Koita nyt Jyrki aikuisatua, vihdoin.

-

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen Puoluevaltuuston kokous 22.5.2005

- puherunko -

Suomen tulevaisuus edellyttää poliittista johtajuutta

· Yhteiskunnallinen ilmapiiri on huolestuttava. · Suomi seisoo ja lilluttelemme väljähtyvässä vedessä.

Suomen menestyksen arvopohja on nykyisin murenemassa - nyt tyydytään ja hyydytään. Suomalaisten tuore asennemittaus kuvaa hyvin yhteiskunnan nykytilannetta. Sen mukaan suomalainen yhteiskunta on käpertymässä itseensä ja on eurooppalaisista kansoista vähiten kiinnostunut uudistuksista. Työn merkitys on vähentynyt, riskejä ei haluta ottaa ja myös idearikkaus ei ole muodissa. Tulevaisuutta lähinnä pelätään – ei odoteta.

Sitran tuore tutkimus (Suomi innovaatiotoiminnan kärkimaaksi) puhuu Suomen paradoksista. Tutkimuksen mukaan Suomi on hyvin kilpailukykyinen ja osaava yhteiskunta, joka ei kuitenkaan ole kärkisijoilla elintasokilpailussa, ei houkuttele investointeja eikä pysty poistamaan suurta työttömyyttä. Suomen paradoksi merkitsee huonoa ennustetta kilpailukyvylle, vaurastumiselle ja hyvinvointiyhteiskunnalle.

· Kysymys on yhteiskunnassa vallalla olevasta asenneilmapiiristä.

· Voidaan tietenkin kysyä, mitä hallitus tai poliitikot voivat tehdä asenne ilmapiirille, eihän asenne muutos voida lailla säätää.

· Olen itse asiassa tästä hieman toista mieltä.

Kaikki merkit yhteiskuntamme hyytymisestä ovat jo nähtävissä:

· Työttömiä on noin 280 000 henkeä, lähes 9% työvoimasta – merkittävä osa työttömyydestä on rakenteellista työttömyyttä. Suomessa on samanaikaisesti työttömyyttä ja työvoimapulaa.

· Tänään 100 työssä käyvää kohden on jo 120, jotka eivät ole töissä

· Työllisyysasteemme on Suomessa matala (67%), kun se esimerkiksi Tanskassa on yli 75%.

· Työministerin mukaan Suomeen on hallituksen aikana syntynyt vain 20 000 työpaikkaa. Koko hallituskauden aikana arvioidaan syntyvän maksimissaan 40 000 työpaikkaa, joista puolet julkiselle sektorille

· Rakennetyöttömyytemme on OECD-maiden 5 korkein, edelle menevät vain Italia, Ranska, Kreikka ja Espanja. OECD:n mukaan rakennetyöttömyytemme on yli 8% työvoimasta.

· Suomen kokonaisveroaste on jo nyt EU-maiden korkeimpia. Maksamme korkeita veroja ja silti rahat eivät riitä. Vai olisiko niin, että juuri siitä syystä rahat eivät riitä?

· Bruttokansantuotteella henkeä kohti mitattuna olemme kaukana OECD-maiden kärkijoukosta, sijalla 15

· Yrittäjäaktiivisuus on Suomessa erittäin alhainen, ja vain 7% yrityksistä haluaa kasvaa, mikä viittaa mm. verokannustimien puutteeseen.

· Jo arvioilta 40 000 teollista työpaikkaa on vähentynyt Suomesta nykyisen hallituksen aikana

· Investointiaste on Suomessa matala, selvästi alle OECD:n keskitason

· Suomeen tulevien suorien investointien osuus bruttokansantuotteesta on selvästi alle EU-maiden

· Yhteiskuntamme ei ole aidosti kansainvälistynyt: Maahanmuuttajia Suomessa on noin 1,7% väestöstä, kun esimerkiksi Ruotsissa heitä on yli 10%. Suomi ei ole erityisen suvaitsevainen erilaisuutta kohtaan.

· Tohtoriopiskelijoista ulkomaalaisia on Suomessa noin 6%, kun muissa pohjoismaissa osuus on yli 15%.

· Jo nyt hallitus joutui laatimaan leikkauslistan, koska työllisyyskehitys ei ole ollut toivotunlaista. Tämä tehdään kaikessa hiljaisuudessa.

o Kansallinen terveyshanke ei etene suunnitelmien mukaisesti

o Perusopetus kärsii vajaiden indeksitarkistusten ja valtion kunnilta ottaman pakkolainan takia

o Väyläverkko rapautuu

o Puolustusvoimien toimintakyky kärsii

· Valtiontalous tulee olemaan alijäämäinen koko vaalikauden ajan

· Talouskasvua pidetty yllä velanotolla, eikä työllisyys kohene. Suomen talous heikkenee suhteellisesti nopeimmin euro-alueella.

· Eli vallalla on alistumisen ja tyytymisen ilmapiiri, jota ruokkii hallituksen sisäinen tila.

Kuntapalvelurakenne uudistus on yksi esimerkki hallituksen näennäisestä touhukkuudesta. Hallituksessa on tehty selvitys, jonka mukaan kuntien menot uhkaavat kasvaa hallitsemattomasti ja tulot jäädä riittämättömäksi. Tämä selvitystyö on valmistunut kiitettävän ripeästi. Vielä viime lokakuussa kuntavaaleissa hallitus kertoi, että menot ja tulot tulevat olemaan tasapainossa.

Alijäämäisten kuntien lukumäärä on kasvanut punamullan aikana 67:stä 137 kuntaan. Sisäasiainministeriön mukaan luku nousee yli 200 eli lähes puolet kunnista on tilanteessa, jossa heillä ei ole itsenäistä kykyä hoitaa palvelujen järjestämisvastuuta. Kuntien lainakanta kasvoi miljardilla eurolla edellisestä vuodesta.

Hallitus perusti rakenneuudistus hankkeen, jonka toteutuminen oli vaarassa loppua ennen kuin alkoikaan. Keskusta ilmoitti puoluevaltuustonsa päätöksellä, ettei kuntien lukumäärään saa koskea. Jos Suomi perustettaisiin tänään, keskusta vaatisi siihen 430 kuntaa. SDP puolesta vaatii, ettei hyvinvointipalvelujen tuottamisessa saa käyttää kuin julkisia organisaatioita. Eli palvelun tuottaminen on ideologinen tavoite.

Näistä lähtökohdista lähdettäessä on suuri riski, että tuloksena syntyy uutta hallintoa, joka etäännyttää demokratiaa palvelutuotannosta. Pahimmillaan hankkeesta tulee ulos esityksiä maakuntien hallinnon ja tehtävien paisuttamisesta ja lisääntyvästä määrästä uusia kuntayhtymiä.

Kokoomus arvostaa kunnallista itsehallintoa. Emme halua lisää uutta hallintoa. Miten kuntayhtymät tai paisuva maakuntahallinto lisäisivät paikallisten ihmisten omaa päätösvaltaa?

Perinteisesti ja yhä vielä tänäkin päivänä kokoomuslaista kuntapolitiikkaa ohjaa ajatus, jonka mukaan paikallistasolla, mahdollisimman lähellä ihmistä on oltava suuri päätösvalta siitä, minkälaisia palveluja ja kuinka paljon halutaan ja toisaalta kuinka paljon ihmiset haluavat maksaa veroja niiden toteuttamiseksi.

Tämä edellyttää, että meillä on elinvoimaisia kuntia, joissa valtuutetut voivat aidosti käyttää päätösvaltaansa.

Mitä hyötyä on itsehallinnosta, jos ei ole itsenäistä päätösvaltaa? Sellainen kuntavaltuutettu ei ole oman kuntansa kehittäjä, jona tehtävänä on vuodesta toiseen päättää velanotosta ja hyväksyä negatiivinen tilinpäätös.

Palvelujen tuottamisessa me olemme näköjään ainoa pragmaattinen puolue. Näemme, että uskotaan positiiviseen edistykseen ja omaksutaan periaate, jonka mukaan palvelujen tuottamiseksi valitaan luovin vaihtoehto.

Hiljainen tyytyminen ja melankolia näkyy myös siinä, ettei Suomessa olla kiinnostuneita työllisyyskehityksestä. Uutisia ja porua tulee, jos rahaa ei tule riittävästi johonkin palveluun, mutta harva kysyy, miksi rahat eivät riitä, vaikka talous kasvaa 3,8% Fiksuin voisi jopa ihmetellä, että miten meidän sitten käy kun kasvu vääjäämättä heikkenee, joka sekin on jo tiedossa.

Suomen Pankki on arvioinut, että ellemme saavuta tämän vaalikauden aikana 100 000 uutta työpaikkaa, emme kykene saavuttamaan 3%:n talouskasvua, joka puolestaan olisi edellytys työllisyyskehitykselle.

Sen sijaan, että kysyttäisiin hallitusvastuussa olevilta puolueilta em. kysymyksiä, moni varmaan miettii, että miten toi Katainen oikein jaksaa tuota yhtä ja samaa?? Katainen jaksaa, koska niin kauan kuin elämme maassa, jossa vain vähän yli puolet työikäisestä väestä on töissä, me olemme menossa kohti heikentyviä palveluja nykyistä vähemmän vaurasta yhteiskuntaa.

Yhden prosenttiyksikön lisäys työllisyysasteessa (25 000 henkilöä) merkitsisivät seuraavaa:

· Bruttokansantuotteen kasvu + 2%-yksikköä

· Välittömät verotulot +760 miljoonaa euroa

· Välilliset tuloverot +420 miljoonaa euroa

· Sosiaalimenot –400 miljoonaa euroa

· ELI YHTEENSÄ YLI 1,5 MILJARDIA EUROA

Jos nostettaisiin työllisyysaste tavoitteen mukaisesti 75 prosenttiin, yhteiskunnassa olisi käytettävissä 12 miljardia euroa enemmän rahoitusta. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että valtio käyttää tänä vuonna rahaa opetusministeriön hallinnonalalla 6,2 miljardia euroa ja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla 9,7 miljardia euroa.

Kun totean tämän, ei siihen kukaan suhtaudu millään tavalla. Korkeintaan vain niin, että niinpä niin. Missä on se positiivinen tekemisen meininki, jolla halutaan rakentaa Suomea uusien haasteiden paineessa. Missä on se nälkä, joka ajaa poliittisia vastuunkantajia jättämään oman positiivisen puumerkkinsä Suomen historiaan?

Suomessa on poliittisen johtajuuden puutostila. Tämä näkyy siinä, ettei Suomessa juuri tehdä muuta kuin selvityksiä. Meille on tulossa sama ongelma, kuin mistä Euroopassa on valiteltu jo jonkin aikaa.

· Olen hämmästellyt miksi hallitus ei toteuta esimerkiksi ns. Brunilan raporttia? Hallitus muistaa aina EU:n huippukokouksen aikana vaatia EU-maita toteuttamaan Lissabonin strategiaa. Olisi mielenkiintoista nähdä kuinka monta käytännön toimenpidettä hallitus on itse toteuttanut omasta selvityksestään.

· Poliittisen johtajuuden puute näkyy myös, kun verrataan tätä hallitusta sinipunahallitukseen. Silloin oli tapana ennakoida tulevaisuutta: Emu-jäsenyys, eläkeuudistus ja ydinvoimapäätös, joilla ei ollut kiirettä juuri niinä vuosina, mutta poliittiset johtajat olivat päättäväisiä, kertoivat suoraan mitä tekivät, ottivat haukut vastaan, kantoivat vastuun ja saivat kiitoksen – luottamuksena.

· Punamulta selvittää, riitelee selvittäessään, on ilmoittanut toteuttaneensa jo koko hallitusohjelman. Itse asiassa se on jättänyt kaikki suurimmat uudistukset seuraavalle hallitukselle ja haudannut kaikessa hiljaisuudessa sekä työllisyystavoitteen, valtion talouden tasapainotavoitteen, väistellyt avointa ulkopoliittista keskustelua ja yrittänyt tulla toimeen keskenään. Työmetodina näyttää olevan ennemmin, se mikä on poliittisesti järkevää, kuin se mitä pitää tehdä, jotta kannamme vastuuta tulevaisuudestamme.

· Viimeaikaisista Lipposen puheenvuoroista näkyy selkeästi turhautumisen merkkejä. En ihmettele tätä lainkaan.

· Mikä on tämän hallituksen perintö.

· Esimerkiksi ikääntymiseen varautumiseksi ei riitä se, että hallitus on laatinut väestöselonteon.

· Suomen poliittinen johtajuuden puute kiteytyy siihen, että puuttuu rohkeus ja tahto tehdä asioita, jotka eivät aina ole suosittuja, mutta olisivat välttämättömiä suomalaisten tulevaisuuden kannalta. Toisaalta siitä puuttuu positiivinen kilvoittelun asenne. Ulkopolitiikassa entinen eteenpäin menevä dynamiikka on korvattu epäilevällä vastahangalla ja pakon edessä sopeutumisella.

· Presidentin vaalit erinomainen paikka nostaa esiin suomalaisen tulevaisuuden kannalta keskeisiä toimia. Toisaalta vaaleissa on mahdollista punnita ehdokkaiden kykyä johtajuuteen.

Presidentin vaalit

· Toivon, että saamme nostettua kampanjan aikana positiivista, edistysuskoista henkeä. Suomi pärjää, kun uudistamme työelämää kestävämmäksi, kun uudistamme uusilla positiivisilla innovaatioilla hyvinvointipalveluja, kun olemme kansainvälisesti avoimia ja aktiivisia, kun kuoppaamme ideologiset estot työpaikkojen luomisessa ja rakennamme kannustavaa onnistumiseen pyrkivää yhteiskuntaa.

· Arvostan sinussa sitä, että sinä suhtaudut intohimoisesti asioihin, jotka ovat sinulle tärkeitä. Nyt en puhu rullaluistelusta, vaan töihin liittyvistä asioista.

· Valtiovarainministeri aikana toteutit ohjelmaa, jonka katsoit olevan oikein ja rakentavan Suomelle tulevaisuutta.

· Sinä et valinnut sitä tietä, missä aita oli matalimmalla.

· Intohimo oikeaksi kokemien asioiden edistämisessä on äärimmäistä vastuunkantamista ja itsensä likoon laittamista. Kukaan ei voi sanoa, että toteuttaessasi oikeaksi kokemiasi asioita olisit miettinyt onko tämä poliittisesti järkevää.

· Yhteiskunnallista vastuuta pitää kantaa ja tulevaisuutta rakentaa, niin että tuntuu, se pitää tehdä sydämellä.

· Tällöin olennaista on positiivinen tahto, vahva näkemyksellisyys, uskallus asettaa itsensä likoon ja kantaa vastuuta.

· Muistan, kun sanoin minulle uutena kansanedustajana, että uskot siihen, että suomalaiset loppujen lopuksi arvostavat suoruutta, vastuullisuutta ja sitä, että asettaa itsensä likoon.

· Se kasvatti luottamusta ja se oli johtajuutta!

· Toinen asia, jota tavassasi toimia arvostan, on se, että uskot suomalaiseen menestykseen ja siihen, että kun tehdään oikeita asioita ja uudistetaan uudistusta vaativia asioita, se voi viedä meidät maailman huipulle. Sinulla on tästä näyttöä. Euroopan vahvin talous ja parhaimman kehityspotentiaalin omaava maa. Nyt valitettavasti olemme menettämässä tätä asemaamme.

· Tavassasi tehdä työtä on vahvasti tulevaisuus suuntautuneisuus.

· Toivon, että näistä vaaleista tulee vahvasti myös arvovaalit. Olen tyytyväinen, että näin tunnutaan ajattelevan myös muualla. Vasemmistoliitto ei aseta omaa ehdokastaan, vaan arvomaailmasta johtuen he ryhmittyvät yhteisen vasemmiston ehdokkaan taakse.

· Politiikka perustuu aina arvovalintoihin. Joka ikinen presidentin päätös perustuu hänen käsitykseensä hyvästä ja oikeasta. Tällöin ne ovat myös arvovalintoja.

· Se spontaani positiivinen kansalaispalaute, mikä tulvii niinisto.net osoitteeseen on osoitus siitä, että näissä vaaleissa tulee olemaan draivia ja näissä vaaleissa kaikki on mahdollista.

...kepussa vastaavat pääsevät vain ehdolle eduskuntavaaleihin. Silloinkin kitaransoittotaito on eduksi...
Sitä maanpuolustusta on vähän pakko pitää esillä, kun on pressanvaalit tulossa ja hallitus harjoittaa niin kokoomuslaista politiikkaa ettei siihen isoja iskun paikkoja löydy.
Keskimäärin pitää siis olla tyytyväinen...?

Samaa mieltä,tälläiset nulikat kun johtavat niin mitään hyvää ei voi odottaa.Kiireesti uusi puoluejohtaja hakuseen.

Avioliitto kulissia, Saulu käynyt jakamassa siementä...