SIINÄPÄ

...eräässä kohden vois vaik leikkii pilulla...))))

Lääkehoitoon liittyvät laboratoriotutkimukset

Tavallisimpiin lääkehoitoihin ja kansantauteihin liittyviä laboratoriotutkimuksia
Tavallisten laboratoriotutkimusten viitearvoja aikuisilla

Laboratoriotutkimuksia käytetään sairauksien seulonnassa, diagnoosin varmentamisessa, taudinkulun seurannassa sekä selvittämään, vaikuttaako lääkehoito toivotulla tavalla. Laboratoriotutkimus voi paljastaa häiriön elimen tai elimistön biokemiallisessa tasapainossa. Näytteistä voidaan lisäksi tutkia käytettyjen lääkeaineiden vaikutusta mittaamalla pitoisuuksia sekä todeta lääkkeiden haittavaikutuksia.

Sekä laboratoriotutkimuksia tilattaessa että analyysituloksia ilmoitettaessa käytetään systeemilyhenteitä kuvaamaan, mistä näyte on peräisin. Siten esimerkiksi f (pieni kirjain) merkitsee, että näytteenottoa edeltävän 12 tunnin aikana ei saa syödä ja on juotava vain pelkkää vettä. Mahdollinen tee tai kahvi tulee nauttia ilman sokeria tai kermaa. Paastonäytteen ottaminen sujuukin parhaiten aamulla ennen aamupalan syömistä.

Näytteenottoon valmistautuminen on yksi tärkeimmistä seikoista laboratoriotutkimuksen luotettavuuden ja tuloksen käyttökelpoisuuden kannalta. Näytteenottoon valmistautumisen ohjeet saa parhaiten laboratorion näytteenottajalta tai myös lääkäriltä. Teknistä vikaa epäiltäessä tutkimus kannattaa varsin herkästi kontrolloida uusintanäytteestä.

Taustatiedot tunteva lääkäri tulkitsee tutkimustulokset ja tekee asiantuntijana johtopäätökset sairauteen ja hoitoon nähden.

Yleisiä laboratoriotutkimuksissa käytettyjä lyhenteitä
Lyhenne    Selitys    Alkuperä
a    valtimo    arterial
B    (koko) veri    blood
E    punasolu    erythrocyte
F    uloste    feces
f    paasto    fasting
L    valkosolu    leukocyte
P    plasma    plasma
Pt    potilas    patient
S    seerumi    serum
U    virtsa    urine
v    laskimo    venous

Plasma ja seerumi ovat verinäytteestä linkoamalla erotettuja nesteosia, joista mitataan erilaisia niihin liuenneita komponentteja. Komponentti on systeemin kemiallinen tai fysikaalinen osa, kuten kalium, tai tapahtuma systeemissä, esimerkiksi hyytyminen. Analyysitulos ilmaistaan mittausarvona yhdessä valitun yksikön kanssa. Viitearvojen tunteminen on edellytys kliiniselle arvioinnille. Viitearvot, joista takavuosina käytettiin nimitystä "normaaliarvot", on määritetty siten, että tilastollisesti 19 tutkittua 20:stä "terveestä" asettuu kyseiselle alueelle. Viitearvoihin vaikuttavat mm. ikä, sukupuoli, vuorokauden aika, liikunta ja erityisesti laboratorion käyttämä mittausmenetelmä. Ennen verinäytteen ottoa 15 - 20 minuutin rauhallinen istuminen on suositeltavaa verenkierron tasaannuttamiseksi.

Kaksi esimerkkiä laboratoriokokeista ja niiden tulosten tulkinnasta
Systeemi
   
Komponentti
   
Lyhenne
   
Tulos
   
Viitealue
           
Mittaustulos
   
Yksikkö
   
P-
   
Kalium
   
K
   
3,7
   
mmol/l
   
3,3-4,9
S-
   
Virtsahappo
   
Uraat
   
520
   
µmol/l
   
160-450 (miehet)

Koska sairausvakuutus korvaa osan lääkärin määräämistä, sairauden vuoksi tarpeellisista sairaanhoidon kustannuksista, tutkimusmääräykset ja maksukuitit kannattaa säilyttää Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoa varten. Korvausta suoritetaan vain tutkimuksesta, joka on tehty vuoden kuluessa määräyksen antamisesta.

Seuraavassa kuvataan tavallisimpia lääkehoitoihin ja kansantauteihin liittyviä laboratoriotutkimuksia.

ALANIINIAMINOTRANSFERAASI

Lyhenne: S-ALAT, S-ALT
Tutkimuksen kuvaus: Laskimoverinäyte.
Tutkimussyitä: Maksavaurion osoittaminen. Viitearvot: 10-50 U/l
Tulkinta: Korkeita aktiivisuuksia tavataan maksasolujen vaurioituessa, esimerkiksi hormonien, lääkkeiden tai muiden kemiallisten aineiden aiheuttamissa reaktioissa.
Muuta huomattavaa: Yleisin maksaentsyymitutkimus.

C-REAKTIIVINEN PROTEIINI

Lyhenne: S-CRP
Tutkimuksen kuvaus: Laskimoverinäyte.
Tutkimussyitä: Akuutit taudit, kuten infektiot.
Viitearvot: Alle 10 mg/l
Tulkinta: Monenlainen kudostuho ja pahanlaatuiset kasvaimet nostavat pitoisuutta. CRP kohoaa nopeasti äkillisesti alkavien tautien, kuten infektioiden yhteydessä. Bakteeriperäisten tautien yhteydessä nousu on virusperäisiä suurempi, mikä helpottaa esimerkiksi hengitysteiden tulehdustautien erotusdiagnoosissa ja hoitotavan valinnassa. Munuaistulehduksessa taso kohoaa selvästi rakko- tai virtsaputken tulehduksia enemmän.
Muuta huomattavaa: Tutkimuksella on huomattava merkitys myös taudinkulun ja hoidon tehon seurannassa.

ELEKTROKARDIOGRAFIA

Lyhenne: Pt-EKG, "sydänfilmi".
Tutkimuksen kuvaus: Mitataan rintakehän pinnalle ja raajoihin asetettujen antureiden avulla sydämen sähkövarauksia.
Tutkimussyitä: Sydänsairaudet.
Viitearvot: Lääkäri tulkitsee "sydänkäyrän". Eräiden laitteiden tekemä atk- esiseulonta antaa lääkärille arviointiehdotelmia, mutta voi valistuneellekin potilaalle aiheuttaa turhaa huolestumista ja ylitulkintoja.
Tulkinta: Antaa asiantuntijalle monipuolista tietoa sydämen toiminnasta ja sairauksista.
Muuta huomattavaa: Tutkimus on potilaalle täysin kivuton ja vaaraton. Sitä täydennetään joskus kliinisellä rasituskokeella ja vuorokausiseurantatutkimuksella.

GLUTAMYYLITRANSFERAASI

Lyhenne: S-GT, S-GGT
Tutkimuksen kuvaus: Laskimoverinäyte.
Tutkimussyitä: Maksa- ja sappitiesairaudet. Maksa-aineenvaihdunnan kautta hajoavien lääkkeiden (mm. hormonit) sivuvaikutusten ennakointi.
Viitearvot: Miehet 5 - 80 U/l, naiset 5 - 50 U/l.
Tulkinta: Kohonneita arvoja esiintyy mm. ehkäisypillerien käyttäjillä, ylipainoisilla ja runsaan alkoholinkäytön yhteydessä.
Muuta huomattavaa: Varsin herkkä maksan kudosvaurion ilmaisija.

GYNEKOLOGINEN IRTOSOLUKOE

Lyhenne: Pt-PAPA, Papanicolaun värjäys
Tutkimuksen kuvaus: Lääkäri tai hoitaja ottaa näytteet näkökontrollissa emättimestä mikroskopointilasille. Tutkimus on potilaalle kivuton.
Tutkimussyitä: Naisen kuukautiskierron ja hormonitasapainon tarkastus, kohdun kaulaosan syövän seulonta, gynekologisten tulehdustautien osoittaminen, hormonihoidon seuranta.
Viitearvot: Sytologilääkäri antaa lausunnon mikroskooppinäytteestä.
Tulkinta: Hoitava lääkäri arvioi löydösten merkityksen sekä lisä- ja kontrollitutkimusten tarpeen.
Muuta huomattavaa: Näytettä ei tulisi ottaa kuukautisvuodon aikana.

HDL-KOLESTEROLI

Lyhenne: fS-Kol-HDL
Tutkimuksen kuvaus: Toinen kolesterolin pääosasista, "hyvänlaatuinen" kolesteroli. HDL = High Density Lipoproteins.
Tutkimussyitä: Rasva-aineenvaihdunnan seulontatutkimus. Verisuonitautien riskitekijöiden arviointi.
Viitearvot: Yli 0,95 mmol/l miehet, yli 1,10 mmol/l naiset.
Tulkinta: Erotuksena fS-Kol-LDL:stä (Low Density Lipoproteins), joka erityisesti on sydäntautien riskitekijä.
Muuta huomattavaa: Paastonäyte.

KALIUM

Lyhenne: S-K
Tutkimuksen kuvaus: Laskimoverinäyte, josta seerumi erotetaan mahdollisimman pian.
Tutkimussyitä: Sydänperäiset ja kehon nestetasapainoon vaikuttavat sairaudet.
Viitearvot: 3,6 - 4,5 mmol/l
Tulkinta: Matalia arvoja esiintyy eräiden verenpaine- ja sydänlääkkeiden (diureetit) pitkäaikaisen käytön yhteydessä, samoin runsaassa oksentelussa ja ripuloinnissa. Korkeita arvoja tavataan munuaisen vajaatoiminnan ja kaliumin liika-annostelun yhteydessä.
Muuta huomattavaa: Kuuluu sydänsairauksien ja kohonneen verenpaineen laadukkaan hoidon seurannan perustutkimuksiin.

KOLESTEROLI

Lyhenne: fS-Kol
Tutkimuksen kuvaus: Laskimoverinäyte
Tutkimussyitä: Rasva-aineenvaihdunnan seulonta. Ruokavalio- ja lääkehoidon seuranta.
Viitearvot:    
3,5 - 5,0 mmol/l    Ihanteellinen
5,1 - 5,9 mmol/l    Hyvä
6,0 - 6,9 mmol/l    Lievästi kohonnut
7,0 - 7,9 mmol/l    Kohonnut yli
8,0 mmol/l    Huomattavasti kohonnut

Tulkinta: Korkea kolesterolipitoisuus on merkittävä verisuoni- ja sydäntautien riskitekijä.
Muuta huomattavaa: Suotavaa on paastonäyte, joskaan se ei mittausmenetelmästä riippuen ole aina aivan välttämätön. Mitä korkeampi on kolesterolin taso, sitä aiheellisempaa on pyrkiä muuttamaan ruokavaliotaan. Jollei dieettihoito tehoa, lipidi- eli rasvatasoon voidaan vaikuttaa pitkäaikaisella lääkehoidolla. Uusintamittaukset ovat seurannassa aiheellisia korkeintaan 1-2 kertaa vuodessa, jos seerumin kolesterolipitoisuus on korkea. Lievästi kohonneita arvoja ei tule pitää vaarallisina ellei samanaikaisesti ole muita riskitekijöitä, kuten sukurasitusta, sepelvaltimosairautta tai diabetesta.

LASKO

Lyhenne: B-La, B-SR, "senkka"
Tutkimuksen kuvaus: Hyytymisestoaineeseen otettu verinäyte vedetään asteikkopipettiin ja punasolujen annetaan laskeutua 60 minuuttia, jolloin mitataan millimetreinä laskeuma ("lasko").
Tutkimussyitä: Sairauden etsimisen lisäksi taudin aktiivisuusasteen, paranemisen ja hoidon tehon seuranta. Tärkeä mm. nivelreuman seurannassa. Viitearvot: 1-10 mm/t.
Tulkinta: Terveellä henkilöllä lasko on matala. Merkitystä on paitsi laskon korkeudella myös muutoksilla aikaisempaan arvoon verrattuna.
Muuta huomattavaa: Tulos on yksilöllinen, sillä joillakin henkilöillä lasko on pysyvästi asettunut normaalia korkeammalle tasolle.

PERUSVERENKUVA

Lyhenne: B-PVK.
Sisältää seuraavat tutkimukset: B-Hb (hemoglobiini), B- Hkr (hematokriitti), B-Ery (erytrosyytit, punasolut), B-Leuk (leukosyytit, valkosolut), E-MCH (punasolujen hemoglobiinin massa), E-MCHC (massakonsentraatio), E-MCV (keskitilavuus). Täydelliseen verenkuvaan (B-TVK) kuuluu edellisten lisäksi valkosolujen erittelylaskenta (B-Diffi) ja verihiutaleet (B-Tromb).
Tutkimuksen kuvaus: Mittaus tehdään automaattisella laskurilaitteella laskimoverinäytteestä.
Tutkimussyitä: Kuuluu verisairauksien, anemian ja infektioiden perustutkimuksiin.
Viitearvot:        
B-Hb    125 - 160 g/l (Naiset)    135 - 180 g/l (Miehet)
B-HKR    37 - 47 % (Naiset)    40 - 54 % (Miehet)
B-Eryt    4,0 - 5,3 x1012/l (Naiset)    4,5 - 6,1 x1012/l (Miehet)
E-MCH    27 - 32 pg    
E-MCHC    320 - 360 g/l    
E-MCV    80 - 96 fl    
B-Leuk    4,0 - 10,0 x109/l    

Tulkinta:Matala hemoglobiini viittaa anemiaan, punasoluindeksit antavat viitteitä anemian syystä. Kehon kuivuminen (raju oksentelu, ripulointi, useampipäiväinen kuumeilu) kohottaa hemoglobiinia ja hematokriittia. Korkeita leukosyyttimääriä esiintyy bakteeri-infektioiden yhteydessä, samoin leukemioissa, matalia eräissä virusinfektioissa. Vaihtelualue on sangen suuri. Fyysinen aktiviteetti ja ateriointikin voivat nostaa leukosyyttimääriä. Eräät reuma- ja särkylääkkeet voivat vaurioittaa verta muodostavaa kudosta. Tällaisen haittavaikutuksen (anemia, liuskatumaisten valkosolujen tai verihiutaleitten väheneminen) ennakointi on mahdollista perusverenkuvan tutkimisella.
Muuta huomattavaa: Ennen verinäytteiden ottoa 15-20 minuutin rauhallinen istuminen on suositeltavaa verenkierron tasaannuttamiseksi. Myös näytteenottoasento (makuulla, istuen) vaikuttaa jonkin verran hemoglobiinipitoisuuteen.

TRIGLYSERIDIT

Lyhenne: fS-Trigly
Tutkimuksen kuvaus: Paaston jälkeinen laskimoverinäyte.
Tutkimussyitä: Epäily rasva-aineenvaihdunnan häiriöstä. Dieetti- ja lääkehoidon seuranta.
Viitearvot: 0,40 - 1,70 mmol/l
Tulkinta: Rasva-aineenvaihdunnan poikkeavuus. Korkeiden triglyseridipitoisuuksien toissijaisena syynä voi olla mm. sokeritauti, alkoholismi, lihavuus, kilpirauhasen tai munuaisten vajaatoiminta.
Muuta huomattavaa: Mittaus suoritetaan aina paastonäytteestä (12 t) eli potilas on ravinnotta yli yön. Alkoholin käytöstä tulee pidättäytyä 48 tuntia ennen näytteenottoa.

TROMBOPLASTIINIAIKA

Lyhenne: P-TT-SPA, P-TT-TT, "TT". Lyhenne TT tulee sanoista "thromboplastin time" ja lyhenteen jäljessä olevat kirjaimet viittaavat käytettyyn mittausmenetelmään.
Tutkimuksen kuvaus: Mitataan maksaperäisten, K-vitamiinista riippuvaisten hyytymistekijöitten osuutta hyytymistapahtumassa.
Tutkimussyitä: Suun kautta nautittavan veren hyytymisenestolääkkeen ("verenohennuslääkkeen") pitkäaikaishoidon seuranta. Antikoagulantin eli verenohennuksen käyttö on tavallista verisuonitukoksen, keuhkoveritulpan, sepelvaltimotaudin ja sydäninfarktin jälkihoidossa.
Viitearvot: Terveet 70 - 130 %. Hoitoalue 10 - 25 %.
Tulkinta: Tuloksen poiketessa hoitoalueelta tulisi ottaa yhteys hoitavaan lääkäriin lääkkeen annostelun tarkistamiseksi.
Muuta huomattavaa: Hoidossa olevan potilaan hyvin matala arvo viittaa vakavaan vuotoriskiin, hoitoalueen yläpuolella oleva tulos puhuu hoidon tehottomuudesta.

VERENSOKERI

Lyhenne: B-Gluk
Tutkimuksen kuvaus: Diagnoositarkoituksessa sormenpää- tai laskimoverinäyte otetaan aamulla 12 tunnin paaston jälkeen. Dieetti-, tabletti- tai insuliinihoidossa näyte otetaan diabeetikolta ilman paastoa tavanomaisella lääkityksellä ja aterioinnilla.
Tutkimussyitä: Diabeteksen diagnoosi ja hoidon seuranta.
Viitearvot: 3,3 -5,3 mmol/l
Tulkinta: Toistuvasti poikkeavat arvot antavat aiheen hoidon tarkistamiseen. Plasmasta mitattuna glukoosiarvot ovat 10 - 20 % kokoveren arvoja korkeammat (3,9 - 6,5 mmol/l).
Muuta huomattavaa: Muita hyödyllisiä diabeteksen tutkimuksia ovat oraalinen glukoosirasitus (Pt-Gluk-R), jolla tutkitaan elimistön kykyä käyttää glukoosia, sekä glykohemoglobiini (B-GHbA1C) , joka kertoo diabeteksen tasapainon onnistumisesta.

VIRTSAHAPPO

Lyhenne: S-Uraat, Uraatti
Tutkimuksen kuvaus: Seeruminäyte.
Tutkimussyitä: Kihdin diagnosointi ja sen hoidon seuranta.
Viitearvot: Naiset 120-340 µmol/l, miehet 160-450 µmol/l.
Tulkinta: Kohoaa kihdissä poikkeavan puriiniaineenvaihdunnan seurauksena.
Muuta huomattavaa: Kihtiin voidaan tehokkaasti vaikuttaa dieetillä ja lääkehoidolla.

VIRTSANÄYTE

Lyhenne: U-PLV, "puhtaasti laskettu virtsa", keskivirtsa.
Sisältää useimmiten seuraavat tutkimukset: U-Seulonta: U-Prot (valkuainen), U-Gluk (sokeri), U-Keto (ketoaineet); U-Sakka (mikroskopointi), U-Bakt-Vi (bakteeriviljely, usein U-Uricult®).
Tutkimuksen kuvaus: Oikea näytteenotto on keskeinen osa tutkimusta. Paras näyte saadaan aamuvirtsasta, joka otetaan steriiliin näyteastiaan ja toimitetaan alle tunnissa laboratorioon. Säilytys jääkaappikylmässä hidastaa näytteen tuhoutumista. Mikäli aamunäytteen ottaminen laboratoriossa tai toimittaminen sinne ilman viivettä ei onnistu, tulisi edellisestä virtsaamisesta olla kulunut vähintään 4, mieluiten yli 6 tuntia. Ennen näytteenottoa virtsaputken suu huuhdellaan vedellä ilman saippuaa tai desinfioivia aineita. Näyte otetaan ns. keskivirtsasta: aluksi virtsan annetaan valua pönttöön, sitten viedään näyteastia virtsasuihkuun ja otetaan näytettä tarpeellinen määrä, minkä jälkeen loppuvirtsan annetaan mennä pönttöön.
Tutkimussyitä: Munuaisten, rakon ja virtsateiden sairaudet ja tulehdukset. Munuaisten suodatus- ja toimintakyvyn arviointi ja seuranta.
Viitearvot: Normaalisti virtsa on keltaista ja kirkasta eikä seulontakokeessa todeta valkuaista, sokeria eikä ketoaineita. Sakan mikroskopoinnissa voidaan nähdä näkökenttää kohti 0 - 2 punasolua tai 0 - 4 valkosolua. Värjäyksessä ei todeta virtsateiden epiteelisoluja eikä bakteereja.
Tulkinta: Lääkäri tulkitsee tulokset. Valkuaisen tai hemoglobiinin osoittaminen virtsasta on herkkä merkki lääkkeen aiheuttamasta haittavaikutuksesta.
Muuta huomattavaa: Virtsateiden tulehdusten hoidon teho kontrolloidaan aina uusintanäytteillä lääkehoidon jälkeen. Näyte naisilta kuukautisten aikana vaatii näytteenotossa erityistä huolellisuutta.

Tavallisten laboratoriotutkimusten viitearvoja aikuisilla
Lyhenne    Tutkimus    Viitearvot
S-Alb    Albumiini    35 - 55 g/l
S-AFOS    Alkaalinen fosfataasi    60 - 275 U/l
S-Amyl    Amylaasi    70 - 300 U/l
S-AST    Antistreptolysiini    Alle 400 IU/l
S-ASAT    Aspartaattiaminotransferaasi    Alle 40 U/l
fS-B12-Vit    B12-vitamiini    170 - 670 pmol/l
S-Bil    Bilirubiini    2 - 20 µmol/l
S-Bil-Kj    Bilirubiinikonjugaatit    Alle 6 µmol/l
S-Digoks    Digoksiini    Terapeuttinen alue 1.0 - 2,5 nmol/l
B-Eos    Eosinofiilit veressä    40 - 430 x106/l
Hiiva    Hiivasienivärjäys, -viljely    Negatiivinen
B-GHb-A1C    Glykohemoglobiini    4,0 - 6,0 %
fS-Ca    Kalsium    2,25 - 2,65 mmol/l
S-CEA    Karsinoembryonaalinen antigeeni    Alle 5,0 µg/l, tupakoimattomat
       Alle 7,5 µg/l, tupakoivat
S-Cl    Kloridi    99 - 111 mmol/l
S-hCG    Koriongonadotropiini    Yli 25 U/l,viittaa raskauteen
S-Krea    Kreatiniini    Alle 120 µmol/l
B-Diffi    
Leukosyyttien erittelylaskenta:    
   Neutrofiilit, sauvatumaiset    1 - 6 %
   Neutrofiilit, liuskatumaiset    40 - 74 %
   Eosinofiilit    0 - 7 %
   Basofiilit    0-2 %
   Lymfosyytit    18-48 %
   Monosyytit    4-10 %
S-Mg    Magnesium    0,70 - 1,00 mmol/l
S-Na    Natrium    137 - 146 mmol/l
S-PSA    Prostataspesifinen antigeeni    Alle 4 µg/l. Huomioi ikä.
S-Prot    Proteiini    60 - 85 g/l
fS-Fe    Rauta    9,0 - 27,0 µmol/l
fS-Transf    Transferriini    1,9 - 3,7 g/l
Trich    Trichomonasvärjäys, -viljely    Negatiivinen
S-T3U    Trijodityroniinin sitoutumiskoe    88 - 110 %
S-TSH    Tyreotropiini    0,3 - 5,0 mU/l
S-T4    Tyroksiini    60 - 150 nmol/l
S-T4-V    Vapaa tyroksiini    10 - 20 pmol/l
fS-Urea    Urea    2,5 - 8,5 mmol/l