Täällä on luullakseni muitakin kaalimaan kakaroita ja ihmettelisin nyt kanssanne, miksi Kalia laajalti myös pelätään? Vai onko otokseni vain sattumanvaraisesti vino ja kallellaan pullantuoksuisiin maaäiteihin? Millaiset omat asenteenne ovat?
Itse koen Kalin suojelevaksi.
Itse koen Kalin suojelevaksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On kuten niin monen. Enemmistö ihmisistä on sovinnaisia. Kali kolahti aikoinaan; oli lähellä sieluani; tein kotona pujia Kalille. Viehätti se mustuus ja kauhuelementti; mykkä Himalajan todistaja - Bhairava ja rajaton nälkä joka saa kielen roikkumaan napaan asti.
Kali on yksi puoli Jumalatarta, ja voi kyllä sanoa: yksi puoli minua. Mutta ei koko minä; tunnen enimmäkseen nykyisin seesteisiäkin viboja itseni kanssa. Kalin kanssa on kiva tanssia silloin tällöin pääkallot kilisten kaulassa ja hampaat kalisten.. Kun haluaa nauttia elämästä. Se ei ehkä muita huvita, jotka ovat etäisemmissä väleissä kali-aspektiensa kanssa.
Ajattelen että on VIRHE tehdä mielikuvia Jumalattaresta. Kali ei ole mikään hindulainen ikoni; eikä minkään raamin sisällä. Kali on tässä ja nyt, ja sinussa ja minussa. Se on tietynlainen nälkä sisällä, ja viehätys.. nostalgia de la boue. Syksy on Kalin aikaa...
"Ajattelen että on VIRHE tehdä mielikuvia Jumalattaresta. Kali ei ole mikään hindulainen ikoni; eikä minkään raamin sisällä."
Aivan. Erityisesti Kali kärsii tästä suotta.
Kalin kohtaaminen rauhoittaa, mutta kyse ei ole jännityksen, mielenkiinnon katoamisesta, vaan luovuudesta siitä, että tempovat energiat saavat muotoa. Tämähän ei välttämättä ole kivutonta tai kivaa vrt. vaikkapa lapset (tämä äitinä ja synnyttäneenä).
Kalin suhteen suosikkini tuolla taidepuolella on kuva missä Kali on leikannut päänsä irti ja hänen verensä suihkuaa joka suuntaan (ympärillä neidot suu auki ottavat veren vastaan). Äkkiseltään en löytänyt kuvia aiheesta, mutta esim.
Günter Nitschke: The Silent Orgasm
näitä kuvia sisältää, ja käsittäisin että kyseessä todellakin on Kali, koskapa kuvien jumalattarella on pääkallonauha kaulassa.
En ole mikään erityinen verifriikki (kaikkea muuta), mutta tuo pään irrottaminen mielestäni kuvastaa jotakin hyvin syvällistä henkistä tapahtumaa. Olisiko jonkinlainen oivalluksen tai valaistumisen hetki, vai olisiko sitten sellainen jonkinlainen oman kulttuurinsa "ehtoollinen", eli kuvastaisi sitä miten jumaluus jakaa itsensä kaikkien kanssa! (Harekrishnalaisethan korostavat että Krishna on kaikissa - mikä tietenkin panee miettimään enkä minkä ihmeen takia heillä nainen on AINA alempi olento kuin mies?!)
Heittäydyn taas feministiksi ja totean että naispuolisista jumalista piti varmaankin sen takia päästä pääasiassa eroon (työnnettiin taka-alalle kaikenlaisten sodanjumalien tieltä, vaimoiksi, sisariksi ja tyttäriksi sensijaan että olisivat olleet ÄITEJÄ) että heissä selkeästi läsnä oleva elämä kuolema-kombinaatio oli liian pelottava ajatus.
Elämän antaja ja elämän ottaja... Jotkut ovat halunneet vetää viivan sen ottamisen päälle ja kuvitella että voimme elää ikuisesti. Aina sinä samana olentona mikä nyt satumme juuri tässä elämässä olemaan. Yäk!
"Heittäydyn taas feministiksi ja totean että naispuolisista jumalista piti varmaankin sen takia päästä pääasiassa eroon (työnnettiin taka-alalle kaikenlaisten sodanjumalien tieltä, vaimoiksi, sisariksi ja tyttäriksi sensijaan että olisivat olleet ÄITEJÄ) että heissä selkeästi läsnä oleva elämä kuolema-kombinaatio oli liian pelottava ajatus."
Jees. Vieläi esim. kuukautisveri on ehdoton tabu (sinistä siteissä). Sen sijaan, kun mies-sankari on haavoittunut näytetään häntä mieluusti vertavuotavana, edelleen kyvykkäänä hoitamaan homman kotiin. Veri on elämänvoiman symboli. Veri kuuluu siis miehelle ja kuukatusverta ei ole olemassakaan. Nopea piipahdus yhteiskunta -teeman feminismipalstalla paljastaa, kuinka kammottuna kulttuurimme (miehet) vieläkin naisen valtaantumista elämänvoimaansa pitää. Feminismi -sanakin on etäännytetty sukupuolettomaksi ja vallattomaksi ja vaarattomaksi TASA-ARVOKSI. (Oi, että mä vihaan tätä sosidemokratismia!)
Äitiydestä on tehty kivaa ja kodikasta. Sitähän se ei ole, vaan lähinnä rajojen vetämistä, vaatimista, vittumaista komentamista ja pakottamista vaatteet päälle pakkasella. Joskus tepsivät hellemmät konstit, kuten kiristys tai lahjonta, mutta harvemmin. Hellyydelle täytyy oikein tehdä tilaa, siihen täytyy kiinnittää huomiota ja käyttää siihen kaikki rajanvedolta jne. säästyvät hetket. Varsinainen harrastus.
Mutta aina, kun hirviömäistä vanhaa MatriarkkaJumalatarta tarkastelee lähemmin, paljastuu alta myös se Äiti arkkityyppi, joka rakastaa ja puolustaa poikasiaan. Madonnahan on semmoisen epäterveen perheen edustaja, jossa äiti ei mene väliin, vaikka isä kohtelee väkivaltaisesti lastaan. Mielyttämisen tarpeensa takia ja koskei tajua olevansa keskellä pantheonia, ei siis naiivisti ymmärrä voimaansa.
Nodiid, päivän psykodynamisointi kiintiö on nyt täynnä ja päätös tehty: en ala kirjoittamaan huonoa elämänhallintaopasta.
Ollakseen neitsyt vuonna nolla pitää varmaankin olla vähän helevetin nuori, eli siis lapsi. Miten lapsi voisi tuntea kaikkia niitä äidillisiä tunteita joita kypsä nainen voi tuntea? Ilman kokemusta? Ilman yhtään mitään taustoja, yhtäkkiä jumaluuden paksuksi paukuttamana...
Minulle jotenkin tulee filis että tuo lapsiäiti on todellakin miesten oma fantasia; siitä on riisuttu pois kaikki häiritsevät äidilliset ominaisuudet eli juuri tuo kyky ja tarve hallita kovallakin kädellä. Ei, Neitsythän vain siunailee lapsensa vierellä ja muistaa jokaisessa välissä kuinka lapsi on häntä suurempi ja merkittävämpi, koska on itsensä Jumala.
Äh, miksi taas päädyin k-uskoon...
Vitsin mukaan ei pidä luottaman sellaiseen olentoon joka vuotaa verta, mutta ei kuole. Vitseissä yleensä on aimo ropaus jonkinlaista syvää totuutta mukana... Tässä ilmeisesti pelätään naisen maagisia voimia. Kun mies vuotaa ja on henkihieverissä, tilanne on luonnollinen ja mies on tehnyt jonkin sankariteon minkä hän voi joutua maksamaan hengellään. Naisia sensijaan ei lähetetä tekemään sankaritekoja, koska he ovat sellaiseen aivan liian arvokkaita. Heimo jossa naiset hilluvat aseiden kanssa on tuotapikaa sukupuuttoon kuollut (ja jos ei muuten ole, niin tulevat muiden heimojen kateelliset miehet ja teurastavat moiset amatsonit pois tieltä häiritsemästä, ja sitten vieläpä itkevät perään että voi kun nyt näin menin tekemään että amatsoniakan tapoin - viittaan tässä nyt johonkin taruun mutten muista mihin).
Kaiken menneisyyden tietäen nykyään kaiketi kannattaa aina silloin olla valppaana kun havaitse jossakin tapahtuvan naissukupuoleen kohdistuvaa vähättelyä. Voi miettiä että mistä tämä juontuu. Minkä takia miehet tuntevat tarvetta lannistaa sukupuolen josta he ovat jo aikoja sitten tehneet päätelmän että se on se "heikompi astia"?
Ei sellaista tarvitse vähätellä ja painaa alas jossa ei ole mitään pelättävää...
Pelon takana on voima.
*toistelen tässä itseäni, mutta tämä nyt natsaa tähänkin*