Jos saisin viedä huomionne hetkeksi jonnekin muualle, kuin tämän palstan henkilöiden pariin.
Koska yksikään ihminen ei ole saari, voidaan olettaa, että jopa herroilla Nasse & co. on olemassa omassa elämässään ystäviä, sukulaisia, tuttavia, työtovereita ja naapureita, jotka edustavat jotakin muuta uskoa, kuin tapaukset itse.
Miten siis toimitte näiden ihmisten kanssa? Entä uskovaiset ateistiystäviensä kesken? En nyt halua alleviivata sitä pointtia, että tuskin kukaan teistä höykyyttää tosiystäviään vastaavanlaisilla purkauksilla, mitä täällä toisiin kohdistetaan, mutta mikä oikeastaan estää niin tekemästä? Vai onko joku jopa tehnyt sen ja seurauksena saanut vähennettyä ystäväpiirinsä käsittämään vain samalla tavalla ajattelevia ihmisiä? Vai olisivatko uskonasiat jonkinlainen tabu, johon ei mielellään puututa oikeassa elämässä?
Miksi tarvitaan kasvottomuutta, jotta uskaltaa leimautua ja varsinkin kyseenalaistaa tai julistaa. Ateistien ja uskovaisten julkiviuhahdukset omissa tapahtumissaan jätän nyt laskuista pois, minua kiinnostaa lähinnä se, miksei kaksi saunan terassilla keskikesän valossa viipyilevää puolituttua puhu vapautuneesti ja avoimesti uskon asioista. Sehän meitä kaikkia ainakin yhdistää, kiinnostaa ja ajaa eteenpäin, lähes fanaattisesti.
Kunnioitusta vai laiskuutta, pelkoa jopa?
Konsensuksen illuusion pyhittämistä?
Kertokaa.
Koska yksikään ihminen ei ole saari, voidaan olettaa, että jopa herroilla Nasse & co. on olemassa omassa elämässään ystäviä, sukulaisia, tuttavia, työtovereita ja naapureita, jotka edustavat jotakin muuta uskoa, kuin tapaukset itse.
Miten siis toimitte näiden ihmisten kanssa? Entä uskovaiset ateistiystäviensä kesken? En nyt halua alleviivata sitä pointtia, että tuskin kukaan teistä höykyyttää tosiystäviään vastaavanlaisilla purkauksilla, mitä täällä toisiin kohdistetaan, mutta mikä oikeastaan estää niin tekemästä? Vai onko joku jopa tehnyt sen ja seurauksena saanut vähennettyä ystäväpiirinsä käsittämään vain samalla tavalla ajattelevia ihmisiä? Vai olisivatko uskonasiat jonkinlainen tabu, johon ei mielellään puututa oikeassa elämässä?
Miksi tarvitaan kasvottomuutta, jotta uskaltaa leimautua ja varsinkin kyseenalaistaa tai julistaa. Ateistien ja uskovaisten julkiviuhahdukset omissa tapahtumissaan jätän nyt laskuista pois, minua kiinnostaa lähinnä se, miksei kaksi saunan terassilla keskikesän valossa viipyilevää puolituttua puhu vapautuneesti ja avoimesti uskon asioista. Sehän meitä kaikkia ainakin yhdistää, kiinnostaa ja ajaa eteenpäin, lähes fanaattisesti.
Kunnioitusta vai laiskuutta, pelkoa jopa?
Konsensuksen illuusion pyhittämistä?
Kertokaa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
No shit, ppunkkari!
Jatankin aapilkut pois kiireessa; ma teen runsaasti public health-duunia seitsemassa kaukana Suomesta olevassa maassa, ja mun jengeissa on enimmakseen jonkinlaisia uskiksia joitten kaa ei ole mitaan ongelmaa koska me, siis me, ja meidan kohteet, me teemme sita duunia eika sita jateta henkiolennoille. Mita ma taalla hengaan palstalla en oikein tieda itsekaan, voin jattaytya pois koska vain. Jossain mun taytyy pitaa ylla suomen kielta, ja uskonto on mua aina jotenkin askarruttanut. Jos mun comportamiento pohottaa, antakaa vinkki ...
Uskonto asia ei suomalaisessa keskustelussa ole juuri esityslistalla. Yleisistä ihmisyyden asioista kyllä pystyy normaalisuomalaisen lähimmäisen kanssa puhumaan mennen tullen ja palatessa.
Jos kerron olevani noita, menetän uskottavuuteni (noh, mitäs sillä nyt muutenkaan tekisi) ja kristillisten harrastelijoiden ihon kyllä nousee kanalihalle ja juttu tyssää siihen, usein myös ystävyys. Asia siis ei ole tapetilla.
Lähimmäisiini ei kuulu ainuttakaan kristillistä intoilijaa: en jaksaisi jatkuvasti vaieta ja varoa puheitani. Toisaalta minua ei kiinnosta vakaa establismenttiin sitoutunut kapitalistinen kokoomuskristillisyyskään. Nämä perusarvojen puolustajat eivät yleensä ole koskaan pohtineet ensimmäistäkään arvoa, eivätkä sitä myös millekään perustavanlaatuiselle anna.
Isolaatio uhkaa. Asun hengellisellä saarella.
>>Jos kerron olevani noita, menetän uskottavuuteni (noh, mitäs sillä nyt muutenkaan tekisi) ja kristillisten harrastelijoiden ihon kyllä nousee kanalihalle ja juttu tyssää siihen>Isolaatio uhkaa. Asun hengellisellä saarella.
Joo makin allekirjoitan, tama saari ei ole hengellinen vaan henkisruumiillinen, se on fuckin iso ja lahes tayteen kansoitettu. Se mika puuttuu on mainitut uskis-"intoilijat" eraita rastaveikkoja lukuun ottamatta, mutta muitakin hauskoja eriskummallisuuksia riittaa, kuten parhaansa yrittavia wannabenoitia, oikeita yksisuuntaisia telepaatteja ja miespuolisia lesboja, jos ymmarratte mita sellaiset mahtavat olla. Taa on naas sairaan siisti saari, ja me pidetaan runsaasti hauskaakin.
Ei tulisi mieleenkään mennä ihan kelle sattuu "tosielämän" toikkaroijalle enää löpisemään niitä näitä katsomuksestani, saati "kokemuksistani"...
Kerran tein sen erehdyksen että avauduin työelämässä ihmiselle joka sillä hetkellä sattui olemaan suurinpiirtein samoilla linjoilla kanssani näissä katsomusasioissa. Eipä ollut kauaa, hurahti k-uskoon. Aika inha olo sitten kun tiesi että hän tietää minusta jotain "jännää" ja haluaisi sopivan hetken tullen sen nujertaa ja minutkin uskoon hurauttaa.
Onnekseni olen kohdannut tosielämässä edes muutamia iippoja joilla on noita edellisten elämien juttuja päässään (se mikä minulle on muodostunut keskeiseksi tekijäksi jo nuorena näissä "uskonasioissa"). Välillä sitä tietysti miettii että tulisiko kuinkakin avoimesti uskon kaapista ulos, mutta kyllä minusta tuntuu että tämä maa edelleen on sellainen tapauskontomaa että kaikkeen vähänkin tavanomaisesta poikkeavaan pitäisi suhtautua aina jotenkin heh heh.
Eikä minua AINA jaksa naurattaa - aivan kuten en ymmärrä minkä vuoksi homon pitäisi tehdä jatkuvaa pilkkaa omasta homoudestaan, en minäkään ymmärrä minkä takia minun pitäisi hirnua itselleni että olenpas huuhaa-ihminen, hih hih ja hah. Höh.
kuvitteletko nyt olevasi uskottava, hehehohoo...
Vaikka tämä ei ole mutalammikko, niin silti sioilla on täällä kuitenkin hauskaa.
röhkeli röh vaan
>>en minäkään ymmärrä minkä takia minun pitäisi hirnua itselleni että olenpas huuhaa-ihminen, hih hih ja hah. Höh.
Oletko multipersoona?
En kirjoittele tälle palstalle enää kovin usein, joten hieman epäilen että täällä kellään olisi tietämystä naureskella minulle. Jos ei tiedä MILLE jonkin ihmisen suhteen pitää nauraa, nauraa tyhjälle.
>>Oletko multipersoona?
...mutta tuskinpa sinä olet perehtynyt täsmälleen siihen mitä minun huuhauteni pitää sisällään. Tällä hetkellä profiilini on pois päältä, mutta ehkä sitten joskus taas huvittaa kaikille esitellä Qadeshaa.
Olen paikalla aina sen mukaan kun sattuu mieleen juolahtamaan. Aina ei juolahda.
on sen verran voimakas sana, että pitänee paikkansa, mutta ei silti estä minua nauramasta yhdelle "persoonastasi".
>Olen paikalla aina sen mukaan kun sattuu mieleen juolahtamaan. Aina ei juolahda.
Ihmiset yleensä epäilevät muita sellaisista teoista joita harrastavat itse.
Siihenhän mustasukkaisuuden riivauskin perustuu: syytetään vaimoa kun itseä himottaisi käydä huoraamassa.
Olet varmaankin siis "Sefu", Reiska, Mirka-parka, Savunarula ja se joku toinen järjen valolle hei-hei sanonut uskispuskisplikka joka täällä aina hekumoi sillä että on Jeesuksen morsian; ja laitetaan päällepäätteeksi pinon päälle vaikka Kylli-tätivainaa, tai jos diggaat enempi eläviä niin Kylli Munaque.
No eipä ole elämäsi ainakaan tylsää. :P
>>Ihmiset yleensä epäilevät muita sellaisista teoista joita harrastavat itse.
Siihenhän mustasukkaisuuden riivauskin perustuu: syytetään vaimoa kun itseä himottaisi käydä huoraamassa.>No eipä ole elämäsi ainakaan tylsää. :P
Ei oikeassa elämässä ihmisiä laiteta paremmuus järjestykseen sen mukaan, jota he sattuvat edustamaan aattellisesti tai uskonnollisesti.
Mutta täällä näkyy olevan eri lait ja käytäntö.
Ja sen jokainen oppii kyllä nopeasti tietämään.
Eipä tuon kannatta kuitenkaan antaa heijastua niihin oikeisiin ihmissuhtesiin millään muotoa.
Ollaan siis ihmisiksi, täälläkin. :)
Perheessäni on ollut äitini ateistinen, eikä minulla ole mitään ongelmia hänen kanssaan, ellei joku ota vakavasti puheeksi sen mihin ja miten uskoo. Minä olen kristinuskovainen, ja itsehillinnällä olen selvinnyt tuostakin tilanteesta ihan hyvin läpi.
Jos joudun tilanteeseen jossa minun on kerrottava mielipiteeni, teen sen, eikä se ole riitelyä. Olen sitä mieltä ja annan hänenkin ajatella miten hän haluaa. Hän ei ole kiivaillut eikä vastustanut sitä että olen uskovainen.
Buddhalaisena on suhteellisen helppoa olla.
Ateistiystäväni hyväksyvät minut, koska kuitenkin olen jollakin lailla ateisti, koska en kerran usko Jumalaan ja ikuiseen kadotukseen (vaikkakin kyllä jälleensyntymään, mikä heistä on lievästi säälittävää).
Kristinuskovaiset ystäväni hyväksyvät minut, koska kuitenkin uskon (edes) kuolemanjälkeiseen elämään (vaikkakin väärällä tavalla, jälleensyntymään) enkä siis ole sillä tavoin ateisti kuin oikeat ateistit ovat.
Agnostikot hyväksyvät minut, koska en esitä jyrkkiä mielipiteitä enkä yritä käännyttää heitä vaan keskustelen rauhallisesti.
Hare krishnatkin hyväksyvät minut (kadulla), koska he pitävät buddhalaista harhateille joutuneena hinduna, mutta oikeilla jäljillä olevana kuitenkin, koska uskon (edes) jälleensyntymään ja meditoin.
Ruusuristiläinen ystäväni hyväksyy minut, koska hänen kanssaan voin ihan oikeasti ja syvällisesti keskustella aivan kaikenlaisista asioista ja meditaatio yhdistää meitä.
Muslimin kanssa en ole osunut vastakkain, enkä wiccan, mutta varmaan hekin hyväksyisivät minut, jos juttelisin mukavia ja tarjoaisin jätskit.
Ja tietysti buddhalaiset ystäväni hyväksyvät minut, niin kuin he yrittävät hyväksyä kaikki elävät olennot, sellaisina kuin he ovat.
tosin olen enempi zeniin kallellaan.
Joten zen buddhalaisena (30 prosenttisena)on helppo olla.
Kaikien kanssa tulee toimeen.
Olen huomannut että muiden uskontojen edustajat tietävät uskonnoista huomattavasti enemmän kuin kirkkoon kuuluvat lajitoverinsa joilla ei ole kristinuskosta mitään tietoa eikä näkemystä. Kirkkoon kuuluva suomalainen ei ole koskaan avannut raamattua, ei tunne kirkon oppeja ja yleisin vastaus uskon asioihin on "en mä tiiä" mutta vakuuttaa silti avuttoman tietämättömänä olevansa kristitty. (Voe voe tuota tekopyhyyden määrää jonka ihminen avimesti harteillaan kantaa.)
Tälläinen suomalainen kristitty suhtautuu sitten muslimeihin ym suurella varuksella niinkuin kaikkeen erilaiseen ja vieraaseen.Joskus hän saattaa näytellä aika onnistuneesti sivistynyttä ja suvaitsevasta ihmistä mutta illuusio sarkyy heti jos tällainen vieraan kulttuurin edsutaja astuu hänen reviirilleen tai kyseenalaistaa mitenkään valkoisen ihmisen erinomaisuuden.
Jo paistaa zenin aurinko risukasaan! Siinä teille metrijeesuksille funattavaa, jos raamatunlauseiltanne ennätätte. Pitäisi nääs yrittää omilla aivoilla ...
määrittele miten sinä ajattelet omilla aivoillasi?
Sehän on Suomalaisten sana. Siellä on jatkuvat saunomiset menossa. Kaipa ne Helvetin ihailiat
tulevat pääsemään perille. Lykkyä vaan tykö