Myrskyisä keskikesän juhla antoi mahdollisuuden pohtia omaa elämää. Niin mahdollisuuden, ja vihdoin oma elämä.
Lapset melkein maailmalla, avioero jo kaukana, elämä pala palalta rakentumassa.
Tässä ja nyt, oikeastaan vielä ei-kenenkään-maassa, keski-ikä, sen mukanaan tuomat mahdollisuudet ja mahdottomuudetkin. Vanhojen haaveiden hautaamista, aavistus uusista. Yksin vai yhdessä? Maailman muuttuminen oman viisastumisen myötä... Ehkä mahdottomuuksia ei ole, koska enää ei halua kaikkea, vaan jotakin. Viisastumista, vanhenemistakin. Väsymistä? Kaikki on hyvin, vai onko?
Mitä tämä on, tämä keksi-ikä? Kertokaa...
Lapset melkein maailmalla, avioero jo kaukana, elämä pala palalta rakentumassa.
Tässä ja nyt, oikeastaan vielä ei-kenenkään-maassa, keski-ikä, sen mukanaan tuomat mahdollisuudet ja mahdottomuudetkin. Vanhojen haaveiden hautaamista, aavistus uusista. Yksin vai yhdessä? Maailman muuttuminen oman viisastumisen myötä... Ehkä mahdottomuuksia ei ole, koska enää ei halua kaikkea, vaan jotakin. Viisastumista, vanhenemistakin. Väsymistä? Kaikki on hyvin, vai onko?
Mitä tämä on, tämä keksi-ikä? Kertokaa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
On uskallus olla oma itsensä. Ei enään ujoutta ei kummallisia uskaltamis pelkoja. Kaikki mitä haluaa on käden ulottuvilla. Miten ihanaa!!!
Sinulla taitaa olla kaikki hyvin tai sitten et halua kovinkaan paljon. Eikö keski-ikä myös ole luopumista joistakin haaveista ja asioista. Niin, ainakin muistutus siitä, että me emme elä ikuisesti.
Olet oikeassa. Minä en vaadi paljoa, mutta sen minkä vaadin täytyy olla parasta, parhainta, hyvintä,keski kalleinta. Lapsiltani en vaadi mitään, enkä mieheltäni. He saavat elää elämäänsä kuten itse parhaakseen näkevät. Olen kuitenkin heille kaikille tuki ja turva. Vielä ystävillenikin he kaikki voivat kääntyä minun puoleeni jokaisen huolen kohdatessa. Kun minulle tulee huolia niin tiedän kuka auttaa. Keski-ikä on vain laittanut minun huomaamaan kuinka tärkeä ihminen voi olla jos itse vain haluaa. Kuinka nuoruus oli vain estoja täynnä milloin oli finniä naamassa. Milloin oli liian lihava eikä siksi voinut tehdä tai mennä minnekkään. Milloin oli liian laiha ja taas oli kuin tikku jolta ei näkynyt kuin suuret korvat seipään takaa. Yhtäkkiä minä vain tajusin että maailma on täynnä sellaisia kuin minä? Miten hämmästyttävä huomio!":
Jos olen joutunut jostain luopumaan, niin olen saanut myös jotain uutta, mistä aina ennen luovuin pelosta ja häpeästä oman itseni tähden. Siis KESKI-IKÄ on parasta mitä olen elämässäni kokenut. Enään ei tarvitse joka kuu pelätä raskautta. Voin mieheni kanssa olla vapaa kuin taivaan lintu.
Kaikki suree että on alkanut vanhuus. Ei hyvänen aika, vanhuus alkaa sitten kun itse päätät. Minä olen päättänyt että minun vanhuus alkaa siitä päivästä kun en enään omilla jaloillani kävele. Minun äiti sanoi minulle kun hän täytti 70v Ajattele minulla ei ole elin aikaa enään kuin 4v Hämmästyin todella. Ihmettelin mitä meinaa? Kertoi kaikkien suvun naisten kuolleen 74vuotiaina. Sanoin hänelle älä höpötä me vietämme sinun 80vuotis juhliasi usko pois. Siinä on yksi esimerkki kuinka me päätämme itse milloin jopa kuolemme. Tänään äitini on 78v Minä olen päättänyt elää yhtä pitkälle jos jalat kestävät? Aika näyttää... Luojamme on tietenkin hän joka päättää kuinka kauan elän. Mutta ehkä hän kysyy minulta haluanko vielä olla täällä maan päällä...?
... kirjoituksestasi. Taidat vaatia aika paljon itsestäsi.
Välillä tuntuu siltä, että kaikki tuo mitä kuvailit on minulle mennyttä elämää. Lapset aikuisuuden kynnyksellä, minä melkein tarpeeton. Ystävien kuunteleminen ja auttaminen jo ennestään tapa. Mielenkiintoinen työ, todella mielenkiintoinen, mutta osaan sen jo niin hyvin että energiaa riittää paljoon muuhunkin. Sitä kai surenkin, omaa tarpeettomuuttani ja yksinäisyttäni, joka toisaalta varsin toivottu, toisaalta uskalluksen puutetta. En jaksaisi aloittaa kaiken alusta, uutta ihmissuhdetta... vaikka haluan. Tai en halua... Katso nyt, tällaista tämä on!
Kuule ei sinun elämäsi ole ollenkaan tarpeeton..."Sinä vain luulet kun olet sillä tuulella. Ajattele miten mukavaa kun saa tehdä mitä lystää, ei ole kenenkään alammainen. Vaikka en kyllä ole sitä itsekkään. Minulle sattui tässä tosi erikoinen asia mieheni kanssa."
Minä rupesin puhumaan ääneen itselleni. Taidankin tästä lähteä kaupungille, ah en viitsikkään...... tai jos sittenkin...?Ei....
Mieheni sanoi Taitaa olla parempi kun et mene, ole kotona tänään?
Siitä paikasta minä lähdin vaikka juuri olin päättänyt mielessäni etten lähdekkään. Tässä nyt näit, miten ihminen reagoi, kun toinen puuttuu? vaikkei mitään kysyttykkään. En kylläkään väitä että yksinäisyys olisi jokin hieno ja kallis asia jota täytyisi vaalia viimeiseen saakka. Mutta jos sinulle on tarkoitettu että löydät ihmisen rinnallesi, niin miksi kieltäytyä jos sattuu kohdalle. Aina kannattaa kokeilla.:)
Silloin puntaroidaan elettyä elämää, omia aikaan saannoksia. Mitä olen saanut aikaan ja mitä vielä olisi mahdollisuus tehdä. Olethan kuullut puhuttavan keski-iän kriisistä? Ja..onhan se tavallaan alkua vanhenemiselle.
taisit antaa nimen tälle olotilalle: keski-iän kriisi. Puntaroimista, totta tosiaan.
Vuorotteluvapaalle pitäis lähteä.
Sisariin ei viitti pitää yhteyttä.
Koulukaverit pyytää turhaan vuosijuhliin.
Jotenkin sitä haluaa eroon entisestä
ja katsoa eteenpäin.