Meitä kristittyjä jatkuvasti syytetään valehtelusta ja siitä, että keksimme juttuja. Johdamme ihmisiä harhaan jne.
Tässä on mielenkiintoinen paradoksi. Jos kristitty uskoo vakaasti asiaansa ja on sen takana, hän mm. noudattaa totuutta. Jos olen kiihkokristitty, noudatan kirjaimmellisesti raamattua, enkä siis voi valehdella koska, se kielletään raamatussa. Ja jos en ole uskossa, miksi levittäisin väärää tietoa ja vielä ottaisin siitä syyt niskoilleni?
Katsotaanpa muutamaa raamatunkohtaa:
"Älä levitä perättömiä huhuja, äläkä suostu auttamaan väriintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen."(2.Moos.23:1)
"Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan."(2.Moos.16)
Joh.14:1-7
Maailman viha Kristuksen seuraajia kohtaan tässä välipalana
Joh.15:18-27
Eli jos minä valehtelen, en ole Kristuksen seuraaja, mutta miksi silloin valehtelisin Hänen tekemistään teoistaan?
Ja jos valehtelen, rikon Jeesuksen opetuksia vastaan, eli en olisi kristitty, mutta koska minua haukutaan uskikseksi ja tosi uskis ei voi valehdella, mikä olisin? Valehtelija vai uskis?
Jumala vihaa valehtelijoita. En minä uskalla valehdella uskostani, hyvänen aika sentään. En minä halua, että Jumala vihaa minua!
Eli jos uskova uskoo vakaasti Jumalan sanaan, hän puhuu siitä eikä voi siis valehdella, koska silloin rikkoisi vakaumustaan vastaan.
Ainoa vale olisi se, jos väittäisin, etten usko.
Ja kukapa puhuu sellaisen asian puolesta johon ei usko.
Eli jos nyt sanot, että minä valehtelen, en ole siis uskis? Koska ei voi olla uskossa, ja valehdella samaan aikaan. Ainakaan Jumalaa koskevista kokemuksista. Silloin rikkoo uskoaan vastaan. Eli jos syytät minua uskikseksi, haukut myös totuuden puhujaksi.
On eri asia, tapahtuuko ihmeitä tai mitä niissä tapahtuu, mutta en minä lähde valehtelemaan ja keksimään tarinoita ja sitten väittäisin olevani uskova.
Ja lopuksi. Ainoa ratkaisu asiaan olisi se, että koko raamattu on valetta, mutta miksi siellä sitten käsketään puhumaan totta?
Tässä on mielenkiintoinen paradoksi. Jos kristitty uskoo vakaasti asiaansa ja on sen takana, hän mm. noudattaa totuutta. Jos olen kiihkokristitty, noudatan kirjaimmellisesti raamattua, enkä siis voi valehdella koska, se kielletään raamatussa. Ja jos en ole uskossa, miksi levittäisin väärää tietoa ja vielä ottaisin siitä syyt niskoilleni?
Katsotaanpa muutamaa raamatunkohtaa:
"Älä levitä perättömiä huhuja, äläkä suostu auttamaan väriintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen."(2.Moos.23:1)
"Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan."(2.Moos.16)
Joh.14:1-7
Maailman viha Kristuksen seuraajia kohtaan tässä välipalana
Joh.15:18-27
Eli jos minä valehtelen, en ole Kristuksen seuraaja, mutta miksi silloin valehtelisin Hänen tekemistään teoistaan?
Ja jos valehtelen, rikon Jeesuksen opetuksia vastaan, eli en olisi kristitty, mutta koska minua haukutaan uskikseksi ja tosi uskis ei voi valehdella, mikä olisin? Valehtelija vai uskis?
Jumala vihaa valehtelijoita. En minä uskalla valehdella uskostani, hyvänen aika sentään. En minä halua, että Jumala vihaa minua!
Eli jos uskova uskoo vakaasti Jumalan sanaan, hän puhuu siitä eikä voi siis valehdella, koska silloin rikkoisi vakaumustaan vastaan.
Ainoa vale olisi se, jos väittäisin, etten usko.
Ja kukapa puhuu sellaisen asian puolesta johon ei usko.
Eli jos nyt sanot, että minä valehtelen, en ole siis uskis? Koska ei voi olla uskossa, ja valehdella samaan aikaan. Ainakaan Jumalaa koskevista kokemuksista. Silloin rikkoo uskoaan vastaan. Eli jos syytät minua uskikseksi, haukut myös totuuden puhujaksi.
On eri asia, tapahtuuko ihmeitä tai mitä niissä tapahtuu, mutta en minä lähde valehtelemaan ja keksimään tarinoita ja sitten väittäisin olevani uskova.
Ja lopuksi. Ainoa ratkaisu asiaan olisi se, että koko raamattu on valetta, mutta miksi siellä sitten käsketään puhumaan totta?
Vastaukset 54
Vanhimmat
Siksi että se on tehty pitämään kansalaisia kurissa ja nuhteessa ja olemaan helposti johdateltavissa.
Niinkö Jeesus opetti? Olemaan helposti johdettavissa? Lue raamattua! Kristinusko ei ole sama kuin kirkko, eikä kirkko ole kristinusko.
Jeesus oli kaikkea muuta kuin heloposti johdateltavissa, samoin apostolit. Lue alkuseurakunnan elämämästä ja kerro kuin kuuliaisia he olivat sekä Rooman että juutalaisten esivallalle!
Minusta tuntuu että iso osa uskovista katsoo että hyvän asian vuoksi voi kertoa rajoitettua tai muunneltua totuutta.
Esimerkiski Pekka Reinikaisen väitteet löydetyistä verisoluista, vaikka hän tietää löydetyn vain verisolujen jättämiä jälkiä. Olen melko varma että Pekka tutkijana tutustui kyllä tarkkaan lähteisiin.
(ei puututa tässä threadissa nyt tähän tämän enempää, vain esimerkkinä)
Tarkoitus pyhittää fundamentalistin keinot. Vai onko aivoissa joku lukko joka ei "näe" todellisuutta?
uskovaisen aivoissa on tietty uskistumisosa-alue, jota lähestyttäessä uskikselle kytkeytyy päälle toinen koodisto asioiden ymmärtämiseen ja tulkitsemiseen.
Sama kristitty apostoli, joka kykenee analyyttisesti pohtimaan vaikkapa koraania, menettää tuon kyvyn jos kirja vaihdetaan raamatuksi.
Uskis ei ilmeisesti itse tuota tiedosta.
Toki osa uskiksista tietoisesti jättää jotain kertomatta, unohtaa mainita mutta hyvän asian nimissä se on sallittua ja sitäpaitsi, eihän se ole valehtelua.
Eroaa ihmisen keskimääräisestä tarpeesta värittää totuutta? Mikä on totuus?
Jos näen, että jonkun vaiva/kipu/ahdistus menee ohi kätten päällä pitämisellä ja uskon, että sen teki Jumala, koska raamatussa sanotaan niin, valehtelenko?
Fundamentalistin ja syvästi uskossa olevan ero on uskonnollisuus. Ja silloin varmaan tarkoitus pyhittääkin keinot. Mutta syvän uskon jakaminen muille ei onnistu, jos valehtelee. Pitää olla rakkautta, armoa ja totuutta.
Eli jos elää raamatun sanaa uskossa todeksi, se on sisäänrakennettu tasapaino, sisäinen armo ja rakkaus. Niitä ihmisiä on tosin hyvin harvassa, luulen.
Mutta hyvä havainto sinulta! Kiitos!
Mutta se ei ole vain uskiksen aivoissa. Itseasiassa homma menee juuri niinpäin, että kun lakkaa asian järkeilemisen ja miettimisen, voi tulla uskoon. Uskonasioissa ei järki auta. Muissa asioissa toki kyllä. Siis ihan arkipäiväisissä asioissa, töissä, kotona jne. Tämä on mahdollista kaikille.
Ja arvaa miksi raamatun ja koraanin välillä on niin? Siksi, että kun ihminen tulee uskoon (tai usko tulee häneen, paremminkin), hänen kykynsä lukea raamattua ei ole enää analyyttistä vaan henkistä. Hengellistä. Itseasiassa silloin oppii myös näkemään kummastakin testamentista, mikä niiden syvempi sanoma on. Jeesus Kristus. Analyyttisesti ja järjellä sitä ei näe, koska se on piilottettu ns. viisailta. Siksi kristinusko on niin yksinkertaista. Siksi taivasten valtakunta on yhtä mutkattomasti ajatteleville kuin lapset ovat jne. Jos yrität tulla uskoon järkeilemällä ja pohtimalla, et onnistu. Ihminen ei tule uskoon ja pysy uskossa päättämällä.
Etkö sinä koskaan jätä mitään kertomatta? Ei uskova ole sen kummempi ihminen kuin kukaan muukaan. Mutta uskoon liittyvissä asioissa en jättäisi mitään salaan, koska kaikkea pitää itsekin koetella ja kriittisesti katsoa. Ja rukoilla. Kaikki ei kuitenkaan ole Jumalasta, niin sanotaan jo raamatussakin.
Miten sinä pohdit analyyttisesti raamattua? Anna jokin esimerkki? Selitä minulle vaikka vertaus miehestä, joka löysi aarteen pellosta ja myi kaiken, jotta kykeni ostamaan sen aarteen.
että "usko on jumalan lahja"? No sanopas sitten, miksi vain osa ihmisistä uskoo? Harrastaako jumala syrjintää?
Kaikki ihmiset eivät halua lahjaa. Nimittäin kun he mieluummin haluaisivat itse maksaa siitä, eli ostaa sen. Mutta lahjan vastaanottaminen.. Se on monelle liian nöyryyttävää. Lahja kylläkin on tarjolla jokaiselle. Mutta se kelpaa vain harvalle.. Sad but true
vai onko se juuri sitä?
ystävältäsi kun hän seuraavan kerran antaa sinulle lahjan.
uskontona on se, että oleellisempaa kuin usko JahweJumalaan tai Jeesukseen tai Marioihin tai PaholaisJumalaan on
usko
Raamattuun. Tämä selittää, miksi henkilöt joista toinen ei tunnusta Jeesusta jumaluudeksi ja toinen ei tunnusta kolmiyhteistä jumaluutta ja neljäs ei piittaa mistään muusta kuin Pyhästä Hengestä ovat kaikki kristittyjä.
Sellaista se on lakiuskonto: kuten luetaan.
Itseasiassa kristityn määritelmään kuuluu se, että tunnustaa Kristuksen jumaluuden ja uskoo kolmiyhteiseen Jumalaan. Esim. jehovantodistajia ei pidetä kristittyinä, koska he eivät täytä näitä kriteerejä.
Suurin osa kristityistä (katoliset ja ortodoksit) eivät sitäpaitsi anna Raamatulle samanlaista auktoriteettiasemaa kuin protestantit ja vain hyvin pieni osa kristityistä (fundamentalistit) tulkitsee Raamattua kirjaimellisesti.
Jokainen kristitty hairahtuu välillä lain seuraajaksi. Se on inhimillistä. Mutta jos tunnustaa Pyhän kolminaisuusen, mitään niistä unohtamatta ja on sisäistänyt niiden keskinäisen suhteen.
On myös muita kriteerejä.
-Pyhä Henki on persoona
-Jeesus tuli lihaksi maan päälle ja todella kuoli ja nousi kuolleista. Ja tietenkin toisiaan se, että Jeesus on Jumalan Poika. Jotku lahkot väittävät, ettei kuollut, oli jo henkiolento. He eivät ole kristittyjä.
-Jeesus Kristus on ainoa tie Isän luokse. Isä lähetti Jeesuksen Taivaasen astumisen jälkeen Pyhän Hengen ihmisille opettajaksi ja puolustajaksi, kirkastamaan sekä Isää että Poikaa.
Ortodokseja ei ole enemmistö, katolisia kyllä. Helluntailaisia on maailmassa eniten heti katolisten jälkeen. Ehkäpä katolisten toiminta kautta aikojen onkin juuri johtunut siitä, että he eivät anna raamatulle auktoriteettiasemaa, vaan palvovat mm. Mariaa ja pyhimyksiä.
Ja mitä on kirjaimellinen raamatun tulkinta? Sen opetuksen vain sanojen noudattamista?
Siinäpä kysymys....;)
Toisaalta Jaina olikin oikeassa, kenttä on hajanainen ja se huolestuttaa kristikuntaa itseäänkin.
Tarkoitin siis kristittyjen enemmistönä katolisia ja ortodokseja yhteenlaskettuna.
Itse olen ortodoksi ja täytyy vähän kommentoida, eli katoliset ja ortodoksit eivät palvo Mariaa ja pyhiä. Jumalaa ainoastaan palvotaan, pyhille osoitetaan kunnioitusta ja heiltä pyydetään esirukouksia.
Katolisen kirkon "toiminta" aikoinaan taisi johtua paavinvallan kasvusta ja siitä, että maallinen valta ja mammona kihahtivat hattuun.
Ihmettee utelias?
Miksi pitää pyhiltä pyytää esirukouksia?
En tunne ortodoksiuskoa kovin hyvin, olen utelias. Minä olen luullut, että Jeesus on ainoa tie Isän luokse (raamatun mukaan), eivät pyhimykset jne. Raamatussa vain ei puhuta mitään pyhien kunnioittamisesta tai siis ei ainakaan nykypainoksissa. Siksi kysyn. Kerro lisää.
Katolisen kirkon vallan syystä olen samaa mieltä.
Voisitteko ystävällisesti käydä kertomassa mielipiteenne muutamilla muillakin palstoilla muutamille raamatulla-päähän tyyppisille toitottajille?
Voitteko myös kertoa, että onko Raamattu mielestänne metaforaa? (Koska minusta se on, joskin joillakin fiktion palasilla ryyditettynä, niin kuin kaikki best-sellerit.)
Voitteko myös kertoa, miten luette Raamattua: mitkä pätkät ovat kirjaimellista totuutta ja mitkä osat metaforaa.
Ja eikun testaamaan:
*mitä mieltä olette homoseksistä ja miksi
*mitä mieltä olette naisen asemasta kristinuskossa ja sen naiskuvista (Bat-Sebasta Marioihin)
*mitä mieltä olette siitä myyttisestä materiaalista, joka kristinuskoon on tarttunut aikain saatossa (zarathustralaisuus, misogynia, kolminaisuusoppi ja dualismi)
*naispappeus
*Jumaluuden feminiininen aspekti
*kristinuskoon sisäänkirjoitettu väkivalta (tappaa saa, muttei murhata: katolisilta opittua)
Lähinnä olen kiinnostunut mielipiteistänne ja siitä, haetteko raamatunlauseita auktorisoimaan aatteitanne. Eikä suinkaan kaikkiin tarvitse vastata.
yst.jännitt.vast.odott.
Jotkut sanovat raamatusta, että kaikki tai ei mitään. Oma mielipide ei oikeastaa vaikuta asiaan. Vuosien varrella suhde raamattuun muuttuu, mutta kuten raamatussa sanotaan, se on Hengen vaikutuksen alla kirjoitettua tekstiä, sitä vois myös täysin ymmärtää Hengen avulla.
Esim. monet Jeesuksen opetukset aukeavat vasta, kun niitä lukee moneen kertaan ja monesti yllättävät.
Pitää myös tuntea juutalainen sen aikainen kulttuuri. Siihen ovat apuna esim. juutalaiset näkeymykset Uudesta Testamentista (ns. messiaaniset juutalaiset, jotka uskovat Kristukseen). Auttaa ymmärtämään Jeesuksen maailmaa hieman paremmin.
Paavali antoi yhden esimerkin naisen asemasta, mutta se on ohje ja pitää sijoittaa taas sen ajan juutalaiseen traditioon. Jeesus taas arvosti kaikkia ja kristinuskossa (Paavali) myös sanotaan:"Ei ole juutalaisia, ei kreikkalaisia, vaan kaikki ovat yhtä Kristuksessa." Vapaa lainaus. Tämä siis tarkoitti sitä, että kaikki Kristuksen seuraajat ovat tasa-arvoisia. Myös naiset. Myös kaikki olivat alussa pappeja, Jumalan pyhiä.
Myyttisestä materiaalista olen samaa mieltä kuin tuo eräs kirjoittaja, joka on laittanut keskustelun aiheesta Jeesus myytti? Tai katso tuo minun laittama linkki sietämättömästä evenkeliumista.
Naispappeuteen otin jo kantaa. Raamatun mukaan kaikkien pitäisi voida olla pappeja.
Kristinuskoon ei sisälly tappamista. Kirkko ja usko eivät ole sama asia. Kts. jälleen Jeesuksen opetukset, kehoittaako hän tappamaan?
En hae raamatunlauseita autoriteetin saamiseksi. Itseasiassa kristitylle rukouselämä on erittäin tärkeä, mutta raamattu opettaa kristittyä miten kehittyä esim. siinä. Kristinusko ei ole uskonto. Pohjimmillaan siis. Se on elävä ja toimiva suhde Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman sovituksen ansiosta.
Raamatussa sanotaan, että kun ihminen ottaa Jeesuksen Vapahtajakseen, hänestä tulee uusi luomus Kristuksessa.(2.Kor. 5:17) Vanhaa identiteettiä eikä luonnetta ole. Muutos voi olla nopea (Herätys) tai pitkä kypsyminen.
Tällainen ihminen lukee myös raamattua erilailla.
Hän näkee VT:n ja UT: vuoropuhelun aivan eri tavalla, hän on irti lakikeskeisyydestä (jota raamatulla päähän lyöminen edustaa), hänen toimintaansa kuvaa yhä enemmän rakkaus ja armo. Täydellistä hänestä ei tule kuitenkaan. Hän on ihminen. Mutta hyvin läheisessä suhteessa Jumalaan. Ihminen saa yhä enemmän vastauksia rukouksiinsa ja tämä myös vahvistaa uskoa.
Minä näkisin, että Jeesuksen keskeinen sanoma on juuri Johanneksen evankeliumissa. Mutta ei voi korostaa vain yhtä.
Koko raamattu tähtää vain yhteen tapahtumaan. Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Lunastuskseen, jolla vihollinen on voitettu. Hän teki sen, mikä jokaisen pitäisi syntien takia tehdä. Silloin ja nyt. Eli en tiedä mitä pidän metaforina ja mitä kirjaimellisena. Minulle esim. Israelin kansan matka Egyptistä edustaa uskovan matkaa synnin orjuudesta vaikeuksien kautta Luvattuun maahan.
Koko raamattu kertoo mielestäni matkasta Luvattuun maahan, joka juutalaisille oli Israel, mutta nykyuskoville se on Taivas. Kummasakin on kuvaavaa ehdoton luottamus Jumalan johdatukseen ja perille pääsyyn. Isarel on edelleen Jumalan kansan koti. Vanhassa Testamentissa Jumala lupaa Aabrahamille ettei hylkää kansaansa. Moni nykykristitty kuvittelee, että Jumala hylkäsi juutalaiset, koska he hylkäsivät Jeesuksen Messiaana. En usko. Me olemme hylänneet juutalaiset. Meidänhän pitäisi kiittää heitä, sillä muutenhan Jeesus ei olisi joutunut ristille... Ja koko homma olisi mennyt pieleen...;)
Minä uskon, että Israelilla tulee olemaan vielä hyvin merkittävä rooli maailman tilanteessa. Siellä on kuitenkin kolmelle uskonnolle yhteinen pyhä kaupunki. Jerusalem. Jeesuksen kotimaa ei voi olla Jumalalle yhdentekevä. Jeesus oli juutalainen. Sitä ei pidä unohtaa. Paavali oli juutalainen ja apostolit olivat. Jännityksellä odotellaan... Ilmestyskirjan mukaan tulee vielä yksi maailmanuskonto ja kristittyjä vainotaan. Moni seurakunta on tämän takia joskus aiemmin kieltänyt yhteyden muihin kristittyihin, koska on luultu kristittyjen yhteyden olevan merkki lopunajasta...
Mikähän se uusi uskonto voisi olla? Islam? Vallan ja rahan valta? Kumpikin näyttää hyvin leviävän maailmassa. Materialismi jopa jo kehitysmaihinkin....
No jaa... Lähinnä hypoteettista pohtimista tuo.
No, joo taisipa tulla jaariteltua...
Totta, että Kristus on ainoa tie. Ja kirkko on Kristuksen ruumis maan päällä. Pyhät taas, samoin kuin kaikki edesmenneet kristityt ovat osa taivaallista seurakuntaa, joka on ihan yhtä tärkeä ja todellinen, kuin tämä maallinen seurakuntakin. Pyhiltä voi pyytää esirukouksia puolestamme ja me voimme itse rukoilla edesmenneiden läheistemme puolesta. Ei meidän todellakaan pidä pyytää pyhiltä esirukouksia, mutta voimme halutessamme niin tehdä ihan samoin, kuin voimme pyytää ystäviämme rukoilemaan puolestamme. Jokainen kristitty tietää, että välillä tulee päiviä jolloin rukous ei suju, ei löydy sanoja tms. Silloin voi olla helpottavaa huokaista taivaalliselle esirukoilijalleen: "Pyhä Ariadne, rukoile Jumalaa puolestani."
Totta, että ei ainakaan minun Raamatustani löydy mitään suoranaisesti tästä kertovaa. Silti pyhien kunnioittaminen on tärkeä osa hyvin varhaista kristillistä traditiota.
"Voisitteko ystävällisesti käydä kertomassa mielipiteenne muutamilla muillakin palstoilla muutamille raamatulla-päähän tyyppisille toitottajille?"
Heh, joskus on tehnyt mieli, mutta en viitsi alkaa riidellä. Kukin uskoo miten uskoo ja mitä minä siihen vastaan vänkäämään :) .
Raamatussa on paljon metaforaa, paljon kirjaimellista totuutta, runoutta, filosofiaa ja kaikkea siltä väliltä. Esim luomiskertomusta minä luen symbolisesti, minulle se on samantapainen kertomus kuin Kristuksen monet vertaukset. Evankeliumit luen taas pääasiassa melko kirjaimellisesti. Raamattua lukiessa on tärkeää oikea henki, hyvä tarkoitus ja tietynlainen sisälukutaito. Jos Raamattua lukee kuin piru Raamattua, jälki on pahaa, edusti lukija sitten mitä maailmankatsomusta tahansa.
Ja eikun testaamaan:
*mitä mieltä olette homoseksistä ja miksi
Minusta se on syntiä, koska kirkko opettaa niin. Toisaalta niin on juoruileminenkin, mikä on oma helmasyntini, josta en tahdo päästä eroon. Minulla on homoseksuaalisia ystäviä ja pyrin olemaan tuomitsematta heidän elämäntapaansa. Me olemme kaikki syntisiä ja kukin tekee itse omat valintansa.
*mitä mieltä olette naisen asemasta kristinuskossa ja sen naiskuvista (Bat-Sebasta Marioihin)
Kristinuskon historian aikana toki naisen senhetkinen asema on vaikuttanut sen naiskuvaan. Oman kirkkoni tämän hetken naiskuvasta ei ainakaan ole pahaa sanottavaa: Onhan kirkon kunnioitetuin ihminen naispuolinen.
*mitä mieltä olette siitä myyttisestä materiaalista, joka kristinuskoon on tarttunut aikain saatossa (zarathustralaisuus, misogynia, kolminaisuusoppi ja dualismi)
Minusta on mielenkiintoista kuinka paljon samankaltaisia elementtejä maailman uskonnoista ja myyteistä löytyy. Uskon, että tämä kertoo siitä, että ollaan saman totuuden alkulähteillä. Niin kauan kuin myyttinen materiaali on kristinuskon hengen mukaista asia on ok (esim. platonilaisuuden ja uusplatonilaisuuden vaikutus). Misogynia ei tietenkään ole.
*naispappeus
Hyväksyn kirkon kannan.
*Jumaluuden feminiininen aspekti
Jumalalla ei ole sukupuolta. On ihan yhtä väärin sanoa, että Jumala on naispuolinen, kuin että tämä on miespuolinen. Jumala on maallisten rajoitteiden (aika, paikka, sukupuoli) ulkopuolella. Jos Jumalaa kuvataan jommalla kummalla sukupuolella, kyse on aina metaforasta (kuten puhuteltaessa Jumalaa Isäksi).
*kristinuskoon sisäänkirjoitettu väkivalta (tappaa saa, muttei murhata: katolisilta opittua)
Kristinusko kieltää tappamisen. Kristinusko on väkivallattomuuden uskonto. Tähän voisin vaikka paiskata raamatunkohdan, jos jaksaisin etsiä sen, eli kohdan, jossa Kristus käskee kääntämään lyöjälle toisen posken.
Lue Room.8:26-27, jossa Paavali puhuu Pyhän Hengen rukousavusta ja pyhistä. Me näemme Jumalan pyhät kaikkikina kristittyinä, joilla on uusi elämä Kristuksessa. Eli tuon raamatunkohdan perusteella voisi ajatelle, ettei minun tarvitse rukoilla edesmennyttä kristittyä rukoilemaan puolestani, vaan Pyhää Henkeä. Pyynnön voi myös esittää suoraan Kristukselle.
Toki voi varmaan rukoilla muitakin pyhiä, ei kai siinä mitään väärää ole.
Kun puhut varhaisesta kristillisestä perinteestä tuossa asiassa, näkisin, että alkukirkon vaikutus näkyy siinä. Alkuseurakunnan rukouselämä taas oli aivan erilainen. Eli kumpaan me uskomme perustamme, kirkon oppeihin vai raamattuun, josta kirkkokin on oppinsa ammentanut? Siinäpä pulma. Ja ehkä jopa syy, miksi uskovien määrä on laskussa ja kirkoista erotaan. Oppi on tullut uskon tilalle ja traditio vienyt tietyn vapauden Jeesus ja Jumalasuhteesta.
Voi olla, että olen aivan väärässä.
Siunausta!
"Eli kumpaan me uskomme perustamme, kirkon oppeihin vai raamattuun, josta kirkkokin on oppinsa ammentanut?"
Kumpi oli ennen, muna vai kana? Raamattuhan on kirkon jäsenten kirkon käyttöön kirkon piirissä kirjoittama kirja ja samalla tavalla osa kristillistä traditiota. Ei Raamattukaan siis ole mitään tyhjiössä syntynyttä Jumalan sanaa. Ilman kirkkoa meillä ei olisi Raamattua, eikä ilman kirkkoa itse asiassa olisi koko kristinuskoakaan. Nämä kaikki kuuluvat minusta yhteen.
Ymmärrän kyllä syyt miksi protestanttisuus antaa niin korkean auktoriteettiaseman Raamatulle, mutta minusta siinä helposti menee muutama lapsi pesuveden mukana. Mutta tämä on toki vain minun mielipiteeni.
Väitän minä. Jeesuksen opetuslapsia alettiin sanomaan kristityiksi jo paljon ennen kirkon syntymistä, oli vain alkuseurakunta ja kirjoitukset. Vanha Testamentti oli jo olemassa, ei kirkolla ole sen syntymiseen ollut osaa eikä arpaa. Kirkon ansiota on toki se, että uskonto levisi maailmaan, mutta kirkko on myös sotkenut mukaan paljon sellaista, mitä raamatussa ei ole tai on jopa raamatun vastaista. Toki tätä on myös ns. vapaissa suunnissa.
Ilman Jeesusta ei kristinkuskoa olisi syntynyt. Kristinusko on juutalainen uskonto alunperin. Se on länsimaissa unohtunut kokonaan. Ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia, eikä katolisesta tai ortodoksisesta kirkosta ollut tietoakaan. Saati kansankirkostamme. Tämä on hyvä myös muistaa.
Ihminen ei mielestäni tarvitse kirkkoa uskoakseen Jeesuksen Kristuksen lunastustyöhön. Seurakunnan kyllä tukena, kuten alkukristityiden aikaan oli. Mutta he kokoontuivat toistensa kotona.
Raamattua ei ole kirkko kirjoittanut, mutta se on kirkon toimesta kasattu ensimmäisten vuosisatojen kuluessa, se pitää paikkansa. Kirkolla on toki ollut tärkeä rooli lukutaidon opettamisessa ja sanan julistuksessa esim. Suomessa.
Mille sitten pitää antaa auktoriteettiasema, jollei raamatulle? Kirkolle? No, Jumalalle tietenkin, mutta kuka Jumalan sanaa tulkitsee ja mistä se ilmenee? Raamatusta ja rukouksesta. Mielestäni Jumalan sanan tulkitsemiseen ei tarvita palkattua pappia. Eikä kirkkoa. No, tämä on minun mielipiteeni taas. Mille sinä annat auktoriteettiaseman? Jollet raamatulle? Utelias.
Mielestäni oliksikin tärkeää tehdä yhteiskristillistä työtä ja unohtaa oppierot. Kiristinusko on kuin hyvä ateria, johon jokainen on kasannut erilaisen salaatin. Hyvää se on silti. Kunhan Kristus ei unohdu. Joissain vapaissa suunnissa palvotaan pelkästää Pyhää Henkeä, eikä Jumalasta tai Jeesuksesta puhuta mitään. Erään mielipidekirjoituksen mukaan.
Minusta tärkeintä on ihmisen henkilökohtainen suhde Jumalaan ja Hänen Poikaansa, sitten seurakuntaan ja muihin ihmisiin. Monesti vaan on tullut sellainen olo, että ihmiset rukoilevat oppia, raamattua tai kirkkoa...:)
Paavalihan sanoi, että ei pidä kiistellä siitä, että kumpaa kannattaa, häntä vai Apolloksen opetuksia. Kumpikin opettaa tavallaan Kristuksen sanomaa. Se kai nykypäivän kristityille olisi hyvä viesti. Siunausta!
P:S Kun Uuden Testamentin kirjoitukset on kirjoitettu, ei kirkkoa vielä ollut. Eli ei sitä alunperin kirkon piirissä kirjoittu.
Olemme ihan samoilla linjoilla. Minusta meidän kristittyjen kannattaa keskittyä siihen mikä meitä yhdistää, ei erottaviin tekijöihin. Kaikki me tosiaan olemme Kristuksen seuraajia ja se on tärkeintä. Minusta elämän päämäärä on lähestyä kohti Jumalaa ja se millä tavalla tämä tapahtuu on toisarvoista. Jos joku vetäytyy eroon kirkosta ja muista ihmisistä ja seurakunnastakin (esim. erakot ennenmuinoin), se ok, toinen taas tarvitsee seurakuntayhteyden ja kirkon ja sakramentit.
"Mille sitten pitää antaa auktoriteettiasema, jollei raamatulle?"
Vaikea kysymys. Toki Raamatulle kuuluu merkittävä auktoriteettiasema, en ole sitä lainkaan tässä kyseenalaistamassa. Minun on vain vaikea ajatella Raamattua irrallaan kirkosta ja muusta kristillisestä traditiosta ihan kuin se olisi tosiaan jossain tyhjössä syntynyt kirja. Minulle Raamattu, kirkko ja traditio ovat kaikki yhtä, sieltä ammennan tietoa kristinuskon perusasioista. Esim. liturgiassa luetaan aina raamatunkappale, jota pappi sitten selittää, tällöin Raamattu aukeaa paljon paremmin kuin yksin lukiessa.
Oma henkilökohtainen kokemus on myös tärkeä ja siinäkin kirkko on apuna. Jumalanpalveluksessa hiljentyessä ja yhtyessä seurakunnan yhteiseen rukoukseen tuntee todella lähentyvänsä Jumalaa. Minulle kirkko ei ole mikään uhkaava, rajoittava auktoriteettihahmo, vaan turvallinen äiti, jonka helmasta on hyvä tutkailla maailmaa, uskoa ja tehdä omia pohdintoja. Kirkkovuosi, paasto, sakramentit, ikonit ja tuohukset, laulu ja suitsutus eivät ole pelkkää päälleliimattua nättiä turhuutta, vaan vuosituhansien kokemuksen kautta kehittynyt väline, jolla maallinen, rajallinen ihminen pääsee paremmin irtautumaan "maailmallisista kahleistaan" ja lähentymään Jumalaa. Minä ainakin tarvitsen tätä, ilman ortodoksista kirkkoa ja säännöllistä jumalanpalvelusta uskoni olisi hataralla pohjalla ja saattaisi piankin kadota maailman myrskyihin.
Toiset saattavat olla vahvempia uskossaan ja saada riittävästi ravintoa hengelliseen nälkäänsä ilman kirkkoakin. Mutta ainakin minä voin tunnustaa ihan suoraan, että minulla ei olisi uskoa ilman kirkkoa (olin ateisti elämäni ensimmäiset 27 vuotta).
No, tulipa pitkä viesti. Ja vielä ateistipalstalla! Taidamme olla hiukkasen eksyneitä alkuperäisestä aiheesta :)
No, se siitä. Siunausta sinullekin!
"Paavali antoi yhden esimerkin naisen asemasta, mutta se on ohje ja pitää sijoittaa taas sen ajan juutalaiseen traditioon. Jeesus taas arvosti kaikkia ja kristinuskossa (Paavali) myös sanotaan:"Ei ole juutalaisia, ei kreikkalaisia, vaan kaikki ovat yhtä Kristuksessa." Vapaa lainaus. Tämä siis tarkoitti sitä, että kaikki Kristuksen seuraajat ovat tasa-arvoisia. Myös naiset. Myös kaikki olivat alussa pappeja, Jumalan pyhiä."
Kristinuskoahan harjoitteiin hyvin pakanallisesti (orfilaisuus) alunalkaen. Voisi olettaa, että näiden ryhmien omaehtoinen itsenäisyys, järjestäytyminen soluihin oli katoliselle kirkolle punainen vaate. Sehän kuitenkin muodostui hyvin nopeasti maalliseksi vallanpitäjäksi Rooman imperiumin jäänteille. Syytäkö sitten, kerettiläisten vainot ovat olleet katolisen kirkon esityslistalla kirkon perustamisesta lähtien.
Alkukristillisyys oli eittämättä sievästi sekoittunut senajan mystisiin perinteisiin. Luultavasti sitä nämä Jeesuksenkin opetukset juutalaisille olivat ja siitä varmaan äkkiväärät asenteetkin häntä kohtaan.
(Noin)monoteismi jyräsi sitten myöhemmin.
"Jumalalla ei ole sukupuolta. On ihan yhtä väärin sanoa, että Jumala on naispuolinen, kuin että tämä on miespuolinen. Jumala on maallisten rajoitteiden (aika, paikka, sukupuoli) ulkopuolella. Jos Jumalaa kuvataan jommalla kummalla sukupuolella, kyse on aina metaforasta (kuten puhuteltaessa Jumalaa Isäksi)."
Telaketjufemakkona väitän kokemuksesta (jne.), että arkkityypeillä on suurta vaikutusta. Kristinuskon jumaluuden arkkityyppi on mies, isä jne. Jotta olisi oikeasti totta, mitä tulkitaan Jahwesta, ettei hänellä ole sukupuolta, luulisi helposti ja tavanomaisesti voitavan käyttää hänestä myös metaforia Äiti tai Syli tai Synnyttäjä. Lisäksi Jahwe siittää itselleen pojan. Siittäminen on seksuaalista.
Erikseen ihmettelisin tämän väittämän ääressä, miksei kristijumaluutta voi puhutella naisellisilla metaforilla. Tähän en ole saanut ristiriidattomia vastauksia, jos kohta minkäänlaisia.
Koska Paavali ja apostolit olivat hyvin ehdottomia linjassaan. Riippuu tietenki mistä pakanamenoista puhut, mutta apostolien toiminta oli kuitenkin hyvin juutalaista ja se tuotti pakanakansojen kääntyessä Kristuksen seuraajiksi kahnausta. Paavali tästä puhui usein. Juutalaisten vaatiessa ympärileikkausta.
Alkuseurakunta oli aivan alussa juutalaisista koostuva, mutta Efesoksen seurakunnan katsotaan olleen ensimmäisiä "pakanamaan" seurakuntia, jos muistan oikein. Efesoksen kaupungin lähellä on nykyäänkin kylä/kaupunki, jonka nimi suomeksi on Pyhä Teologia. Nimen uskotaan viittaavan juuri Efesoksessa vaikuttaneeseen seurakuntaan ja erään teorian mukaan nimen omaan Johannekseen.
Omaehtoiseen järjestäytymiseen tunetaan jälleen tarvetta, ja solutoimintaa on jo monissa seurakunnissa. Myös monet ns. raamattupiirit luetaan näiksi, mutta ne ovat virallisempia. Helluntailaisilla ja vapailla suunnilla on tyypillisesti seurakuntalaisten omia perustamia soluja, jotka kokoontuvat toistensa kodeissa säännöllisesti. Mutta tuossa asiassa olet aivan oikeassa. Se oli punainen vaate Roomalle ja katoliselle kirkolle. Lutherhan sitä vastaan sitten nousi paljon myöhemmin.
Jeesuksen vastustus perustui siihen, että hän sanoi olevansa Jumalan Poika, Messias ja vastusti fariseuksien opetuksia ja varsinkin epäpyhyyttä.
Jeesus ei ottanut opetuksiinsa mystisiä elementtejä, hän perusti kaiken opetuksensa Vanhaan Testamenttiin ja Jumalalta saamaansa opetukseen. Jeesus sanoo useasti:"Niinkuin kirjoitettu on."
Ja yksi syy (keskeinen), oli se että ilman vastustusta Jeesusta ei olisi ristiinnaulittu.
Se oli kaikkien profetioiden ja Jumalan suunnitelman täyttymys. "Se on täytetty."
On myös sanottu, että Jeesus oli joko hullu tai sitten sitä mitä väitti olevansa, koska hän puhui niinkuin puhui. Minä uskon, että hän oli sitä mitä hän sanoi olevansa ja on edelleen.
Jos Jeesus olisi toteuttanut hyvin opettelemaansa ennustusta omaehtoisesti (laittanut siis kirjoitukset toteutumaan), jäisi kaksi mihin hän itse ei voinut vaikuttaa. Kirjoituksien mukainen syntymä- ja syntymäpaikka sekä kuolematapa. Hänet olisi voitu tappaa kivittämällä jo monta kertaa....
Jumala sanoi Moosekselle:"Minä olen se joka olen."(2.Moos.3:14-15). Tämä ei kerro mitään Hänen sukupuolestaan. Ehkä patriarkaalinen kulttuuri on muovannnut sitä, mutta Hän on myös Abba- Isä. Silläkin on jokin merkitys heprean kielessä, joka ei ole ihan sama kuin se, miten me sanan Isä koemme....
Jeesus aloitti aika usen väitteensä sanoilla:"Minä olen....". Kun Jeesusta tultiin noutamaan Getsemanesta, hän sanoi:"Minä se olen". Kun hän tämän oli sanonut, noutajat kaatuivat maahan.(Joh.18:4-10)
Näillä sanoilla Jeesus viittasi aina omaan Jumaluuteensa.
Myös väitteet siitä, että katolinen kirkko olisi säilyttänyt vain sitä hyödyttävät evankeliumit, ei kestä tarkempaa tarkastelua, koska Uuden testamentin opetukset eivät tue kirkon tarpeellisuutta kristillisyydessä ja sen uskollinen noudattaminen nimenomaan asettaa kirkon roolin hieman jopa turhaksi. Yksin usko riittää... Haluasiko valtaa janoava taho korostaa sitä? Tai Jeesuksen opetuksia maallisesta vallasta ja rahasta? Tuskin. Jeesus ei missään vaiheessa opettanut, että hänen, Isän ja ihmisen välille tarvittaisiin kirkko. Vanhassa testamentissa Mooses oli välittäjä kansan ja Jumalan välillä ja moni muu, mutta Jeesuksen jälkeen yksin Jeesus riittää. Ihmisen suhde Jumalaan hoituu Kristuksen kautta suoraan. Ei tarvita muita välittäjiä. Uskovien yhteys toki, mutta sen antaa seurakunta.
Luulisi, että silloin olisi myös jätetty pois vähintäänkin apostolien teot.... Mikä ei toki ole evankeliumi.
No, voinhan olla väärässäkin. Väitteessäni.
Kyllä minusta Jumalaa voisi yhtä hyvin puhutella esim. metaforalla "Äiti". Niin vain ei ole totuttu tekemään, varmaankin historiallis- yhteiskunnallisista syistä. "Isä" oli varmasti muinaisessa Palestiinassa metafora, joka kuvasi paremmin Jumalaa. Onhan Jumala Kaikkivaltias, kun taas tuon ajan äitiyteen liittyi aimo annos haavoittuvuutta.
Minä olen myös lähestulkoon telaketjufemakko ja täytyy myöntää, että itsellenikin pitkään kristinusko oli vastenmielinen sen "miehisyyden" takia. Olin kovasti kiinnostunut erilaisista jumalatarmyyteistä yms. Mutta nyt, löydettyäni ortodoksisen uskon ymmärrän, attä ainakin minun kirkossani naiseus ja äitiys on voimakkaasti läsnä Jumalansynnyttäjän hahmossa. Ja itse Jumalan olen oppinut tajuamaan sukupuolettomana voimana, enkä minään renessanssimaalausten yöpukuun pukeutuneena partaäijänä.
"Lisäksi Jahwe siittää itselleen pojan. Siittäminen on seksuaalista."
Minä en tulkitse tätä seksuaalisena. Kristusta ei minusta siitetty, siksihän juuri sanotaan, että Jumalanäiti oli neitsyt. Jotta Jumala voisi tulla lihaksi, jonkun täytyi hänet synnyttää, siksi Kristuksella täytyi olla lihallinen äiti. Mutta tämä ei minusta tarkoita, että Jumala olisi silti konkreettisessa mielessä isä tai siittäjä.
Niin, kyllähän yksin on vaikea pähkäillä uskonasioita. Seurakuntayhteys on tärkeä ja tavat irroittautua maailman melskeestä ovat erilaisia eri traditioissa. Toiset kaipaavat hiljaisuutta ja toiset taas jenkkiylistysmusiikkia. Siihen väliin varmaan mahtuu kaikki ja jos on jossain kotonaan, se on pääasia. Ja on mukava vierailla muissa seurakunnissa avoimin mielin. Itse olen luterilainen (jäsenyyden mukaan), mutta vapaat suunnat kiinnostavat. Vapaat suunnatkin ovat alkaneet taas arvostamaan kirkon vuosituhantista perinnettä, lähinnä juuri pyhityksessä ja jumalanpalvelusasiassa. Jotkut kokevat sillisalaatin liian vapaaksi...;) Enkä ihmettele, jos pyhyyden tunne häviää, voi tulla aika arkinen olo...
Minä olin ei-uskova 33 vuotta ja nyt reilun vuoden olen ollut uskossa, eli alkutaipaleella olen tässä. Minulla taas raamattu on se uskon kivijalka, koska ihmiset ovat niin eri mieltä.
Toki varmaan yhteen seurakuntaan kotiutuminen rakentaa uskonelämää turvalliseen suuntaan ja minulla alfa-kurssi on ollut todella hyvä Koti pohtia krisitinuskon sanomaa.
Siunausta ja kuulaita syyspäiviä!
Et mitenkään voi tietää, millaista kristinusko oli alkuaikoinaan. Muutamista säilyneistä uskonnollisista esineistä on voitu päätellä, että hyvin toisenlaista kuin nykyään.
Jeesus kutsui itseään ihmisen pojaksi ja tämä on voitu ymmärtää niin, että jumaluus on kaikissa ihmisissä (ns. vapautuksen teologia). Paavali on saattanut olla vain kilpailevan herrastelijaseurakunnan äänekäs harhaoppinen. Ja pyhyys on voitu kokea esim. taolaisittain immanentiksi. Milläs todistat, ettei näin ole. Et millään.
Sen sijaan se, mitä voidaan todistaa, on kat.kirkon rajut otteet sen vakiinnuttaessa asemaansa maallisena vallankaitsijana. Vrt. mikä tahansa diktatuuri. Jeesuksen suvaitsevaisuusopille taisi käydä kuin kommunismille Pol-Potin Kambozassa.
Uusi testamentti on kirjoitettu 40-100jKr. Vanhin kopia alkuperäisistä käsikirjoituksista on vuodelta 130jKr,, mutta täydelliset käsikirjoitukset ovat vuodelta 350jkr.
Uudesta testamentista on käsikirjoitusten kopioita kreikaksi yli 5000 kpl ja 10 000 latinankielistä ja jopa 9300 muun kielistä.
Jos vähänkin tuntee tuon ajan kirjoitustekniikkaa ja kurinalaisuutta kaikkien asiakirjojen kopioimisessa, ymmärtää myös sen, että niihin ei juuri uskallettu mitään omia lisäillä. Kiinnijääminen tiesi kylmää kyytiä.
Minulla on vielä ottamatta selville, että mitä sanooa alkuseurakunnan vaiheista juutalainen historoitsija Josefus, joka kuulemma eli hyvin läheisesti alkuseurakunnan kanssa tekemisissä.
Pitää myös muistaa, että krisitinusko on alunperin juutalainen uskonto, kristittyjä alettiin sanomaan kristityiksi vasta myöhemmin. Apostoleilla oli hyvin juutalaiset tavat ja Paavalin suhtautuminen mm. Efesoksen kaupungissa palvottavaan Artemikseen (Hedelmällisyyden jumalatar) oli kielteinen.
Toki kristinusko oli erilaista nykyään, koska nykyään siitä on tehty länsimainen uskonto, mutta Jeesus oli kuitenkin juutalainen rabbi. Eikä tosiaankaan mihinkään salakultteihin sekaantunut hippi;), jos sallit ilmaisun.
En tietenkään voi 100% varmaksi todistaa ja itsekin aikoinaan buddhalaisuudesta kiinnostuneena näin Jeesuksen opetuksissa samaa. Kyllä Jeesus itseasiassa sanoi, että "Jumala/Jumaluus on teissä." , kun häntä syytettiin Jumalan pilkasta hänen kutsuessaan itseään Jumalan Pojaksi.
Olennainen ero onkin se, ettei Jeesus sanonut missään vaiheessa, että se automaattisesti olisi ja hän sanoi ainoan tien Isän luokse olevan hän. Ei mietiskely, tiettyjen menojen suorittaminen, tietoisuuden lisääminen, kasvissyönti, empatian harjoittaminen vaan hän.
Mitä Paavaliin tulee, hän teki myös yhdessä apostolien kanssa töitä. Hänesta kerrotaan sekä Apostolien teoissa että hänen kirjeissään. Ja pitää muistaa, että ne OVAT kirjeitä. Niitä ei alunperin oltu ehkä tarkoitettu muille kuin kohteelle. Silti ne hyvin kolahtavat nykyihmiseenkin ja seurakuntiin. Samoja virheitä tehdään edelleen.
Jos sinä haluat uskoa, että kristinusko on buddhalaisuuden/taolaisuuden/hindulaisuuden sekoitusta, sinulla on siihen toki täysi vapaus. On aina mielenkiintoista nähdä, että miten raamatunjakeita tulkitaan. Kukaan ihminen ei voi toista/toisen tulkintaa tuomita.
Vielä: Koska ihmiset ovat tulkinneet raamatunkirjoitukset kohta 2000 vuotta lähes samoin ja jopa ilman kirkkoakin rukouksen kautta, ihmettelen hieman tulkintaasi. Kun sanot "on voitu" tulkita, miksei se tulkinta ole kantanut tänne asti? Kirkon takia? Tuskin. Vapaat suunnat ovat pitäneet siitä huolta. Kristinuskon keskeiset elementit ovat pysyneet aika samanlaisina tähän päivään asti, se kertoo jo jotain.
Palvomismenoissa olen toki huomannut esim.ortodoksien ja tiibetinbuddhalaisten kesken yhtäläisyyksiä (suitsukkeet, rukousnauhat, mandala/ikonit jne.)
Ehkäpä kaikki uskonnot ovat lähellä lopullista totuutta, mutta tulkinnat ovat hyvin erilaisia?
Tai sitten kaikki ovat "huhuja" siitä, mitä ristillä sitten lopulta tapahtui. Jumala vapautti ihmisen synnin vallasta, voitti pahan ja palautti ihmisen ja Jumalan rikkoutuneet välit ja vallan ihmiselle takaisin. Tämän jälkeen on ollut ihmisen käsissä, mitä maailmalle tapahtuu ja kuinka moni pelastuu.
Ehkäpä vanhemmat uskonnot ovat opettaneet jo jotain tulevasta. Buddhalaisuus kärsimyksen lopettamisesta (elämänhalun tukahduttaminen vrt. maailmassa eläminen) jne. Mutta yksikään uskonto ei ole löytänyt loppuratkaisua, ainoastaa keinoja suorittamalla jotain jonkin saavuttamiseksi.
Siinä mielessä kristinusko voisi olla vastaus. Älä itse yritä! Jeesus hoiti jo homman kaikkien puolesta, myös ennen häntä eläneiden.
Kun tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen, saavuttaa sen, mitä buddhalainen munkki saattaa yrittää koko ikänsä meditoida.
Kärsimys lakkaa tai se on helpompi sietää, syntyy rakkaus (joka on vahvempi voima kuin empatia), ihminen vapautuu loputtomasta yrittämisen ja erehdyksen pyörästä, jos antaa Jumalan ohjata.
Jumala ei kuitenkaan käske lopettaa ajattelemista, tästäkin on raamatussa muutama kohta.
Kyllä, kristinuskossa on paljon samaa kuin monissa muissa, mutta siinä homma on viety loppuun asti, Jumala ei jättänyt mitään tekemättä. Mitään ei jäänyt ihmiselle suoritettavaksi. Paitsi ottaa armo vastaan.Aamen.
Vastaat syytöksiin Raamatusta repäistyillä jakeilla, joiden mukaan kristityt eivät voi valehdella, koska valehtelijat eivät ole kristittyjä.
Olet juuri osoittanut:
1. Maailmassa ei ole yhtäkään kristittyä
- - TAI - -
2. Raamattu on väärässä tässä kohtaa
1) Maailmassa ei ole yhtäkään kristittyä
"Ei ole yhtään synnitöntä, ei yhden yhtäkään, kaikki ovat syntiä tehneet, ja Jumalan kirkkautta vailla"
Mutta juuri siksi Kristus on antanut henkensä, ja vuodattanut kalliin verensä Golgatan ristillä.."ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän" Niin paljon Jumala on meitä RAKASTANUT.
Usko Jeesukseen Kristukseen, niin sinä pelastut.
Amen!
Maailmassa ei ole yhtään täydellistä ihmistä, eikä heitä ole kristityissäkään. Sitä tarkoittaa se, että kaikki ovat syntisiä, myös kristityt.
Mutta niitä syntejä voi katua ja pyytää anteeksi.
Tosiasia on niin, että ihmisen tultua uskoon, hänen on erittäin vaikeaa valehdella. Mutta kukaan ei ole täydellinen.
Voit uskoa kumpaankin kohtaan. Tai jompaan kumpaan.
Se ei muuta mitään. Koska totuus ei ole sinusta tai minusta riippuvaa.
"Tosiasia on niin, että ihmisen tultua uskoon, hänen on erittäin vaikeaa valehdella."
Kuinka niin?
Minä en esimerkiksi enää pysty vaimolleni valehtelemaan mitään. Jos teen väärin tai olen kiukkuinen tai loukkaantunut, se on pakko kertoa.
Me tiedämme toisistamme kaiken. Kaiken.
Yksi syy on se, ettei Jumalalle voi valehdella. Hän kuulee/tietää meidän ajatukset. Minä jään AINA valheesta kiinni!
Mutta toki mahdotonta valehteleminen ei ole, kuten sanoin, uskovakaan ei tosiaan koskaan tule täydelliseksi. Mutta usein tulee esim. pyydettyä anteeksi aika pian, jos on jotain kohdellut epäoikeudenmukaisesti.
Kun ihminen tulee uskoon, usko ei ole enää jotain MIHIN uskotaan, vaan usko tulee ihmiseen.
Ihminen muutuu Pyhän Hengen vaikutuksesta. Asialla ei itseassa ole mitään tekemistä tunteiden takia. Jotkut toki elävät uskoaan tunteella, mutta useimmat eivät saa hirveitä tunnekuohuja. Lähinnä sisäisen rauhan, iloa ja jotkut liikuttuvat. Jos siis uskoon tulo on "humaus". Mutta monelle se on hidas prosessi ja muutos. Kunnes yhtenä päivänä toteaa:"Jeesus on Jeesus, Jumalan Poika. Sillä siisti."
Ja tämä varmuus ei ole mielipide vaan sisäinen tieto, jonka Pyhä Henki on ihmiselle antanut. Pietari sai tämän varmuuden, mutta kielsi toki Jeesuksen kolme kertaa. Silti Jeesus antoi anteeksi, kuten kaikille opetuslapsille!
Miksi minä valehtilisin? Mitä minä hyötyisin?
Jos valehtilisin ja saisin jonkun "käännytettyä" (mikä ei ole mahdollista ihmiselle), totuus tulisi aika pian ilmi.... On toki lahkoja, jotka pelottemalla pitävät ihmisiä jäseninään, mutta uskoon tulo ei edellytä liittymästä mihinkään. Minäkin kuulun edelleen kirkkoon ja olen vapaa eroamaan milloin vain!
Tutustu esim. alfa-kurssiin, joka on täysin mihinkään kirkkokuntaan sitoutumaton kurssi uusille uskoville ja jopa epäilijöille. Siellä saa epäillä, kysellä, eikä se sido mihinkään. Sen jälkeen saa olla edelleen ei-uskova!:) Se antaa rauhallista tietoa kristinuskosta, kiihkoilematta.
jumala on olemassa.
valehtelet rikkomalla suomi24 sääntöjä
valehtelet itsellesi
Jos sanon uskovani Jumalaan.
Ei ole myöskään valetta se, että rukouksiini on vastattu jo monta kertaa. Se todistaa minulle Jumalan olemassaolon, kuten myös raamattu.
Sinun vastauksesi mukaan raamattu siis valehtelee.
Minä olen hyvin rehellinen itselleni, kun sanon ettei kaikki ole minusta kiinni, vaan moni asia on Isommissa käsissä. Itseasiassa koko elämäni on.
Se voi loppua huomenna, halusin tai en. Tekee aika nöyräksi.
mutta ei se todista, että puhuisit totta. Mietipä vaikka: Jos minä luulisin, että aurinko kiertää maata, olisiko se totta? Jos minä uskoisin, että ihmisillä on siivet, tekisikö se siitä totta? Sama juttu. Et ehkä valehtele, koska todella uskot olevasi oikeassa, mutta ei se silti tarkoita, että se, mitä uskot, olisi totuus.
Uskotko auringon nousevan huomenna?
Laskeeko aurinko länteen?
Mielestäni uskovalla ei ole tarvetta valehdella, ei mistään. Ei edes ns. valkoisia valheita. Arvomaailma on sellainen ettei siinä valheet kukoista. Ja kun asiaansa uskoo 100%sti ei voida valehtelusta syyttää, kun on uskonasioista kysymys.
Tai ainakin pidän itseäni sellaisena. Ja minä valehtelen tietoisesti aina kun se on tarpeen hyvän asian eli uskon levittämiseksi.
Viime ainoina olen levittänyt hyvää sanomaa runsaasti.
Voidaanhan toki ajatella että totta puhut..totuutta johon itse uskot.Se on sun totuutes.
sanoit:"Ainoa ratkaisu asiaan olisi se, että koko raamattu on valetta, mutta miksi siellä sitten käsketään puhumaan totta?"
Jos haluaisin paljon ihmisiä taakseni,niin esittäisin "asiaani" totuutena ja mahdollisimman täydelliseen moraaliseen pyrkivänä juttuna.
Se että saisin ihmisiä taakseni uskottelemalla moraalisia arvoja,ei takaa sitä että asiani,jota haluaisin edistää totta olisi.
Jos haluat ruveta kusettamaan ja haluat sen tehdä hyvin,niin sinun on saatava kusetettava uskomaan itseesi ja asiaasi.
Jos ei ole konkreettista näyttöä näyttää,niin sitten täytyy turvautua toiseksi parhaimpaan eli ihmisen heikkouteen..mieleen.
Tuohon mieleen on helppo vaikuttaa sillon kun se on heikko tai heikommillaan.Rupeet ruokkimaan heikkoa mieltä asioilla joista tulee mielihyvää..ja tuon mielihyvän tuottaminen kannattaa ehdottomasti moraalisia asioita ajamalla toteuttaa.Siinä heikko mieli helposti "lankeaa"..vähän vahvempiki.
Kun olet saanut jonkun mielen uskomaan juttuusi,niin sen jälkeen sitä on suht helppo ohjailla mihin haluaa esittämällä asioita moraalisilta kannoilta..
Sen jälkeen vain taivas on rajana..kuinka pitkälle oma moraalisi antaa vedätyksen jatkua.
uskottelee edustavansa korkeasti moraalisia arvoja, ja sen edustajat ovat antaneet sangen suoria lausuntoja, joiden mukaan kirkosta eroavien arvot eivät ole kovin kehuttavia.
minkä takia sellasille yrittää mielihyvää tuottaa,jotka ei näköjään ajettavaan asiaan usko.
Ennemmin tuottaa niille mielihyvää,jotka asiaan vielä uskovat..esim.haukkumalla näitä jotka eivät kirkkoon halua kuulua.
Tuollainen saa vain lisäpotkua niihin,jotka asiaan vielä uskovat...he luulevat olevansa oikealla tiellä,varsinkin kun joku "edustaja" tälläisiä lausuntoja antaa..suuressa viisaudessaan.
Sun mielipitees eroaa totaalisesti toisen mielipiteestä..
Kumminpäin tunnet mielihyvää..niin että asiasta johon uskot tulee joku puolellesi laukomaan "totuuksia" toiselle,joka erilailla ajattelee.Vai niinpäin että tämä "ulkopuolinen" henkilö horjuttaisi sinun uskoasi myöntämällä tämän toisen henkilön olevan oikeassa?
Kumpaa kannattaa mielestäsi ruokkia..ihmistä joka sinulla on vielä hyppysissä vai ihmistä jota et hyppysiin saa?
ketä kannattaa ruokkia.
Edes minä en ole niin hyvä puhumaan ketään ympäri.
En, vaikka joku olisi kuinka heikoilla. Sen olen nähnyt työssäni nuorten parissa.
Mutta tuo on tietysti yksi näkökulma kyllä.
Olen sitäkin itse miettinyt, mutta kokenut kuitenkin asian niin, että moiseen aivopesuun vaaditaan huippukoulutus ja varmaan pelottelulahkoissa tuota käytetäänkin tehokkaasti.
Se ei kuitenkaan selitä positiivisia kokemuksai uskosta, jotka eivät ole riippuvaisia muista ihmisistä ja ovat jatkuneet esim. jopa useita vuosikymmeniä.
Uskoontulossa on siis suurin merkitys juuri sillä, että Jumala astuu kuvioon mukaan. Ja vielä enemmän sillä on merkitystä uskon pysymisellä. Paljon enemmän kuin muiden ihmisten opeilla tai moraalisäännöillä.
Terveellä tavalla uskossa oleva ihminen kykenee kyseenalaistamaan esim. seurakunnan näkemyksiä tai käytösvaatimuksia. On toki niin, että jotkut uskovat seurakuntaan ja Jumala ei saa sijaa. Sellainen seurakunta perustaa teologiansa henkilöpalvontaan. Kultit ja lahkot tunnistaa juuri siitä, että niissä on joku guru, joka ottaa koko kunnian itselleen. Tätä esiintyy myös kristillisissä piireissä.
Kristinuskon perussanoma on se, että jokainen ihminen on hyväksytty ja rakastettu Jumalan edessä. Jokainen on myös syntinen, mutta so? Syntisyys pysyy myös uskovana ollessaan. Siitä ei saa syyllistää ketään. Eli jos joku syyllistää hädässä olevaa synnillä, silloin näkisin olevan juuri kyseessä moraalikäännytys.
Asiaa on vaikea selittää, koska Jumalan armon kokeminen on niin syvä kokemus, ettei sitä voi siirtää puheella tai kirjoittamalla. Moni uskova ei ole sitä ehkä edes kokenut ja siksi on niin tuomitseva kaikkia kohtaan...??? Puuttuu siis omakohtainen kokemus hyväksytyksi tulemisesta ja rakkaudesta. Silloin on kova muita kohtaan.
Mutta summasummarum, esittämäsi malli on tuttua monesta verkostomarkkinoinnista, Jehovien toimista, vaihtoehtoliikkeistä jne. Syyllisyyttä lisäämällä saadaan ihminen pysymään liikkeessä kiinni. On sitä kristillisissäkin piireissä.
Mutta yllätys yllätys... myös Suomen buddhalaisissa yhteisöissä, sieltä on myös yhteydenottoja Uskontojen uhrit ry:hyn.
Joskus kun olin kiinnostunut buddhalaisuudesta, olin hieman järkyttynyt....
"Se ei kuitenkaan selitä positiivisia kokemuksai uskosta, jotka eivät ole riippuvaisia muista ihmisistä ja ovat jatkuneet esim. jopa useita vuosikymmeniä."
Jostain tällainenkin ihminen varmaan uskonnoista kuulee?Jos kuulema miellyttää korvaa niin...
Ja onhan jokaikinen uskovainen "uskonlahkolleen" voitto...jos ei muuten,niin ainakin päämälukuna mukana luvussa,jossa suurinta uskontokuntaa mitataan.Ja pienikin "lähetystyö" on jo voitto..levitä levitä..sopii markkinointii niinkuin sanoit.
Minä kuulun edelleen kirkkoon,enkä ole "voitto" muulle kuin Jumalalle. Ja raamatusta olen minä oman uskoni löytänyt, vaikka viimeinen päätös tapahtui seurakunnassa. Vaimollanikaan ei asiaan ollut muuta vaikutusta kuin hänen olemuksensa.
Ei ketään pakoteta evenkeliumia levittämään. Kaikista ei siihen edes ole. Kaikilla on paikkansa uskovien keskuudessa ja jokainen saa olla sellainen kuin on, siis terveessä yhteisössä.
Uskovat saavat niin pajon vastusta osakseen, ettei pelkkä korvan miellyttäminen oikein riitä pysymään uskossa. Tai jopa kuolemaan sen puolesta, kuten monissa maissa vieläkin tapahtuu (enkä nyt tarkoita itsemurhia), vaan sitä ettei ihminen luovu uskostaan.
On valitettavaa, että ihmisillä on juuri aivopesukuvitelma uskosta. Tiedän kuitenkin ihmisiä kaikilta ammattialoilta, tiedemiehiä myöten, jotka ovat uskossa. Luulisi, ettei yliopistossa opettavia professoreita kovin helposti hämätä tai psykiatrian tohtoreita. He ovat sentään ammattilaisia ihmisen mielen tuntemisessa.
Juuri se, että usko ei "tartu" vain tiettyyn ihmisryhmään, kertoo siitä jotain. Uskoon tulle rikkaita, köyhiä, sairaita, terveitä, koulutettuja, kouluttamattomia, nuoria ja vanhoja. Miehiä ja naisia.
No, turhapa minun on näistä väitellä. Kerron vain mitä olen kokenut ja nähnyt.
"No, turhapa minun on näistä väitellä. Kerron vain mitä olen kokenut ja nähnyt."
Turha meiän on kummankaa näistä väitellä..meillä on molemmilla omat tapamme ajatella ja muodostaa uskomme ja mielipiteemme "kokemamme/oppimamme" perusteella.
Voidaanhan silti vääntää kättä,vaikka voittajaa ei löydykkään..toisaalta..jos oppii vähänkää toisesta ihmisestä ja hänen ajatuksesta,niin se riittää mulle.
sanoit:"Tiedän kuitenkin ihmisiä kaikilta ammattialoilta, tiedemiehiä myöten, jotka ovat uskossa. Luulisi, ettei yliopistossa opettavia professoreita kovin helposti hämätä tai psykiatrian tohtoreita. He ovat sentään ammattilaisia ihmisen mielen tuntemisessa."
Ei koulutus sitä pois sulje,että ihminen tarvitsee mainitsemaani psyykkausta.
Toi mun kirjotus tosta kusettamisesta koski lähinnä raamattua,jonka on erittäin fiksut ihmiset kirjottanut ja seurakuntien toimintaa.
Eli ajatellaan että ihminen esim.psykiatrian tohtori tarvitsee mainitsemaani psyykkausta.Ja hänellä on paukut konkreettisesti suoritettavaan psyykkaukseen loppu..tai ei osaa/halua niin tehdä.Niin mitä hän tekee?Hakee jostain muualta apua.
Se että mä yrittäisin jotain psykiatrian tohtoria psyykata meikäläisen seppouskontoon,niin todennäköisesti epäonnistuisi..mitenköhän kävisi raamatun kanssa?Uppoisikohan häneen raamatun sana siinävaiheessa kun muuta tietä ei ole(hänen mielestään)?
Elikkä mielihyvän tuottajat tässä tarinassa on raamatun sana ja sen sanan levittäjät.
Viisaaltakin ihmiseltä voi voimat loppua..eikö?
Sit vielä tohon:"Uskovat saavat niin pajon vastusta osakseen, ettei pelkkä korvan miellyttäminen oikein riitä pysymään uskossa. Tai jopa kuolemaan sen puolesta, kuten monissa maissa vieläkin tapahtuu (enkä nyt tarkoita itsemurhia), vaan sitä ettei ihminen luovu uskostaan."
Vaikea kuvitella tilanne,että ihminen voisi luopua asiasta,josta hän voimansa saa...
Kumpaakin viestiin ajattelin vastata tätä kautta.
Totta, ajatustenvaihto ei välttämättä ole väittelyä;)
Psyykkauksen suhteen: Aivan samaa mieltä.
"Toi mun kirjotus tosta kusettamisesta koski lähinnä raamattua,jonka on erittäin fiksut ihmiset kirjottanut ja seurakuntien toimintaa."
Pari "faktaa": Paavalin ammatista en nyt ole ihan varma, mutta Pietari oli kalastaja ja Jeesuskin puusepän poika. Opetuslapset olivat lähes kouluttamattomia miehiä, ehkä kyllä fiksuja, mutteivät meidän mittapuun mukaan kovin sivistyneitä.
Raamattua ei ole kirjoitettu vasta kirkon syntymisen jälkeen, Uusi testamentti on kirjoitettu 40-100jKr ja ensimmäinen kirkolliskokous oli muistaakseni vasta 350jKr.
Ensimmäiset kopiot on tuhrattu käsin 130jKr, niin vanha on siis ensimmäinen kopio.
Raamatun sana ei välttämättä kosketa edes hädässä olevaa, lähes kuoleman kielissä oleva huumenuori hyvä esimerkki elävästä elämästä. Vaikka kaikkea muuta oli jo yritetty, mikään ei onnistunut. Alamäki vaan jatkui/jatkuu. Kun lopulta kysyi (yksityishenkilönä), että uskooko hän mihinkään? Hän sanoi, että mitä, uskovaiseksiko pitäisi rueta...?! Ja hänellä on jo B-hepatiitti, hiv-epäily, kämppä mennyt alta, rajat loppu jne.
Eli pointtini on, etten minä pysty vaikuttamaan ihmiseen edes hädän hetkellä. Moni saarnamies kuvittelee, että hänen kauttaa tullaan uskoon, mutta siihenkin pieni tarina:
"Eräs saarnamies saarnasi tulenpalavasti ja ihmisiä tulikin uskoon. Kun hän lähti pois paikkakunnalta, oli jonkun aikaa poissa ja palasi takaisin, hän oli tietenkin kiinnostunut, että kuinka moni hänen uskoon saattelemistaan oli edelleen uskossa.
Moni oli, mutta myös moni luopunut. Saarnamies totesi, että ne jotka Jumala sai uskoon ovat ja ne jotka hän, ovat luopuneet..."
Eli JOS Jumala ei ole mukana kuviossa, ei kukaan saa ihmisessä vahvaa ja pysyvää muutosta.
Viimeiseen lauseeseen kommentti: Moni pakolainen joutuu luopumaan joka päivä. Edes koti ja läheiset eivät ole niin suuri voima, ettei niistä luovuttaisi, jos kuolema uhkaa (mikä varmaan on viisasta). Se ei ole heikkoutta vaan viisautta.
Sillä jos päättäisit kuolla esim. lastesi puolesta, mistä tietäisit, etteivät hekin kuolisi? viisaampaa siis pysyä hengissä, jotta voi suojella lapsiaan jne. Tai moni lähettää lapsensa kaukaiseen maahan turvaan. En tiedä mitä tekisin, jos uskoni takia perheenikin olisi uhattuna... Toivottavasti en joudu sen eteen koskaan.
Kristityn lohtu kuoleman uhatessa on, että se mikä on yleensä pahinta ja jolla uhkaillaan, ei olekaan kristitylle paha. Tämä hämmensi mm. Romaniassa aikoinaan kiduttajia ym., kun papit sanoivat vain:" Kiitos jos viette hengen, haluankin jo kotiin." Millä silloin uhkailee?
No niin, nyt kuulen rinnastuksen äärimuslimeihin. Mikä onkin tavallaan totta. On kuitenkin eri asia kuolla uskonsa takia kuin tehdä itsemurha tietoisesti ja tappaa siviilejä.
Aika moni kristitty (vainottu) esim. Kiinassa on ollut mm. teloitusryhmän edessä, mutta kukaan ei pystynyt ampumaan. Suosittelen lukemaan kirjan Anna ja Mao-Tse-Tungin miehet. Kertoo suomalaisesta lähetystyöntekijästä, joka oli Kiinassa yli 15 vuotta, Japani-Venäjä sodan, toisen maailmansodan ja Maolaisuuden ajan. Tästä ajasta hän oli n.viisi vuotta niin, ettei hänestä tiedetty Suomessa mitään.
Koulutkseen vielä. Olet oikeassa. Niin vahvaa ihmistä ei olekaan. Ei teot, urheilu (itse olen juossut maratonin, eikä se tehnyt yhtään vahvempaa, no vähän;)), maine ja kunnia, raha, eikä mikään pelasta ihmistä putoamasta kuoppaan.
On toki ihmisiä, jotka ammentavat sisäistä voimaa jostakin ja kunnioitan heitä suuresti. Ja kyseenalaistan uskoni itse joka päivä:).
Siksi onkin hauska jutella myös asiallisten epäilijöiden kanssa. Ei kaikkien pidäkään olla samaa mieltä. Olisi aika tylsää.