Vanhoista kiiltokuvavihkoista ja runovihkoista löytyy ihania rakkausrunoja, ystävälle-runoja, elämänohjeita jne. Onko sinulla vanhoja kiiltokuva- ja rakkausrunovihkoja ja mikä siellä olevista runoista on jäänyt mieleesi lähtemättömästi.
Muistan vanhan rakkausrunon jonka kirjoitin jostain lehdestä kun poikaystäväni jätti minut.
On niin vaikeaa kun alkaa aavistaa,
ettei omakseen saa ketä rakastaa.
Ei kaikki kaunis voi ikuisesti kestää,
sen kohtalo useinkin julmasti estää.
Silloin surullista, mutta nyt koko tapahtuma hymyilyttää.
Muistan vanhan rakkausrunon jonka kirjoitin jostain lehdestä kun poikaystäväni jätti minut.
On niin vaikeaa kun alkaa aavistaa,
ettei omakseen saa ketä rakastaa.
Ei kaikki kaunis voi ikuisesti kestää,
sen kohtalo useinkin julmasti estää.
Silloin surullista, mutta nyt koko tapahtuma hymyilyttää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Runoa vasten voi nojata, runo on hyvä ystävä, runo kertoo sen mitä itse ei osaa, runo auttaa, lohduttaa, neuvoo...
jo alle 10 vuotiaana ja
hänen runoihinsa juuri tuollaisen runovihkon kautta.
Siitä saakka olen rakastanut runoja.
Suomalaista Runoutta; Harmaja, Koskenniemi, Kilpi
Sitten joku Värssy/Loru:
Ritsis ratsis ratisee kun tervakanto palaa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=94&conference=3000000000000008&posting=22000000004127202#22000000004127202
suloinen kiitos ystävä kulta :D
kiitos että näit waiwaa.
nappaa mua-hihasta-sätissä-{ok} :D
kiiltokuvavihkoja enää elossa.
runoistanousee lämpöisenä mieleeni eräs kantelettaren tuutulaulu, jota lauloin lapsilleni aikoinani.:
Tuuditan tulisoroista
kipenäistä kiikuttelen
vaalin pientä valkeaista
luojan lasta liikuttelen.
Senpä tuudin tuikkeheksi
tähdeksi tähän talohon
maan hyväksi maineheksi
suurionnisten ilohon.
Taivahast on lahja tullut
taivahan tulen kisoista
luojan lemmen leikinnöistä
ei vahingon valkeoista.