lainaus exitus ry:n sivuilta:
Kahdeksan teesiä kuolinavun puolesta
On ehkä selvyyden vuoksi sanottava, että eutanasia ei ole mikään elämän päätepisteessä oleva suoranainen tavoite. Jokainen meistä haluaa elää, ja mieluiten mahdollisimman pitkään. Sekin on osa totuutta, että monet saattohoidossakin olevista potilaista haluaisivat koettaa elää; vielä hetken ainakin.
Osalle elämän lahja muuttuu kuitenkin sietämättömäksi taakaksi. Tätä tilannetta varten on oltava mahdollisuus tehdä valintoja. Jos valinta on kuolinapu, niin on eettisesti väärin se häneltä kieltää.
Esitän seuraavat kahdeksan teesiä itse kunkin harkittavaksi:
1. Ihmisellä on oltava oikeus päättää itse omasta elämästään. Ihmisellä on kiistämätön oikeus päättää ja hallita omaa elämäänsä koskevia asioita. Jos hän ei kärsimyksiensä ja fyysisen avuttomuutensa vuoksi pysty kuolemaa itse saavuttamaan, mutta selvästi sitä tahtoo, on häntä autettava. Tätä ei kukaan voi häneltä omien näkemystensä taikka uskontonsa perusteella kieltää.
2. Aktiivinen kuolinapu sitä vaativalle on laupeutta. Nykyinen lääkärietiikka sallii potilaan kieltäytyvän lääkkeistä, juomasta ja ruoasta, mutta ei salli aktiivista kuolinapua tai edes anna nautittavaksi sellaisia lääkeaineita, joiden avulla elämä päättyisi. Potilaan siis sallitaan näännyttää itsensä vaikkapa janoon. Se ei ole eettisesti oikein. Se on sydämettömyyttä ja julmuutta pahimmillaan.
3. Eutanasialaki kunnioittaa yksilön elämää. Lain puuttuminen luo suurta epävarmuutta ja pelkoa. Jos potilas tietää sairastavansa vaikkapa jotakin hivuttavaa ja parantumatonta sairautta, hän väistämättä askaroi sillä visiolla, että hän joutuu avuttomaan tilaan. Kun toivoa kuolinavusta ei ole olemassa, saattaa potilas toimia silloin, kun se vielä on mahdollista. Hän hirttäytyy niin kauan, kun pystyy kiipeämään jakkaralle, ampuu itsensä kun vielä voi koukistaa sormensa ja asettaa aseen piipun suuhunsa tai nielee tappavat lääkkeet, kun vielä kykenee nielemään.
Tietoisuus siitä, että kuolinapua annetaan, jos sitä pyytää, kunnioittaa potilaan elämää. Kun valinnan mahdollisuus on olemassa, hän saattaakin elää elämänsä niin sanottuun luonnolliseen päätepisteeseen saakka. Eutanasialaki siis käytännössä ehkäisee itsemurhia sen sijaan, että aiheuttaisi jonkinlaisen .muodin. tai .ryntäyksen..
4. Eutanasialaki takaa laillisuuden säilymisen. Tällä hetkellä itsemurhassa avustaminen ei ole laitonta, mutta vaikkapa injektioneulalla annettu tappavan lääkeaineen annosteleminen sairaalassa on murha. Itsemurhassa avustaminen on käsitteenäkin jo mahdoton. Sellaisen asian määritteleminen on jokseenkin hämärä tehtävä.
Eutanasialain puute kuvastaa pikemminkin haluttomuutta saattaa hankala asia lailliseen järjestykseen, kuin halua estää eutanasialain soveltamisesta johtuvia ongelmia. Lyhyesti: nyt eletään laittomuuden tilassa.
5. Eutanasialaki selkeyttää lääkärin asemaa. Väitetään, että eutanasialaki aiheuttaisi lääkäreille ongelmia ja eettisiä paineita. Näin väittävät unohtavat kokonaan, että lain puuttuminen aiheuttaa joskus peräti kestämättömiä tilanteita. Lääkärit joutuvat seuraamaan tuskaisten ja kuolevien potilaiden kamppailua ilman toivetta kuoleman tuomasta vapahduksesta. Jos potilas valitsee itsensä näännyttämisen tien, on tapahtuma yhtä julmaa näytöstä kuin kuolemantuomion täytäntöönpano. Pääasiassa lääkärit tietysti helpottavat potilaiden olotilaa lääkityksellä, mutta sitä ei saa antaa tappavaa määrää, jotta ei joudu syytteeseen. Lääkäri saa siis toimia paitsi erittäin raskaassa tilanteessa, myös hyvin heikolla pohjalla.
Selvää tietysti on, että lailla ei myöskään pakoteta lääkäriä toimimaan vastoin vakaumustaan. Eihän esimerkiksi jehovantodistaja suorita verensiirtoja, vaan toimenpiteen suorittaa toinen lääkäri.
6. Uskonto ei ole kuolinavun esteenä. Eutanasialakia tyrmätään usein uskonnollisislla perusteilla. Tämäkin on harhaista, sillä jokainen maailman valtauskonto edellyttää itsensä uhraamista, ja sikäli suoranaista itsemurhaa tietyissä olosuhteissa. Raamatun kuuluisin itsemurhan tekijä lienee muuten sokaistu Simson, joka voimansa takaisin saatuaan sortaa vihollisen palatsin suuret pylväät itsensä ja orjuuttajiensa niskaan.
Selvittämättä on oikeastaan sekin, missä vaiheessa kärsimyksen jalostavasta vaiheesta siirrytään sille turmion tuottavalle puolelle? Väinö Linnan "Tuntemattomassa sotilaassa" taisteluista kauhistunut sotamies Riitaoja kertoo peloissaan haavoittuneesta, joka huusi ensin Jeesusta ja sitten Perkelettä. Linna kuvasi kohtauksessa huomaamattaan koko eutanasiakysymyksen uskonnollisen problematiikan: joutuuko haavoittunut nyt kiroilunsa takia helvettiin vai pääseekö hän noin "hienosti" kärsien taivaaseen? Myöhemminhän karski sotilas Lehto ampuu itsensä vakavasti haavoittuneena. Tekikö hänkin sitten väärin ja joutuuko helvettiin?
Eikö ole kohtuutonta mennä väittämään, että taivaaseen pääsee kärsimällä itsensä järjiltään, mutta se pääsy evätään, jos kuolee omasta tahdostaan ja rauhallisesti?
7. On ristiriitaista kieltää täysivaltaista ihmistä saamasta kuolinapua, mutta velvoittaa hänet lailla tappamaan tai uhrautumaan sotatilassa. Perustuslakimme asettaa jokaiselle valvoitteen asettamaan oma terveys ja elämä vaaralle alttiiksi maata puolustetaessa. Tässä ei ole mitään eettistä ongelmaa. Sen sijaan lain säätäjille on vaikeaa suoda yksilölle oikeutta saada kuolinapuaapua.
8. Eutanasialain kieltäminen heijastaa halua kieltää elämän rajallisuus. Eutanasialain säätää aikanaan Suomen eduskunta. Kysymyksessä on poliittinen päätös, joka tapahtuu normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä. Se edellyttää poliittista rohkeutta, koska eutanasialaki merkitsee samalla elämän päättymisen hyväksymistä. Pitkään yhteiskuntamme ja trendikäs elämänmenomme on lakaissut kuoleman maton alle, kieltänyt sen olemassaolon.
Poliittisilta päättäjiltämme edellytetään realismia hyväksyä se, että jossakin vaiheessa elämä päättyy ja yksilöllä on oltava mahdollisuus saada apua myös kuolemisesa, jos hän niin haluaa.
Päättäjillämme on oltava myös sen verran inhimillisyyttä, että he ymmärtävät, että joskus ja joissakin tapauksissa se on kaikkein armeilain tapa toimia.
Kahdeksan teesiä kuolinavun puolesta
On ehkä selvyyden vuoksi sanottava, että eutanasia ei ole mikään elämän päätepisteessä oleva suoranainen tavoite. Jokainen meistä haluaa elää, ja mieluiten mahdollisimman pitkään. Sekin on osa totuutta, että monet saattohoidossakin olevista potilaista haluaisivat koettaa elää; vielä hetken ainakin.
Osalle elämän lahja muuttuu kuitenkin sietämättömäksi taakaksi. Tätä tilannetta varten on oltava mahdollisuus tehdä valintoja. Jos valinta on kuolinapu, niin on eettisesti väärin se häneltä kieltää.
Esitän seuraavat kahdeksan teesiä itse kunkin harkittavaksi:
1. Ihmisellä on oltava oikeus päättää itse omasta elämästään. Ihmisellä on kiistämätön oikeus päättää ja hallita omaa elämäänsä koskevia asioita. Jos hän ei kärsimyksiensä ja fyysisen avuttomuutensa vuoksi pysty kuolemaa itse saavuttamaan, mutta selvästi sitä tahtoo, on häntä autettava. Tätä ei kukaan voi häneltä omien näkemystensä taikka uskontonsa perusteella kieltää.
2. Aktiivinen kuolinapu sitä vaativalle on laupeutta. Nykyinen lääkärietiikka sallii potilaan kieltäytyvän lääkkeistä, juomasta ja ruoasta, mutta ei salli aktiivista kuolinapua tai edes anna nautittavaksi sellaisia lääkeaineita, joiden avulla elämä päättyisi. Potilaan siis sallitaan näännyttää itsensä vaikkapa janoon. Se ei ole eettisesti oikein. Se on sydämettömyyttä ja julmuutta pahimmillaan.
3. Eutanasialaki kunnioittaa yksilön elämää. Lain puuttuminen luo suurta epävarmuutta ja pelkoa. Jos potilas tietää sairastavansa vaikkapa jotakin hivuttavaa ja parantumatonta sairautta, hän väistämättä askaroi sillä visiolla, että hän joutuu avuttomaan tilaan. Kun toivoa kuolinavusta ei ole olemassa, saattaa potilas toimia silloin, kun se vielä on mahdollista. Hän hirttäytyy niin kauan, kun pystyy kiipeämään jakkaralle, ampuu itsensä kun vielä voi koukistaa sormensa ja asettaa aseen piipun suuhunsa tai nielee tappavat lääkkeet, kun vielä kykenee nielemään.
Tietoisuus siitä, että kuolinapua annetaan, jos sitä pyytää, kunnioittaa potilaan elämää. Kun valinnan mahdollisuus on olemassa, hän saattaakin elää elämänsä niin sanottuun luonnolliseen päätepisteeseen saakka. Eutanasialaki siis käytännössä ehkäisee itsemurhia sen sijaan, että aiheuttaisi jonkinlaisen .muodin. tai .ryntäyksen..
4. Eutanasialaki takaa laillisuuden säilymisen. Tällä hetkellä itsemurhassa avustaminen ei ole laitonta, mutta vaikkapa injektioneulalla annettu tappavan lääkeaineen annosteleminen sairaalassa on murha. Itsemurhassa avustaminen on käsitteenäkin jo mahdoton. Sellaisen asian määritteleminen on jokseenkin hämärä tehtävä.
Eutanasialain puute kuvastaa pikemminkin haluttomuutta saattaa hankala asia lailliseen järjestykseen, kuin halua estää eutanasialain soveltamisesta johtuvia ongelmia. Lyhyesti: nyt eletään laittomuuden tilassa.
5. Eutanasialaki selkeyttää lääkärin asemaa. Väitetään, että eutanasialaki aiheuttaisi lääkäreille ongelmia ja eettisiä paineita. Näin väittävät unohtavat kokonaan, että lain puuttuminen aiheuttaa joskus peräti kestämättömiä tilanteita. Lääkärit joutuvat seuraamaan tuskaisten ja kuolevien potilaiden kamppailua ilman toivetta kuoleman tuomasta vapahduksesta. Jos potilas valitsee itsensä näännyttämisen tien, on tapahtuma yhtä julmaa näytöstä kuin kuolemantuomion täytäntöönpano. Pääasiassa lääkärit tietysti helpottavat potilaiden olotilaa lääkityksellä, mutta sitä ei saa antaa tappavaa määrää, jotta ei joudu syytteeseen. Lääkäri saa siis toimia paitsi erittäin raskaassa tilanteessa, myös hyvin heikolla pohjalla.
Selvää tietysti on, että lailla ei myöskään pakoteta lääkäriä toimimaan vastoin vakaumustaan. Eihän esimerkiksi jehovantodistaja suorita verensiirtoja, vaan toimenpiteen suorittaa toinen lääkäri.
6. Uskonto ei ole kuolinavun esteenä. Eutanasialakia tyrmätään usein uskonnollisislla perusteilla. Tämäkin on harhaista, sillä jokainen maailman valtauskonto edellyttää itsensä uhraamista, ja sikäli suoranaista itsemurhaa tietyissä olosuhteissa. Raamatun kuuluisin itsemurhan tekijä lienee muuten sokaistu Simson, joka voimansa takaisin saatuaan sortaa vihollisen palatsin suuret pylväät itsensä ja orjuuttajiensa niskaan.
Selvittämättä on oikeastaan sekin, missä vaiheessa kärsimyksen jalostavasta vaiheesta siirrytään sille turmion tuottavalle puolelle? Väinö Linnan "Tuntemattomassa sotilaassa" taisteluista kauhistunut sotamies Riitaoja kertoo peloissaan haavoittuneesta, joka huusi ensin Jeesusta ja sitten Perkelettä. Linna kuvasi kohtauksessa huomaamattaan koko eutanasiakysymyksen uskonnollisen problematiikan: joutuuko haavoittunut nyt kiroilunsa takia helvettiin vai pääseekö hän noin "hienosti" kärsien taivaaseen? Myöhemminhän karski sotilas Lehto ampuu itsensä vakavasti haavoittuneena. Tekikö hänkin sitten väärin ja joutuuko helvettiin?
Eikö ole kohtuutonta mennä väittämään, että taivaaseen pääsee kärsimällä itsensä järjiltään, mutta se pääsy evätään, jos kuolee omasta tahdostaan ja rauhallisesti?
7. On ristiriitaista kieltää täysivaltaista ihmistä saamasta kuolinapua, mutta velvoittaa hänet lailla tappamaan tai uhrautumaan sotatilassa. Perustuslakimme asettaa jokaiselle valvoitteen asettamaan oma terveys ja elämä vaaralle alttiiksi maata puolustetaessa. Tässä ei ole mitään eettistä ongelmaa. Sen sijaan lain säätäjille on vaikeaa suoda yksilölle oikeutta saada kuolinapuaapua.
8. Eutanasialain kieltäminen heijastaa halua kieltää elämän rajallisuus. Eutanasialain säätää aikanaan Suomen eduskunta. Kysymyksessä on poliittinen päätös, joka tapahtuu normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä. Se edellyttää poliittista rohkeutta, koska eutanasialaki merkitsee samalla elämän päättymisen hyväksymistä. Pitkään yhteiskuntamme ja trendikäs elämänmenomme on lakaissut kuoleman maton alle, kieltänyt sen olemassaolon.
Poliittisilta päättäjiltämme edellytetään realismia hyväksyä se, että jossakin vaiheessa elämä päättyy ja yksilöllä on oltava mahdollisuus saada apua myös kuolemisesa, jos hän niin haluaa.
Päättäjillämme on oltava myös sen verran inhimillisyyttä, että he ymmärtävät, että joskus ja joissakin tapauksissa se on kaikkein armeilain tapa toimia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samaa mieltä. Tyhjentävästi esitit mielipiteesi.
Itse seurasin mummoni kärsimystä dementoituvana vanhuksena 10 vuoden ajan. Viimeiset viisi vuotta vanhus oli täysin sänkyyn pestävä ja syötettävä, avuton ja itse kärsi siitä kovasti. Lopulta hän oli puhekyvytön, 29 kiloa painava sikiöasentoon painunut ihmishaamu. Silloin ku puhetta vielä tuli, hän pyysi, että pääsisi "papan luo taivaaseen". Se oli hänen jokapäiväinen toiveensa. Toivoin todella, että hän olisi saanut päästä pois aiemmin. Ja toivon, etten itse joudu kyseisen kaltaiseen tilanteeseen, vaan voin esittää kuoleman toiveen, kun sen aika on tullut.
"1. Ihmisellä on oltava oikeus päättää itse omasta elämästään. Ihmisellä on kiistämätön oikeus päättää ja hallita omaa elämäänsä koskevia asioita. Jos hän ei kärsimyksiensä ja fyysisen avuttomuutensa vuoksi pysty kuolemaa itse saavuttamaan, mutta selvästi sitä tahtoo, on häntä autettava. Tätä ei kukaan voi häneltä omien näkemystensä taikka uskontonsa perusteella kieltää."
Ongelmia voi tulla elämän loppuvaiheessa siitä miten ihminen ilmaisee haluavansa kuolla. Jos haluaa aktiivista kuolinapua niin on muutettava Hollantiin sillä Suomessa aktiivinen kuolinapu katsotaan murhaksi. Ehkä lainsäädäntöä olisi muutettava niin että kuolinapua voitaisiin antaa mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista.
"2. Aktiivinen kuolinapu sitä vaativalle on laupeutta. Nykyinen lääkärietiikka sallii potilaan kieltäytyvän lääkkeistä, juomasta ja ruoasta, mutta ei salli aktiivista kuolinapua tai edes anna nautittavaksi sellaisia lääkeaineita, joiden avulla elämä päättyisi. Potilaan siis sallitaan näännyttää itsensä vaikkapa janoon. Se ei ole eettisesti oikein. Se on sydämettömyyttä ja julmuutta pahimmillaan."
Lääkärinetiikka puolustaa elämää ja pyrkii sen säilyttämiseen. Kuolinavun antaminen sopii huonosti tähän etiikkaan. Lääkärit eivät halua toimia eettistä vakaumusta vastaan joten voi olla että pitäisi kouluttaa erikseen eutanasia-asiamiehiä vaikkapa tuomareista, poliiseista, kansanedustajista tai eläinlääkäreistä (kokemusta eläinten lopettamisesta) tai miksei omainen voisi antaa kuolinavun ohjeiden mukaisesti. Uskoisin että läheisen/omaisen olisi helpompi kantaa vastuu asiasta. Eutanasian sijaan olisi mieluummin terminaalihoitoa kehitettävä. Ihminen kuolee sitä paitsi muutamassa päivässä jos nesteitä ei nauti mutta usein omaiset haluavat pitkittää kärsimyksiä ja he vaativat nestehoitoa.
"3. Eutanasialaki kunnioittaa yksilön elämää. Lain puuttuminen luo suurta epävarmuutta ja pelkoa. Jos potilas tietää sairastavansa vaikkapa jotakin hivuttavaa ja parantumatonta sairautta, hän väistämättä askaroi sillä visiolla, että hän joutuu avuttomaan tilaan. Kun toivoa kuolinavusta ei ole olemassa, saattaa potilas toimia silloin, kun se vielä on mahdollista. Hän hirttäytyy niin kauan, kun pystyy kiipeämään jakkaralle, ampuu itsensä kun vielä voi koukistaa sormensa ja asettaa aseen piipun suuhunsa tai nielee tappavat lääkkeet, kun vielä kykenee nielemään.
Tietoisuus siitä, että kuolinapua annetaan, jos sitä pyytää, kunnioittaa potilaan elämää. Kun valinnan mahdollisuus on olemassa, hän saattaakin elää elämänsä niin sanottuun luonnolliseen päätepisteeseen saakka. Eutanasialaki siis käytännössä ehkäisee itsemurhia sen sijaan, että aiheuttaisi jonkinlaisen .muodin. tai .ryntäyksen.."
Jos ihminen haluaa vakaasti tehdä itsemurhan ja on todettu ettei hänellä ole hoidettavaa psykiatrista sairautta kuten masennusta niin hän voi itsemurhayrityksen jälkeen jossain vaiheessa palata kotiin ja yrittää itsemurhaa uudestaan. Se että olisi kuolinapua saatavissa ei välttämättä estä tällaisen henkilön itsemurhaa.
"4. Eutanasialaki takaa laillisuuden säilymisen. Tällä hetkellä itsemurhassa avustaminen ei ole laitonta, mutta vaikkapa injektioneulalla annettu tappavan lääkeaineen annosteleminen sairaalassa on murha. Itsemurhassa avustaminen on käsitteenäkin jo mahdoton. Sellaisen asian määritteleminen on jokseenkin hämärä tehtävä.
Eutanasialain puute kuvastaa pikemminkin haluttomuutta saattaa hankala asia lailliseen järjestykseen, kuin halua estää eutanasialain soveltamisesta johtuvia ongelmia. Lyhyesti: nyt eletään laittomuuden tilassa."
Tällä hetkellä eletään nykyisten lakien mukaan. Jos eutanasialaki olisi voimassa niin tulisi varmasti oikeusjuttuja siitä että jonkun omaisen taholta siitä että ihminen on tapettu laittomasti.
"5. Eutanasialaki selkeyttää lääkärin asemaa. Väitetään, että eutanasialaki aiheuttaisi lääkäreille ongelmia ja eettisiä paineita. Näin väittävät unohtavat kokonaan, että lain puuttuminen aiheuttaa joskus peräti kestämättömiä tilanteita. Lääkärit joutuvat seuraamaan tuskaisten ja kuolevien potilaiden kamppailua ilman toivetta kuoleman tuomasta vapahduksesta. Jos potilas valitsee itsensä näännyttämisen tien, on tapahtuma yhtä julmaa näytöstä kuin kuolemantuomion täytäntöönpano. Pääasiassa lääkärit tietysti helpottavat potilaiden olotilaa lääkityksellä, mutta sitä ei saa antaa tappavaa määrää, jotta ei joudu syytteeseen. Lääkäri saa siis toimia paitsi erittäin raskaassa tilanteessa, myös hyvin heikolla pohjalla.
Selvää tietysti on, että lailla ei myöskään pakoteta lääkäriä toimimaan vastoin vakaumustaan. Eihän esimerkiksi jehovantodistaja suorita verensiirtoja, vaan toimenpiteen suorittaa toinen lääkäri."
Uuden Lääkärilehden artikkelin mukaan vain harva lääkäri haluaa antaa kuolinapua ja todennäköisesti syynä ovat eettiset ongelmat. Ketään voi tuskin pakottaa antamaan kuolinapua vastoin tahtoaan. Lainmuuokset eivät muuta eettisiä periaatteita jotka ovat kehittyneet vuosisatojen ja vuosituhansien kuluessa ainakaan hetkessä. Kuten yllä kirjoitin voisi lähiomainen olla sopiva henkilö antaman kuolinapua sillä hän näkisi näin joko miehensä/vaimonsa/isänsä/äitinsä pääsevän kärsimyksistään.
"6. Uskonto ei ole kuolinavun esteenä. Eutanasialakia tyrmätään usein uskonnollisislla perusteilla. Tämäkin on harhaista, sillä jokainen maailman valtauskonto edellyttää itsensä uhraamista, ja sikäli suoranaista itsemurhaa tietyissä olosuhteissa. Raamatun kuuluisin itsemurhan tekijä lienee muuten sokaistu Simson, joka voimansa takaisin saatuaan sortaa vihollisen palatsin suuret pylväät itsensä ja orjuuttajiensa niskaan.
Selvittämättä on oikeastaan sekin, missä vaiheessa kärsimyksen jalostavasta vaiheesta siirrytään sille turmion tuottavalle puolelle? Väinö Linnan "Tuntemattomassa sotilaassa" taisteluista kauhistunut sotamies Riitaoja kertoo peloissaan haavoittuneesta, joka huusi ensin Jeesusta ja sitten Perkelettä. Linna kuvasi kohtauksessa huomaamattaan koko eutanasiakysymyksen uskonnollisen problematiikan: joutuuko haavoittunut nyt kiroilunsa takia helvettiin vai pääseekö hän noin "hienosti" kärsien taivaaseen? Myöhemminhän karski sotilas Lehto ampuu itsensä vakavasti haavoittuneena. Tekikö hänkin sitten väärin ja joutuuko helvettiin?
Eikö ole kohtuutonta mennä väittämään, että taivaaseen pääsee kärsimällä itsensä järjiltään, mutta se pääsy evätään, jos kuolee omasta tahdostaan ja rauhallisesti?"
En ota kantaa uskonnollisiin asioihin.
"7. On ristiriitaista kieltää täysivaltaista ihmistä saamasta kuolinapua, mutta velvoittaa hänet lailla tappamaan tai uhrautumaan sotatilassa. Perustuslakimme asettaa jokaiselle valvoitteen asettamaan oma terveys ja elämä vaaralle alttiiksi maata puolustetaessa. Tässä ei ole mitään eettistä ongelmaa. Sen sijaan lain säätäjille on vaikeaa suoda yksilölle oikeutta saada kuolinapuaapua."
Yhteiskunnassa on velvollisuuksia ja oikeuksia sen mukaan mitä päättäjät ovat parhaaksi katsoneet. Kuolinavun antaminen katsotaan murhaksi ja siitä säädetään lainmukainen rangaistus. Eettisesti asia on monimutkainen ja ei kypsä kansanedustajien päätettäväksi.
"8. Eutanasialain kieltäminen heijastaa halua kieltää elämän rajallisuus. Eutanasialain säätää aikanaan Suomen eduskunta. Kysymyksessä on poliittinen päätös, joka tapahtuu normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä. Se edellyttää poliittista rohkeutta, koska eutanasialaki merkitsee samalla elämän päättymisen hyväksymistä. Pitkään yhteiskuntamme ja trendikäs elämänmenomme on lakaissut kuoleman maton alle, kieltänyt sen olemassaolon.
Poliittisilta päättäjiltämme edellytetään realismia hyväksyä se, että jossakin vaiheessa elämä päättyy ja yksilöllä on oltava mahdollisuus saada apua myös kuolemisesa, jos hän niin haluaa.
Päättäjillämme on oltava myös sen verran inhimillisyyttä, että he ymmärtävät, että joskus ja joissakin tapauksissa se on kaikkein armeilain tapa toimia."
Voit alkaa vaikuttaa päättäjiin lainsäädännön aikaansaamiseksi. Toivottavasti suostut Suomen ensimmäiseksi eutanasia-asiamiheksi ja autat kuolemansairaiden elämän päättämisessä. Kirjoituksesi perusteella voisit olla sopiva henkilö tällaiseen työhön.
muuta kuin oma ihmettelyni hienon kirjoituksesi jälkeen...ihmisellä on oikeus tappaa sikiö, jolla olisi kaikki mahdollisuudet elämään...mutta ei ole oikeutta vapauttaa elämästä ihmistä, jolla ei ole enää mitään toivoa...kuinka julmia olemmekaan..itsellemme ja läheisillemme.