Olen joissakin, jopa useissa, tapauksissa kuullut kerrottavan naisten toimesta, että he tekevät mieluummin työtä sekatiimeissä (sukupuolten suhteen siis) kuin silkoissa naistiimeissä.
Miesten osalta en ole vastaavaa preferenssiä useinkaan kuullut, vaan esim. miestiimissä miehet voinevat tehdä töitä siinä missä sekatiimissäkin.
Naisten argumentti on, että tiimityö ei onnistuisi niin hyvin naisten kesken.
Itse en ole nainen, joten en voi omaa kokemustani tuoda (muuta kuin, että yhtä kivasti noin omasta mielestäni on mennyt sekä miestiimeissä että niissä seka - joissain tapauksissa naiset tuovat ryhtiä miesten väliseen jorinaan ja parantavat tiimin dynamiikkaa).
Toisaalta... jäin nyt pohtimaan, että esim. viihdealalla on paljon enemmän miesbändejä - menestyneet naiset ovat enimmäkseen sitten solisteja, joilla on mies/sekaorkesteri taustalla... menestyviä silkkoja tyttöbändejä on harvemmassa (tosin itse diggasin Banglesia aikoinani).
Kysyisin ihan sekä naisten että miesten mielipiteitä
a) onko mielestänne mitään todenperää ajatuksella, että naistiimit eivät toimisi esim. niin hyvin kuin sekatiimit?
b) jos on, olisiko kyseessä kulttuurinen tai jostain muista lähtökohdista peräisin oleva tekijä, joka selittäisi asiaa?
(nyt tuli tosin mieleen, että poikasena maalla kyllä maatalousnaiset tulivat vallan hyvin keskenään toimeen, kun olin nurkissa kuuntelemassa... ja tekivät kaikenlaisia yhteisiä juttuja).
Miesten osalta en ole vastaavaa preferenssiä useinkaan kuullut, vaan esim. miestiimissä miehet voinevat tehdä töitä siinä missä sekatiimissäkin.
Naisten argumentti on, että tiimityö ei onnistuisi niin hyvin naisten kesken.
Itse en ole nainen, joten en voi omaa kokemustani tuoda (muuta kuin, että yhtä kivasti noin omasta mielestäni on mennyt sekä miestiimeissä että niissä seka - joissain tapauksissa naiset tuovat ryhtiä miesten väliseen jorinaan ja parantavat tiimin dynamiikkaa).
Toisaalta... jäin nyt pohtimaan, että esim. viihdealalla on paljon enemmän miesbändejä - menestyneet naiset ovat enimmäkseen sitten solisteja, joilla on mies/sekaorkesteri taustalla... menestyviä silkkoja tyttöbändejä on harvemmassa (tosin itse diggasin Banglesia aikoinani).
Kysyisin ihan sekä naisten että miesten mielipiteitä
a) onko mielestänne mitään todenperää ajatuksella, että naistiimit eivät toimisi esim. niin hyvin kuin sekatiimit?
b) jos on, olisiko kyseessä kulttuurinen tai jostain muista lähtökohdista peräisin oleva tekijä, joka selittäisi asiaa?
(nyt tuli tosin mieleen, että poikasena maalla kyllä maatalousnaiset tulivat vallan hyvin keskenään toimeen, kun olin nurkissa kuuntelemassa... ja tekivät kaikenlaisia yhteisiä juttuja).
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ensin ajattelin, että minustakin on ollut kivempi tehdä töitä sekatiimeissä, koska tulen yleensä hyvin toimeen miesten kanssa, mutta.. Oikeastaan viihtyisimmät työyhteisöni ovat olleet lähes pelkkiä naisryhmiä. Niitä on kuiten yhdistänyt vaihva johtajuus, ja vieläpä tällä hetkellä naisjohtajuus.
Miehillä on se etu naisiin verrattuna, että he useimmiten liikkuvat ja touhuavat pienestä pitäen porukoissa, eivät kahdestaan. Ja oppivat pelien ja muun tiimellyksessä hakemaan ja itse määrittelemään paikkansa ryhmässä. Naiset eivät tätä opi. He oppivat olemaan kilttejä tyttöjä, jotka huomioivat toiset ja odottavat toisten huomioivan itsensä hyvän tahdon osoituksena.
Tiimeissä, työporukoissa yms. pitää kuitenkin hakea paikkansa ja johtajan näyttää olevansa johtaja. Alaisille on niin sanotusti näytettävä kaapin paikka, vaikka tekisikin sen sivistyneesti. Ja toimia sen mukaan, mikä paikka itse kullakin missäkin yhteisössä on. Pelin pitää myös olla reilua. Tätä paikanhakua naiset eivät osaa, koska eivät sitä ole kasvunsa aikan opetelleet, eikä heille kukaan ole siitä kertonut. Kun ei tiedä paikkaansa eikä johtaja myöskään saa ottaa paikkaansa, niin siitä seuraa sotkua; paskanjauhamista, kyräilyä, selkäänpuukotusta yms. Siksi ettei peli ole selvää.
Tuo paikan ottaminen on aika helppoa, kun sen oppii. Siitä pitää vain olla tietoinen. Huom. vielä, että esim. tuon johtajan paikan ottaminen ei tarkoita perinteisessä mielessä pomottamista.
...sitten tytöt eivät touhua porukoissa?
Onko mielestäsi kyse jostain syvemmästä kuin kulttuurin luomasta erosta?
Vallitsevan psykologisen teorian mukaan pojat muodostavat ryhmiä helpottaakseen maskuliinisen identiteetin syntymistä. Maskuliininen identiteetti edellyttää irtautumista feminiinisestä äidistä ja tämän takia pikkupojat muodostavat ryhmiä, jossa jokainen tukee toista. Vielä aikuisenakin miehet tiedostamattomasti toteuttavat samaa kaavaa miesten saunailloissa tai esim. joukkuepeleissä.
...tuon teorian mukaan sitten taustahahmoikseen isähahmon, joka on ollut kotona vallitseva hahmo, josta nainen kokee tarvetta irtautua?
...kiitos muuten mielenkiintoisesta jutusta/teoriasta, joka oli minulle uusi.
Kandee pystyä tiimityöhön myös vanhempiensa kanssa. Vai eiks se oo nii hianoo?
...nyt semmoisen herthatieteenalan oma teoria?
...tuota avausta?
a) oletko itse kuullut naisten valittelevan itsesi läsnäollessa, ettei heillä sujuisi oikein yhteistyö juuri naisten kanssa?
b) mistä tulee tämmöinen käsitys sitten ainakin joillekin naisille - ajatus siitä, että naisilla menee keskenään heikommin yhteen synkaten, kuin esim. sekaryhmissä?
Luin kerran Harvardissa työskentelevän psykologian professorin artikkelin. Hänen on tutkimuksissaan todennut että valtaosa liike-elämässä menestyneistä naisista tulee perheistä, jossa isä on ollut voimakas ja menestyvä. Näin ollen tällaisille naisille on kehittynyt hieman "miesmäinen identiteetti" ja näin selittynee usein samaan pakettiin kuuluvat ongelmat seksuaalisuudessa (kuten tiedetään huomattavan moni liike-elämässä menestynyt nainen on sinkku ja lapseton) kun samanaikaisesti on laiminlyöty feminiinisen identiteetin kehittyminen, joka syntyy samaistumalla äitiin.
...stereotyyppi onkin itse asiassa uranaisen kehto?
Mielenkiintoista.
Olisiko feminismi jotain kapinaa sitten "heikkoa äitihahmoa" kohtaan ja halua eriytyä sellaisesta? ... ainakin joissakin tapauksissa?
Simone de Bouvier on sanonut, että raskaus tulisi erottaa naisen sukupuolesta kokonaan, koska nainen jää näin inhimillisen vapauden ulkopuolelle. Kokeneiden psykologien mukaan tällainen ajattelu on hyvin tyypillinen naisilla, joilla irtautuminen äidistä ei ole kunnolla onnistunut.
Eli osassa tapauksissa näin voidaan sanoa.
...voimme summata teoriat seuraavasti.
1.) vahva isähahmo on positiivinen lähtökohta urallaan menestyvälle naiselle.
2.) vahva ja sitova äitihahmo on taas puolestaan luomassa feminististä naishahmoa.
3.) kun taas pojat laumoittuvat noin muutenkin ja porskuttavat elämässä eteenpäin - mutta etenkin ottaakseen etäisyyttä vahvaan ja sitovaan äitihahmoon.
jonnin joutava aihe. Ei ne tiimit ja ryhmät sun muut porukat niistä sukupuolista koostu. Osaava ja tehokas ryhmä koostuu oikein valituista henkilöistä, jotka tuovat osaamisensa sekä persoonansa kautta tarvittavaa tietotaitoa ryhmään.
Kaikenlaista urbaania legendaa liikkuu naisten kyvyttömyydestä työskennellä ryhmänä keskittyen vain toistensa kamapausten arviointeihin. Itse olen työskennellyt sekaryhmissä ja miesryhmissä. Sukupuolten osaanottajamääristä huolimatta on välillä esiintynyt selkäänpuukottamista, vetelehdintää ja muuta asiaan kuulumatonta.
Nykyiseen tiimiimme kuuluu naisia ja miehiä. Hommat pelittää ja kaikki puhaltaa kuuluisaan samaan hiileen. Tieto liikkuu, toisia jeesataan. Toisena päivänä joutuu joku enemmän tekemään ja toisena päivänä joku muu.
On teillä täällä aiheet. Eikö nuot pissavälineiden vertailut kuuluneet sinne hiekkalaatikolle.
Ja mitä tekemistä on jollain rokkitukilla ja tavallisella työntekemisellä?
a) ei o
b) no näitä kulttuurijuttuja on vähän huono sekoittaa. Afrikkalainen käsitys tiimityöskentelystä on varmaan hivenen eroava savolaisen käsityksistä.
Oikein lapsuudesta muistat, että joskus olisi jokunen nainen tullut keskenään toimeen?
...ajattelen.
Kuitenkin etupäässä naisten suusta olen kuullut, että eivät niin mieluusti työskentelisi silkassa naisporukassa kuin esim. sekatiimissä. Useinkin.
Mistä luulisit johtuvan, että naiset korostavat enemmän tämmöistä? Ovatko he uskoneet tuon myytin?
Kyllähän naisten ja miesten toimintatavoissa olevat erot ovat aika hyvin tutkittuja eivätkä mitään kaupunkilegendoja. Ja vastaavat ihmisten arkikäsityksiäkin.
Itse rockyhtyeessä työskennelleenä sanon, että työ nykyisessä työpaikassani ohjelmistokehityksen parissa on tiimityön kannalta sata kertaa helpompaa kuin siinä bändissä. Ei musiikin tekeminen ole todellakaan tavallista työn tekemistä, vaan poikkeuksellisten tryhmätyökykyjen omaavien lahjakkuuksien puuhaa.
että kyseessä on jonkin sortin myytti joka vain ruokkii itse itseään. Tuota käsitystähän viljellään erityisesti kun halutaan korostaa naisten "kyvyttömyyttä" milloin mihinkin asiaan.
Yhtään väheksymättä bändien työtä ja ammattitaitoa voinen kuitenkin syvällä kokemuksen rintaäänellä sanoa, että hivenen eroaa työskentely rockbändissä kuin esim nykyisessä työpaikassani joka on valmistavaa teollisuutta.
Muinoin tuli soiteltua rockbändissä ja työpaikkoja oli erilaisissa studioissa sekä konserttien miksaushommissa (ei mitään stadionimeininkiä vaan ihan pienimuotoista).
ja mitä tulee noihin tutkimuksiin niin olen tavannut ylenpalttista kyvyttömyyttä toimia ryhmässä niin miehissä kuin naisissa. Mikäli jonkun ihmisen sukupuoli tulee esteeksi ryhmän toimimiselle niin vika on ryhmän johtajassa, joka ei saa porukkaa ruotuun.
Arkikäsitykset mm. tällä palstalla ovat monasti ellei jopa aina kärjistettyjä.
Totuuden nimissä en kuitenkaan ole kuin kerran työskennellyt ryhmässä jonka vetäjä oli nainen. Silloin homma pelitti hyvin ja ks. naisen ammattitaito, yleinen tietämys ja osaaminen herättää minussa vieläkin kunnioitusta.
On olemassa sellainen tieteenala kuin sosiaalipsykologia. Siinä tutkitaan ihmisten ryhmässä käyttäytymisen piirteitä, joita eivät seuraa suoraan hänen persoonallisuudestaan. "Työryhmäkyvyt" on yksilöllinen piirre, jossa on suurta vaihtelua, jota kuinkin sukupuolesta riippumatta, aivan kuten sinunkin kokemuksesi osoittaa.
Tässä taitaa käydä niin, että jos tutkitaan kaikkia ryhmiä niin niissä naistiimit toimivat huonommin kuin miestiimit.
Mutta, jos seurataan käyttäytymistä sekaryhmissä, niin naisillahan todetaan olevan kai paremmat ryhmätyökyvyt.
Johtamiskyvyt ovat sitten asia erikseen.
Musiikin tekijöitä on muuten kaikenlaisia. Itse olen aina pitänyt tiimityöstä, mutta useimmat menestyneet yhtyeet ovat aika diktatorisia.
En nyt todellakaan halua ärsyttää ketään, vaan esittää sen mikä minusta on jollain lailla järkeenkäypää.
Miehet ovat olleet hallitsevassa asemassa vuosituhansia. Yhteiskuntien menestyksen suurin salaisuus on tietynlainen "sisäistetty herruus" ja samalla sääntöjen noudattaminen, mikä synnyttää luottamusta.
Miehet saavat kasvatuksen kautta voimakkaan sääntöjen ja nimenomaan tehtyjen sopimusten kunniotuksen. "Mies ei syö sanaansa" jne. ovat miehen käyttäytymistä ohjaavia sananlaskuja.
Sekatiimit toimivat parhaiten, koska miehet pysyttäytyvät helpommin tavoitteissa, joita ryhmälle on annettu. Naisten verrattomat vahvuudet tukevat ryhmän toimintaa.
Toiseksi paras ryhmä on miesryhmä. Siinä on miehen logiikalle ominaista ennakoitavuutta, mutta siitä puuttuu naisellisia vahvuuksia.
Huonoin on naisryhmä, koska se menettää ikään kuin suunnan tässä, eivätkä naiselliset vahvuudet tule esiin.
Voi voi. Yritin asettaa sanani niin nätisti kuin taisin, mutta tämän idean voi kai käsittää väärin. No tällaista halusin sanoa.
hyvin karkeasti yleistäen voin sanoa että on ehdottomasti parempi tehdä töitä joko pelkästään naisporukassa tai miesporukassa niin että itse olen ainoa nainen. riippuen toki lössin koosta ja koostumuksesta! jos hlöt eivät tunne toisiaan kovin hyvin ja heitä on monta flirtti ottaa monasti sijansa. mutta jos naisia on vain yksi eivät miehet ilkeä flirttailla ja ovat tosi nöyrinä ja sukupuolet eivät merkkaa mitään... niinkuin ne harvemmin oikeastikaan merkkaavat mitä nyt lakanoitten välissä.