitoimituksiaan. Kokonaan toinen ja kovastikin kyseenalainen asia on voidaanko heidän tapojaan ja oppejaan pitää alkukirkon oppina. Kristillinen alkukirkkohan voi alkaa vasta Jeesuksesta.
Tänään tiedämme tuollaisia hieman eritavoin suuntautuneita kansoja tai kansan osia olleen lukuisia.
Laajimmat tunnetut aineistot ovat Qumranin kansasta joiden predestinaation ajatuksesta ei yhteisön teologiassa seuraa, että kaikki silloisetkaan israelilaiset olisivat deterministisesti tuomittuja kadotukseen.
Tässä on käsityksen omaleimaisin tekijä. Kukaan ihminen ei voi tietää kadotukseen joutuvien määrää. Jumalan tuomion piiriin voidaan Qumranilaisten käsityksen mukaan ehdoitta lukea vain temppelin jumalattomat papit ja Jumalan pyhyyden häpäisijät. Jumalattomat tuomitaan predestinaation avulla kadotukseen ilman mahdollisuutta anteeksiantoon (esim. 1QH II, 23–24; XV 17). Muiden tulevaisuus nähtiin kuitenkin valoisampana.
Israelilaiset tosin jakautuivat valon lapsiin ja pimeyden lapsiin, mutta pelastumista arvioitiin lisäksi uudesta näkökulmasta.
Temppelitoimitukset sinänsä ovat uuden liiton "alkukirkolle" kovasti vieraita. Israelin temppelit olivat juutalaisten pappien, profeettojen ja fariseusten hallinnasta, josta opista alkukirkko pyrki ja myös pääsi eroon. Näin temppelitoimituksille lopulta jää ainoastaan pakanallinen tausta. Niiden olemassa olosta kyllä löytyy kirjoituksia, mutta ei kristillisissä yhteyksissä. Kaiken kaikkiaan alkukirkko käsite on kovasti epäselvä, jota monet uskonnolliset liikkeet ovat yrittäneet omia itselleen. Uskonnollisesti yleisesti seesteistä aikakautta ei tiedetä koskaan olleen.
MAP- kirkon nykyiseen moraalioppiin voin kyllä pitkälti yhtyä.
Turust
alkukirkko perustettiin nefiläisten keskuuteen. Kristus kutsui 12 apostolia johtamaan kirkkoaan myös siellä. Kuitenkin Jerusalemissa vaikuttaneet apostolit olivat pääapostoleita. Myös nefiläiset elivät Kristuksen käyntiin asti Mooseksen lain mukaan.
Kristuksen toisesta tulemisesta on ennustettu, että hän tulee äkisti temppeliinsä (Mal. 3:1). Tästäkin voi päätellä paljon.
Eikö meille kuitenkin olisi luontevampaa seurata noiden pää-apostolien opetusta kuin nefiläisten joilla on ilmeisesti mennyt sekaisin paitsi vanhan- ja uudentestamentin lisäksi joitakin muinaisia pakanallisia riittejä?
Silti me voidaan, ja pitääkin jättää sivuun tai kokonaan pois roomalaisten keisareiden ja ihmisten aiheuttamat pahimmat kömmähdykset. Ei meidän pidä suin päin mennä muuttamaan uskoamme kokonaan nefiläiseksi tai qumranilaiseksi, heidän tapansa ja uskonsa liittyy kovin valikoituneisiin heimoihin.
Noita tekstejä voidaan käyttää ainoastaan siinä laajuudessa kun ne tukevat Raamattua
Qumranin kääröistä on löydetty monia Raamattua vahvistavia vanhoja osia. Samoin olisi voinut käydä Mormonin kirjalle, ellei sitä olisi alun perin käsitetty väärin. Vai onko?
Turust
En ymmärrä missä näet eroja tai erilaisia riittejä.
temppeleitä ei kerta kaikkiaan ole ollut koskaan olemassa. Historia tuntee ajanlaskumme ajan merkittävät rakennukset ja niiden käyttötarkoituksen suhteelisen hyvin Aikanaan juutalaisilla oli temppeleitä samoin kreikkalaisilla ja roomalaisilla ns. pakanauskontojen temppeleitä kuten Poseidonin temppeli, samoin tunnetaan mm. maya kulttuurin temppeleitä. Alla olevassa linkissä on joitakin tyypillisiä temppeleitä.
Missä temppelissä apostolien on todettu tehneen toimituksiaan? Minä lasken toimitukset riiteiksi. Onko se väärin?
http://www2.siba.fi/~kkoskim/rooma/sivut/FTSATVES.HTM
Turust
Ainakaan suurta temppeliä varhaiset pyhät eivät ehkä onnistuneet rakentamaan. Minusta kuitenkin esim. Efeson lähellä oleva raunio ympäristöineen täyttää temppelin tuntomerkit. Se on se paikka, jossa Maria eli Johanneksen hoivissa, kuten olemme jo aikaisemmin keskustelleet.