Jumala??

Kirjoitit:

"Ihminen pystyy saamaan aavistuksen hänestä ainoastaan sielullaan, mystisen kokemuksen kautta. Kaikki yritykset tavoittaa Jumala järkeilyn kautta ovat tuomittuja epäonnistumaan. Tästä syystä Jumalan täytyi syntyä ihmiseksi; aineettoman, äärettömän Jumalan täytyi tulla aineelliseksi ja äärelliseksi. Siksi Kristus on tie, totuus ja elämä, ainoa tie jumalalliseen totuuteen."

Vast.: Lisäisin tuohon kokemuspiiriin selvät ilmestykset, joita moni Kristuksesta on saanut, unet, hahmonäyt ja selvät kehoitukset, joita moni kuitenkin sanoo kuulleensa. Kristuksen ihmiseksi-tuloon oli tietenkin monia muitakin syitä, kuin vain tuo ihmisen Jumaluuden äärettömyyden käsittämisen helpottaminen.

En panisi Jumaluuden ymmärtämisessä järjellisiä päätelmiäkään aivan syrjään. Jumala antoi terveen ajattelun ja järjenkäytön. Sanommehan me monista asioista: "Johan sen sanoo terve järkikin."

Minulle sanoi terve järkikin jo ennen Jumalan löytymistä, kun katsoin esim. tähtitaivasta: "joku korkeampi hyvin viisas ja älykäs on täytynyt suunnitella ja tehdä tuon kaiken."
Kiitos vaan hyvästä vastineestasi tähän säikeeseen.

Lueskelin tuossa kesällä tämmöistä kirjaa kuin "Women Who Run With the Wolves", kirj. Clarissa Pinkola Estés (Ph.D.) ja tässä käsitellään useampia satuja ja tarinoita siltä kannalta miten nainen voi niistä hakea luontaista naisviisautta.

Baba Yaga oli Vasalisa-nimisessä sadussa noita-akka. Tämä venäläinen satu meni em. kirjoittajan kertomana jotensakin näin (reippaasti lyhentäen!):

Vasalisaa kiusasivat hänen äiti- ja siskopuolensa. Nämä sammuttivat tulen tuvasta ja lähettivät Vasalisan hakemaan tulta pelottavalta Baba Yagalta. Vasalisalla oli kuitenkin nukke, jolta hänen edesmennyt äitinsä oli aina käskenyt kysyä neuvoa tarpeen tullen, ja tämän nuken neuvojen avulla Vasalisa osasi suunnistaa metsässä, osasi vastailla Baba Yagan kysymyksiin oikein. Nukke myös suoritti mahdottomat tehtävät jotka Baba Yaga antoi tytön tehtäväksi.

Baba Yaga oli sellainen erikoinen olento että hänen nenänsä ja leukansa taipuivat toisiaan kohti, ja hän liikkui ympäriinsä ilmassa leijuvassa padassa...

Kun Vasalisa oli palvellut Baba Yagaa tarpeeksi kauan ja vastaillut oikein kysymyksiin, antoi Baba Yaga hänelle tikun päässä pääkallon jonka sisällä hehkui hiillos. Vasalisa palasi kotiin ja tuli saatiin takaisin takkaan, mutta pääkallon hehkuvat silmät tuijottivat pahaa äitipuolta ja siskopuolia niin kauan että nämä lopulta paloivat poroksi!

(Tarina alkaa em. kirjan sivulta 77.)

Baba Yagahan mitä ilmeisimmin edustaa (jälleen kerran) Jumalattaren hurjinta puolta, sitä joka naivin tyttöyden ja hoivaavan äitiyden jälkeen on vuorossa: vanhuus ja viisaus. Olisi oikeastaan mielenkiintoista tarkastella näitä Jumalatar-juttuja muutenkin enemmän tällä palstalla, mutta epäilen noinkohan sensuuri-intoiset kaikki-pelkoiset tyypit suostuvat tällä(kään) osastolla kuulemaan mistään muusta kuin iänikuisesta isästä jumalasta ja kenties jopa isästä perkeleestä, kun tuntuu tuo Saatana aika usein kiehtovan k-uskovia.

Kenenkäänhän ei tietenkään ole mihinkään pakko vastata, eli jos ei jotakuta kiinnosta vaikkapa Jumalatar, niin jättäköön toiset keskustelemaan siitä ja menköön hoitelemaan omia asioitaan. Kaikkeen ei tarvitse aina puuttua, eikä valvoa TOISTEN KESKUSTELUJA.

(Nimim. En ole katkera mutta kumminkin!)

Qadesha kirjoitti:

Lueskelin tuossa kesällä tämmöistä kirjaa kuin "Women Who Run With the Wolves", kirj. Clarissa Pinkola Estés (Ph.D.) ja tässä käsitellään useampia satuja ja tarinoita siltä kannalta miten nainen voi niistä hakea luontaista naisviisautta.

Baba Yaga oli Vasalisa-nimisessä sadussa noita-akka. Tämä venäläinen satu meni em. kirjoittajan kertomana jotensakin näin (reippaasti lyhentäen!):

Vasalisaa kiusasivat hänen äiti- ja siskopuolensa. Nämä sammuttivat tulen tuvasta ja lähettivät Vasalisan hakemaan tulta pelottavalta Baba Yagalta. Vasalisalla oli kuitenkin nukke, jolta hänen edesmennyt äitinsä oli aina käskenyt kysyä neuvoa tarpeen tullen, ja tämän nuken neuvojen avulla Vasalisa osasi suunnistaa metsässä, osasi vastailla Baba Yagan kysymyksiin oikein. Nukke myös suoritti mahdottomat tehtävät jotka Baba Yaga antoi tytön tehtäväksi.

Baba Yaga oli sellainen erikoinen olento että hänen nenänsä ja leukansa taipuivat toisiaan kohti, ja hän liikkui ympäriinsä ilmassa leijuvassa padassa...

Kun Vasalisa oli palvellut Baba Yagaa tarpeeksi kauan ja vastaillut oikein kysymyksiin, antoi Baba Yaga hänelle tikun päässä pääkallon jonka sisällä hehkui hiillos. Vasalisa palasi kotiin ja tuli saatiin takaisin takkaan, mutta pääkallon hehkuvat silmät tuijottivat pahaa äitipuolta ja siskopuolia niin kauan että nämä lopulta paloivat poroksi!

(Tarina alkaa em. kirjan sivulta 77.)

Baba Yagahan mitä ilmeisimmin edustaa (jälleen kerran) Jumalattaren hurjinta puolta, sitä joka naivin tyttöyden ja hoivaavan äitiyden jälkeen on vuorossa: vanhuus ja viisaus. Olisi oikeastaan mielenkiintoista tarkastella näitä Jumalatar-juttuja muutenkin enemmän tällä palstalla, mutta epäilen noinkohan sensuuri-intoiset kaikki-pelkoiset tyypit suostuvat tällä(kään) osastolla kuulemaan mistään muusta kuin iänikuisesta isästä jumalasta ja kenties jopa isästä perkeleestä, kun tuntuu tuo Saatana aika usein kiehtovan k-uskovia.

Kenenkäänhän ei tietenkään ole mihinkään pakko vastata, eli jos ei jotakuta kiinnosta vaikkapa Jumalatar, niin jättäköön toiset keskustelemaan siitä ja menköön hoitelemaan omia asioitaan. Kaikkeen ei tarvitse aina puuttua, eikä valvoa TOISTEN KESKUSTELUJA.

(Nimim. En ole katkera mutta kumminkin!)

>> "Women Who Run With the Wolves", kirj. Clarissa Pinkola Estés (Ph.D.) ja tässä käsitellään useampia satuja ja tarinoita siltä kannalta miten nainen voi niistä hakea luontaista naisviisautta.

Luulen että jokainen ihminen joka haluaa lähestyä Jumaluutta, joutuu kohtaamaan hirviön jonkinmuotoisena. Muistan yhden myytin jossa hirviön nimi oli Tahmeatukka.

Luulen että hirviö näyttää hirviöltä vain ulospäin. Kun hirviöön tutustuu, hän on herttaisin ja rakstavin Äiti mitä kuvitella saattaa.

Mitä se hirviö sitten on? Ihminen vaatii toiselta ihmiseltä täydellisyyttä, kyetäkseen rakastamaan. Toisen täytyy vähintään olla komea, kaunis, hoikka, ei-seikkailija, omillaan toimeentuleva, pitkä, tumma, seksikäs, adonis, afrodite tai missi, kelvatakseen elättäjäksi tai piiaksi rakkaalle minälle. Pyyteetöntä rakkautta kait näkee harvoin? Ihmiset tuovat siihen nämäs eksuaaliset ja sovinnaiset pyyteet. Tietysti lapset usein herättävät rakkautta viattomuudellaan, mutta kuinka paljon kaksi aikuista ihmistä rakastaa toisiaan vilpittömästä, epäilenpä ettei paljoakaan.

Baba yagan hirviömäisyys on siinä että hän rakastaa ehdoitta ketä tahansa luuseria, puliukkoa, lihavaa, silmälasipäistä, rumaa, ulkomaalaista, vanhaa, työtöntä tai muuten epäkelpoa ihmistä. Ja hirviön hirviömäisyys on kaksinkertaista koska hänen kykynsä rakastaa tuo ilmi meidän hirviömäisen kyvyttömyytemme rakastaa ehdoitta.

Emme elä todellisessa maailmassa, vaan jossain libidinaalisen hämmentyneessä prinssi-ja-prinsessa projektiossa; joka absoluuttisesti estää Jumaluuden kokemisen subjektiivisesti ja lihasssa.

Alamme pelkäämään lihaa, ja muita ihmisiä, ja ulkomaalaisia, ja kaikkea vierasta, ja meistä tulee tyypillisiä jämähtäneitä ihmisfariseuksia. Synnymme tänne elämästä toiseen, tuhannennesta jälleensyntymästä miljoonanteen, syvästi kuorsaten.

HIRVIÖ EI ASETA VAATIMUKSIA. HIRVIÖ SALLII.

"Tällä hetkellä ei ymmärretä eroa luovan ja steriilin ihmisen välillä.
Automaattisesti opittua järkeä ja hyvettä kunnioitetaan yhtä paljon kuin heränneen edesvastuullista ponnistelua."
- Kersti Bergroth, 1935

http://riscom.com/~none/pics/baba_yaga.jpg

SahajaYogi kirjoitti:

>> "Women Who Run With the Wolves", kirj. Clarissa Pinkola Estés (Ph.D.) ja tässä käsitellään useampia satuja ja tarinoita siltä kannalta miten nainen voi niistä hakea luontaista naisviisautta.

Luulen että jokainen ihminen joka haluaa lähestyä Jumaluutta, joutuu kohtaamaan hirviön jonkinmuotoisena. Muistan yhden myytin jossa hirviön nimi oli Tahmeatukka.

Luulen että hirviö näyttää hirviöltä vain ulospäin. Kun hirviöön tutustuu, hän on herttaisin ja rakstavin Äiti mitä kuvitella saattaa.

Mitä se hirviö sitten on? Ihminen vaatii toiselta ihmiseltä täydellisyyttä, kyetäkseen rakastamaan. Toisen täytyy vähintään olla komea, kaunis, hoikka, ei-seikkailija, omillaan toimeentuleva, pitkä, tumma, seksikäs, adonis, afrodite tai missi, kelvatakseen elättäjäksi tai piiaksi rakkaalle minälle. Pyyteetöntä rakkautta kait näkee harvoin? Ihmiset tuovat siihen nämäs eksuaaliset ja sovinnaiset pyyteet. Tietysti lapset usein herättävät rakkautta viattomuudellaan, mutta kuinka paljon kaksi aikuista ihmistä rakastaa toisiaan vilpittömästä, epäilenpä ettei paljoakaan.

Baba yagan hirviömäisyys on siinä että hän rakastaa ehdoitta ketä tahansa luuseria, puliukkoa, lihavaa, silmälasipäistä, rumaa, ulkomaalaista, vanhaa, työtöntä tai muuten epäkelpoa ihmistä. Ja hirviön hirviömäisyys on kaksinkertaista koska hänen kykynsä rakastaa tuo ilmi meidän hirviömäisen kyvyttömyytemme rakastaa ehdoitta.

Emme elä todellisessa maailmassa, vaan jossain libidinaalisen hämmentyneessä prinssi-ja-prinsessa projektiossa; joka absoluuttisesti estää Jumaluuden kokemisen subjektiivisesti ja lihasssa.

Alamme pelkäämään lihaa, ja muita ihmisiä, ja ulkomaalaisia, ja kaikkea vierasta, ja meistä tulee tyypillisiä jämähtäneitä ihmisfariseuksia. Synnymme tänne elämästä toiseen, tuhannennesta jälleensyntymästä miljoonanteen, syvästi kuorsaten.

HIRVIÖ EI ASETA VAATIMUKSIA. HIRVIÖ SALLII.

"Tällä hetkellä ei ymmärretä eroa luovan ja steriilin ihmisen välillä.
Automaattisesti opittua järkeä ja hyvettä kunnioitetaan yhtä paljon kuin heränneen edesvastuullista ponnistelua."
- Kersti Bergroth, 1935

http://riscom.com/~none/pics/baba_yaga.jpg

>Alamme pelkäämään lihaa, ja muita ihmisiä, ja ulkomaalaisia, ja kaikkea vierasta, ja meistä tulee tyypillisiä jämähtäneitä ihmisfariseuksia. Synnymme tänne elämästä toiseen, tuhannennesta jälleensyntymästä miljoonanteen, syvästi kuorsaten.

Ja vaikeinta maailmassa on oppia ettei tuollaiseen pelkoon ole mitään kovin painavaa syytä. Ei ole olemassa kuin yksi ainoa ihmislaji, senhän näkee jo siitä että kaikki lisääntyvät kaikkien kanssa. Ja silti erottelemme, katsomme että on me ja on ne muut...

Qadesha kirjoitti:

>Alamme pelkäämään lihaa, ja muita ihmisiä, ja ulkomaalaisia, ja kaikkea vierasta, ja meistä tulee tyypillisiä jämähtäneitä ihmisfariseuksia. Synnymme tänne elämästä toiseen, tuhannennesta jälleensyntymästä miljoonanteen, syvästi kuorsaten.

Ja vaikeinta maailmassa on oppia ettei tuollaiseen pelkoon ole mitään kovin painavaa syytä. Ei ole olemassa kuin yksi ainoa ihmislaji, senhän näkee jo siitä että kaikki lisääntyvät kaikkien kanssa. Ja silti erottelemme, katsomme että on me ja on ne muut...

>> Ja silti erottelemme, katsomme että on me ja on ne muut...

http://www.scorpitos.com/gallery/femasc.htm

SahajaYogi kirjoitti:

>> Ja silti erottelemme, katsomme että on me ja on ne muut...

http://www.scorpitos.com/gallery/femasc.htm

Niin, jos ihan tätä perustaa ajattelee (eikä noiden uskontojen pariin lähde pyörimään) - aika paljon tulee jo tuolta kotoa.

"Heikot" miehet on tullut nähtyä, kotoa asti. Jossakin vaiheessa sairastuin itse suomalaisille naisille tyypilliseen ylisuorittamiseen, ja sitä mukaa jäivät sitten heikot miehetkin. Tulen varmasti aina tarvitsemaan jollainlailla feminiinistä miestä rinnalle, mutta painopiste on siirtynyt: jos nyt suoraan sanotaan, niin noista täällä mainitsemistani homoista on kokemusta ihan läheltäkin. Enää en yrittäisi vasiten seurustella tyypin kanssa joka "ei osaa päättää"... Ja mielellään ne mielen puolen problematiikatkin saavat olla sellaisissa rajoissa ettei nappia napsita naamaan yli rajan ja itsaria suunnitella.

Nykytilaan johti tietenkin raju ihastuminen mieheen jolla kerrankin tuntui olevan "kaikki kotona" ja jämäkkä ote elämään. Loputtomassa suvaitsevaisuudessani oletin että minulle kelpaisi mikä tahansa reppana tai voisin elää jossakin aivan ihmeellisessä virityksessä... Ja kuitenkin mielelläni haluaisin ihailla miestä siitä että hänessä on miehisiä ominaisuuksia korviensa välissä. Tai sellaisia mitä miehisiksi samaistetaan. Tuttipullon imijöitä ja ruikuttajia ei jaksa iänkaiken.

Qadesha kirjoitti:

Lueskelin tuossa kesällä tämmöistä kirjaa kuin "Women Who Run With the Wolves", kirj. Clarissa Pinkola Estés (Ph.D.) ja tässä käsitellään useampia satuja ja tarinoita siltä kannalta miten nainen voi niistä hakea luontaista naisviisautta.

Baba Yaga oli Vasalisa-nimisessä sadussa noita-akka. Tämä venäläinen satu meni em. kirjoittajan kertomana jotensakin näin (reippaasti lyhentäen!):

Vasalisaa kiusasivat hänen äiti- ja siskopuolensa. Nämä sammuttivat tulen tuvasta ja lähettivät Vasalisan hakemaan tulta pelottavalta Baba Yagalta. Vasalisalla oli kuitenkin nukke, jolta hänen edesmennyt äitinsä oli aina käskenyt kysyä neuvoa tarpeen tullen, ja tämän nuken neuvojen avulla Vasalisa osasi suunnistaa metsässä, osasi vastailla Baba Yagan kysymyksiin oikein. Nukke myös suoritti mahdottomat tehtävät jotka Baba Yaga antoi tytön tehtäväksi.

Baba Yaga oli sellainen erikoinen olento että hänen nenänsä ja leukansa taipuivat toisiaan kohti, ja hän liikkui ympäriinsä ilmassa leijuvassa padassa...

Kun Vasalisa oli palvellut Baba Yagaa tarpeeksi kauan ja vastaillut oikein kysymyksiin, antoi Baba Yaga hänelle tikun päässä pääkallon jonka sisällä hehkui hiillos. Vasalisa palasi kotiin ja tuli saatiin takaisin takkaan, mutta pääkallon hehkuvat silmät tuijottivat pahaa äitipuolta ja siskopuolia niin kauan että nämä lopulta paloivat poroksi!

(Tarina alkaa em. kirjan sivulta 77.)

Baba Yagahan mitä ilmeisimmin edustaa (jälleen kerran) Jumalattaren hurjinta puolta, sitä joka naivin tyttöyden ja hoivaavan äitiyden jälkeen on vuorossa: vanhuus ja viisaus. Olisi oikeastaan mielenkiintoista tarkastella näitä Jumalatar-juttuja muutenkin enemmän tällä palstalla, mutta epäilen noinkohan sensuuri-intoiset kaikki-pelkoiset tyypit suostuvat tällä(kään) osastolla kuulemaan mistään muusta kuin iänikuisesta isästä jumalasta ja kenties jopa isästä perkeleestä, kun tuntuu tuo Saatana aika usein kiehtovan k-uskovia.

Kenenkäänhän ei tietenkään ole mihinkään pakko vastata, eli jos ei jotakuta kiinnosta vaikkapa Jumalatar, niin jättäköön toiset keskustelemaan siitä ja menköön hoitelemaan omia asioitaan. Kaikkeen ei tarvitse aina puuttua, eikä valvoa TOISTEN KESKUSTELUJA.

(Nimim. En ole katkera mutta kumminkin!)

syvään

eikä mikään ole sattumaa sano La Loba.

SahajaYogi kirjoitti:

>> "Women Who Run With the Wolves", kirj. Clarissa Pinkola Estés (Ph.D.) ja tässä käsitellään useampia satuja ja tarinoita siltä kannalta miten nainen voi niistä hakea luontaista naisviisautta.

Luulen että jokainen ihminen joka haluaa lähestyä Jumaluutta, joutuu kohtaamaan hirviön jonkinmuotoisena. Muistan yhden myytin jossa hirviön nimi oli Tahmeatukka.

Luulen että hirviö näyttää hirviöltä vain ulospäin. Kun hirviöön tutustuu, hän on herttaisin ja rakstavin Äiti mitä kuvitella saattaa.

Mitä se hirviö sitten on? Ihminen vaatii toiselta ihmiseltä täydellisyyttä, kyetäkseen rakastamaan. Toisen täytyy vähintään olla komea, kaunis, hoikka, ei-seikkailija, omillaan toimeentuleva, pitkä, tumma, seksikäs, adonis, afrodite tai missi, kelvatakseen elättäjäksi tai piiaksi rakkaalle minälle. Pyyteetöntä rakkautta kait näkee harvoin? Ihmiset tuovat siihen nämäs eksuaaliset ja sovinnaiset pyyteet. Tietysti lapset usein herättävät rakkautta viattomuudellaan, mutta kuinka paljon kaksi aikuista ihmistä rakastaa toisiaan vilpittömästä, epäilenpä ettei paljoakaan.

Baba yagan hirviömäisyys on siinä että hän rakastaa ehdoitta ketä tahansa luuseria, puliukkoa, lihavaa, silmälasipäistä, rumaa, ulkomaalaista, vanhaa, työtöntä tai muuten epäkelpoa ihmistä. Ja hirviön hirviömäisyys on kaksinkertaista koska hänen kykynsä rakastaa tuo ilmi meidän hirviömäisen kyvyttömyytemme rakastaa ehdoitta.

Emme elä todellisessa maailmassa, vaan jossain libidinaalisen hämmentyneessä prinssi-ja-prinsessa projektiossa; joka absoluuttisesti estää Jumaluuden kokemisen subjektiivisesti ja lihasssa.

Alamme pelkäämään lihaa, ja muita ihmisiä, ja ulkomaalaisia, ja kaikkea vierasta, ja meistä tulee tyypillisiä jämähtäneitä ihmisfariseuksia. Synnymme tänne elämästä toiseen, tuhannennesta jälleensyntymästä miljoonanteen, syvästi kuorsaten.

HIRVIÖ EI ASETA VAATIMUKSIA. HIRVIÖ SALLII.

"Tällä hetkellä ei ymmärretä eroa luovan ja steriilin ihmisen välillä.
Automaattisesti opittua järkeä ja hyvettä kunnioitetaan yhtä paljon kuin heränneen edesvastuullista ponnistelua."
- Kersti Bergroth, 1935

http://riscom.com/~none/pics/baba_yaga.jpg

Voisinpa kuvitella, että oli kulttuuri mikä tahansa tahtoo kasvaminen täyteen aikuisuuteen käydä sen kautta, että hyväksyy omien tekojensa seuraukset:
*sen että rakentaa
*sen että purkaa (tuhoaa) ja
*sen ettei voi jäädä vierestä toljottamaan, kun kohtalon osoittaa omalle kontolle, että on aika toimia.

Seuranneena sivusta näytelmää, jossa Liian Hyvä Äiti aiheuttaa ensin tyttärelleen ja sitten tyttären tyttärelleen hirvittävää vahinkoa estämällä näitä ensinnäkään kasvamasta täyteen mittaansa totuuden kokevina ja vaistoavina ihmisinä sekä estämästä epäoikeudenmukaisuuden raivon paisumista muutosenergiaksi sekä
varsinaisesti ihan vahinkoa aiheuttamalla väitän,
että länsimaisen naisen suurin vitsaus on kristillisporvallinen yli-ylistetty kuva äidistä, joka ei koskaan päästä irti,
joka ei koskaan tuhoa
joka ei koskaan vihaa. Pullalta tuoksuva syli, jonka sydämen on miekka lävistävä.

Näin imelällä naiivilla hymistelyllä peitellään pedofiliaa ja alistavia perhekuvioita, väkivaltaa ja henkistä näivettymistä. Imelä Liian Hyvä Äiti esim. on se uhrautuva ja ihana lohduttaja joka alkoholistiperheissä sallii henkisesti ja fyysisestikin väkivaltaisten tilanteiden jatkumisen. Liian Hyvä Äiti tappaa miehen mielyttämisen tarpeesta omien penikoittensa intuition.

Tosin: rakastavaa, pullantuoksuista syliä ja hellyyttäkin kaivataan. Siis hyvin paljon. Toinen puoli ongelmaa ovat nämä, joilta hellyys ja rakkaus ovat tyystin puuttuneet (kuulostankoma nyt Pinkolalta itseltään...)

Hirviön kohtaaminen on tämän hyvyyden kääntöpuoli. Toisaalta energia on vain energiaa. Se ei ole hyvää, eikä pahaa, mutta sitä voi käyttää hyvään tai pahaan. Kirjoitat:
"Luulen että hirviö näyttää hirviöltä vain ulospäin. Kun hirviöön tutustuu, hän on herttaisin ja rakstavin Äiti mitä kuvitella saattaa"
Itse ajattelen, että kyseessä on sama asia: Naiivin Mielyttäjä naisen kasvu amatsooni-femakoksi ja omien voimiensa haltuunottoon.

"HIRVIÖ EI ASETA VAATIMUKSIA. HIRVIÖ SALLII."
Itse ajattelen, että hirviössä on kyse energiasta, elämästä, valtaantumisesta tai voimaantumisesta ja sen tiedostaminen on pelottavaa. Koska samalla ei voi olla tiedostamatta niitä kaikenlaisia vallan ja voiman mekanismeja, joille itsekin on alisteinen. Perhe nyt yleensä ensimmäisenä mieleen pulpahtaa ja tämä on sekä järkyttävää, että pelottavaa. Rehellisyys ylipäätään lähes aina on pelottavaa.

Mistäs minä nyt luinkaan, että maagin (ymmärrettynä laajasti) etuoikeuksia ovat suru, kyynisyys ja nauru näitä mielyttämisen ja pinnallisuuden verkossa tempoilevia seuratessa. Koskevat myös siis kutakin itseäänkin (sekä tiedostaminen, että tempoilu ja näiden sureksiminen ja naureskelu).

"Raamattuja saa ostaa esimerkiksi kristillisitä kirjakaupoista.
Hienoa, että muodostat käsitystä Jumalasta.
Toivotan menestystä tehtävässäsi."

Kiitti v*sti näsäviisastelevasta ja ylimielisestä viestistäsi. Omia ajatuksiasi oli tasan siis yksi:

"Toivotan onnea ja menestystä tehtävässäsi."

Sitä ihan itsellesikin. Seuraavaa kertaa silmällä pitäen: sano jotakin, edes yksi ajatus, joka ei ole lainaus suoraan Raamatusta. Ja jos ajatus maailman muistakin jumaluuksista tuntuu pöyristyttävältä tee asialle jotain, ennen tyhjän julistamista.

Ei ihan riitä. On hyvä tuntea Jeesus, mutta jos ei usko Jumalaan, niin siitä ei ole mitään apua.
Voi olla ateisti, joka rakastaa Jeesusta ja seuraa häntä, mutta jos ei usko Jumalaan, niin se on turhaa.

Tärkeintä on uskoa Jumalaan.
Jumala on uskomme perusta. Jos uskomme vain mieheen joka ruoskittiin ja ristiinnaulittiin, mutta jota Jumala ei herättnyt kuolleista, niin ei se mitään hyödytä.

kristitty kirjoitti:

Ei ihan riitä. On hyvä tuntea Jeesus, mutta jos ei usko Jumalaan, niin siitä ei ole mitään apua.
Voi olla ateisti, joka rakastaa Jeesusta ja seuraa häntä, mutta jos ei usko Jumalaan, niin se on turhaa.

Tärkeintä on uskoa Jumalaan.
Jumala on uskomme perusta. Jos uskomme vain mieheen joka ruoskittiin ja ristiinnaulittiin, mutta jota Jumala ei herättnyt kuolleista, niin ei se mitään hyödytä.

Jumala on kolminainen. Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Ellei ole Poikaa ei ole Isääkään. Jeesus on kaikki kaikessa, koska ihminen ei voi pelastua ilman Jeesusta. Jumala ilman Jeesusta jää haaveeksi ja helvetin portit kolahtaa.

jaina kirjoitti:

"Raamattuja saa ostaa esimerkiksi kristillisitä kirjakaupoista.
Hienoa, että muodostat käsitystä Jumalasta.
Toivotan menestystä tehtävässäsi."

Kiitti v*sti näsäviisastelevasta ja ylimielisestä viestistäsi. Omia ajatuksiasi oli tasan siis yksi:

"Toivotan onnea ja menestystä tehtävässäsi."

Sitä ihan itsellesikin. Seuraavaa kertaa silmällä pitäen: sano jotakin, edes yksi ajatus, joka ei ole lainaus suoraan Raamatusta. Ja jos ajatus maailman muistakin jumaluuksista tuntuu pöyristyttävältä tee asialle jotain, ennen tyhjän julistamista.

kirjoja. Olet ilmeisesti tutustunut itämaisiin uskontoihin ja epäjumaliin. Kiinnostuksesti on tuolla hämärällä puolella. Onko näin?
Heittäydy polvellilesi ja puhdistaudu kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta. Vain Jeesus kykenee sinua auttamaan. Ei kukaan muu!

kristitty kirjoitti:

Ei ihan riitä. On hyvä tuntea Jeesus, mutta jos ei usko Jumalaan, niin siitä ei ole mitään apua.
Voi olla ateisti, joka rakastaa Jeesusta ja seuraa häntä, mutta jos ei usko Jumalaan, niin se on turhaa.

Tärkeintä on uskoa Jumalaan.
Jumala on uskomme perusta. Jos uskomme vain mieheen joka ruoskittiin ja ristiinnaulittiin, mutta jota Jumala ei herättnyt kuolleista, niin ei se mitään hyödytä.

Raamattu sanoo hyvin selvästi: "jolla ei ole Poikaa (Jeesusta sydämessään), sillä ei ole Isääkään." (Taivaallista)

Tässä on asetettu Pojan,(huom)joka juuri itse on Jumala, omistaminen ykkösasiaksi.

Sulla on epäselvyyttä Jumaluuden persoonien kanssa.
Sitäpaitsi, ellet usko Jeesuksen kuolleistaheräämiseen, niin et ole vielä vanhurskautettu ensinkään. Jeesuksen kuolleistanouseminen ja sen uskominen, on VÄLTTÄMÄTÖNTÄ, että yleensä voit kristityn nimeä tai edes nimimerkkiä käyttää.

everlasting kirjoitti:

kirjoja. Olet ilmeisesti tutustunut itämaisiin uskontoihin ja epäjumaliin. Kiinnostuksesti on tuolla hämärällä puolella. Onko näin?
Heittäydy polvellilesi ja puhdistaudu kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta. Vain Jeesus kykenee sinua auttamaan. Ei kukaan muu!

hengellisestä epäpuhtaudestasi ja pyykkipäivistäsi. Vinkkaan antropologi- ja lääkäriystävilleni, että tällaistakin.

Kerro vielä, mihin henkilökohtaisiin ongelmiin haet Jeesukseltasi apua? Pelastusta. Toisekseen, kiitos, en tarvitse manaajatyyppistä apua miltään kristinuskoon viittaavaltakaan, se kun edellyttäisi ensin sitä kristinuskoa. Minulla ei ole sellaista.

Telepatiakykyjesi ansiosta voisit myös kertoa, miten arvasit niin helvetin väärin kiinnostukseni kohteet?