Ihmiselle on säädetty kolme jaksoa: aika syntymästä kuolemaan, kuolemasta ylösnousemukseen ja ylösnousemuksesta iankaikkisuuteen.Ajallisen elämän aikana ratkaistaan, mikä on oleva ihmisen osana iankaikkisuudessa.Kuolema ja sen jälkeinen elämä on Jumalan tahdosta niin salattu, että niiden tutkimiseen tulee suhtautua pidättyvästi.
Kuolemassa meidän kuolevainen sielullinen ruumiimme haudataan ja se muuttuu maaksi jälleen synnin tähden, mutta Kristuksen lunastuksen tähden meillä on Jumalan elävä henki.Kuolemassa kylvetään sielullinen ruumis ja nousee hengellinen ruumis.Koko ihminen, ei vain ruumis jäsenineen, vaan myös ihmisen sielullinen osa kokee ajallisen kuoleman. Tämä kuolema ei koske henkeä, joka on Jumalasta. Ylösnousemuksessa sama ihminen, joka on kuollut, nousee ylös kuolleista, mutta muuttuneena. Ei kuitenkaan persoonaltaan vaan ruumiiltaan, sillä ylösnousemuksessa ei ajallinen elämä jatku. On kylvetty sielullinen ruumis ja sen on ensin kuoltava, että nousisi uusi ikuinen ruumis. Nekin ihmiset, jotka elävät ylösnousemuksen tapahtuessa, muutetaan. Tätä Kristuksen ylösnousemusruumiin kaltaista ruumista ei kuolema enää hallitse. Se on raamatullista kuolemattomuutta.
Vaikka ihmisen kuolema on kokonaisvaltainen, se ei merkitse ihmisen raukeamista tyhjiin ja ruumiin sekä sielun häviämistä, sillä Jumala ylläpitää sielua ja ruumista. Kuolema on lepo- ja unitila. Tässä välitilassa ihminen odottaa Jeesuksen toista tulemista ja ylösnousemista. Tässä tilassa ihminen on kokonaan poistunut näkyvän maailman elämästä. Aivan samoin kuin ajallisen elämän aikana kuoleman tilassakin ihminen on joko lähellä Jumalaa tai kaukana hänestä, joko lopullisen pelastuksen odotuksessa tai kadotustuomion pelossa.
Jumalan lapseuteen ei kuulu elämässä eikä kuolemassa eikä myöskään ylösnousemuksessa vapautuminen ruumiista. Mutta siihen kuuluu ruumiin vapauttaminen katoavaisuuden orjuudesta. Niin kuin meillä on sielullinen, maallinen ruumis, niin meillä on ylösnousemuksessa hengellinen, taivaallinen ruumis.
Kuolemassa meidän kuolevainen sielullinen ruumiimme haudataan ja se muuttuu maaksi jälleen synnin tähden, mutta Kristuksen lunastuksen tähden meillä on Jumalan elävä henki.Kuolemassa kylvetään sielullinen ruumis ja nousee hengellinen ruumis.Koko ihminen, ei vain ruumis jäsenineen, vaan myös ihmisen sielullinen osa kokee ajallisen kuoleman. Tämä kuolema ei koske henkeä, joka on Jumalasta. Ylösnousemuksessa sama ihminen, joka on kuollut, nousee ylös kuolleista, mutta muuttuneena. Ei kuitenkaan persoonaltaan vaan ruumiiltaan, sillä ylösnousemuksessa ei ajallinen elämä jatku. On kylvetty sielullinen ruumis ja sen on ensin kuoltava, että nousisi uusi ikuinen ruumis. Nekin ihmiset, jotka elävät ylösnousemuksen tapahtuessa, muutetaan. Tätä Kristuksen ylösnousemusruumiin kaltaista ruumista ei kuolema enää hallitse. Se on raamatullista kuolemattomuutta.
Vaikka ihmisen kuolema on kokonaisvaltainen, se ei merkitse ihmisen raukeamista tyhjiin ja ruumiin sekä sielun häviämistä, sillä Jumala ylläpitää sielua ja ruumista. Kuolema on lepo- ja unitila. Tässä välitilassa ihminen odottaa Jeesuksen toista tulemista ja ylösnousemista. Tässä tilassa ihminen on kokonaan poistunut näkyvän maailman elämästä. Aivan samoin kuin ajallisen elämän aikana kuoleman tilassakin ihminen on joko lähellä Jumalaa tai kaukana hänestä, joko lopullisen pelastuksen odotuksessa tai kadotustuomion pelossa.
Jumalan lapseuteen ei kuulu elämässä eikä kuolemassa eikä myöskään ylösnousemuksessa vapautuminen ruumiista. Mutta siihen kuuluu ruumiin vapauttaminen katoavaisuuden orjuudesta. Niin kuin meillä on sielullinen, maallinen ruumis, niin meillä on ylösnousemuksessa hengellinen, taivaallinen ruumis.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.