Kun nyt töllöstäkin tuli yksi Taru Sormusten Herrasta -elokuva, niin heräsipä vaan ajatus että mikä mahtaa olla palstan hellareiden kanta fantasiakirjallisuuteen ja -elokuviin. Nuoruudestani muistan että miekka ja magia -jutut eivät olleet hyväksi uskovaisen perheen vesoille. Ja eikös sitä Harry Potteriakin olla roviolle toivoteltu ihan Suomessakin.
fantasiaa
luopio
17404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Pitäishän sen jokaisen nähdä että nää fantasiajutut sekottuvat entisaikojen pakanallisiin elementteihin kuten trolleihin, noitiin yms saastaan. Jopa usea ei-uskovakin on huomioinnut että nykyajan lapsille suunnatut pätkät ovat aika lailla saaastaa ja katselukelvotonta.
Eli entisaikojen pakanalliset elementit ovat niin turmiollisia että niihin ei saa viitata viihdekirjallisuudessakaan? Entäs vaikkapa seikkailukirjat, joissa liikutaan Intian maisemissa ja tapahtumien ohessa kuvaillaan paikallista kulttuuria uskontoa myöten. Kääntyykö pieni uskova hinduksi sellaista luettuaan?
Vai onko kyse "oikeasta näkökulmasta" eri oppeihin? Eli jumalisen kirjan täytyy kuvailla pakanoiden ja toisinuskovien tapoja pelkästään negatiivisin sävyin, kunnes kirjan henkilöt yksi toisensa jälkeen ottavat Jeesuksen omakohtaiseksi vapahtajakseen ja löytävät ainoan oikean pelastustien.
En tiedä, onko sinulla lapsia, mutta joka tapauksessa: lukisitko heille vanhoja Grimmin veljesten keräämiä satuja iltaisin? Suosittelen. Monet sadut kertovat symbolien kautta tosi osuvasti maailmanmenosta ja ihmisen psyykestä. Ne painivat eri sarjassa kuin modernit, jenkeistä tuotetut profetiasadut.
Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että lastenohjelmissa ja -kirjallisuudessa on taso kirjava. Aikuisfiltteriä tarvitaan mutta millä perusteella?
Eräällä LoTR keskustelupalstalla kävi ilmi, että katoliset ovat omineet ao. tarinan omasta mielestään täysin katolisena. Heistä kysymys on hyvän ja pahan taistelusta ja Silmarilin pantheonin Manwe vain Jahwe hieman muunneltuna.
Kovasti selitettiin, kuinka hienoa ettei kirjassa esiinny esiaviollista seksiä, suhteet ovat yksiavioisia ja yksilön uhraaminen tykinruokana ihanteellista. Myöskin viholliskuvat ovat pelkistettyjä: vääräuskoiset ovat ykskantaan pahoja.
Tolkienhan oli itse katolinen ja omasi vakaan kristillisen maailmankuvan - positiivista sikäli että kristittykin voi olla aidosti luova ja historian myyttejä tutkiva kirjailija. Kieltämättä hänellä on hyvät ja pahat jaettu mustavalkoisesti karsinoihinsa, paitsi päähenkilöt Frodo ja Klonkku. Maailmanlopputunnelmatkin on kuin suoraan Ilmestyskirjasta. Noh, tykkään silti hänen tuotannostaan ihan esteettisin perustein, maailmankuvaani en siihen perusta. Sama pätee myös Raamattuun.
Tolkien oli presbyteeri.
Se oli T. S. Eliot, joka myöhemmällä iällään (dementiako lie) käännähti katolisuuteen.
En nyt 100% varma ole, mutta muistan lukeneeni, että Tolkien oli alkujaan protestantti, mutta kääntyi vaimonsa myötä katolilaiseksi. No yhtä kaikki, miehellä oli selvä kristillinen identiteetti.
Harry Potterin elokuva taru sormusten herrasta on täysin noituutta ja pakanallista.
En anna lasten katsoa noituuteen liittyviä elokuvia ja en myöskään Potterin kirjoja.
Kaikenlaista saastaa ja noituuteen liittyvää mainostetaan ja niitä maailman ihmiset ostaa lapsilleen.
omille pienille lapsilleni nayttaisi kuvaa-- on sen verran kauhu-saastaa,etta saattaisi younet pienilta hairiintya naita 'hirvioita' katseltaessa...
tulee mieleen ilmestyskirjan pedot,monissa kohdin..
Tavalliset teinimutanttininjakilpikonnatkin ovat väkivaltaisempia: puhuu häntä nyt asiasta, josta ei ole mitään tietoa.
onkin tosi tehokasta peloteluainesta pitämään ihmisiä herran pelossa.
etta ne ovatkin totta --elokuvan pedot eivat ole...
Tässä sinun vastauksessasi kivasti on esillä kasvatuksen ja psykopatiavalmennuksen oleellinen ero.
että,ja jos,nykyajan lapset ovat kouluissa ,toiset kiusaajia ja toiset kiusattuja,kun Sormusentaruja syötetään lähes totuuna ja vielä suositellaan,tuollaista alaarvoista moskaa joilla jotkut rikastuvat ,vaikka kylvävät kauhua lasten herkkiin ,vastaanottaivaisiin mieliin.
Opetusministeriö ja kouluviranomaiset pitäisi ottaa asia käsittelyyn ja saada moiset saatanalliset demonihenkiset kirjallisuudet pois lasten ulottuvilta!
Siis kuka syöttää "Sormusentaruja" lähes totuutena? Kyllä kaikki terveet ihmiset, jotka eivät ole saaneet yltiöuskonnollista, vainoharhaista kasvatusta, ymmärtävät että kyse on fiktiokirjallisuudesta. Sitä paitsi Sormusten herra -kirjat ovat sellaisia opuksia että niihin ei ihan pikkulapset tartu ja vastaavissa elokuvissa on 11 vuoden ikäraja.
Millä oikeudella leimaat fantasiakirjallisuuden saatanalliseksi? Nuo em. Sormusten herra -tarinat juontavat juurensa vanhoista anglo-saksisista myyteistä ja käsityksistä. Onko niin, että niitä ei saa ihmisten tietoon tuoda edes viihdekirjallisuuden muodossa? Onko pienen uskovaisen usko niin haurasta, että häntä täytyy varjella kaikelta vieraalta vaikutteelta? Mitä sitten uskonnonopetuksessa tulisi opettaa muista uskonnoista? Joo, älä kerro, arvaan jo...
joka ei edes tunne koko asiaa
etta emme tunne asiaa.meilla tuo elok. tuli tollottimesta kun aikamies poikani kavereittensa kaa
sen katsoi..milla 'rahkeilla 'sina tuollaisia huutelet??
on kolmen elokuvan kokonaisuudesta.
Toisekseen, en nyt oikeastaan tarkoittanut elokuvia, vaan KIRJALLISUUTTA. Suosittelen ahdaspipoisuuteen ja leluttomuuteen myös Philip Pullmannin Universumien Tomu -trilogiaa. Siinä on kristillisyyttä ihan paljon, oikein verevästi ja raamatullisesti kuvattuna.