Rihkamakoru lahjana

En ole itselleni toivomassa koruja ollenkaan, joten tilanne ei ole sinänsä akuutti.
Jos ostaisin koruja, niin en voisi kuvitella käveleväni muualle, kuin kultasepän liikkeeseen.
Tätä kaavaa olen myös toteuttanut aina ostoksia tehdessäni. Rihkamat suck´s.

...lahjat vastaan hymyillen heiltä kaikilta ja tunkisin ne pääsiäisenä lasten suklaayllärimuniin.

kultaisia, hopeisia tahi timangeja jakelen. a joskus kuitenkin.

vaan "rihkama" saa loistamaan silmät pikkuprinsessain. helyhelmet kelpaa hyvin, hymynsä on syvin, kun lasinpalaa sormuksessaan kantaa.

voi pitää rihkamakoruja kun oon allerginen ja sekös ukkoa kismittää:)
Lahja on lahja vaikka rihkamana.Kiittäisin ja pistäisin kaappiin.
Ei kaikilla ole varaa ostaa kallista vaikka mieli tekis ja jotkut halpakorut on ihan nättejä.
Lahjan arvoa tärkeempi on ajatus.

saan lapselta rihkamakorun, otan sen ilonmielin vastaan. En osaa kuvitella natiaista taskurahoillaan kultasepänliikkeeseen. Hän antaa lahjan sydämestään. Samasta syystä odotan miehen antavan lahjansa, joten tunkisin rihkamakorun hänen hanuriinsa oli kultu työtön tai ei. Mieluummin ottaisin sitten mieheltä itse tehdyn lahjan, jonka eteen hän olisi nähnyt vaivaa. Se on yhtä suuri arvostuksen osoitus kuin aito koru. Tai olisin yhtä mielelläni ilman, jos rahaa ei ole.

Asia olisi tietysti toinen jos pitäisin rihkamakoruista (enemmän), ja mies tietäisi sen. Noin yleisesti, rinnastan rihkamakorun treffeihin perjantaina vaikka lauantaikin olisi käytössä. Arvostuksesta näissä on kyse miehen ja naisen välillä.

kuin jostain lehden tilaajalahjana,

ja nekin laitan kierrätykseen avaamattomina.

Rihkama ei kait se paha oo.
Pienissä määrin annosteltuna.

Koru on muuten aika jännä lahja.

Vaatii ystävyysSuhteelta aika paljon,
jotta uskaltaa korun ostaa toiselle.

saamiani lahjoja en ole koskaan osannut arvottaa sen mukaan mitä ne ovat mahtaneet maksaa. Niiden arvo on muodostunut siitä symbolimerkityksestä minkä ne ovat sisältäneet.

Sieluani koskettaviin lahjoihin on liittynyt tunne siitä, että antaja on antanut jotain omastaan. Hän on halunnut jakaa kanssani sellaista, joka hänelle itselleen on ollut hyvinkin merkityksellistä. Sain muuten tänäänkin sellaisen lahjan ja olen moisesta häkeltynyt, onnellinen... sellainen yllätysjouluolo.

Jollain tapaa koru lahjana, on minun mielessäni, tapa mennä siitä mistä aita on matalin. Olipa kyse sitten aidosta tai rihkamasta.

Koruakin lahjana osaisin arvostaa toki silloin, jos siihen liittyvä symboliarvo olisi sellainen, joka koskettaa. Se jos lahja on timantti, ei takaa mielestäni sitä, että siihen sisältyisi ajatus. Kaunis kävelylenkiltä löytynyt kivi saattaa sisältää miljoona ajatusta enemmän.

etten nyt osaa kaikille vastailla, tää sanktioavaus on sellainen etten oikein saa siihen otetta. Selvityksenä vielä että nuo rakastajani olivat fiktiivisiä, ei mulla noin montaa ole :))))Kiitos kannanotoistanne.

Ja hymiötön aika loppui mun osalta tällä siunaaman silmäräpäyksellä, ei jaksa enää...

Rihkama on rihkamaa, kuka sitä haluaisi kenellekään antaa?

Kyllä timantit on tyttöjen parhaita ystäviä.