Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa,
illat sammuvat kylmäään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.
Kas pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.
Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu,
päivät ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Etsin jotain, mikä meiltä unohtunut on,
minkä löytää mä avullasi voisin.
On kesä lyhyt, niin kuin haave saavuttamaton
siitä, mikä oisi voinut olla toisin.
Kai tulet pian ennen kuin pimeään mä jään,
eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon, jolla vielä kaiken saamme kukkaan.
Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu,
päivät ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistonkin,
nyt jo turhaan sä kysyt, minne vie tää.
Nyt rakastan kai vähemmän, kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.
Nyt majakat me näämme, kun myrsky raivoaa,
tuuli vaahtopäiden äänen tänne kantaa.
Ja tärkeintä on sydämmemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.
Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu,
päivät ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
.......Tove Jansson/Esko Elstelä....
Tätä laulua laulan aina kun kävelen yksin pimeässä, ja minua pelottaa aivan hirveästi.
En tiedä miksi, mutta se jotenkin vähentää sitä pelkoa. Aika hassu juttu.
illat sammuvat kylmäään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.
Kas pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.
Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu,
päivät ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Etsin jotain, mikä meiltä unohtunut on,
minkä löytää mä avullasi voisin.
On kesä lyhyt, niin kuin haave saavuttamaton
siitä, mikä oisi voinut olla toisin.
Kai tulet pian ennen kuin pimeään mä jään,
eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon, jolla vielä kaiken saamme kukkaan.
Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu,
päivät ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistonkin,
nyt jo turhaan sä kysyt, minne vie tää.
Nyt rakastan kai vähemmän, kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.
Nyt majakat me näämme, kun myrsky raivoaa,
tuuli vaahtopäiden äänen tänne kantaa.
Ja tärkeintä on sydämmemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.
Kiirehdi rakkain, jos rakkaus kutsuu,
päivät ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
.......Tove Jansson/Esko Elstelä....
Tätä laulua laulan aina kun kävelen yksin pimeässä, ja minua pelottaa aivan hirveästi.
En tiedä miksi, mutta se jotenkin vähentää sitä pelkoa. Aika hassu juttu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.