Kun Israelin suhdetta Länsirantaan ja Gazaan käsitellään eri medioissa, melkein aina käytetään sanaa "miehitys". Israelin siis katsotaan miehittävän näitä edellä mainittuja alueita.
Israel sai haltuunsa Länsirannan ja Gazan Kuuden päivän sodassa 1967. Ennen tätä vuotta 1967, Jordan miehitti Länsirantaa ja Egypti Gazan-kaistaletta; Jordanian ja Egyptin läsnäolo näillä alueilla oli tulos laittomasta maahanhyökkäyksestä vuonna 1948.
Jordanian toimi liittää Länsiranta alaisuuteensa tunnustettiin vain Iso-Britannian ja Pakistanin taholta, ja torjuttiin kansainvälisen yhteisön taholta, mukaan lukien arabivaltiot.
Vuoden 1949 Aselepolinja, joka oli Israelin ja Jordanian välillä vuoteen 1967 asti, ei ollut kansainvälisesti tunnustettu valtionraja. Se oli raja, joka erotti toisistaan sotavoimat.
Miehitys viittaa valtion asevoimien harjoittamaan kontrolliin vieraalla maaperällä, jolla on hallitsija. Länsirannalla ja Gazalla ei ollut kansainvälisesti tunnustettua laillista hallitsijaa, silloin kun Israel sai ne haltuunsa.
On myös tärkeää huomata, mikä ero on hyökkäyssodassa ja puolustussodassa hallintaan saatujen alueiden kannalta. Kansa, joka hyökkää toista vastaan ja saa alueita itselleen, on miehittäjä. Mutta se, joka saa itselleen alueita puolustaessaan itseään ei kuulu samaan kategoriaan. Ja tästä on kyse Israelin tapauksessa. Israel varoitti Jordanian kuningasta hyökkäämästä Israeliin vuoden 1967 sodassa. Kuningas Hussein ei kuitenkaan välittänyt varoituksesta vaan hyökkäsi Israeliin. Puolustaessaan itseään, Israel ajoi tunkeutuvat jordanialaiset pois ja sai haltuunsa Länsirannan. Sama oli tilanne Gazan suhteen.
"Miehitys" on huono termi - parempi termi olisi "kiistanalaiset alueet".
Israel sai haltuunsa Länsirannan ja Gazan Kuuden päivän sodassa 1967. Ennen tätä vuotta 1967, Jordan miehitti Länsirantaa ja Egypti Gazan-kaistaletta; Jordanian ja Egyptin läsnäolo näillä alueilla oli tulos laittomasta maahanhyökkäyksestä vuonna 1948.
Jordanian toimi liittää Länsiranta alaisuuteensa tunnustettiin vain Iso-Britannian ja Pakistanin taholta, ja torjuttiin kansainvälisen yhteisön taholta, mukaan lukien arabivaltiot.
Vuoden 1949 Aselepolinja, joka oli Israelin ja Jordanian välillä vuoteen 1967 asti, ei ollut kansainvälisesti tunnustettu valtionraja. Se oli raja, joka erotti toisistaan sotavoimat.
Miehitys viittaa valtion asevoimien harjoittamaan kontrolliin vieraalla maaperällä, jolla on hallitsija. Länsirannalla ja Gazalla ei ollut kansainvälisesti tunnustettua laillista hallitsijaa, silloin kun Israel sai ne haltuunsa.
On myös tärkeää huomata, mikä ero on hyökkäyssodassa ja puolustussodassa hallintaan saatujen alueiden kannalta. Kansa, joka hyökkää toista vastaan ja saa alueita itselleen, on miehittäjä. Mutta se, joka saa itselleen alueita puolustaessaan itseään ei kuulu samaan kategoriaan. Ja tästä on kyse Israelin tapauksessa. Israel varoitti Jordanian kuningasta hyökkäämästä Israeliin vuoden 1967 sodassa. Kuningas Hussein ei kuitenkaan välittänyt varoituksesta vaan hyökkäsi Israeliin. Puolustaessaan itseään, Israel ajoi tunkeutuvat jordanialaiset pois ja sai haltuunsa Länsirannan. Sama oli tilanne Gazan suhteen.
"Miehitys" on huono termi - parempi termi olisi "kiistanalaiset alueet".
Vastaukset 8
Vanhimmat
Länsirannalla ja Gazassa asuvilla palestiinalaisilla ei ole Israelin kansalaisoikeuksia, ei lupaa äänestää Israelin vaaleissa eikä omia edustajia Knessetissä, Israelin parlamentissa. Silti Israel käyttää alueiden luonnonvaroja ja verottaa sen asukkaita.
Israelin läsnäolo mainituilla alueilla täyttää miehityksen tuntomerkit.
Onko sitten israelilaisilla oikeus äänestää palestiinalaisten vaaleissa? Ja tietääkseni palestiinalaiset eivät maksa veroja Israelille vaan palestiinalaishallinnolle.
Palestiinalaiset eivät hallinnoikaan rannikkokaistaa Rosh Haniqrasta Ashkeloniin, eivät liioin verota sitä. He eivät ole liioin lähteneet rakentamaan laittomia siirtokuntiaan Tel Avivin esikaupunkeihin tai Eilatin rantaan.
miehitetty. Mikään sana-akrobatia ei tätä seikkaa muuta. Alueen asukkaiden elämää nyt säätelevät Israelin sotilashallinnon määräykset, eivät heidän omat toiveensa tai tahtonsa- näinhän ei voi loputtomiin jatkua. Tämä siitä huolimatta että alueet joutuivat Israelin hallintaan puolustussodan seurauksena tai että rauhansopimuksen viipyminen on ollut vähintään yhtälailla -ellei jopa enemmän- kiinni arabeista kuin Israelista.
Palestiinan arabit eivät ole "biomassaa" joiden elämää voisi säädellä mitä kummallisimpien uskonnollisten tulkintojen mukaan, vaan ihmisiä jotka ovat oikeutettuja vapaaseen elämään siinä kuin mikä muu ihmisryhmä hyvänsä.
Mutta oliko Länsiranta (Juudea ja Samaria) itsenäinen valtio ja oliko sillä hallitsijaa, kun Israel sai sen hallintaansa? Viime kädessä kyseistä aluetta tulee tulkita Britannian mandaattisäännöstön mukaisesti, sillä kyseisen alueen arabit vastustivat YK:n jakosuunnitelmaa, jonka seurauksena olisi ollut itsenäinen Palestiinalaisvaltio. Alue jäi siis tavallaan tyhjäksi ilman hallitsijaa kun Jordania sai sen hallintaansa vuoden 1948 sodassa. 24.7.1922 Kansainliitto (YK:n edeltäjä) myönsi Palestiinan mandaattioikeudet Britannialle. Palestiinan mandaatti käsitti nykyisen Israelin, Jordanian, Länsirannan(=Samaria ja Juudea) ja Gazan. Mandaattiehtojen myöntämisen ensisijaisena ehtona oli, että Britannia ns. Balfourin juutalaisten kansalliskotia koskevan periaatejulistuksen mukaisesti perustaa juutalaisen valtion mandaatille. Kansainliiton Palestiinan mandaattia koskevat ehdot olivat kansainvälistä oikeutta ja ne sitoivat Britanniaa noudattamaan niitä.
Israelin entinen Korkeimman oikeuden päätuomari Meir Shamgar, ja, Yhdysvaltain sisäministeriön lakineuvonantaja Stephen Schwebel, joka johti Kansainvälistä tuomioistuinta Haagissa.
hallitsijat. Se etteivät ne olleet itsenäisiä yksiköitä ei tarkoita että Israel voisi ne liittää itseensä.
Britanniahan luovutti myöhemmin Palestiinan kohtalon YK:n päätettäväksi ja YK päätti nimenomaan alueen jaosta. Vaikka arabiosapuoli valitsikin mieluummin sodan kuin jaon, tilanne nyt on se että länsirannalla asuu 1,5 miljoonaa arabia jotka eivät halua osaksi juutalaista valtiota ja joita enemmistö Israelin asukkasta ei myös halua pakkoliittettäviksi valtioonsa.
Tällä hetkellä tuota arabiväestöä hallitaan tiesuluin, ulkonaliikkumiskielloin ym jatkuvin ja väestölle hyvin raskain rajoituksin. Paitsi että arabiväestö kärsii, miehitys on henkisesti ja materiaalisesti raskas Israelille itselleenkin. Pakkohallintoa ei voi loputtomiin jatkaa eikä sulkea silmiä niiltä vaikeilta elinolosuhteilta joissa länsirannan arabiväestö nyt elää.
jerusaem on ollut3000 vuotta israelin pääkaupunki
ja sen jalkeen aina on ollut maa ilman kansa
v 1948 jlkeen tilanne on palannut normaliksi taas
viisastelu ei ole auttanut kenelle eikä tule
auttamaan. nyky juudalaisviha on 1000 kertaa
pahempi kuin se mitä hitlerilla oli, mutta se on
taitavasti peitetty maailman mahtavalla medialla
joka taitavasti sekoittaa kahta tärkeinta vaihtoehtoa JOKU TAI