ADHD

lapsi

10-vuotiaalla pojallani diagnosoitiin ADHD. Hän on neljästä pojastani toisiksi nuorin. Haluaisin kuulla kokemuksia ja keinoja arjen selviytymisestä ja miten perheen muut lapset ymmärtävät "eriäväisyydet" Poikani on neljännellä luokalla ja opettajien kanssa on aina saanut olla napit vastakkain koska erilaisuutta ei hyväksytä tässä koulussa, vaikka kuinka painotetaan lapsen yksilöllisyyttä oppimisessa niin katinkontit. Ainakin pojan opettaja on niin vanhanaikainen että kaikkien pitää mennä samaa tahtia ja jos et perässä pysy niin voi voi oma moka tai lapsi on huonosti kasvatettu. Pojan itsetuntokin on aivan nollassa koska häntä on koulussa aina moitittu liian vilkkaaksi, häiriötä aiheuttavaksi ym.ym. Olisi kiva kuulla kokemuksia ja keinoja jolla auttaa lasta. Toki olen saanut materiaalia ja hakenut itsekin tietoa, mutta haluaisin kuulla miten teidän perheessä on selvitty?

104

41116

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Minun vai muiden lapset?

      myös koulun näkökulmasta! Jos/ja kun sinulla on ongelmia arjen selviytymisessä hänen ja kolmen muun lapsesi kanssa, on opettajalla 20-30 lapsen opetusuunnitelman! Kenelle opettajan pitäisi aikaansa mielestäsi antaa, että se olisi oikeudenmukaista ja tasapuolista? Oppitunnissa on vain 45 minuuttia.

      • tarkoittanutkaan

        ihan sellaista. Mutta kun koulussa luvataan yksilöllistä opetusta ja pienryhmiä jne. niin miksi ei niitä sitten ole mahdollista saada. Koulussa on erityisopettaja, kouluavustajia, miksi heitä ei voida käyttää hyväksi. Siitähän olisi apua opettajallekin. Poikani luokassa on vain 14 oppilasta, enkä vähättele opettajan työmäärää, mietin vain sellaista että minkälaiset lapset sitä erityisopetusta saa kun siitä kuitenkin puhutaan.

      • syys
        tarkoittanutkaan kirjoitti:

        ihan sellaista. Mutta kun koulussa luvataan yksilöllistä opetusta ja pienryhmiä jne. niin miksi ei niitä sitten ole mahdollista saada. Koulussa on erityisopettaja, kouluavustajia, miksi heitä ei voida käyttää hyväksi. Siitähän olisi apua opettajallekin. Poikani luokassa on vain 14 oppilasta, enkä vähättele opettajan työmäärää, mietin vain sellaista että minkälaiset lapset sitä erityisopetusta saa kun siitä kuitenkin puhutaan.

        onko lapsesi koulussa erityisluokkia?esim.EMU/EHA-luokkia.mainitsit kyllä erityisopettajat ja avustajat.

      • isi
        tarkoittanutkaan kirjoitti:

        ihan sellaista. Mutta kun koulussa luvataan yksilöllistä opetusta ja pienryhmiä jne. niin miksi ei niitä sitten ole mahdollista saada. Koulussa on erityisopettaja, kouluavustajia, miksi heitä ei voida käyttää hyväksi. Siitähän olisi apua opettajallekin. Poikani luokassa on vain 14 oppilasta, enkä vähättele opettajan työmäärää, mietin vain sellaista että minkälaiset lapset sitä erityisopetusta saa kun siitä kuitenkin puhutaan.

        Kouluissa on monessakin kunnassa/kaupungissa talous ja määrärahat niin tiukassa, että edes kaikkia lain mukaan kuuluvia palveluja ei saa.

      • Pippuri
        syys kirjoitti:

        onko lapsesi koulussa erityisluokkia?esim.EMU/EHA-luokkia.mainitsit kyllä erityisopettajat ja avustajat.

        Kaikki tarkkaavaisuushäiriöiset adhd lapset eivät tarvitse emu tai eha painotteista luokkaa. He pystyvät opisekelemaan täysin yleisen oppivelvollisuuden puitteissa. Tarkkaavaisuushäiriö ei tarkoita, että lapsella on oppimisessa vaikeuksia vaikka näin saattaa ollakkin. Luki häiriöitä taas on muillakin kuin adhd lapsilla. Täytyy muistaa mistä asioissa on kyse eikä yleistää johonkin tiettyyn kategoriaan myöskään adhd lapsia, hekin ovat ykilöitä!

      • äiti76
        Pippuri kirjoitti:

        Kaikki tarkkaavaisuushäiriöiset adhd lapset eivät tarvitse emu tai eha painotteista luokkaa. He pystyvät opisekelemaan täysin yleisen oppivelvollisuuden puitteissa. Tarkkaavaisuushäiriö ei tarkoita, että lapsella on oppimisessa vaikeuksia vaikka näin saattaa ollakkin. Luki häiriöitä taas on muillakin kuin adhd lapsilla. Täytyy muistaa mistä asioissa on kyse eikä yleistää johonkin tiettyyn kategoriaan myöskään adhd lapsia, hekin ovat ykilöitä!

        pitää paikkaansa. Itselläni on 4 lasta ja vain vanhimmalla on todettu adhd ja tyttö vieläpä.
        aluksi sain mielettömiä itse syytöksiä että on minun syy kn sillä on se mä en ole osannut kasvattaa lasta ja jne. Tuohan nyt ei pidä paikkaansa ollenkaan. Meidän neidin adhd:hen kuulu lukihäiriö ja todettiin myös dysfasia ja noi vaikeuttaa todella paljon koulun käyntiä. hain neitiä 2 vuotta emu kouluun ja olivat sitä mieltä että ei tarvii japla plaa plaa.. mutta nyt viime syksymä otin asian uudelleen puheeksi ja sanoin että ihan oikeesti tytön pitää päästä emu kouluun jotta koulu kirjat mukautetaan ja saa oppia omaan tahtiin.. ( ei osaa kelloa kunnolla vielä,kaksoiskonsonantit todella vaikeeta,ei osaa lukea ilman tavutusta). nyt tyttö käynyt kuolun uudellee alettua emu kouluu ja huimaa vauhtia oppinut uusia asioita ja huomaan myös tytön käytöksestä että se jaksaa keskittyä paremmin kun hän saa opetuksen oikealla tavalla mikä on hänelle tarkoitettu ja hänen ei tarvitse ahdistua siitä että ei ymmärräkkään jotain. itsetunto on myös noussut huimasti.

      • kjt
        isi kirjoitti:

        Kouluissa on monessakin kunnassa/kaupungissa talous ja määrärahat niin tiukassa, että edes kaikkia lain mukaan kuuluvia palveluja ei saa.

        huom. vaikka kunnissa ei niiden ilmoituksen mukaan olisi rahaa tms... niiden on kuten sanoit lain mukaan PAKKO järjestää henkilökohtainen avustaja tai hankkia sellainen johonka kunnat tarvittaessa saavat anottua ko.tarkoitusta varten rahaa valtiolta jossa taas erityismäärärahoja tätä varten ompi. et silleen.

      • on monella vanhemmalla
        kjt kirjoitti:

        huom. vaikka kunnissa ei niiden ilmoituksen mukaan olisi rahaa tms... niiden on kuten sanoit lain mukaan PAKKO järjestää henkilökohtainen avustaja tai hankkia sellainen johonka kunnat tarvittaessa saavat anottua ko.tarkoitusta varten rahaa valtiolta jossa taas erityismäärärahoja tätä varten ompi. et silleen.

        Olen pikkupaikkakunnalla asuva pienten lasten äiti. Lapsillani ei vielä ole ADHD:ta todettu, mutta miehelläni se on. Olen ollut tekemisissä kahden ADHD-lapsen kanssa, joiden kokemuksista voin kertoa. Kunnassamme nuukaillaan kaikesta, mutta sisukas toisen pojan äiti sai lapsille pitkän taistelun jälkeen sen lain velvoittaman avustajan ja pojat pysyivät hyvin luokan tahdissa tämän avustajan avulla. Läksytkin tehtiin aina heti koulun jälkeen avustajan kanssa.

        Yläasteelle siirryttäessä toinen poika päätettiin pistää erityisluokalle ja toinen jatkoi avustajan kanssa normaalikoulussa. Erityisluokalle joutuneen pojan koulumenestys laski kuin lehmän häntä. Muu luokan taso oli todella huono ja avustajan puuttuessa motivaatio katosi täysin ja poika jopa jätti menemättä kouluun usein. Normaaliluokalla jatkanut pärjäsi edelleen hyvin.

        Eli kannattaa taistella se avustaja vaikka siihen joutuisi kuinka paljon energiaansa käyttämään. Myös niiden, jotka lukevat tätä palstaa, pitää käsittää, että ADHD-lapset eivät voi käytökselleen mitään, vaan ylivilkkaus, keskittymisen puute ja tarkkaavaisuushäiriö ovat juuri ne, mitkä kuvastavat ADHD-lapsen piirteitä. Muistakaa, että kyseessä ei ole sairaus, koska harvemmin sairaus aiheuttaa näin hyviä piirteitä, kuten uskomaton keskittyminen kiinnostaviin aiheisiin (joihin siis koulutehtävätkin pitää naamioida) ja hyvää mielikuvitusta. Näistä lapsista tulee todellisia neroja, kun he vain oppivat hyödyntämään omia erityisiä kykyjään ja temperamenttiaan.

      • Resurssi
        isi kirjoitti:

        Kouluissa on monessakin kunnassa/kaupungissa talous ja määrärahat niin tiukassa, että edes kaikkia lain mukaan kuuluvia palveluja ei saa.

        Poliitikot ne resursseista päättää, kyllä rahaa on, mutta jokin muu asia on tärkeämpi

      • vaativainen23
        kjt kirjoitti:

        huom. vaikka kunnissa ei niiden ilmoituksen mukaan olisi rahaa tms... niiden on kuten sanoit lain mukaan PAKKO järjestää henkilökohtainen avustaja tai hankkia sellainen johonka kunnat tarvittaessa saavat anottua ko.tarkoitusta varten rahaa valtiolta jossa taas erityismäärärahoja tätä varten ompi. et silleen.

        Minun tyttärelläni todettiin n. 8 vuotta sitten oppimisvaikuksia, tarkkaavaisuuden häiriötä yms. Kukaan ei tullut tarjoamaan avustajaa tai erityiskoulupaikkaa. Itse sitä vaadin ja koheteliaasti "pommitin" eril. tahoja jotta hän sai tarvitsemaansa tukea. Suuren työn se minulta vaati mutta nyt saan siitä olla ylpeä. Koulu sujuu loistavasti, kotona myös. Tyttö nyt normaalikoulun 8lk:lla.
        Lue lakipykäliä oppivelvollisuudesta ja kuntien velvollisuudesta opetuksenjärjestämisestä. Laki siellä sanoo, että lapsen on saatava sellaista opetusta jota hän tarvitsee. Rahat on kunnilla tiukassa - mitään et saa vaatimatta. Tee se nyt kun voit vielä lapsesi kehitykseen vaikuttaa. Se kannattaa.
        Voimia sinulle ja muille jotka ovat samassa tilanteessa.

      • ReLe
        on monella vanhemmalla kirjoitti:

        Olen pikkupaikkakunnalla asuva pienten lasten äiti. Lapsillani ei vielä ole ADHD:ta todettu, mutta miehelläni se on. Olen ollut tekemisissä kahden ADHD-lapsen kanssa, joiden kokemuksista voin kertoa. Kunnassamme nuukaillaan kaikesta, mutta sisukas toisen pojan äiti sai lapsille pitkän taistelun jälkeen sen lain velvoittaman avustajan ja pojat pysyivät hyvin luokan tahdissa tämän avustajan avulla. Läksytkin tehtiin aina heti koulun jälkeen avustajan kanssa.

        Yläasteelle siirryttäessä toinen poika päätettiin pistää erityisluokalle ja toinen jatkoi avustajan kanssa normaalikoulussa. Erityisluokalle joutuneen pojan koulumenestys laski kuin lehmän häntä. Muu luokan taso oli todella huono ja avustajan puuttuessa motivaatio katosi täysin ja poika jopa jätti menemättä kouluun usein. Normaaliluokalla jatkanut pärjäsi edelleen hyvin.

        Eli kannattaa taistella se avustaja vaikka siihen joutuisi kuinka paljon energiaansa käyttämään. Myös niiden, jotka lukevat tätä palstaa, pitää käsittää, että ADHD-lapset eivät voi käytökselleen mitään, vaan ylivilkkaus, keskittymisen puute ja tarkkaavaisuushäiriö ovat juuri ne, mitkä kuvastavat ADHD-lapsen piirteitä. Muistakaa, että kyseessä ei ole sairaus, koska harvemmin sairaus aiheuttaa näin hyviä piirteitä, kuten uskomaton keskittyminen kiinnostaviin aiheisiin (joihin siis koulutehtävätkin pitää naamioida) ja hyvää mielikuvitusta. Näistä lapsista tulee todellisia neroja, kun he vain oppivat hyödyntämään omia erityisiä kykyjään ja temperamenttiaan.

        Halusin vain sanoa, että oli todella ilahduttavaa luettavaa, etenkin tuo viestisi loppu puoli. :o) Mukavaa, että jotkut ihmiset näkevät addilapset (ja aikuiset) noin positiivisesti. Ikävä kyllä näin ei useinkaan ole ja siksi viestisi olikin niin mukava. Kiitos siitä. -addi äiti ja addi lapsi-

      • minä76
        on monella vanhemmalla kirjoitti:

        Olen pikkupaikkakunnalla asuva pienten lasten äiti. Lapsillani ei vielä ole ADHD:ta todettu, mutta miehelläni se on. Olen ollut tekemisissä kahden ADHD-lapsen kanssa, joiden kokemuksista voin kertoa. Kunnassamme nuukaillaan kaikesta, mutta sisukas toisen pojan äiti sai lapsille pitkän taistelun jälkeen sen lain velvoittaman avustajan ja pojat pysyivät hyvin luokan tahdissa tämän avustajan avulla. Läksytkin tehtiin aina heti koulun jälkeen avustajan kanssa.

        Yläasteelle siirryttäessä toinen poika päätettiin pistää erityisluokalle ja toinen jatkoi avustajan kanssa normaalikoulussa. Erityisluokalle joutuneen pojan koulumenestys laski kuin lehmän häntä. Muu luokan taso oli todella huono ja avustajan puuttuessa motivaatio katosi täysin ja poika jopa jätti menemättä kouluun usein. Normaaliluokalla jatkanut pärjäsi edelleen hyvin.

        Eli kannattaa taistella se avustaja vaikka siihen joutuisi kuinka paljon energiaansa käyttämään. Myös niiden, jotka lukevat tätä palstaa, pitää käsittää, että ADHD-lapset eivät voi käytökselleen mitään, vaan ylivilkkaus, keskittymisen puute ja tarkkaavaisuushäiriö ovat juuri ne, mitkä kuvastavat ADHD-lapsen piirteitä. Muistakaa, että kyseessä ei ole sairaus, koska harvemmin sairaus aiheuttaa näin hyviä piirteitä, kuten uskomaton keskittyminen kiinnostaviin aiheisiin (joihin siis koulutehtävätkin pitää naamioida) ja hyvää mielikuvitusta. Näistä lapsista tulee todellisia neroja, kun he vain oppivat hyödyntämään omia erityisiä kykyjään ja temperamenttiaan.

        asun pienellä paikkakunnalla,minulla kolme lasta,joista esikoisella 7v.on adhd.täällä olemme saaneet hyvää apua.eskarissa oli jo oma avustaja.nyt aloitti koulun pienryhmässä ja sielläkin on avustajat.poikani on ollut ja on vieläkin aika vilkas mutta iloinen,mukava poika,on päiviä jotka on hankaliakin.koulu on alkanut sujumaan hyvin,on innokas tekemään läksyt ja oppimaan.tällä hetkellä kaikki hyvin,mutta huomisesta sitten ei taas tiedä!hyvää syksyä kaikille.

      • mä!

        törkeää.tottakai adhd-lapselle enemmäm aikaa.että luokassa säilyisi rauha ja muut pystyy opiskeleen.KUNTIEN PITÄISI PALKATA KOULUNKÄYNTIAVUSTAJIA ENEMMÄN JUURI TÄLLÄISIÄ TILANTEITA VARTEN,niin opettaja pystyisi paremmin keskittymään muihin.

      • mä!
        tarkoittanutkaan kirjoitti:

        ihan sellaista. Mutta kun koulussa luvataan yksilöllistä opetusta ja pienryhmiä jne. niin miksi ei niitä sitten ole mahdollista saada. Koulussa on erityisopettaja, kouluavustajia, miksi heitä ei voida käyttää hyväksi. Siitähän olisi apua opettajallekin. Poikani luokassa on vain 14 oppilasta, enkä vähättele opettajan työmäärää, mietin vain sellaista että minkälaiset lapset sitä erityisopetusta saa kun siitä kuitenkin puhutaan.

        vie kaikenlaisia lausontoja lapsesi tilasta kouluun tai korkeammalle taholle jossa todetaan että tämä lapsi tarvitsee erityisapua.siskonikin joutui tappelemaan asian kanssa parikin vuotta,mutta tällä hetkellä pojan koulu sujuu hyvin kun on päässyt pieneen kouluryhmään.

      • Oppilas

        Eiköhän tilannetta pitäisi kuitenkin enemmän ajatella sen lapsen kannalta, eikä alkaa säälittelemään opettajaa... Jos opettajasta on hankalaa niin hänhän voi keskustella asiasta pomonsa eli reksin kanssa ja toivoa muutoksia..

        Ja koulun kyllä pitäisi järjestää lapselle jolla ongelmia tai sairaus niin sellaiselle lapselle erityisopetusta!!! Ota vain paikkakuntanne sivistyslautakuntaan yhteyttä tai sivistystoimenjohtajaan ja kerro vaativasti lapsellese erityisopetusta tai omaa ohjaaja kouluun.. Meidän kunnassamme ainakin otetaan asiat hoitoon samantien!!

      • Unohtuuko?
        Oppilas kirjoitti:

        Eiköhän tilannetta pitäisi kuitenkin enemmän ajatella sen lapsen kannalta, eikä alkaa säälittelemään opettajaa... Jos opettajasta on hankalaa niin hänhän voi keskustella asiasta pomonsa eli reksin kanssa ja toivoa muutoksia..

        Ja koulun kyllä pitäisi järjestää lapselle jolla ongelmia tai sairaus niin sellaiselle lapselle erityisopetusta!!! Ota vain paikkakuntanne sivistyslautakuntaan yhteyttä tai sivistystoimenjohtajaan ja kerro vaativasti lapsellese erityisopetusta tai omaa ohjaaja kouluun.. Meidän kunnassamme ainakin otetaan asiat hoitoon samantien!!

        Miksi kukaan ei puhu muiden oppilaiden oikeudesta saada opetusta mahdollisimman rauhallisessa ilmapiirissä? Ymmärrän kyllä, että ADHD-lapsen vanhemmat haluavat lapsensa yleisopetukseen, mutta entä jos 25 luokan muuta oppilasta kärsii siitä, että ADHD-lapsi vie kohtuuttomasti opettajan aikaa tai "pistää ranttaliksi" luokassa tuon tuostakin. Mitä siinä tilanteessa auttaa koulunkäyntiavustaja? Ehkä vie lapsen pois luokasta, mutta vahinko on jo tapahtunut, oppilaiden keskittyminen tällaisen jälkeen varmasti vaikeaa. Ja osa tunnista ehti mennä... Haluatteko itse ns. terveen lapsenne luokkaan, jossa yksi lapsi vie suuren osan opettajan ajasta ja käyttäytyy usein häiritsevästi?
        Tiedän, että tämä voi kuulostaa sydämettömältä tai suvaitsemattomalta, mutta näin se vaan on: kun liikaa ymmärretään ja tuetaan yhtä, parikymmentä muuta kärsii!

    • lisätä

      tähän keskusteluun että,kaikki ADHD-lapset eivät todellakaan ole mitään häirikköjä. ADHD näkyy tai ei näy niin monella tapaa .aivan niinkuin jokainen persoona muutenkin on erilainen. Meillä lapsi mitä rauhallisin ,keskittymiskykyisin ,opettajan mielestä mallioppilas..mutta hiljainen koulussa (ei kotona)HÄNEN ongelmansa on niinsanotut "normaalit" lapset jotka häiriköivät tunnilla ja hyppivät pitkin seiniä välitunnilla,eivät anna työskentelyrauhaa..ym. että pistää välillä miettimään kenellä niitä ongelmia oikein on? ADHD lapsi tosi haastava kasvatettava ,mutta rakkaus ja vaivannäkö hänen elämansä helpottamiseksi tosi palkitsevaa.. ja äitien ja isien elämän tarkoitus.. muistakaa se!

      • hakkma14

        Olisin osallistunut tähän keskusteluun aiemmin, jos olisin ollut koneen vierellä.
        Osuit totiseen villakoiran ytimeen, joka unohdetaan: Luokkatilanteessa monta kertaa pahimpia ovat juuri nämä vuorikiipeilijät ja tonavanaaltoilijat. Mutta kun heitä ei ole luokiteltu, niin miten heihin puutut kiltteihin ministereiden ja maistereiden lapsiin.

    • palstalle

      Koeta etsiä muualta vertaistukea ja muista, että näitä provoja on sitten joka paikassa mustaamassa kaikkea keskustelua.

    • adhd:n ympärillä

      Nykyään tulee näistä adhd-jutuista sellainen mielikuva, kuin kaiken pitäisi pyöriä näiden lasten mukaan ja sopeuttaa oma elämänsä näiden muutamien häiriköiden mukaan. Ja kaikkien pitää ymmärtää, että he nyt ovat sellaisia, ei heille mitään mahda, eikä saakaan.

      Ei hemmetissä. Kyllä se on niin, että nämä adhd:t pitää sopeuttaa kaikilla mahdollisilla keinoilla elämään mahdollisimman normaalia elämään. Eikä saa olla niin, että kaikki muut lapset luokalla joutuvat kärsimään yhden vuoksi.

      Ja mistä se on tullut sellainen käsitys, ettei adhd-lasta saisi komentaa? Ei ne mitään älykääpiötä ole, joilta ei voisi opettaa ihmisten tavoille. Minä olen varma, ettei pehmoilu auta, vaan vasta kun todella tulee teräksen tiukat rajat vastaan, niin he uskovat ja se taas helpottaa adhd-lapsen elämää.

      Puhun omasta kokemuksestani. Vasta rajat, joita ei ole voinut murtaa, ovat laittaneet minut aloilleen.

      • myös

        ADHD-henkilö, vai ollut vain muuten kurin tarpeessa?
        Ne kun ovat kaksi aikalailla eri asiaa!

      • "oikeasti"
        myös kirjoitti:

        ADHD-henkilö, vai ollut vain muuten kurin tarpeessa?
        Ne kun ovat kaksi aikalailla eri asiaa!

        Ja tiedän varsin hyvin sen käsittämättömän tunteen, kun ei ymmärrä niin kuin toiset, kun päässä räjähtää eikä ole järjenhäivääkään, miten koko ajan tuntuu, että toiset ei ymmärrä jne...

        Ja kyllä kuria oli, mutta rajat olivat sekaisin. Todella pitkä tie on pitänyt kulkea. Ensimmäiset järjenhivenet alkoivat tulla ajatuksiin, kun todellakin tuli vastaan ihminen, joka laittoi aidat ympärille, enkä millään saanut niitä rikki, kun mikään ei tehonnut.

        Yksi tärkeä seikka tahtoo holhoajilta unohtua: Adhd-ihmiset eivät ole tyhmiä (eivät ainakaan sen tyhmempiä kuin muutkaan), eikä heitä tarvitse paapoa kuin joitakin vähä-älyisiä. Nyt kun tiedän, miten asiat ovat, voin olla rauhassa ja tiedän, mistä kaikki kummalliset oireeni johtuvat. Ja tiedän miten toimia ja osaan myös säästää itseäni tarpeettomilta kolhuilta.

    • annu

      Eikö paikkakunnalla ole mukautettua luokkaa johon hänet voisi sijoittaa? nykyään voidaa auttaa teidänkin tilanteessa kunhan apua saadaan ajoissa..lapsen itsetunto kärsii koska kokee olevansa erinlainen kuin muut ja ei pysy muiden mukana. Ota asia tomerasti esille ja kyllä sille vanhanaikaisellekin opellekin esimies löytyy jos hän ei halua asiaa hoitaa..lapsen etu on kuitenkin tärkeintä..tsemppiä teille

    • jonsku

      ADHD on trendisairaus. Ylivilkkaat, huonosti, lepsusti kasvatetut lapset saavat diagnoosin joka poistaa syyllisyyden äidiltä, isältä tai muulta kasvattajalta. Kunnon kuri ja vanhanajan kasvatus on oikea lääke eikä oopiumin johdannaiset. Kolmen pojan kasvattaja.

      • jade

        Vaikka se on trendisairaus, se ei tarkoita että kenelläkään ei oikeasti ole kyseistä sairautta! että ei yleistetä!

    • siskoliina

      7-vuotiaalla pojallani diagnosoitiin adhd vajaa vuosi sitten, hänelle aloitettiin lääkehoito, josta on todella ollut hyötyä! Koulutunnit sujuu paremmin, samoin kotiläksyt, ja muutenkin pojan mielenkiinto ja energia suuntautuu muuhun kuin riitelyyn ja kolttosten tekemiseen. Oman poikasi kohdalla sinun on itsesi haettava apua
      tosi aktiivisesti, tämä nyky yhteiskunta ei sitä ihan hevillä anna, sen olen itse henkilökohtaisesti huomannut. Luettuani noita kirjoituksia, huomasin joidenkin kirjoittajien viestin: EI ADHD-LASTA TARVITSE YMMÄRTÄÄ!!!!! Tottakait pitää ymmärtää ihan samalla tavalla jos on vaikka astma, epilepsia, diabetes tai ihan mikä muu tauti tahansa! Adhd-lapsi tarvitsee apua enemmän kuin esim joku astmaatikko, sellainenkin lapsi perheestäni löytyy joten puhun kokemuksesta!Tsemppiä vaan sinulle, järjestä pojan asiat kuntoon niin elämä on helpompaa!

    • k_aho

      Tunnen yhden perheen jossa vanhemmat eivät ole hyväksyneet/usko lapsensa sairauteen. Kaikissa muissa on vika ja heidän lapsensa on aivan terve. Eli tämä näkökulmakaan ei ole hyvä. Minusta pitää lähteä siitä että asia hyväksytään. Voit vaatia lapsellesi henkilökohtaisen avustajan, kunta/kaupunki maksaa palkan. Lapsella täytyisi olla selkeät rajat ja edetä oman kehityken mukaan. Koska keskittyminen on vaikeaa ei lapsi voi kulkea samaa matkaa kouluopinnoissa kuin muut lapset! Henkilökohtaisen avustajan olisi hyvä olla nuori ja todella aktiivinen!!!!!!! Ei mitään vanhaa hidasta avustajaa! Viriili ja ehkä mielellään vastakkaista sukupuolta. Uskoo helpommin. Ja lapsi pitäisi saada ns. huijattua opiskeluun, tällätavoin lapsi ei itse edes huomaa oppivansa ja opiskelu edistyy:) Surkeaa on se että itsetunto on nollassa, mutta se on ainoastaan opettajan syytä, minun mielipide.

    • Meidän perheessä

      Minun nyt 12-vuotias ADHD-poikani on kehittynyt hyvinkin tasapainoiseksi ja menestyy koulussa hienosti, tähän on vaikuttanut kaksi seikkaa:

      - pieni koulu jossa opettajat tuntevat hyvin kaikki oppilaat ja heillä riittää aikaa kaikille

      - ja vielä enemmän, oma ADHD:ni.

      Minut on diagnosoitu ADHD-aikuiseksi joitakin vuosia sitten. Omalta ADHD-pohjalta minun on helppo ymmärtää poikaa ja sitä, miten eri tavalla hän kokee ja ymmärtää asioita kuin esimerkiksi veljensä. Oman sairauteni pohjalta voin tukea poikaa mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla: oppia hyväksymään oma itsensä ja pärjäämään. Että sitä voi olla oikeasti tosi hyvä tyyppi ja pärjätä, vaikka nyt sattuukin olemaan addi.

      En ole itse koskaan odottanut, että yhteiskunta muuttuisi minun mukaani. Minun vallassani on jossakin määrin vaikuttaa omaan ympäristööni niin, että minun ja läheisteni on helpompi elää sairauden kanssa, mutta itse sopeutuminen minun on tehtävä itse. Aina on helpompaa jos läheiset tukevat, yksin se on tuskallista.

      Poikaani on selvästi auttanut se, että olemme puhuneet hänen kanssaan asiasta sen oikealla nimellä ja jutelleet siitä, mistä se aiheutuu, mitä se tarkoittaa minulla ja hänellä, ja miten ihmisillä saattaa asiasta olla ihan omituisia käsityksiä. Olemme miettineet mitä hyviä puolia miunssa ja hänessä on, ja toisaalta mitä huonoja puolia meissä on. Ja olemme todenneet, että myös ns. normaaleissa ihmisissä voi olla vaikka mitä huonoja puolia - huonot puolet eivät siis ollenkaan välttämättä johdu ADHD:sta vaan hyvinkin voivat olla ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä.

      Omaisten on tärkeää ymmärtää, että ADHD kuuluu nimenomaan neurologisiin sairauksiin, ja sillä on kansainvälinen sairausluokitus. Psykiatrit tosin usein joutuvat hoitamaan ADHD-ihmisten liitännäissairauksia, sillä monesti ADHD-oireet ahdistavat niin että addi masentuu ja saattaa sairastua esim. kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Nämähän ovat siis tyypillisesti seurannaisia huomiotta ja hoidotta jääneestä ADHD:sta.

      Suosittelen palstaa www.tukiasema.net keskustelun jatkamiseen. Suomi24:ssä satuttaa helposti itsensä näin herkkien asioiden kanssa, kun palstalla pyörii myös ihmisiä joiden pääasiallinen tarkoitus on päästä anonyymina loukkaamaan ja sanomaan pahasti. Esimerkiksi tuo mielisairaus-artikkelien kirjoittaja.

    • Päivä kerrallaan

      Toisella perheemme lapsista on todettu ADHD, joka on siis käyttäytymishäiriö. ADHD on 'yleisnimike', jonka sisälle on mahdutettu melkoinen määrä 'normaalista' käyttäytymisestä poikkeavia tapoja toimia. Toisilla se ilmenee ylivilkkautena, toisilla muulla tavoin. Iän myötä ADHD-käyttäytyminen saattaa muuttua ja aikuisiässä poistuakin (=sitä ei enää huomata/tunnisteta) tai sitten ei.

      Meillä koulu - ja opettaja - on suhtautunut asiaan rakentavasti. Mutta tietenkin opettajan henkilökohtaisilla ominaisuuksilla (itsetunto, oma kokemus lastenkasvatuksesta, halu rakentavasti olla mukana kasvatustyössä yms.) on asiassa merkitystä. Luonnollisesti me vanhemmat kuitenkin olemme vastuussa lapsistamme ja koulun/opettajien tehtävä on kasvatustyön tukeminen, mutta päätökset teemme me ja me myös näistä päätöksistä vastaamme.

      Eli jos vuoropuhelu ei koulun suuntaan toimi, niin kartoita vaihtoehdot: kouluavustaja, luokanvaihto, koulunvaihto, erityiskoulu jne. Kunnan kouluhallinnolta pitää myös vaatia toimenpiteitä, jos kunta ei vastaa omista velvoitteistaan. Toki pienellä paikkakunnalla realismi asettaa tässäkin paljolti rajoja.

      Ei se aina perhe tai muu elämä ole auvoista ADHD- lapsen kanssa. Välillä pinna kiristyy ja saattaa sitä joskus manata asiat sinne syvimpään helvettiin, mutta sitten vaan pitää yrittää jaksaa ja (vaikka sitä harvoin huomaakin) niin paistaa se aurinko välillä kaikillekin. Eli tilanne (kuten hienosti sanotaan) vaatii enemmän vanhemmuuden sisäistämistä (=työtä...ja vielä kerran työtä & kärsivällisyyttä).
      Jotta tulevaisuuteen jaksaa matkata tulee tilanne hyväksyä, tehdä itse voitavansa (ehkä pyrkiä muuttamaan osin omaakin käyttäytymistänsä, mutta se on kaikkein vaikeinta), tukea ADHD-lasta omalla tavalla, mutta muistaa että muutkin lapset tarvitsevat oman huomionsa. Meillä tilannetta on auttanut selkeiden rutiineiden käyttöönotto (tietyt samat aamutoimet, iltatoimet jne.). Eli ei mitään yleisohjetta ole kellään antaa, mutta kyllä nämäkin asiat kestää - ja jos tuntuu ylivoimaiselta niin muistaa sitten itsekin hakea apua.

      Niin ja joskus pitää löytää aikaa itselleenkin ja läheiselleen ilman lapsia (tämäkin helpommin sanottu kuin tehty), jottei vedä itseään & läheisiään piippuun. Myös ADHD-liiton kautta voi hakea asiasta tietoa & vertaistukea (www.adhd-liitto.fi)

      Tsemppiä vaan ja toivotaan että kymmenen vuoden päästä jaksaa jo enemmän nauraa niille tänään sattuville 'sähläyksille'

    • poikaukko

      Luin tusta alempaa, kun joku vaati tiukkoja rajoja. Itse olen potenut samaa "tautia" ja voin yhtyä tuohon, että tiukat rajat nukkumaanmeno ajat asioiden tekeminen alusta loppuun Jne. ovat auttaneet minua lapsena, mutta se ei saa mennä liiallisuuksiin, meidän kaltaiset kaipaavat uusia asioita ja mielekiintoisia virikkeitä jatkuvasti, tarkoitan siis sitä että mikäli hän osoittaa kiinnostusta johonkin on häntä motivoitava pysymään sen asian parissa mahdollisimman pitkään tai siihen saakka kunnes asia on tullut hoidettua loppuun. Eli niin sanottu monisuuntaisuus kerätään yhteensuuntaan meneväksi kimpuksi ja rajoja ei menestymiseen ole:) Mulla pyyhkii hyvin ja jaksan jopa välillä näitäkin juttuja kirjoitella , mutta en vieläkään jaksa keskittyä kirjoitus virheisiin;)

    • anniina

      Hei,
      Kannattaa lähteä hakemaan tietoa juuri adhd-liiton kautta. Netin kautta voit myös tilata esitteltä koskien esim arjessa selviytymistä. Vertaistukiryhmiä vanhemmille saattaa olla myös asuinpaikkakunnallasi, joten katso myös paikallisyhdistysten lista. Perheklubi.netissä käydään myös erityislasten vanhempien keskusteluja ja siellä keskustelu on asiallista.

    • santtu

      Hei! Mun poikani on nyt 11 ja sillä on kans adhd joka todettiin 2003 kesäkuussa just kun koulut loppuivat. Meillä oli se vuosi koulussa kamala kun poika oli tyhmä ja tuma ja vaikka mitä opettajien mielestä ja otettiin opettajien kans usein yhteen ja ei meinattu päästä eteen päin tutkimuksiin ja itselläni oli jo stressi. Ja kun lopulta saatiin lähete kokeisiin niin se oli helpottavaa kun sai tiedon mitä tämä oli. Heti kun sain diaknoosin niin painoin koulutoimen johtajan puheille ja vaadin pojalleni et se pääsee pien- ryhmään ja kiikutin kaikki lausunnot sinne, 2004 syksyllä alkoi lääkitys nimeltä conserta ja pien ryhmässä opiskelu ja ekan viikon olin koulussa mukana seuraamassa opiskelua. Koko lukuvuoden koulu sujui hyvin. Lääkettä otetaan ainoastaan koulu päivinä tunti ennen koulun alkua, me ollaan pärjätty tosi hyvin. Ei ole ollut samanlaista kuin 3 lukuvuosi jolloin poikani itse tunto oli myös lollassa ja joka päivä itkun kans lähdettiin kouluun kun se oli paska paikka ja opettajat olivat tyhmiä, ja aina joutu tappeluihin isompien poikien kans´. Nyt koulussa on taas kivaa ja opettajat suhtautuvat eri tavalla.

    • -S-

      Vaikka lapsellasi on todettu olevan ADHD se ei suinkaan tarkoita automaattisesti sitä, ettei hänen pitäisi oppia ja edetä samaa tahtia kuin muut ikäisensä. Koulussa on opetussuunnitelmat, jotka sanelevat kouluntyötahdin. Jos pojallasi ilmenee oppimisvaikeuksia ADHD:n lisäksi olisi syytä keskustella HOPS:in eli henkilökohtaisenopetussuunnitelman laatimisesta. Ilman HOPS:ia opettajan on "piiskattava" oppilasta pysymään muiden mukana.
      Vaikka koulussa olisikin erityisopettaja hänen osansa koulu työstä yhtä oppilasta kohden on vain noin yksi oppitunti (jos sitäkään). On sitten taas eriasia, jos koulussa on ns. pienryhmä tai erityisluokka, jonne voidaan erityisoppilaita siirtää. Mutta varsinaisessa merkityksessä erityisopettajan työnsarkaan kuuluu myös puhe- ja lukiopetus. Lisäksi vielä muistuttaisin, että KOULUAVUSTA ja KOULUNKÄYNTIAVUSTA/-OHJAAJA ovat aivan eriasia. Koulunkäyntiavustaja on se joka työskentelee oppilaiden kanssa opettajan parina, ei suinkaan kouluavusta, jonka työhtäviin kuulu koulun paperityöt, monistamiset, kahvin keittämiset!!!
      Tiedän kokemuksesta, että ADHD lapsen kanssa elämä on joskus holtitonta, mutta muista että parhaiten autat lastasi kun pystyt keskustelemaan opettajan kanssa järkevästi. Epäasiallinen käytös ei auta asioita yhtään... Tsemppiä eteenpäin... :-)

      • Niin rakas

        Luin tätä palstaa ja totesin jälleen kuinka daadollisia ihmiset ovat puhuvat asioista joista eivät ymmärrä yhtikäs mitään.
        Minulla on itselläni lapsi joka sairastaa ADHD:tä ja hänellä oli koulussa ensimmäinen vuosi todelle vaikeeta mutta kun lähdimme hakemaan apua lapsellemme niin saimme myös sitä
        nykyisin annamme hänelle lääkityksen koulunajaksi ja hän selviää koulusta yhtähyvin kuin nämä "terveetkin" lapset
        Asiassa ei ole mitään tekemistä kasvatus metoodeilla koska ei lapsen impulsiivisuutta pystytä muuttamaan kasvatuksella
        on vain odotettava että laosi kasvaa ja oppii itse käsittelemään sairauttaan ja hallitsemaan omia toimiaan
        Kannattaisi näiden arvostelijoiden pitää suunsa kiinni ja toivoa vain ettei itselle tulisi lasta joka sairastaa tätä kiusallista sairautta
        Ja voin vakuuttaa että tämä lapsi on yhtä rakas minulle kuin muutkin lapset
        Syysterveisiä ja voimia jaksamista tälle äidille joka oli huolissaan

      • -S-
        Niin rakas kirjoitti:

        Luin tätä palstaa ja totesin jälleen kuinka daadollisia ihmiset ovat puhuvat asioista joista eivät ymmärrä yhtikäs mitään.
        Minulla on itselläni lapsi joka sairastaa ADHD:tä ja hänellä oli koulussa ensimmäinen vuosi todelle vaikeeta mutta kun lähdimme hakemaan apua lapsellemme niin saimme myös sitä
        nykyisin annamme hänelle lääkityksen koulunajaksi ja hän selviää koulusta yhtähyvin kuin nämä "terveetkin" lapset
        Asiassa ei ole mitään tekemistä kasvatus metoodeilla koska ei lapsen impulsiivisuutta pystytä muuttamaan kasvatuksella
        on vain odotettava että laosi kasvaa ja oppii itse käsittelemään sairauttaan ja hallitsemaan omia toimiaan
        Kannattaisi näiden arvostelijoiden pitää suunsa kiinni ja toivoa vain ettei itselle tulisi lasta joka sairastaa tätä kiusallista sairautta
        Ja voin vakuuttaa että tämä lapsi on yhtä rakas minulle kuin muutkin lapset
        Syysterveisiä ja voimia jaksamista tälle äidille joka oli huolissaan

        Työskentelen joka päivä ADHD lasten kanssa, joten minulla on myös jonkin verran kokemusta arjesta heidän kanssaan. Tarkoitukseni ei ole olla raadollinen vaan kannanotollani halusin saada viestin perille, ettei opettaja voi noin vaan mukauttaa lapsen opetusta. Mukauttamisen on tapahduttava virallisia teitä pitkin...

    • Hoitsu

      ADHD ei ole sairaus. Sitä ei voida myöskään "diagnosoida". Diagnosoiduista sairauksista on olemassa todella lista, ja ADHD ei tästä löydy.

      Mutta itse asiaan, vertaistukea kannattaa hakea ennemmin muulta, täältä tuskin saat kovin asiantuntevaa kannustusta. Sekaan mahtuu niin monenlaista provoilijaa...

      • Ei diagnoosia vai?

        Jaa? kumma kun lapsellamme todettiin Neurologisella osastolla ADHD! Mikä se paperi sitten on jos ei nimenomaan DIAGNOOSI? Ja ei varmaan sinällään sairaus ole tämä tila, mutta niin se tässä yhteiskunnassa luokitellaan...
        Miksi oikeastaan tästäkin asiasta mainitsit? Onko itselläsi kenties ADHD-lapsi? Taas yksi jolla pätemisen tarvetta näköjään.... hohhoijaa!

      • Mummi

        Miltä vuosisadalta hoitsunpaperisi ovat? Lapsenlapseni on varsin selvästi diagnosoitu ja saa jopa sairaanlapsen hoitotukea, keskimmäisen summan.Ja KELA ei anna mitään ilman diagnoosia, kun ei aina diagnoosin kanssakaan (toisella pojalla on autonominen hepatiitti, jota Kela ei tunnista, vaikka on diagnosoitu ja tutkittu moneen kertaan)

      • Hoitsu
        Mummi kirjoitti:

        Miltä vuosisadalta hoitsunpaperisi ovat? Lapsenlapseni on varsin selvästi diagnosoitu ja saa jopa sairaanlapsen hoitotukea, keskimmäisen summan.Ja KELA ei anna mitään ilman diagnoosia, kun ei aina diagnoosin kanssakaan (toisella pojalla on autonominen hepatiitti, jota Kela ei tunnista, vaikka on diagnosoitu ja tutkittu moneen kertaan)

        Lämmin kiitos asiallisista vastauksista. *pyörittelee silmiään*

        Tässä hyvä esimerkki siitä miten tämänkaltaisilla palstoilla ei ole mahdollisuutta keskustella asioista "aikuisella tasolla", vaan jokainen kommentti joka ei miellytä (tai jota ei vain ymmärretä), tuomitaan ilman pienintäkään asiallisuutta.

        No, vastaanpa kuitenkin.

        Hoitajanpaperini ovat tältä vuosisadalta.
        Suomessa käytetty diagnoosiluokitus on nimeltään ICD10. Tästä tautiluokituksesta lähinnä ADHD-oireita käytetään diagnoosia F90.0, joka tarkoittaa aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriötä. Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöihin saattaa olla monia syitä, ADHD ei ole ainoa.

        Tarkoitukseni oli sanoa, että ADHD ei itsessään ole sairaus eikä siitä tiedetä vielä niin paljon että se voitaisiin luokitella omaksi sairaudekseen. Oma henkilökohtainen mielipide tähän liittyen on, että ei ole oikein "leimata" lasta (esimerkiksi lasta, miksei aikuistakin) sairaaksi, usein vielä lapsen kuullen, antaa ymmärtää, että tämä "sairaus" vie mahdollisuuksia normaalilta elämältä ja normaalilta kehittymiseltä elämässä.
        Tämän takia on mielestäni tärkeää pitäytyä niissä faktoissa, joita on olemassa, ja tarjota myös aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöistä kärsivälle mahdollisuus normaaliin elämään ilman "sairaan" leimaa otsassa.

        Jos jollakin on tarkempaa tietoa asiasta, tai mainitsemissani tiedoissani on virheitä, mielelläni otan vastaan kritiikkiä. Asiallisesti. Jos et siihen kykene, jätä sanomatta.

      • J.a.

        Voi ei älä puhu asioista josta et mitään tiedä ja sekoita näin ollen kaikkien päitä. voi kiitos puheenvuorosta.

    • mai

      olen koulunkäyntiavustaja pojalla jolla sama diagnoosi. opiskelemme pienryhmässä(erityisluokka), eikä ole mitään ongelmia.lapsi on innokas koulunkävijä(toisinaan)eikä ole ollut isommin ongelmia. pyydä kuntasi/kaupungin perhetyöntekijältä apua asioiden järjestämiseen.

    • Venla

      -Lapsellani 14-v myös sama diagnoosi ym.-lisäksi!Ollut koko ajan ns.mukautetussa opetuksessa erityiskoulussa!Mitä vanhemmaksi tulee niin oireet pahenee ja terapiaa pitäisi saada,mutta diagnostiikkaan kuuluu,että ei muista noudattaa sääntöjä ja jopa terapeutin apu on turhaa!Myös geeniperimät/vilkkaus ym. vaikeuttavat lekurien hoitosuunnitelmaa!Yleensä lapsi on yliaktiivinen ja levoton ja opet ei tosiaankaan ymmärrä sitä,että lapsi ei jaksa olla paikallaan tunnilla n.45 minsaa!Ja kotia ja vanhempiahan aina syytetään,vaikka lapsi on melkein koko päivän koulussa n.7-8 tuntia!Koulupsykologit ei voi kyseisille lapsille apua antaa opiskeluun eikä hoitoon=6.vuoden kokemus!Vain määrätty lääke auttaa,-mutta vain 1% vastaavista tapauksista sitä saa-koska se luokitellaan huumeeksi!Kovilla ollaan mekin,mutta kun tietää mistä kaikki johtuu,-se lohduttaa,mutta naapurit ei ymmärrä meidän ongelmaa=huutoa ja käytöstä lapsen taholta!Kyse on todella vanhempien kärsivällisyydestä ja apua ei saa mistään,-ja meillä vanhemmillakin tulee joskus/usein "pinnan katkeaminen">pitäis vain jaksaa ja ymmärtää!

    • samaiselle palsatalle kirja...

      Tulepas keskustelemaan asiasta www.perheklubi.net sivuille ja sieltä Erityislapset ja kasvatuksen haasteet ja Lasten tarkkaavaisuus häiriöt jne. Siellä meitä on paljon kohtalotovereita ja saat ASIALLISTA tietoja ja apua arjen ongelmiin!

    • 10 vuotiaan äiti

      Minulla on samanikäinen lapsi ja sama ongelma.
      Nyt tänäsyksynä on koulu lähtenyt sujumaan kun hän sai oman avustajan luokkaan ja opettaj on myös tosi ymmärtäväinen. Sinulla on oikeus vaatia lapselle oma avustaja. lääkäriltä kun pyydät todistuksen avustajan tarpeellisuudesta.
      Niin koulun on pakko hommata luokkaan oma avustaja.
      Voimia sinulle, koska sinun täytyy itse jaksaa nostaa pojan itsetuntoa ja taistella lapsen puolesta.
      kokemusta on..

    • :P huomaa nimestä

      Mä en tiiä mitä sun pitäis tehä koska oon lapsi.!
      anna sen vaihtaa kouluu vantaalla siedätään sellaisia oppilaita.. missä lie asutteki.. koska minunkin koulussa siedetään adhd-lapsia.!

    • suski

      ADHD=kliininen diagnoosi.Ja se löytyy psykiatrisia tauteja kuvaavasta tautiluokituksesta!Ottakaa asioista ensin selvää ja vasta sitten pätekää!Ja voimia ja jaksamisia kaikille ADHD lasten vanhemmille.

      • Lol

        oi voi ja voi voi, kommentoi mitä vaan. Ja tosi dorka. Nimimerkkin jo kertoo

        sen että päähän sattuu.

        Ehkä nämä ihmiset eivät osaa mistään todella keskustella.

        Sääli ja muille hyvää syksyä

    • Nimetön

      Aika ikävää kun puhutte ADHD lapsista kuin ne olisi jotain kummajaisia. Itse olen 15 vuotias ja mulla on ADHD! Se on kieltämättä tuonut muutamia ongelmia aina eskarista nyt ysille mutta on mullakin elämä ja aivot, ei teiän tarvii puhuu meistä niinku oltais jotai ihmeellisiä! Se on sitäpaitsi suht yleinen vika!!!!

      • Rampo

        Adhd tyypit on ihan samalla tavalla jotkut hienoja ihmisiä ja jotkut ääliöitä kun ketkä tahansa muutkin! Kyseessä ei ole mikään vika vaan ominaisuus eikä sen negatiivisempi kuin mikään muukaan ominaisuus. Kaikkihan me ollaan erilaisia. Diagnoosihan tehdään käyttäytymisen perusteella eli aivoissa ei mitään rakenteellista vikaa ole. Diagnoosin tekoa en näekään tarpelliseksi muuten kuin että kela ei ilman sitä mitään myönnä ja koulutkin huonommin. Enkä siis halua väheksyä vanhempien/opettajien ponnistuksia, itse työskentelen vakavasti käytöshäiriöisten lasten kanssa joista joillain on adhd diagnoosi mutta itse en sitä pidä minään sairautena.

      • minä vaan

        Mun poikakaverilla on adhd, ja se on paljon kivempi ja fiksumpi ku jotkut muut pojat... sillä on yksityis tunteja koulussa vaikka ei se mun mielestä ees tarvis sellasii! se on ihana ja kiltti ja silon ku me alettiin oleen niin se kysy heti ettei mua haittaa että sillä on adhd! en ois ainakaan minä uskaltanu sellasta heti sanoo vaikka se on rehellistä!

    • Rampo

      Keskittyminen positiivisiin puoliin lapsessa jossa siis ei mitään vikaa ole (mieluummin vilkas sähläri kun passiivinen tietokoneen pelaaja:)) auttaa varmasti jaksamaan. Koulun käynnissä voisi kokeilla ympäristön strukturointia esim. läksytunti joka päivä samaan aikaan, häiriötön läksytila yms. ja koulussa kuvien ehdottaa kuvien avulla ohjeiden mielessä pitämistä, "aikalisäkorttia" yms. Muussa arjessa tapahtumien ennakoiminen lapselle eli hyvissä ajoin kertoa etukäteen mitä odotetaan(15 min päästä tv kiinni ja iltasadun aika, huomenna vieraillaan isoäidin luon jne...) Käytöshäiriöiden estoon hyvä keino on järjestää mielekästä tekemistä koko ajan mutta myönnän että itselle helppo sanoa niin kun se on 8 tuntia ja sitten voi lähteä kaljalle kun vanhemmilla se on 24 tuntia... Ja selkeät rajat(nukkumaanmenoajat, ruoka ajat, huoneen siivous, ulkovaatteiden paikka naulakossa jne) tuovat turvallisuutta. Ja hellyys ja kärsivällisyys joiden puutetta en tekstisi perusteella epäile kyllä hetkeäkään. Ja mielestäni tärkeintä muistaa että vaikka diagnoosi onkin niin lapsessa ei ole mitään vikaa!!! Olen pahoillani etten paljon muuta kuin itsestäänselvyyksiä osannut tarjota mutta jos jollain on hyvä oikotie olisin innkas kuulemaan... Jaksamista Sinulle enkä epäile hetkeäkään etteikö lapsestasi tulisi tärkeä osa yhteiskuntaamme!

    • SUVI

      MUL ON ADHD.. EI MUL MITAAN SELLAISTA KOHTRAUSTA OO TULLUT KUN KERRAN

    • ammatikseni

      Ammatikseni ohjaan autismin kirjon ihmisiä. Luulen ja olen kuullut että samantyyliset opettelu ja ohjaus menetelmät toimisivat myös adhd-ihmisillä. Kannattaa tutustua autisminkirjon TEACH menetelmään jossa päivärytmi ja rutiinit korostuvat, mutta niillä pystytään harjoittelemaan myös pitkäjännitteisyyttä ja keskittymiskykyä. Menetelmää voi hyvin soveltaa eikä sitä kannata niin orjallisesti noudattaa kun kirjoissa annetaan ymmärtää. Vaikka ko menetelmä onkin suunnattu autismin kirjolle, sitä voidaan käyttää ihan kaikilla ihmisillä. Voi ajatella ihan omalle kohdalle, miten omat päivärutiinit ja kalenteri ovat tärkeitä omassa päiväohjelmassa. Kirjoja aiheesta löytyy paljon: Kyllikki Kerola, Oiva Ikonen (joka on kirjoittanut erittäin hyvän kirjan: struktuuria Arkeen muistaakseni oli nimi)... Kannattaa tutustua ja soveltaa itselle ja perheelle sopivaksi. En tiedä mitä itse adhd perheet ovat mieltä mutta näin ammattilaisen silmin voisi toimia ja autismikuntoutus materiaalista saattaisi saada kokreettisia vinkkejä koska autismin kirjon ihmisissä on paljon samaa kuin ad/hd:ssä. Ja "hyvää" Teillä on se että lapsi on saanut diagnoosin, auttaa monessa asiassa. (esim. mahdollisissa henk.koht avustajien saamisessa ym.) Pirteitä päiviä Teille!

    • HYVÄ ÄITI

      Hei!

      Olen 3-vuotiaan pojan äiti. Poikamme eivät ole aivan saman ikäiset, mutta minulle on tuttuakin tutunpi tunne ns silmätikuksi joutumisesta ja siitä kun yksilöllisyyttä korostetaan kaikialla paitsi käytännössä.
      Poikamme on päivisin tarhassa ja ongelmia on ollut toimia ryhmässä. Tästä saa kuulla joka päivä kun haen tarhassa. Kotona poika tottelee niin hyvin kuin ikäiseltään voi odottaa. Kyseenalaistan lähinnä heidän metodejaan, sillä poika tottelee, joskin koittaa rajojaan, mutta eikö henkilökunta ole tähän koulutettu. Joka tapauksessa, voimia sinulle ja perheellenne ja hyvää syksyä!!!

    • Ope

      Luokassa tällä hetkellä liki 30 oppilasta, eikä avustajaa yhdelläkään tunnilla. Kuinka siinä sitten annat yksilöllistä opetusta?? Erityisopettaja on koululla yhtenä päivänä viikossa ja oppilaita koulussa on kuitenkin reilusti toista sataa. Tähän päivään mennessä en ole saanut luokkani käyttöön edes yhtä minuuttia erityisopetusta. Tukiopetuksen antaminenkaan ei ole suotavaa, koska siitähän opettaja saisi palkkaa, jota kaupungilla ei ole varaa maksaa. Luojan kiitos yhdelläkään oppilaalla ei ole henkilökohtaistaopetussuunnitelmaa, ei yksinkertaisesti yksi ihminen voi revetä rajallisen ajan puitteissa antamaan yksilöllistä opetusta noin suuressa ryhmässä. Vaikka se kuinka suotavaa ja toivottavaa olisi.

    • lääkäriin

      joka on tehnyt diagnoosin lapsellesi. Vaikka kouluissa on pienryhmät, erityisopettajat, kouluavustajat jne. niin usein (tai aina, kai) niihin tarvitaan lääkärinlausunto ennenkun niitä saa. Lääkärin kanssa käyt sitten läpi, missä aineissa lapsesi kenties tarvitsee mukautettua opetusta, avustajaa jne. Monet ADHD-lapset voivat opiskella useimmat tunnit tavallisessa opetuksessa, mutta ne mihin se kärsivällisyys ei riitä niin niihin yleensä järjestetään niitä tukimuotoja. Lääkäri varmasti haluaa siltä vanhanaikaiselta opeltakin lausunnon lapsestasi, niin sitten tulee myös koulun kanta kuulluksi ja yhdessä löydätte lapsellenne sopivimman ratkaisun miten pärjätä koulussa.

      Hyvää syksyä!

    • onnellinen

      Yritä löytää paras mahdollinen koulu lapsellesi. Minun poikani käy erityiskoulua ja se menee hänellä todella hyvin. Kotonakin asiat menee hienosti ja meille tämä on siunaus, ei kirous. Näen tämän adhd:n mahdollisuutena, olihan Einsteinillakin adhd. Eli kaikki on mahdollista :)

    • sss

      Meillä on on tokaluokkalainen adhd poika ja hänellä on oma henkilökohtainen opetussuunnitelma jonka mukaan etenee. Opiskelee kylläkin muiden kanssa yleisopetuksessa mutta on saanut oman avustajan. Meillä ongelmana on impulsiivisuus ja tarkkaavaisuus, ei muuta. Tällähetkellä opettaja on suhtautunut todella mukavasti poikamme "ongelmiin" ja koska kyseessähän ei ole mikään "tyhmä" lapsi, niin tämä matikkanero suorittaakin tällä hetkellä neljännen luokan matematiikkaa ja komannen luokan äidinkieltä. Tehtävät ovat sen verran haastavia että poika pysyy tunnilla suhteellisen asiallisesti, koska saa siis edetä oman opetussuunnitelmansa mukaan.
      Meillä tämän järjestelyn aikaan saaminen lähti liikkeelle rehtorin ja opettajan kanssa käydyistä keskusteluista joissa oli lääkäri läsnä. Tsemppiä!

    • Jukolan Jussi

      ...se valitettavasti niin on että teetpä Sinä tai Hänen opettajansa mitä tahansa niin ADHD-lapsista tulee aikuisena "Nykäsen Matteja". Surullista mutta totta.

      • sanoisin

        että ehkä hoitamattomista ADHD lapsista ja sellaisista joista ei ole välitetty ja rakastettu tarpeeksi. Heitä on pidetty aina huonosti käyttäytyvinä ja ilkeinä lapsina ja tämä on totuus.

    • ketjun aloittaja

      Kiitoksia kovasti asiallista ja voimaa antavista vastauksista. Oli kyllä aika järkytys huomata että löytyy todella "sairaita" ihmisiä kommentoimaan tännekin palstalle. Haluan kertoa että koulussa on käyty nyt palaveri missä oli mukana pojan oma opettaja, erityisopettaja, koulupsykologi ja diagnoosin antanut neurologi. Keskustelu oli aika kitkerä alkuun, mutta kun asiaan päästiin niin kaikki halusi tietenkin lapsen parasta.Ymmärrän että erityisopetuksen puute ei ole opettajan halusta antaa sitä vaan se on ylempääntä yhteiskunnan ja kaupunkien säästöjä. Lääkärin lausunnon mukaan poika tarvitsee matikassa, äidinkielessä ja englannista erityisesti yksilöllisempää opetusta ja näistä nyt sitten poika tulee silloin tällöin saamaa pienryhmässä opetusta. Koetilanteet toivoin myös olevan sellaisia että saisi tehdä ihan omassa rauhassa valvojan seurassa koska pienikin räsäys, yskäisy, kynän tippuminen, aivan kaikki saa pojan huomion heti toisaalle ja keskittyminen on mahdotonta. Se tule tapahtumaan jos resurssit antavat myöten. Huomasin että koulujen/opettajien on vaikea ehkä ymmärtää yksilöllisempää opetuksen tarvetta lapsissa jotka ovat ylivilkkaita ja impulsiiveja, koska siinä tulee se ajatus että poika on vaan tuollainen ja kotikasvatus on ollut mitä vaan jne. Hiljainen, rauhallinen lapsi joka ei pysy opetuksen perässä on helpompi ymmärtää yksilöllisemmän opetuksen tarpeeseen. En missään nimessä halua yleistää, mutta oma kokemukseni ja ajatukseni on näin.

      Haluan vielä sanoa niille jotka ovat sitä mieltä että ADHD lapsien vanhemmilla on vain tarve verhoutua jonkin oudon diagnoosin varjoon, eikä tarvitse ottaa vastuuta itse lapsen käyttäytymisestä. Ei asia ole niin, näillä lapsilla on oikeasti jokin käyttäytymishäiriö ja siihen kotikasvatus ei voi vaikuttaa. Nämä lapset tarvitsevat ehkä vielä selvemmät rajat kuin "normaalit" lapset, päivänrytmi ei saa kovasti poiketa koska silloin on pakka sekaisin. Nukkumaanmenoajoista on pidettävä tiukasti kiinni ym.
      Puhuttiin lääkärin kanssa myös lääkityksestä mutta olin itse sitä mieltä ja lääkäri myös tuki siinä että ensin kokeiltaisiin toimintaterapiaa.

      Ja vielä epäilijöille, sääliä en hae, koska siihen ei ole minusta mitään tarvetta, meillä asiat on näin ja niiden kanssa täytyy elää, ja sen kun pystyy/jaksaa järjestää oikein se on oikein antoisaa elämää. Rakastan tietenkin
      kaikkia lapsiani samalla tavalla. Toki välillä voimat on "kiukkupussin" kanssa vähissä ja hermot tiukalla, mutta toki ne on välillä muidenkin kanssa. Kuuluu kait lapsiperheen arkeen;)) olen lasteni kanssa yksin elävä, rinnalla ei ole sitä toista osapuolta kantamassa vastuuta ja tukemassa, mutta silti me pärjätään.

      Hyvää syksyn alkua kaikille.

    • mike

      ADHD on nyt näitä melko uusia keksintöjä
      jos ajattelee hieman kauemmaksi asiaa.
      Miten aiemmin ADHD lapset pärjäsivät koulussa?
      Ei välttämättä hyvin, mutta käyttäytyivät kunnolla sopivan koulukurin/kotien kasvatuksen ansiosta.
      Työssäni kohtaan paljon vanhempia, jotka ovat
      nyt saaneet hyvän syyn lapsensa huonoon oloon.
      "En voi mitään tehdä sillä on se sairaus".
      Ikävä kyllä tälläinen lapsi tarvitsee lisää
      opastusta ja rakkautta.
      Ei ole helppoa sen tiedän.
      Tämä ei toki koske kaikkia vanhempia, kaikkia
      en tuomitse !
      On hyvä katsoa myös peiliin, näyttää siltä, että
      he tulevat usein Huom! ei aina ! monilapsisista perheistä joissa elo on tietysti kiireellistä
      ja hektistä. Tämä lapsi tarvitsee rauhoittumista
      päiväänsä. Tavallista arkea, eikä nykypäivän älytöntä kiirettä joka paikkaan, pakoon arkea.
      Vanhemmat pakoilevat liikaa ylipäänsä arkea, on
      lähdettävä johonkin yksin tai lasten kanssa, että
      ei täytyisi hiljentyä keskustelemaan ja leikkimään
      lastensa kanssa. Eniten lapsi haluaa sitä, eikä
      materiaa, lopulta kuitenkin. Näin osoittavat
      lapsille tehdyt kyselyt.
      Koettakaahan jaksaa kaikki !

      • ReLe

        Uusia keksintöjä juu.... Isälläni on hoitamaton ad/hd. Koulukodeissa jne saanut sitä kaikkien ylistämää kuria. Ikävä kyllä, hän on oikea esimerkki tapaus siitä, kuinka yksilö hoitamattomana voi syrjäytyä ja eksyä rikoksen poluille. Hänellä on esim. ollut ihan oma "lääkitys" nyt päällä vuosikymmeniä, nimittäin amfetamiini ja muut päihteet. Agressiivisuus ja ylivilkkaus on tuonut mukanaan vankilakierteen ja väkivallan. Kuolee todennäköisesti yksinäisenä ja väärinymmärrettynä oman päänsä vankina. Että näin hyvin asiat on olleet ennen. Onnittelut todella älykkäistä ja perehtyneistä vihjauksistasi, vaikka et "vihjaillutkaan mitään".
        Toinen asia, mistä ihmeestä revit tuon kommentin, että lapset ovat usein monilapsisista perheistä?? Oma addi lapseni on toinen lapseni ja kolmannen hankin vasta, kun hän oli kuusivuotias. Ongelmat kyllä alkoivat hänen kanssaan jo vauvaiässä... Mutta kyseessä on varmaan se meidän monilapsinen perhe.....? Haloo!
        Vinkkinä siis kaikille hyvää tarkoittaville, asiata mitään tietämättömille: tutkikaa ja hutkikaa vasta sitten. Toivon todella teille omaa addi lasta. Siinähän näette sitten, kuinka itseaiheutettua se on. Tälläiset "ammattilaiset" varsinkin... Voi hyvänen aika!

      • ReLe

        Eihän muuten masennusta, jakomielitautia, jne jne jne tunnettu vielä joku aika sitten ja nämä ihmiset sai sitten elää elämänsä kylähulluina katkeraan loppuunsa saakka. Niinkö olisi hyvä elää tänäkin päivänä? Eihän nekään sairaudet varmaan ole todellisia, kun ei niitäkään ole tunnettu tai osattu hoitaa kuin murto-osan ihmisen historiassa? Kummallinen asenne sinullakin, "ammattilainen", kun et oikein tunnu uskovan koko sairauteen ja silti väität osaavasi hoitaa sitä? Mielenkiintoista..
        Jospa jätät asian jonkun sellaisen käsiin, joka todella osallistuu asian tutkimiseen ja näiden lapsien/aikuisien tukemiseen? Sovitaan, että jatkat sitten heidän parissa, kun on kulunut sinun mielestäsi "sopiva" aika sairauden todelliseksi tunnustamiseen, ok? Ehkä sinustakin on silloin enemmän todellista apua . Nimim. sydämellä vai epäilyksellä?

    • Tukija
    • miina

      kehoittaisin sinua ottamaan joko koulupsykologiin tai terveyskeskuslääkäriin yhteyttä, jotta saisit lapselle ajan neurologiseen arvioon, jolloin voidaan tehdä diagnoosi ja sitä kautta jatkosuositukset. Lapsi voi saada terapiaa, kouluun avustajaa, vertaistukea koko perheelle tai konkreettisia ohjeita arjessa selviytymiseen ym. jaksamista koko perheelle.

    • J.a.

      ADHD tarkoittaa tarkkaavaisuushäiriötä. Tämä vaikuttaa keskittymiskykyyn lähinnä. Oireita ovat; vilkkaus, levottomuus, kyllästyminen, epämiellyttävien asioiden heikommin oppiminen, usein tarkkaavaíshäiriöiset lapset hyötyvät tukitunneista, yksityistunneita ja erityisopiskelusta. ADHD:ta sairastava ei ole huono, tyhmä tai kehitysvammainen vaan sairastaa tarkkaavaisuushäiriötä. Kaikki keinot jotka arantavat keskittymiskykyä ovat hyviä, mm. pitkään paikallaan olo on vaikeaa, tällöin usein toistuvat koulun vapaatunnit, "paussi" on hyväksi, liikunta, pelit ovat myös hyväksi koska nämä parantavat keskittymiskykyä (tietokonepelit ei kuitenkaan. tukea kaivataan, eikä mollaaminen ainakaan tilannetta yhtään paranna.

    • ReLe

      Hello!

      Minulla on 8-vuotias tyttö, jolla myös ad/hd. Ulkonäkönsä peri isältä, k.o. käyttäytymishäiriön minulta. :o) Ymmärrän siis hyvin, millaista on olla ad/hd lapsen äiti ja myös sen, millaista on elää itse lapsen osassa k.o. sairauden (tilan) kanssa.
      Avainsanoja ovat mielestäni avoimuus, rohkaisu, rakkaus ja turvalliset rajat. Pääasia kun nimittäin on, että sinä itse ja sinun poikasi tietävät, mistä on kyse, vaikka opettaja olisi kuinka kalkkis, eikä ad/hd:sta mitään tajua. Tuohon ongelmaan törmää hyvin usein. Tietämättömyyteen. Siinä ei muu auta, kuin elää sen mukaan, että sinä itse tiedät olevasi hyvä äiti ja pojalle teroitat, että hän on tärkeä, ihana persoona ja ymmärrät häntä, vaikka kaikki muut eivät aina ymmärtäisikään. Tärkeintä tälläiselle lapselle on kuulla olevansa ihana ja arvokas, sillä kakkaa tulee satamaan niskaan usein. Olkaa siis toistenne ankkurit, vaikka mikä tulisi.
      Käytännön vinkkinä ehdottaisin juuri monia monia keskusteluja aiheesta. Jos kyseessä olisi nuorempi ipana, voisi holding olla hyvä juttu. Poikasi kuitenkin on jo kymmenen vuotias, joten tärkeintä tässä vaiheessa hänelle on tuki ja todella avoin ilmapiiri aiheesta. Sinulle suosittelen lämpimästi ad/hd-vertaisryhmiä. Niistä saa ammennettua voimaa äitiyteen. :o)
      Sitten vielä yksi asia: lääkitys. Kun murrosikä lähenee/alkaa ja JOS tilanne rupeaa näyttämään hankalalta, niin hankkikaa ihmeessä pojalle lääkitys? Kokemukseni nimittäin ad/hd:sta on se, että hormoonit ja esim. rajut elämänmuutokset voivat laukaista todella vaikeita jaksoja elämässä. Eli teini-ikä on monille addeille vaikeaa aikaa. Naisille usein myös raskaus, vaihdevuodet jne. Onneksi pojallasi ei ole edessä niitä. ;o)
      Ad/hd liitolla on puhelinneuvontaa, josta neuvotaan teidät lähimmälle, -asiaan perehtyneelle-, lääkärille, jos hoidon/lääkityksen saaminen esim. terveyskeskuksen kautta on hankalaa. Nämä lääkärit ovat yksityisiä ja siten kalliita, mutta jos joudut tukalaan tilanteeseen, niin.....
      Kaiken kaikkiaan toivotan sinulle ja pojallesi siis taistelutahtoa, ja sinulle erityisesti itseesi luottamista äitinä. Luota kykyihisi ja siihen, että tunnet poikasi, -ja itsesi, parhaiten. Hyvää jatkoa teille! T: kolmen, pian neljän lapsen addi äiti. :o)

    • krisse

      Hei!
      minulla on 4 luokalla oleva tytär.vahva ja herkkä persoona,vilkas,myös koulussa ja muuallakin ongelmia aiheuttava "elohopea",ATK:ssa paras luokallaan,askartelussa taitava,muut aineet ei häntä liikaa kiinnosta.Löysimme sattumalta artikkelin "Indigo lapsista" netiltä,merkit viittaavat vahvasti hänen "oireisiin" eli kyseessä :uuden ajan viisas ihminen,joka ei oikein sopeudu meidän aikamme "tylsään" elämän tapaan,kouluun ja muuhun.
      hän aloittaa psykologin tapaamiset jotta tilanne helpottuisi,koulupsykologi jo sanoi että "hän on erittäin fiksu ja oppivainen tyttö asioissa jotka häntä kiinnostavat".
      ostin kirjan joka kertoo näistä lapsista tarkemmin,tuntuu jo nyt paremmalta ja tavallaan olo on ylpeäkin,saanhan olla neron äiti.
      koville ottaa monta kertaa päivässä,kun tarvitsee kuitenkin hänelle näyttää rajat kuinka missäkin käyttäytyä täällä meidän "vanhassa"maailmassa,eihän täällä ikävä kyllä muuten pärjää.
      kunhan tälläiselle lapselle ikää tulee lisää niin tilanne helpottuu,tarvitsee vaan olla siihen asti hänen kanssaan johdonmukainen kaikella rakkaudella,koska nämä lapset tarvitsevat rakkautta ehkä enemmän kuin muut lapset,ovat tässä "vanhassa" maailmassa vähän "hukassa"itsensä kanssa.
      terveisin:"Bill Gates:in" äiti

    • äiti

      Hei!
      minulla on 4 luokalla oleva tytär.vahva ja herkkä persoona,vilkas,myös koulussa ja muuallakin ongelmia aiheuttava "elohopea",ATK:ssa paras luokallaan,askartelussa taitava,muut aineet ei häntä liikaa kiinnosta.Löysimme sattumalta artikkelin "Indigo lapsista" netiltä,merkit viittaavat vahvasti hänen "oireisiin" eli kyseessä :uuden ajan viisas ihminen,joka ei oikein sopeudu meidän aikamme "tylsään" elämän tapaan,kouluun ja muuhun.
      hän aloittaa psykologin tapaamiset jotta tilanne helpottuisi,koulupsykologi jo sanoi että "hän on erittäin fiksu ja oppivainen tyttö asioissa jotka häntä kiinnostavat".
      ostin kirjan joka kertoo näistä lapsista tarkemmin,tuntuu jo nyt paremmalta ja tavallaan olo on ylpeäkin,saanhan olla neron äiti.
      koville ottaa monta kertaa päivässä,kun tarvitsee kuitenkin hänelle näyttää rajat kuinka missäkin käyttäytyä täällä meidän "vanhassa"maailmassa,eihän täällä ikävä kyllä muuten pärjää.
      kunhan tälläiselle lapselle ikää tulee lisää niin tilanne helpottuu,tarvitsee vaan olla siihen asti hänen kanssaan johdonmukainen kaikella rakkaudella,koska nämä lapset tarvitsevat rakkautta ehkä enemmän kuin muut lapset,ovat tässä "vanhassa" maailmassa vähän "hukassa"itsensä kanssa.
      terveisin:"Bill Gates:in" äiti

    • äiti

      Hei!
      minulla on 4 luokalla oleva tytär.vahva ja herkkä persoona,vilkas,myös koulussa ja muuallakin ongelmia aiheuttava "elohopea",ATK:ssa paras luokallaan,askartelussa taitava,muut aineet ei häntä liikaa kiinnosta.Löysimme sattumalta artikkelin "Indigo lapsista" netiltä,merkit viittaavat vahvasti hänen "oireisiin" eli kyseessä :uuden ajan viisas ihminen,joka ei oikein sopeudu meidän aikamme "tylsään" elämän tapaan,kouluun ja muuhun.
      hän aloittaa psykologin tapaamiset jotta tilanne helpottuisi,koulupsykologi jo sanoi että "hän on erittäin fiksu ja oppivainen tyttö asioissa jotka häntä kiinnostavat".
      ostin kirjan joka kertoo näistä lapsista tarkemmin,tuntuu jo nyt paremmalta ja tavallaan olo on ylpeäkin,saanhan olla neron äiti.
      koville ottaa monta kertaa päivässä,kun tarvitsee kuitenkin hänelle näyttää rajat kuinka missäkin käyttäytyä täällä meidän "vanhassa"maailmassa,eihän täällä ikävä kyllä muuten pärjää.
      kunhan tälläiselle lapselle ikää tulee lisää niin tilanne helpottuu,tarvitsee vaan olla siihen asti hänen kanssaan johdonmukainen kaikella rakkaudella,koska nämä lapset tarvitsevat rakkautta ehkä enemmän kuin muut lapset,ovat tässä "vanhassa" maailmassa vähän "hukassa"itsensä kanssa.
      terveisin:"Bill Gates:in" äiti

    • minä vaan

      Mulla ollu penskasta saakka ADHD ja voin sanoa että minua ärsytti kun minua pidettiin liian erilaisena ja vietiin kaiken maailman psykiatreille ja muualle.
      minulla todettiin se kun olin 7-vuotias, opettajat eivät pitäneet vilkkaudestani, joten vanhempani selittivät opettajille tilanteen jolloin he ymmärsivät sen ja osasivat suhtautua asiaan erilailla, että en ollut vain tavallinen häirikkö.
      läksyihin en jaksanut paneutua joten vanhempani keksi keinon (joka minuun toimi)että jos teen 30min. kiltisti putkeen tehtäviä niin saan vaikka pelata 15min. ja sitten taas 30min. läksyjä jne.
      kunnes läksyt olivat valmiit, muuten en olisi saanut pelata koko päivänä. Oli pakko opiskella jos halusi pelata.
      ja minuakin kiusattiin koulussa, vanhemmat sano että sano takasin tai tinttase niin loppuu kiusaus ja se kyllä auttoi, minusta tuli koulun suosituimpia lapsia. en tosin kannusta väkivaltaan mutta jos muu ei auta niin ainakin se.
      minulla vilkkaus laantui kun menin ammattikouluun ja oli ns. huolehdittava itsestään tosissaan. ei sitä noin nuorena tajunnut mistään muusta mitään kuin että vauhtia piti olla ja paljon!

      tämä oli vain minun tapukseni. jokaiset on yksilöitä

    • Löytyy

      Oon 19 V. "mies".
      Itselläkin ADHD.. ala-asteella opettajien mielestä olin ylivilkas ja erityiskouluhan tuo tuli käytyä, oon myös velkaa kaiken maailman juttuille
      n. 15 000 euroo.. lähinnä johtuen humalapäissäni tehdyistä rikollisista tekemisistäni..
      Vaikeeltahan tämä elämä tuntuu joka päivä, mutta yrittää pitäs selvitä.. kai... en syytä vanhempiani mistään, vika on varmasti minussa itsessäni.. tuntuu vaan et ei kiinnosta mikään..
      koulun sain ihme kyllä käytyä ja ammattiin valmistuin vaikkei pätkääkään kiinnostanu sekään..
      en kehtaa mistään apua hakea enkä kertoa kellekään vaikka ehkä haluttas..
      tuskin tämä sinua auttaa ku kerroin itsestäni, mutta kerroinpahan joutessani..

      • Mage

        Että sellasta... Lueskelin tuossa läpi nää erinlaiset kommentit. Muutaman tässä mainitakseni... KIKI87 Gallerin kuvien mukaan Poliisi. Mitähän tuohon sanoisi... No huh huh... Sitten sinä JUKOLAN JUSSI. Olet osittain oikeassa. Mutta kenen syy? Itse olen nykysin 39-vuotta, ja joitain vuosia sitten minulla todettiin aikuisiän adhd. On tietysti lohduttavaa, että monesti itseänikin häiritsevälle käytökselle löytyi selitys. Monessamielessä voin sanoa, että lapsuuteni oli yhdenlainen helvetti. Kukaan viranomainen ei edes halunnut yrittää ymmärtää minunlaisiani. Ja niinpä kouluni meni lävitse jonkinasteisena "vitsinä". Välillä minua heiteltiin ns. tarkkailuluokkaan jne. jne. Heti peruskoulun loputtua ajauduin rikoksiin ja sitätietä. Tänäpäivänä kuitenkin, lääkityksen saatuani, elämäni on hienoa. Osaan käsitellä rahaa, jaksan keskittyä uusiin asioihin jne. Vahinko tietysti on se, että tuota apua en saanut aiemmin, vaan jouduin käymään läpi kaiken sen paskan. On todella upeaa, että tänäpäivänä ADHD tunnetaan, ja siihen on mahdollista saada apua ja tukea. Vaatii käsittämätöntä lujuutta ja rakkautta niiltä vanhemmilta, jotka joutuvat elämään ADHD lapsen kanssa. JA SIITÄ MINÄ NOSTAN HATUN KORKEALLE NIILLE ÄIDEILLE JA ISILLE. Muistakaa myös se, että ADHD ihmiset ovat useasti todella lahjakkaita jollain alalla, mikä saa heidän kiinnostuksen syttymään. Tunnen mm. erään 12-vuotiaan lapsen, joka on matemaattisesti huippu nero. Ohjatkaa lapsianne niille aloille, jotka heitä kiinnostaa. Ja muistakaa se, että ADHD ei ole sairaus, vaan oikein ymmärrettynä ja ohjattuna se on lahja. Toivottavasti ollaan tultu jo meidänkin yhteiskunnassa niin pitkälle, ettei ADHD lapset ajaudu enään rikollisille teille tai päihteiden käyttäjiksi. Ja sulle esim. 19 V "mies" tsemppiä. Yritä jaksaa, ja löydä oma ties. Kannattaa mennä lääkäriin, ja sitätietä tutkimuksiin. Aikuisiälläkin voi saada ADHD diaknoosin ja apua siihen. Niinkuin minäkin. KIKI87. Jos oikeasti olet Poliisi, kannattaisi käydä hiukan tarkistuttamassa tuota pääkoppaa. Sinun tehtävä ei ole vittuilla ihmisille, vaan palvella kiltisti rehellisiä kunnon kansalaisia. Sinähän olet yhteiskunnan palvelia.

      • ecomen
        Mage kirjoitti:

        Että sellasta... Lueskelin tuossa läpi nää erinlaiset kommentit. Muutaman tässä mainitakseni... KIKI87 Gallerin kuvien mukaan Poliisi. Mitähän tuohon sanoisi... No huh huh... Sitten sinä JUKOLAN JUSSI. Olet osittain oikeassa. Mutta kenen syy? Itse olen nykysin 39-vuotta, ja joitain vuosia sitten minulla todettiin aikuisiän adhd. On tietysti lohduttavaa, että monesti itseänikin häiritsevälle käytökselle löytyi selitys. Monessamielessä voin sanoa, että lapsuuteni oli yhdenlainen helvetti. Kukaan viranomainen ei edes halunnut yrittää ymmärtää minunlaisiani. Ja niinpä kouluni meni lävitse jonkinasteisena "vitsinä". Välillä minua heiteltiin ns. tarkkailuluokkaan jne. jne. Heti peruskoulun loputtua ajauduin rikoksiin ja sitätietä. Tänäpäivänä kuitenkin, lääkityksen saatuani, elämäni on hienoa. Osaan käsitellä rahaa, jaksan keskittyä uusiin asioihin jne. Vahinko tietysti on se, että tuota apua en saanut aiemmin, vaan jouduin käymään läpi kaiken sen paskan. On todella upeaa, että tänäpäivänä ADHD tunnetaan, ja siihen on mahdollista saada apua ja tukea. Vaatii käsittämätöntä lujuutta ja rakkautta niiltä vanhemmilta, jotka joutuvat elämään ADHD lapsen kanssa. JA SIITÄ MINÄ NOSTAN HATUN KORKEALLE NIILLE ÄIDEILLE JA ISILLE. Muistakaa myös se, että ADHD ihmiset ovat useasti todella lahjakkaita jollain alalla, mikä saa heidän kiinnostuksen syttymään. Tunnen mm. erään 12-vuotiaan lapsen, joka on matemaattisesti huippu nero. Ohjatkaa lapsianne niille aloille, jotka heitä kiinnostaa. Ja muistakaa se, että ADHD ei ole sairaus, vaan oikein ymmärrettynä ja ohjattuna se on lahja. Toivottavasti ollaan tultu jo meidänkin yhteiskunnassa niin pitkälle, ettei ADHD lapset ajaudu enään rikollisille teille tai päihteiden käyttäjiksi. Ja sulle esim. 19 V "mies" tsemppiä. Yritä jaksaa, ja löydä oma ties. Kannattaa mennä lääkäriin, ja sitätietä tutkimuksiin. Aikuisiälläkin voi saada ADHD diaknoosin ja apua siihen. Niinkuin minäkin. KIKI87. Jos oikeasti olet Poliisi, kannattaisi käydä hiukan tarkistuttamassa tuota pääkoppaa. Sinun tehtävä ei ole vittuilla ihmisille, vaan palvella kiltisti rehellisiä kunnon kansalaisia. Sinähän olet yhteiskunnan palvelia.

        tarvitsen apuasi. otathan yhteyttä minuun.

    • minä vain

      Minäpä olen 28 vuotias pojan nulikka jolla on ollu ja on edelleenkin ylivilkkaus (ad/hd).Minä olen oppinut elämään sen kanssa vaikka välillä onkin ollut vaikeaa.
      Minun kouluaikoina ei ollut mitään avustaja hommeleita ja tällaiset "ongelma lapset" potkittiin pois koulusta ja pantiin jonkun muun huoleksi.kolmannen luokan olin kokonaan sairaalakoulussa tutkittavana että mikäs se minua oikein vaivaa.Ovet oli lukossa ja me siellä ku eläimet tarhassa.No ei se helpottunut vaikka pois pääsinkin.Olinkin peruskouluaikana 13 eri koulussa.Viimeiselle luokalle pääsin uudenlaiseen kokeiluun pajakouluun ja sitten olikin muilla ihmettelemistä koulussa meni joskus jopa 10 tuntia ja arvosanat nousivat kohisten.Ryhmä oli pieni ja opettajalla aikaa kaikille koulutehtävät oli pantu taululle jo aamusta ja kaikki sai tehdä omaa vauhtia tehtävät ja sitten pääsi tekemään puutöitä tai mitä halusikaan oli tietokonetta ja muuta,mutta kaikilla oli se tekemisen ilo siinä hommassa.
      Minä tässä vain rummutan pienryhmien puolesta koska minulle se oli ainoa oikea ratkaisu koulun loppuun saattamiseksi ja oli todella kurjaa olla isoissa luokissa muitten kiusattavana,koska se ei ole kenenkään psyykkeelle terveellistä,että on kokoajan kaikkien nälvittävänä ja lapsien suusta se tulee se teksti juuri sillälailla niinkuin lapsi sen ajattelee.Toivonkin että jokainen miettii mitä lapsi joka on pikkuisen erillainen joutuu kestämään luokassa jossa kukaan ei ymmärrä mistä on kyse ja mitä se saa aikaan lapsen ajatusmaailmassa.
      No empä tiedä oliko tähän asiaan kuuluvaa tekstiä mutta olipahan minun mielipide ainaskin.

    • Jattanen
    • -K-

      En lukenut kaikkia vastauksia, joten en tiedä onko kukaan vielä maininnut ruokavaliota ADHD:n hoidossa. Monilla on auttanut vähähiilihydraattinen ruokavalio, eli paljon proteiinipitoisia ruokia (lihaa, kalaa, kanaa, munia, juustoa) ja luonnollisia rasvoja (oliiviöljyä, voita, pähkinöitä) sekä hyviä hiilihyrdaatteja (kasviksia). Runsaasti tärkkelystä sisältävät huonot hiilihydraatit (sokeri, viljat, peruna, riisi, pasta) vähennetään minimiin. Näin verensokeri pysyy mahdollisimman tasaisena. Jos karkkia haluaa tarjota niin tumma suklaa on paras vaihtoehto. Lisätietoja löytyy esim. täältä: www.karpit.net, haku: ADHD. Autismista ja ruokavaliosta: http://www.sci.fi/~biopteri/f-index.html

    • murkkuikä menossa

      Ensinäkin oli varmasti helpotus saada tietää diagnoosi; kaikki pieleen menneet asiat eivät johtuneetkaan "väärästä" kasvatuksesta.
      Et maininnut viestissäsi oletko pieneltä vai isolta paikkakunnalta, pienemmissä kunnissa on paremmat mahdollisuudet saada esim. henkilökohtainen koulunkäyntiavustaja kuin esim. Helsingissä, jossa se ei käytännössä ole mitenkään mahdollista ADHD lapsen kohdalla. Pienluokka on paras vaihtoehto, siellä on erityisopettajan lisäksi ainakin yksi avustaja eli max 12 oppilasta ja kaksi opettajaa sekä jokaisella oppilaalla henkilökohtainen opetussuunnitelma, tosin niihin on paljon hakijoita ja vaikea päästä, mutta tässäkin asiassa pätee vanhempien aktiivisuus, mitään ei saa jos ei vaadi. Näiden lisäksi on myös saatavilla apua koulun käyntiin tarvittaessa lääkkeillä, joista ainakin meidän perheellä / opettajilla on vain positiivista sanottavaa.
      Perheen muiden lasten osalta "eriäväisyyksiin" tuskin kiinnitetään huomiota sen enempään kuin ennenkään, ellei tästä diagnoosista tehdä perheen keskellä sen suurempaan numeroa. Kannattaa pitää mielessä, ettei mikään asia ole muuttunut vaan diagnoosi antaa vain mahdollisuuden vaatia lapselle tarvittavia tukitoimia vaativiin arkiaskareisiin eri muodoin.
      Voisin jatkaa tästä aiheesta vaikka kokonaisen kirjan verran, mutta lyhyesti sanoisin, että kannattaa käyttää saatua diagnoosia tehokkaasti hyväksi niin koulunkäynnin osalta kuin mahdolliseten kuntoutusten osalta, jotka vaikuttavat myös kotioloihin. Kotona tiukka ote, jättää "huomioimatta" kaikki pienet virheet/hölmöilyt (epäoleelliset asiat) ja keskittyy vain tärkeisiin asioihin sekä pitää ehdottomasti kiinni sanomisestaan sekä muistaa mainita aina niistä pienemmistäkin hyvistä/onnistuneista asioista, niin eiköhän itsetuntokin ala kohota. (sama koskee myös muita perheen lapsia)

    • Ylpeä lapsestani

      HEI!
      Oma, tällä hetkellä 10-vuotias poikani diagnosoitiin 7-vuotiaana, ADHD-tarkkaavaisuuden ja hahmottamisen häiriöt. Omalla pojallani ADHD näyttäytyy pääasiassa "nurkkaan vetäytymisenä", hän on se, joka "on aina joka paikassa viimeinen" ja jää niin sanotusti toisten jalkoihin eikä ehdi esim. oppitunneilla toisten mukaan. Hain lapselleni aikoinaan koululykkäystä ja hän kävi ensimmäisen vuoden ns. pienluokkaa joka oli TODELLA HYVÄ kokemus, poika meni aivan valtavasti eteenpäin. Sitten hän siirtyi yleisopetukseen 26:n lapsen luokalle, avustajaa ei myönnetty koska "ei ole rahaa". No, eka luokka meni miten meni eli ei kovin hyvin. Toka luokalle anoin myös avustajaa mutta edelleenkään sitä ei annettu. Tässä vaiheessa minä äitinä sisuunnuin. Otin yhteyttä kaupunkimme koulutoimen johtajaan ja talouspäällikköön, en tiedä sainko lapselle lopulta avustajan siksi että olin "hankala äiti" vai tajusivatko todella lopulta, mikä on lapsen parasta, jokatapauksessa kolmas luokka on lähtenyt nyt tosi hyvin alkuun kun pojalla on avustaja joka tarpeen tullen "tönii" poikaa eteenpäin kun jumittuminen meinaa päästä valloilleen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että avustaja olisi koko ajan potkimassa poikaa eteenpäin, kyllä edelleen yritysten ja erehdysten kautta pojan täytyy itse oppia asioita mutta avustajan saaminen auttoi lastani rohkaistumaan
      yrittämään asioita joita aiemmin ei olisi uskaltanut. Poika on ns. akateemisissa taidoissa todella hyvä mutta siis äärimmäisen hidas - "hoputettava". Tämä kysyy niin koulussa kuin meillä kotona joskus aika lailla hermoja mutta olenpahan itsekin oppinut kärsivällisemmäksi!
      Olen erittäin ylpeä pojastani ja minulle on aivan sama, mitä muut ihmiset sanovat, (eli siis pilalle passattu lapsi, äiti tehnyt kaiken valmiiksi jne. jne.)itse tiedän, mikä on ns. pilalle hemmotellun ja oikeasti sairauden kyseessä olevan lapsen ero. Tsemppiä kaikille ADHD-lasten vanhemmille, luottakaa itseenne ja lapsiinne!

      • "tyhmä äiti"

        Hei,

        itselläni ei ole omakohtaista kokemusta ADHD:stä tai muista sairauksiinluokitelluista ihmisten vajaavuuksista.
        Nimimerkin "ylpeä lapsestani" asenne on mielestäni oikea - se pätee kaikkiin lasten vanhempiin. Ole ylpeä lapsesta ja hyväksy hänet sellaisena kuin hän on. Ja annettu luottamus kasvattaa lapsenkin itseluottamusta.
        Turha hyssyttely tai kovistelu tai ylimainostaminen on vain pahasta, niin lasten kuin ympäristönkin kannalta. Vaikeasti vammaisellekin on suuri elämys tulla kohdelluksi kuin 'tervettä' ihmistä - se kasvattaa itsetuntoa.
        Avoimmuus auttaa ja lapselle sopivan kokoiset tavoitteet, kiellot tarvittaessa (johdonmukaisesti) ja kiitos aina kun se vain on mahdollista.
        Pakko on myös vain sopeutua siihen, etteivät kaikki hyväksy erillaisuutta. Ennakkoluuloihinkin auttaa yleensä tieto ja omakohtainen kokemus.

        Muista ehdottomasti myös oma jaksaminen. Äidin jos kenenkä on pidettävä huoli itsestään ja omasta hyvinvoinnista. Opastetaanhan lentokoneessakin hätätilan varalta ensin laittamaan happinaamari itselle ja vasta sitten lapselle.

    • pöö72

      Yritä olla yhtä nopea kuin adhd-lapsesi. Yhtä sanavalmis, yhtä nopea jaloistasi, pitäkää oikein kilpailu lapsenne kanssa kumpi puhuu enemmän ja saa enemmän kaikkea kivaa aikaiseksi!

    • kata

      moikka.

      voi miten tuttua tekstiä. olet varmaan monesti ajatellut missä teit väärin jne, mut älä mieti, vika ei ole sinun. näitä vain sattuu, lapsi on silti oma lapsi ja rakas olipa hänel mikä tahansa. meillä on alusta asti syytetty mua neuvolassa, sairaaloissa jne ett olen huono kasvattaja ja väsynyt yh.äiti.... vaikka olenkin yksinhuoltaja, en ole väsynyt. halusin vain selvittää miksi pojalla on energiaa vaikka muille jakaa, kerkesi ain joka paikkaam, teki kaikkea, sai aina vahtia pää kolmantena jalkana jne mut ain vahinkoja sattui, milloin kömpuroi portaissa, milloin ol autojen alla jne, se oli kamalaa ku heti kaik väitti ett pahoinpitelen lasta.

      viimein 3vuoden tutkimus rumpan jälkeen pojalla todettiin adhd käyttös häiriöt, sitten se vasta helv...... alkoi sosiaalitoimiston puolelta, joka käänteessä vahdittiin ja kyttätiin jne, jos joku naarmu ja jälki tuli ol heti akat oven takana, mutta sitkeestui vain taistelin poikani vuoksi ja päätin etten periksi anna.

      mut asiaan... arki meillä menee suurin piirtein seuraavnlaisten neuvojen avulla:
      1. kun lapsi saa raivarin, vie omaan huoneeseen ja anna kiljua ja riehua, kun on rauhoittunut vedetään huomio johonkin mieleenkiiintoiseen asiaan. tai jos touhu alkaa olla liian rajua, otta lapsi pakkopaita otteeseen eli piet omista käsistäsi kiinni ja poika siin välillä, et näin vahingoita lasta mut tilanne rauhoittuu kun lapsi ei pääse satuttaa muita eikä itseään.
      2.ulkona liikkuessa liikiutte mieluiten silleen ett lapsi kiinnostuu siitä liikkumisesta esim:pyöräily, pulkka jne. ja aina kuin mahdollista annat lapsen riehua turvallisesti ulkona energiaa pois.
      3. päivien tulisi olla samankaltaisia aina jotta lapsi tiedottaa mitä tehdään seuraavaksi ettei lapsi riehu sen takia kun ei tiedä mitä seuraavaksi tulee ja on levoton sen takia.
      4. illalla aina kanattaa olla rauhoittumis aika ennen nukkumaan käymistä, meil se on salkkareiden katsominen yhdessä ja ilta pala ennen sitä, silloin poikani tietää että nyt on ilta ja käydään kohta nukkuu.

      adhd lapsi on aina tapaus kohtainen hoidettava mut meillä on elämä opettanut ett yksin kertaisuus ja säännöllisyys ovat parhaat tavat pitää elämä järjestyksessä. autossa on erikoisturvavyöt jne, eli apu välineet avuksi kun muut keinot ei auta. esim: apukuvat auttaa muitamaan seuraavnlaisia asioita: pese kädet, vedä vessa, syömään jne. meillä on seinällä päivän lukujärjestys joka joka aamu käydään läpi, siin on kuvin kerrottu mitä päivän aikana tapahtuu. olen huomannut sen auttavan pojan kaa.
      jos haluat jutella asioista tarkemmin kirjoittele meiliin: [email protected]

      • ReLe

        Tuo, mitä tämä adhd pojan äiti kirjoitti, on toiminut meilläkin. Minulla on myös adhd ja samoin keskimmäisellä tytölläni. Tuo pakkopaita-ote, josta tuon äitin tekstissä puhuttiin, on holding-terapia ote, josta saa lisää tietoa lastenpsykiatriselta jne. Holdingin idea on pysäyttää lapsi turvallisesti niin, ettei hän tosiaan vahingoita muita tai itseään raivotessaan ja myös tarjota rakkaudelliset rajat, onhan lapsi siinä tilanteessa sylissäsi ja idea on vain pitää häntä siinä, kunnes kaikki paha olo on pois itketty. Meidän tyttöä houldasin noin kaksi vuotiaasta kouluikään saakka. Sen jälkeenkin olisi voinut jatkaa, mutta ei ole tarvinnut. Sylissäpito menetelmän on korvannut yhteiset keskustelu tuokiot ja se, että tyttö menee huoneeseensa rauhoittumaan nykyään, kunnes voidaan jutella asiat läpi. Jos houldaamiseen lähtee, on kaksi tärkeää pääpointtia: a. Tarkoitus on tarjota lapselle väylä purkaa pahaa oloaan, eli itse ei saa hermostua ja b. ikinä, ei KOSKAAN saa jättää tuokiota kesken, kesti se vaikka kaksi tuntia, sillä muuten raja jää vetämättä ja lapselle kehittyy helposti turvaton olo.

        Tuohon aiempaan listaan, jonka toinen adhd-lapsen äiti kirjoitti, lisäisin vielä sen, että ei kannata antaa lapsen katsoa televisiosta mitä sattuu... Itseasiassa oma tyttöni saa katsoa vain pehmoisia piirrettyjä (eli ei esim. Harry Potteria, joka on ELOKUVA ja liian realistinen efekteineen), sillä näiden lasten mielikuvitus vie mennessään ja he helposti alkavat elämään näkemiään tarinoita todeksi. Meillä esim. tytön väkivaltaisuus ja rauhaton kiukku pahenee, jos hän näkee liian realistisia ohjelmia ja viisi-kuusivuotiaana esim.jopa pokemon oli liian rankkaa hänelle! Hänestä tuli ihan mahdoton. Eli tarkkaile, millaiset kirjat, elokuvat ja tarinat lapsellesi sopii. Meidän tyttö esim. voi LUKEA Harry Potter kirjoja, vaikka elokuva onkin liian rankka, edelleen.

        Voimaa arkeesi toivottaen Ä26 ja tyttö 8vee, molemmat adhd-diagnosoituja :o)

        ps.Jos lapsesi kiinnostuu jostain harrastuksesta kovasti, niin siihen kannattaa panostaa. Esim.jonkin instrumentin soitto, lukeminen, piirtäminen, savi-tai puutyöt..... : Ne kaikki ovat hyviä tapoja lapselle purkaa huonona päivänä pahaa oloa pois ja ihanana päivänä luoda jotain kaunista vaikka äidille ja isälle. Jos siis jokin kiinnostava harrastus löytyy, siihen kannattaa panostaa.

    • Maruzu

      Tavallisessa luokassa opettajalla ei ole aikaa keskittyä vain sinun lapsesi kasvatukseen ja opetukseen. Hän todennäköisesti aiheuttaa pahaa häiriötä opiitunneilla ja pilaa muidenkin lasten opiimismahdollisuuksia. Samalla hän ei itsekän opi mitään. Mielestäni voisi olla hyvä idea laittaa hänet erikoiskouluun/luokalle! Siellä on paljon vähemmän oppilaita opettajaa kohti, ja opettajilla o kokemusta myös ADHD:sta.

    • Itsekin ADHD-pojan äiti
      • Ei alkuperäinen

        Minä ainakaan en ymmärtänyt pointtiasi? alkuperäinen kirjoittajahan kyseli miten vastaavassa tilanteessa olevat ovat selvinneet. Etkö sinä voinut sitten ADHD-lapsen äitinä kertoa miten olette selvinneet, kun kerran vaivauduit vastaamaankin.
        Itse olen myös ADHD-lapsen äiti ja ensi syksynä alkava koulu huolestuttaa. Kyllä minä ainakin odotan, että minun poikani tarpeet on otetaan huomioon. Me vanhemmat jos emme mitään vaadi emme mitään saakkaan. Oli resursseja tai ei haluan, että poikani saa avustajan tai sijoitetaan pienryhmään. Näin myös opettajan työ helpottuu ja saa keskittyä muun luokan opettamiseen. Liian usein kuulee, että opettajat soittelevat jatkuvasti häiriöistä joita adhd-lapsi on aiheuttanut. Vanhemmat eivät kotoa käsin asialle mitään mahda, eikä tällaiselle lapselle "puhuminen ja läksytys" auta.

        Minä ainakin odotan, että resurssit riittävät takaamaan pojalleni mahdollisimman hyvän opetuksen. Tässä taas herää kysymys, mikä on järkevää säästöä ja mikä ei. Jos luokassa on yksi lapsi joka vie opettajalta kohtuuttomasti aikaa, niin se on pois 25:ltä muulta oppilaalta. Että ei ole todellakaan kysymys pelkästään yhden lapsen oikeuksista ja edusta.

      • +-+-+-+-+-+
        Ei alkuperäinen kirjoitti:

        Minä ainakaan en ymmärtänyt pointtiasi? alkuperäinen kirjoittajahan kyseli miten vastaavassa tilanteessa olevat ovat selvinneet. Etkö sinä voinut sitten ADHD-lapsen äitinä kertoa miten olette selvinneet, kun kerran vaivauduit vastaamaankin.
        Itse olen myös ADHD-lapsen äiti ja ensi syksynä alkava koulu huolestuttaa. Kyllä minä ainakin odotan, että minun poikani tarpeet on otetaan huomioon. Me vanhemmat jos emme mitään vaadi emme mitään saakkaan. Oli resursseja tai ei haluan, että poikani saa avustajan tai sijoitetaan pienryhmään. Näin myös opettajan työ helpottuu ja saa keskittyä muun luokan opettamiseen. Liian usein kuulee, että opettajat soittelevat jatkuvasti häiriöistä joita adhd-lapsi on aiheuttanut. Vanhemmat eivät kotoa käsin asialle mitään mahda, eikä tällaiselle lapselle "puhuminen ja läksytys" auta.

        Minä ainakin odotan, että resurssit riittävät takaamaan pojalleni mahdollisimman hyvän opetuksen. Tässä taas herää kysymys, mikä on järkevää säästöä ja mikä ei. Jos luokassa on yksi lapsi joka vie opettajalta kohtuuttomasti aikaa, niin se on pois 25:ltä muulta oppilaalta. Että ei ole todellakaan kysymys pelkästään yhden lapsen oikeuksista ja edusta.

        En todellakaan jaksa usko ADHD sairausnimityksen oikeellisuuteen. Kyseessä mitä varmemmin älykäs ja terve, siten myös pirtsakkaampi lapsi, joka pitää tiettyjä asioita hieman turhauttavina opiskeltavaksi, koska meillä on monenmoista apuvälinettä joilla yksikertaisiin tehtäviin saadaan vauhtia. Samaan aikaan opettaja saattaa olla ongelma taikka muut perheet voivat kokea erinäisiä ongelmia esim. päihteiden kanssa. Tuolloin erityinen pirteys eroittuu joukosta. Meidän aikana jaettiin koulussa hymypatsaita ja erään tutun kohdalla kyseeseen olisi tullut pikemminkin hymypatsas kuin jatkuvat nuhteet. Hymypatsaat sai melko varmasti hintti.

        Jostakin syystä kouluissa pojat joutuvat työttöjä lujemmille ja toisaalta psykitrisia sairaalahoitoja sovelletaan miehiin useimiten kuin naisiin. Samaan aikaan koulut ovat naisopettajavaltaisia ja mielenterveydenhoitokin on naisvaltasita. Näistä jerjestelyistä leviää kyllä paskanhaju.

      • sinulla
        +-+-+-+-+-+ kirjoitti:

        En todellakaan jaksa usko ADHD sairausnimityksen oikeellisuuteen. Kyseessä mitä varmemmin älykäs ja terve, siten myös pirtsakkaampi lapsi, joka pitää tiettyjä asioita hieman turhauttavina opiskeltavaksi, koska meillä on monenmoista apuvälinettä joilla yksikertaisiin tehtäviin saadaan vauhtia. Samaan aikaan opettaja saattaa olla ongelma taikka muut perheet voivat kokea erinäisiä ongelmia esim. päihteiden kanssa. Tuolloin erityinen pirteys eroittuu joukosta. Meidän aikana jaettiin koulussa hymypatsaita ja erään tutun kohdalla kyseeseen olisi tullut pikemminkin hymypatsas kuin jatkuvat nuhteet. Hymypatsaat sai melko varmasti hintti.

        Jostakin syystä kouluissa pojat joutuvat työttöjä lujemmille ja toisaalta psykitrisia sairaalahoitoja sovelletaan miehiin useimiten kuin naisiin. Samaan aikaan koulut ovat naisopettajavaltaisia ja mielenterveydenhoitokin on naisvaltasita. Näistä jerjestelyistä leviää kyllä paskanhaju.

        henkilökohtaista kokemusta ADHD-lapsen hoitamisesta? Ei ole kyse siitä, että jos lapsi on vilkas, niin opiskeluun pitäisi pistää myös vauhtia. Olkoot lapsi älykäs tai ei, niin adhd-lapsella usein on keskittymisongelmia, jotka taas vaikeuttavat oppimista. Samoin saattaa olla hahmottamis/motoriikan häiriöitä. Kaikki nämä yhdessä tai vaikkapa erikseenkin aiheuttavat oppimisongelmia.

        En ymmärtänyt mitä tarkoitat sillä että "Samaan aikaan opettaja saattaa olla ongelma taikka muut perheet voivat kokea erinäisiä ongelmia esim. päihteiden kanssa. tuolloin erityinen pirteys erottuu joukosta"?? Samoin tuo viimeinen kappale jäi hieman hämärän peittoon naisopettajineen ja psykiatrisine sairaanhoitoineen?

        No, samaa mieltä minäkin olen siitä, että positiivista palautetta mielummin kuin nuhteita. Asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia kuin mitä teoriassa voisi kuvitella. Olen aivan kyllästynyt lukemaan/kuulemaan mielipiteitä miten ADHD- lapset ovat vain huonosti kasvatettuja lapsia, keskitasoa nerokkaampia, yh-äitien tai alkoholistiperheiden lapsia, mielenvikaisia, häiriköitä ym.

        Ja sitten ohjeita joita noudattamalla ADHD-lapsesta tulee "normaali" lapsi eli usein kuulee tuon rakkautta ja rajoja-fraasin, sitten yksinkertaisesti vaan käsketään laittamaan lapsi kuriin, tai kehotetaan lapsen antaa olla oma itsensä (jotkuthan vain ovat vilkkaita), syöttämään lääkkeitä, antamaan lapselle enemmän aikaa ym. Ja usein nämä "tietäjät" eivät ole millään tasolla asiantuntijoita.

        Kokemuksesta tiedän, että tällainen lapsi vaatii enemmän vanhemmilta kuin "normaali" lapsi (ihan käytännön asioissa että henkisestikkin), se olisi jo toinen tarina kokonaan joten siitä ei sen enempää tässä. Nämä asiat eivät toden totta ole niin mustavalkoisia ja yksinkertaisia kuin kuvitellaan.

        T. yhden "normaalin" ja yhden ADHD-lapsen äiti

      • +-+-+-+-+-+
        sinulla kirjoitti:

        henkilökohtaista kokemusta ADHD-lapsen hoitamisesta? Ei ole kyse siitä, että jos lapsi on vilkas, niin opiskeluun pitäisi pistää myös vauhtia. Olkoot lapsi älykäs tai ei, niin adhd-lapsella usein on keskittymisongelmia, jotka taas vaikeuttavat oppimista. Samoin saattaa olla hahmottamis/motoriikan häiriöitä. Kaikki nämä yhdessä tai vaikkapa erikseenkin aiheuttavat oppimisongelmia.

        En ymmärtänyt mitä tarkoitat sillä että "Samaan aikaan opettaja saattaa olla ongelma taikka muut perheet voivat kokea erinäisiä ongelmia esim. päihteiden kanssa. tuolloin erityinen pirteys erottuu joukosta"?? Samoin tuo viimeinen kappale jäi hieman hämärän peittoon naisopettajineen ja psykiatrisine sairaanhoitoineen?

        No, samaa mieltä minäkin olen siitä, että positiivista palautetta mielummin kuin nuhteita. Asiat eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia kuin mitä teoriassa voisi kuvitella. Olen aivan kyllästynyt lukemaan/kuulemaan mielipiteitä miten ADHD- lapset ovat vain huonosti kasvatettuja lapsia, keskitasoa nerokkaampia, yh-äitien tai alkoholistiperheiden lapsia, mielenvikaisia, häiriköitä ym.

        Ja sitten ohjeita joita noudattamalla ADHD-lapsesta tulee "normaali" lapsi eli usein kuulee tuon rakkautta ja rajoja-fraasin, sitten yksinkertaisesti vaan käsketään laittamaan lapsi kuriin, tai kehotetaan lapsen antaa olla oma itsensä (jotkuthan vain ovat vilkkaita), syöttämään lääkkeitä, antamaan lapselle enemmän aikaa ym. Ja usein nämä "tietäjät" eivät ole millään tasolla asiantuntijoita.

        Kokemuksesta tiedän, että tällainen lapsi vaatii enemmän vanhemmilta kuin "normaali" lapsi (ihan käytännön asioissa että henkisestikkin), se olisi jo toinen tarina kokonaan joten siitä ei sen enempää tässä. Nämä asiat eivät toden totta ole niin mustavalkoisia ja yksinkertaisia kuin kuvitellaan.

        T. yhden "normaalin" ja yhden ADHD-lapsen äiti

        Minulla ei ole kokemusta lasten hoidosta saati mainitsemastasi ADHD:sta. Olen siltikin sitä mieltä, että useimpiin ongelmiin löytyy jokin järkiperäisempi selitys kuin mielensairaus diagnoosi. Mielenterveydelliset diagnoosit ovat lähes poikkeuksetta vain kuvauksia ihmisen luonnollisista luonteen piirteistä ja tuolloin sairauden tieteellinen määritelmä eli poikkeavuus ei täyty.

        Mielenterveysala on kokonaisuudessaan enemmänkin naisten käsissä kuin miesten. Miehiä ei niinkään kiinosta mielenterveyden hoito epätieteellisyyden vuoksi. Samoin koulut ovat opettajineen ememälti naisvaltaisia, olihan jokin vuosi sitten puhetta jopa mieskiintiöiden luomisesta kouluihin. Samaan aikaan maailmassa on enemmän naisia kuin miehiä. Todellisuudessa tilastokeskuksen mukaan miehiä oli hoidettavana psykiatrisessa sairaalassa vuonna 2003 n. 16.000 ja naisia n. 15.000. Vaikka hoitotoimenpiteet jakautuisi miehiin ja naisiin tasapuolisesti 50%/50%, niin naisia pitäisi käydä sairaalassa hoidettavana miehiä useammin, koska naisia on myös maailmassa enemmän. Tilasto jossa miehiä on kaikesta huolimatta hoidettu useammin ja samalla hoito on pääsääntöisesti naisvaltaista, niin kertoo sen, että mihiin kohdistetaan herkemmin hoitotoimenpide. Tuollon kysymykseen saattaa tulla jopa jonkinmoinen sukupuolinen syrjintä.

        Keskittymisongelmia saatetaan muodostaa jopa ulkopuolisten toimesta. Opettaja saattaa pitää oppilasta eritysvalvonnassa ns. "silmätikkuna" aivan vaikka siksi, että oppilas on varomattoman elämänjanoinen muihin nähden. Armejassa vastaavat tilanteet vältetään sillä, ettei ole koskaan missään asiassa ensimmäinen taikka viimeinen ja pyrkiä käytökseen joka ei erotu muusta porukasta. Tuolloin ihminen on vain yksi pää muiden keskellä, eikä kukaan kiinitä huomiota, eikä erityisiä toimenpitetäkään juuri koskaan sovelleta.

        Mikäli opettaja on ja varmasti myös on melko huonosti palkattu ja omissa ongelmissaan pyörivä ihminen, niin tuolloin paremmin voiva ympäristö saattaa aiheuttaa kateutta. Asian näin ollessa oppilas aiheuttaa jälleen opettajassa erityisen rektion, joka kostautuu oppilaalle opettajan erityisvalvontana. Tiedän myös jonkun tapauksen, jossa mielenterveys ja huumeongelmaiselle ollaan suositeltu opettajan työtä. Kukaan ei siis tässä vaiheessa tiedä vaikka tämäkin opettaja olisi rekrytöity jostakin mielenterveystoimistosta.

        Hamoittamisongelma ei välttämättä ole ongelma, koska jokainen hahmoittaa asioita yksilöllisesti. Samalle ihmiselle saattaa olla helppoa kaikkein vaikeimmat ja helpoimmat tehtävät, mutta samalla keskitason hahmoittaminen saattaa olla vaativampaa. Toiset eivät ehkä hahmoita muuta kuin keskinkertaisuudet, jolloin ongelma itsessään saattaakin olla se, ettemme tunne yksilöä ja opettajan ja oppilaan välillä on hahmoittamisessa eroavuuksia. Törkeimmillään ihmisiä suljetaan sairaalaan, jotta psykologi saa selvitettyä omat epäselvyytensä yksilöstä.

        Se, että lapsi vaatii enemmän vanhemmilta, niin saattaakin todellisuudessa olla sitä, että lapsi on jollakin tavalla edelläkävijä keskivertolapseen nähden ja käytös sen mukaista. Me emme voi syyttää lasta siitä, että hän on aikuinen hieman muita aikaisemmin.

      • Murkkuikä menossa
        +-+-+-+-+-+ kirjoitti:

        En todellakaan jaksa usko ADHD sairausnimityksen oikeellisuuteen. Kyseessä mitä varmemmin älykäs ja terve, siten myös pirtsakkaampi lapsi, joka pitää tiettyjä asioita hieman turhauttavina opiskeltavaksi, koska meillä on monenmoista apuvälinettä joilla yksikertaisiin tehtäviin saadaan vauhtia. Samaan aikaan opettaja saattaa olla ongelma taikka muut perheet voivat kokea erinäisiä ongelmia esim. päihteiden kanssa. Tuolloin erityinen pirteys eroittuu joukosta. Meidän aikana jaettiin koulussa hymypatsaita ja erään tutun kohdalla kyseeseen olisi tullut pikemminkin hymypatsas kuin jatkuvat nuhteet. Hymypatsaat sai melko varmasti hintti.

        Jostakin syystä kouluissa pojat joutuvat työttöjä lujemmille ja toisaalta psykitrisia sairaalahoitoja sovelletaan miehiin useimiten kuin naisiin. Samaan aikaan koulut ovat naisopettajavaltaisia ja mielenterveydenhoitokin on naisvaltasita. Näistä jerjestelyistä leviää kyllä paskanhaju.

        Vastaan vanhaan viestiin, jossa on kyseenalaistettu ADHD sairausnimityksen oikeellisuutta.
        Reilu kymmen vuotta sitten, kun poikani diagnosoitiin, Suomessa ei juuri tiedetty ADHD/ADD:stä (MBD=silloinen diagnoosi nimike), kaikki materiaali oli jenkeistä ja englannin kielellä. Nykyisin ADHD diagnoosi todetaan yleensä vain potilaan toiminnallisen näkökulman perusteella, eikä monikaan tiedä tarkemmin mistä tämä johtuu. Mutta silloin "ennen vanhaa" diagnoosin määritykseen otettiin myös EEG. ADHD/ADD potilaalla on poikkeavuutta aivosähkökäyrässä (piikkejä), jotka johtuvat aivojen välittäjäaineen hitaasta liikkumisesta. Tämä aiheuttaa potilaalla motorista levottomuutta ja kömpelyyttä, tarkkaavaisuushäiriöitä jne. Tämän takia ADHD/ADD määritellään sairaudeksi, itse asiassa tarkemmin sanottuna lieväksi kehitysvammaiseksi. ADHD potilaan aivoja voisi kansankielellä verrata hedelmäpeliin, kaikki opittu ja oppimaton tieto on kyllä tallessa, mutta tietojen nopean "pyörimisen" takia niihin on vaikea tarttua ja sitten kun asiaan pääsee kiinni niin toinen asia (yleensä esillä olevaan asiaankuulumaton)on puoliksi ovella. Onneksi Suomessakin käytetään jo järjellisessä määrin "huonomaineista" lääkitystä, jonka apu on verraton "hedelmäpelin" hidastamiseen. Ajattelemisen aihe: ADHD/ADD potilaalla on hidas aivojen välittäjäaineen kulku ja epilepsia potilaalla taas nopea. Näitä kahta diagnoosi voisi melkein pitää vastakohtina.

    • Mies24

      ADHD ei ole todellakaa mikään sairaus. Ihmiset ja varsinkin lääketieteen tutkijat kun ovat tyhmiä kuin pässit ja eivät ymmärrä mitään.

      Indigolapset ovat henkisesti todella älykkäitä sieluja joita inkarnoituu tänne näinä aikoina hyvin paljon. Sen tunnistaa heidän erittäin vahvasta katsekotaktista ja indigonsinisistä silmistä.

      Jokainen näistä indigolapsista ovat erittäin lahjakkaita neljällä eri osa-alueella jotka kaikki liittyvät eri taideilmaisumuotoihin. Koulumaailmassa heillä tulee olemaan vaikeaa. Itse olen 80-luvulla tänne syntyneitä ns. ensimmäisiä indigoja ja minulla oli koulussa todella vaikeaa koska koin myös olevani erilainen ja senhän takia minua syjittiin. Musiikki oli kuitenkin se minne pakenin ja sitä ole edelleenkään hylännyt minnekään.

      Steinerkouluissa luojan kiitos nyt sentään osataan ymmärtää näitä indigolapsia mutta päiväkodit ja peruskoulut ovat pahimmassa tapauksessa kuin vankiloita näille erityislahjakkaille lapsille. ADHD-oireisiin yritetään syöttää ritalinia joka on heroiinin johdannaista että siitä vaan vanhemmat jos haluatte tuhota nämä lahjakkuudet heistä niin eikun ritalin purkki kouraan ja mömmöjä suuhun.

      • indigo-jutusta

        Itselläni on todennäköisesti ADHD-lapsi ja miehelläni on todettu ADHD. Tutustuin nyt kuitenkin kirjoituksesi johdosta tähän indigolapsi -juttuun vähän ja huomasin itse muistuttavani kovasti purppuralasta. Eli miten itsellesi on tämä indigo -juttu selvinnyt ja miten itse tiedostat sen? Koska minun pitäisi alkaa todellisuudessa todentamaan lapsestani sitä, että hän on indigolapsi? Eli kerro omia kokemuksiasi, tarkoitan siis niitä ominaisuuksia, mitä en pysty lukemaan netistä ja omia kokemuksiasi indigolapsena olemisesta. Netin kirjoituksissa ei muuten mainittu mitään indigon värisistä silmistä vaan aurasta.

      • ADHD =EVVK?
        indigo-jutusta kirjoitti:

        Itselläni on todennäköisesti ADHD-lapsi ja miehelläni on todettu ADHD. Tutustuin nyt kuitenkin kirjoituksesi johdosta tähän indigolapsi -juttuun vähän ja huomasin itse muistuttavani kovasti purppuralasta. Eli miten itsellesi on tämä indigo -juttu selvinnyt ja miten itse tiedostat sen? Koska minun pitäisi alkaa todellisuudessa todentamaan lapsestani sitä, että hän on indigolapsi? Eli kerro omia kokemuksiasi, tarkoitan siis niitä ominaisuuksia, mitä en pysty lukemaan netistä ja omia kokemuksiasi indigolapsena olemisesta. Netin kirjoituksissa ei muuten mainittu mitään indigon värisistä silmistä vaan aurasta.

        Olisko nyt syytä tarkistuttaa oma pääkoppa näillä ADHD jutuilla. Taitaa olla miesten näkökulmasta evvk.

      • ReLe

        Jees, olen itse 26, erityislahjakas äidinkielessä (neron pisteet testeissä), kuvaamataiteessa (koulussa aina kymppi) ja psykologiassa etc, koska olen lukenut aiheesta pienestä pitäen ja ihmiset, ihmismieli, kiinnostaa. Ai niin ja musiikissa myös sen verran, että opin jo pienenä sovittamaan biisejä korvakuulolta. Siihen meni yleensä ilta-kaksi ja sitten harjoittelin, kunnes osasin kappaleen pianon kanssa kuin vettä vaan.
        Tämä indigo teoria kuulostaa siis sangen mielenkiintoiselta jne, mutta minä en usko, että siinä sen enempää kuin pilleripurkeissakaan piilisi KOKO totuus. Kaiken tämän "nerouden" keskellä kun on kyse myös ahdistuksesta ja uppoutumisesta liiallisesti omaan maailmaan, väkivaltaisuudesta, milloin mistäkin, eli koen kaiken tämän luovuuteni ja älykkyyteni keskellä todella saaneeni apua myös psykiatriasta ja esim.mielialalääkkeistä, joita olen syönyt jo pitkään. Miksi siis toisen pitäisi sulkea toinen pois? Pelkäätkö että hoidot tukahduttavat sen luovuuden? Minun kohdallani ne ovat päinvastoin saaneet aikaan pitkäjänteisyyttä, järjetyskykyä jne, jotka taas mahdollistavat asettamiini päämääriin pääsyn. Eli auttaneet kanavoimaan sitä luovuutta. Siksi minä ainakin kohdallani kannatan kultaista keskitietä. Indigo teoria kun luo jokaiseen addiin tervettä itsetuntoa, jota varmasti tarvitaan tässä kylmässä, hankalassa maailmassa ja terapiat sun muut tasapainoa,; tärkeitä asioita nekin. Jos siis sinä olet saavuttanut onnellisen, tasapainoisen elämän ilman lääkkeitä jne, niin se on iloinen asia. Minä puolestani olin todella hukassa itseni kanssa ja oloni ovat helpottaneet vasta aikuis-iällä, kun vihdoin sain lääkkeet käyttööni. Ehkä minulla siis on vahvempana tuo adhd, kuin sinulla? Se selittäisi jyrkän kantasi lääkkeisiin jne., ettet koskaan ole tarvinnut sellaisia? Toivon siis sinunkin muistavan, että jokainen addi on erilainen ja yksi selviää vähemmällä, toinen kovemman kautta.. Eiköhän silloin ole luvallista helpottaa itsensä/lapsensa oloa, jos vaikeudet ja pahat olot on kovat sen sijaan, että antaisi kärsiä luovuuden ja indigo teorioiden nimissä? Hyviä jatkoja sinulle! T: addi itsekin :o)

    • +-+-+-+-+-+

      Minä jäin neljänellä luokalla luokalleni siksi, että presidentti Kekkonen oli jäänyt myös. Siksipä ostin BMW:n, olihan Kekkosellakin Bemari. Mikäli lapsellasi on diagnosoitu tämä "HD" ja koulussa ongelmia, niin hänen pitää saada isona Harley Davidson.

      • diagnoosi

        sulla sitten on? :-O

      • +-+-+-+-+-+
        diagnoosi kirjoitti:

        sulla sitten on? :-O

        Nelosella diagnoosi oli tasavallan presidentti.

    • Pippuri

      Minulla itselläni on Add-diagnisoitu lapsi ja meillä on ollut kaksi vuotta käytössä Ritalin lääkitys. Siitä on ollut uskomattomasti apua koulu tilanteissa. Poikani on ollut aina vilkas ja tempperamenttinen, toisaalta ulospäinsuuntautunut ja tiedonhaluinen. Lisäksi paha lukihäiriö oli vaikeutena koulunkäynnissä.

      Olen itse ammatiltani lastenhoitaja ja suhtauduin aluksi lääkitykseen erittäin epäilevästi, onhan se amfetamiini johdannainen. Tiedän, ettei lääkitys sovi kaikille ja osa on ehdottomasti sitä vastaan. Seuranta on hyvin tarkkaa ja ainakaan meillä ei ole ollut "vieroitusoireita" kesällä, jolloin lääkitystä ei anneta. Add ja Adhd lapsien "vilkkaus" johtuu siitä, että heidän tarkkaavaisuuden tasonsa laskee ja he liikehtivät saadakseen pidettyä itsensä normaalilla tasolla. Lääkityksellä pyritään saamaan keinotekoisesti tarkkaavaisuus pysymään yllä ilman että lapsi joutuu käyttämään resursseja siihen vaan suunnata energian oppimiseen. Epäilevä suhtautumiseni on karissut näide kahden vuoden aikana.

      • .....

        meillä on kans adhd-lapsi.

        opettaja juuri sanoi, että lapseni on innokkain lapsi luokassa, että takuu varmasti osallistuu aiheeseen kuin aiheeseen, jos vain tietää.. siis mielestäni tämä toisille niin kauhea ritalin ei tee lapsestani erilaista, vaan antaa hänelle mahdollisuuden oppia ryhmätilanteissa asiat..

        jos ei olisi aamulla tablettia ottanut, olisi varmaan yhtä levoton, kun viikonloppuisin kotona. eikä todellakaan jaksaisi kuunnella edes mitä kysytään, saati viitata ja odottaa vastausvuoroaan..

        iltaisin meillä on sellaistakin menoa, että... mutta tärkein on koulussa päästä toisten mukana eteenpäin.

    • neljäkakkonen

      meitin poika on kohta 14 vuotias ja nyt vasta on ruvettu hoitamaan tätä asiaa.Tätä juttua ruvettiin tutkimaan hänen ollessa 8 vuotias,liian vilkas jne,niin kuin teilläkin.Tehtiin diagnoosi,kerroin koululle mitä kuuluu tehdä asialle,että asiat luistais.Yllätys,ei tehnyt mitään.Koitettiin lääkitystä,johan poika rauhottu,liikaakin,meni ruokahalukin,halusimme lopettaa sen,enkä enää ota sitä vaikka tyrkytettäisiin.Poika sanoi opettajan sanoneen,että jos ei kesän aikana rauhotu,niin siirretään tarkkailuluokalle,myöhemmin selvisi ettei se ole oikea paikka tälle pojalle,sanotaan häntä vaikka nyt Taaviksi.Soitin opettajalle,kuraattorille ja psykologille,joka totesi ja oli harmistunut,kun kaikki asiat oli jätetty kesken.Nyt "Taaville"tehdään testejä, paitsi yksi on kuulemma sellainen,johon hän on liian vanha.Sen perusteella psykologi katsoo mikä koulumuoto on paras.Omalla luokalla saa olla,mutta ne aineet,jotka on vaikeemmat ja vaativat enemmän keskittymistä,eli ne jossa yleensä lentää kirjat nurkkaan heti,jos ei ymmärrä jotain siinä samassa ja joka vaatisi vähän miettimistä,suoritettaisiin jossain pienemmässä ryhmässä,missä opettajalla on enemmän aikaa jokaiselle.Älä sää ole yhtä heikko,ko mää,vaan ota härkää sarvista.Vaikeeta se on ja raskasta,myönnän.Se on niin koulusta kiinni.Oltiin ensin maalaiskoulussa ja nyt kaupungissa,onneksi täällä ruvettiin auttamaan.Ei tainnut musta olla apua,puhuinkin asian vierestä. Koita jaksaa.

    Ketjusta on poistettu 51 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Joskus mietin

      miten pienestä se olisi ollut kiinni, että et koskaan olisi tullut käymään elämässäni. Jos jokin asia olisi mennyt toisi
      Ikävä
      24
      4606

    2. Miten reagoisit

      Jos ikäväsi kohde ottaisi yhteyttä?
      Ikävä
      88
      3714

    3. Ryöstö hyrynsalmella!

      Ketkä ryösti kultasepänliikkeen hyryllä!? 😮 https://yle.fi/a/74-20159313
      Hyrynsalmi
      46
      3075

    4. Olisiko kaivattusi

      Sinulle uskollinen? Olisitko itse hänelle?
      Ikävä
      54
      2657

    5. Ihana nainen

      Suukotellaanko illalla?☺️ 🧔🏻🫶
      Ikävä
      51
      2589

    6. Mitä haluaisit sanoa

      Nyt kaivatullesi?
      Ikävä
      203
      2583

    7. Sukuvikaako ?

      Jälleen löytyi vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen kasvatettu iisalmelainen nuori mies: Nuori mies kuollut liikenne
      Iisalmi
      32
      2390

    8. Ootko koskaan miettinyt että

      miksi kaivatullasi ei ole puolisoa?
      Ikävä
      152
      2318

    9. Huomenta ihana

      Mussu ❤️.
      Ikävä
      31
      1945

    10. Avustettu itsemurha herättää vahvoja tunteita - Laillista Sveitsissä, ei Suomessa

      Hilkka Niemi sairastaa harvinaista PLS-sairautta. Hilkan on elettävä loppuelämänsä parantumattoman sairauden kanssa, jok
      Maailman menoa
      107
      1521
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt