Mulla esim. menee monesti silleen, et tiiän et Jumala on kieltänyt jotain. En tajua miks, koska ite en koe asiaa pahaksi. Se ei oo olennaista, mitä tuo asia on, niitä on monia. No sit ehkä lankeen kyseiseen asiaan, ja alan pelätä että Jumala tuomiotsee minut siitä. Niin onko se nyt katumusta? Vai pelkkää pelkoa? Jos en pysty kokemaan tehneeni väärin, vaan tiedän vaan tehneeni jotain, mistä Jumala on luvannut rangaistuksen. Vai kuuluuko käsitteeseen "katumus" myös se, että itse ymmärtää mitä väärää ko. teossa oli?
Mitä on katumus?
jääkide
18518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
autuas, se joka Jumalan pelossa vaeltaa ja Herraa kuulee.
siunausta
suo anteeksi, että olen vähän hidas (flunssasta johtuen?), mutta voisitko selittää tarkemmin mitä sellaista Jumala voi sinulta kieltää mitä et itse koe pahaksi?
Tuskin tarkoitit tappamista, varastamista, lähimmäisesi aviopuolison tai karjan kadehtimista?
En usko sinun tarkoittaneen myöskään mitään vanhatestamentillisia varoituksia saastaisista ja kielletyistä ruuista (hummerit, ravut, veri, sianliha..).
"Niitä on monia", sanoit. En kuitenkaan keksi niitä monia asioita, joita Jumala olisi sinulta kieltänyt... Tarkoitat kai joitain ihmisten laatimia lakeja ja vaateita a la televisio-punaiset tanssikengät-tupakan poltto-metallimusiikki-permanentti jne. ovat syntiä?
Katumuksen syvimpään olemukseen kuuluu todella se, että ymmärtää tekonsa pahaksi ja tuomittavaksi - ja katuu tehtyä sydämessään.
Sanoin vähän huonosti ehkä ton, että niitä on monia... ei ne oo silleen mulle itelleni ongelmia välttämättä. Esim. en ymmärrä, mitä pahaa on kahden vapaan ihmisen harrastamassa seksissä ilman sitoumusta (josta oikeesti jää hyvä mieli, jos ollaan vaikka ystäviä), juopumisessa joskus, bilettämisessä baareissa, seurustelussa ei-uskovien kanssa, tupakan polttamisessa, naispappeudessa, siinä ettei alistu kaikessa miehensä tahtoon niin ku Raamatussa käsketään, vaan on tasaveronen, kiroilemisessa... oikeestaan en ymmärrä mitä pahaa on siinäkään, jos ei tykkää Jumalasta eikä halua elää elämäänsä hänen kanssaan, jos kuitenkin rakastaa lähimmäisiään.
Lisäks en pysty pitämään homoseksuaalisuutta pahana asiana tai en koe sitä synnilliseksi. Jos olisin homo, en varmaan osaisi katua suhdettani toiseen homoon... jos joskus en jaksa seksuaalista kanssakäymistä puolisoni kanssa, niin sekin on kai syntiä, mutta ei sellasta mitä itse osaisin pitää pahana...
Tulis noita varmaan enemmänkin jos pidempään miettisin. Ja osa niistä on varmaan jonkun verran ihmisten keksintöä mutta ei varmaan kokonaan, ainakaan kaikki.
Siltä varalta, että joku sanoo nyt lohdutukseksi, että "jos nuo eivät ole sinun ongelmiasi, niin eihän sulla sitten mitään ongelmaa ole", niin tarkotukseni ei niinkään ollutkaan saada "sielunhoitoa", kuin yleisemmin keskustella asiasta...
Luin viestisi vielä tarkemmin ja hyvä, siellähän niitä oli lisää.. olen nainen jolla on esteettisiä tarpeita, ja haluaisin pukeutua kauniisti ja myös "koristella" itseäni. Se kuitenkin Raamatussa kielletään. Kaunistuksen tulisi olla sisäistä. Ja kyllä, herätyskristillisyys on saanut minut myös potemaan huonoa omaatuntoa siitä, jos koristelen itseäni, vaikken sitä pahana asiana pidäkään. Tai ehkä "huono omatunto" ei ole oikea ilmaus, vaan se että alan pelätä Jumalan tuomiota. Raamatussahan sanotaan niinkin, että omaatuntoaan vastaan ei saisi toimia. "Joka epäröi ja silti syö, on tuomittu."
Tää hiusten värjäys ja kihartaminen meni kans kohdalleen.. just se kihartaminenhan ihan kirjaimellisesti Raamatussa kielletään, niin etten voi hiuksiani epäröimättä kihartaa...
Yleensäkin se, että olen ihminen, on varmaan myös syntiä, koska ilman uskoa Jeesukseen menisin automaattisesti kadotukseen vaikka olisin yhtä "hyvä" kuin uskovat. Silti en osaa potea huonoa omaatuntoa siitä, että olen ihmiseksi syntynyt...
paaduttaa sydämesi valheelliseen rauhaan, Joka sanoo ei ole oikea eikä väärää. Voit sanoa rakastavasi lähimmäisiä, vaikka millä perusteella. Synti on käytännössä Jumalasta erossa olemista. Jumala on sanonut mikä on synti, raamatussa. Se onki sitten vaikeampi asia se, uskominen. Jos et usko ollenkaan Jeesuksen sanomaan, et myöskään Raamatun mukaan pelastuakkaan. Omatunto on pirullinne petkuttaja, jos se palveleee luotua, eikä halaukaan tietää onko ,jokin väärin vai ei.
Toisaalta rakkaus, joka perustuu tunteisiin, on myöskin petollisella pohjalla, Tuomio perustuu oikeamielisyyteen. Toisaalta Raamattu kyllä sanoo Homouden synnikis, yksiselitteisesti. Se näyttää rakakudelta, mutta sepäs ei perustukkan kristilliseen rakkauteen, vain pakanalliseen rakkauteen.
Voit toki koristella itseäsi ja meikata, jos sillä tavalla saat itseäsi ulkonaisesti kauniiksi. sitten kun mies näkee sisimpääsi , se voi paljastua vaikka mitä. Eksytystä on monenlaista, sanotaan synniksi sitä mikä ei ole jne.. , sen sanovat ns. nimikristitytkin. En halau tuomita tässä sinun itseäsi, etsi rohkeasti totuutta, ja kyllä se vielä selviä. Ja vielä sanotaan ihmissyden nimissä vaikka mitä, ei edes kuulu aidosti siihen. Tarpeitahan on vaikka toiselle kädelle jakaa. Jos pelkäät Jumalan tuomiota, rohkeasti, kysyt täällä miksi?
osasinkin jo vähän aavistaa, että herätyskristillisyyden aikaansaamasta ongelmasta tässä lienee kysymys..
No ensimmäiseksi minun täytyy ihan varoittaa sinua itsestäni:
olen 45-vuotias, hyvin maallinen kristitty, ja ihan tavallinen kirkkoluterilainen, kannatan liberaaliteologiaa. Uskon (heh!) evoluutioon. Olen feministi. Kannatan naispappeutta. Hyväksyn homot.
En usko, että Raamattu on kirjaimellisesti tulkittavaa Jumalan sanaa. Kiroilen kun suutun. Värjään hiuksiani. Meikkaan. Seurustelen ateisti-agnostikon kanssa. Poltan tupakkaa ketjussa. Käyn baareissa ja pidän ginin mausta (huh!?). Harrastan hurjaa seksiä...jos huvittaa. Pukeudun mielelläni mustiin pitsialusvaatteisiin.
Epäilen usein Jumalan olemassaoloa - ja varsinkin epäilen Hänen hyvyyttään. Rukoilen. Uskon. Toivon. Rakastan vanhoja virsiä. En pelkää Jumalaa, vaan pidän häntä taivaallisena Isänäni...
ja Jeesus on sitten kai joku hyvään ystävään verrattava henkilö. Pyhä henki on minulle todella suuri arvoitus.
No, pohdi tykönäsi olenko kelvollinen neuvomaan sinua näissä asioissa.
Raamatussa ei hyväksytä homoilua, mutta minä en ole kukaan ketään tuomitsemaan.
Raamatussa ei kielletä meikkausta, kauniita vaatteita ja hiuksien kihartamista.
Kiroilusta pääsin eroon määrätietoisella päätökselläni, mutta voit uskoa että siihen meni pitkä aika, ja täytyi laittaa muita voimasanoja niiden paikalle.
Jumala on rakastava Jumala, henki, joka on sanonut, että minulla ei ole ihmisten ajatukset.
Raamattua lukemalla näitä löytyy lisää, ja ihminen on itse se, joka voi olla menemättä esim. kapakkaan, ja olla homoilematta.
Jotkut asiat on kovin vaikeita, mutta jos ne voittaa, se on erittäin hieno asia.
Voimia vaan sinulle, etsi sieltä Raamatusta, niin löydät lisää asioita, ja kun et ymmärrä, lähde ihmeessä kyselemään sellaisilta jotka osaavat niihin vastata. Papitkin vastaavat kysymyksiin.
Mihin esittämääni kysymykseen tämä oli vastaus? Onnistuinko tarjoamaan tilaisuuden jonkun ulkoa opetellun saarnan esittämiseen? Mun kysymys oli: MITÄ ON KATUMUS? Muuta en kysyny... eli pyrin kyllä välttämään noita luettelemiani asioita, ja jos niihin lankean, pyydän Jumalalta anteeksi koska pelkään tuomiota. Mutta kaikki tämä tapahtuu vain pelosta, koska en halua osakseni niitä rangaistuksia, mitä Raamatusta löytyy. Jos en silti sydämessäni pysty kokemaan noita asioita vääriksi, onko silloin kysymys todellisesta katumuksesta, vai ainoastaan pelosta, jollaista julman diktaattorinkin edessä voidaan tuntea?
Lisäksi Raamatusta löytyy myös monta Jumalan käskyä, jotka ymmärrän ja joihin voin sydämestäni yhtyä. Mutta tässä ketjussa erikseen luettelemani eivät kuulu niihin...
"No, pohdi tykönäsi olenko kelvollinen neuvomaan
sinua näissä asioissa."
Annoit jo oman vastauksesi esittämääni kysymykseen, arvostan sitä. =)
Palasin juuri miehelästä ja näin leveästi hymyilevän kommenttisi. Se lämmitti vanhan syntisen mieltä.
Juuri nyt kiitän Jumalaa täydestä sydämestä
ja olen vakuuttunut siitä, että että hänen armonsa on suuri!
Iloa, valoa ja siunausta elämääsi - äläkä kadu muuta kuin lähimmäisellesi pahalla tahdolla tehtyjä pahoja tekoja (jotka tietystikin hyvänä sieluna ja kauniina nuorena naisena tajuat itsekin erheiksi ja kaduttaviksi teoiksi).
Öitä!
kyllä se kuuluu katumukseen, että itse ymmärtää että on tehnyt väärin.
1.Tim.1:5
Sanoisin sinulle, että kirjain kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi.
Suosittelisin Jeesuksen läheisyyden etsimistä yksinkertaisuudesta, päivittäisestä elämästä ei vanhasta vaan uudesta testamentista. Sieltä sinä löydät rakkauden-jumalan, jonka edessä olet luottavaisin mielin, ja jolle tunnet kuuluvasi.
Vilpittömyys on tärkeintä Jeesus-suhteessasi. Voisit käydä kuuntelemassa herätyskokouksia, siellä kerrotaan Jeesuksesta, tarvitset puhetta ihmiseltä ihmiselle.
Ystäväiseni, Armosta me olemme pelastetut ei tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Jeesus, on Jääkide, niin luotettava että voit antaa itsesi ja elämäntilanteesi ja tunteesi ja ajatuksesi hänelle sellaisena kuin ne ovat.
Kun kohtaat elävän Jeesuksen hän antaa sinulle lahjaksi uuden rakkauden. Rakkaus on Avain, eivät käsky tai suoritus.
Katumus tulee PyhänHengen nuhtelun kautta tullut ymmärrys omista pahoista teoista. Kun Pyhän Hengen puhuttelussa näkee rehellisesti omat pahat teot ja miltä ne Jumalasta tuntuvat, silloin sinulle tulee katuva mieli ja parannuksen teon halu.
Aito katumus on tiensä oikaisemista Jumalan Sanan mukaiseksi. Jotkut uskoviset saavat sen sanan kautta ja jotkut pässinpäisemmät(joihin minäkin kuulun) PyhänHengen nuhtelun tuloksena. Mutta aina ystäväni se on Jumalan rakkaudenhengen alaista, ei pakko-hengen alaista.
Ei mikään maailmassa voi meitä erottaa Kristuksen rakkaudesta, kun meillä itsellämme on tahto pysyä Kristuksessa. Hänellä yksin on Avain meidän sydämeemme muuttaa sen lämpö valoksi ja kuluvaiseksi Jumalan yhteyteen.
Nöyrtyminenkin vaatii rohkeutta.....
Kiitos vastauksestasi. Noin oon itekki aatellu, et noin sen pitää mennä. Toisaalta vähän pelottaa... jotta Pyhä Henki saisi minut katumaan sitä, etten alistu mieheni tahtoon KAIKESSA, tai pitämään homoutta/naispappeutta/meikkaamista jne jne pahana asiana, tuntuu, että hänen täytyy kyllä vaikuttaa persoonallisuuteeni todella voimakkaasti, muuttaa minut ihan toiseksi ihmiseksi... tuntuu, että voisin sanoa "aivopestä". Enkä halua muuttua sellaiseksi...
Johan oli pitkä lista "kyseenalaistetuista" synneistä!!!
Helpompi olis mainita mitä syntiä jäi mainitsematta.
Jos edellä mainittuja asioita joku tekee,niin voiko edes miettiä rehellisesti TEINKÖ SYNTIÄ!!!
Raamatun mukaan(ei minun mielipide)olet syntinen.
Kysyisinkin kuinka paljon voit edellä mainittuja asioita tehä ja aina vaan katua ja pyytää anteeksi jumalalta? Päämäärähän on tietenkin saada iänkaikkinenelämä.
Oon jo moneen kertaan sanonut, että pyrin välttämään kaikkea mitä Raamatussa synniksi sanotaan, ongelma on vaan siinä, etten voi itse mieltää niitä pahoiksi. Sille en voi mitään. Tottelen silti Jumalaa siinä määrin kuin se nyt syntiseltä ihmiseltä yleensä onnistuu.
Toi teiän jumala on aika armelias,jos riittää että yrittää..miksi se mitään sääntöjä duunailee,jos niitä ei tarvitse noudattaa?
Mites muuten..elääkö jumalanne ajanhengessä?siis tarkoitan sitä että muuttuuko jumala ihmisen kehityksen mukana,vai odottaako hän samoja asioita ihmisiltä kuin apaut 2000 vuotta sitten?
Jos muuttuu,niin mistä tiedät mihin suuntaan hän muuttuu?Tosin jumala on siitä mukava veijjari,että se on juuri sellainen kun itse haluaa...Joten annankin sulle pienen neuvon..Elä elämäsi moraalisi mukaan,äläkä mieti mitä joku muu susta haluaa..mieti mitä sä haluat antaa ja kenelle..(perheesi)..ja mieti mitä heiltä itse odotat.Älä rupee elämää muiden halujen mukaan..siinä tukahdutat itses.
Joo, sitä kirjoittelee sillälailla liian itsestään selvästi. Minäkin olen ollut jo 10v uskossa ja näyttääpä vaan miltei unohtuneen miltä nämä asiat silloin etsintävaiheessa tuntui, vaikka sitä kuvittelee kaiken muistavansa, alkaa vaan käydä tekstit liian "tosta-noin-vaan" tyyliseksi.
Minä erosin nuorena tyttönä kirkosta yksin omaan syystä, että minulle erään ärhäkän sanailun seurauksena sanottiin, että nainen vaietkoon seurakunnassa. Olin miltei parikymmentä vuotta Paavali-kapinassa, kunnes tulin Jeesuksen vuoksi uskoon, tosin Paavali-kapinani ei vielä silloinkaan hellittänyt.
Paavali-kapinani ei kuitenkaan Kristusta tuntunut lainkaan hätkäyttävän, Hän opasti minut Pyhyteensä, jonka seurauksena tulin uskoon.
En luottanut Paavaliin tippaakaan ja vasta nyt 10 vuotta Jeesuksen seurassa olleena, alan pikkuhiljaa hyväksyä Paavalin raamatunhenkilönä, hyvinkin tärkeänä asioiden välittäjänä. Ihan kaikki ei ole vieläkään mennyt jakeluun (tuskin tulee koskaan täysin menemään). Vielä viimeisiä keskustelaan varmaan taivaassa :-)
Sitten toi Pyhä Henki. Kun meidän ihmisten kieli on niin köyhää, ettei Pyhän Hengen olemusta pysty kuvaamaan ihmiselle, joka ei ole häntä kokenut. Se on täysin tämänmaailman yläpuolella olevaa Hellyyttä, Rakkautta, Armeliaisuutta, ja Totuutta salatuimpaan saakka.
Pyhä Henki ei pakota. Jos ihminen ei halua valita jotain asiaa, se ohitetaan, koska tuo ihminen ei ole silloin vielä valmis siihen.
Kaikki mikä on Jumalan Sanaa on taatusti totta, ja täydellistä. Meille ei vaan vielä ole kehittynyt se ymmärrys joka tarvitaan asian oivallukseen ja siksi neuvojen täyttäminen tuntuu lailta. (Lapsia, Lapsia ollaan..)
Älä pelkää käydä Jeesuksen omaksi, sillä Hän on todella HyväPaimen. Hän on sinun henkilökohtainen HyväPaimen, suosittelen sinua tekemään opintosuunnitelmasi HOPS´in Jeesuksen kanssa. Jumala on Rakkaus, Isä Poika ja PyhäHenki ovat yhtä.
En ymmärrä, miksi avioero on kaikissa tilanteissa kielletty. Tai miehelle se kai on Raamatun mukaan sallittu, jos vaimo pettää, mutta naiselle ei silloinkaan jos mies pettää.
En osaa tuomita eronneita, minusta se voi olla parempi ratkaisu kuin jatkaa onnetonta avioliittoa. Jos siis oisin eronnu esim. väkivallan takia, en varmaan osaisi katua.
Sit vanhoja seksiseikkailujani en myöskään osaa pitää kovin pahoina juttuina omasta takaa... lähinnä vaan vähän noloina. Mutta koska Jumala tuomitsee ne Raamatussa, tunnen syyllisyyttä ja pelkoa niistä, ja joskus mietin, liekö Jumala antanut anteeksi.
Lisäsin tän nyt vielä siksi, kun en aikanaan muistanut.