Sota ruotsia vastaan

Suomi valloitettiin oikeastaan soluttautumalla, ei sotimalla. Viimeinen naula oli suomalaisten ja karjalaisten välinen rajasota, jossa karjalaiset saivat liittolaisekseen Nogorodin ja suomalaiset Ruotsin. Vahvan liittolaiset söivät kumpikin omat autettavansa ja sopivat että raja saa kulkea kuin on kulkenut tähänkin asti.

Totta, ruotsalaiset ovat jo nujertaneet suomalaisten itsetunnon totaalisesti. Vielä he eivät ole toimeen panneet suomalaisten fyysistä massamurhaamista. Toisaalta kyllähän tämä hidas sielun saivartaminenkin aiheuttaa psykofyysisiä sairauksia ja lopulta tappaa. Suomi on näin vähitellen ruotsalaisten maa aivan kokonaan. Kyllä meille suomalaisille on varmasti parempi vaihtoehto kadota olemattomuuteen kuin jatkaa tätä raskasta elämää jatkuvan pahan sorron ikeen alla.

Kuinkahan paljon SA:a pienempi oli se RKKA ( puna-armeija ), joka ei pystynyt valtaamaan Suomea.

Ja jos mennään vuoteen 1944: SA oli hyvin varustettu ajanmukainen armeija siihen aikaan hyvinkin moderneine aseineen ( esim. tutkat, rynnäkkötykit, pst-aseet, lentokoneet ) ja sen runkona oli taistelukokemusta saanut tehokas ja motivoitunut sotakoneisto.

Ruotsin armeija joutui tulemaan toimeen pääasiassa ennen sotaa varustetulla kalustolla ja sillä ei ollut sotakokemusta.

Mitenköhän oikeasti olisi tuolloin käynyt kahdenvälisessä selkkauksessa, johon muut eivät olisi puuttuneet ?

Mätäkuu on jo ohi, mutta mätäkuun jutut lentävät vielä ilmassa ...

F

Jos jostain syystä Ruotsin tavoitteena olisi ollut Suomen valtaaminen, niin se olisi ollut vaikeaa, mutta ei mahdotonta.
En usko, että Suomen kansa olisi seisonut niin yhtenäisenä kuin Venäjää vastaan.
Voi olla, että sota olisi ennen pitkään muuttunut maan sisäiseksi taisteluksi.
Osa suomalaisista olisi varmasti liittynyt Ruotsin puolelle, sekä luonnollisesti suurin osa suomenruotsalaisesta väestöstä.
Toisaalta en usko, että edes itä-suomalaiset olisivat pyytäneet Venäjän apua.

Sitä paitsi on aivan mahdoton ajatus sota Suomen ja Ruotsin välillä ilman että takana on muita eurooppalaisia suurvaltoja.

Sota Suomen ja Ruotsin välillä on mahdollista ainoastaan, jos ne joutuvat eri puolille suurvaltain välisessä konfliktissa. Tällainen mahdollisuushan oli olemassa, tosin ei näkyvästi, Kylmän Sodan aikana. Suomella oli YYA-sopimus ja muutenkin suomettunut politiikka. Ruotsi taas oli salaisesti USA:n ja NATO:n etupiirissä.

huomioitsija* kirjoitti:

Jos jostain syystä Ruotsin tavoitteena olisi ollut Suomen valtaaminen, niin se olisi ollut vaikeaa, mutta ei mahdotonta.
En usko, että Suomen kansa olisi seisonut niin yhtenäisenä kuin Venäjää vastaan.
Voi olla, että sota olisi ennen pitkään muuttunut maan sisäiseksi taisteluksi.
Osa suomalaisista olisi varmasti liittynyt Ruotsin puolelle, sekä luonnollisesti suurin osa suomenruotsalaisesta väestöstä.
Toisaalta en usko, että edes itä-suomalaiset olisivat pyytäneet Venäjän apua.

Sitä paitsi on aivan mahdoton ajatus sota Suomen ja Ruotsin välillä ilman että takana on muita eurooppalaisia suurvaltoja.

Sota Suomen ja Ruotsin välillä on mahdollista ainoastaan, jos ne joutuvat eri puolille suurvaltain välisessä konfliktissa. Tällainen mahdollisuushan oli olemassa, tosin ei näkyvästi, Kylmän Sodan aikana. Suomella oli YYA-sopimus ja muutenkin suomettunut politiikka. Ruotsi taas oli salaisesti USA:n ja NATO:n etupiirissä.

Historiakuvasi on muutaman vuosikymmenen mittainen. "Itäsuomalaiset" eli karjalaiset kyllä liittoutuivat Novgorodin kanssa 1400- ja 1500-luvuilla.

Ruotsia vastaan kävi Jaakko Ilkka nuijamiehineen sotaa 1596-97.

Marttilan taistelu 29.8.1599 Perttelissä käytiin tavallaan sekin Suomen ja Ruotsin välillä Kaarle-herttuan (myöh. Kaarle IX) ja kuningas Sigismundille uskollisten suomalaisten joukkojen ottaessa yhteen. Helsingissä Kaarle IX teloitutti yhdeksän Sigismundille uskollista virkamiestä.

huomioitsija* kirjoitti:

Jos jostain syystä Ruotsin tavoitteena olisi ollut Suomen valtaaminen, niin se olisi ollut vaikeaa, mutta ei mahdotonta.
En usko, että Suomen kansa olisi seisonut niin yhtenäisenä kuin Venäjää vastaan.
Voi olla, että sota olisi ennen pitkään muuttunut maan sisäiseksi taisteluksi.
Osa suomalaisista olisi varmasti liittynyt Ruotsin puolelle, sekä luonnollisesti suurin osa suomenruotsalaisesta väestöstä.
Toisaalta en usko, että edes itä-suomalaiset olisivat pyytäneet Venäjän apua.

Sitä paitsi on aivan mahdoton ajatus sota Suomen ja Ruotsin välillä ilman että takana on muita eurooppalaisia suurvaltoja.

Sota Suomen ja Ruotsin välillä on mahdollista ainoastaan, jos ne joutuvat eri puolille suurvaltain välisessä konfliktissa. Tällainen mahdollisuushan oli olemassa, tosin ei näkyvästi, Kylmän Sodan aikana. Suomella oli YYA-sopimus ja muutenkin suomettunut politiikka. Ruotsi taas oli salaisesti USA:n ja NATO:n etupiirissä.

Minä en usko että ruotsinkieliset olisivat tuollaisessa tilanteessa Ruotsin puolelle, kuin muutama harva yksilö.

Mitä minä tunnen ruotsinkielisiä, niin vaikka heillä on kulttuuriyhteyksiä, paljonkin, Ruotsiin, niin keskimäärin he ovat isänmaallisempia kuin suomenkieliset, ja heidän asenteessaan Ruotsiin näkyy jonkinlainen lempeä sääli.

Mitä muutoin aiheeseen tulee, niin eräs norjalainen sotilasasiantuntija arvioi Suomen olevan pohjolan sotilaallisesti vahvin valtio, jos liittolaisuussuhteita ei huomioida. Hän arvionsa mukaan Suomen reservi, puolustusvoimien valmiustaso, taisteluhenki ja hyvä koulutus peittoisivat Ruotsin näennäisen, suurelta osin kokeilemattoman teknologisen ylivoiman.
Samoin Suomen eduksi hän arvioi erittäin hyvät varastot.
Ruotsin taakkana olisi sotatilanteessa vähäiset reservit, heikko peruskoulutus ja mm.osittain erittäin haavoittuvan tieverkon, muutamalla onnistuneella ilmaiskulla voitaisiin katkaista kokonaan Ruotsin pohjois-eteläsuuntainen maatieliikenne.
Ruotsin ilmavoimat on arvioitu moderneiksi, mutta lentäjien taidot kuulemma Suomen ilmavoimia heikommaksi ja Suomen ilmatorjunnan tason olen kuullut arvioitavan "riittäväksi alueelliseen puolustukseen", minkä tulkitsen tässä skenaariossa voivan tarkoittaa sitä, että Helsinkiä ja Suomenlahden aluetta kyettäisiin puolustamaan.

Norjan armeijan norjalainen asiantuntija arvioi tasoltaan heikoksi ja Tanskan armeijaa piti lähinnä Köpenhaminan Tivolin erikoisjoukkoina.

Suomen ja Ruotsin sodassa minä arvioin että valloitussota olisi puolin ja toisin mahdotonta, mutta Suomi saisi pistevoiton ja saattaisi pystyä ottamaan haltuun osan pohjoista Ruotsia.

Ruotsalaiset pystyisivät, oletettavasti, pitämään meriherruuden, mutta eivät kykenisi siltikään nousemaan maihin muualle kuin Ahvenanmaalle, eivätkä uskaltaisi tulla Suomen rannikkotykistön kantaman sisäpuolelle.

Turun alue saattaisi kärsiä ilmaiskuista, mutta oletettavasti ei sen enempää kuin Tukholmakaan. Hyvin paljon ratkaisi Ruotsin doktriini tuossa sodassa. Jos Ruotsi aloittaisi ilmaiskuilla eteläiseen Suomeen, saattaisi kokonaisuus kaatua Suomen hyväksi. Jos Ruotsi säätelisi voimiaan ja käyttäisi ilma-asettaan lähinnä maajoukkojen tukena, he menestyisivät paremmin.

Ilkka kirjoitti:

Historiakuvasi on muutaman vuosikymmenen mittainen. "Itäsuomalaiset" eli karjalaiset kyllä liittoutuivat Novgorodin kanssa 1400- ja 1500-luvuilla.

Ruotsia vastaan kävi Jaakko Ilkka nuijamiehineen sotaa 1596-97.

Marttilan taistelu 29.8.1599 Perttelissä käytiin tavallaan sekin Suomen ja Ruotsin välillä Kaarle-herttuan (myöh. Kaarle IX) ja kuningas Sigismundille uskollisten suomalaisten joukkojen ottaessa yhteen. Helsingissä Kaarle IX teloitutti yhdeksän Sigismundille uskollista virkamiestä.

Karjalahan liittoutui kylläkin Novgorodin kanssa jo 1200-luvulla.
Tavallaan tietysti voidaan puhua Suomen ja Ruotsin välisistä sodista mainitsemissasi tapauksissa, hyvin laajasti käsittäen. Mutta silloin ei ollut Suomi-nimistä valtiota. Mainitut sodat olivat Ruotsin valtakunnan sisäisiä selkkauksia. Marttilan taisteluhan liittyi Ruotsin ja Puolan personaaliunionin sisäiseen valtataisteluun ja Nuijasota linnaleirirasitukseen. Ei Nuijasodassakaan koko Suomi käynyt sotaa Kaarlea vastaan, vaan vain pienehköjä talonpoikaisosastoja Pohjanmaalta ja Savosta. Nuijasota oli siis Ruotsin valtakunnan sisäinen talonpoikaiskapina, ei Ruotsin ja Suomen kansan/valtion välinen sota.

huomioitsija* kirjoitti:

Karjalahan liittoutui kylläkin Novgorodin kanssa jo 1200-luvulla.
Tavallaan tietysti voidaan puhua Suomen ja Ruotsin välisistä sodista mainitsemissasi tapauksissa, hyvin laajasti käsittäen. Mutta silloin ei ollut Suomi-nimistä valtiota. Mainitut sodat olivat Ruotsin valtakunnan sisäisiä selkkauksia. Marttilan taisteluhan liittyi Ruotsin ja Puolan personaaliunionin sisäiseen valtataisteluun ja Nuijasota linnaleirirasitukseen. Ei Nuijasodassakaan koko Suomi käynyt sotaa Kaarlea vastaan, vaan vain pienehköjä talonpoikaisosastoja Pohjanmaalta ja Savosta. Nuijasota oli siis Ruotsin valtakunnan sisäinen talonpoikaiskapina, ei Ruotsin ja Suomen kansan/valtion välinen sota.

Nuijasodassa ne talonpojat oli Kaarlen puolella (joka ei todellakaan ollut vielä IX, vaan viralliselta titteliltään herttua ja perintöruhtinas - tuon tittelin Kustaa-pappa antoi lapsilleen (ruhtinas/ruhtinatar) ja edelleenkin on se virallinen titteli Ruotsissa kuninkaallisen perheen lapsilla) ja vastassa oli kuningas Sigismund. Pääosa Suomessa asuneesta aatelista oli Sigismundin puolella - ja heitä sitten puolestaan mestattiin Turussa, kun linna antautui.

Armi kirjoitti:

Nuijasodassa ne talonpojat oli Kaarlen puolella (joka ei todellakaan ollut vielä IX, vaan viralliselta titteliltään herttua ja perintöruhtinas - tuon tittelin Kustaa-pappa antoi lapsilleen (ruhtinas/ruhtinatar) ja edelleenkin on se virallinen titteli Ruotsissa kuninkaallisen perheen lapsilla) ja vastassa oli kuningas Sigismund. Pääosa Suomessa asuneesta aatelista oli Sigismundin puolella - ja heitä sitten puolestaan mestattiin Turussa, kun linna antautui.

Tosiaan, eivät ne talonpojat kapinoineet Kaarle-herttuaa vastaan, vaan vara-amiraali Flemingiä ja kuningas Sigismundia.