Juutalaiset rakensivat Britannian mandaattialueen, joka tunnettiin nimellä Palestiina. Nimen Palestiina silloiselle Juudealle antoivat roomalaiset keisari Hadrianuksen aikana, Bar Kochban kapinayrityksen jälkeen. Näin he halusivat kitkeä pois kaiken historiallisen siteen ja yhteenkuuluvuuden juutalaiseen perintöön. Jerusalem sain nimekseen Aelia Capitolina. Mitään Palestiinan itsenäistä valtiota ei ole ollut minkään tunnetun historian aikana.
Mandaatin aikana britit päästivät arabeja maahan ilman viisumeja ja passia, kun taas juutalaisten maahanmuuttoa rajoitettiin. On siis väärin väittää, että juutalaiset korvasivat arabiväestön; asia on päinvastoin - arabit korvasivat juutalaiset.
Balfourin julistuksen mukaisesti juutalaisille luvattiin koko Palestiina (nyk.Israel ja Jordania) kansalliskodiksi. Britit kuitenkin jakoivat alueen 1920-luvulla, ja näin syntyi Trans-Jordania (nyk.Jordania). Tälle alueelle juutalaisia ei päästetty. Jordania on olemassaoleva Palestiinalaisvaltio, jonka perään nykyiset palestiinalaisarabit haikailevat.
Juutalaisten takaisinmuutto silloiseen Palestiinaan alkoi 1800-luvun loppupuolella. He menivät rakentamaan isiensä maata ja loivat näin avoimia työpaikkoja. He paransivat Palestiinan elinolosuhteita (mm. terveydenhuolto ja saniteetti), mikä veti puoleensa runsaasti arabeja. Arabit siis hyötyivät juutalaispioneerien aikaansaannoksista.
Esimerkiksi vastasyntyneiden arabilasten kuolleisuus väheni seuraavasti: 201/1000 -> 94/1000 vuonna 1925. Keskimääräinen elinikä nousi 37 vuodesta 49 vuosina 1926-1943.
Myös juutalaiskaupunkien arabiväestö kasvoi seuraavasti 1922-1947: Haifa 290%, Jerusalem 131%, Jaffa 158%. Tämä siis johtui juutalaisten luomista paremmista elinolosuhteista. Arabikaupunkien väestönkasvu oli vähäisempää: Nablus 42%, Jenin 78%, Bethlehem 37%.
Mandaatin aikana britit päästivät arabeja maahan ilman viisumeja ja passia, kun taas juutalaisten maahanmuuttoa rajoitettiin. On siis väärin väittää, että juutalaiset korvasivat arabiväestön; asia on päinvastoin - arabit korvasivat juutalaiset.
Balfourin julistuksen mukaisesti juutalaisille luvattiin koko Palestiina (nyk.Israel ja Jordania) kansalliskodiksi. Britit kuitenkin jakoivat alueen 1920-luvulla, ja näin syntyi Trans-Jordania (nyk.Jordania). Tälle alueelle juutalaisia ei päästetty. Jordania on olemassaoleva Palestiinalaisvaltio, jonka perään nykyiset palestiinalaisarabit haikailevat.
Juutalaisten takaisinmuutto silloiseen Palestiinaan alkoi 1800-luvun loppupuolella. He menivät rakentamaan isiensä maata ja loivat näin avoimia työpaikkoja. He paransivat Palestiinan elinolosuhteita (mm. terveydenhuolto ja saniteetti), mikä veti puoleensa runsaasti arabeja. Arabit siis hyötyivät juutalaispioneerien aikaansaannoksista.
Esimerkiksi vastasyntyneiden arabilasten kuolleisuus väheni seuraavasti: 201/1000 -> 94/1000 vuonna 1925. Keskimääräinen elinikä nousi 37 vuodesta 49 vuosina 1926-1943.
Myös juutalaiskaupunkien arabiväestö kasvoi seuraavasti 1922-1947: Haifa 290%, Jerusalem 131%, Jaffa 158%. Tämä siis johtui juutalaisten luomista paremmista elinolosuhteista. Arabikaupunkien väestönkasvu oli vähäisempää: Nablus 42%, Jenin 78%, Bethlehem 37%.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Juuri se syy miksi olen juutalaisten puolella lähi-idän kiistassa.
He ovat muutamassa kymmenessä vuodessa saaneet autiomaan kukkimaan, kun arabit vastaavasti eivät ole saaneet yhtään mitään aikaiseksi viimeiseen 2000 vuoteen.
ovat yrittäneet saada autiomaata kukkimaan mutta Israelilaissotilaat ovat polttaneet heidän peltonsa ja murhanneet viljelijän!
Juutalaiset ovat väittäneet että arabit ovat muka olleet ajamassa heitä mereen, eivätkä arabit halua tunnustaa nykyistä Israelin valtiota.
Realiteetti näyttää kuitenkin olevan sellainen, että Israel on valloittanut uusia maa-alueita itselleen, eikä millään haluaisi tunnustaa Palestiinaa itsenäiseksi valtioksi. Tässäkin juutalaiset syyttävät viekkaasti arabeja nimenomaan siitä, mitä he itse tekevät!
On kohtuutonta että juutalaiset syyllistävät brittejä jostakin arabien suosimisesta, sillä ilman brittien suosiollisuutta ei koko Israelin valtiota olisi koskaan voitu perustaa!
YK antoi Palestiinan jaettavaksi siten että 55% siitä olisi nykyisen Israelin ja 45% Palestiinan käytössä. Israel on kuitenkin erillaisia tekosyitä ("mainilan laukauksia") hyväksi käyttäen valloittanut jatkuvasti uusia maa-alueita itselleen. Tämä taas on provosoinut palestiinalaisia ääriliikeitä ja yksityisiä kansalaisia vastarintatoimintaan, joka niin edelleen on "oikeuttanut" Israelin jälleen kerran, valoittamaan lisää maata itselleen.
Juutalaiset ovat Israelin perustamisen jälkeen kylväneet pelkoa, nälkää ja kuolemaa arabiväestöön. He ovat käytännössä saartaneet palestiinalaiset täysin. Palestiinalaisten koteja on rikottu puskutraktorein, heidän peltonsa on poltettu, heidät on pakoitettu tuhoamisleireihin, mihin Israelilais sotilaat ovat aika-ajoin iskeneet tuhoisin seurauksin. Palestiinalaisia torikauppiaita pidätetään tai ammutaan tiesuluille, niin että heidän koko myytäväksi tarkoitettu satonsa on ehtinyt pilaantumaan.
On suurta valhetta yrittää väittää että arabit olisivat hyötyneet Israelin valtion perustamisesta, koska asia on juuri päinvastoin! Sanomalehdistä ja televisiosta ja paikanpäällä käymällä voi huomata, ettei USA:n tukema rikas Israel haluakkaan mihinkään rauhaan Palestiinan kanssa, koska tämä sota johtaa ylivoimaisen Israelin vääjämättömään voittoon. Palestiinalaiset eivät mahda kivilinloineen mitään, huippunykyaikaisia taisteluhelikoptereja vastaan.
JOTTA LÄHI - IDÄN TAPAHTUMIEN TOSIASIAT EIVÄT UNOHTUISI
Palestiinaa, joka on entistä juutalaisten Kanaanin maata, ovat hallinneet roomalaiset, bysanttilaiset, muslimit ja ristiritarit, Egyptin mamelukit ja Turkin ottomaanit vuosina 1517 - 1917. Lähihistoriassa Palestiinaa hallitsivat englantilaiset vuosina 1917 - 1948 sen jälkeen, kun Turkin ottomaanien ylivalta romahti Ensimmäisessä maailmansodassa. Palestiinan hallinnon ensimmäisenä toimenpiteenä Englanti antoi vuonna 1917 ns. Balfourin periaatejulistuksen juutalaisten kansalliskodin perustamisesta.
Kansainliiton Englannille 24.7.1922 myöntämällä mandaattialueen oikeudella Englanti erotti hyväntahtoisuutta osoittaen Jordanjoen itäpuolisen laajan Transjordanian alueen arabivaltioksi (4/5 osa koko mandaattialueesta, joka vuodesta 1946 lähtien Jordanian valtio). Kansainliiton päätös edellytti, että samalla juutalaisille jää kansankodiksi Transjordaniasta länteen oleva alue, joka tunnetaan nimellä Palestiina ja joka on nykyään Israelin valtion aluetta. Jaon hyväksyivät juutalaiset, arabit eivät.
Juutalaisille tarkoitetusta Palestiinan alueesta YK:n toimesta erotettiin 29.11.1947 vielä Länsiranta eli Judea ja Samaria erilliseksi arabivaltioksi USA:n ja Neuvostoliiton hyväksyessä jakosuunnitelman. (Huom. Jo toinen arabivaltio alkuperäiselle mandaattialueelle.) Jälleen jaon hyväksyivät juutalaiset, muttei arabit, ja nykyinen kutsu pyhään jihad-sotaan Israelia vastaan julistettiin. Seurasi Libanonin, Irakin, Syyrian, Egyptin ja Transjordanian sotajoukkojen laajamittainen varustelu juutalaisten tuhoamiseksi.
Sodan lähestyessä kehotettiin alueella olevia arabeja poistumaan siksi pariksi viikoksi, mitä juutalaisten "sukupuuttoon hävittämissodan verilöyly" kestäisi (Arabiliiton pääsihteeri Azzam-Pashan ilmaisu 15.5.1948 tulevan sodan tavoitteesta).
Israelin julistautuessa itsenäiseksi valtioksi 14.5.1948 arabit aloittivat seuraavana päivänä sodan. Sekä määrällisesti että laadullisesti huonosti aseistautuneena Israel kaikkien hämmästykseksi voitti sodan.
Noin 750000 arabia oli noudattanut kehoitusta poistua alueelta ja he jäivät sodan päätyttyä pakolaisleireille YK:n ruokittaviksi ja siemeneksi myöhemmille Israelin vastaisille toiminnoille. Yksikään arabivaltio ei suostunut asuttamaan heimovelipakolaisia, ei edes Jordania, jonka väestöstä 60% on samaa arabikansaa kuin pakolaiset (Syyriasta, Libanonista, Irakista, Egyptistä jne. tulleita arabeja).
Tiedotusvälineet usein korostavat arabipakolaisten vakavaa ongelmaa samalla jättäen mainitsematta toisen pakolaisryhmän, nimittäin sodan jälkeen arabimaiden karkoittamat ja putipuhtaaksi ryöstämät noin miljoona juutalaista. Näistä Israel asutti 700 000, loput muuttivat Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Lisäksi Israel otti alueelleen takaisin halukkaat arabit, noin 130 000. Nykyään Israelissa asuu noin 950 000 arabia täydellisin kansalaisoikeuksin.
* * * *
Aselepolinjojen muotouduttua 1949 Israelin valtion alueeksi jäi alle 20% alkuperäisestä Englannin mandaattialueesta Jordanian liittäessä Länsirannan sekä Itä-Jerusalemin Transjordanian alueeseensa. Nykyään paljon kiistelty palestiinalaisvaltio on jo käytännössä olemassa ja se on Jordania, jossa väestö on samaa arabikansaa kuin ns."palestiinalaiset" (=arabien Israelia vastaan käymässä hyökkäyssodassa pakolaisiksi joutuneita arabeja, joita arabivaltiot eivät suostu asuttamaan). Korostettakoon myös, että Israelin valtio on olemassa YK:n nimenomaisella päätöksellä.
Kesäkuussa 1967 arabiarmeijoja vastaan käymässään Kuuden päivän sodassa Israel valloitti Länsirannan Jordanialta samalla ottaen haltuunsa koko Jerusalemin (alueita ei vallattu Arafatilta, kuten usein luullaan). Voi vain ihmetellä, että Israelin voitettua sodan Länsirannan väestö muuttui äkkiä "palestiinalaisiksi" ilmeisesti Israelin valtion voimistumisen vastapainoksi, vaikka maata nimeltä Palestiina, jota palestiinalaiset olisivat hallinneet, ei ole koskaan ollut (saati Jerusalem olisi ollut pääkaupunki).
Myöskään ei ole ollut palestiinalaisen itsenäisen kansakunnan omaa kieltä ja kulttuuria eikä mitään huomattavaa liikettä palestiinalaisten kotimaan puolesta ennen vuotta 1967. Itse Jordanian kuningas Hussein ei siis syyttä julistanut laittomaksi Arabiliiton vuonna 1974 tekemää päätöstä, jolla PLO on kaikkien palestiinalaisten, myös Länsirannan arabiväestön, virallinen edustaja. Tätä ennenhän kuningas Hussein oli vuonna 1970 karkoittanut PLO:n aseellisen siiven verisesti, kun PLO:n sissit olivat muuttamassa Jordaniaa aseleiriksi terroritoimintaansa varten.
On syytä huomata, että PLO:ta ei ole koskaan valittu kansanäänestyksellä palestiinalaisten edustajaksi; se on arabivaltioiden arabipakolaisten nimissä synnyttämä terroristijärjestö Israelin tuhoamispäämäärässä.
* * * *
Israelin voitto Kuuden päivän sodassa ja Jerusalemin haltuun ottaminen toivat yht`äkkiä Jerusalemin polttopisteeseen. Nimittäin Arafat ryhtyi väittämään, että Jerusalem on pyhä islamilaisuudelle, vaikka esimerkiksi vuosina 1948 - 1967 Jordanian pitäessä Jerusalemia hallussaan Jerusalemin asema ei mitenkään korostunut islamilaisuudessa. Itse Muhammed ei sanonut Jerusalemin olevan pyhä islamille.
Kootessaan Koraanin Muhammed ei kertaakaan mainitse sanaa Jerusalem, kun Mekka mainitaan Koraanissa satoja kertoja ja Medina mainitaan useita kertoja.
Koraanissa kylläkin kerrotaan, kuinka Muhammed lähti siivekkäällä ratsullaan Suojellusta moskeijasta (tarkoittaa Mekkaa) Kaukaisimpaan moskeijaan, jonka muslimit tulkitsevat tarkoittavan Jerusalemia.
Historiasta kuitenkin tiedetään, että Muhammed kuoli v. 632, mutta Kalliomoskeija ja Al Aqsa moskeija rakennettiin vasta 690-luvulla.
Muhammedin eläessä ei siis Jerusalemissa ollut moskeijaa ja muslimien vaatimukselle Jerusalemista pyhänä paikkana ei ole olemassa todellisuuspohjaa. Kerrotaan vielä, että Muhammed nostettiin taivaaseen Jerusalemissa, mistä johtuen Jerusalem on kolmanneksi pyhin paikka islamissa. Todellisuudessa Muhammed haudattiin Medinaan.
Jerusalem ei ole ollut muiden kansojen kuin juutalaisten pääkaupunki kuningas Daavidin valloitettua sen 1004 eKr. Vanhassa Testamentissa Jerusalem esiintyy 667 kertaa ja Siion 154 kertaa.
Kutsu Jerusalemiin viettämään raamatullisia juhlia on ollut vuosisatoja juutalainen perinne ja rukous "ensi vuonna Jerusalemissa" oli juutalaisuuden hartaimpia toiveita diasporan aikana.
Mikään muu kansa ei ole ollut yhtä uskollinen Jerusalemille ja 1800-luvun lopusta lähtien siellä on ollut selvä juutalaisenemmistö. Jerusalem on juutalaisille (myös kristityille) pyhä kaupunki, mutta Arafatille vain keino Israelin painostamiseksi.
MYYTTI NIMELTÄ "PALESTIINALAINEN KANSA"
Palestiina, joka käsittää nykyisen Israelin ja Länsirannan, ei tosiasiallisesti ole koskaan ollut muinainen kotimaa niille arabeille, jotka asuvat Israelissa ja Länsirannalla. "Palestiinalaiset" ovat arabeja, joita 1800-luvun lopulta ja erikoisesta 1900-luvun alusta alkaen muutti ympäröiviltä arabialueilta Palestiinaan. 1880-luvulla oli alkanut juutalaisten organisoitu maahanmuutto, joka veti mukanaan arabeja naapurimaista.
Kyseinen muuttokausi oli Turkin Ottomaanien valtakaudella. Ekologisen katastrofin (=Turkin puuverotuksesta seuranneet metsien tuhohakkaukset) kokenut autioitunut ja karu sekä harvaan asuttu Palestiina oli hyvin harvojen Turkin feodaaliruhtinaitten omistuksessa. Mm. amerikkalainen kirjailija Mark Twain matkakertomuksessaan vuodelta 1867 kuvaa Pyhää Maata seuraavaan masentavaan sävyyn: "Palestiina istuu säkissä ja tuhassa, autiona ja kurjana. Nasareth on hylätty. Jeriko on raunioitunut. ... ei mikään muistuta siitä, että Vapahtaja on joskus niillä seuduilla käynyt". Juutalainen asutus alkoi sitten vähitellen tehdä rappiolle menneen maan tuottavaksi.
Vuodesta 1517 vuoteen 1917 Palestiina oli Turkkilaisten aluetta ja vuodesta 1917 vuoteen 1948 se oli Kansainliiton ja YK:n alaisena Iso-Britannian mandaattialuetta. Lähes unohduksissa ollut "Palestiina"-nimi (muinaisten roomalaisten käyttämä nimitys 2. vuosisadalta eKr.) elpyi vähitellen uudelleen käyttöön ja siitä tuli virallinen nimi brittien mandaatille. Mitään "Palestiina"-nimistä maata kansainvälinen laki ei tunne ja vielä vähemmän sen nimistä arabimaata, eikä alueen historia myöskään tunne muinaista "palestiinalaista kansaa".
"Palestiinalaiset" ovat samaa arabikansaa kuin 60% Jordanian väestöstä. Jordania on entinen Transjordania, jonka Iso-Britannia vuonna 1922 Kansainliitolta (YK:n edeltäjä) saamallaan mandaattioikeudella erotti arabivaltioksi sillä edellytyksellä, että nykyinen Israelin ja Länsirannan alue jäävät juutalaisvaltioksi. Kansainliiton mandaatin ehdot olivat kansainvälistä oikeutta, siis oikeutus nykyisen Israelin valtion olemassaololle Länsiranta siihen mukaan lukien. Palestiinalaisvaltio on myös olemassa ja se on nykyinen Jordania. Itse Jordanian kuningas Hussein totesi 26.12.1981 An-Nahar-Al Wal Daul-lehdessä: "Jorda- nia on Palestiinaa ja Palestiina on Jordaniaa".
* * * *
"Palestiinan kansa"- nimellä vääristynyt identiteetti palvelee vain taktisia tarkoitusperiä arabien poliittisessa päämäärässä korvata Israel islamilaisella valtiolla. Tätä vääristynyttä identiteettiä, joka ei ulotu pitemmälle taaksepäin kuin vuoteen 1967, arabit ovat toistaneet niin paljon, että läntinen maailma on alkanut pitää sitä oikeana. "Valhe hyväksytään, kunhan se on riittävän suuri ja se toistetaan riittävän usein" totesi aikoinaan natsien propagandaministeri Göebbels.
Myytti "palestiinalaisesta kansasta" syntyi arabien poliittisena vastavetona Israelin kesäkuussa 1967 voitettua arabiarmeijoita vastaan käymänsä kuuden päivän sodan ja otettua Länsirannan haltuunsa. Länsirannan väestö tällöin muuttui äkkiä Israelin alistamaksi ja sortamaksi muinaiseksi "palestiinalaiseksi kansaksi", vaikka maata nimeltä Palestiina, jota "palestiinalaiset" olisivat hallinneet, ei ole koskaan ollut (saati Jerusalem pääkaupunkina).
Myöskään ei ole ollut palestiinalaisen itsenäisen kansakunnan omaa kieltä ja kulttuuria eikä mitään huomattavaa liikettä "palestiinalaisten" kotimaan puolesta ennen vuotta 1967. Itse Jordanian kuningas Hussein ei siis syyttä julistanut laittomaksi Arabiliiton vuonna 1974 tekemää päätöstä, jolla PLO on kaikkien "palestiinalaisten", myös Länsirannan arabiväestön, virallinen edustaja.
On syytä vielä korostaa, että PLO:ta ei ole koskaan valittu kansanäänestyksellä "palestiinalaisten" edustajaksi; se on arabivaltioiden arabipakolaisten nimissä synnyttämä terroristijärjestö Israelin tuhoamispäämäärässä.
* * * *
Tavoitellessaan islamilaista valtiota Israelin tilalle "palestiinalaisten" yksi keskeisimpiä toimintamuotoja on järjestää selkkauksia, jotka saadaan näyttämään Israelin "palestiinalaisiin" kohdistamana sortona ja Israelin harjoittamana valloituspolitiikkana. Tässä hämäämisessä "palestiinalaiset" ja muutkin arabit ovat onnistuneet erinomaisesti. Esimerkiksi vuoden 1996 alkuun mennessä YK:n täysistunto oli tuominnut Israelin 321 kertaa ja YK:n turvallisuusneuvosto 49 kertaa. Kumpikaan näistä instannsseista ei ollut kertaakaan tuominnut yhtään arabimaata tai niiden Israeliin kohdistamaa terroria.
Hämäämismuoto on myös "palestiinalaisten" itsemurhapommittajat, jotka lännessä usein sympatiaa tuntien tulkitaan olevan osoitus "palestiinalaisten" epätoivosta. Mm. juuri epätoivon varjolla palestiinalaisjohto on perustellut itsemurhaiskuja. Kyseessä on kui- tenkin palestiinalaisnuorten kasvattamisesta lapsesta lähtien mitä hirvittävimpään juutalaisvihaan Koraanin mukaisesti:
Tiedättehän te kyllä, kuinka kävi niiden teistä, jotka rikkoivat sapattia; me sanomme heille: "Muuttukaa halveksituiksi apinoiksi!" (suura 2:65) Sano: Kerronko minä teille, kuka saa pahimman palkan Jumalan luona? Ne, jotka Jumala kiroaa ja joihin Hän vihastuu tehden heistä apinoita, sikoja ja epäjumalanpalvelijoita. He ovat huonoimmassa asemassa ja kauimmaksi eksyneet tasaiselta tieltä. ... Me olemme asettaneet heidän välilleen vihan ja inhon aina ylösnousemuksen päivään asti (suura 5:60-64).
Kun tähän sitten liitetään imaamien lupaus marttyyrille paremmasta taivaspaikasta 72 neitsyen kanssa sekä huolehtiminen marttyyrin perheestä taloudellisesti (arveltu olevan 25000 dollaria/ marttyyri), on "palestiinalaisten" aivopesu täydellinen "sionistien, noitten apinoitten ja sikojen lasten, räjäyttämiseen". On totaalisesti väärin puhua "palestiinalaisten" epätoivosta. Sen sijaan kyse on islamin opin kieroutuneisuudesta, Allahin Koraanissa määrätessä juutalaiset ikuiseen kiroukseen ja nöyryytykseen (suura 4:52-56). (Otteet Koraanista ovat Hämeen-Anttilan vuoden 1995 käännöksestä. )
kuuluu valitettavana osana se, että Israel on syyllistynyt ahneuksissaan hirmutekoihin, joita on verrattu natsien vastaaviin! Israel ja sen uskontorasismia toteuttavat juutalaiset ovat uudisasukkaita, joiden tulisi kohdella alkuperäisasukkaita hyvin, eikä kuten nyt, kylväen vihaa, katkeruutta, kuolemaa ja nälkää!