Keskustelu Euroopan unionin jäsenmaiden välisistä turvatakuista on yksi keskeisimmistä kansallista turvallisuuttamme (Nato kysymyksen ohella) tulevaisuudessa määrittävistä tekijöistä.
Unionin vahva ydin Saksa ja Ranska ovat perinteisesti halunneet muodostaa Euroopan unionista joka suhteessa itsenäisempää toimijaa. Britit sitä vastoin ovat usein katsoneet liiallisen eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen painotuksen heikentävän transatlanttisen suhteen merkitystä.
Mitä Suomi haluaa? Haluammeko voimakkaampaa ja itsellisempää Eurooppaa vai tiiviimpää transatlanttista USA:lle alisteisempaa turvallisuusdoktriinia?
Tämän jos minkä luulisi olevan yksi keskeisimmistä kysymyksistä presidentinvaalikampanjassa.
Vanhasen kiemurtelu Lauantaiseurassa oli epämiellyttävää seurattavaa.
"Jos me aloitamme puheen turvatakuista ja muut sanovat ei", niin silloin joudumme vaikeuksiin. Lainaus ei ollut sanatarkka, mutta tuo oli sen ydinsisältö.
Se osoittaa, ettei pääministerimme ole eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen keskustelun ajantasalla. Tuota keskustelua käydään kaiken aikaa, samalla kun me impivaaralaiset hyssytelemme ja yritämme olla kuin, ei meitä olisikaan.
Niinistön avaus on hyvä ja keskustelun soisi jatkuvan.
Itse katson, että turvallisuuden eurooppalaista ulottuvuutta tulee vahvistaa mm. turvatakuulausekkeen muodossa ja muutoinkin.
Itse asiassa toinen päähallituspuolue muistaakseni ulkoministeri Tuomiojan suulla kovaan ääneen puolusti eurooppalaista turvallisuustakuulauseketta ennen perustuslakiäänestystä. Ei keskustelu sen jälkeen ole mihinkään hävinnyt, eikä se häviä sillä, että laitamme kädet korvillemme ja kuvittelemme, ettei sitä ole, kun emme sitä kuule.
Unionin vahva ydin Saksa ja Ranska ovat perinteisesti halunneet muodostaa Euroopan unionista joka suhteessa itsenäisempää toimijaa. Britit sitä vastoin ovat usein katsoneet liiallisen eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen painotuksen heikentävän transatlanttisen suhteen merkitystä.
Mitä Suomi haluaa? Haluammeko voimakkaampaa ja itsellisempää Eurooppaa vai tiiviimpää transatlanttista USA:lle alisteisempaa turvallisuusdoktriinia?
Tämän jos minkä luulisi olevan yksi keskeisimmistä kysymyksistä presidentinvaalikampanjassa.
Vanhasen kiemurtelu Lauantaiseurassa oli epämiellyttävää seurattavaa.
"Jos me aloitamme puheen turvatakuista ja muut sanovat ei", niin silloin joudumme vaikeuksiin. Lainaus ei ollut sanatarkka, mutta tuo oli sen ydinsisältö.
Se osoittaa, ettei pääministerimme ole eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen keskustelun ajantasalla. Tuota keskustelua käydään kaiken aikaa, samalla kun me impivaaralaiset hyssytelemme ja yritämme olla kuin, ei meitä olisikaan.
Niinistön avaus on hyvä ja keskustelun soisi jatkuvan.
Itse katson, että turvallisuuden eurooppalaista ulottuvuutta tulee vahvistaa mm. turvatakuulausekkeen muodossa ja muutoinkin.
Itse asiassa toinen päähallituspuolue muistaakseni ulkoministeri Tuomiojan suulla kovaan ääneen puolusti eurooppalaista turvallisuustakuulauseketta ennen perustuslakiäänestystä. Ei keskustelu sen jälkeen ole mihinkään hävinnyt, eikä se häviä sillä, että laitamme kädet korvillemme ja kuvittelemme, ettei sitä ole, kun emme sitä kuule.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja Vanhanen ei saa EU neuvotteluissa sanaa suustaan. Tuomioja on taas niin ylimielinen, ettei kukaan jaksa kuunnella sitä ja Halonen käy Helsinkiprosessia. Kuka siin nyt ennättäis mistään turvatakuista puhumaan!
kokoomus oli vuosi sitten eduskunnassa hyväksymässä
turvallisuuspoliittisen ohjelman,eikä löytänyt
mitään turvallisuusvajetta mutta nyt....missä se
vihulainen luuhaa. Miksei Niinistö suoraan vaadi
liittymistä NATOON kun niin paljon natottaa....
Turvallisuudeb eurooppalainen ulottuvuus ja natojäsenyys ovat kaksi täysin eri asiaa.
Saksa ja Ranska haluavat korostaa Unionin itsellistä puolustuskykyä yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa.
Iso-Britannia haluaa korostaa transatlanttisen suhteen ensisijaisuutta.
Tämä on kysymys jota Suomessa ei ole edes pohdittu.
Niinistö muistaakseni sanoi viimeisessä julkisessa lausunnossaan, että kaikilla mailla on tietyssä mielessä turvallisuusvaje. Pienillä valtioilla erityisesti, riippuen mm. niiden geopoliittisesta sijainnista.
Kaikkihan tietää (myös venäläiset, sanottiin se ääneen tai ei), että tietyissä olosuhteissa Venäjä saattaa muodostaa Suomen turvallisuudelle konkreettisen uhan.
Erityisesti silloin mikäli ao. maan demokratiakehitys harhautuu pahoin, mikä sekään ei ole poissuljettu mahdollisuus.
Miksi pysyä poissa läntisistä yhteistyöorganisaatioista ja niiden tarjoamasta turvasta, jota tulevaisuudessa saatamme ilmiselvästi tarvita. Ei ehkä nyt, mutta vaikkapa 20 vuoden kuluttua. Silloin pyrkiytyminen yhteistyöhön voi olla liian myöhäistä. Millaisen perinnön haluat lapsillesi jättää?