Pamahtaa uskoon? Mitä silloin tapahtuu? En ole koskaan ymmärtänyt mistä on kysymys? Kuitenkin henkilö jolle tälläinen kokemus tapahtuu alkaa hyppiä ja pomppia ja on jollain tavalla sekavassa tilassa .Kokemuksen myötä hän näyttää vapautuvan kaikesta vastuusta ? Miten yksi kokemus vapauttaa ihmisen vastuusta? Eikö vastuu ole hauska asia? Miksi ihminen riemuitsee kun hän joutuu syyntakeettomaan tilaan?
Olen ajatellut että kyseessä on jonkinlainen taantuminen takaisin lapsen kaltaiseen tilaan ,sumbioottiseen äiti/isä suhteeseen joka antaa turvallisuuden tunnetta? Voisiko uskonnoissa olla kysymys niin yksinkertaisesta asiasta kuin etteivät uskovaiset kautta maailman halua edetä rintaruokinta vaihetta pidemmälle? Onko uskonto tutin/tissin korvike?
Olen ajatellut että kyseessä on jonkinlainen taantuminen takaisin lapsen kaltaiseen tilaan ,sumbioottiseen äiti/isä suhteeseen joka antaa turvallisuuden tunnetta? Voisiko uskonnoissa olla kysymys niin yksinkertaisesta asiasta kuin etteivät uskovaiset kautta maailman halua edetä rintaruokinta vaihetta pidemmälle? Onko uskonto tutin/tissin korvike?
Vastaukset 9
Vanhimmat
yritat sanoa? en paljoakaan tekstiasi tajunnut...
tuo Alli tajusi itsekään.
All halusi kertoa, että hän vastuuntuntoinen, syyntakeellinen, aikuinen, järkevä, älykäs, fiksu ja filmaattinen, eikä hän kykene ymmärtämään, mikseivät kaikki muutkin kykene olemaan kuten hän, vaan pamahtelevat hänen suureksi kiusakseen ja ällistyksekseen iloisesti pomppien ja nauraen uskoon.
Nain mina asian ummarsin? Ehka olin vaarassa. Go and know.
Kristinuskossa (muista en ole varma) on sellainen logiikka että uskon tukipilaria l. Raamattua ei voi ymmärtää ellei usko. Ja uskovaksi ei voi tulla ellei ymmärrä Raamattua. Ei-uskon puolella asioita tutkitaan järjellä ja uskon puolella Raamattu selittää kaiken, myös Raamatun (tämä on hieno juttu meikäläisen näkökulmasta). Ei-usko ja usko ovat kaksi maailmaa, jotka eivät kohtaa vähän kuin mustan aukon eri puolet.
Uskoon pamahtaminen on siis järjellä selittämätön ilmiö, jossa henkilö siirtyy ei-uskosta uskoon. Vähittäinen siirtyminen epäjatkuvuuskohdan yli ei tunnu luontevalta ajatukselta joten ilmiötä kuvaavan sanan tulisi ilmentää äkkinäisyyttä, pamahtaminen on siihen tarkoitukseen kohtuullisen sopiva. Symmetrisyyden vuoksi voitaisiin ottaa käyttöön myös termi uskosta pamahtaminen sillä yhtä käsittämätön on tämäkin ilmiö.
täsmennyksestä. Sitä tarkoitan. Ja sen lisäksi tarkoitin, että ihmiset ympäri maailmaa kaipaavat (ehkä) takaisin siihen turvalliseen tilaan jolloin he makasivat tumput suorina kehdossa ja kokivat maailman äidin/isän kautta.
Ihan selkeästihän vaikeudet alkavat kun pitäisi toimia itsenäisenä ja vastuullisena yksilönä.
Uskoon tuleminen on ratkaisu tähän. Kun ei ole mahdollista elää symbioottisessa suhteessa(lapsi ei erota itseään äidistä)äidin/isän kautta tilalle tulee isä Jumala (kumassakin tilassa eletään jonkun kautta ,epäitsenäisesti ja ilman vastuuta).
Asia ei minua kiusaa mutta jos suurin osa maapallon väestöstä on henkisesti rintaruokinnan tilassa ( vapaaehtoisesti) niin laittaa se vähän ihmettelemään ihmisen mahdollisuuksia kehittyä lajina yleensä .
että "suuri osa" maailman väesöstä "pamahtaa" uskoon. Siis mihinkään uskoon. Suuri osa taitaa olla kuitenkin tapauskovaisia useimmissa uskonnoissa. Ainakin niissä maissa missä sivistysaste on kohtuullisen korkea.
uskovaiset ovat astetta paremmassa asemassa sikäli ,että ovat asettaneet itselleen joitain kysymyksiä ja sen seurauksena valinneet/pamahtaneet uskoon. Tapauskovaiset ovat kaikkein tekopyhintä joukkoa eivätkä ole koskaan edes harkinneet irtautuvansa rintaruokinnasta /tutin imennästä ,eivät ole koskaan kyseenalaistaneet uskoaan eli harva tapauskovainen edes todellisuudessa tietää mihin uskoo kun kuuluu johonkin uskontokuntaan vain tavan vuoksi.
Ja rintaruokinnalla tarkoitan että monelle ihmiselle turvallisuus on esim itsenäisyyttä tärkeämpää.On kiva kuulua johonkin joukkoon viis siitä mitkä ovat joukkoa koossapitävät uskomukset. Moni ihminen ei kestä, siedä itsenäisen ajattelun tuomaa vapautta. Vapaus ei ole kaikille ihmisille se tärkein eli sitä koitin sanoa.
Ja edelleen kyllä moni islamilainenkin valitsee islamin uskon vain tavan ja turvallisuuden vuoksi siis käyttävät uskontoa tutin korvikkeena eli ei ole koskaan ajatellut koko asiaa.
on oman turvallisuutensa vuoksi pakko näytellä uskovaa, vaikka ei Allahille antaisi pienintäkään arvoa.
oli huno esimerkki siinä mielessä että joissain maissa lähtee henki ellei tunnusta tiettyä uskoa eli ei ole mitään mahdollisuutta valintaan.
Mutta onko jokainen suomalainen ev lutiin kuuluva miettinyt ja puntaroinut kirkkoon kuulumisensa eli on tietoinen kaikesta mihin on sitoutunut? Ja osaa myös kysyttäessä tiivistää selkeästi uskonsa tai tapauskonsa tärkeimmät kohdat?
Mielestäni ihan yleisesti on vaikea saada suoriin kysymyksiin suoria vastauksia edes uskovaisilta.