Epäluulo käveli kumarassa pölyistä maantietä pitkin.Paitapusero oli napitettu ylimpään nappiin ja henkselit kulkivat kapean selän yli ristiin.Housujen vyö oli kiristetty mahdollisimman tiukalle ja vyönpää heilahteli kupeella joka askeleella.
Reppu selässä vaikutti raskaalta, vaikkei näyttänyt kovinkaan täydeltä.Taakka oli vuosien varrella kasvanut epämiellyttävistä kokemuksista ja tilanteista, joita hän ei itse pystynyt täysin hallitsemaan.
Epäluulo rapsutti sänkistä leukaansa ja työnsi lakin takaraivolleen.
Mutkan jälkeen Epäluulon silmien eteen avautui näkymä puutarhaan, jonka keskellä kohosi majatalo.
Epäluulo hidasti askeleitaan ja vilkuili ympärilleen.Reppu tuntui taas hivenen raskaammalle.
Väsymys ja uteliaisuus veivät voiton ja haparoiden Epäluulo kolkutti puiseen oveen.
Määrätietoiset askeleet lähestyivät ja Epäluulo tunsi ilmavirran pyyhkivän kasvojaan, kun ovi nykäistiin auki.
Oviaukossa seisoi Suvaitsemattomuus.Pistävät silmät mittailivat tulijaa lasien yli.Ohuet huulet puristuivat viivaksi ja uhmakas leuka kohosi aavistuksen.Epäluulo ehti nähdä kaulalla kiivaan sykkeen, ennen kuin laski hämillään katseensa.
Sanaa sanomatta Suvaitsemattomuus käännähti, otti naulasta ruosteisen avaimen ja ojensi sen kohti Epäluuloa.Epäluulon ojentaessa kätensä, avain pudotettiin siihen.Suvaitsemattomuus pyyhkäisi kiivasti kätensä leningin helmaan, risti ne sen jälkeen rinnoilleen ja nyökkäsi kiivaasti pihan perällä kallellaan seisovaa vajaa kohti.
Epäluulon kääntyessä katsomaan, ovi paukautettiin kiinni.
Joskus päivisin Suvaitsemattomuus jäi tuijottamaan miettivänä pitsiverhojen takaa pihan perälle.Epäluulon laiha ja kumara hahmo piirtyi siluettina ja vajan piipusta kohosi ohut savujuova.
Iltaisin Epäluulo istui vajan kuistilla ja katseli majatalon valaistuja ikkunoita.Muutaman kerran Epäluulo näki jonkun liikkuvan talossa.
Kerran he kohtasivat pihamaalla ja kääntäessään katseensa syrjään Epäluulo ehti huomata pitkän hiuskiehkuran irronneen Suvaitsemattomuuden nutturasta.Tuuli tanssitti kiehkuraa kaulan ihoa vasten.
Suvaisemattomuus käännähti katsomaan Epäluulon perään ja pani merkille kuinka kumara selkä oli hiukan suoristautunut.
Heinikossa kiilteli jotain, taivaalla lentävä harakka huomasi sen ja laskeutui alas.
Innokkaasti hypellen se nokki kuluneen vyön solkea ja raahasi sitä kohti pensaikkoa.
Äh..ja terveiset siivouskomerosta.
Reppu selässä vaikutti raskaalta, vaikkei näyttänyt kovinkaan täydeltä.Taakka oli vuosien varrella kasvanut epämiellyttävistä kokemuksista ja tilanteista, joita hän ei itse pystynyt täysin hallitsemaan.
Epäluulo rapsutti sänkistä leukaansa ja työnsi lakin takaraivolleen.
Mutkan jälkeen Epäluulon silmien eteen avautui näkymä puutarhaan, jonka keskellä kohosi majatalo.
Epäluulo hidasti askeleitaan ja vilkuili ympärilleen.Reppu tuntui taas hivenen raskaammalle.
Väsymys ja uteliaisuus veivät voiton ja haparoiden Epäluulo kolkutti puiseen oveen.
Määrätietoiset askeleet lähestyivät ja Epäluulo tunsi ilmavirran pyyhkivän kasvojaan, kun ovi nykäistiin auki.
Oviaukossa seisoi Suvaitsemattomuus.Pistävät silmät mittailivat tulijaa lasien yli.Ohuet huulet puristuivat viivaksi ja uhmakas leuka kohosi aavistuksen.Epäluulo ehti nähdä kaulalla kiivaan sykkeen, ennen kuin laski hämillään katseensa.
Sanaa sanomatta Suvaitsemattomuus käännähti, otti naulasta ruosteisen avaimen ja ojensi sen kohti Epäluuloa.Epäluulon ojentaessa kätensä, avain pudotettiin siihen.Suvaitsemattomuus pyyhkäisi kiivasti kätensä leningin helmaan, risti ne sen jälkeen rinnoilleen ja nyökkäsi kiivaasti pihan perällä kallellaan seisovaa vajaa kohti.
Epäluulon kääntyessä katsomaan, ovi paukautettiin kiinni.
Joskus päivisin Suvaitsemattomuus jäi tuijottamaan miettivänä pitsiverhojen takaa pihan perälle.Epäluulon laiha ja kumara hahmo piirtyi siluettina ja vajan piipusta kohosi ohut savujuova.
Iltaisin Epäluulo istui vajan kuistilla ja katseli majatalon valaistuja ikkunoita.Muutaman kerran Epäluulo näki jonkun liikkuvan talossa.
Kerran he kohtasivat pihamaalla ja kääntäessään katseensa syrjään Epäluulo ehti huomata pitkän hiuskiehkuran irronneen Suvaitsemattomuuden nutturasta.Tuuli tanssitti kiehkuraa kaulan ihoa vasten.
Suvaisemattomuus käännähti katsomaan Epäluulon perään ja pani merkille kuinka kumara selkä oli hiukan suoristautunut.
Heinikossa kiilteli jotain, taivaalla lentävä harakka huomasi sen ja laskeutui alas.
Innokkaasti hypellen se nokki kuluneen vyön solkea ja raahasi sitä kohti pensaikkoa.
Äh..ja terveiset siivouskomerosta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
lipsahtaa pieni hyväntuulinen kolmen kirjaimen sana tuohon otsikoksi, sain nielaistua. Aika erikoinen tapa lähestyä sanktioavauksen aihetta.. Ja koska sinulle piti antaa toinenkin rangaistus, niin olkoot se sellainen että tarinan on saatava jatkoa.
Valitettavasti joudun nyt poistumaan tältä iltaa, mutta huomenna on päivä uusi. Iloista iltaa KAIKILLE taspuolisesti.
lauantai-illan lempeyttä ... taikis.
oli siis todella vaikea ja nyt on sentään lauantaiehtoo.
Tarinasta kyllä löytyy aikalailla aiheeseen liittyen perusasiat, hiuskiehkurasta vyöhönkin.
Huomenna on lasten kanssa suunniteltu toimintapäivä...voi olla etten kerkiä jatkamaan, mutta katsellaan.
Iloa sinunkin iltaasi.
hiippaili luulon ja muudon komeroon. sieppasi ginipiian ja mopsin ja huideleisi liverrintä persauksillen.
voi sattua vain siivouskomerossa.
Kirjoittaa vai siivota...valitsen ehdottomasti kirjoittamisen.
Kirjoittaa voi pahankin siivon keskellä, mutta siivotessa ei voi kirjoittaa ja pää täyttyy asiosta ja ajatuksista.
kuin suoraan jonkun psykoanalyytikon kynästä.
*kiertää happiviiksinarut naamansa ympäri niin, ettei kielletyt ilmeet pääse framille vahingossakaan... ei auta... on pakko vielä kiristää noita naruja... uuhhh glup, glup, glup*
ala mun avauksessa tukehtumaan.
Tämä ilmeiden pidättely käy jo vaaralliseksi, mitä jos jotain sattuis ja kuka sitten korvaa?
Se kenen avauksessa vahinko tapahtui vai ilmeiden pidätysmääräyksen antanut taho.
koska en osaa sanoa tähän oikein mitään. Samoin on laita monien muiden novellien. Huomasin kyllä kaikki (tai luulen huomanneeni) vihjaukset ja viitteet, perustelut aiheeseen sun muuta. Mutta kun juttu on hyvä, huolella tehty ja hyvin kirjoitettu, mitä siihen voisi sanoa. Mitäpä tässä valtaapitävänä voisi sanoa *huitoo ruutuun ja viittaa toiseen avaukseen*
ja minä kykin siivouskomerossa moppien ja kiillokkeiden seassa ainakin tunnin..*saa yskänpuuskan*
Eikä se ollu novelli vaan tarina ja tarinoissa kaikki on mahdollista.. kaikki voi muuttua tai sitten ei ja puvustuskin oli ja lopussa oli mahdollisuus ja kaiken lisäksi the endi tuli sellaseen kohtaan että jatko-osakin ois mahdollista.
Eiku tää olikin elokuva..*yskii vedet silmissä ja ottaa munkkiyskänlääkettä*
Kaikenl isäksi valaistus oli niin peevelin huono siivouskomerossa että..(huomasin itekkin just äsken)..onkos ennakkoluulo ja epäluulo sama asia..?*hipsii takaisin siivouskomeroon, oikeasti*
-jos olisin joku päivä mokailematta, uskoisin heti maallisen vaellukseni päättyneen..-merli
ei nyt vaan iskisi bronkiitti, tai mitä niitä onkaan. Ootko lukenut uusimpia tutkimuksia, että antibiootit on vaarallisia? En ole eläissäni saanut antibiootteja flunssaan, sen takia mulla ei koskaan flunssaa olekaan. No se siitä.
Tarkoitin vain sanoa että usein novellit on sinänsä niin hyviä että niihin ei oikein osaa sanoa mitään. Hyvä novelli ei ole välttämättä hyvä keskustelunavaus ja sitä rataa.
Siivouskomerossa voi tulla allergiseksi kaikenmaailman aineille. Mitä sä siellä...
ymmärsinhän minä, mutta..*pihisee*
Jaa,mitäkö tuolla komerossa..no kun kukaan ei näe, siellä voi ihan rauhassa hi..hiljaa na..nu..napsutella sormia ennen nukkumaamenoa..*yskii ja pyyhkii kyyneliä*
Unen hetki on retki toiveisiin, unelmiin ja pelkoihin..*öitä*