Lainaus Barry Longin kirjasta "VAIN PELKO KUOLEE" - Kirja vapautumisesta
Demokraattinen julistus:
* Älä koskaan unohda, että luovuit vapaaehtoisesti poliitikoille sekä heidän
itsekkäille pyrkimyksilleen oman oikeutesi olla yksilö. Sinun täytyy elää sen
seurauksien kanssa kuolemaasi saakka. Demokratiassa ei ole mitään pakotietä,
muuta kuin pakoilu itse, mutta siitäkin huolitaan puolestasi.
* Mukaudu siihen Hyvään ja Pahaan, joka on järjestetty sinua varten.
* Ymmärrä, että olet osa ihmismassaa. Että laki edustaa massoja, tiedotonta
laumaa. Että massoja ei saa koskaan hairitä vastuullisella toiminnalla.
* Paina päähäsi, että demokraattisessa yhteiskunnassa ei kukaan saa ottaa
vastuuta, koska vain siten massat voidaan suojata kohtaamasta onnettomuutta maan
päällä.
Totuus Demokraattisesta Elämäntavasta:
* Ainoastaan yksilö kärsii, eivät koskaan massat, sillä massat ovat olemassa
ainoastaan unessa olevan yksilön ajatuksissa.
* Eliminoimalla yksilö siinä määrin, että ainoastaan käsite tai unikuva itse
massoista on jäljellä, ei ole enää ketään, joka kärsisi.
Demokraattisessa elämäntavassa ihminen keksi, että hänellä oli oikeus arvostella
ja syyttää toisia siitä, että he tekevät hänet onnettomaksi. Hän kutsui tätä
uutta vapautta sananvapaudeksi. Todellisuudessa se oli lennokas ja kaunisteleva
ilmaisu luvalle siirtää vastuu omasta onnettomuudestaan jollekin toiselle.
Tästä mielettömästä vapauden käsitteestä kohosi vastuuttomuuden ja tosiasioiden
vääristelyn syvin ilmaus - nykyaikainen sanomalehti. Vihdoinkin meillä oli
Demokratian Puolustaja, Massojen Ääni - äänitorvi ihmisen vastuuttomuudelle
ihmistä kohtaan.
Massojen puolesta, vain muutamalla markalla päivässä, sanomalehdet syyttivät
mielivaltaisesti kaikkea auringon alla (paitsi itseään) ihmiskunnan
onnettomuudesta, koskaan mainitsematta tai pysähtymättä havaitsemaan todellista
syytä. Tämä ylenkatse teki jokaisen luonnollisesti vielä onnettomammaksi, mukaan
luettuna onnettomat sanomalehtimiehet ja - naiset. Sillä sanomalehdet, aivan
kuten muutkin viestintävälineet toitottivat omaa onnettomuuttaan aamuisin,
puolilta päivin ja iltaisin ja silloin tällöin myös huutavin erikoisnumeroin -
joka päivä entistä äänekkäämmin ja sensaatiomaisimmin. Mediaväki esitti
viimeisimpiin uutisiin sisältyvän onnettomuuden tärkeänä ja merkityksellisenä,
mitä se ei tietenkään ollut. Kukaan ei uskonut, mitä lehdet sanoivat, tai kukaan
ei ollut asiasta pitkään samaa mieltä, sillä se ei koskaan ollut totuus. Se,
mitä lehti edusti, vaihtui yhtä usein kuin päivämäärä (johon yleensä saattoi
luottaa:)
Jonkun täytyy olla vastuussa. Mutta kenen ?
Ihmisten. Kaikki valta on lähtöisin ihmisiltä. Joten varmaankin ihmisten on
oltava vastuussa?
- Ei , ei enää. Ihmiset siirsivät vastuun poliitikoille.
- Silloinhan poliitikkojen täytyy olla vastuussa?
- Mahdotonta. Poliitikot eivät ole vastuussa. Kaikki tietävät sen. Poliitikot
eivät ota vastuuta siitä köyhyydestä, ahneudesta, epärehellisyydestä,
julmuudesta, hyväksikäytöstä, kieroutuneisuudesta ja epätasa-arvosta, jota
demokraattiset järjestelmät ylläpitävät ja vaalivat. Jotkut poliittiset
aloitteet tai joku yksittäinen poliitikko, joka on tarpeeksi voimakas
poistaakseen epäoikeudenmukaisuuden, saattaisi tehdäkin ihmiset onnellisiksi;
mutta silloin poliitikot jäisivät työttömiksi. Siis he eivät ole vastuussa
(paitsi siitä, että he tekevät ihmiset entistä onnettomammiksi).
- Sittenhän ihmisten täytyy olla vastuussa?
- Ei, asia ei voi olla niinkään. Sillä vastuullisia ihmisiä ei ole enää
olemassa. Missä heitä olisi? Vastuullisuus ei ole sallittua.
- Silloin kukaan ei ole vastuussa?
- Aivan oikein.
Se on demokratiaa, ja siihen perustuu demokratian lyömätön houkuttelevuus.
Suosittu ajatus vapaudesta ilman vastuuta kohoaa suoraan ihmisen laumavaistosta.
--------------------------------
JOTEN VASTUU SINUN ITSESI TIETOISESTA HYVINVOINNISTA ON AINOASTAAN SINULLA
ITSELLÄSI !
Yksikään yhteiskunnan poliisi ei voi ottaa vastuuta vääristä teoista, kuten
poliitikkojen omien etujen ajamisesta. Demokratiassa poliisi napsauttaa roiston
linnaan, jos jää kiinni. Siksi suurimmat roistot eivät jää koskaan nalkkiin!
Tänään sitten jos ei ajattele omilla aivoillaan, eikä ajattele eettisiä
henkilökohtaisia asioita kuten:
- Miksi minä olen täällä
- Mikä on minun tehtäväni tässä yhteiskunnassa
- Miksi maailmassamme on näin paljon kärsimystä
- Kenellä on vastuu meidän jokaisen hyvinvoinnista ? Demokratian äänitörvella?
(No ei todellakaan)
Vaan ainoastaan jokaisella itsellä. Ennen - monia monia tuhansia vuosia sitten,
kun ihmiset olivat kasvaneet apinalaumasta uuteen kukoistukseen, oli jokaisella
ihmisellä kyky olla yhtä. Ilman johtajia ja mitään ismejä. Ei ollut uskontoja,
erimielisyyksiä, sotia eikä mitään muitakaan huonoja asioita. Mieli oli silloin
ihmiselle tuntematon käsite . Kun mielellä ei ollut valtaa, niin pahoja tekoja
ei voinut tapahtua.
Kuvitelkaapa sellaista yhteiskuntaa, jossa jokainen ihminen on yksilö. Ei ole
mitään laumaa, ja kaikilla on vapaus olla mitä itse ovat (siis oikeus olla oma
itsensä). Kenenkään ei tarvitsisi ajaa omaa etuaan, koska johtajia ja
poliittista yhteiskuntaa ei ole. Olisiko sotia ja erimielisyyksiä, kun
jokainenkin ihminen tajuaisi sen että kaikki vastuu hänen oman itsensä
hyvinvoinnista on hänellä itsellään - pelkästään ja ainoastaan!
Demokraattinen julistus:
* Älä koskaan unohda, että luovuit vapaaehtoisesti poliitikoille sekä heidän
itsekkäille pyrkimyksilleen oman oikeutesi olla yksilö. Sinun täytyy elää sen
seurauksien kanssa kuolemaasi saakka. Demokratiassa ei ole mitään pakotietä,
muuta kuin pakoilu itse, mutta siitäkin huolitaan puolestasi.
* Mukaudu siihen Hyvään ja Pahaan, joka on järjestetty sinua varten.
* Ymmärrä, että olet osa ihmismassaa. Että laki edustaa massoja, tiedotonta
laumaa. Että massoja ei saa koskaan hairitä vastuullisella toiminnalla.
* Paina päähäsi, että demokraattisessa yhteiskunnassa ei kukaan saa ottaa
vastuuta, koska vain siten massat voidaan suojata kohtaamasta onnettomuutta maan
päällä.
Totuus Demokraattisesta Elämäntavasta:
* Ainoastaan yksilö kärsii, eivät koskaan massat, sillä massat ovat olemassa
ainoastaan unessa olevan yksilön ajatuksissa.
* Eliminoimalla yksilö siinä määrin, että ainoastaan käsite tai unikuva itse
massoista on jäljellä, ei ole enää ketään, joka kärsisi.
Demokraattisessa elämäntavassa ihminen keksi, että hänellä oli oikeus arvostella
ja syyttää toisia siitä, että he tekevät hänet onnettomaksi. Hän kutsui tätä
uutta vapautta sananvapaudeksi. Todellisuudessa se oli lennokas ja kaunisteleva
ilmaisu luvalle siirtää vastuu omasta onnettomuudestaan jollekin toiselle.
Tästä mielettömästä vapauden käsitteestä kohosi vastuuttomuuden ja tosiasioiden
vääristelyn syvin ilmaus - nykyaikainen sanomalehti. Vihdoinkin meillä oli
Demokratian Puolustaja, Massojen Ääni - äänitorvi ihmisen vastuuttomuudelle
ihmistä kohtaan.
Massojen puolesta, vain muutamalla markalla päivässä, sanomalehdet syyttivät
mielivaltaisesti kaikkea auringon alla (paitsi itseään) ihmiskunnan
onnettomuudesta, koskaan mainitsematta tai pysähtymättä havaitsemaan todellista
syytä. Tämä ylenkatse teki jokaisen luonnollisesti vielä onnettomammaksi, mukaan
luettuna onnettomat sanomalehtimiehet ja - naiset. Sillä sanomalehdet, aivan
kuten muutkin viestintävälineet toitottivat omaa onnettomuuttaan aamuisin,
puolilta päivin ja iltaisin ja silloin tällöin myös huutavin erikoisnumeroin -
joka päivä entistä äänekkäämmin ja sensaatiomaisimmin. Mediaväki esitti
viimeisimpiin uutisiin sisältyvän onnettomuuden tärkeänä ja merkityksellisenä,
mitä se ei tietenkään ollut. Kukaan ei uskonut, mitä lehdet sanoivat, tai kukaan
ei ollut asiasta pitkään samaa mieltä, sillä se ei koskaan ollut totuus. Se,
mitä lehti edusti, vaihtui yhtä usein kuin päivämäärä (johon yleensä saattoi
luottaa:)
Jonkun täytyy olla vastuussa. Mutta kenen ?
Ihmisten. Kaikki valta on lähtöisin ihmisiltä. Joten varmaankin ihmisten on
oltava vastuussa?
- Ei , ei enää. Ihmiset siirsivät vastuun poliitikoille.
- Silloinhan poliitikkojen täytyy olla vastuussa?
- Mahdotonta. Poliitikot eivät ole vastuussa. Kaikki tietävät sen. Poliitikot
eivät ota vastuuta siitä köyhyydestä, ahneudesta, epärehellisyydestä,
julmuudesta, hyväksikäytöstä, kieroutuneisuudesta ja epätasa-arvosta, jota
demokraattiset järjestelmät ylläpitävät ja vaalivat. Jotkut poliittiset
aloitteet tai joku yksittäinen poliitikko, joka on tarpeeksi voimakas
poistaakseen epäoikeudenmukaisuuden, saattaisi tehdäkin ihmiset onnellisiksi;
mutta silloin poliitikot jäisivät työttömiksi. Siis he eivät ole vastuussa
(paitsi siitä, että he tekevät ihmiset entistä onnettomammiksi).
- Sittenhän ihmisten täytyy olla vastuussa?
- Ei, asia ei voi olla niinkään. Sillä vastuullisia ihmisiä ei ole enää
olemassa. Missä heitä olisi? Vastuullisuus ei ole sallittua.
- Silloin kukaan ei ole vastuussa?
- Aivan oikein.
Se on demokratiaa, ja siihen perustuu demokratian lyömätön houkuttelevuus.
Suosittu ajatus vapaudesta ilman vastuuta kohoaa suoraan ihmisen laumavaistosta.
--------------------------------
JOTEN VASTUU SINUN ITSESI TIETOISESTA HYVINVOINNISTA ON AINOASTAAN SINULLA
ITSELLÄSI !
Yksikään yhteiskunnan poliisi ei voi ottaa vastuuta vääristä teoista, kuten
poliitikkojen omien etujen ajamisesta. Demokratiassa poliisi napsauttaa roiston
linnaan, jos jää kiinni. Siksi suurimmat roistot eivät jää koskaan nalkkiin!
Tänään sitten jos ei ajattele omilla aivoillaan, eikä ajattele eettisiä
henkilökohtaisia asioita kuten:
- Miksi minä olen täällä
- Mikä on minun tehtäväni tässä yhteiskunnassa
- Miksi maailmassamme on näin paljon kärsimystä
- Kenellä on vastuu meidän jokaisen hyvinvoinnista ? Demokratian äänitörvella?
(No ei todellakaan)
Vaan ainoastaan jokaisella itsellä. Ennen - monia monia tuhansia vuosia sitten,
kun ihmiset olivat kasvaneet apinalaumasta uuteen kukoistukseen, oli jokaisella
ihmisellä kyky olla yhtä. Ilman johtajia ja mitään ismejä. Ei ollut uskontoja,
erimielisyyksiä, sotia eikä mitään muitakaan huonoja asioita. Mieli oli silloin
ihmiselle tuntematon käsite . Kun mielellä ei ollut valtaa, niin pahoja tekoja
ei voinut tapahtua.
Kuvitelkaapa sellaista yhteiskuntaa, jossa jokainen ihminen on yksilö. Ei ole
mitään laumaa, ja kaikilla on vapaus olla mitä itse ovat (siis oikeus olla oma
itsensä). Kenenkään ei tarvitsisi ajaa omaa etuaan, koska johtajia ja
poliittista yhteiskuntaa ei ole. Olisiko sotia ja erimielisyyksiä, kun
jokainenkin ihminen tajuaisi sen että kaikki vastuu hänen oman itsensä
hyvinvoinnista on hänellä itsellään - pelkästään ja ainoastaan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Ennen - monia monia tuhansia vuosia sitten,
kun ihmiset olivat kasvaneet apinalaumasta uuteen kukoistukseen, oli jokaisella
ihmisellä kyky olla yhtä. Ilman johtajia ja mitään ismejä. Ei ollut uskontoja,
erimielisyyksiä, sotia eikä mitään muitakaan huonoja asioita."
Teksti on joku provoa tai olet helvetin naiivi. Eiköpähän niitä sotia ja erimielisyyksiä ole aina ollut, eri mittakaavassa ja ehkä eri muodoissa. Itse en ole demokratian puolustapuhuja enkä muutenkaan ihannoi nykymaailmaa mutta ei se maailma koskaan mitään keijukaisten laulua ja suurta veljeyttä koskaan ole ollut.
Eiköpähän heimosodat, johtaja, yms. ole yhtä vanhoja käsitteitä kuin ihminenkin.
"Kuvitelkaapa sellaista yhteiskuntaa, jossa jokainen ihminen on yksilö. Ei ole
mitään laumaa, ja kaikilla on vapaus olla mitä itse ovat (siis oikeus olla oma
itsensä). Kenenkään ei tarvitsisi ajaa omaa etuaan, koska johtajia ja
poliittista yhteiskuntaa ei ole. Olisiko sotia ja erimielisyyksiä, kun
jokainenkin ihminen tajuaisi sen että kaikki vastuu hänen oman itsensä
hyvinvoinnista on hänellä itsellään - pelkästään ja ainoastaan!"
Joo, näen sen jo sieluni silmin:
Herään aamulla, aion mennä töihin, mutta muistankin, ettei minulla ole mitään työpaikkaa. Jokainenhan on yksilö, joten mitään yhtiöitä ei ole.
Lopulta päätän kuokkia takapihalleni perunamaan johon istutan perunoita jotka löysin jotenkin. Perunat kasvavat huolellisen hoidon tuloksena hyvin, mutta eräänä elokuun iltana joukko hävyttömiä ilkimyksiä hyökkää puutarhaani kuokat ojossa ja kaivaa vaalimani perunat esiin. Aion soittaa poliisille, mutta eihän sellaista ole. Siispä nappaan mukaani talikon ja ryntään pihaan aikomuksenani häätää kuokkavieraat puutarhastani.
Yksi kuokkavieraista upottaakin sitten kuokkansa kallooni, minkä jälkeen puhkeaa perunamaallani taistelu, kun kuokkavieraat taistelevat keskenään, kaikki kaikkia vastaan, talloen puolet perunoista muhjuksi. Lopulta voittaja lähtee kotiin puolet perunoistani ja iso avohaava mukanaan ja jättää yksitoista ihmisraatoa perunapeltooni.
Tilaa jossa jokainen ihminen on vastuussa kokonaan ja pelkästään itsestään ja on vapaa olla mitä haluaa olla, kutsutaan anarkiaksi, ja sen arkipäivää ovat yllä kuvaamani kaltaiset tilanteet. Minä nimittäin näen tuossa esittelemässäsi teoriassa kaksi virhettä:
1. Ihmiset ovat laiskoja, ja helpoin tapa pärjätä on varastaa muilta. Siksi anarkia on silkkaa kaaosta ja kuolemaa.
2. "monia monia tuhansia vuosia sitten,
kun ihmiset olivat kasvaneet apinalaumasta uuteen kukoistukseen, oli jokaisella
ihmisellä kyky olla yhtä. Ilman johtajia ja mitään ismejä. Ei ollut uskontoja,
erimielisyyksiä, sotia eikä mitään muitakaan huonoja asioita. Mieli oli silloin
ihmiselle tuntematon käsite . Kun mielellä ei ollut valtaa, niin pahoja tekoja
ei voinut tapahtua. " - Jos näin oli ja kaikki olivat onnellisia ja autuaita, miksi ihmiset luopuivat siitä?