Mihin käytämme aikamme?

Surullisena seuraan välillä keskustelua näillä palstoilla. Me uskovat riitelemme keskenämme ja mollaamme toistemme uskoa puolin ja toisin. Lieneekö paholainen tyytyväinen huomatessaan, että käytämme energiaa näin paljon opillisiin ristiriitoihin ja jätämme liian vähälle kertomisen Kristuksesta ja Jumalan pelastavasta rakkaudesta?
Jospa käyttäisimme aikaa rukoukseen toistemme puolesta ja koko maailman puolesta hiukan enemmän ja pyytäisimme Jumalaa kirkastamaan tahtonsa meille. Nöyrästi tunnustaisimme, että emme kaikkea ymmärrä ja jätämme itsemme Hänen armonsa varaan.
Olen jutellut adventisti- helluntalais- "viidesläis"- ym. ystävien kanssa ja kyllä meillä kuitenkin on paljon enemmän sitä, mikä yhdistää kuin sitä, mikä erottaa. Siis rukoustaisteluun muiden puolesta ja Kristuksen rakkautta pyytämään päivittäiseen toimintaamme.

Siunataan toisiamme, veljet ja sisaret ja muistetaan, minkä varassa täällä eletään.

"Vain Sinä tunnet minut, Vapahtaja, ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin. Jos luoksesi en pääse voittajana, saan tappioni tuoda kuitenkin."
7323
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Toisaalta voi nähdä niinkin että paholaisen taktiikka on istuttaa kaikenlaista raamatuvastaista opetusta uskovien riveihin. En halua väheksyä sitä mitä sanot ja tiedostan tuomasi puolen. Mutta asia kysymyksistä on pidettävä kiinni loppuun asti, jotta saadaan paljastettua totuuden vastaiset sepistykset.

Oletkos sinä valmis myöntymään ja olemaan hiljaa jos joku harhaoppinen alkaa tuomaan omaa asiaansa raamatua hyväksi käyttäen?

Äänestä
  • Ymmärrän näkökantasi. Itse henkilökohtaisesti olen seurannut palstaa vielä aika vähän aikaa ja on vaikea sanoa, mikä milloinkin on ollut ensimmäinen keskustelu ja miten siihen on vastattu ja mistä kaikki sai alkunsa. Eli tarkoitan sitä, että satunnainen kävijä saa meistä aika kauhean kuvan. Tosin kuva uskovaisista ei liene ollut tähänkään asti kovin "mediaseksikäs", joten itseäni kritisoiden totean, että ehkä ei kannata olla niin huolissaan keskinäisestä väittelystä. Ja että kyllä tämä palsta vaikuttaa hyvältä välineeltä oppikysymyksistä keskusteluun.

    Tiedän kyllä, että raamatun vastaista opetusta on paljon, ihan valtakirkossamme sekä "lahkoissa". Haluan kuitenkin luottaa siihen, että Jumala hoitaa asiaansa eteenpäin meidän kaikkien välityksellä. Pakko on myös tunnustaa henkilökohtaisesti, että minulle ei ole kirkastunut totuus mm. naispappeudesta, vaikka moni tuntuu olevan täysin varma oikeasta Raamatunlukutavasta, puolin ja toisin. Sapatin suhteen löydän Raamatusta monenlaista opetusta ja ainakin henkilökohtaisesti koen, että Jumala pitää minua etsijän paikalla, jotta en lakkaisi valvomasta ja etsimästä.

    Ja lopulta totean, että joudun jäämään armon varaan, näissä opillisissakin asioissa. Vajavaisesta uskostani ja vajavisesta ymmärryksestäni huolimatta en tahdo jäädä kammiooni suremaan vaan tahdon omalta osaltani jakaa hyvää sanomaa eteenpäin.

    Äänestä

  • Tärkein asia kirjoitti:

    Ymmärrän näkökantasi. Itse henkilökohtaisesti olen seurannut palstaa vielä aika vähän aikaa ja on vaikea sanoa, mikä milloinkin on ollut ensimmäinen keskustelu ja miten siihen on vastattu ja mistä kaikki sai alkunsa. Eli tarkoitan sitä, että satunnainen kävijä saa meistä aika kauhean kuvan. Tosin kuva uskovaisista ei liene ollut tähänkään asti kovin "mediaseksikäs", joten itseäni kritisoiden totean, että ehkä ei kannata olla niin huolissaan keskinäisestä väittelystä. Ja että kyllä tämä palsta vaikuttaa hyvältä välineeltä oppikysymyksistä keskusteluun.

    Tiedän kyllä, että raamatun vastaista opetusta on paljon, ihan valtakirkossamme sekä "lahkoissa". Haluan kuitenkin luottaa siihen, että Jumala hoitaa asiaansa eteenpäin meidän kaikkien välityksellä. Pakko on myös tunnustaa henkilökohtaisesti, että minulle ei ole kirkastunut totuus mm. naispappeudesta, vaikka moni tuntuu olevan täysin varma oikeasta Raamatunlukutavasta, puolin ja toisin. Sapatin suhteen löydän Raamatusta monenlaista opetusta ja ainakin henkilökohtaisesti koen, että Jumala pitää minua etsijän paikalla, jotta en lakkaisi valvomasta ja etsimästä.

    Ja lopulta totean, että joudun jäämään armon varaan, näissä opillisissakin asioissa. Vajavaisesta uskostani ja vajavisesta ymmärryksestäni huolimatta en tahdo jäädä kammiooni suremaan vaan tahdon omalta osaltani jakaa hyvää sanomaa eteenpäin.

    Olisikin todellisuus niin että pyhänhengen osallisuus ja johdatus toimisi kohdallamme paremmin, silloin ainakin poistuisi kaikenlainen turhan jauhaaminen ja eripuraisuus keskeltämme. Olisikin Kristuksen ruumiilla tämä yksi mieli, yksi kaste ja niin edelleen. Niin kummastuttaa tämä kaikki touhu usein. Miksi näin ja noin? Usein ajattelee että miksei Jumala tule ja vihellä pelin poikki omiensa suhteen. Ehkä niin pian tulee tapahtumaan...

    Äänestä

  • kulkija123 kirjoitti:

    Olisikin todellisuus niin että pyhänhengen osallisuus ja johdatus toimisi kohdallamme paremmin, silloin ainakin poistuisi kaikenlainen turhan jauhaaminen ja eripuraisuus keskeltämme. Olisikin Kristuksen ruumiilla tämä yksi mieli, yksi kaste ja niin edelleen. Niin kummastuttaa tämä kaikki touhu usein. Miksi näin ja noin? Usein ajattelee että miksei Jumala tule ja vihellä pelin poikki omiensa suhteen. Ehkä niin pian tulee tapahtumaan...

    Välillä pelottaakin, että jos Jeesus tulee, sillä enpä voi elämälläni kehuskella. Mutta sekin lienee armoa, että Jumala pitää nöyränä.

    Siunausta ja hyvää viikonloppua.

    Käyn välillä kurkkailemassa, onko meno yhtä kiivasta kuin ennenkin...

    Äänestä

  • Tärkein asia kirjoitti:

    Välillä pelottaakin, että jos Jeesus tulee, sillä enpä voi elämälläni kehuskella. Mutta sekin lienee armoa, että Jumala pitää nöyränä.

    Siunausta ja hyvää viikonloppua.

    Käyn välillä kurkkailemassa, onko meno yhtä kiivasta kuin ennenkin...

    tärkeäksi myös ne oppia koskevat kohdat joilla on häiritsevä vaikutus kokonaisuuden ymmärtämiseen.Ristiriitainen Raamatuntulkinta johtaa lopputuloksen usein umpikujaan.Ihmisoppien soluttaminen tapahtuu juuri väärien tulkintojen välityksellä.Väärät tulkinnat ovat lahkolaisuuden perusta.Lahkolaisuus on riidan siemen eri lahkojen välillä.Riita estää evankeliumin eheyttävät vaikutukset.Hajaannus kristikunnassa on luopumista alkuperäisestä totuudesta.Siihen on ainoa tie luopumisessa myöhemmin tulleista lisistä olletikin että pidämme niitä kulttuuriperintönä isiltämme.

    Äänestä

Kiitos kannanotostasi tämän keskustelu palstan kirjoituksiin. Kuulun itse mainitsemiisi adventisti-ystäviisi. Olen myös kaivannut tälle palstalle enemmän rakkauden henkeä. Minusta mielenkiintoista on tutustua erilaisiin uskon käsityksiin,jotka minulle ovat olleet vieraita. Eikä sekään liioin häiritse vaikka adventisteja pidetään harhaoppisina. Jeesus rakastaa kaikkia,niin syntisiä kuin harhaoppisiakin,mutta syntiä Hän ei rakasta. Hän myös tietää mikä on "harhaoppi". Meidä ihmisten tieto perustuu omaan viisauteemme ja ymmärrykseemme,joka on hyvin vajavainen ja puutteellinen. Suhtautumisemme harhaoppisina pitämiime voisi olla aivan erilaista,kuin mitä tällä palstalla on ollut havaittavissa,jos meissä todella vaikuttaisi Kristuksen rakkaus. Ehdottaisin vielä,että nimimerkki "Tärkein asia" jatkaisit kirjoittelua täällä,ja vaikkapa rekisteröityisit omalla nimimerkillä Suomi24:jään.

Vielä senverran "harhaopista",kun kerran se tuli mainittua. Itse en voi,enkä pidäkkään ketään harhaoppisena,me vain näemme ja ymmärrämme asioita eri tavalla. Mutta kuitenkin niinkuin sanot,enemmän meillä kuitenkin on yhteistä.

Äänestä
  • ----->>Vielä senverran "harhaopista",kun kerran se tuli mainittua. Itse en voi,enkä pidäkkään ketään harhaoppisena,me vain näemme ja ymmärrämme asioita eri tavalla. Mutta kuitenkin niinkuin sanot,enemmän meillä kuitenkin on yhteistä

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tärkein asia kirjoitti:

Surullisena seuraan välillä keskustelua näillä palstoilla. Me uskovat riitelemme keskenämme ja mollaamme toistemme uskoa puolin ja toisin. Lieneekö paholainen tyytyväinen huomatessaan, että käytämme energiaa näin paljon opillisiin ristiriitoihin ja jätämme liian vähälle kertomisen Kristuksesta ja Jumalan pelastavasta rakkaudesta?
Jospa käyttäisimme aikaa rukoukseen toistemme puolesta ja koko maailman puolesta hiukan enemmän ja pyytäisimme Jumalaa kirkastamaan tahtonsa meille. Nöyrästi tunnustaisimme, että emme kaikkea ymmärrä ja jätämme itsemme Hänen armonsa varaan.
Olen jutellut adventisti- helluntalais- "viidesläis"- ym. ystävien kanssa ja kyllä meillä kuitenkin on paljon enemmän sitä, mikä yhdistää kuin sitä, mikä erottaa. Siis rukoustaisteluun muiden puolesta ja Kristuksen rakkautta pyytämään päivittäiseen toimintaamme.

Siunataan toisiamme, veljet ja sisaret ja muistetaan, minkä varassa täällä eletään.

"Vain Sinä tunnet minut, Vapahtaja, ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin. Jos luoksesi en pääse voittajana, saan tappioni tuoda kuitenkin."

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu