Hei,
olen jonkun verran seurannut tätä palstaa mielenkiinnolla. Mieleeni on tullut tämä kysymys: uskovaisten naisten ulkoista koristautumista pidetään kielteisenä Raamatun sanaan Paavalin 1. kirjeessä Timoteukselle jakeeseen 2:9. vedoten. En pidä huonona sitä, että kilvoitellaan ennemmin sisäisessä kuin ulkoisessa kauneudessa.
Mutta ennen tuota naisille annettua ohjetta Paavali kirjoittaa näin (1.Tim.2:8): "Niin minä tahdon siis, että miehet rukoilisivat joka paikassa ja nostaisivat ylös pyhät kädet, ilman vihaa ja epäilystä"
Että kun naisille on annettu tuo ulkoinen tunnusmerkki eli vaatimattouus, ja vl-naiset (myös el-naiset) sitä noudattavat, niin noudattavatko miehet tuota Paavalin tahtoa rukoilla kädet kohotettuina? Kun tuo jae on kaikissa suomenkielisissä käännöksissä kuitenkin ihan selvä kehotus nostaa kätensä ilmaan rukouksen aikana.
Mitä ajattelette, uskovat, tästä? Onhan kyseessä selvä kehotus molemmille sukupuolille seurakunnan kokoontumiseen liittyen. Miten tämän neuvon noudattaminen on otettu vain naisia koskevaksi?
Toivon asiallista keskustelua. Toin tämän avauksen tälle palstalle, kun täällä näyttää olevan vähän enemmän asiallisia keskustelijoita kuin tuolla lestadiolaisuus-palstalla.
olen jonkun verran seurannut tätä palstaa mielenkiinnolla. Mieleeni on tullut tämä kysymys: uskovaisten naisten ulkoista koristautumista pidetään kielteisenä Raamatun sanaan Paavalin 1. kirjeessä Timoteukselle jakeeseen 2:9. vedoten. En pidä huonona sitä, että kilvoitellaan ennemmin sisäisessä kuin ulkoisessa kauneudessa.
Mutta ennen tuota naisille annettua ohjetta Paavali kirjoittaa näin (1.Tim.2:8): "Niin minä tahdon siis, että miehet rukoilisivat joka paikassa ja nostaisivat ylös pyhät kädet, ilman vihaa ja epäilystä"
Että kun naisille on annettu tuo ulkoinen tunnusmerkki eli vaatimattouus, ja vl-naiset (myös el-naiset) sitä noudattavat, niin noudattavatko miehet tuota Paavalin tahtoa rukoilla kädet kohotettuina? Kun tuo jae on kaikissa suomenkielisissä käännöksissä kuitenkin ihan selvä kehotus nostaa kätensä ilmaan rukouksen aikana.
Mitä ajattelette, uskovat, tästä? Onhan kyseessä selvä kehotus molemmille sukupuolille seurakunnan kokoontumiseen liittyen. Miten tämän neuvon noudattaminen on otettu vain naisia koskevaksi?
Toivon asiallista keskustelua. Toin tämän avauksen tälle palstalle, kun täällä näyttää olevan vähän enemmän asiallisia keskustelijoita kuin tuolla lestadiolaisuus-palstalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei uusi testamentti ole mikään sääntökirja, jossa kerrotaan, miten pitää elehtiä ja käyttäytyä, että oltaisiin Jumalalle kelpaavia. Mooseksen kirjoissa on laki, ne ovat sääntökirja. Uusi testamentti on kertomus Jumalan rakkaudesta.
Jumalan rakkaus on eri asia kuin maailman rakkaus.
1. Joh. 2:15 Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa.
16 Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä.
17 Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti.
On todellakin yksi ja sama, rukoillaanko Jumalaa pää alaspäin tai kädet ylhäällä tai ripustetaanko kroppa täyteen koruja :)
Hoos. 6:6 Uskollisuutta minä vaadin, en uhrimenoja, Jumalan tuntemista, en polttouhreja.
on niin, että naisilta noita ulkoisia tunnusmerkkejä odotetaan näkyväksi.
Tiedän, ettei varsinaisia sääntöjä ole uuden liiton aikana muutoin kuin rakkauden kaksoiskäsky.
En ymmärtänyt, miten tuo Jumalan tahdon tekeminen liittyy tähän asiaan. Onko siis naisten vaatimaton kaunistautuminen jotain muuta kuin Jumalan tahdon tekemistä? Jos näin on, luulisi sitten suomalaistenkin vl-uskovien naisten näyttävän siltä kuin muutkin. Mutta kristillisyydessä on tapana, etteivät naiset värjää hiuksiaan, käytä korvakoruja tai ehosta itseään värikkäästi.
Pidätkö todella tuota tapaa olla kaunistautumatta aivan yhdentekevänä asiana niin, että jokaisella olisi todellinen vapaus tulla seuroihin esim. hiukset värjättyinä? Että häneen suhtauduttaisiin aivan yhtä lämpimästi kuin edellisviikollakin, jolloin hän ei vielä ollut tukkaansa värjännyt? Jos tässä kaunistautumisasiassa olisi täysi vapaus oikein puhujatasolta julistettuna, olisi seurakansan naisten ulkoinen erilaisuus huomattavasti laajempaa.
Asetin keskustelunavauksen siksi, että todellisuudessa joitakin Raamatun kohtia pidetään kristillisyydessä selvästi noudatettavina, ja joitakin taas ei. Se on mielestäni epäloogista. En tarkoita, että olisi järkevää vaatia miehiä rukoilemaan kädet pystyssä tai mitenkään muutenkaan sanellusti. Esiintyyhän Raamatussa monenlaista rukousasentoa maahan heittäytymisestä alkaen.
Mutta tällä palstalla olen huomannut, että jos tästä ehostamis/koruasiasta joku on kysellyt, hänelle on alettu puhua synnin luvallisuuden hakemisesta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Perusteluksi synnillisyydelle on sitten esitetty tuo Paavalin naisille antama ohje olla koristautumatta ulkoisesti. Sitä en siis ole kieltämässä, etteikö ole hyvä osoittaa ennemmin sisäistä kuin ulkoista kauneutta. Mutta jos perustellaan Raamatulla, ei pidä unohtaa, että yhtä selvä ohje siinä edellä on miehillekin annettu!
>> Pidätkö todella tuota tapaa olla kaunistautumatta aivan yhdentekevänä asiana niin, että jokaisella olisi todellinen vapaus tulla seuroihin esim. hiukset värjättyinä? Että häneen suhtauduttaisiin aivan yhtä lämpimästi kuin edellisviikollakin, jolloin hän ei vielä ollut tukkaansa värjännyt?
Minusta, Blastus, tuntuu, että et kuitenkaan vastannut alkuperäiseen avaukseeni. Siitäkin huolimatta, vaikka paljon puhuitkin.
En ole niin naivi, että ajatteleisin kenenkään vl-naisen olevan niin typerä, että ajatteleisi koristautumattomuuden johtavan pelastukseen. Minä arvostan ja kunnioitan vl-uskovia, ja tiedän tapaavani suuren osan heistä taivaassa. Siis pidän itsestään selvänä, että jokainen tajuaa omalla tunnollaan nuo ulkoa kaunis ja sisältä kuolleet luut -asiat.
Avaukseni ydinkysymys on tämä: miten osa Raamatun neuvoista otetaan kristillisyyden perinteeksi ja osa sivuutetaan ihan niin kuin niitä ei Raamatussa olisikaan.
Esimerkki: uskovaisen elämään ei kuulu viini tai maljannosto tms. pienikään alkoholin käyttö. Raamatun opetus on viininkäytön hyväksyvä, mutta juopumisen selvästi kieltävä. -> selvästi ihmisen omavalintainen asia, jossa juopumattomuuden noudattaminen on jokaisen vastuulla.
Esimerkki 2: naisten koristautumiskielto yhteisön kirjoittamattomana sääntönä, jota perustellaan juuri aloituksessa mainitulla Raamatun jakeella. -> naisia ei ole puhujatasolta vapautettu koristautumattomuustavasta, historiassa muuttunut esim. permanentin aiempi kielto nyt yleisesti hyväksytyksi. Korvakoruja ei syntyperäisellä vl-naisella ole, mitä tehnee parannuksen tehnyt pakana.
Esimerkki 3: Puhujina on vain miehiä, seurakuntaa hallitsevat vain miehet -> toimitaan Raamatun ohjeen mukaan sellaisenaan
Esimerkki 4: Miesten rukoilemisohjetta ei noudateta sellaisenaan käsien kohottamisen osalta. Rukoilevatko kylissä kaikki miehet vai vain puhujat? (En ole ollut muina miehinä missään miestenpiirissä.)
Kirjoitit: "Jos taas sanotaan, että tietyt koristautumistavat ovat vääriä ja syntisiä, tehdään juuri niin kuin fariseukset, joista Jeesus sanoi näin: Matt. 23:4"
Minusta juuri kaltaisiasi Raamatun tuntijoita vl-liike tarvitsee. Olet ymmärtänyt uskon ytimen ja kristityn vapauden minusta siten kuin se Raamatusta välittyy. Kun noita selvästi yhteisöllisiä kirjoittamattomia sääntöjä on olemassa, vaikuttavat ne tavallisten uskovaisten elämässä. Kun noita kirjoittamattomia sääntöjä ei ole puhujatasolta tehty tyhjäksi, on riviuskovaiselle suuri kiusaus katsoa juuri henkilön ulkoasuun ja tuomita sen perusteella.
Siksi seuraväen erilaisuus (ulkonäöltä) olisi varmaan hyväkin asia. Kyseltäisiin jokaiselta ulkonäöstä riippumatta, onko rauha Jumalan kanssa. Nykyisin kysymys tulee varmasti helpommin esitettyä naiselle, jolla on korvakorut ja selvästi näkyvää huulipunaa. Vai mitä olet mieltä?
Kun miehellä ei ole tällaisia selviä ulkoisia tunnusmerkkejä, lienee helpompi kysäistä ennen näkemättömältä tyypiltä tämän iankaikkisuusasiaa. Mikään ulkoinen kun ei kavalla häntä uskosta osattomaksi.
Vähän sama on myös lapsiasian kanssa, keski-ikäinen, parilapsinen pariskunta erottuu ulkoisesti selvästi uskovaisten joukossa. Tässäkin on kova kiusaus uskovaisilla alkaa arvioida, voivatko he olla Jumalan valtakunnassa, kun selvän epäuskon (=ehkäisyn käyttäminen) kanssa samanlainen lopputulos on nähtävissä. Olipa syy vähälapsisuuteen miten kipeä tahansa.
Jos olet jossain vaikutusmahdollisuudessa, olisi näissä hyvää keskusteltavaa keskusteluiltoihin: millä perusteella elämänohjeet Raamatusta valitaan käyttöön ja millä perusteella toiset jätetään valitsematta. Ja miten ratkaistaan näitä ulkoisiin seikkoihin liittyviä uskovan "tunnusmerkkejä", ettei niistä tehtäisi ihmisille raskaita taakkoja ja toisten uskovaisten tuomitsemisen syntiin johtavia kompastuskiviä.
Jumalan rauhaan, Blastus-veli!
Kiintoisaa: Raamattu ei olekaan "sääntökirja" - mutta vl-tulkinnan mukaan toisinaan taas on...
;-)
...Jumala on tahtonsa ilmaissut, eikä missään muualla.
Mitä tulee taas Raamatun tulkintaa, niin se kyllä aiheuttaa kovin paljon keskustelua ja eihän mitään erilaisia uskonnäkemyksiä olisikaan, jos kaikki tulkitsisivat Raamattua samalla tavalla.
Minusta tällä raamatunkohdalla voisi olla joku vertauskuvallinenkin merkitys. Esimerkiksi Mooseksen käsiä kannateltiin ylhäällä erään taistelun ajan. Niin kauan kuin kädet pysyivät ylhäällä, luvattu kansa oli taisteluissa voiton puolella.Muistaakseni asia löytyy 2 Moos. 17.