No niin. Ajattelinpa kirjoittaa nyt tänne jos joku osaisi helppiä. Kutsunnat oli vuosi sitten, tammikuussa -06 olisi määrä mennä inttiin. Noh, sattui käymään niin, että pääsin yliopistoon opiskelemaan, aloitin opinnot ja nyt aion laittaa lykkäyshakemuksen menemään esikuntaan (kolmeksi vuotta). En kuitenkaan ole varma käynkö armeijan vai menenkö siviilipalvelukseen, eli voinko esim. parin vuoden päästä laittaa hakemuksen siviilipalvelukseen ihan noin vaan, vaikka olenkin saanut lykkäystä intistä? Saattaa olla tyhmä kysymys, mutta kiva jos joku osaisi kertoa...
Sitten toinen kysymykseni koskee siviilipalveluspaikkoja. Onko sivarin vaikea löytää työpaikkaa siksi 12 kuukaudeksi? Ajattelin kysyä paikkaa yliopistolta sitten kun sen aika mahdollisesti tulee. Tietääkseni sinne on joskus otettu sivareita. Toisaalta koulutuksellani olisi mahdollista saada muistakin "laitoksista" ihan mielenkiintoista työtä, mutta en ole keltään kuullut miten hyvin niitä paikkoja saa. Kuvittelisin, että asiantunteva sivari on työnantajalle aika edullista työvoimaa. Tästäkin asiasta lukisin mielelläni ASIALLISIA mielipiteitä.
P.S. Kaiken maailman anti-sivari-fanaatikot älkööt vaivautuko! Älyllisiä vastauksia odottelen...
Sitten toinen kysymykseni koskee siviilipalveluspaikkoja. Onko sivarin vaikea löytää työpaikkaa siksi 12 kuukaudeksi? Ajattelin kysyä paikkaa yliopistolta sitten kun sen aika mahdollisesti tulee. Tietääkseni sinne on joskus otettu sivareita. Toisaalta koulutuksellani olisi mahdollista saada muistakin "laitoksista" ihan mielenkiintoista työtä, mutta en ole keltään kuullut miten hyvin niitä paikkoja saa. Kuvittelisin, että asiantunteva sivari on työnantajalle aika edullista työvoimaa. Tästäkin asiasta lukisin mielelläni ASIALLISIA mielipiteitä.
P.S. Kaiken maailman anti-sivari-fanaatikot älkööt vaivautuko! Älyllisiä vastauksia odottelen...
Vastaukset 5
Vanhimmat
"eli voinko esim. parin vuoden päästä laittaa hakemuksen siviilipalvelukseen ihan noin vaan, vaikka olenkin saanut lykkäystä intistä?"
Kyllähän tuo on omasta mielestäni mahdollista. Korjatkaa joku tietty jos olen väärässä.
Voit anoa lykkäystä tässä vaiheessa ja sen käytännössä automaattisesti saat opiskelun perusteella. Ottamatta kantaa mihin palvelukseen olet menossa, niin opiskelu on yleensä helpointa keskeyttää juuri tuossa vaiheessa, kun on luettu yleisen yleistä puoli vuotta. Muutenkin elämäntilanne on yleensä nuorena sellainen, etä on helpompi hoitaa velvollisuutensa pois. Myöhemmin on vaimo, lapset ja asuntovelkaa, joten itseään saa syyttää, jos asioita ei ole tehnyt oikeaan aikaan alta pois.
Ainoastaan lääkäreillä (ja joissakin harvoissa tapauksisa DI:llä yms) on perusteltua suorittaa palvelus myöhemmässä vaiheessa, koska he hakeutuvat erikoiskoulutukseen ja saavat sellaisia opintokokonaisuuksia erikoisupseerikoulutuksesta, joita ei saa korkeakoulusta.
Siviilipalvelukseen voit hakeutua myöhemminkin, mutta lainmuutoksen myötä järjestelmän hyväksikäyttö ja välttely pujottelemalla useita kertoja palvelusten välillä estettiin.
Siviilipalvelukseen on mahdollista hakea jatkuvasti, vaikka sinulle olisikin annettu lykkäystä armeijasta tai palvelukseenastumismääräys täytetty niin voit koska tahansa muuttaa mieltäsi ja hakea siviilipalvelukseen.
Sivariin on mahdollista päästä myös armeijasta. Tiedän sen että jotkut ovat käyneet armeijassa vain sen verran että he ovat täyttäneet siellä sivarihakemuksen joka on hyväksytty heti saman tien, muistan omana sivariaikana kun Lapinjärven sivarikeskuksella oli tyyppejä jotka olivat olleet tyyliin tunnin armeijassa.
Monet valtion laitokset ottavat mielellään varsinkin korkeasti koulutettuja siviilipalvelusmiehiä oman alansa työtehtäviin ettei heidän tarvite maksaa jotain 5000-euron kuukausipalkkaa saman alan työntekijälle.
Eli voin sanoa että sivarin ei todellakaan ole vaikea löytää tuota palveluspaikkaa 12-kuukaudeksi, vaan paikkojen etsintä on kiinni omasta aktiivisuudesta. Ja korkeasti koulutetut sivarit saavat oikeastaan aina ne kaikkein parhaimmat paikat.
Itse löysin sivaripaikan heti ensi yrittämällä vaikka en ole mikään korkeasti koulutettu, joten akateemisen koulutuksen saaneilla ei pitäisi olla mitään ongelmia palveluspaikan löytämisessä.
Tuo sivaripaikan saatavuus riippuu mielestäni paljon siitä missä asuu. Minulla kävi hyvä säkä, sillä kuntani ottaa paljon sivareita suhteessa väkilukuun, eikä se ota ulkopaikkakuntalaisia. Jos sitten asuu jossain syrjemmässä tai sitten jossain isommassa kaupungissa voi ehkä olla huonommat mahdollisuudet saada sivaripaikka. Mutta ei tätä pohdiskelua kannata siltä kantilta miettiä että mennäkö sivariin vai ei jos paikkoja ei olekaan. Ja niin joo: Valtio, sinun velvollisuutesi olisi huolehtia sivareille heidän työpaikkansa. Tässä yksi asia joka näyttää paperilla hienolta mutta käytäntö onkin yhtä velvollisuuksien välttelyä.
Joo no tietenkin se ratkaisee myös missä päin asuu, sillä kaikilla paikkakunnilla näitä siviilipalveluspaikkoja ei ole yhtä paljon kun toisilla paikkakunnilla.
Ainakin isoissa kaupungeissa palveluspaikkoja on hyvin tarjolla, mutta niissä se sivareiden määrä on myös paljon suurempi kun pienillä paikkakunnilla, joten on mahdollista että paikat menevät varsin nopeasti.
Tietenkin se koulutus on tässäkin aika ratkaiseva sillä monet siviilipalveluspaikat suosivat korkeasti koulutettuja, tietenkin riippuu myös työtehtävistä mitä sivariaikanaan joutuu tekemään. Mutta akateemisesti koulutetuilla on hyvä mahdollisuus suorittaa siviilipalvelus oman työnsä parissa jolloin saa myös arvokasta työkokemusta.
Tuskin kukaan jättää sen takia menemättä sivariin jos paikkoja ei muka ole tarpeeksi hyvin tarjolla. Niitä siviilipalveluspaikkoja löytyy kyllä aina kun jaksaa vaan itse etsiä niitä tarpeeksi aktiivisesti ja joskus myös muilta paikkakunnilta.