Ihmettelee samalla mitä mahdetaan tarkoittaa nykyaikana niin suositulla ilmaisulla kuin ulospäinsuuntautunut. Onko välimuotoja sisäänpäin vetäytyneisyydelle. Onko ulospäin suuntautuneisuus aina hyvä asia, kuten se näytetään ymmärrettävän. Näissä ympyröissä varmaan on, mutta entä livenä. Omalta kohdaltani tiedän pari tyyppiä, jotka ovat ns. niitä ja että osaavat olla ärsyttäviä kun ovat "munineen" ja kyynärpäitään käyttäen toisten jutuissa aina päsmäämässä, poiketen normaalista iloisuudesta ja eloisuudesta.
Eguja levitellen
koltis
5268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ulospäinsuuntautuneisuudelle ei ole ainakaan räpätäti tai -setä. En tiedä mikä olisi. Seurallinen? - Räpätädit ovat joka paikassa suuna päänä, se on ensinnäkin epäkohteliasta ja toiseksi epäilen kovasti että niin suureen puhemäärään mahtuu melkoisesti juoruja ja valheita, joten yritän välttää tällaisten ihmisten seuraa. He eivät kuuntele mitä toisella on sanottavaa, tai kuulevat vain sen mitä haluavat ja tietävät senkin paremmin.
Sana ulospäinsuuntaunut tuo mieleeni henkilön jonka on helppo tutustua ihmisiin ja jonka seurassa viihtyy.
Nuo kertomasi pari tyyppiä...no, kait hekin ovat ulospäinsuuntautuneita mutta ehkä lisäksi toisten asioihin sekaantuvia suupaltteja ??
Mielestäni täällä palstoilla tuo ulospäinsuuntautuneisuus on paremminkin suotavaa kuin paheksuttavaa. Ajatteles jos kaikki olivat sisäänpäinvetäytyjiä, jokainen tekisi omia avauksia johon kukaan ei koskaan kommentoisi mitään. Tai no, tekisikö sisäänpäinvetäytyvä edes avauksia, siis jokainen tuijottelisi tyhjää ruutua ja ajattelisi että eipähän ainakaan kukaan pääse sekaantumaan mun asioihini eikä avauksiini.....
Niin yleisesti ihmeellisenä hyveenä, että siihen törmää tuon tuostakin. Käsitteenäkin mun mielestä vähän kummallinen. Enivei, mulle tuli vaan jostain tommonen sanonta mieleen ja jäin sitä hetkeksi funtsimaan. Tyhmä avaus, eikä siitä jutunjuurta varmaan enempää synny. Jatkanemme muilla kuvioilla.
Synkällä metsätiellä puhkesi autosta rengas. Vararengas oli mukana mutta tunkkia ei löytynyt mistään. Onneksi puiden raosta kajasti valoa ja autoilijamme lähti kulkemaan sitä kohden. Valo tuli pienestä talosta, jonka pihassa seisoi kolme autoa.
Lähemmäksi päästyään autoilijaamme alkoi kuitenki arveluttaa, että tohtisiko kuitenkaan mennä pyytämään tunkkia lainaksi. Sitten pihaan saavuttuaan hän miettimään, että mahtaako noilla edes tunkkia olla.
Oven kahvaan tartuttuaan autoilijamme ajatteli, että kyllä niillä varmaan tunkki on, mutta tuskin ne sitä kuitenkaan lainaa. Hän kääntyi pois, heitti kiven ikkunasta sisään, ja huusi mennessään: PITÄKÄÄ SAATANA TUNKKINNE!
olevan varsin kehityskelpoisia tyyppejä pinesmaailmassa. Jos osaavat vielä lipaista välillä oikeaan suuntaan, niin avot.
Setä tarvitsisi pari tuollaista. Pitänee lähettää pääkallonmetsästäjät hommiin.