Otsikossa hymiö on kollektiivinikki, jota käyttää muutama kokoomuslainen nettifriikki, jotka ovat roikkuneet keskustelupalstoilla kohta kymmenen vuotta.
Sitä ei rekisteröidä siksi, että sillä voi kukin samanmielinen vuorollaan provosoida täällä palstalla, aina kun sopiva tilanne tulee.
Tarkoituksena ei ole kirjoittaa poliittisia kannanottoja, vaan pelkästään heittää onelinereita, provosoida ja ärsyttää keskustalaisia.
Paras on kun heidän provoihinsa ei kukaan kiinnitä mitään huomiota.
Sitä ei rekisteröidä siksi, että sillä voi kukin samanmielinen vuorollaan provosoida täällä palstalla, aina kun sopiva tilanne tulee.
Tarkoituksena ei ole kirjoittaa poliittisia kannanottoja, vaan pelkästään heittää onelinereita, provosoida ja ärsyttää keskustalaisia.
Paras on kun heidän provoihinsa ei kukaan kiinnitä mitään huomiota.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hymiölle lyötiin kerrankin luu kurkkuun. Hermostui äijäpaha niin kovin, että unohti copypastaamisenkin. Tanssiinkutsu herätti hämmennystä ja pasmat menivät pahasti sekaisin.
Tuskinpa kehun turhaan jos sanon, että porvarisovhoosi on oikealla asialla.
...Jeesusta! Ketähän porvarisovhoosia kiittelet, kun ei sellaista tässä ketjussa ole! ;-)))))
...
Onko iltavuoro koneen äärellä, vai kirjoitteletko omaa osuuttasi baarin nettipäätteeltä?`
Yksi yleisimmistä Otsikossa hymiöistä näyttää palanneen kuitenkin jo säädyttömän teon paikalleen.
Tuo itä-karjalainen itkijämummo ei jaksanut vakuuttaa ketään.
Kaikki on elämässä hyvin, kun yhdentoista aikaan illalla on pakko kommentoida mielestäsi irrelevantteja viestejä.
Mene hyvä mies jo nukkumaan. On se päivä vielä huomennakin. Ei välttämättä yhtä kurja kuin tänään. Voihan se olla huononpikin.
Elämä on niin reilassa, että on viikosta toiseen herjattava ihmisiä ja organisaatioita tällä palstalla.
Voi kun noin hyvään reilaan saisin oman elämänikin. Tylsää kun ei ole ketään, jota herjata ja loukata.
...
...
...
Olet sitten vaihteeksi taas ns. työpaikan koneen ääressä rustailemassa noita sisältörikkaita otsikoita.
Ristuksen asialla ootta, notta nuo nörtit saaraan hillitteen itteeään on helevetin tärkee homma.
nyt kaikki vapaasti käyttämään tätä hienoa nikkiä. Katsokaamme missä vaiheessa he sen rekisteröivät vai yrittävätkö löytää uuden omaperäisen nikin?
Se alkoi eräänä kauniina toukokuisena aamuna, kun olin pyöräilemässä töihin paikalliselle kirpputorille. Kävin juuri mielessäni läpi viikon ohjelmaa ja mietin olisiko kirppushampoota ostettava lisää, kun näin oudon hahmon raahaamassa suurta muovisäkkiä sivukujalle. Kaupunki oli vielä hiljainen, ja talojen varjoissa hämärää, joten päätin seurata epäilyttävän hiipparin toimia vaivihkaa turvallisen etäisyyden päästä - kyllähän kirput voisivat odottaa aamiaistaan muutaman minuutin pidempään.
Katselin kulman takaa kuinka suureen kalastushattuun ja nuhruiseen päällystakkiin sonnustautunut hämärähenkilö nosti muoviin käärityn kantamuksensa suuren romulavan laidan yli. Panin merkille että säkin kätkemä muoto vaikutti yhtenäiseltä mutta niveltyvältä - se olisi voinut olla vaikka ihmisen ruumis! Juuri ennen katoamistaan metallisen laidan taa näin kuitenkin muovisäkistä pilkistävän suomuisen hännänpään. Päätin poistua paikalta, ennen kuin hämärähemmo huomaisi minut, mutta lupasin itselleni palaavani takaisin kotimatkallani. Jos romulava olisi vielä täällä voisin vaivihkaisesti tarkistaa, minkä olion jäänteistä hattupäinen hiippari oli hankkiutunut eroon.
Työpäivä kirpputorilla kului hitaasti. Kirkas aamu vaihtui paisteiseen hellepäivään - vuoden ensimmäiseen muuten - eikä asiakkaita juurikaan näkynyt. Nekin harvat kävivät enimmäkseen ovella kääntymässä, lukuun ottamatta harvinaisempia yksilöitä, jotka astelivat edestakaisin aitausten välissä näyttämässä mietteliäitä, vaikkeivät oikeasti olleetkaan aikeissa hankkia yhtäkään eläintä. En voinut moittia heitä; auringonpaisteessa lojuneen kirpun ulosteen lemu ei ollut niitä miellyttävimpiä, ja kuumuus oli tehnyt hyönteisistä päällepäätteeksi flegmaattisia ja surkean oloisia. Sain puhdistaa kaikki aitaukset ainakin kaksi kertaa päivän aikana, ja kun en ollut siinä toimessa, juottaa, ruokkia ja pestä noita kiittämättömiä otuksia.
Kaikesta kurjuudesta huolimatta mielessäni pyöri koko ajan tuo outo hämäräveikko kantamuksineen, jonka todellisen sisällön ratkaisematon arvoitus ei antanut minulle rauhaa. Ajoittain sain ajatukseni käännettyä toisaalle muistuttamalla itselleni kuinka kurjaan kesätyöhön olin päätynyt. Siinä vaiheessa, kun näissä aatoksissa rypeminen kävi liian ahdistavaksi (yleensä silloin kun pomoni kävi äyskimässä minulle kirppuaitausten puhdistamisesta) puolestaan muistutin itselleni, että olisi voinut käydä pahemminkin. Vanha koulukaverini ja entinen naapurini, joka oli hieman paksunpuoleinen kesysika, oli päätynyt töihin lähiteurastamon kylmiöön. Hän itse oli tosin lähes uskottavasti valehdellut minulle, ettei kuolleiden lajitoverien käsittely häirinnyt häntä yhtään niin paljon kuin ajatus työttömäksi jäämisestä, tyyppi kun oli jättänyt aikanaan yläasteen kesken.
Työpäiväkin loppui viimein ja vedin takkia kiireesti päälleni ehtiäkseni ulos ennen auringonlaskua. Jos jokin epäilyttävä ei liikkuisi keskikaupungilla romulavan luona ennen auringonlaskua, sen se tekisi varmasti sen jälkeen. Tässä vaiheessa en vielä tajunnut, että tuo saattoi yhtä hyvin koskea itseänikin.
Taskulampun valossa katsoin romulavan laidan yli. Kuu ei ollut valaissut kunnolla moneen viikkoon. Olin lähestulkoon kirota, kun näin lavan sisällön; se oli näetsen typösen tyhjä. Silloin vasta tajusin ettei se ollutkaan mikään romulava. Ei, se oli olevinaan jonkinlainen keräys/lahjoitus sammio tai muuta vastaavaa ja sen kyljessä oli oikein plakaattkikin joka julisti aukioloajat, tyhjennysajat ja osoitteenmuutokset. Ilmeisesti oli tarpeen liittää lahjoituksen myös saatekirje ja mahdollisesti saajan osoite.
Amme oli ilmeisesti käyty tyhjentämässä juuri hetkeä ennen auringonlaskua - siis juuri ennen kuin olin ehtinyt paikalle. Hyvä etten ollut jäänyt kiinni, päätin kääntää tilanteen myönteiseksi. Kyltissä olevan nimen päätin kuitenkin kirjoittaa nuttuni sisäpuolelle, povitaskun kohdalle. Elis-Ilmatieteellisen Harjavallan Keuruubinen Sisäpiiri, se se oli. Missään ei kuitenkaan lukenut tarkempaa tietoa siitä, mitä lahjoitukset koskivat.
Käännyin sitten lähteäkseni, ja kas! Mihin jalkani osuivatkaan? Kirjekuori, siltä se näytti. Ja oikein sinetöity vielä. Olisin uskaltanut arvata, että se oli osoitettu sille keuruubiselle Sisäpiirille.
Varovaisesti vedin kirpunnahkahansikkaat käsiini ja sormenjälkien eliminoimiseksi tartuin kirjeeseen pinseteilläni, joitä kuljetin säännöllisesti mukanani kaivaakseni koiria kirpuista. Kuljetin kirjeen läheisen katulampun luo taskulamppuni pariston alkaessa rusottaa laskevan auringon lailla. Kirje oli arvaukseni mukaisesti valmistettu läpinäkyvästä paperista ja sain selvää muutamista riveista sisältöä. Ennen kuin ehdin tulkita sanojen "hänet oli menetetty, meillä ei ollut muita vaihtoehtoja..." merkityksiä, kuulin kuitenkin sireenin lehtien havina ja poliisikammoisen lähdin juoksemaan karkuun.
Piilouduin läheiseen puistikkoon pensaiden sekaan ja tuijottelin hämärään lavan suuntaan, tai sinne missä kuvittelin sen olevan. Poliisiauto todellakin kaarsi paikalle, mutta hetken aikaa ihmeteltyään ne lähtivät tiehensä.
Odotin vielä hetken varmistaakseni että reitti oli selvä.
Reitti ei todellakaan ollut selvä. Jouduin kykkimään pensaikossa toisenkin tovin miettiessäni mitä olinkaan ollut tekemässä ja minne menemässä. Laskeskellessani sormieni avustuksella yhteen yhtä ynnä kahta, viereeni ilmaantui jostain siili.
Siili oli hieman epäsiistin näköinen, ei sinänsä vielä mitenkään silmiinpistävällä tavalla, mutta vanhan viinan haju paljasti ettei kyseessä ollut mikään boheemi tai vaihtoehtoisen elintavan harrastaja. Arvauksen vahvisti piikikkään hyönteissyöjän hoippuva kulku sekä hänen ensimmäinen epäselvästi sönkötetty kommenttinsa:
"Mmithässhe tytthö thäälä pushikosha kökkii, mitä?"
Se, että pidin tukkaani palmikoilla jotka kiinnitin pienillä punaisilla ruseteilla ei minusta ollut lainkaan hyvä syy siilin olettaa itseni olevan naissukupuolen edustaja. Enhän minä miessukupuoltakaan varsinaisesti edustanut, paitsi kerran koulun paneelissa, mutta siihen minä silti kuuluin. Toisaalta, ehkä vain kuulin väärin siilin kommentin.
Aioin joka tapauksessa ottaa nokkiini - työnantajan kiellosta huolimatta minulla oli taskussa pari pientä joilla pelottelin järjestykseen räyhääviä kirppuja - ja lähteä, mutta reitti oli edelleen suunnilleen yhtä selvä kuin juuri tapaamani siili. Tai shiili, ken tietää. Ehkei nyt kuitenkaan auttanut muu kuin vastata sille. Jospa se vaikka osaisi neuvoa minua?
Siili - tai shiili - oli jostain sillä välin taikonut kirkasta nestettä sisältävän pullon ja kaatoi parasta aikaa mainittua nestettä kovaa kyytiä keuhkoon. Olettaen että siileillä - tai shiileillä - on keuhkot. En oikeastaan ollut siitä mitenkään varmasti selvillä, eikähän sillä tässä nykyisessä tilanteessa paljon väliä ollutkaan. Paljon sitä ainetta joka tapauksessa siiliin - tai... äh antaa olla - upposi. Huvittavinta oli, ettei pullo osoittanut mitään tyhjenemisen merkkejä, olkoonkin että pensaan hämärässä tällaiset yksityiskohdat eivät olekaan kovin hyvin havaittavissa.
Kohtalainen mielikuvitus tällä yhdellä otsikossa hymiö ehdokkaalla on.
Kansanopistoissa vai sanotaanko niitä nykyään kansalaisopistoiksi järjestetään joka vuosi lukuisia luovan kirjoittamisen kursseja, jonne epätoivoiset yksilöt pyrkivät tullakseen uusiksi Hotakaisiksi, ymmärtämättä sitä, että lahja kirjoittamiseen on tai sitten sitä ei ole.
Erno Paasilinna taisi aikoinaan todeta: " ei kirjailijaksi voi opetella, täytyy elää elämä josta kirjoja syntyy".
Vieläkin ihmetyttää, että otsikossa hymiötyöryhmän täytyy mennä näiden onnettomien sumutusyritysten taakse.
Otsikossa hymiö on ajettu ulos kolostaan. Hän ei olekaan autistinen copypaste-robotti. Hän on paljastunut tavalliseksi kuolevaiseksi joka osaa kirjoittaa sanoja ihan omasta päästään - jopa useampia peräkkäin.
Projekti on tältä osin saatettu päätökseen.
Skannerit ovat jo toiminnassa.
"Minulla on monen vuosikymmenen kokemus Kokoomuksessa työskentelystä"
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin samoin kuin sen Kaiteran panettelusta. Täytynee katsoa ketkä häneen liittyvät henkilökohtaisella tasolla
Voisi viitata Nykypäivään tai porvarillisen työn arkistoon. Toisaalta tässä on nyt välikäsi kyseessä kuitenkin.
"Otsikossa hymiö", sekä osittain muu keskustan vastainen herjaava viestintä, oli kokoomuksen puoluetoimiston rajoja hakeva projekti, jossa vähempipätöiset puoluetoimiston toimihenkilöt tai muutoin puoluetta lähellä olevat toimijat pyydettiin heittämään asiatonta herjaa säännölliseen tahtiin keskustapalstalle.
Kuka tai ketkä tämän valtuutuksen antoivat, sitä on mahdoton tietää. Sen verran on kuitenkin todettavissa, että ilman implisiittistä (joka aina tietysti kiellettäisiin) valtuutusta, ei tämän kaltainen herjaava kirjoittelu olisi voinut jatkua näin kauan, varsinkaan mikäli siihen olisivat osallistuneet henkilöt, joiden ip-osoite on johdettavissa puolueeseen tavalla tai toisella.
Kaikki vetäkää johtopäätöksenne onko edellinen selitysmalli uskottava vai ei. Itse en asetu sen totuudellisuuden tai virheellisyyden taakse. Esitän vain yhden todennäköisen skenaarion asioiden kulusta.
Ei tuossa mitään totuuspohjaa näyttäisi olevan. Alkeellinenkin analyysi antaa aiheen epäillä kepulaisia itseeään, koska sehän on pelkästään paras tapa kaataa muiden niskaan ja mitäs muuta kepu harjoittaa.
Alkeellista asiassa on vain analyysikykysi taso.