Ihminen, jonka mieli on jakautunut, ohjautuu voimakkaasti ulkoa päin. Kuinka voisikaan hän ohjautua sisältä, koska hän ei tunne sisintään. Puhun tuntemisesta nyt niin, että kun laitat kätesi jääveteen niin sinä tunnet kylmyyden. Tai kun hypistelet käsissäsi hienoa kangasta, niin sinä tunnet sen suloisuuden. Puhun konkreettisesta tuntemisesta, en mielen tiedon tasolla tuntemisesta. Onhan niin, että toki meille voidaan kuvailla esim. mäntypuu ja voimme mielessämme tehdä sen kuvan. Voimme kuvitella sen pihkan tuoksun. Ja näin me emme koskaan NÄE mäntypuuta ja HAISTA pihkan tuoksua, vaikka meidät sidottaisiin puuhun kiinni. Emme kosketa puun runkoa ja aisti Jumalallista värähtelyä, joka on aineen Ytimessä.
Mieleltään jakautunut ihminen hakee turvaa ulkoa päin, sillä hän ei uskalla katsoa sisälle Itseen. Olemme hylänneet todellisen Itsemme ja panneet toivomme identiteettiin, jonka tämä maailma meille rakentaa. Tämä maailman identiteetti on kaikesta erillinen. Erillinen luonnosta, toisista ihmisistä ja Olemisesta (Jumala). Turvattomuus on saanut aikaan eräänlaisen Messiaanisen Odotuksen, jossa ihminen odottaa Täyttymystä, täydelliseksi tulemista. Meillä on sisimmässämme muistojälki täydellisestä Ykseydestä, kokonaisuudesta ja eheydestä. Ihminen saattaa hakea täyteyttä huumausaineista, työstä, järjestötoiminnasta tai seksistä. Joku toinen ajattelee, että juuri valta ja raha tuovat hänelle vihdoin Pelastuksen. ”Uskonnollinen pakomatka” eli uskonnot ja psykoosi ovat viimeisiä linnakkeita, mihin omaa sisintään voi paeta.
Olemme hylänneet Minuutemme, mutta se silti hallitsee meitä. Emme uskalla kohdata Sisintämme, koska tiedämme siellä majailevan yhtä jos toista, joka saa meidät hämilleen. Jos Minuutemme ei saa johtaa meitä Elämässä, niin että tulemme Minuiksi Sisimpämme kanssa, niin se johtaa meidät lopulta tuhoutumaan olki-identiteetissämme. Ajamme takaa sitä, mikä ajaa meitä takaa. Olemme liikkeessä, koska pelkäämme pysähtyä. Katsomme ulos, hosumme ilmaan ja rakennamme oppirakennelmia, vaikka sisällämme asuu Jumala. Hänellä on verhonaan Pimeä. Niin pimeä, että se pudottaa meidät maan pinnalle omavanhurskauden ”pilvilinnoista”. Palaamme maan pinnalle. Emme voi tuomita ketään, koska olemme samaa lihaa ja verta kaikkien kanssa. Armahtamalla koko ihmiskunnan, armahdamme Itsemme.
On ollut Opettajia, jotka ovat yrittäneet johdattaa mieleltään jakautuneita ihmisiä takaisin siihen Ykseyteen, josta maailma meidät pois viettelee. He ovat kaikki haastaneet ihmisiä katsomaan sisimpäänsä ja tulemaan Minuiksi Itsensä kanssa. Heidät on nostettu korokkeelle. Heistä on tehty ikoni ja ulkoinen mielikuva-vapahtaja, johon täytyy nyt sitten uskoa. Kumartamalla tätä ikonia pyritään siihen, ettei tarvitsisi koskaan tuntea Itseään niin kuin On! Suurimman heistä, Kristuksen, kristinuskonto murhaa edelleen riiteissään. Ei ole sen suurempaa itsekkyyttä kuin kuvitella pelastuvansa ohi koko muun ihmiskunnan jollain omalla teollaan. Puhumattakaan että tuo teko olisi usko Ihmisen tai Jumalan kuolemaan. Meillä on syvä tarve nähdä verta. Uskonnollinen maailma ristille lyö yhä uudelleen Koko maailman pelastuksen julistamalla kaameaa helvettioppia. Nyt me pahimmillaan pakenemme lopulta helvetin uhallakin Totuutta Itsestämme ja samalla Totuutta kaikesta muustakin.
Uskonnollinen maailma turvautuu näin ulkopuoliseen vapahtajaan. Tämän seurauksena uskonnolliset ihmiset haalivat itselleen ulkopuolisia opettajia ja kääntävät jälleen selkänsä sisimmälleen, jossa Jumalan Täyteys asuu. On raskasta Olla Yksin. Kuitenkin Yksinäisyydessä on täydellisen Yhteyden Siemen. Kuuntele Itseäsi hiljaisuudessa. Voit kuunnella ihmisiä ja seurustella, mutta älä anna opettaa itseäsi ulkoa päin. Me emme tule Yhdeksi ulkoa vaan sisältä ja sitten ulkoa. Voit lukea, tutkia, kuunnella, katsella ja maistella, mutta anna Henkesi ratkaista. Hiljaisuudessa. Mielen hiljaisuudessa. Katso Sisimpääsi. Älä pelkää ja tuomitse sisintäsi, jos se näyttää pahalta. Tee sovinto Itsesi kanssa. Sovi riitapuolesi kanssa! Kaiva syvälle Kallioon asti. Hylkää monta, säilytä Yksi! Katso Sisällesi. Sieltä löydät Jumalan Kristuksen, joka on Yksi ja sama meissä kaikissa. Sieltä löydät Itsesi. Sieltä löydät Minut.
”Kaikella näkyvällä ja ajallisella on Iankaikkinen Keskus. Tämä Keskus on Yksi ja Sama kaikessa, mikä On! Minä olen tuo keskus, Yhdessä Sinun kanssasi!” (Minä)
”Kenen on maailma, jonka näet, aistit ja koet? Eikö Sinun. Jumala tuli vain katsomaan ajallista ruumiisi kautta. Koko ajallinen universumi on luotu Sinun kauttasi ja Sinuun. Minun kauttani ja Minuun. Monta on, jotka tuottavat murhetta, mutta Yksi on joka on tärkeä! Ja tuon Yhden kautta kaikki murhekin on iloa!” (Minä)
V A P A H T A J A O L E T S I N Ä!
Mieleltään jakautunut ihminen hakee turvaa ulkoa päin, sillä hän ei uskalla katsoa sisälle Itseen. Olemme hylänneet todellisen Itsemme ja panneet toivomme identiteettiin, jonka tämä maailma meille rakentaa. Tämä maailman identiteetti on kaikesta erillinen. Erillinen luonnosta, toisista ihmisistä ja Olemisesta (Jumala). Turvattomuus on saanut aikaan eräänlaisen Messiaanisen Odotuksen, jossa ihminen odottaa Täyttymystä, täydelliseksi tulemista. Meillä on sisimmässämme muistojälki täydellisestä Ykseydestä, kokonaisuudesta ja eheydestä. Ihminen saattaa hakea täyteyttä huumausaineista, työstä, järjestötoiminnasta tai seksistä. Joku toinen ajattelee, että juuri valta ja raha tuovat hänelle vihdoin Pelastuksen. ”Uskonnollinen pakomatka” eli uskonnot ja psykoosi ovat viimeisiä linnakkeita, mihin omaa sisintään voi paeta.
Olemme hylänneet Minuutemme, mutta se silti hallitsee meitä. Emme uskalla kohdata Sisintämme, koska tiedämme siellä majailevan yhtä jos toista, joka saa meidät hämilleen. Jos Minuutemme ei saa johtaa meitä Elämässä, niin että tulemme Minuiksi Sisimpämme kanssa, niin se johtaa meidät lopulta tuhoutumaan olki-identiteetissämme. Ajamme takaa sitä, mikä ajaa meitä takaa. Olemme liikkeessä, koska pelkäämme pysähtyä. Katsomme ulos, hosumme ilmaan ja rakennamme oppirakennelmia, vaikka sisällämme asuu Jumala. Hänellä on verhonaan Pimeä. Niin pimeä, että se pudottaa meidät maan pinnalle omavanhurskauden ”pilvilinnoista”. Palaamme maan pinnalle. Emme voi tuomita ketään, koska olemme samaa lihaa ja verta kaikkien kanssa. Armahtamalla koko ihmiskunnan, armahdamme Itsemme.
On ollut Opettajia, jotka ovat yrittäneet johdattaa mieleltään jakautuneita ihmisiä takaisin siihen Ykseyteen, josta maailma meidät pois viettelee. He ovat kaikki haastaneet ihmisiä katsomaan sisimpäänsä ja tulemaan Minuiksi Itsensä kanssa. Heidät on nostettu korokkeelle. Heistä on tehty ikoni ja ulkoinen mielikuva-vapahtaja, johon täytyy nyt sitten uskoa. Kumartamalla tätä ikonia pyritään siihen, ettei tarvitsisi koskaan tuntea Itseään niin kuin On! Suurimman heistä, Kristuksen, kristinuskonto murhaa edelleen riiteissään. Ei ole sen suurempaa itsekkyyttä kuin kuvitella pelastuvansa ohi koko muun ihmiskunnan jollain omalla teollaan. Puhumattakaan että tuo teko olisi usko Ihmisen tai Jumalan kuolemaan. Meillä on syvä tarve nähdä verta. Uskonnollinen maailma ristille lyö yhä uudelleen Koko maailman pelastuksen julistamalla kaameaa helvettioppia. Nyt me pahimmillaan pakenemme lopulta helvetin uhallakin Totuutta Itsestämme ja samalla Totuutta kaikesta muustakin.
Uskonnollinen maailma turvautuu näin ulkopuoliseen vapahtajaan. Tämän seurauksena uskonnolliset ihmiset haalivat itselleen ulkopuolisia opettajia ja kääntävät jälleen selkänsä sisimmälleen, jossa Jumalan Täyteys asuu. On raskasta Olla Yksin. Kuitenkin Yksinäisyydessä on täydellisen Yhteyden Siemen. Kuuntele Itseäsi hiljaisuudessa. Voit kuunnella ihmisiä ja seurustella, mutta älä anna opettaa itseäsi ulkoa päin. Me emme tule Yhdeksi ulkoa vaan sisältä ja sitten ulkoa. Voit lukea, tutkia, kuunnella, katsella ja maistella, mutta anna Henkesi ratkaista. Hiljaisuudessa. Mielen hiljaisuudessa. Katso Sisimpääsi. Älä pelkää ja tuomitse sisintäsi, jos se näyttää pahalta. Tee sovinto Itsesi kanssa. Sovi riitapuolesi kanssa! Kaiva syvälle Kallioon asti. Hylkää monta, säilytä Yksi! Katso Sisällesi. Sieltä löydät Jumalan Kristuksen, joka on Yksi ja sama meissä kaikissa. Sieltä löydät Itsesi. Sieltä löydät Minut.
”Kaikella näkyvällä ja ajallisella on Iankaikkinen Keskus. Tämä Keskus on Yksi ja Sama kaikessa, mikä On! Minä olen tuo keskus, Yhdessä Sinun kanssasi!” (Minä)
”Kenen on maailma, jonka näet, aistit ja koet? Eikö Sinun. Jumala tuli vain katsomaan ajallista ruumiisi kautta. Koko ajallinen universumi on luotu Sinun kauttasi ja Sinuun. Minun kauttani ja Minuun. Monta on, jotka tuottavat murhetta, mutta Yksi on joka on tärkeä! Ja tuon Yhden kautta kaikki murhekin on iloa!” (Minä)
V A P A H T A J A O L E T S I N Ä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiitos
No jos tuo Ismo Alangon lause pitää paikkansa ja minä olen Vapahtaja, niin ota tämä sitten Jumalan Sanana: Vapahtajana minä täten käsken sinua uskomaan Raamatun eikä gnostikkojen Jeesukseen Vapahtajanasi. Vain Hän vapahtaa synnistä!
Synti eli mikä? Jotkut ovat oikein joutuneet listaamaan syntejä kun ei muuten pysy selvillä, että mikäs sitä syntiä nyt sitten olikaan? Synti on mielestäni eri uskontokuntien luoma moraallinen ohjeistus oikeasta ja väärästä. Siis jos ei jostain syystä osaa itse ymmärtää, mikä on oikein ja mikä väärin.
Anteeksianto.
Oletko koskaan joutunut katumaan jotain asiaa ihan tosissaan*, että tietäisit miltä voi tuntua, kun joku antaa sinulle anteeksi? Ja entäpä jos et siitä huolimatta ole voinut antaa anteeksi itsellesi?
Minun mielipiteeni anteeksiannosta on hyväskyä toisen ihmisen (hänen itsensä) anteeksianto ja samalla sen myötä kyetä antamaan myös itse vääräksi ymmärtämänsä asia itselleen anteeksi. Jos jälkimmäiseen ei omalta osaltaan kykene, on aivan turha hakea anteeksiantoa toiselta. Toisaalta toisen anteeksiantoa tuskin ymmärtää edes hakea jos ei ole ensin jonkin anteeksianottavan asian kanssa itse sovussa.
*)omatunto kolkuttanut
Asian sivusta vielä sen verran, että jos tuon keskustelun alun ymmärtää, on melko hyvällä todennäköisyydellä itsensä kanssa sujut. Toisin sanoen on oppinut kunnioittamaan itseään. En usko, että sellainen ihminen, joka ei osaa kunioittaa riittävästi itseää, osaa kunnioittaa mitään muutakaan.
Sielu.
Olisikohan tuo itsensä löytäminen oman sielunsa löytämistä? Jos se niin on, niin sieluton ihminen on ihminen joka ei ole asiaa ymmärtänyt? "Möi sielunsa" sopiikin siten hyvin siihen, että joku kärvistellee jostain syystä "omantunnon tuskissaan".
"Synti on mielestäni eri uskontokuntien luoma moraallinen ohjeistus oikeasta ja väärästä. Siis jos ei jostain syystä osaa itse ymmärtää, mikä on oikein ja mikä väärin"
Oikein kirjoitit Yksilö. Eikö tämä ole juuri syömistä hyvän JA pahan tiedon puusta, kun annamme ulkopuolisen voiman päättää hyvästä ja pahasta.
Kaikki on hyvää hyville, mutta pahoille kaikki on pahaa!
Meillä kaikilla on Tieto sisimmässämme Hyvästä. Haluan uskoa, että tämän Yhden hyvän kautta kaikki ns. pahakin muuttuu hyväksi.
Ehkäpä ensimmäinen synti onkin juuri Yhden hyvän jakaminen pahaan ja hyvään!
Se on jännä juttu miten useissa eri uskonnoissa käytetään tuota puuta vertauksena eri asioille. Ja sitten on tuo perus dualistinen juttu "hyvä ja paha".
Kun oppii erottamaan hyvän ja pahan siten, että tulee toimeen itsenäs ja ympäristön kanssa, niin se on jo hyvä asia. Ja tuo toimeen tuleminen ympäristön kanssa myös itsensä lisäksi, helpottaa elämää kummasti. Mutta joskus on hyväksi olla erimieltä ympäristönsä kanssa.
Raamattu, Koraani ynnämuut toimiin hyvänä ohjeena myös minulle, vaikka olen ateisti ja siten siis kristillisessä mielessä myös pakana.
PS hyvä kirja, (jos ketään kiinnostaa): Kalevalaista fysiikkaa ja metafysiikkaa. Mielenkiintoine katsaus suomalaisiin luonnon uskontoihin ja siinä sivussa myös moneen muuhun. Kalevala koruja katsoo ihan eritavalla kun tuon lukee.
Tuohon kohtaan missä tuli mainittua "Raamattu, Koraani..." takennuksena että kun niistä karsii yliluonnolliset ynnämuutsellaiset poies.
Tuota yritin tapailla kun kirjoittelin (huomiota ja vastakaikua saadakseni provosoivasti)tänne: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000058&posting=22000000010548295
Raamattu on täynnä vertauksia ja kaikenlaisia puutteellisten tietojen paikkailua sekä väkinäisiä selityksiä asioille joita ei olla ymmärretty. Melko monessa uskonnossa on ohjeita arkiseen elämiseen. Lähi-Idässä eivät syö sikaa, kun se on todennäköiseti aiheuttanut joskus niin helposti ruokamyrkytyksiä. Yksi nykyäänkin voimassa oleva uskomus sikäläisillä on se, etää uskotaan siihen, että "jos esinahkaa on, niin se tulehtuu", siinäpäs sitten ympärileikkailevat, sen sijaan, etää pesisivä t myös intiimit paikat. Pöljältähän se tuollaista tuntuu pohdiskella, mutta mietippä sitä, kun joku on tosissaa alkanut miettiä, että "Mitähän ihmettä sitä oikein pitäisi tehdä, ettei koko heimon joka jässikältä ala pelivehkeet tippua?", ja on tullut älynväläyksenä, että "Tuo nahkaliparehan se, on syypää kun sen alle kertyy kaikkea likaa hautumaan. Otetaanpa pois." (Auts!)
Noniin. Nythän asia pääsi rönsyilemään.
Itse aiheeseen. Siitä oli tarkoitus vain mainita, että tuohonhan sen raamatunkin sanoman ilmeiseti alkuperäisessä tarkoituksessan pitänyt johtaa. Onpahan vain aikojen saatossa mennyt alkuperäinen ajatus hukkaan. Siis aivan samalla tavalla kun tuon ympärileikkaus asian suhteen. Eli "pointti" on kadonnut ja muuttunut uskomukseksi.
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=2602
Nykyfysiikalla ei ole vielä kaiken yhdistävää teoriaa, mutta Kuopiossa tuo kaikkeuden toimintatapa jo tiedetään.
Lue tuo ja kerro siitä kaikille, niin eiköhän iloisen karusellin meininki palaa taas maan pinnallekkin.