Olen 2 lapsen äiti ja asun lasteni isän kanssa avoliitossa. Mies on sanonut, ettei olisi kanssani, jos ei meillä olisi yhteisiä lapsia. Itse ajattelen asiasta totuuden nimessä aivan samalla tavalla.
Asia vaivaa minua, sillä omatuntoni sanoo että minun pitäisi olla jo naimisissa kun on nuo lapsetkin jo tehty.
Olen siis tehnyt syntiä... miehelleni asia on yks hailee...
PATTITILANNE!!
Kommentoikaa... Mitä Jeesus sanoisi minulle neuvoksi?
Asia vaivaa minua, sillä omatuntoni sanoo että minun pitäisi olla jo naimisissa kun on nuo lapsetkin jo tehty.
Olen siis tehnyt syntiä... miehelleni asia on yks hailee...
PATTITILANNE!!
Kommentoikaa... Mitä Jeesus sanoisi minulle neuvoksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Totisesti minä sanon sinulle nainen: mene, äläkä enää syntiä tee!".
En oo ihan varma menikö se just noin, enkä viitti tarkastaa UT:sta, mutta...
Sinä siis elät toimimattomassa/rakkaudettomassa liitossa miehen kanssa - vain lasten takia - ja mietit vielä pitäisikö mahdollisesti avioitua tämän prinssiksi muuttumattoman sammakon kanssa!?
Herää, nainen! - Tuolla tavalla keräät vain katkeruutta itseesi - ja myöhemmin purat sen tahtomattomastikin lapsiisi.
Ryhdistäydy - ota vuoteesi, lapsesi, murskattu omanarvontuntosi ja käy vapauteen!
Jos jäät, niin elät synnissä - et vihkimättömyyden
vaan valheellisuuden takia! Ja tuhoat usean ihmisen elämän omasi lisäksi.
---
No, tilannetta paremmin tuntematta tuo saattoi olla liian väkevää "julistusta" - mutta kirjoituksestasi ymmärsin ettette kumpikaan välitä toisistanne - ainakaan eroottisessa (EN PUHU NYT SEKSISTÄ!) mielessä.
Mutta... oletteko edes ystäviä, tovereita? Onko teillä yhteisiä harrasteita? Voisiko ammattiapu (avioliittoneuvola) auttaa?
Keskinäiselle kunnioitukselle, yhteisille intresseille, ystävyydelle rakentuva toveriavioliitto on aivan yhtä hyvä ratkaisu kuin ns. rakkausavioliitto.
Olin kuitenkin ymmärtävänäni, että teidän yhteiselonne on vain kulissiliitto, jossa molempien on paha olla.
Ei kirkollisella/yhteiskunnallisesti virallistetulla liitolla ole sakraalia raamatullista taustaa. Kirkot ovat vain historian saatossa ottaneet pariutumisenkin osaksi ihmiselon läpikäyvää "kokonaispakettiaan". Minun käsittääkseni miehen ja naisen "yhdeksi tulemisen" voi perustellusti käsittää pariskunnan ja Jumalan väliseksi asiana.
Mitä tulee omaan parisuhteeseesi ja synnintuntosi, suosittelen sinua työstämään niitä puolisosi sekä jonkun ulkopuolisen terapeutin (vaikka sitten papin) kanssa. Vaivaavaa ongelmaa ei pidä ohittaa! (Vastaavan laisessa rakkaudettomassa liitossa elää ymmärtääkseni valitettavasti myös monet kirkollisesti avioituneet.)
ei välitä toisesta? Sehän on avioliiton pilkkaa!!!
Ja lapsillesi antaa rakkaudettoman liiton esimerkin.