Uskovaisten kanssa, kun keskustelee, niin joistakin asioita sitten tulee luonnollisesti näkemyseroja.
Jos lainaan raamatusta jonkin kohdan esim. saatanaan liittyen, minulle kerrotaan, että se on vertauskuva.
Älä ota sitä kirjaimellisesti.
Keskustelu jatkuu ja nyt vuorostaan uskovainen esittää näkemyksensä ja todistelee sen oikeamielisyyttä raamatulla vaan nytpä se ei enää olekaan vertauskuvallinen.
Miten ihmeessä me, uskonnottomat ja uskovaiset voisimmekaan keskustella keskenämme uskonnollisista/raamatullisista asioista sovinnollisessa ilmapiirissä, kun uskovaiset vetävät tämän tulkinnallisen-kortin hihastaan aina, kun se vain heille parhaiten sopii.
Jos lainaan raamatusta jonkin kohdan esim. saatanaan liittyen, minulle kerrotaan, että se on vertauskuva.
Älä ota sitä kirjaimellisesti.
Keskustelu jatkuu ja nyt vuorostaan uskovainen esittää näkemyksensä ja todistelee sen oikeamielisyyttä raamatulla vaan nytpä se ei enää olekaan vertauskuvallinen.
Miten ihmeessä me, uskonnottomat ja uskovaiset voisimmekaan keskustella keskenämme uskonnollisista/raamatullisista asioista sovinnollisessa ilmapiirissä, kun uskovaiset vetävät tämän tulkinnallisen-kortin hihastaan aina, kun se vain heille parhaiten sopii.
Vastaukset 28
Vanhimmat
tasan samaa. Miksi kirja, joka suoraan tai välillisesti vaikuttaa miljardien ihmisten elämään, on alunperinkään kirjoitettu noinkin sekavaksi ja tulkinnanvaraiseksi? Moni näillä palstoilla huutaa eksytyksestä, jos kerran raamattu on jumalan sanaa, eikös se eksyttäjä ole silloin jumala itse? Olisi antanut selkeät, yksinkertaiset ohjeet, eikä sekavaa paimentolaistarukokoelmaa.
Kaikenlisäksi jokainen hakee raamtusta itselleen mieleiset kohdat, unohtaa muut ja on niin täydellisen oikeassa haukkuessaan naapurilahkon kannattajaa. Noin sekava ja epämääräinen juttu ei herätä luottamusta.
Se on sen takia sellainen kun on,että se ruokkisi mahdollisimman monen mieltä ja antaisi vastauksia moniin kysymyksiin..sääli on vain se että jotkut pitävät noinkin ilmiselvää vedätystä totuutena.
Raamatunkirjoittajat eivät mitään tyhmiä jätkiä ole..he ovat keksineet tavan hallita ihmisiä keskittymällä ihmisen heikkouteen..eli mieleen...ja hyvin näyttää toimivan.
Jeesus sanoi, että: Minä olen tie, totuus ja elämä, eikä yksikään pääse minun isäni luokse muutoin kuin minun kauttani.
Vanha testamentti kertoo Israelista, siellä on myös psalmit, sananlaskut ja niin edelleen.
Uusi testamentti kertoo Jeesuksen syntymästä, elämästä ja kuolemasta, ja siitä kun hän nousi ylös kuolleista. Siellä on myös kerrottu siitä kun lähetyskäsky kaikkialla maailmaan annettiin.
Olen huomannut että Raamatun viisauksia siteeraavat myös sellaiset ihmiset, jotka eivät ole uskossa.
Raamatun kirjoittajat ovat Jumalan Pyhiä, Hänen valitsemiansa ihmisiä, ja ei siinä kirjassa mikään muutu ilman Hänen tahtoansa, koska Jumala on kaikkivaltias.
Minä olen saanut uskostani voimia, ja ennenkaikkea olen iloinen siitä että olen uskossa.
Uskovaisia ihmisiä on paljon tässä maailmassa, ja tulee lisääkin, vaikka maailma näyttäisi pahenevan koko ajan.
toi höpötys ei tosta raamatusta muhun uppoa,mutta jos se sinuun uppoaa ja tekee sinut onnellisemmaksi,niin hyvähän se on.Tosin välillä mietin ihmisen henkisiä voimavaroja ja kykyä käsitellä arkielämää,jos pitää totena tekstiä,mitä on vapaus tulkita kuinka haluaa.
Mutta ei se minulle kuulu mistä kukakin onnelliseksi tulee..pääasia että tulee.Hienoa jos olet onnellinen uskoessasi raamattuun ja saat siitä voimia..minä saan onneni ja voimani muualta.
Kristinuskossahan ei ole oleellista uskoa Jeesukseen tai lunastukseen tai Jahween tai Neitsyt Mariaan
vaan
usko
Raamattuun. Tätä demoaa mainiosti sekin, että erilaisilla kristillisillä lahkoilla voi olla täysin päinvastaisia käsityksiä kristillisistä jumaluuksista, mutta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Raamattu on pyhä kirja ja että siihen täytyy uskoa.
Niinhän se on että tuo raamattu on kirjoitettu tavalla,mikä sysää lukijalleen vastuun sen tulkinnasta..Eli uskovaisen on helppo "perustella" raamattua.
Mutta samanlailla raamatun "totuus" on uskovaisen itsensä päässä,joka saattaa näyttää ihan erilaiselta toisen uskovaisen päässä.
Tämän takia onkin hankala kyseenalaistaa raamatusta mitään,koska se on vaa tulkinnanvaraista tekstiä,joka ymmärretään haluamallamme tavalla.
Jotenka..aivan turha väitellä raamatusta,koska se on vaa tulkintaa.
se ole pääasia, että totuus ymmärretään, vaikka jokaisella olisi erilainen tapansa sitä samaa asiaa ymmärtää, joka jotaa samaan lopputulokseen?
Onhan se mukavaa että totuus ymmärretään,mutta miten niitä totuuksia voi olla monta?
Esim.taivaaseen pääsy:usko ratkaisee...teot usko ratkaisee
Eli onko tuo totuus,vai onko tuossa kaksi eri totuutta?
Ei ihminen pysty elämään täysin synnitöntä elämää, kyllä se armo on tarpeen, teoillansa ei kukaan pelastu, (Raamatussa sanotaan: ettei kukaan kerskaisi).
On se iso paholainen olemassa, ja Raamatussa kerrotaan, että tulee aika kun se päästetään irti. Mutta vartauskuvallisestikin sen voi kyllä selittää.
Se iso paholainen on paljon ihmistä viisaampi, ja erittäin vihainen ja pelottava, joten en halua tässä mainita edes sen nimeä.
Tarviiko sitä pelkää?
Jos se kerran on viisas ja paha, niin en jäisi kyllä siihen sen kanssa riitelemäänkään... vaan lähtisin pois ja turvaisin Jumalaan.
..on aina hauska jutella..tosin jos sen tarkotus olis mut "laittaa nippuu",niin sit juttelu vois olla aika yksipuolista..
Enemmänkin minua pelottaa ihmiset,joiden tarkoitusperiä ei pysty aavistamaa..esim.narkkarit.
joku mörkö jos on tulossa ja tiedetään että se vie kaiken mennessää,nii tervetuloa..ennemmin kohtaan sen tietoisesti kun otan narkkarilta puukon niskaa ilman mitään järkevää syytä.
Kannattaakohon jäädä odottelemaan, jos tietää että se vie kaiken mukanaan? Minusta ajatus on vähän hurja, ja siksi turvaan mieluummin Jumalaan ja lähden pois.
ydinpommilta,
mutta
aika vähän oli rauhanmarsseilla SALT neuvottelujen aikaan k-uskovaisia. Ajattelivatkohan, että tämä paholaisjumaluus on kiinnostuneempi heidän henkilökohtaisesta tumppuunvetämisestään tai valkoisista valheistaan.
Oletusarvo on, että vain Tulkitsija itse tietää, mikä on oikein: muut eivät tiedä. Tulkitsijalla on monesti seuraajia ja voilá, uusi lahko on putkahtanut maailmaan.
Kysymyshän ei missään nimessä ole uskonnollisesta keskustelusta tai filosofisestakaan sen puoleen,
vaan
pelkästään manipulaatiosta. Manipulaatio puolestaan on epäsuoraa vallankäyttöä ja kristinuskossahan nyt onkin varsinaisesti kyse tottelemista ja lainkirjaimen noudattamisesta. Manipulaattorit sopivat teemaan.
BTW, olisi joskus mielenkiintoista keskustella todellisen, aidon kristityn epäilijän kanssa, joka ehdottaa tulkintaa, kyselee mielipiteitä siitä ja ilmaisee milloin ei tiedä, tai kokee hämmentyvänsä. Pari mystikkoa palstoilla pyörii, mutta monet väittävät, etteivät ne olekaan niitä Oikea Oppisia Kristittyjä :D
huomannut.
Että jos joku sanoo noudattavansa vaikka Vuorisaarnan opetuksia niin hänet leimataan vasemistokiihkoilijaksi,ja saatanan kätyriksi.
Uskovaiset ovat ensimmäisenä tuomitsemassa aidot(mitä sillä sitten tarkoitetaankin)kristityt tai ihmiset jotka ovat syventyneet kristinuskoon pintaa syvemmältä.Siis sellaiset joille jokin kristinuskon ns. salattu puoli on auennut.Tai ihmiset jotka kieltäytyvät väkivallasta. Joku pasifistihan ei ole kuulemaa ymmärtänyt mitään koko kristinuskosata koska sotia saa vapaasti kunhan sitä nimitetään puolustukseksi. Voisihan tätä jatkaa mutta riittäköön nyt.
"olisi joskus mielenkiintoista keskustella todellisen, aidon kristityn epäilijän kanssa, joka ehdottaa tulkintaa, kyselee mielipiteitä siitä ja ilmaisee milloin ei tiedä, tai kokee hämmentyvänsä."
Kai se olisi mielenkiintoista, mutta ei tällaisilla palstoilla voi, sillä turpiin tulee molemmilta tahoilta. Olen varovasti yrittänyt, mutta ei siitä tullut mitään. Epäily tai ihmettely ei kelpaa kanssakeskusteleville ateisteille eikä myöskään uskovaisille. Pitää olla varma ja mieluummin äärilaitaa. Se kelpaa. Oiskohan jokin muu palsta sopivampi tuommoiseen keskusteluun? Sen kun tietäs, niin menis sinne.
En ole ikinä saanut tietokoneelta turpaan, japelkäisin jo semmoista joskun tapahtuisi.
Jos sinua ei ole koskaan lyöty sanoilla turpaan, niin voit kiittää onneasi. Yleensä kiivaissa keskusteluissa ei paljonkaan välitetä siitä, miltä toisesta tuntuu. Turpiin vaan.
Mikä sinua epäilyttää?
Sanoillakin voi satuttaa..jopa täällä tsätissä.
Mutta jos laitat tänne mielipiteesi muille puntarointii tai rupeat keskustelua herättämään,nii teet sen omasta tahdostasi.
Jos odotat että et "turpaas" saa,niin todennäkösesti tulet pettymään.Aina löytyy puolesta ja vastaan puhujia..haukkuvia,kannustavia jne.
Eli jos kirjottamasi teksti saa palautetta mihin et ole itse tyytyväinen ja se sinua satuttaa,niin kannattaako tänne kirjottaa?Tosin..voin kokemuksesta kertoa että paskan nieleminen kasvattaa kynnystä..kestää sitä.
Toisaalta voisin näinkin ajatella,että jos joku saa mut asiasta keskustellessa tuntemaan itseni turpaan saajaksi,niin oliskohan hänellä ollut sittenkin joku pointti siinä jutussa,jonka tajuttuani oloni tuntuu turpaan saadulta...Ja sehän on vaa sit hyvä et turpaa tuli..sillon sitä jotain oppi.
Mutta jos puhut nyt sellasista tapauksista,mitkä eivät asiasta puhu,vaan keskittyvät haukkumiseen,niin tarviiko sellasenkaa edes keskustella?..mistä edes keskustelit sellaisenkaan..paskan väristä vai mausta.
Joten mielipidettä kehiin vaa tuli turpaa tai ei..
Ajattelit sitten, että olen kylmä ja kyyninen.
*patistaa lapsiaan pesemään hampaansa ja valittaa aviomiehelleen migreeniä*
Olen kuuma ja kokeva. Loukkaa tunteitani niin, suren sitä parin pilalle menneen työpäivän verran. Osoita ystävällisyyttäni niin, osoitan ystävällisyyttäni myös sinulle. Kun minua silittää nilkasta, minä kehrään.
Mutta, jos epäloogistelua ja hihhulointia (termi opittu palstalla) julistellaan höystettynä ylenkatseellisella tyhmyydellä niin taatusti turpiin tulee. Minusta fundisjulistaminen on loukkaus älyllistä ihmisyyttä vastaan.
Esitit hyvän kysymyksen enkä aio sivuuttaa sitä.
Esitän kuitenkin toisen, mielestäni tärkeän.
Mikä on ei-uskovan ihmisen motiivi keskustella uskovan kanssa Raamatusta ja kysellä kysymyksiä esim. saatanaan liittyen?
Keskustelu on varsin turhauttavaa jos toinen keskustelija jo etukäteen on päättänyt ettei Jumalaa ole ja kyselee ainoastaan siksi koska tahtoo vängätä asioista. Se ei ole rehellistä ja sovinnollista keskustelua.
Raamatun tärkein sanoma on Jeesus. Muut asiat avautuvat sen myötä. Jos et ole kiinnostunut Jeesuksesta, miksi sitten ylipäänsä olet kiinnostunut Raamatusta?
Ainakin itse tahdon yleensä ohjata keskustelun Jeesukseen. Raamatun koko ydin on mielestäni henkilökohtainen suhde Jumalaan Kristuksessa.
Muistakin asioista voidaan toki keskustella mutta ne eivät ole ydin.
Mikä on kysymys - esimerkiksi saatanaa koskien - jossa et ole tyytyväinen saamaasi vastaukseen?
Kerropa esimerkki tuosta vertauskuvallinen ja ei-vertauskuvallinen asetelmasta.
"Keskustelu on varsin turhauttavaa jos toinen keskustelija jo etukäteen on päättänyt ettei Jumalaa ole ja kyselee ainoastaan siksi koska tahtoo vängätä asioista. Se ei ole rehellistä ja sovinnollista keskustelua."
Asiahan nyt käytännön palstatodellisuudessa menee niin, että ns. hihhulikrisse on etukäteen päättänyt, että vain hän on oikeassa. Tämän nerokkaan leimahduksensa ansiosta hän olettaa, ettei hänen tarvitse arvioida tai arvostaa muiden ajatelmia. Mutta olet oikeassa: ei sekään ole rehellistä tai sovinnollista keskustelua. Tämä oikeassaolemisen pakkomielle pätee myös hihhulikristittyjen haastellessa keskenään.
"Raamatun tärkein sanoma on Jeesus. Muut asiat avautuvat sen myötä. Jos et ole kiinnostunut Jeesuksesta, miksi sitten ylipäänsä olet kiinnostunut Raamatusta?"
Olen kiinnostunut uskonnoista, sekä yksityisenä, että kulttuurisena ilmiönä. Kristinuskokin on eräs uskonto.
Toisaalta olen kiinnostunut tarinoista ja mytologioista. Raamatun tarinat ovat osa ihmiskunnan kollektiivista alitajuntaa. Se, ettei hihhulifundiksille sovi raamatun tarinoiden tarkasteleminen metaforisesti, on heidän omaa sivistymättömyyttään. Hihhulikrisseillä ei omista totuuskäsityksistään huolimatta, ole mitään yksinoikeutta sen kummemmin raamatun tulkitsemiseen kuin kristinuskon aikaansaannostenkaan tarkastelemiseen.
"Ainakin itse tahdon yleensä ohjata keskustelun Jeesukseen. Raamatun koko ydin on mielestäni henkilökohtainen suhde Jumalaan Kristuksessa."
Niin. Listaanpa tässä näiden kahden lauseesi taustaoletuksia.
1. Oletat, että sinulla on jonkinlainen ohjaajan rooli, mitä uskonnolliseen keskusteluun tulee. Pidät itseäsi alan auktoriteettina.
2. Oletat tietäväsi, mikä jossakin metaforassa, tarinassa, uskonnollisessa elämässä on oleellisinta jollekin toiselle ihmiselle. Oletat siis kykeneväsi lukemaan toisten ihmisten tunteita ja ajatuksia.
3. Siirtämällä keskustelun mielestäsi sivuraiteilta oitis jeesusteluun, osoitat ettet kunnoita paskaakaan muiden mielenkiinnon kohteita tai kysymyksenasettelua. Ajattelet, että vain sinun tärkeäsi on kaikkien muidenkin tärkeä.
Kiinnostukseni uskontoon ja kristinuskoon sekä sen pyhään kirjaan johtuu siitä, että harrastan kulttuurihistoriaa. Kiinnostukseni myös muihin uskontoihin on laajaa. Tällä hetkellä perehdyn arabimaailman historiaan sekä sen ohella islamiin.
Uskonasioiden esiinottamisessa reaalimaailmassa on kuitenkin aina aktiivisena osapuolena ollut uskovainen. Jehovantodistajat ovella, jotkut kadulla pysäyttävät minut kysyäkseen minulta uskosta jumalaan ja Jeesukseen tai kerran, kun olin ystäväni rippijuhlissa eräs työntekijä aloitti keskustelun uskonasioista kysymällä omasta ripittäytymisestäni.
Viime kesänä luin ulkouimalan kahvilassa kirjaa Rooman historiasta, niin pöytääni enempiä kyselemättä istui mies, joka sanoi; "Ahaa, sinua kiinnostaa historia. Oletko lukenut raamattua?"
Saatana esimerkkinäni oli vain yksi asia, joka nyt tuli mieleeni. Olen toki kysellyt muistakin (mielestäni) raamatun ja uskon omituisuuksista.
Muuten; minua kiinnostaa Jeesuksen historiallisuus.
Sinä selitit itsestäsi vapaaehtoisesti asioita jotka kiinnostavat sinua. Mikäs siinä, jatka vaan tutkimistasi, jos olet niin päättänyt.
Sovinnollisesti keskustelevan ihmisen kanssa asioista voi keskustella sovinnollisesti. Uskovaisen epäsovinnaisesti käyttäytyvän ihmisen kanssa voi keskustella epäsovinnaisesti.