Hurjat ovat sääennusteet.
Toivottavasti ainakin sähköä saa, jos nyt ei jatkuvasti, ainakin siten että kaffeet saa välillä tippumaan.
Mitä jos ei olisi sähköä lainkaan?
Sitä ei edes osaisi kaivata. Keskustelu voisi olla kommunikointia savumerkein.
Pahin tapaus olisi suora, korkea savupatsas, jonka kaikki palstalaiset näkisivät, ja se tarkoittaisi: Voi v***u, filtti palaa(ei myhiöö)
Eli toivonemme koko voimallamme ettei nyt ensimmäisen luvatun syysmyrskyn vuoksi yksikään suomalainen jäisi sähköttä?
Vielä ainakin on toivoa, siispä kaittämään aamusumppia.
Mukavaa päivää palstalaisille; sinullekin...
Toivottavasti ainakin sähköä saa, jos nyt ei jatkuvasti, ainakin siten että kaffeet saa välillä tippumaan.
Mitä jos ei olisi sähköä lainkaan?
Sitä ei edes osaisi kaivata. Keskustelu voisi olla kommunikointia savumerkein.
Pahin tapaus olisi suora, korkea savupatsas, jonka kaikki palstalaiset näkisivät, ja se tarkoittaisi: Voi v***u, filtti palaa(ei myhiöö)
Eli toivonemme koko voimallamme ettei nyt ensimmäisen luvatun syysmyrskyn vuoksi yksikään suomalainen jäisi sähköttä?
Vielä ainakin on toivoa, siispä kaittämään aamusumppia.
Mukavaa päivää palstalaisille; sinullekin...
Vastaukset 6
Vanhimmat
kävin koirien kera aamuilman haistoilla sateisessa pimiössä.
sähköt pelittää ainakin vielä. sumppia on termarissa, ja helassä voi klapeja poltella.
no nyt mamistelemaan. pikuveli kutsuu.
ps. ja lähialuekontaktia voisi pitää rummuttamalla.
kun puskajussit paiskovat paahtimon ovea niin että saranat sinkoilee. Kumman herkkänahkaisia nuo hankieläimet.
Paahtimolla on varageneraattori joten ei haittaa vaikka sähköt katkeaisivat. Tuo ovi pitäisi kyllä saada korjattua.
täältäkin, meillä toistaiseksi ihan normaalinnäköinen keli, tihkusadetta ja tyyntä..
Sähköttä jos jäisi, tulisi katastrofi suurinpiirtein. Ei ole takkaa ei leivinuunia, kiuaskin on sähköinen. Vaan...onhan sentään grillikatos ja siinä tulisija, nokipannukahvithan siinä turauttais kummasti.
Että pidänkin räpäskäkeleistä!
Minusta ulkona on tällä hetkellä kaunista. Pihlajanmarjat hehkuvat, kiiltelvät kosteina, sumuuisessa alkuillan hämärässä. Vesi sataa tänään pieninä pisaroina. Harmaus korostaa kaikkea sitä, minkä ruska on pihalla värjännyt punaisen eri sävyin.
Kosteus saa punapään karvatkin hehkumaan tulenpalavana oranssina ja hiirikissat pitävät sadetta rivissä punamullalla maalatun ulkorakennuksen räystään alla. Ne makaavat tassut käännettyinä vatsan alle, karvat pörhöllään ja ketselevat maailmansa menoa, ilman minkäänlaista kiirettä. -Taitavat tietää, että illalla on purkkihiirtä tarjolla;)
Sade tekee maailmasta pienen. Kotoisat asiat tuntuvat entistä kotoisemmilta. On oikeus käpertyä omiin oloihinsa. Sen verran sentään ulkoilin tänään, että hain pihapuusta kaneliomenoita. Kun sellaisesta omenasta haukkaa palan, maistuu suussa muistot mummosta ja viipurinrinkeleistä. Joka syksy oli mummolla tapana lähettää minulle paketti kaupunkiin.
Kohta sitä on itsekin mummo. Paratiisillinen ajatus, että Jokisen kanssa köpötellään nämä tulevien syksyjen päivät yhdessä. Kurttuisella kädellä tarjoan omenoita haukattavaksi. Eevat ja Aatamit ovat iättömiä.
Minusta taas ulkona on tympeän harmaata ja luotaantyöntävää...mieli laahaa suurinpiirtein lattialla, kaivaten aurinkoa. Taas on todettava ettei meikäläinen ole syksyn tyttöjä vaikka synttärit sattuvatkin syssylle.
Kaipaan kevättä, aikaa jolloin kaikki herää ja alkaa elämään. Syksystä tulee kuolema mieleen.
Joko se on ihan konkreettista tieto mummoksi pääsystä, vai ajatuksissasiko haaveilet mummoksi tulosta?
saavat minut tuntemaan itseni 'mummoksi'... lastenlapsista en vielä muuta kuin haaveile.
Vanhimmaisenikaan kun ei ole vielä täysi-ikäinen.
Välillä ylähuuli hikikarpalaoissa enemmänkin pelkään kuin odotan, että koska... Sen verran kiihkeältä vaikuttaa nuorison elämänmeno.