Itämaisia ja mysteeriuskontoja.
Buddha.
Buddha on mainittu eräänä esikuvana 'Jeesus- myytille'. Mutta oliko buddhalaisuus jo tuolloin tunnettu Rooman valtakunnan alueella?
Tunnetaan joitakin varhaisia 'listoja', joissa luetellaan tuon ajan hellenistisiä ja muita mysteeriuskontoja, mutta niissä ei ole mainintoja hindulaisuudesta eikä buddhalaisuudesta. Vaikka Aleksanteri Suuren joukot tekivät hyökkäysretken Pohjois-Intiaan jo vuonna 327 eKr, heitä tuskin kiinnosti mitä joku Buddha oli sanonut, eikä heillä varmasti ollut tarvittavaa kielitaitoakaan. Pari muutakin kontaktia seleukidi-hallitsijoilla tiedetään olleen Intiaan.
Eräiden tutkijoiden mukaan ennen vuotta 200 jKr tapahtunut kulttuurivaihto kulki pääasiassa lännestä itään. Uskotaan esim. sekä kiinalaisten että intialaisten kuvanveistäjien saaneen vaikutteita kreikkalaisesta veistotaiteesta. Vasta Silkkitien kauppakaravaanien vilkastumisen myötä alkoi länteen tulla tietoa kauko-idän uskonnoista. Ei siis ole juurikaan perusteita olettaa Jeesuksen hahmon saaneen vaikutteita buddhalaisuudesta tai hindulaisuudesta.
Olympian jumalat.
Koska Juudea ja Galilea olivat osa Rooman valtakuntaa, ne olivat luonnollisesti hellenistisen kulttuurin piirissä. Hellenismi rajoittui kuitenkin pääasiassa kieleen, talouselämään ja kaupunkijärjestykseen. Uskontoon sillä ei ollut käytännössä juuri mitään vaikutusta. Olympialaisista jumalista ei otettu mallia alkuajan kristillisille käsityksille, Paavali päinvastoin polemisoi niitä vastaan.
Keisarin palvonta.
Keisarikulttiin liittyviä menoja harrastivat lähinnä kaupunkien rikkaat roomalaiset. Juutalaisilla tuskin oli kiinnostusta eikä edes mahdollisuutta osallistua niihin. Vasta paljon myöhemmin, vainojen alettua kristittyjä yritettiin pakottaa keisarin palvontaan, mutta silloinkin monet kieltäytyivät siitä henkensä uhalla.
Mysteerikultit.
Kreikan ja Vähä-aasian alueella oli monia mysteerikultteja. Niiden vaikutusalueista ja historiallisesta kronologiasta ei ole ihan tarkkaa tietoa. Ilmeisesti ne olivat kuitenkin verraten paikallisia ja sisälsivät erilaisten maanviljelyn- ja luonnonjumalien palvontaa. Tunnetuimpia näistä olivat mysteerit joita harjoitettiin Eleusiissa, Kreikassa. Siellä oli ulkopuolisilta suljettu temppeli, joissa harjoitetuista seremonioista tiedetään vain se, että niitä johti kaksi sukua nimeltä Eumolpides ja Kerices. Mysteereihin vihkiytyvät eivät saaneet paljastaa seremonioita ulkopuolisille.
Tulokkaat vihittiin juhlamenoin helmi- ja maaliskuussa. Sitä ennen heidän oli opeteltava puhdistautumisriitit ja suoritettava valvottu puhdistautuminen Ilissos-joessa. Syyskuussa pidettiin suuret, kymmenen päivää kestävät mysteerijuhlat kulkueineen Jumalatar Demeterin ja hänen tyttärensä Persefonen kunniaksi. Juhliin osallistuvilta vaadittiin puhtautta, heidän oli osattava kreikan kieltä ja heiltä perittiin pääsymaksu. Neljäntenä päivänä uhrattiin Demeterille ja Persefonelle.
Tällaiset menot ja jumaluudet eivät ole helposti siirrettävissä toiseen, täysin erilaiseen uskontoon, eikä evankeliumien kirjoittajilla olisi ollut mitään syytä omaksua niitä. Evankeliumien kirjoittajien ja apostolien näkemysten yhtenäisyys todistaa varhaiskristittyjen keskuudessa vallinneesta opillisesta 'kontrollista', mikä esti myös yksittäisiä kristittyjä omaksumasta vieraita ajatuksia niin kauan kuin apostolit vaikuttivat heidän keskuudessaan. Tämä käy myös suoraan ilmi lukuisista raamatunkohdista. Osuutensa tähän prosessiin oli tietysti myös yli-inhimillisellä tasolla.
Kuolleita ja 'ylösnousseita' jumalia.
Tämä aihe on aikoinaan ollut suosittu 'todiste' väitteelle myyttisestä Jeesuksesta. Nykytutkimus on osoittanut koko aiheen perustuvan puutteellisiin, osin manipuloituihin ja väärin tulkittuihin seikkoihin. Ei ole ainoatakaan yksiselitteisen varmaa näyttöä sellaisista myyttisistä ylösnousseista jumalista, jotka olisivat voineet olla mallina UT:n kirjoittajille. Sitä vastoin on näyttöä siitä, ettei tällainen mielikuva edes ollut yleinen ennen Jeesuksen aikoja, eikä siten ollut kuvia tai aiheita, josta UT:n kirjoittajat olisivat ajatuksen lainanneet.
Muutamia 'ylösnousseita' ehdokkaita:
Adonis.
Myytistä on kaksi versiota. Toisen mukaan Afrodite - valittaessaan Adoniksen kuolemaa - sanoi: "Kuolemaasi muistettakoon vuosittain, mutta veresi muuttukoon kukiksi." Sitten hän pirskotti kuolleen Adoniksen veren päälle tuoksuvaa nektaria mikä sai sen puhkeamaan kukkiin. Toisen myytin mukaan Afrodite laittoi Adonis-lapsen arkkuun jonka antoi Persefonen säilytettäväksi. Persefone katsoi arkun sisälle ja nähtyään siellä kauniin pojan, kieltäytyi antamasta häntä takaisin. Zeus ratkaisi seuranneen riidan päättämällä, että Adonis olisi osan vuotta Persefonen luona toisen osan vuotta Afroditen luona jumalien maailmassa. Kumpikaan versio ei sisällä sellaista varsinaista ylösnousemusta, joka olisi voinut esikuvana Jeesuksen ylösnousemukselle.
Attis.
Myös Attis -myytistä on erilaisia versioita. Yhden version mukaan Attis syntyi ihmisvanhemmista normaalisti, mutta ei kyennyt itse saamaan jälkeläisiä. Aikuisena hän muutti Lydiaan ja sai siellä aikaan Äitijumalattaren palvonnan. Kultista tuli niin suosittu, että Zeus tuli kateelliseksi ja lähetti metsäkarjun tappamaan Attiksen.
Toisen version mukaan Attis kyllä herätti huomiota omistautumisellaan Suureen Äitiin, mutta hänen perikadokseen koitui hänen fyysinen kauneutensa, joka veti puoleensa kaupungin kuningasta. Välttyäkseen siltä Attis muutti metsään, mutta kuningas seurasi hänen perässään ja raiskasi hänet. Attis kosti kastroimalla kuninkaan, joka puolestaan kuohitsi hänet. Attis löydettiin sitten Äitijumalattaren temppelistä haavoihinsa menehtyneenä. Häntä yritettiin herättää henkiin, mutta siinä ei onnistuttu.
Kolmannessa, Diodoruksen versiossa Kybele -niminen nainen rakastui komeaan nuoreen Attis-paimeneen ja tuli raskaaksi. Kun Kybelen vanhemmat saivat tästä kuulla, Attis tapettiin jolloin Kybele sekosi ja alkoi valittaen vaellella ympäriinsä. Myöhemmin häntä alettiin palvoa jumalattarena ja Attista jumalana. On vaikea näistäkään tarinoista löytää todellista vastaavuutta Jeesuksen ylösnousemukseen.
Marduk.
Yksi ehdokkaista on Babylonian Marduk, joka erään tarun mukaan kuoli taistelussa, joutui Manalaan ja nousi ylös. Tarina on oletettavasti jäljitelmä Tammus-myytistä, ja sen alkuperä on hyvin epävarma. Eräs asiantuntija toteaakin: "Ei ole mitään todisteita että babylonialaista Mardukia olisi koskaan pidetty ylösnousseena jumalana.."
Osiris.
Myyttien mukaan Osiris murhattiin ja hänen ruumiinsa revittiin ja paloiteltiin. Palaset yhdistyivät ja niistä syntyi uusi nuori jumala. Hän ei kuitenkaan palannut aiempaan asemaansa eikä olomuotoonsa vaan siirtyi manalaan, missä hänestä tuli mahtava kuoleman herra. Hänenkään kohdallaan ei siis voi puhua ylösnousemuksesta; manalassa hän päinvastoin kuului kuolleiden maailmaan. Egyptissä hänet on aina kuvattu muumiona, kuolleena jumalana. Lyhyesti sanoen Osiris on kuollut mutta ei ylösnoussut jumaluus.
Tammus.
Tammus- eli Dumuz -kulttia on pidetty klassisena esimerkkinä ylösnousseesta jumalasta kertovasta myytistä. Tammus oli mesopotamialainen kasvillisuuden ja hedelmällisyyden jumala, joka kuoli kasvien mukana syntyen uudestaan seuraavana kasvukautena. Tammukseen on liitetty myös myytti, jonka mukaan häneen rakastunut Inanna -jumalatar matkusti Manalaan vaatimaan kuollutta rakastettuaan takaisin, ja viimein Manalan valtiatar Ereshkigal suostui siihen, että Tammus sai viettää puolet ajastaan maan päällä. Tässä on huomattava yhtäläisyys kreikkalaiseen Adonis -mytologiaan, mutta ei Jeesuksen ylösnousemukseen. Sitäpaitsi tutkijat epäilevät myyttiä jo alunperin tulkitun väärin.
Muita Palestiinan alueella tunnettuja Tammuksen tapaisia vuodenaikojen mukaan syntyviä ja kuolevia jumaluuksia olivat Eshmun ja Melqart. Mikään edellä käsitellyistä myyteistä ei sisällä todellista rinnakkaisuutta evankeliumien esittämään kertomukseen, eivätkä ne siten kelpaa todisteiksi lähdeaineistosta, josta evankelistat olisivat käsityksensä lainanneet.
Buddha.
Buddha on mainittu eräänä esikuvana 'Jeesus- myytille'. Mutta oliko buddhalaisuus jo tuolloin tunnettu Rooman valtakunnan alueella?
Tunnetaan joitakin varhaisia 'listoja', joissa luetellaan tuon ajan hellenistisiä ja muita mysteeriuskontoja, mutta niissä ei ole mainintoja hindulaisuudesta eikä buddhalaisuudesta. Vaikka Aleksanteri Suuren joukot tekivät hyökkäysretken Pohjois-Intiaan jo vuonna 327 eKr, heitä tuskin kiinnosti mitä joku Buddha oli sanonut, eikä heillä varmasti ollut tarvittavaa kielitaitoakaan. Pari muutakin kontaktia seleukidi-hallitsijoilla tiedetään olleen Intiaan.
Eräiden tutkijoiden mukaan ennen vuotta 200 jKr tapahtunut kulttuurivaihto kulki pääasiassa lännestä itään. Uskotaan esim. sekä kiinalaisten että intialaisten kuvanveistäjien saaneen vaikutteita kreikkalaisesta veistotaiteesta. Vasta Silkkitien kauppakaravaanien vilkastumisen myötä alkoi länteen tulla tietoa kauko-idän uskonnoista. Ei siis ole juurikaan perusteita olettaa Jeesuksen hahmon saaneen vaikutteita buddhalaisuudesta tai hindulaisuudesta.
Olympian jumalat.
Koska Juudea ja Galilea olivat osa Rooman valtakuntaa, ne olivat luonnollisesti hellenistisen kulttuurin piirissä. Hellenismi rajoittui kuitenkin pääasiassa kieleen, talouselämään ja kaupunkijärjestykseen. Uskontoon sillä ei ollut käytännössä juuri mitään vaikutusta. Olympialaisista jumalista ei otettu mallia alkuajan kristillisille käsityksille, Paavali päinvastoin polemisoi niitä vastaan.
Keisarin palvonta.
Keisarikulttiin liittyviä menoja harrastivat lähinnä kaupunkien rikkaat roomalaiset. Juutalaisilla tuskin oli kiinnostusta eikä edes mahdollisuutta osallistua niihin. Vasta paljon myöhemmin, vainojen alettua kristittyjä yritettiin pakottaa keisarin palvontaan, mutta silloinkin monet kieltäytyivät siitä henkensä uhalla.
Mysteerikultit.
Kreikan ja Vähä-aasian alueella oli monia mysteerikultteja. Niiden vaikutusalueista ja historiallisesta kronologiasta ei ole ihan tarkkaa tietoa. Ilmeisesti ne olivat kuitenkin verraten paikallisia ja sisälsivät erilaisten maanviljelyn- ja luonnonjumalien palvontaa. Tunnetuimpia näistä olivat mysteerit joita harjoitettiin Eleusiissa, Kreikassa. Siellä oli ulkopuolisilta suljettu temppeli, joissa harjoitetuista seremonioista tiedetään vain se, että niitä johti kaksi sukua nimeltä Eumolpides ja Kerices. Mysteereihin vihkiytyvät eivät saaneet paljastaa seremonioita ulkopuolisille.
Tulokkaat vihittiin juhlamenoin helmi- ja maaliskuussa. Sitä ennen heidän oli opeteltava puhdistautumisriitit ja suoritettava valvottu puhdistautuminen Ilissos-joessa. Syyskuussa pidettiin suuret, kymmenen päivää kestävät mysteerijuhlat kulkueineen Jumalatar Demeterin ja hänen tyttärensä Persefonen kunniaksi. Juhliin osallistuvilta vaadittiin puhtautta, heidän oli osattava kreikan kieltä ja heiltä perittiin pääsymaksu. Neljäntenä päivänä uhrattiin Demeterille ja Persefonelle.
Tällaiset menot ja jumaluudet eivät ole helposti siirrettävissä toiseen, täysin erilaiseen uskontoon, eikä evankeliumien kirjoittajilla olisi ollut mitään syytä omaksua niitä. Evankeliumien kirjoittajien ja apostolien näkemysten yhtenäisyys todistaa varhaiskristittyjen keskuudessa vallinneesta opillisesta 'kontrollista', mikä esti myös yksittäisiä kristittyjä omaksumasta vieraita ajatuksia niin kauan kuin apostolit vaikuttivat heidän keskuudessaan. Tämä käy myös suoraan ilmi lukuisista raamatunkohdista. Osuutensa tähän prosessiin oli tietysti myös yli-inhimillisellä tasolla.
Kuolleita ja 'ylösnousseita' jumalia.
Tämä aihe on aikoinaan ollut suosittu 'todiste' väitteelle myyttisestä Jeesuksesta. Nykytutkimus on osoittanut koko aiheen perustuvan puutteellisiin, osin manipuloituihin ja väärin tulkittuihin seikkoihin. Ei ole ainoatakaan yksiselitteisen varmaa näyttöä sellaisista myyttisistä ylösnousseista jumalista, jotka olisivat voineet olla mallina UT:n kirjoittajille. Sitä vastoin on näyttöä siitä, ettei tällainen mielikuva edes ollut yleinen ennen Jeesuksen aikoja, eikä siten ollut kuvia tai aiheita, josta UT:n kirjoittajat olisivat ajatuksen lainanneet.
Muutamia 'ylösnousseita' ehdokkaita:
Adonis.
Myytistä on kaksi versiota. Toisen mukaan Afrodite - valittaessaan Adoniksen kuolemaa - sanoi: "Kuolemaasi muistettakoon vuosittain, mutta veresi muuttukoon kukiksi." Sitten hän pirskotti kuolleen Adoniksen veren päälle tuoksuvaa nektaria mikä sai sen puhkeamaan kukkiin. Toisen myytin mukaan Afrodite laittoi Adonis-lapsen arkkuun jonka antoi Persefonen säilytettäväksi. Persefone katsoi arkun sisälle ja nähtyään siellä kauniin pojan, kieltäytyi antamasta häntä takaisin. Zeus ratkaisi seuranneen riidan päättämällä, että Adonis olisi osan vuotta Persefonen luona toisen osan vuotta Afroditen luona jumalien maailmassa. Kumpikaan versio ei sisällä sellaista varsinaista ylösnousemusta, joka olisi voinut esikuvana Jeesuksen ylösnousemukselle.
Attis.
Myös Attis -myytistä on erilaisia versioita. Yhden version mukaan Attis syntyi ihmisvanhemmista normaalisti, mutta ei kyennyt itse saamaan jälkeläisiä. Aikuisena hän muutti Lydiaan ja sai siellä aikaan Äitijumalattaren palvonnan. Kultista tuli niin suosittu, että Zeus tuli kateelliseksi ja lähetti metsäkarjun tappamaan Attiksen.
Toisen version mukaan Attis kyllä herätti huomiota omistautumisellaan Suureen Äitiin, mutta hänen perikadokseen koitui hänen fyysinen kauneutensa, joka veti puoleensa kaupungin kuningasta. Välttyäkseen siltä Attis muutti metsään, mutta kuningas seurasi hänen perässään ja raiskasi hänet. Attis kosti kastroimalla kuninkaan, joka puolestaan kuohitsi hänet. Attis löydettiin sitten Äitijumalattaren temppelistä haavoihinsa menehtyneenä. Häntä yritettiin herättää henkiin, mutta siinä ei onnistuttu.
Kolmannessa, Diodoruksen versiossa Kybele -niminen nainen rakastui komeaan nuoreen Attis-paimeneen ja tuli raskaaksi. Kun Kybelen vanhemmat saivat tästä kuulla, Attis tapettiin jolloin Kybele sekosi ja alkoi valittaen vaellella ympäriinsä. Myöhemmin häntä alettiin palvoa jumalattarena ja Attista jumalana. On vaikea näistäkään tarinoista löytää todellista vastaavuutta Jeesuksen ylösnousemukseen.
Marduk.
Yksi ehdokkaista on Babylonian Marduk, joka erään tarun mukaan kuoli taistelussa, joutui Manalaan ja nousi ylös. Tarina on oletettavasti jäljitelmä Tammus-myytistä, ja sen alkuperä on hyvin epävarma. Eräs asiantuntija toteaakin: "Ei ole mitään todisteita että babylonialaista Mardukia olisi koskaan pidetty ylösnousseena jumalana.."
Osiris.
Myyttien mukaan Osiris murhattiin ja hänen ruumiinsa revittiin ja paloiteltiin. Palaset yhdistyivät ja niistä syntyi uusi nuori jumala. Hän ei kuitenkaan palannut aiempaan asemaansa eikä olomuotoonsa vaan siirtyi manalaan, missä hänestä tuli mahtava kuoleman herra. Hänenkään kohdallaan ei siis voi puhua ylösnousemuksesta; manalassa hän päinvastoin kuului kuolleiden maailmaan. Egyptissä hänet on aina kuvattu muumiona, kuolleena jumalana. Lyhyesti sanoen Osiris on kuollut mutta ei ylösnoussut jumaluus.
Tammus.
Tammus- eli Dumuz -kulttia on pidetty klassisena esimerkkinä ylösnousseesta jumalasta kertovasta myytistä. Tammus oli mesopotamialainen kasvillisuuden ja hedelmällisyyden jumala, joka kuoli kasvien mukana syntyen uudestaan seuraavana kasvukautena. Tammukseen on liitetty myös myytti, jonka mukaan häneen rakastunut Inanna -jumalatar matkusti Manalaan vaatimaan kuollutta rakastettuaan takaisin, ja viimein Manalan valtiatar Ereshkigal suostui siihen, että Tammus sai viettää puolet ajastaan maan päällä. Tässä on huomattava yhtäläisyys kreikkalaiseen Adonis -mytologiaan, mutta ei Jeesuksen ylösnousemukseen. Sitäpaitsi tutkijat epäilevät myyttiä jo alunperin tulkitun väärin.
Muita Palestiinan alueella tunnettuja Tammuksen tapaisia vuodenaikojen mukaan syntyviä ja kuolevia jumaluuksia olivat Eshmun ja Melqart. Mikään edellä käsitellyistä myyteistä ei sisällä todellista rinnakkaisuutta evankeliumien esittämään kertomukseen, eivätkä ne siten kelpaa todisteiksi lähdeaineistosta, josta evankelistat olisivat käsityksensä lainanneet.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olisit jaksanut moista,kristinuskolle vierasta tekstiä kirjoittaa,vaan olet sen kopsannut jostain teoksesta,siksi olisiasiallista mainita lähdekirjallisuus!
Itse tekstisi ei kiinnosta pätkääkään !
Teksti löytyy myös tuolta, jostain syystä lähdelinkki ei sitten näkynytkään tuolla lopussa.
http://www.qnet.fi/mpeltonen/jeesus2.htm
Teksti nimenomaan puhuu sitä vastaan että Jeesus olisi myytti.
Että Jeesuksen tarinaa ei ole kopioitu jostain yhdestä ainoasta vanhemmasta uskonnosta vaan siihen on poimittu kohtia useista.
Ovathan tuo menneisyyden aatteet uuden kultin rakentajalle aina aikamoinen aarreaitta. Olisikin hiukan huolestuttavaa jos joku vetäisi hatusta jutun jonka taakse siirtyisi välittömästi huomattava kannattajajoukko ilman, että esitetyt ajatukset olisivat tunnettuja tuossa maailmanajassa. Muuten, yksi oli joukostasi poissa, eli Zarathustra.
Kirjallisuus oli arvatenkin kansan yleinen harrastus,TVtähän ei titääkseni siellä silloin ollut.
Jos olet valmis tarkastelemaan omaa kirjoitustasi päinvastaiselta kannalta, kehotan lukemaan muutaman kirjan jotka ovat kirjoittaneet Timothy Freke ja Peter Gandy.
- The Jesus Mysteries
- Jesus and the Lost Goddess
Itseltäni on vielä lukematta
- The Laughing Jesus (joten en sitten tiedä sisällöstään)
Enempää en nyt jaksa mainita itse muuta kuin että herrojen teorian mukaan tarina tapettavasta ja ylösnousevasta jumaluudesta kehittyi Aleksandrian juutalaisten keskuudessa kun nämä altistuivat mysteeriokulttien opeille, ja halusivat tarjoilla emämaan juutalaisille opin ylösnousemuksesta. Koska Jahvella ei ollut poikaa (ja vaimostakin oli hankkiuduttu eroon jo aikapäivää sitten, nimittäin kun olen jostain jotain sellaista kuullut että muistaakseni Asherah tms. oli alunperin Jahven vaimo), oli kehitettävä kokonainen uusi uskonto isineen ja poikineen että tämmöinen mysteeriokultti saatiin juutalaisille markkinoitua. (Miksikö PITI saada? Kaiketi mahdollisesti asialla olleet kokivat sen hyvin tärkeäksi. New Age -porukkahan on sitä mieltä että Egyptissä harjoitettiin menoja joissa ihmiset oppivat irtautumaan kehostaan ja oppivat että kuolemalla ei ole valtaa heidän henkeensä - voin hyvin itse ajatella että tuo olisi ollut agendana silläkin porukalla X joka halusi joko luoda Jeesus-tarinan tai TOTEUTTAA sen in action.)
Pistän tämän nyt tännekin tuolta ateisti-palstalta, kun täälläkin on tämä "Jeesus myytti?"-juttu.
---
Selkeintä paralleelia eli Inanna-myyttiä ei mainittu. Se periytyy
sumerilaisilta, jo kauan ennen UT:a tai edes VT:a. Vaikka yksityiskohdissa
tietysti onkin eroja, yleinen tarinan kulku on silmiinpistävän samanlainen.
Inanna jätti taivaan, jätti maan,
ja laskeutui tuonelaan...
Anunat, ne seitsemän tuomaria,
antoivat päätöksensä häntä vastaan.
He katsoivat häneen - se oli kuoleman katse.
He puhuivat hänelle - se oli suuttumuksen puhetta.
He huusivat hänelle - se oli raskaan syyllisyyden huutoa.
Ahdistettu nainen muutettiin ruumiiksi.
Ja ruumis ripustettiin koukkuun.
Sen jälkeen kun kolme päivää ja kolme yötä oli kulunut...
Heille annettiin koukussa roikkuva ruumis.
Yksi heistä sirotti sen päälle elämän antavaa kasvia
ja toinen elämän antavaa vettä.
Ja niin Inanna nousi.
-- Inannan laskeutuminen tuonelaan 1-5, 164-175, 273-281
Yhtäläisyyksiä ovat siis ainakin taivaasta Maan päälle tuleminen, tuonelaan
laskeutuminen, vihamielisten ja huutavien tuomarien kuolemaan tuomitsemaksi
joutuminen, surmaaminen ja ylös ripustaminen, sekä kuolleista herättäminen
kolmen päivän ja kolmen yön kuluttua (näin kirjaimellisesti Matteuksen
mukaan). On myös mielenkiintoista että samoin kuin Inannan herättää
kuolleista kaksi jumal'isän (Inannan varsinaisena isänä pidettiin
taivaan-jumala Ania) ja lainantajan Enkin luomaa sukupuoletonta olentoa,
samoin Luukkaan ja Johanneksen mukaan haudalla oli kaksi enkeliä (jotka
"eivät nai, eivätkä mene miehelle"). Yhtäläisyyksiä on myös se että samoin
kuin Jeesus Paavalin mukaan "tyhjensi itsensä" ja luopui "Jumalan
muodostaan" tullessaan taivaasta, niin myös Inanna joutui tuonelan seitsemän
portin läpi kulkiessaan luopumaan seitsemästä vaateparrestaan, korustaan ja
meikistään, jotka kuvasivat hänen jumalallisia voimiaan, kunnes hän oli
aivan alaston. Erona on vain se että Jeesuksella tämä tapahtui taivas-Maa
välillä ja Inannalla Maa-tuonela välillä, mutta idea on olennaisesti sama.
Samoin erona on että kun Jeesus tuomittiin, kuoli/ylösripustettiin ja
ylösnousi Maan
päällä, Inanna koki saman tuonelassa. Ja sitten tietysti kun Jeesus heräsi
Pyhän Hengen (hengitys) voimasta, Inanna nousi jumalallisen ruuan ja veden
voimalla, eli toisten ihmistä elossa pitävien elementtien avulla.
Raamatussakin toki puhutaan elämän puusta ja elämän vedestä.
Inannan, jota pidettiin myös kuun jumalan Nannan tyttärenä, kolmen päivän ja
kolmen yön kestänyttä elottomuutta on myös tulkittu viitteenä aikaan jonka
kuu pysyy pimeänä ennen uutta kuuta, kun taas Pesach sijoittuu aina
täysikuun tienoille (14. päivää uudesta kuusta). Päätellen siitä että
Dumuzid (Tammuz) laskeutui tuonelaan aina keväällä, lienee Inannakin
kuitenkin kuollut ja ylösnoussut kevätaikaan. Ja Inannakin tietysti lähti
tuonelaan tullakseen sen valtiaaksi ja istuakseen sen kuningattaren ja
sisarensa Ereshkigalin valtaistuimelle, mutta epäonnistui tavoitteessaan
vaikka palasikin kuolleista, ja joutui antamaan sinne puolivuosittain
vuorotteleviksi sijaisikseen miehensä Dumuzidin ja tämän sisaren
Geshtinannan, ja olennainen ero onkin että Jeesuksen sanotaan onnistuneen
tuonelan voittamisessa ja saaneen haltuunsa kuoleman ja tuonelan avaimet ja
vallan vapauttaa kaikki sen asukkaat viimeisenä päivänä. Tämä heijastelenee
juutalaista ja zarathustralaista historiallista optimismia lineaarisesta
progressiosta vs. sumerilainen ajattelu jossa Dumuzid ja Geshtinanna
jatkoivat syklisesti vuodenaikaista agraarista kuolemistaan ja
ylösnousemistaan kenties loputtomiin, ilman toivoa "kuoleman nielemisestä"
niin henkilökohtaisella kuin yleiselläkään tasolla. Sumerilainen, myös Jobin
kirjassa esiin tuleva, käsitys "maasta josta ei ole paluuta" ja jossa on
vain pimeää ja syödään tomua, kontrastoituu myös toiveikkaampiin
egyptiläisiin, kanaanilais-foinikialaisiin ja kreikkalaisiin käsityksiin
lännen maasta, "kuoleman rannan ihanista niityistä", Elysionin kentistä ja
autuaiden saarista, eli paratiisista.
150-400 välillä syntyneen Nikodemuksen evankeliumin (Pilatuksen teot)
"Decensus Christi ad Inferos (Kristuksen laskeutuminen tuonelaan)"-osion
vastaavuudet tämän myytin eräiden toisten kohtien kanssa näyttäisivät myös
osoittavan että se tunnettiin jossain muodossaan vielä UT:n jälkeisinä
vuosisatoina ja sitä edelleen käytettiin Kristus-myytin jatkokehityksen
pohjana. Ja näin ollen se on voinut olla tunnettu myös Paavalille, joka on
voinut muokata siitä oman versionsa historiallisen Jeesus-ytimen ympärille
tai jopa historiallistaa kyseisen myytin juutalaisen Jeesuksen hahmoksi.
Hän huusi hyökkäävästi tuonelan portilla:
"Avaa, ovenvartija, avaa. Avaa, Neti, avaa.
Olen aivan yksin ja haluan tulla sisälle."
Neti, tuonelan pääovenvartija, vastasi pyhälle Inannalle:
"Kuka olet?"
"Olen Inanna menossa itään."
-- Inannan laskeutuminen tuonelaan 73-84
Ja tuli suuri kuin ukkosen ääni, sanoen:
Siirtäkää, oi ruhtinaat, porttinne, ja nouskaa te tuonelan portit,
ja kunnian kuningas on tuleva sisälle.
Ja kun tuonela näki että he niin huusivat kahdesti, hän sanoi,
ikäänkuin hän ei olisi sitä tiennyt:
Kuka on se kunnian kuningas?
Ja Daavid vastasi tuonelalle ja sanoi...
Herra väkevä ja voimallinen, Herra voimallinen sodassa,
hän on kunnian kuningas.
-- Nikodemuksen evankeliumi V (XXI).3
Hän (Ereshkigala) sanoi Netille, pääovenvartijalleen:
"Tule Neti, tuonelan pääovenvartijani,
älä laiminlyö ohjeita jotka sinulle annan.
Salvattakoon tuonelan seitsemän porttia...
-- Inannan laskeutuminen tuonelaan 114-122
Sitten tuonela sanoi pahoille lähettiläilleen:
"Sulkekaa kovat pronssiportit ja laittakaa niihin rautasalvat...
- Nikodemuksen evankeliumi V (XXI).1
Myös näissä psalmien lainauksissa näkyy jo UT:lle tyypillinen tapa soveltaa
VT:n alkuperäisessä kontekstissaan ja kirjaimellisessa merkityksessään
mitenkään Jeesukseen liittymättömiä tekstejä häneen, pyrkimyksenä oikeuttaa
niillä kömpelösti erilaisten pakanallisten teemojen omaksuminen
Jahve-uskonnon uusimpaan versioon.
Inanna-myytin ohella toinen Kristus-myytin lähde lienee ollut Adon-myytti,
joka jo mainittiinkin. Toisella vuosisadalla jaa. eläneen Lucianus
samosatalaisen mukaan syyrialaiset uskoivat Adonin kuolevan tai uudelleen
kokevan kuolemansa joka vuosi keväällä Libanon vuorella, ja surivat tätä,
jonka jälkeen he julistavat tämän olevan elossa "ja luovuttavat hänet
ilmaan". Ei ole selvää mitä tällä tarkoitetaan (elämää tuonelassa t.
taivaassa, ruumiillisesti t. sieluna?), mutta 200-luvun alkupuolella eaa.
Theokritoksen muistiinmerkitsemän aleksandrialaisen version mukaan Adon
palasi aina kerran vuodessa tuonelasta yhdeksi päiväksi rakkaansa
Afroditen/Ashtarten luo. Ja kuten mainittua, Afrodite oli säätänyt
vuosittaisen Adonia-muistojuhlan:
Suruni muisto, Adonis, tulee säilymään; jokaisena kuluvana vuonna kuolemasi
kerrattuna ihmisten sydämissä tulee jälleen kuvaamaan murheeni ja
valitukseni. -- Metamorfooseja 10.724
Ja samaan tapaanhan Jeesuksen kerrotaan asettaneen juhlan joka "julistaa
Herran kuolemaa". Vaikka tämän yhteys Jeesukseen ei ole aivan niin selkeä
kuin Inannan kohdalla, oli Adonkin kuitenkin kuninkaan poika jonka nimi
merkitsee kirjaimellisesti "herraa", jonka kuolema ajoittui kevääseen, joka
laskeutui tuonelaan ja nousi sieltä (niin elämänsä aikana kuin kuolemansa
jälkeenkin, joskin vain väliaikaisesti), ja jonka palvonta
maantieteellisesti
osui juuri Paavalin ja hänen toimintansa syntysijoille. Myös se että
evankeliumit poikkeuksellisesti esittävät naisten olleen Jeesuksen
ylösnousemuksen ensimmäisiä todistajia, saattaa heijastella Adon-kulttia
joka oli erityisen suuressa suosiossa naisten keskuudessa. On myös
mielenkiintoista että kun:
1) Johanneksen evankeliumin (90-120) mukaan Jeesus ristiinnaulittiin ja
haudattiin kasvitarhassa tai lähellä sellaista
2) Nikodemuksen evankeliumin (150-400) mukaan Jeesus ristiinnaulittiin
kasvitarhassa, joka tunnistetaan samaksi paikaksi jossa hänet vangittiin,
eli Getsemaneksi Öljymäellä
3) Tertullianus (100-luvun loppu) mainitsee käsityksen jonka mukaan tämä
kasvitarha olisi ollut nimenomaan salaattitarha
4) Tathbitin (900-luku) mukaan Jeesus ristiinnaulittiin meloni-palstalla ja
vihannestarhassa
5) Toledoth Jeshun (1300-luku) mukaan Jeesus ripustettiin kaalinvarteen tai
johanneksenleipäpuuhun
niin Kolofonin Nikandroksen (100-luku eaa.), Kallimakhoksen (200-luku eaa.)
ja Eubouloksen (300-luku eaa.) mukaan myöskin Adon surmattiin ja haudattiin
salaattitarhassa. Mm. 900-luvulla jaa. eläneen (tieto)sanakirjan tekijän
Suidaksen mukaan Adonin muistoksi myös kasvatettiin savi/kiviastioissa
salaattia ja fenkolia (saksankuminaa), ja niitä kutsuttiin "Adoniksen
puutarhoiksi".
On myös huomionarvoista että Adonin rakastettu Ashtarte/Afrodite oli
sumerilaisen Inannan ja akkadilaisen Ishtarin länsiseemiläinen vastine,
Adonin taas vastatessa Dumuzidia/Tammuzia. Näin ollen Jeesuksessa yhdistyy
sekä Ashtarte että Adon, vain näitä täydellisempänä kuoleman ja tuonelan
voittajana, yhdistyessään juutalaiseen synti, rangaistus ja
sovitus-teologiaan, sekä yleisen ylösnousemuksen uskoon. Ja vaikka
juutalaiskristillinen (ja zarathustralainen) perinne irtautuikin
agraarisesta ylösnousemuksesta, siirtäen sen inhimilliselle tasolle,
säilytti se kuitenkin juurensa maanviljelyyn liittyvissä vertauskuvissa
kylvöstä, siemenen kuolemasta ja noususta kunniassa. Samoin vilja ja viini
ovat edelleen läsnä ehtoollisella, Messiaan/jumalan ruumiina ja verenä,
käsitteenä jolla ei ole mitään vastinetta VT:ssa tai juutalaisuudessa. On
hyvin vaikea sanoa missä määrin, jos yhtään, Jeesuksen tarina on
historiallinen. Saattaa jopa olla niin että oli todella olemassa Jeesus joka
tuomittiin kuolemaan, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, ja jonka
ruumis katosi haudasta kolmanteen päivään mennessä, ja tähän ytimeen sitten
liitettiin ajan myötä myyttisiä elementtejä Ashtarten ja Adonin tarinoista,
kuten:
1) taivaasta tuleminen ja jumalallisuudesta riisuutuminen (Ashtarte)
Nämä kuuluvat varhaisimpiin elementteihin ja löytyvät jo Paavalin
roomalaiskirjeestä (10:6) ja kirjeestä Filemonille (molemmat 50-60).
2) oli kuninkaan poika (Adon)
Myös tämä ilmenee jo varhain Rm. kirjeessä (50-60, Rm. 1:3), joskin Markus
(65-80) näyttää uskoneen Jeesuksen olleen tuntemattoman isän ja Marian poika
(Mrk. 6:3), eli ns. mamzer ("äpärä", mm. isän ja tämän tyttären yhteydestä
syntynyt lapsi), ja Jeesuksen sanoja (12:35-37) voidaan jopa tulkita niin
että hän kyseenalaisti ajatuksen siitä että Messias olisi Daavidin poika.
Jeesuksen mamzerina pitämisen kannalta on mielenkiintoista että myös Adon
oli "synnissä siinnyt" (Ovidius, Metamorfooseja 10.522 & 705, 1 vs. eaa. - 1
vs. jaa.), kuningas-isänsä ja tämän tyttären poikana. Matteus ja Luukas
kuitenkin kokivat tämän niin häpeälliseksi että muuttivat nasaretilaisten
sanat "rakentaja, Marian pojasta", Matteus "sen rakentajan pojaksi", ja
Luukas puolestaan "Joosefin pojaksi", sekä tietysti selittivät Jeesuksen
isän tuntemattomuuden johtuvaksi siitä että hänet oli saattanut alulle
Jumala itse. Tämä taas pohjautui mahdollisesti esim. Perseus-myyttiin, jossa
tämä sai alkunsa Zeuksen laskeutuessa tämän neitsyt-äidin Danaen syliin
kultasuihkuna. Yhtäältä Jeesuksen avoin tunnistaminen mamzeriksi saattaa
tukea sen historiallisuutta, mutta toisaalta se saattaa myös olla vain
varhaisempi mukautuma Adon-myyttiin, ennen kuin se katsottiin Messiaan
arvolle sopimattomaksi syntyperäksi.
3) kuolema ja ylösnousemus keväällä (Adon ja Ashtarte)
Tämä esiintyy myös varhain (50-60, 1 Kor. 5:7), joskin evankeliumeissa
esiintyy vihjeitä siitä että Jeesus on todellisuudessa saattanut kuolla
syksyllä, Sukkotin eli lehtimajajuhlan aikoihin. Tästä tarkemmin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000 000000003&conference=4500000000000283&posting=220000000 06445529#22000000006445529
Kuoleman ja ylösnousemuksen sijoittaminen kevääseen on saattanut olla
mukautuma Adonin ja Ashtarten myytteihin, kuin myös Hooseaan mainintaan
(Hoos. 6:2,3) kevätsateesta "kolmannen päivän" yhteydessä.
4) kaksi enkeliä haudalla (Ashtarte)
Varhaisimmassa evankeliumissa Markuksessa (65-80) esiintyy vain yksi
"nuorukainen", jota ei edes erityisesti identifioida enkeliksi, samoin kuin
Matteuksella (80-100) yksi enkeli, ja kaksi enkeliä esiintyy vasta
myöhemmillä Luukkaalla (80-130) ja Johanneksella (90-120), mahdollisena
mukautumana Ashtarte-myyttiin.
5) surevat naiset haudalla (Adon)
Varhaisin teksti (50-60, 1 Kor. 15:5-7) ei mainitse ylösnousemuksen
todistajina naisia lainkaan, vaan nämä esiintyvät vasta Markuksella (65-80),
joka on mahdollinen mukautuma Adon-myyttiin, jossa sureva Ashtarte oli
pääosassa, ja jonka kultti oli erityisen suuressa suosiossa naisten
keskuudessa. Erona oli vain se että kristinusko tarjosi kilpailevana
vaihtoehtona naisille tilaisuuden Adonin kuoleman suremisen sijaan iloita
Herran ylösnousemuksesta, ja tämän varhaisen poismenon ja lyhyen elävien
maassa vierailun sijaan juhlia ikuista elämää, josta he itsekin pääsisivät
osallisiksi. Yhtäältä jälleen naisten asema todistajina saattaa tukea
tapauksen historiallisuutta, koska juutalaisen lain mukaan naisten todistus
ei ollut pätevä (ja josta syystä Paavali on saattanut jättää heidät
mainitsematta), mutta toisaalta kyse saattaa olla vain tarinan tekemisestä
houkuttelevammaksi naisille, antamalla heille samankaltainen, mutta
iloisempi, rooli kuin mikä heillä oli Adonin kultissa.
6) kuolema ja hautaus kasvi(erit. salaatti)tarhassa (Adon)
Kasvitarha esiintyy vasta myöhäisimmällä Johanneksella (90-120), ja
myöhemmin Tertuallinuksen (100-luvun loppu) aikaan mennessä se on
identifioitu salaattitarhaksi, siis mahdollisina mukautumina puolestaan
Adon-myyttiin.
Lähteet:
http://www-etcsl.orient.ox.ac.uk/section1/tr141.htm
http://www.geocities.com/SoHo/Lofts/2938/deasyria1.html #adon
http://www.fordham.edu/halsall/ancient/250theocritus15. html
http://www.earlychristianwritings.com/actspilate.html
http://ccat.sas.upenn.edu/~humm/Topics/JewishJesus/
http://www.essene.com/Bible/ArabicTraditionsOnChristian Origins.html
http://www.theoi.com/Olympioi/AphroditeLoves2.html#Adon is
http://web.archive.org/web/20040613193104/www.theoi.com /Erotes/Aphrodite Adonis.html
Heikki