Sanktiot niskassa ja viivasta asiaa vakavalla naamalla. Asiaan löyhästi liittyen kylläkin.
Viivat ovat minulle tuttuja, hukkaviivaa on tehty ja tehdään paljon, turhia mutkia ja kiemuroita joista osan olisi voinut jättää tekemättäkin. Aikaa olisi säästynyt johonkin muuhun.
Ajasta ja viivasta mieleen tulee ystäväni ja viholliseni DEADLINE, tuo pirullinen pikkuveijari joka patistaa minua tekemään työtä.
Joka aamu kun herään, ajattelen että tänään teen työt ajoissa ja näytän kieltä tuolle deadlinelle.
Koskaan ei ole käynyt niin, ei varmaan tänäänkään. Tiedän että yhdessä pakerramme työmme päätökseen tänään kuten kaikkina muinakin päivinä olemme tehneet.
Ei hän ole työkaveri, ei hän ole pomo, ehkä enemmänkin muusan ketale. Ilman häntä en saisi mitään aikaan, se on pakko myöntää.
Jonkinlaisia rasteja ja suunnanantajia nämä deadlinet minulle ovat. Nokka niitä kohti heti kun punkasta pääsee.
En osaa elää ilman ’viime tippaa’ muissakaan asioissa. Harvoin teen mitään etuajassa tai ajoissa vaikka tiedän että niin olisi hyvä. Lumityötkin teen vasta alkukesästä. Tapaamisista myöhästyn aina ja pyrin jopa siirtämään asioita hamaan tulevaisuuteen kaikenlaisin verukkein.
Mitä asioita te hoidatte viime tipassa ja missä olette taas ajoissa liikkeellä? Ja miksi? Hä?
Laitan nyt rastin seinään koska tämän sanktioavaukseni tuli yllätysyllätys etuajassa!
Viivat ovat minulle tuttuja, hukkaviivaa on tehty ja tehdään paljon, turhia mutkia ja kiemuroita joista osan olisi voinut jättää tekemättäkin. Aikaa olisi säästynyt johonkin muuhun.
Ajasta ja viivasta mieleen tulee ystäväni ja viholliseni DEADLINE, tuo pirullinen pikkuveijari joka patistaa minua tekemään työtä.
Joka aamu kun herään, ajattelen että tänään teen työt ajoissa ja näytän kieltä tuolle deadlinelle.
Koskaan ei ole käynyt niin, ei varmaan tänäänkään. Tiedän että yhdessä pakerramme työmme päätökseen tänään kuten kaikkina muinakin päivinä olemme tehneet.
Ei hän ole työkaveri, ei hän ole pomo, ehkä enemmänkin muusan ketale. Ilman häntä en saisi mitään aikaan, se on pakko myöntää.
Jonkinlaisia rasteja ja suunnanantajia nämä deadlinet minulle ovat. Nokka niitä kohti heti kun punkasta pääsee.
En osaa elää ilman ’viime tippaa’ muissakaan asioissa. Harvoin teen mitään etuajassa tai ajoissa vaikka tiedän että niin olisi hyvä. Lumityötkin teen vasta alkukesästä. Tapaamisista myöhästyn aina ja pyrin jopa siirtämään asioita hamaan tulevaisuuteen kaikenlaisin verukkein.
Mitä asioita te hoidatte viime tipassa ja missä olette taas ajoissa liikkeellä? Ja miksi? Hä?
Laitan nyt rastin seinään koska tämän sanktioavaukseni tuli yllätysyllätys etuajassa!
Vastaukset 15
Vanhimmat
ole aika raskasta työntää alkukesästä? Erottuu tietysti paremmin vihreää vasten, ettei joudu turhaan kolailemaan. Tämä ihan vakavalla naamalla.
Maksan laskut etuajassa aina kun se on mahdollista. Tapaamisiin menen mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään, koska on epäkohteliasta antaa toisen odottaa. Rästihommat (kotona) teen sitten kun on inspis tai ihan äärimmäinen pakko.
Niin että ajattelin vaan kysyä, että mikä se on se sellainen deadline? Kuoleeko sitten joku, jos se ylittyy?
=kuolinlinja?
Jokiselta nirri poiees?
Ei varmaan ihan tappolinja mutta takaraja tekemisissä kuitenkin, eikä sitä passaa ylittää tai sanktioita tulee sieltäkin suunnasta. Esim jouluvalmistelujen deadline on yleensä joulu.
Onko täällä jossain joku syöjätär, joka popsii vastauksia päiväruoakseen?
No eihän se sitten niin vakavaa ollutkaan se kuolemalinjajuttu, kerran ei mene henki. Teen kaiken silleen sopivasti ajoissa myöhässä, työt ajallaan, muuten olen laskujeni mukaan noin 8v myöhässä elämäni tässä vaiheessa.
Sian deadline on myös joulu.
Tuo myöhässä tekeminen on kai ainoastaan paha tapa. En tajua miksei siitä pääse eroon vaikka kuinka yrittää. Vai liekö sitten luonnevika. Entiä.
Olitko se sinä? Tunnusta?
Possu on herrrkkua, naminaminami, tosin sen palvaamisessa ei pidä pitää kiirettä. niin siitä tulee oikein, kypsä ja mehevä, hiukan sellainen mureakin.
Niin että piti vaan sanoma, että toivottavasti myöhässä oleminen jatkuu myös siellä viimeisellä deadlinellä, ennen sitä monttujen monttua.
Työni hoidan ajoissa, useimmat asiat jätän viimetippaan ... mutta olen toistaiseksi selviytynyt kaikesta.
Siivoomisen jätän liian myöhäiseksi, tai teen siitä perheen yhteisen hobbyn.
Ruoan laiton jätän aina viimetippaan, se on ehkä useimmiten myöhässä kuin odottamassa.
En koskaan kuntoile liikaa, enkä saa tehtyä itselleni asioita mitkä koen tarpeelliseksi ja tärkeäksi, niistä joustan .. ikään kuin hävitän deadLinen,,, unohdan sen. Itsensä on niin helppo heittää olevinaan tärkeimpien asioiden tieltä pois.
Onko se aina niin että mukavat hommat tekee ajoissa ja ikävät jättää viimetippaan tai jättää kokonaan tekemättä.
Joskus kyllä jotain namihommaa pihtaa ja säästää. Niinku. Ettei hosu sillai.
(vaiko termiiteissä)?
hukkaviiva on mullekin tuttu. ja pirullinen pikkuveijarini patistelee usein minua hukkaviivan läheisyyteen. patistelusta huolimatta käynnit myöhästelevät ja harvenevat, kunnes dealinen kohtaan.
tosin hurmulin näkemys tukee viimeistä tippaa paremmin kuin taikinaisen.
onneksi meitä on monelle asemalle.
olen minäkin. Moinen ominaisuus yhdistetään usein saamattomuuteen, mutta ainakaan meikäläisen kohdalla se ei pidä paikkaansa.
Deadlineorientoituneisuus parhaimmillaan tarkoittaa sitä, että paineensietokyky on ylikehittynyt... jopa niin kehittynt, että parhaiten kykenee toimimaan nimenomaan paineen alla.
Harvassa asiassa myönnän ensi-istumalta olevani huonompi, mutta tässä paineensietokyvyssä minun on kyllä myönnettävä jääväni usein alakynteen jos vertaan itseäni ja Jokista. Jokinen se vain vetää uutta viivaa kun minä olen jo liki dead...
Jäin miettimään tuota turhien viivojen ja mutkien asiaa. Eiköhän se kuitenkin useinn ole niin, että vasta jälkikäteen tiedämme mitkä tehdyistä mutkista ja kiemuroista ovat turhia. Joten, lopulta yksikään tehdyistä kiemuroista ei sitten olekaan turha, koska se on ollut tarpeen siksi, että sen avulla ovat ne oleelliset löytyneet?
vielä viime tipastakin. Minulla on vahva epäilys siitä, että viimetippa on ikuisesti likiarvo, jotain saavuttamatonta. Kuvittelemme usein tehneemme asioita viime tipassa ja saatamme jopa tietoisesti sitä tavoitella, silti koskaan saavuttamatta...
Hyvä niin.
Ne elämän ketunlenkit tajuaa vasta jälkeenpäin. Kuvittelen että jos olen kulkenut koko elämäni suuri suti teipattuna selkään, niin mikä olisi sutin jälki tällä telluksella: aika söheröä menoa, osan turhista lenkeistä voisi pyyhkiä pois. Ehkä sen tietää vasta kun on saapunut viime tipassa sen viimeisen montun reunalle.
Viime tipan jos määrittelee esim viideksi sekunniksi, silloin olen ehtinyt bussiinkin viime tipassa.
kaikki tippa-ajatukset nyt...
Eikö ole upeaa se, että osaamme jakaa, kaiken maailman viimetipatkin...
etsimässä deadlinea, minusta parempi suomenkielinen ilmaisu sanalle deadline olisi:
"kirves kurkulla"