Voiko ateis...

Miten on, kysyn ateistin kantaa, voiko ateisti ja uudestisyntynyt uskova(ei siis tapa uskova, joita esiintyy mm. ev. lut kirkossa, on vauvana kastettu, on uskonnollinen, jne) joka on tullut Jeesukseen Kristukseen uskovaksi ja sydämessään uskoo ja suullaan tunnustaa sen, mennä naimisiin?
311566
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 31

Vanhimmat

Ateisti ja uudestisyntynyt uskova. Matematiikassa tuo olisi vähän kuin merkintä x=3=5, mahdoton yhtälö siis...
Tarkoititko kai, että entinen ateisti ja nykyinen uskova? Joka tapauksessa: kuka tahansa täysikäinen voi mennä naimisiin jos vain onnistuu löytämään puolison.

Äänestä

Ei sitä mikään estä.

Liitto saattaa jopa kestää, kunhan kristitty arvostaa ateistin ateismia ja ateisti kristityn uskoa.

Hyvä esimerkki: minä ja Toret ;)>

Äänestä

Ei vittu.. mikä siinä on kun ihminen ei osaa lukea!

Joo.. siis kyllähän ateisti ja uskova voivat mennä keskenään naimisiin. Varmasti tälläisiä liittoja on Suomessakin vaikka kuinka monta. En mäkään ole ensisijaisesti, enkä ihan toissijaisestikaan, kiinnostunut vastakkaisen sukupuolen uskonnollisuudesta.
Kunnon kiihkouskovan kanssa en kyllä ikinä seurustelisi, kuten en minkään muunkaan asian puolesta kiihkoilevan...

Äänestä

...jos eivät anna aattellisten asioiden tulla väliinsä. Mutta jos molemmat vain yrittävät käännyttää toista, siitä ei hyvä seuraa. Lasten kasvatuksessakin saattaa tulla ongelmia, näkemyserot ovat kuitenkin sen verran suuret, mutta jos molemmat ovat avarakatseisia ja ymmärtäväisiä ihmisiä (jollaisia suurin osa ihmisistä ei ole), sellaisista ehkä selvitään. Helppoa liittoa kyseisen kaltaiselle parille ei varmaankaan voi povata, mutta kuten sanoin, se riippuu ihmisistä itsestään miten se onnistuu. Yleensäkin avioliiton onnistumisen ennustaminen on melkoisen tuhoon tuomittu yritys. Tässä tilanne on vielä vaikeampi.

Kannattaisiko puhua etukäteen muutamista asioista, kuten esim. siitä kastetaanko lapset, jos sellaisia tulee? Viettääkö kyseinen ateisti joulua ja muita kristillisiä juhlapäiviä? Luultavasti ainakin joulua sentään... Avoimen keskusteluilmapiirin säilyttäminen lienee tämän (kuten kaikkien muidenkin liittojen) menestyksen salaisuus.

Äänestä

ottaa puolisokseen hyvä uskova ihminen. niin uskovana en tekisi sitä virhettä. mitenkään teitä rakkaat ateisti ihmisinä syrjimättä. uskova ymmärtää, että jos on naimisissa ihmisen kanssa, joka on alttiina pahan hengen vaikutuksille, ei liitosta voi tulla onnellinen. vaan se pahahenki, joka vihaa elävää uudestisyntynyttä Jumalan lasta, koittaa miehen kautta masentaa ja saada luopumaan hänet uskosta.(rajoitukset, pelottelu,yms.) ongelmia ei tietenkään synny, jos tuo "uskova" on vain kastettu ja ripitetty, ei pahathenget ole kiinnostuneita "kuolleista" uskovista, ainoastaan elävistä.

Äänestä
  • trollauskin on kivaa, tiettyyn rajaan.

    Äänestä

  • Kyllä tuossa repesi auttamatta, kun aloit puhua ateisteissa vaikuttavista pahoista hengistä...

    Äänestä

  • JSS kirjoitti:

    Kyllä tuossa repesi auttamatta, kun aloit puhua ateisteissa vaikuttavista pahoista hengistä...

    jotka eivät turvaudu jatkuvasti Jeesukseen. eikä se ole vitsi.

    Äänestä

  • uskova kirjoitti:

    jotka eivät turvaudu jatkuvasti Jeesukseen. eikä se ole vitsi.

    jatkuvasti? Koitappa välillä keskittyä vähän olemassa oloosi.

    Äänestä

  • Nassen kirjoitti:

    trollauskin on kivaa, tiettyyn rajaan.

    Emmä tarkkaan sitä lukenu mutta kundi taitaa olla jumalauta tosissaan. Anteeksi uskikset että mä kiroilen tässä. Kuka kyselikään eläinten uskosta ...

    Äänestä

  • PikanaPakana kirjoitti:

    jatkuvasti? Koitappa välillä keskittyä vähän olemassa oloosi.

    kysyitkö tosissasi jotakin?

    Äänestä

  • uskova kirjoitti:

    kysyitkö tosissasi jotakin?

    Sanoitsä jotain? Mä en oikeen kuule uskovaa kuiskintaa?

    Äänestä

  • uskova kirjoitti:

    kysyitkö tosissasi jotakin?

    Kiusallani vain. En usko pahoihinhenkiin silläpä vain.

    Jos saan kysyä, niin kerrotko minkä ikäisenä olet sisäistänyt uskosi?

    Äänestä

  • Korsto kirjoitti:

    Sanoitsä jotain? Mä en oikeen kuule uskovaa kuiskintaa?

    eipä siinä muuta tainnut olla :) Ja yritti pikkunäpärästi kuitata. Hassu tapaus. Mutta siksipä täällä. Että kiusa se on pienikin kiusa ja omat on huvit.

    Äänestä

  • PikanaPakana kirjoitti:

    Kiusallani vain. En usko pahoihinhenkiin silläpä vain.

    Jos saan kysyä, niin kerrotko minkä ikäisenä olet sisäistänyt uskosi?

    saanko ensin kysyä, mitä sillä sisäistämisellä tarkoitat`? uskoontuloni hetkeä? vai sitä koska olen todella ymmärtänyt mistä uskossa on kysymys?
    seuraavaksi kysyn, miten se liittyy mielestäsi aiheeseen?

    Äänestä

  • Nassen kirjoitti:

    trollauskin on kivaa, tiettyyn rajaan.

    ymmärrät, etteivät trollaajat pysty samaan kuin aito pesunkestävä uskova??

    Äänestä

  • uskova kirjoitti:

    saanko ensin kysyä, mitä sillä sisäistämisellä tarkoitat`? uskoontuloni hetkeä? vai sitä koska olen todella ymmärtänyt mistä uskossa on kysymys?
    seuraavaksi kysyn, miten se liittyy mielestäsi aiheeseen?

    ...kyselen (paljon).
    Kiinnostaisi päästä selville siitä, että onko uskoon tullut henkilö koskaan kyseenalaistanut ennen uskoontuloaan niitä oppeja joita uksonto tarjoaa? Jos niin miksi? Ja jos ei niin miksi ei?

    Ei sillä etteikö uskonnosta löydy hyviä elämän ohjeita, vaan sillä mikä sai uskomaan "yliluonnollisilta" osin sisältöä

    Aiheeseen se taitaa liityä siksi, että en käsitä, miten joku uskoo esim. raamatun yliluonnollisiin juttuihin. Mm. Raamattu antaa mielestäni muuten ihmiselle hyviä elämän ohjeita, ja niitä löytyy myös muualta. Oma käsitys raamatun sisällöstä on se, että siitä löytyy paljon asioita, jotka ovat jossain vaiheessa olleet selityksiä asioille, joita yli 2000 vuotta sitten eläneet ihmiset eivät ole voineet muuten selittää. Tarkoitan, että tulkinnat ovat syntyhetkellään muodostuneet samalla kaavalla, kuin ihmisisten taikauskoisuus joskus historia hämärissä. Ja jos on ollut jokin asia mille ei olla löydetty korvaavaa selitystä, on uskomus asiaan vahvistunut. Mutta siinä tuleekin se asia mitä ihmettelen, eli mikä estää hyväksymästä sitten uuden asian?
    Kiistellyin esimerkki aiheesta on varmaankin tuo luomis juttu.
    Joka kulttuurista löytyy jonkilainen luomistarina. Siitä voi päätellä, että ihmisellä on kova tarve löytää vastauksia kysymyksiinsä. Jos vastaukseksi ei löydy tietoa, niin luuloa varmasti löytyy kyllä. Missä vaiheessa luulo muuttuu "tiedoksi"?

    Jos 2000 vuotta sitten joku olisi hoksannut sanoa, että ei kannata syödä kananmunia niistä saa kolesterolia, niin olisko meillä nyt jokin kansakunta jolla olisi uskonto joka kieltäisi syömästä kananmunia? (Edellinen kysymys perustaa tulkintaan siitä, miksi juutalaiset ja islamin uskoiset ei syö sikaa. Se kun on todennäköisesti uskomuksen syntyhetkellä ollut helposti ruokamyrkytyksen aiheuttava elintarvike, koska sitä ei ole osattu säilöä).

    Siinä muutamia kysymyksiä. Jos vaivaudut vastaamaan, niin kyselen lisää.

    Äänestä

  • PikanaPakana kirjoitti:

    ...kyselen (paljon).
    Kiinnostaisi päästä selville siitä, että onko uskoon tullut henkilö koskaan kyseenalaistanut ennen uskoontuloaan niitä oppeja joita uksonto tarjoaa? Jos niin miksi? Ja jos ei niin miksi ei?

    Ei sillä etteikö uskonnosta löydy hyviä elämän ohjeita, vaan sillä mikä sai uskomaan "yliluonnollisilta" osin sisältöä

    Aiheeseen se taitaa liityä siksi, että en käsitä, miten joku uskoo esim. raamatun yliluonnollisiin juttuihin. Mm. Raamattu antaa mielestäni muuten ihmiselle hyviä elämän ohjeita, ja niitä löytyy myös muualta. Oma käsitys raamatun sisällöstä on se, että siitä löytyy paljon asioita, jotka ovat jossain vaiheessa olleet selityksiä asioille, joita yli 2000 vuotta sitten eläneet ihmiset eivät ole voineet muuten selittää. Tarkoitan, että tulkinnat ovat syntyhetkellään muodostuneet samalla kaavalla, kuin ihmisisten taikauskoisuus joskus historia hämärissä. Ja jos on ollut jokin asia mille ei olla löydetty korvaavaa selitystä, on uskomus asiaan vahvistunut. Mutta siinä tuleekin se asia mitä ihmettelen, eli mikä estää hyväksymästä sitten uuden asian?
    Kiistellyin esimerkki aiheesta on varmaankin tuo luomis juttu.
    Joka kulttuurista löytyy jonkilainen luomistarina. Siitä voi päätellä, että ihmisellä on kova tarve löytää vastauksia kysymyksiinsä. Jos vastaukseksi ei löydy tietoa, niin luuloa varmasti löytyy kyllä. Missä vaiheessa luulo muuttuu "tiedoksi"?

    Jos 2000 vuotta sitten joku olisi hoksannut sanoa, että ei kannata syödä kananmunia niistä saa kolesterolia, niin olisko meillä nyt jokin kansakunta jolla olisi uskonto joka kieltäisi syömästä kananmunia? (Edellinen kysymys perustaa tulkintaan siitä, miksi juutalaiset ja islamin uskoiset ei syö sikaa. Se kun on todennäköisesti uskomuksen syntyhetkellä ollut helposti ruokamyrkytyksen aiheuttava elintarvike, koska sitä ei ole osattu säilöä).

    Siinä muutamia kysymyksiä. Jos vaivaudut vastaamaan, niin kyselen lisää.

    jos hieman jaksat odottaa.

    Äänestä

  • uskova kirjoitti:

    jos hieman jaksat odottaa.

    Ihmisen hyvä välillä nukkua:)

    Äänestä

  • PikanaPakana kirjoitti:

    ...kyselen (paljon).
    Kiinnostaisi päästä selville siitä, että onko uskoon tullut henkilö koskaan kyseenalaistanut ennen uskoontuloaan niitä oppeja joita uksonto tarjoaa? Jos niin miksi? Ja jos ei niin miksi ei?

    Ei sillä etteikö uskonnosta löydy hyviä elämän ohjeita, vaan sillä mikä sai uskomaan "yliluonnollisilta" osin sisältöä

    Aiheeseen se taitaa liityä siksi, että en käsitä, miten joku uskoo esim. raamatun yliluonnollisiin juttuihin. Mm. Raamattu antaa mielestäni muuten ihmiselle hyviä elämän ohjeita, ja niitä löytyy myös muualta. Oma käsitys raamatun sisällöstä on se, että siitä löytyy paljon asioita, jotka ovat jossain vaiheessa olleet selityksiä asioille, joita yli 2000 vuotta sitten eläneet ihmiset eivät ole voineet muuten selittää. Tarkoitan, että tulkinnat ovat syntyhetkellään muodostuneet samalla kaavalla, kuin ihmisisten taikauskoisuus joskus historia hämärissä. Ja jos on ollut jokin asia mille ei olla löydetty korvaavaa selitystä, on uskomus asiaan vahvistunut. Mutta siinä tuleekin se asia mitä ihmettelen, eli mikä estää hyväksymästä sitten uuden asian?
    Kiistellyin esimerkki aiheesta on varmaankin tuo luomis juttu.
    Joka kulttuurista löytyy jonkilainen luomistarina. Siitä voi päätellä, että ihmisellä on kova tarve löytää vastauksia kysymyksiinsä. Jos vastaukseksi ei löydy tietoa, niin luuloa varmasti löytyy kyllä. Missä vaiheessa luulo muuttuu "tiedoksi"?

    Jos 2000 vuotta sitten joku olisi hoksannut sanoa, että ei kannata syödä kananmunia niistä saa kolesterolia, niin olisko meillä nyt jokin kansakunta jolla olisi uskonto joka kieltäisi syömästä kananmunia? (Edellinen kysymys perustaa tulkintaan siitä, miksi juutalaiset ja islamin uskoiset ei syö sikaa. Se kun on todennäköisesti uskomuksen syntyhetkellä ollut helposti ruokamyrkytyksen aiheuttava elintarvike, koska sitä ei ole osattu säilöä).

    Siinä muutamia kysymyksiä. Jos vaivaudut vastaamaan, niin kyselen lisää.

    >>>Kiinnostaisi päästä selville siitä, että onko uskoon tullut henkilö koskaan kyseenalaistanut ennen uskoontuloaan niitä oppeja joita uksonto tarjoaa? Jos niin miksi? Ja jos ei niin miksi ei? >>>>

    En kyseenalaistanut, minulle Jumalaa ei ollut, enkä koskaan miettinyt uskon asioita vakavissani.

    >>>>Ei sillä etteikö uskonnosta löydy hyviä elämän ohjeita, vaan sillä mikä sai uskomaan "yliluonnollisilta" osin sisältöä >>>

    olin 19 v kun mummoni kuoli. koska hän oli molemminpuolisesti halvaantunut rukoilin, että Jumala tekisi hänelle niinkuin mummolle on paras. hän kuoli seuraavana päivänä.niin yksinkertainen asia, sai minut uskomaan yliluonnolliseen Jumalaan, joka on jossain ja kuulee rukouksia.


    ja mietin mihin se mummo on mennyt. näkeekö jostain pilvenpäältä minut ja miten huonoa elämää hänen rakas lapsenlapsensa elää. rukoilin, että haluasin tulla uskoon. tiesin etten ollut uskossa, vaikka uskoinkin siinä vaiheessa mahdolliseen Jumalaan. Ei minulla ollut Hänestä mitään muuta kokemusta, kuin tuo rukous, mutta siihen tartuin.


    loppuihin kysymyksiin voi vastata joku, joka haluaa alkaa väittelyihin. kun sain uskon sydämeeni, minulle avautui raamattu, jota en ollut ymmärtänyt lukea koskaan, osasin lukea sitä ja ymmärsin sitä- tiedän, että kaikki mitä siihen on kirjoitettu on totta. se etä en ymmärrä kaikkea, miten joku on mahdollista, ei minusta ole ongelma. tähän asti kaikkiin avoimiin kysymyksiin on tullut vastaus, jossakin vaihessa.

    tässä vaillinaisia vastauksia, vastaislen lisäkysymyksiin mielläni, mieluiten niin miten itse olen jonkun asian kokenut, en halua väitellä, koska väittelyt ovat ajan haaskausta.

    Äänestä

  • >>ei pahathenget ole kiinnostuneita "kuolleista" uskovista, ainoastaan elävistä.

    Äänestä

  • uskova kirjoitti:

    >>>Kiinnostaisi päästä selville siitä, että onko uskoon tullut henkilö koskaan kyseenalaistanut ennen uskoontuloaan niitä oppeja joita uksonto tarjoaa? Jos niin miksi? Ja jos ei niin miksi ei? >>>>

    En kyseenalaistanut, minulle Jumalaa ei ollut, enkä koskaan miettinyt uskon asioita vakavissani.

    >>>>Ei sillä etteikö uskonnosta löydy hyviä elämän ohjeita, vaan sillä mikä sai uskomaan "yliluonnollisilta" osin sisältöä >>>

    olin 19 v kun mummoni kuoli. koska hän oli molemminpuolisesti halvaantunut rukoilin, että Jumala tekisi hänelle niinkuin mummolle on paras. hän kuoli seuraavana päivänä.niin yksinkertainen asia, sai minut uskomaan yliluonnolliseen Jumalaan, joka on jossain ja kuulee rukouksia.


    ja mietin mihin se mummo on mennyt. näkeekö jostain pilvenpäältä minut ja miten huonoa elämää hänen rakas lapsenlapsensa elää. rukoilin, että haluasin tulla uskoon. tiesin etten ollut uskossa, vaikka uskoinkin siinä vaiheessa mahdolliseen Jumalaan. Ei minulla ollut Hänestä mitään muuta kokemusta, kuin tuo rukous, mutta siihen tartuin.


    loppuihin kysymyksiin voi vastata joku, joka haluaa alkaa väittelyihin. kun sain uskon sydämeeni, minulle avautui raamattu, jota en ollut ymmärtänyt lukea koskaan, osasin lukea sitä ja ymmärsin sitä- tiedän, että kaikki mitä siihen on kirjoitettu on totta. se etä en ymmärrä kaikkea, miten joku on mahdollista, ei minusta ole ongelma. tähän asti kaikkiin avoimiin kysymyksiin on tullut vastaus, jossakin vaihessa.

    tässä vaillinaisia vastauksia, vastaislen lisäkysymyksiin mielläni, mieluiten niin miten itse olen jonkun asian kokenut, en halua väitellä, koska väittelyt ovat ajan haaskausta.

    ajankulua.

    Raamattu on sikäli hyvä ja erikoinen kirja, että sieltä jokainen löytää mitä haluaa. Se on toisaalta, ehkä myös sen opuksen suurin heikkous. Eli lähes niin monta tulkintaa kuin lukijaa.

    Mitäs muuta mukavaa.
    Näistä asioista voi väitellä ja kiistellä loputtomiin, siinä missä makuasioistakin.

    Toisaalta joskus käy sääliksi ihmiset jotka niin kovin vakavan oloisesti ottaa kantaa tällaisen keskutelupalsan juttuin. Mutta toisaalta (niin kuin itsekin) se voi olla monelle terve kanava purkaa tuntojaan eri asioista, joita muuten pähkäilisi itsekseen loputtomiin ja se ei pidemmänpäälle johda kunnolla mihinkään. Korkeintaan johonkin näköalattomaan kapea alaiseen tiukkaan päätelmään, josta ei sitten osaa päästää irti.

    Äänestä

  • Gonzales kirjoitti:

    >>ei pahathenget ole kiinnostuneita "kuolleista" uskovista, ainoastaan elävistä.

    eli juuri noiden ihmisten kautta, jotka eivät riipu Jeesuksessa ja Hänen pelastustyössään, toimivat nuo henkivallat, jotka vihaavat Jeesusta ja Hänen omiaan. niiden ainoa tarkoitus on tuhota kaikki Jeesuksesta muistutavakin.

    eli sopii vihdin tapaukseenkin.

    Äänestä

  • uskova kirjoitti:

    ymmärrät, etteivät trollaajat pysty samaan kuin aito pesunkestävä uskova??

    pullo viinaa ja aivot narikkaan!! Hiphei, olet aito uskis.

    Äänestä

Voivat nimittäin jäädä aika yksinäisiksi ja vieraiksi toisilleen molemmat. Eikä mikään ole pahempaa yksinäisyyttä, kuin olla yhdessä mutta niin yksinäinen.

Ei siis kannata..

T: Kokemusta on..

Äänestä

jo se trolli täälläkin hame päällä keikistelee.
Ettei vain homoaistinensa kanssa liikkeellä?
Ja jonnenjoutavat suunpieksijät joukolla kimpussa.
hah haaaaaaaaa.

Äänestä
  • Vain hölmö pitää rehellistä kysymystä trollauksena. Olet siis hölmö.

    Äänestä

Voivat ja saavat. Annan luvan.

Enemmän ihmettelin erästä kristittyä diakonia, joka meni muslimin kanssa naimisiin. Kumpikaan ei luopunut uskostaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mä kysyn kirjoitti:

Miten on, kysyn ateistin kantaa, voiko ateisti ja uudestisyntynyt uskova(ei siis tapa uskova, joita esiintyy mm. ev. lut kirkossa, on vauvana kastettu, on uskonnollinen, jne) joka on tullut Jeesukseen Kristukseen uskovaksi ja sydämessään uskoo ja suullaan tunnustaa sen, mennä naimisiin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu