Vie neitsyyteni!

kelpaisko 15wee poitsu??
170cm/50kg/17cm

sä tunnut olevan aika varma asiastas. niin mäki olin. menin vaan ja nain yhtä vastaan tullutta jätkää. olin sillo 14. ja sen jälkee paria muutaki. en kauheesti miettiny ku nii teki kaikki muutki. mä luulin olevani valmis koska osasin huolehtii ehkäsystä. ja kai mä olinki valmis. mut tällä hetkellä mä antasin mitä vaa jos en ois koskaa tehny mitää sellasta. ensinnäkää seksi ei tuntunu miltää ihmisen kanssa josta mä en välittäny ja lisäks se on tuhonnu mun elämän. mä oon nyt seurustellu yli puol vuotta ja me ei mun poikaystävän kanssa toivota mitää muuta niin paljo ku että me oltas oltu toistemme ensimmäiset. mä tiedän et kaikki jätkät ei oo yhtä herkkiä, eikä mieti asioita yhtä paljon ku mun poikaystävä, mut mä en suosittele sua ottamaa riskiä. jos sä joskus kohtaat jonku jota sä todella rakastat kaikki muu on turhaa. etkä sä menetä mitää, koska musta ainakaa seksi tuntemattoman kanssa ei tuntunu miltää, mutta seksi mun rakkaan kanssa on taivaallista. mä oon niillä ajattelemattomilla teoillani estäny mun poikaystävää nauttimasta seksistä mun kanssa täysillä. aina kun me ollaa yhessä ja on täydellisen onnellinen ja ajattelee et nyt me ollaan kaikkein lähimpänä toisiamme ja täysin yhdessä se ei voi olla ajattelematta että niin on muutki ollu.
mä tiedän että ihmiset on erilaisii, ja ehkä sä voit nauttii seksistä ilman tunteita. mä pyydän silti sua viel miettimää.

kokenut kirjoitti:

sä tunnut olevan aika varma asiastas. niin mäki olin. menin vaan ja nain yhtä vastaan tullutta jätkää. olin sillo 14. ja sen jälkee paria muutaki. en kauheesti miettiny ku nii teki kaikki muutki. mä luulin olevani valmis koska osasin huolehtii ehkäsystä. ja kai mä olinki valmis. mut tällä hetkellä mä antasin mitä vaa jos en ois koskaa tehny mitää sellasta. ensinnäkää seksi ei tuntunu miltää ihmisen kanssa josta mä en välittäny ja lisäks se on tuhonnu mun elämän. mä oon nyt seurustellu yli puol vuotta ja me ei mun poikaystävän kanssa toivota mitää muuta niin paljo ku että me oltas oltu toistemme ensimmäiset. mä tiedän et kaikki jätkät ei oo yhtä herkkiä, eikä mieti asioita yhtä paljon ku mun poikaystävä, mut mä en suosittele sua ottamaa riskiä. jos sä joskus kohtaat jonku jota sä todella rakastat kaikki muu on turhaa. etkä sä menetä mitää, koska musta ainakaa seksi tuntemattoman kanssa ei tuntunu miltää, mutta seksi mun rakkaan kanssa on taivaallista. mä oon niillä ajattelemattomilla teoillani estäny mun poikaystävää nauttimasta seksistä mun kanssa täysillä. aina kun me ollaa yhessä ja on täydellisen onnellinen ja ajattelee et nyt me ollaan kaikkein lähimpänä toisiamme ja täysin yhdessä se ei voi olla ajattelematta että niin on muutki ollu.
mä tiedän että ihmiset on erilaisii, ja ehkä sä voit nauttii seksistä ilman tunteita. mä pyydän silti sua viel miettimää.

mä oon 27 v mies ja vielä neitsyys tallella ,tosin nukkunut oon yhen naisen kanssa yön ja minä muutin mieleni enkä halunnutkaan seksiä , se oli sille naiselle eka kerta ku niin kävi ja onneksi suhtautui asiallisesti .
Oon usein miettinyt että vaadinko ihan liikaa . Mun mielenkiinto vaan loppuu kun selviää että naisella on seksi suhteita takana , eikä siinä auta enää kehut hyvistä tavoista ,pukeutumisesta tai ulkonäöstä ja ihmettely miten se voi olla mahdollista??. Minä en vaan pysty rakastamaan iseänsä jaellutta naista koko sydämestäni .
Oon jo väsynyt tähän etsimiseen ja (käytännössä)yksin olemiseen niin pahasti että kun tulee edes jossain määrin kiva tyttö vastaan niin taidan hypätä samaan junaan teidän muiden kanssa, ehkä en ikinä pysty rakastamaan naista niin kuin olisin halunnut =(.
Eli tää vinkki koskee ihan kaikkia naisia, jos haluutte kunnollisen miehen niin olkaa kunnollisia naisia .

juha kirjoitti:

mä oon 27 v mies ja vielä neitsyys tallella ,tosin nukkunut oon yhen naisen kanssa yön ja minä muutin mieleni enkä halunnutkaan seksiä , se oli sille naiselle eka kerta ku niin kävi ja onneksi suhtautui asiallisesti .
Oon usein miettinyt että vaadinko ihan liikaa . Mun mielenkiinto vaan loppuu kun selviää että naisella on seksi suhteita takana , eikä siinä auta enää kehut hyvistä tavoista ,pukeutumisesta tai ulkonäöstä ja ihmettely miten se voi olla mahdollista??. Minä en vaan pysty rakastamaan iseänsä jaellutta naista koko sydämestäni .
Oon jo väsynyt tähän etsimiseen ja (käytännössä)yksin olemiseen niin pahasti että kun tulee edes jossain määrin kiva tyttö vastaan niin taidan hypätä samaan junaan teidän muiden kanssa, ehkä en ikinä pysty rakastamaan naista niin kuin olisin halunnut =(.
Eli tää vinkki koskee ihan kaikkia naisia, jos haluutte kunnollisen miehen niin olkaa kunnollisia naisia .

runkkaatko si?

tintti kirjoitti:

runkkaatko si?

Tietenkin pahimmat paineet on päästettävä joskus.
etkö itse koskaan?

kokenut kirjoitti:

sä tunnut olevan aika varma asiastas. niin mäki olin. menin vaan ja nain yhtä vastaan tullutta jätkää. olin sillo 14. ja sen jälkee paria muutaki. en kauheesti miettiny ku nii teki kaikki muutki. mä luulin olevani valmis koska osasin huolehtii ehkäsystä. ja kai mä olinki valmis. mut tällä hetkellä mä antasin mitä vaa jos en ois koskaa tehny mitää sellasta. ensinnäkää seksi ei tuntunu miltää ihmisen kanssa josta mä en välittäny ja lisäks se on tuhonnu mun elämän. mä oon nyt seurustellu yli puol vuotta ja me ei mun poikaystävän kanssa toivota mitää muuta niin paljo ku että me oltas oltu toistemme ensimmäiset. mä tiedän et kaikki jätkät ei oo yhtä herkkiä, eikä mieti asioita yhtä paljon ku mun poikaystävä, mut mä en suosittele sua ottamaa riskiä. jos sä joskus kohtaat jonku jota sä todella rakastat kaikki muu on turhaa. etkä sä menetä mitää, koska musta ainakaa seksi tuntemattoman kanssa ei tuntunu miltää, mutta seksi mun rakkaan kanssa on taivaallista. mä oon niillä ajattelemattomilla teoillani estäny mun poikaystävää nauttimasta seksistä mun kanssa täysillä. aina kun me ollaa yhessä ja on täydellisen onnellinen ja ajattelee et nyt me ollaan kaikkein lähimpänä toisiamme ja täysin yhdessä se ei voi olla ajattelematta että niin on muutki ollu.
mä tiedän että ihmiset on erilaisii, ja ehkä sä voit nauttii seksistä ilman tunteita. mä pyydän silti sua viel miettimää.

Oletko varma että haluat olla noin sairaanloisen mustasukkaisen pojan kanssa? Jos seksi ei suju kuin itse korkattujen kanssa on kyllä aika pahasti vikaa/ liian vähän ikää.

juha kirjoitti:

mä oon 27 v mies ja vielä neitsyys tallella ,tosin nukkunut oon yhen naisen kanssa yön ja minä muutin mieleni enkä halunnutkaan seksiä , se oli sille naiselle eka kerta ku niin kävi ja onneksi suhtautui asiallisesti .
Oon usein miettinyt että vaadinko ihan liikaa . Mun mielenkiinto vaan loppuu kun selviää että naisella on seksi suhteita takana , eikä siinä auta enää kehut hyvistä tavoista ,pukeutumisesta tai ulkonäöstä ja ihmettely miten se voi olla mahdollista??. Minä en vaan pysty rakastamaan iseänsä jaellutta naista koko sydämestäni .
Oon jo väsynyt tähän etsimiseen ja (käytännössä)yksin olemiseen niin pahasti että kun tulee edes jossain määrin kiva tyttö vastaan niin taidan hypätä samaan junaan teidän muiden kanssa, ehkä en ikinä pysty rakastamaan naista niin kuin olisin halunnut =(.
Eli tää vinkki koskee ihan kaikkia naisia, jos haluutte kunnollisen miehen niin olkaa kunnollisia naisia .

Niinpä! Kyllä semmosiakin naisia todellakin on ettei ole "JAELLU" itseään!

Kunnollinen nainen.. Mun mielestä makaaminen miehien kanssa ei tee musta epäkunnollista..

Onko tullut mieleen, että kivallaki tytstyl vaik se on "jaellu" ni on varmaa sellanen kun on ollut pitkä ja vakava suhde, mut ei oo sit kuitenkaan kestäny kaikkee. Ja jos sun kielest tämmönen on "jakamista" ni oot aika lapsellinen kolmekymppinen!!! Mieti sitä!

setä kirjoitti:

Oletko varma että haluat olla noin sairaanloisen mustasukkaisen pojan kanssa? Jos seksi ei suju kuin itse korkattujen kanssa on kyllä aika pahasti vikaa/ liian vähän ikää.

ihmiset rakastaa eritavalla, mun rakas rakastaa tavalla joka satuttaa sitä itteensä hyvin paljon. ikää on kyllä hyvinki vähän meillä molemmilla. eikä sillä oo koskaan ollu neitsyttä joten ei se voi verrata.
kyllä seksi sujuu, se on taivaallista, fyysisesti. mun poikaystävä vaan ajattelee liikaa, se on aina ajatellu ja se on aina tehny elämästään vaikeempaa ku mitä sen ois tarttenu olla.
ja mä olen täysin varma. setä tietysti ajattelee että toi nyt on tollasta teinirakkautta. niin tää varmaan onki. me ollaan teinejä ja tää on rakkautta. ja mä vannon että mä en tuu koskaan harrastaa seksii kenenkään muun ku mun poikaystävän kanssa.

itsekin mustasukkainen kirjoitti:

ihmiset rakastaa eritavalla, mun rakas rakastaa tavalla joka satuttaa sitä itteensä hyvin paljon. ikää on kyllä hyvinki vähän meillä molemmilla. eikä sillä oo koskaan ollu neitsyttä joten ei se voi verrata.
kyllä seksi sujuu, se on taivaallista, fyysisesti. mun poikaystävä vaan ajattelee liikaa, se on aina ajatellu ja se on aina tehny elämästään vaikeempaa ku mitä sen ois tarttenu olla.
ja mä olen täysin varma. setä tietysti ajattelee että toi nyt on tollasta teinirakkautta. niin tää varmaan onki. me ollaan teinejä ja tää on rakkautta. ja mä vannon että mä en tuu koskaan harrastaa seksii kenenkään muun ku mun poikaystävän kanssa.

oli pakko vastata tähän kun sanoit että jätkäkamus ajattelee kaikkea liikaa ja tekee elämästään vaikeempaa kun se on.mulla on tällanen kokemus kyllä,olin sillon 15.rakastin sitä jätkää täysillä kokonaiset kaks vuotta kunnes en enää jaksanu,mua sattu liikaa se että kaikki oli aina niin ylettömän vaikeeta.ennen kun oltiin alettu seurusteleen,olin kauan kiinnostunu tästä jätkästä,suunnilleen puolisen vuotta.en ollu neitsyt vaan menetin neitsyyden rippileirillä 14vuotiaana.en kuitenkaan kertonu tästä oikeen kenellekkään,ainoostaan äidille ja yhdelle parhaalle kaverille.koska se neitsyt-jätkä oli kaukaa ja muut ei sitä tuntenu.no,tottakai mun oli se paljastettava mun uudelle poikaystävälle,etten oo neitsyt.ensin se oli ihan sujut sen jutun kanssa,me seurusteltiin kaks kuukautta ja sitte tuli seksi mukaan juttuun.tällä jätkällä oli ollu mua ennen tyttö,jonka kanssa se oli ollu parisen kuukautta,ja hän siis ei ollu neitsyt.kun oltiin oltu puolisin vuotta yhessä,mä olin onnellinen,kaikki oli ihanaa ja mä luulin et tunnen tän jätkän niin ja niin hyvin.sitten alko kuitenkin loputon syyttely siittä,kuinka saatoin menettää neitsyyden tuntemattomalle,kuinka saatoin tehä sitä ja tota,miks mä olin kännissä,se ei ollu mun oikeus.tapeltiin aika usein ja riidat loppu siihen kun alettiin itkemään tuskallista itkuu molemmat.sille oli kaikki aina vaikeempaa,kaikki oli aina niin h*lvetin vaikeeta.vaikka ne olis ollu oikeesti niin paljon helpompaa.aina se pyys multa anteeks,mutta näin sen silmistä että sitä häiritsi etten ollu neitsyt ja muutamat muut asiat.löysin sen joskus kotoo tuskasena ja vihasena kun sen elämä oli taas niin vaikeeta.usein tää jätkä syytti äitiään,joka oli mukamas juoppo,vaikka totuus oli ettei äiti ollu 19vuotis kesänsä jälkeen pulloon koskenukkaan.isäänsä hän syytti hakkaamisesta,vaikka isä ei ollu koskaan ketään lyöny.hän näki kaiken vääränlaisena,kotona oli oikeesti kaikki hyvin,mutta hänen mielestä ne oli huonosti.
vaikka tää oli usein yhtä tuskaa ymmärtää,mä en lakannu rakastamasta.oli niin paljon hienojakin hetkiä.
kun oltiin oltu 1,5vuotta yhessä,multa alko lopullisesti toivo mennä.en kestäny enää ja päästin irti vajaan kahden vuoden jälkeen.
oli sinäänsä hyvä,kun oltiin eri kouluissa,mä lukiossa,hän amiksessa.
tää asia kummitteli mua pitkään,koska oli selvä että tällä jätkällä alko meneen vielä heikommin kun mä päästin irti.kuulin aina välillä sen ryyppyreissuista ja kuinka huonossa kunnossa se kullonki oli.äiti oli ainut joka sai mut oleen puuttumatta siihen.
me muutettiin ja mein väliin tuli 150km.se teki mulle niin hyvää,ja nyt oon onnellisempi kun koskaan siinä suhteessa olisin voinu olla.oon löytäny täältä paljon kavereita,en kylläkään poikaystävää,mutta en oo siihen ehkä vielä valmiskaan.oon nyt 18 ja alkaa vika vuosi lukiossa.ja saattaa olla että kesä on tuonu uuden kullan mukanaan.ehkä,koska kannattaa olla kuitenkin varuillaan!
tää juttu ei tähän mitenkään liittyny,mutta jos vielä täällä käyt,niin...sulla ny tuskin on ihan tällanen juttu,mutta saipa taas purkaa sitä!! :)

*TiiNa* kirjoitti:

oli pakko vastata tähän kun sanoit että jätkäkamus ajattelee kaikkea liikaa ja tekee elämästään vaikeempaa kun se on.mulla on tällanen kokemus kyllä,olin sillon 15.rakastin sitä jätkää täysillä kokonaiset kaks vuotta kunnes en enää jaksanu,mua sattu liikaa se että kaikki oli aina niin ylettömän vaikeeta.ennen kun oltiin alettu seurusteleen,olin kauan kiinnostunu tästä jätkästä,suunnilleen puolisen vuotta.en ollu neitsyt vaan menetin neitsyyden rippileirillä 14vuotiaana.en kuitenkaan kertonu tästä oikeen kenellekkään,ainoostaan äidille ja yhdelle parhaalle kaverille.koska se neitsyt-jätkä oli kaukaa ja muut ei sitä tuntenu.no,tottakai mun oli se paljastettava mun uudelle poikaystävälle,etten oo neitsyt.ensin se oli ihan sujut sen jutun kanssa,me seurusteltiin kaks kuukautta ja sitte tuli seksi mukaan juttuun.tällä jätkällä oli ollu mua ennen tyttö,jonka kanssa se oli ollu parisen kuukautta,ja hän siis ei ollu neitsyt.kun oltiin oltu puolisin vuotta yhessä,mä olin onnellinen,kaikki oli ihanaa ja mä luulin et tunnen tän jätkän niin ja niin hyvin.sitten alko kuitenkin loputon syyttely siittä,kuinka saatoin menettää neitsyyden tuntemattomalle,kuinka saatoin tehä sitä ja tota,miks mä olin kännissä,se ei ollu mun oikeus.tapeltiin aika usein ja riidat loppu siihen kun alettiin itkemään tuskallista itkuu molemmat.sille oli kaikki aina vaikeempaa,kaikki oli aina niin h*lvetin vaikeeta.vaikka ne olis ollu oikeesti niin paljon helpompaa.aina se pyys multa anteeks,mutta näin sen silmistä että sitä häiritsi etten ollu neitsyt ja muutamat muut asiat.löysin sen joskus kotoo tuskasena ja vihasena kun sen elämä oli taas niin vaikeeta.usein tää jätkä syytti äitiään,joka oli mukamas juoppo,vaikka totuus oli ettei äiti ollu 19vuotis kesänsä jälkeen pulloon koskenukkaan.isäänsä hän syytti hakkaamisesta,vaikka isä ei ollu koskaan ketään lyöny.hän näki kaiken vääränlaisena,kotona oli oikeesti kaikki hyvin,mutta hänen mielestä ne oli huonosti.
vaikka tää oli usein yhtä tuskaa ymmärtää,mä en lakannu rakastamasta.oli niin paljon hienojakin hetkiä.
kun oltiin oltu 1,5vuotta yhessä,multa alko lopullisesti toivo mennä.en kestäny enää ja päästin irti vajaan kahden vuoden jälkeen.
oli sinäänsä hyvä,kun oltiin eri kouluissa,mä lukiossa,hän amiksessa.
tää asia kummitteli mua pitkään,koska oli selvä että tällä jätkällä alko meneen vielä heikommin kun mä päästin irti.kuulin aina välillä sen ryyppyreissuista ja kuinka huonossa kunnossa se kullonki oli.äiti oli ainut joka sai mut oleen puuttumatta siihen.
me muutettiin ja mein väliin tuli 150km.se teki mulle niin hyvää,ja nyt oon onnellisempi kun koskaan siinä suhteessa olisin voinu olla.oon löytäny täältä paljon kavereita,en kylläkään poikaystävää,mutta en oo siihen ehkä vielä valmiskaan.oon nyt 18 ja alkaa vika vuosi lukiossa.ja saattaa olla että kesä on tuonu uuden kullan mukanaan.ehkä,koska kannattaa olla kuitenkin varuillaan!
tää juttu ei tähän mitenkään liittyny,mutta jos vielä täällä käyt,niin...sulla ny tuskin on ihan tällanen juttu,mutta saipa taas purkaa sitä!! :)

kavereille on ollu tosi vaikee puhuu tosta, ku ei ne ymmärrä vaikka kuin selittäs, enkä mä oikeen ees osaa selittää. on nii helpottavaa kuulla et joku on joskus kokenu jotai samaa. mä myönnän että sun tilanne oli vielä vaikeempi ja uskon että sä teit oikeen ratkasun. mulla ei ois voimaa jättää mun poikaystävää, mä rakastan sitä niin paljon ja musta tuntuu että tilanne alkaa jo helpottaa.
kiitos että kerroit kokemuksistas, on jotenki nii paljo helpompi olla ku tietää ettei oo ainoo ongelmansa kanssa.
vois muuten vaihtaa vaikka maili-osotteita, mut osaan kuvitella et sä et välttämättä haluu enää kauheesti kelailla koko juttuu. onnea elämääs!