vaihteeksi palsta-analyysin sijaan

sellainen saitti, jossa elämän raitti koetetaan pitää mahdollisimman piilossa. jokin sellainen, joka kuleksii itsesuojelun nimikkeellä, varottaa liioista paljaista paikoista.

ja kun täällä sanoa saa ja voi. voidaan ja sanotaan monemminkin mitä sylki suusta vie tai tuo. ja kateuden kylki valaa turhan paljot pippurit ja suolat "oman ehkä hyvänkin evään" niskaan.

ja se, ettei tuttia aikoinaan kasteltu hunajassa oli parasta antia. ja varmaan tiputukseen joutavat liittyy samaan kokemukseen, jossa mitään ei eteen kultalautasella kanniskeltu.

puolihuolimaton "kohtalo kuljettaa" -asenne sopii mulle mitä parhaiten. Joissakin asioissa olen silti pilkunnuslaaja, kai sitä pitäisi vähän loiventaa. Tai ehkä ei kuitenkaan??

Piilossa olevat evästeet jääkööt piiloon jatkossakin.

Tullessani tähän maailmaan itkin ja kaikki ympärilläni iloitsivat. Haluaisin elää niin, että jättäessäni tämän maailman kaikki itkevät ja minä hymyilen.

sellaisen kysymyksen johon minusta itsestänikin on hyvin vaikea vastata... Saan tässäkin kohden naureskella itselleni.

Tuon Jokisen hauta-avauksen vastausten jälkimainigeissa nousee päällimmäiseksi rakastamisen kyky, sellaisena elämäneväänä josta itsessäni erityisesti pidän. Ehkäpä syy siihen, että niin koen, on myöskin siinä, että kesti nelisenkymmentä vuotta, ennenkö edes tajusin moista kykyä mukanani kantavani.

Ylpeys lienee se piirre joka repussani useinmiten aiheuttaa painontunnetta ja pahimmillaan se tuntuu ihan selkänahassa asti... tai kenkää hiertävänä kivenä.

En ole osannut ylpeyttä matkasta vielä tipauttaa, niipä kulejen, aina kun on mahdollista, paljain jaloin, yrittäen säilyttää kosketusta äiti maahan. Silloin pienet kivet asettuvat oikeampaan mittakaavaan ja sitä osaa ilita siitä, että ei ole näkyvissä teräviä tikkuja.

romukoppaan joutaisi aika-ajoin vaivaava laiskuus ja alakulo...

Tilannetaju on sellainen ominaisuus josta pidän itsessäni, täällä palstoilla ei niinkään vaan liven pyörteissä.

nopea ja tarkka päätöksentekotaito.

Mikä lähtee, elämän mittaan on jo paljon sivuun heitetty. Seuraavana voisi olla tämä palsta.

Mutta jos tuota ei evääksi laske niin sitten lyhytpinnaisuuden voisi vaihtaa johonkin, mitä tarjotaan?

parasta järjestelämllisyys

pahinta alhainen virheiden sietokyky

piilossa paljon

yhdet tähän poimisi kumpaakin laatua..:)

Mistä en luopuisi..olkoon vaikka tunteellisuus.

Ja sellainen joka joutaisi mennä(näitä olisi aika monta:))mutta...päättämättömyys.

Piilossa..varmaan jotain:)