Pitää ottaa huomioon, että miehet eivät välttämättä kärsi niin paljon heihin kohdistuvasta perheväkivallasta kuin naiset.
Miehet ovat yleensä isompikokoisia, vahvempia ja tottuneita väkivallan käyttöön ja itsepuolustukseen. Tärkeintä kuitenkin on, että naisen mieheen kohdistamalla väkivallalla ei ole samanlaista lamaavaa vaikutusta mieheen kuin mies-nais väkivallassa. Mies joka hetki tietää, että hän voi lopettaa naisystävänsä väkivallan, jos hän vain itse haluaa. Mies ei ole missään umpikujassa, vaan hän säilyttää kontrollin tunteen tilanteessa.
Näin ollen väkivallan uhrina olo on miehelle ennemminkin kiusa ja ärsyttävä haitta, kuin elämän ja kuoleman kysymys, niin kuin naiselle.
Tietenkin on vaikeaa, kun pitää pelätä, milloin nainen siirtyy suhteellisen vaarattomista nyrkiniskuista tai astioiden heittelystä vaarallisempiin esineisiin, kuten saksiin tai keittiöveitseen.
Naisella väkivallan uhrina tilanne on kuitenkin toinen. Hän on kokonaan miehen vallan alla, eikä voi itse lopettaa väkivaltatilannetta halutessaan. Naisen pelkokerroin on moninkertainen. Nainen tutkimustenkin mukaan ajautuu helposti perheväkivallan seurauksen opitun avuttomuuden tilaan, jossa hän on passiivinen alistuja, masentunut, eikä enää yritäkään päästä ulos väkivaltaisen miehen hallinnasta.
Väkivalta sanana herättää meissä monissa hysteerisen ensireaktion, joka sumentaa loogisen ajattelun. Suuri osa pojista kuitenkin osallistuu urheilulajeihin, kuten karateen, judoon, nyrkkeilyyn ja jääkiekkoon, joissa lähes päivittäin aiheutetaan toisille kipua, mustelmia ja pieniä vammoja. Nämä kivut ja mustelmat koetaan kuitenkin osana harrastetta, ei suorastaan kivana, mutta osana urheilulajin jännitystä.
Miehet ovat yleensä isompikokoisia, vahvempia ja tottuneita väkivallan käyttöön ja itsepuolustukseen. Tärkeintä kuitenkin on, että naisen mieheen kohdistamalla väkivallalla ei ole samanlaista lamaavaa vaikutusta mieheen kuin mies-nais väkivallassa. Mies joka hetki tietää, että hän voi lopettaa naisystävänsä väkivallan, jos hän vain itse haluaa. Mies ei ole missään umpikujassa, vaan hän säilyttää kontrollin tunteen tilanteessa.
Näin ollen väkivallan uhrina olo on miehelle ennemminkin kiusa ja ärsyttävä haitta, kuin elämän ja kuoleman kysymys, niin kuin naiselle.
Tietenkin on vaikeaa, kun pitää pelätä, milloin nainen siirtyy suhteellisen vaarattomista nyrkiniskuista tai astioiden heittelystä vaarallisempiin esineisiin, kuten saksiin tai keittiöveitseen.
Naisella väkivallan uhrina tilanne on kuitenkin toinen. Hän on kokonaan miehen vallan alla, eikä voi itse lopettaa väkivaltatilannetta halutessaan. Naisen pelkokerroin on moninkertainen. Nainen tutkimustenkin mukaan ajautuu helposti perheväkivallan seurauksen opitun avuttomuuden tilaan, jossa hän on passiivinen alistuja, masentunut, eikä enää yritäkään päästä ulos väkivaltaisen miehen hallinnasta.
Väkivalta sanana herättää meissä monissa hysteerisen ensireaktion, joka sumentaa loogisen ajattelun. Suuri osa pojista kuitenkin osallistuu urheilulajeihin, kuten karateen, judoon, nyrkkeilyyn ja jääkiekkoon, joissa lähes päivittäin aiheutetaan toisille kipua, mustelmia ja pieniä vammoja. Nämä kivut ja mustelmat koetaan kuitenkin osana harrastetta, ei suorastaan kivana, mutta osana urheilulajin jännitystä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eli toisin sanoen naisten harjoittama väkivalta ei ole niin tuomittavaa kuin miesten?
voi olla suunnattomasti suurempi taakka olla väkivallan kohteena noin psykologiselta näkökantilta: hänellä kun asiaan liittyy juuri tämä "myytti vahvemmasta miehestä", ja jos ympäröivä yhteiskunta ja kaverit saa tietää, että vaimo pahoinpitelee, on miehen viimeinenkin uskottavuus monesti mennyttä.
Toinen lause johon takerrun tekstissäsi: "Nainen ...on kokonaan miehen vallan alla". Itse viisikymmentäkolme vuotta miesten parissa sekä kotona että työelämässä eläneenä kommentoin tähän sivistyneen naisen tavoin: "Ja Paskat".
Naista tallotaan juuri niin paljon kuin hän antaa itseään talloa. Ja turha lähettää minulle haukkumakirjeitä ymmärtämättömyydestäni ("Kun eivät kaikki ole niin blaa blaa..."), olen jo saanut ne viestit pariin kertaan.
Miestä tallotaan juuri niin paljon kuin hän antaa itseään talloa?
niitäkin. Vaan aloituspuheenvuorossa väitettiin juuri päinvastaista, siihen kommentoin.
Provohan tämä mutta kyllä tuossa tietty pointti on.
Kyllähän se tyttölöitten uhittelu on lähinnä huvittavaa.
Poikkeuksiakin tieten on mutta periaatteessa olen samaa mieltä. Ei pienempiään saa kiusata.
En minäkän väkivaltaisista naisita tykkää, mutta jos ne saavat lohdutuksen, niin turpaan vaan!