Hyvät elämänkollegat!
- Iankaikkisen valon eteen ovat jotkut nostaneet kankaita ja toiset ovat verhonneet itsensä niin perusteellisesti, että näkevät enää omat ajatuksensa. Kaiken lisäksi mokomat pyrkivät saamaan muitakin vallien taakse kompuroimaan pimeään!
- Todista väitteesi! Näytä meille pimeys!
- Voin todistaa kankaiden ja verhojen olemassa olon ja näyttää niiden takana olevan pimeyden mutta en voi kehoittaa ketään sinne satuttamaan itseään.
- Et tiedä mistä puhut! Valehtelet! Yrität vain saada meidät pois pyhyyden ytimestä ja itse et tänne halua tulla.
- Havaitsettehan kuitenkin itse siellä olevan pimeää?
- Me emme näe mitään.
- Niin-niin, tätähän minä yritin sanoa. Siellä On pimeää...
- Ja me perustimme kultin, rallati-raa!
- Ääh, ette taida enää kuullakaan... No, täytynee tulla sinne minunkin ennenkuin joku vielä teloo itsensä tosissaan. Otetaanpa valonlähde mukaan - nooin, hölmöläiset kun yrittivät viedä sitä vain säkeissään mukanaan... No onpas teillä täällä tosiaan hämärää - ja tunkkaista!
- Aijai, häikäisee!
- Kestänee hetken, ennenkuin taas totutte valoon. Eikös teitä tämä leikki jo kyllästytä? Ulkona on kaunis päivä.
- Kato! Me ollaan tehty tänne maailmankaikkeus.
- Vai niin, hehe. Tehän olette sitten jumalia.
- Joo, mut sitä ennen me tehtiin kyllä Jumalakin.
- Minä en tajua enää mitään. Onkohan tämä leikki mennyt liian pitkälle?
- Mikä leikki?
- Nyt riittää. Kaikki uloos.
- Eikä!
- Teitähän pitää ajaa kuin karjaa. Tämähän on ihan pimeetä. Varovasti. Älkää tönikö toisianne (minua jo sattui). Oho! Nyt väliverhokin jo repesi. Kylläpä onkin kirkasta.
- Sinun piti todistaa pimeys.
- Oivoi... Nautittaisiinko nyt päivästä - on ihana ilmakin... Jäikö joku vielä sinne kangaspalojen alle?!
- Me ollaan jumalii! Revittiin itekin kangasta nii saatii sitte lisää valoa.
- Tokkopa teidän kätösenne vahvaan telttakankaaseen ovat pystyneet. Nenäliinoja lienette pilpunneet.
- Palat todistavat meidän olevan oikeassa.
- Ryömikääpäs nyt vain varovasti sieltä ulos.
- Ei sulla ole oikeutta määräillä meitä!
- On tai ei, väsyn tähän pikkuhiljaa. No, leikkikää sitten. Tulkaa kuitenkin ulos kohta puoliin, alkaa tulla hämärä...
- Iankaikkisen valon eteen ovat jotkut nostaneet kankaita ja toiset ovat verhonneet itsensä niin perusteellisesti, että näkevät enää omat ajatuksensa. Kaiken lisäksi mokomat pyrkivät saamaan muitakin vallien taakse kompuroimaan pimeään!
- Todista väitteesi! Näytä meille pimeys!
- Voin todistaa kankaiden ja verhojen olemassa olon ja näyttää niiden takana olevan pimeyden mutta en voi kehoittaa ketään sinne satuttamaan itseään.
- Et tiedä mistä puhut! Valehtelet! Yrität vain saada meidät pois pyhyyden ytimestä ja itse et tänne halua tulla.
- Havaitsettehan kuitenkin itse siellä olevan pimeää?
- Me emme näe mitään.
- Niin-niin, tätähän minä yritin sanoa. Siellä On pimeää...
- Ja me perustimme kultin, rallati-raa!
- Ääh, ette taida enää kuullakaan... No, täytynee tulla sinne minunkin ennenkuin joku vielä teloo itsensä tosissaan. Otetaanpa valonlähde mukaan - nooin, hölmöläiset kun yrittivät viedä sitä vain säkeissään mukanaan... No onpas teillä täällä tosiaan hämärää - ja tunkkaista!
- Aijai, häikäisee!
- Kestänee hetken, ennenkuin taas totutte valoon. Eikös teitä tämä leikki jo kyllästytä? Ulkona on kaunis päivä.
- Kato! Me ollaan tehty tänne maailmankaikkeus.
- Vai niin, hehe. Tehän olette sitten jumalia.
- Joo, mut sitä ennen me tehtiin kyllä Jumalakin.
- Minä en tajua enää mitään. Onkohan tämä leikki mennyt liian pitkälle?
- Mikä leikki?
- Nyt riittää. Kaikki uloos.
- Eikä!
- Teitähän pitää ajaa kuin karjaa. Tämähän on ihan pimeetä. Varovasti. Älkää tönikö toisianne (minua jo sattui). Oho! Nyt väliverhokin jo repesi. Kylläpä onkin kirkasta.
- Sinun piti todistaa pimeys.
- Oivoi... Nautittaisiinko nyt päivästä - on ihana ilmakin... Jäikö joku vielä sinne kangaspalojen alle?!
- Me ollaan jumalii! Revittiin itekin kangasta nii saatii sitte lisää valoa.
- Tokkopa teidän kätösenne vahvaan telttakankaaseen ovat pystyneet. Nenäliinoja lienette pilpunneet.
- Palat todistavat meidän olevan oikeassa.
- Ryömikääpäs nyt vain varovasti sieltä ulos.
- Ei sulla ole oikeutta määräillä meitä!
- On tai ei, väsyn tähän pikkuhiljaa. No, leikkikää sitten. Tulkaa kuitenkin ulos kohta puoliin, alkaa tulla hämärä...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.