Luin viime viikolla lehdestä pikku-uutisen yhdysvaltalaisen "kansalaisoikeusjärjestön" (en tiedä, minkä) tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan amerikkalaisten mustien nettotulot ovat alle kymmenesosa valkoisten vastaavista. Tuloerojen olemassaolo ei varmaan tule kenellekään uutisena, joskin ainakin minä yllätyin niiden suuruudesta. Haluaisin kuitenkin sanoa muutaman sanan niistä johtopäätöksistä, joita tällaisista tutkimustuloksista yleensä tehdään.
Mielestäni etnisten ryhmien väliset tuloerot eivät sinänsä voi olla ihmisoikeuskysymys. Se on ihmisoikeuskysymys, jos voidaan osoittaa mekanismi, joka estää mustaa yksilöä saavuttamasta valkoisten nettotuloja, tai jos musta ja valkoinen saavuttavat samalla panoksella eri tulotason. Sikäli kuin olen lukemastani ymmärtänyt, yli puolet työikäisistä mustista naisista on työttömiä, kouluttamattomia yksinhuoltajia. Vähintään kolmannes työikäisistä mustista miehistä on vankilassa tai ehdonalaisessa, enkä usko ilman eri näyttöä loppujen kahden kolmasosankaan koostuvan pääasiallisesti poliisipäälliköistä, aivokirurgeista tai atk-asiantuntijoista (vaikka amerikkalaisista sarjoista näin voisikin päätellä).
Kun puhutaan esimerkiksi Suomessa asuvien somalien tilastollisesta rikollisuudesta, meille yleensä muistutetaan, ettei somaleja saa käsitellä massana vaan kutakin somaliyhteisön jäsentä on tarkasteltava yksilönä, hänen omilla ehdoillaan. Jospa siis lakkaamme tuloeroistakin puhuessamme käsittelemästä Yhdysvaltain mustia massana ja alamme pohtia yksilökohtaisesti, mistä alhaiset tulot johtuvat. Relevantti kysymys ei näin ollen ole se, ansaitsevatko mustat keskimäärin vähemmän kuin valkoiset, vaan se, ansaitseeko musta systemaattisesti vähemmän kuin samaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluva valkoinen. Työttömään tai vankilassa käkkivään mustaan pitää siis verrata työtöntä tai vankilassa käkkivää valkoista. Jos joku osoittaa, että tällainen valkoinen "ansaitsee" kymmenen kertaa enemmän kuin musta "virkaveljensä", anonyymin kansalaisoikeusjärjestön tutkimuksella on ihmisoikeusimplikaatioita. Muutoin sillä ei ole.
Läheistä sukua tuloerokysymyksille on jatkuva keskustelu siitä, että maahanmuuttajat asuvat keskimääräisesti ahtaammin ja huonommilla alueilla kuin valtaväestön edustajat. Mistä tämä johtuu, ja mitä siitä seuraa? Suomessa asuvien somaleiden keskimääräinen perhekoko on lähellä kymmentä ja työttömyysprosentti kuudenkymmenen hujakoilla. Suomalaisten keskimääräinen perhekoko on kolmen ja neljän välillä ja työttömyysaste n. kymmenen prosenttia. "Suomalaiset" ja "somalit" eivät siis ryhminä ole vertailukelpoisia. Mikään lainsäädännöllinen toimenpide ei estä somalialaista yksilöä ansaitsemasta yhtä paljon kuin suomalainen yksilö. Mikään laki ei kiellä somalia (tai suomalaista) valitsemasta vapaasti asuinpaikkaansa Suomen rajojen sisällä. Työttömään ja viisilapsiseen somaliin pitää verrata työtöntä ja viisilapsista suomalaista. Ilman eri näyttöä en usko, että työtön ja viisilapsinen suomalainen saa sosiaalihuollon kustantaman kuuden huoneen asunnon "hyvältä" alueelta oleellisesti helpommin kuin somali. Useimmissa yhteiskunnissa, myös Suomessa, vallitsee se luonnonlaki, että panemalla likoon enemmän omaa rahaa saa suuremman asunnon paremmalta alueelta. Jos maksattaa asumisensa muilla, asuu huonommin. Tähän on käytännöllinen ja ideologinen syy. Ihmiset käyvät töissä saadakseen rahaa. Ihmiset haluavat ansaita rahaa saadakseen sillä kaikkea kivaa, esim. ison asunnon hyvältä alueelta. Jos ison asunnon saisi hyvältä alueelta omistamatta rahaa, ihmisillä ei olisi motiivia käydä töissä. Jos kukaan ei kävisi töissä, ei olisi verotuloja, eikä työttömille ja rahattomille voitaisi kustantaa minkäänlaista asuntoa miltään alueelta. Jos somaleita ja suomalaisia ei kohdella yksilöinä vaan ainoastaan etnisten ryhmiensä edustajina, tilastollisten asumiserojen poistaminen voi tarkoittaa vain sitä, että somalille annetaan etnisen taustansa vuoksi suurempi ja parempi asunto kuin vastaavaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluvalle suomalaiselle. Mitä silloin tapahtuu kaikille kauniille ajatuksille rotujen tasa-arvosta ja ihmisten kohtelemisesta yksilöinä?
Standardivastaus yllä oleviin huomautuksiin on tietysti se, että mustien köyhyys toki välittömästi selittyy rikollisuudella ja työttömyydellä, mutta valkoiset ovat vastuussa mustien rikollisuudesta ja työttömyydestä. Tällöin pitäisi kuitenkin taas osoittaa se mekanismi, jolla valkoiset ylläpitävät mustien työttömyyttä ja rikollisuutta. Vastaukseksi eivät kelpaa rasistiset piilorakenteet ja piilosyrjintä. Jos ne ovat piilossa, miten niiden olemassaolo voidaan todentaa? Ainoa todiste piilosyrjinnän olemassaolosta on se, mitä sillä halutaan selittää, ts. mustien kehno asema. Tämä on kehäperustelua, samanlaista kuin se, että maailmankaikkeus on todiste Jumalasta, ja Jumala on näin ollen pätevin selitys maailmankaikkeudelle.
Voidaan osoittaa, että mustien keskimääräisesti pienet tulot johtuvat mustien keskuudessa keskimäärin yleisemmästä rikollisuudesta ja työttömyydestä. Ellei vastakkaista näyttöä esitetä, yksinkertaisin ja taloudellisin olettamus on, että mustan yksilön rikollisuus ja työttömyys johtuu mustasta yksilöstä itsestään. Vastaavasti melkein kaikki hyväksyvät sen olettamuksen, että valkoisen yksilön rikollisuudesta ja työttömyydestä on vastuussa ensisijaisesti hän itse.
Lopuksi voidaan pohtia, onko valkoisilla uskottavaa motiivia pitää yllä valkoisten ja mustien välisiä tuloeroja. Oletetaan motiiviksi pelkkä rasistinen ja perverssi paha tahto. Kuten sekä Bill Clinton aikoinaan että Tarja Halonen myöhemmin ovat kertoneet, suurin osa meistä on monikulttuurisuutta kannattavia suvaitsevaisia ja vain pieni vähemmistö rasisteja. (Tämä dogma on välttämätön, koska muutoinhan virallinen suvaitsevaisuus- ja monikulttuurisuuspolitiikka olisi epädemokraattinen.) Miten pieni vähemmistö voisi pitää yllä valtavaa (ja luonnollisesti salaista) sortojärjestelmää, varsinkin, kun rasistit virallisen doktriinin mukaan ovat pääasiallisesti syrjäytyneitä ja kouluttamattomia?
Valkoiset maksavat kalliisti mustien rikollisuudesta ja työttömyydestä, niin menetetyn turvallisuuden, valtavien sosiaalisten tulonsiirtojen kuin kaikenlaisten suvaitsevaisuusohjelmien muodossa, joilla pyritään vakuuttamaan niin valkoiset kuin mustat siitä, että valkoiset ovat jollain mystisellä tavalla syyllisiä mustien ahdinkoon. (Syyllisyys-dogma on välttämätön, jotta valkoiset saataisiin hyväksymään turvattomuus ja tulonsiirrot. Se on myös välttämätön, jotta tulonsiirtojen varassa elävät mustat voisivat tuntea vastaanottavansa vain heille rehellisesti kuuluvia kompensaatioita eikä almuja.) Jos tuloeroja ei olisi, siitä hyötyisivät ennen kaikkea valkoiset. Tämän vuoksi on älytön olettamus, että valkoisten tavoitteena olisi ylläpitää mustien rikollisuutta ja työttömyyttä.
Mielestäni etnisten ryhmien väliset tuloerot eivät sinänsä voi olla ihmisoikeuskysymys. Se on ihmisoikeuskysymys, jos voidaan osoittaa mekanismi, joka estää mustaa yksilöä saavuttamasta valkoisten nettotuloja, tai jos musta ja valkoinen saavuttavat samalla panoksella eri tulotason. Sikäli kuin olen lukemastani ymmärtänyt, yli puolet työikäisistä mustista naisista on työttömiä, kouluttamattomia yksinhuoltajia. Vähintään kolmannes työikäisistä mustista miehistä on vankilassa tai ehdonalaisessa, enkä usko ilman eri näyttöä loppujen kahden kolmasosankaan koostuvan pääasiallisesti poliisipäälliköistä, aivokirurgeista tai atk-asiantuntijoista (vaikka amerikkalaisista sarjoista näin voisikin päätellä).
Kun puhutaan esimerkiksi Suomessa asuvien somalien tilastollisesta rikollisuudesta, meille yleensä muistutetaan, ettei somaleja saa käsitellä massana vaan kutakin somaliyhteisön jäsentä on tarkasteltava yksilönä, hänen omilla ehdoillaan. Jospa siis lakkaamme tuloeroistakin puhuessamme käsittelemästä Yhdysvaltain mustia massana ja alamme pohtia yksilökohtaisesti, mistä alhaiset tulot johtuvat. Relevantti kysymys ei näin ollen ole se, ansaitsevatko mustat keskimäärin vähemmän kuin valkoiset, vaan se, ansaitseeko musta systemaattisesti vähemmän kuin samaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluva valkoinen. Työttömään tai vankilassa käkkivään mustaan pitää siis verrata työtöntä tai vankilassa käkkivää valkoista. Jos joku osoittaa, että tällainen valkoinen "ansaitsee" kymmenen kertaa enemmän kuin musta "virkaveljensä", anonyymin kansalaisoikeusjärjestön tutkimuksella on ihmisoikeusimplikaatioita. Muutoin sillä ei ole.
Läheistä sukua tuloerokysymyksille on jatkuva keskustelu siitä, että maahanmuuttajat asuvat keskimääräisesti ahtaammin ja huonommilla alueilla kuin valtaväestön edustajat. Mistä tämä johtuu, ja mitä siitä seuraa? Suomessa asuvien somaleiden keskimääräinen perhekoko on lähellä kymmentä ja työttömyysprosentti kuudenkymmenen hujakoilla. Suomalaisten keskimääräinen perhekoko on kolmen ja neljän välillä ja työttömyysaste n. kymmenen prosenttia. "Suomalaiset" ja "somalit" eivät siis ryhminä ole vertailukelpoisia. Mikään lainsäädännöllinen toimenpide ei estä somalialaista yksilöä ansaitsemasta yhtä paljon kuin suomalainen yksilö. Mikään laki ei kiellä somalia (tai suomalaista) valitsemasta vapaasti asuinpaikkaansa Suomen rajojen sisällä. Työttömään ja viisilapsiseen somaliin pitää verrata työtöntä ja viisilapsista suomalaista. Ilman eri näyttöä en usko, että työtön ja viisilapsinen suomalainen saa sosiaalihuollon kustantaman kuuden huoneen asunnon "hyvältä" alueelta oleellisesti helpommin kuin somali. Useimmissa yhteiskunnissa, myös Suomessa, vallitsee se luonnonlaki, että panemalla likoon enemmän omaa rahaa saa suuremman asunnon paremmalta alueelta. Jos maksattaa asumisensa muilla, asuu huonommin. Tähän on käytännöllinen ja ideologinen syy. Ihmiset käyvät töissä saadakseen rahaa. Ihmiset haluavat ansaita rahaa saadakseen sillä kaikkea kivaa, esim. ison asunnon hyvältä alueelta. Jos ison asunnon saisi hyvältä alueelta omistamatta rahaa, ihmisillä ei olisi motiivia käydä töissä. Jos kukaan ei kävisi töissä, ei olisi verotuloja, eikä työttömille ja rahattomille voitaisi kustantaa minkäänlaista asuntoa miltään alueelta. Jos somaleita ja suomalaisia ei kohdella yksilöinä vaan ainoastaan etnisten ryhmiensä edustajina, tilastollisten asumiserojen poistaminen voi tarkoittaa vain sitä, että somalille annetaan etnisen taustansa vuoksi suurempi ja parempi asunto kuin vastaavaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluvalle suomalaiselle. Mitä silloin tapahtuu kaikille kauniille ajatuksille rotujen tasa-arvosta ja ihmisten kohtelemisesta yksilöinä?
Standardivastaus yllä oleviin huomautuksiin on tietysti se, että mustien köyhyys toki välittömästi selittyy rikollisuudella ja työttömyydellä, mutta valkoiset ovat vastuussa mustien rikollisuudesta ja työttömyydestä. Tällöin pitäisi kuitenkin taas osoittaa se mekanismi, jolla valkoiset ylläpitävät mustien työttömyyttä ja rikollisuutta. Vastaukseksi eivät kelpaa rasistiset piilorakenteet ja piilosyrjintä. Jos ne ovat piilossa, miten niiden olemassaolo voidaan todentaa? Ainoa todiste piilosyrjinnän olemassaolosta on se, mitä sillä halutaan selittää, ts. mustien kehno asema. Tämä on kehäperustelua, samanlaista kuin se, että maailmankaikkeus on todiste Jumalasta, ja Jumala on näin ollen pätevin selitys maailmankaikkeudelle.
Voidaan osoittaa, että mustien keskimääräisesti pienet tulot johtuvat mustien keskuudessa keskimäärin yleisemmästä rikollisuudesta ja työttömyydestä. Ellei vastakkaista näyttöä esitetä, yksinkertaisin ja taloudellisin olettamus on, että mustan yksilön rikollisuus ja työttömyys johtuu mustasta yksilöstä itsestään. Vastaavasti melkein kaikki hyväksyvät sen olettamuksen, että valkoisen yksilön rikollisuudesta ja työttömyydestä on vastuussa ensisijaisesti hän itse.
Lopuksi voidaan pohtia, onko valkoisilla uskottavaa motiivia pitää yllä valkoisten ja mustien välisiä tuloeroja. Oletetaan motiiviksi pelkkä rasistinen ja perverssi paha tahto. Kuten sekä Bill Clinton aikoinaan että Tarja Halonen myöhemmin ovat kertoneet, suurin osa meistä on monikulttuurisuutta kannattavia suvaitsevaisia ja vain pieni vähemmistö rasisteja. (Tämä dogma on välttämätön, koska muutoinhan virallinen suvaitsevaisuus- ja monikulttuurisuuspolitiikka olisi epädemokraattinen.) Miten pieni vähemmistö voisi pitää yllä valtavaa (ja luonnollisesti salaista) sortojärjestelmää, varsinkin, kun rasistit virallisen doktriinin mukaan ovat pääasiallisesti syrjäytyneitä ja kouluttamattomia?
Valkoiset maksavat kalliisti mustien rikollisuudesta ja työttömyydestä, niin menetetyn turvallisuuden, valtavien sosiaalisten tulonsiirtojen kuin kaikenlaisten suvaitsevaisuusohjelmien muodossa, joilla pyritään vakuuttamaan niin valkoiset kuin mustat siitä, että valkoiset ovat jollain mystisellä tavalla syyllisiä mustien ahdinkoon. (Syyllisyys-dogma on välttämätön, jotta valkoiset saataisiin hyväksymään turvattomuus ja tulonsiirrot. Se on myös välttämätön, jotta tulonsiirtojen varassa elävät mustat voisivat tuntea vastaanottavansa vain heille rehellisesti kuuluvia kompensaatioita eikä almuja.) Jos tuloeroja ei olisi, siitä hyötyisivät ennen kaikkea valkoiset. Tämän vuoksi on älytön olettamus, että valkoisten tavoitteena olisi ylläpitää mustien rikollisuutta ja työttömyyttä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Törmäsin äsken SKP:n vanhaan vaaliohjelmaan. Kuten kaikki vaaliohjelmat, on tämäkin suhteellisen pitkä ja tylsä, joten kommentoidaanpa ainoastaan sen otsikkoa "rahan vallasta kansan valtaan". Mitä tällä oikein tarkoitetaan? Ensimmäiseksi tuli mieleen että jospa SKP tahtoo siirtyä e-demokratian aikakauteen, jossa internetin välityksellä voitaisiin äänestää budjetista, tyyliin: "yliopisto-opiskelijat ovat köyhiä ja tahtovat 500e kuukausittaista avustusta valtiolta, veroprosentin ollessa kaikille sama, suostutko opiskelijoiden vaatimuksiin, mikäli joutuisit maksamaan 30e lisäveroa kuukaudessa?" eli kyllä vai ei ja perästä tulisi lasku, ei ennakkoveroa, sen mukaan mihin nyt kollektiivin tahdon mukaisesti päädyttiin. Vaaliohjelmasta kuitenkin selviää että tuskin SKP tällaista järjestelmää tahtoo, siitä tulisi helposti liian markkinaliberaali, eihän kukaan tahdo maksaa toisen laskuja. Se mitä SKP todellisuudessa kaipaa, on lähes rajatonta valta 200 valitulle kansanedustajalle. Hetkinen...
Jos Suomen väkiluku (2004) on 5 236 600 ja edustajia on 200, silloinhan yksi edustaja edustaa 26 183 ihmisen mielipidettä. Jos näillä edustajilla on lähes rajaton valta, hehän saavat päättää miten ja mihin näiden 26 183 ihmisen resurssit käytetään. Tällöin kuka tahansa näistä 26 183 edustajan alamaisesta saattaisi huomauttaa että edustaja on ainoastaan byrokraatti, ei valta todellisuudessa ole kansalla, jos se olisi, kaikki 26 183 saisivat itse päättää miten he resurssinsa käyttävät. Rahan vallasta kansan valtaan on oksymoroni, kun raha on kansalla, on kansalla valta - kun raha on byrokraateilla, on byrokraateilla valta. Mitä vähemmän rahaa byrokraateilla on, sitä enemmän valtaa kansalla on. Parhaiten asian puolesta puhuu keskiluokan verotus, jota verotetaan eniten ja joille tarjotaan vastalahjaksi eniten palveluita. Keskiluokka voisi yhtä hyvin pitää rahansa ja ostaa itse omat palvelunsa, tällöin heillä olisi enemmän valtaa ja talous toimisi tehokkaammin.
Edustuksellisen demokratian byrokraattien on helppo syyttää kapitalismia, liberalismia ja globalisaatiota vuoronperään kaikesta kauheasta, käsitteet kun eivät itse pysty puolustautumaan. Rahan vallasta kansan valtaan argumentoijat vastustavat yleensä kapitalismia koska siinä "raha kerääntyy vain harvoille". Väite ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Kapitalismi on erittäin tehokas ja käytännöllinen tulonjakojärjestelmä, ei ole mitään jakoa kahteen osaan, kuten "3/4 tienaa alle kymppitonnin vuodessa ja 1/4 yli miljoonan", vaan rahanjako määräytyy henkilön tuottavuuden mukaan, joka noudattaa yleensä normaalijakaumaa, eli suurin osa palkansaajista tienaa suunnilleen keskipalkan verran ? ja tämä tapahtuu ihan ilman valtion palkkasäännöstelyjä tai ay-liikkeen lobbausta. Varat eivät myöskään kasaannu harvoille. Yleensä väitetään että Yhdysvaltojen rikkain viidennes omistaa noin 82 % koko kansan tuotannosta. Väite on oikea mutta silloin unohdetaan että Ruotsin rikkain viidennes omistaa 91 % koko kansan omaisuudesta, jota voidaan jatkaa sillä että Ruotsin köyhimmällä viidenneksellä on enemmän velkaa, vähemmän omaisuutta ja matalampi elintaso kuin Yhdysvaltojen köyhimmällä viidenneksellä - itse asiassa Yhdysvaltojen köyhimmällä ihmisryhmällä eli Afroamerikkalaisilla (eli tummaihoisilla) on jo keskimäärin enemmän rahaa ja paremmat oltavat kuin Ruotsin keskiluokalla.
Jos raha on valtaa, on erityisen tärkeää miten keskittynyt raha on ja mihin kaikkeen sitä rahaa voidaan käyttää. Suomen valtion budjetti oli viime vuonna 38 miljardia euroa ja valtion omaisuus hieman yli 70 miljardia euroa, mikä tarkoittaa sitä että jokainen 26 183 ihmistä hallinnoiva edustaja saa päättää mihin hän tahtoo kuluttaa 200 miljoonaa euroa vuodessa. Jos rikkaimmalla viidenneksellä on hallussa 90 % tuotannosta - eli Suomen tilanteessa miljoona ihmistä hallinnoisi 90 % kaikista varoista, ovat varat selvästi vähemmän keskitettyjä, kuin mitä ne ovat jos 200 ihmistä saa hallinnoida 50 % kaikista varoista. Valtiovallalla ja rikkailla on myös yksi toinen keskeinen ero. Rikkaat eivät säädä lakeja, eivätkä he ole muutenkaan mitään itsevaltiaita, joilla olisi loputtomasti valtaa ja rahaa, ja jota he voisivat käyttää miten kohtuuttomasti tahansa ilman mitään vastuuta tai haittaa. Jos joku rikas yrityksen omistaja pahoinpitelee työntekijöitään tai maksaa heille huonoa palkkaa, hänellä ei kohta ole ainuttakaan työntekijää, tai ainoastaan niin huonoja työntekijöitä että hänen tuottavuuskin laskee. Vapaiden markkinoiden toimiessa rikkaiden on myös oltava jatkuvasti varuillaan, sillä uusia taitavia yrittäjiä tulee markkinoille kaiken aikaa, jotka uhmaavat rikkaiden tulonlähteitä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa suurin osa multimiljonääreistä on tienannut omaisuutensa omalla työllään, oman elämänsä aikana, kun taas Ruotsissa omaisuus peritään useammin. Yhdysvalloissa suuryrityksiä muodostuu kaiken aikaa, Ruotsissa yhtäkään tämän päivän suuryritystä ei ole perustettu sitten 70-luvun. Yhdysvalloissa rikkaiden koostumus vaihtuu siis kaiken aikaa, he jotka olivat rikkaita 30 vuotta sitten, eivät ole enää rikkaimpien joukossa, kun taas sosialisminsa ansiosta Ruotsista on tullut luokkayhteiskunta, jossa rikkaiden koostumus on lähes muuttumatonta.
Tahtoisinko siirtyä rahan vallasta kansan valtaan? En, miksi valita? Niin kauan kuin saan pitää rahani, minullakin on valtaa.
Epäilijä kirjoitti:
"...joilla pyritään vakuuttamaan niin valkoiset kuin mustat siitä, että valkoiset ovat jollain mystisellä tavalla syyllisiä mustien ahdinkoon."
Eikö historia ole sinulle tuttua? Totta kai valkoiset tuntevat olevansa syyllisiä, koska kaikki nämä ongelmathan on valkoinen mies loppujen lopuksi itse omalla ahneudellaan aiheuttanut. Jos hän ei olisi koskaan käynyt Afrikassa orjuuttamassa ja varastamassa samalla omaa kulttuuriansa törkeästi mustille tuppuuttaen, ei tälläistä "black people" ongelmaa valkoisissa maanosissa olisi ollenkaan. Joten cut the crap.