Virsi 167:
1. Uskomme Jumalaan, Isään ja kaiken luojaan, maailman kaitsijaan ja kaikkein lahjain suojaan. Hän, Herra laupias, määrätön voimassaan, on kaikkivaltias taivassa, päällä maan.
2. Uskomme Jeesukseen. Hän uhrin kalliin antoi, Hän syytön ristilleen maailman synnin kantoi. Nyt Isän vertainen on Poika taivaassa, Hänelle iäinen kiitos ja kunnia.
3. Uskomme Henkehen, pyhyyden, voiman tuojaan ja panttiin autuuden, hyvien töiden luojaan. Hän meidät uudistaa, on voima heikkojen, hän ohjaa, lohduttaa, kirkastaa Kristuksen.
4. Hän kristikunan tuo kansoista kokoon yhä, näin seurakunnan luo, se yksi on ja pyhä. Se kestää iäti, kun Kristus on sen pää, se loistaa kirkkaasti, kun kaikki häviää.
5. On joukko pyhien hajallaan maailmassa, vaan Henki liittää sen yhdeksi Jumalassa. Se kulkee vieraana ja muukalaisena, vaan nyt jo taivaassa on sillä kotinsa.
6. Ken elää uskossa ja siinä kuolee kerran se armahdettuna saa kruunun luona Herran. Kun päivää tuomion kauhistuu maailma, niin joukko luvuton tervehtii Herraansa.
7. On tämä uskoni elämän loppuun asti, ja siinä matkani myös päätän rohkeasti. Sen mukaan, Isäni, suo minun vaeltaa, myös elämälläni uskoni tunnustaa.
Johann Cruger 1647, suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886.
1. Uskomme Jumalaan, Isään ja kaiken luojaan, maailman kaitsijaan ja kaikkein lahjain suojaan. Hän, Herra laupias, määrätön voimassaan, on kaikkivaltias taivassa, päällä maan.
2. Uskomme Jeesukseen. Hän uhrin kalliin antoi, Hän syytön ristilleen maailman synnin kantoi. Nyt Isän vertainen on Poika taivaassa, Hänelle iäinen kiitos ja kunnia.
3. Uskomme Henkehen, pyhyyden, voiman tuojaan ja panttiin autuuden, hyvien töiden luojaan. Hän meidät uudistaa, on voima heikkojen, hän ohjaa, lohduttaa, kirkastaa Kristuksen.
4. Hän kristikunan tuo kansoista kokoon yhä, näin seurakunnan luo, se yksi on ja pyhä. Se kestää iäti, kun Kristus on sen pää, se loistaa kirkkaasti, kun kaikki häviää.
5. On joukko pyhien hajallaan maailmassa, vaan Henki liittää sen yhdeksi Jumalassa. Se kulkee vieraana ja muukalaisena, vaan nyt jo taivaassa on sillä kotinsa.
6. Ken elää uskossa ja siinä kuolee kerran se armahdettuna saa kruunun luona Herran. Kun päivää tuomion kauhistuu maailma, niin joukko luvuton tervehtii Herraansa.
7. On tämä uskoni elämän loppuun asti, ja siinä matkani myös päätän rohkeasti. Sen mukaan, Isäni, suo minun vaeltaa, myös elämälläni uskoni tunnustaa.
Johann Cruger 1647, suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Muuten sanat olivat luonnikkaat, mutta vierastan tuota taivasta ja kruunupäitä?