Höö...
atsku siskot, veljet ja yhdistelmät.
Sillointällöin törmää "kiitollisuus" -käsitteeseen. Esim. kysytään mistä olet kiitrollinen? Ja vastauksiksi tulee; -terveydestä, lapsista, puolisosta, hyvistä vanhemmista jne...
Mutta haluaisin nyt kysyä näin ateistina muilta ateisteilta mielipidettä, että onko olemassa mitää tahoa, jolle pitäisi em. kiitollisuus kohdistaa? Mielestäni sellaista tahoa ei ole. Tietysti voi kanssaihmisiä kiittää (oman harkinnan mukaan) kun ovat tehneet jonkun palveluksen, auttaneet tms. Mutta että tuntea kiitollisuutta terveydestä tai elämästä jollekin, tuntuu aika hassulta. :)
Siis en kaipaa tänne uskisten liirum-laarumeita. Voinemme jättää vastaamatta niihin, jos tulee.
DOG
atsku siskot, veljet ja yhdistelmät.
Sillointällöin törmää "kiitollisuus" -käsitteeseen. Esim. kysytään mistä olet kiitrollinen? Ja vastauksiksi tulee; -terveydestä, lapsista, puolisosta, hyvistä vanhemmista jne...
Mutta haluaisin nyt kysyä näin ateistina muilta ateisteilta mielipidettä, että onko olemassa mitää tahoa, jolle pitäisi em. kiitollisuus kohdistaa? Mielestäni sellaista tahoa ei ole. Tietysti voi kanssaihmisiä kiittää (oman harkinnan mukaan) kun ovat tehneet jonkun palveluksen, auttaneet tms. Mutta että tuntea kiitollisuutta terveydestä tai elämästä jollekin, tuntuu aika hassulta. :)
Siis en kaipaa tänne uskisten liirum-laarumeita. Voinemme jättää vastaamatta niihin, jos tulee.
DOG
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jumalan kiittäminen olisi aika turhaa koska häntä ei ole olemassa ja vaikka olisikin, niin hän ei siitä piitaisi.
Olen pitkälti samaa mieltä. Terveydestä ei tarvitse olla kiitollinen kenellekkään. Tämä opettaa luontaiseen nöyrtymiseen ja siihen, että et ole mitään, kaikki tulee ulkopuolelta.
Itseasiassa olen samaa mieltä Suomesta ja kulttuuristamme. Veteraani-propagandasta. Älkää käsittäkö väärin. Olen tyytyväinen siihen, että asun Suomessa ja että sellainen on olemassa. Mutta ylimaallinen veteraanien ylistäminen ja esi-isien kohottaminen on aivan turhaa. Tarkoitan tällä sitä, että jokainen olisi tehnyt saman ja että he eivät kuitenkaan lapsiensa puolesta mitään sotinut, vaan itsensä, ja sen takia kun kutsu kävi.
Tällaista analogiaa. Muistakaa, että minä olen yksilö enkä edusta täällä ketään muuta kuin itseäni.
Äijä (olettaen että olet mies) puhuu asiaa, olen tismalleen samaa mieltä tuosta veteraani asiasta. Harvoin törmään ihmisiin jotka ajattelevat näin.
Kiitollisuuttahan yleensä kohdistetaan niitä yksilöitä ja ryhmiä kohtaan, jotka ovat omalla panoksellaan saaneet jotain aikaiseksi.
Esim. jos jokin hieno rakennus saadaan valmiiksi, niin silloin kiitetään rakennusmiehiä ja firmaa, arkkitehtejä jne. eikä sitä sammunutta puliukkoa, joka makaa rakennusta vastapäätä olevan puiston nurmikolla.
>>Esim. jos jokin hieno rakennus saadaan valmiiksi, niin silloin kiitetään rakennusmiehiä ja firmaa, arkkitehtejä jne. eikä sitä sammunutta puliukkoa, joka makaa rakennusta vastapäätä olevan puiston nurmikolla.
Nyt kun lukee uudestaan, niin onhan toi aika hauska...onneksi sensuroin oksennuksen pois :Þ>
voihan sitä olla kiitollinen vaikkei kohdetta olisi? Siis vähän niin kuin passiivimuoto, jossa tekijää ei ole. Olla niin kuin yleisesti kiitollinen?
Ehkä tyytyväisyys olisi parempi sana.
Miksi kukaan haluasi kiittää jotakuta noista asiosta. Tunteeko tämä joku kenties syyllisyyttä hyvän olonsa takia? Sattumaa voi tietenkin kiittää. Ja joskus kiitän maailmankaikkeutta, sillä en usko sattumaan(sanokoot kvanttifysiikka mitä hyvänsä). Kiitän myös itseäni, että osaan nauttia joistain tietyistä asiosta.