Olen ikävä kyllä useamman kuin kerran kohdannut seurakunnissaan ihmisiin pettyneitä kanssakulkijoita. Heille jotensakin yhteistä on ollut se, että he maan hiljaisina eivät ole uskaltaneet ottaa omaa ääntään käyttöön tai edes kertoa oikein mieltään painavista asioista. On ollut helpompi vaieta kuin olla toista mieltä kun palava sisko/veli/sielunhoitaja tai pastori on uskonasioita heille teroittanut. Tai sitten heillä on ollut elämässään aikoja ja tapahtumia, joita ei ole tohdittu arkoina tuoda sellaisenaan muille. On vain yritetty tavalla tai toisella viestittää hätää tai pahaa oloa. Ja kun kukaan ei sitten kuitenkaan ole asiaa rekisteröinyt niin on vain jättäydytty syrjään tai kärsitty sisäisesti. Miten paljon muut tietävät tällaisia ihmisiä omissa piireissään ja miten heihin on suhtauduttu. Hymyn takana voi olla ahdistus ja kaikki hyvin -ilmaus voi ollakin hätähuuto. Kuinka tartutte tähän hätähuutoon?
gallup
Lappuliisa
2113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielestäni ainoa tie vaikeuksista huolimatta on avautua ja puhua jollekin, vaikka vain rivijäsenelle. Jos voimaa ja rohkeutta puuttuu, niin varmasti rukous auttaa ennen pitkää.
Minusta tuntuu että näitä tosi uudistuksellisia uudestisyntyneitä on yhä enemmän ja enemmän.
Oliskohan niin että on tulossa vielä aika,että uudestisyntyneistä vielä kootaan oma joukkonsa jotka eivät ole kiinnittyneitä mihinkään nykyään olemassa olevaan seurakuntaan tai kattojärjestöön?
Tuleekohan heidän tehtäväkseen jokin erityinen loppukiri,ennen Herran ilmestymistä?
Käskeehän ilmestyskirja erota suuresta babylonista.
Mielestäni se on tänä aikana kaikki järjestäytynyt uskonto.
Lopun ajan uskovat ovat kaikesta rekistöröityneestä uskosta erottautunut uskovaisten joukko.
Heitä ei ohjaa mikään keskusjärjestö.Yksin Jeesus Kristus.
Minä kiitän Herraani siitä että olen irti kaikesta keskusjohtoisesta toiminnasta ja saan lukea yksin Raamattua eikä mitään muuta.