Olen akateeminen töissäkäyvä mies, naimisissa, onnellisesti, todella älykkään naisen kanssa (älykkäämmän kuin minä, joka ei tietenkään vielä paljon kerro)--
Kolme lasta. Vanhin kohta 6v. Nuorin kohta 3v. Tulivat vaimon opiskeluaikana, ainoa elämisen mahdollisuus mun työskentely. Rouva omasta halustaan (mun houkutteluista huolimatta) haluaa olla lasten kanssa kotona, kunnes viimeinenkin kouluikäinen.
Suomessa erillisverotus myös aviopuolisoille, joten verotus puraisee perheellistä kipeesti. Muutimme Norjaan.
Norjassa suuremmasta palkasta 5% pienemmät verot, kun vaimo kotona ja lapsia. Nettona 2x enemmän rahaa perheelle käteen. Suomessa esim. yhteisverotusta ei voi valita...
Onko Norja sovinistinen maa feminismin näkökulmasta? (Vaikka vaimoni on vahvatahtoinen, itsellinen - sanoisinko feministinenkin - ja juuri sen vuoksi mielenkiintoinen ja rakastamani persoona, niin tässä asiassa arvostamme tällaista perinteisempää yhteiskuntamallia - emme ole siis esim. Sinikka Mönkäreen kannalla, kun hän ihmetteli, että on sairasta että terve nainen hoitaa terveitä lapsia kotona!!!)
Rouvani siis työskentelee tällä hetkellä 3 pikkuisen kanssa kotona, tehden enemmän ja vastuunalaisempaa työtä kuin minä itse (jostain syystä minä saan omasta hommastani sitten rahaa, jolla yhteisyrityksemme pyörii), ja olemme onnellisia tästä --- mutta onko tämä feminisimiä sovinismia, vai ei kumpaakaan?
...vai olenko tekopyhä sovinistisika? (itse mietiskelen ihan oikeasti sitäkin, ihan todella...) ja jos olen, kuinka voin "parantua" ja lähettää rouvan "oikeisiin töihin" vähän levähtämään?
Kolme lasta. Vanhin kohta 6v. Nuorin kohta 3v. Tulivat vaimon opiskeluaikana, ainoa elämisen mahdollisuus mun työskentely. Rouva omasta halustaan (mun houkutteluista huolimatta) haluaa olla lasten kanssa kotona, kunnes viimeinenkin kouluikäinen.
Suomessa erillisverotus myös aviopuolisoille, joten verotus puraisee perheellistä kipeesti. Muutimme Norjaan.
Norjassa suuremmasta palkasta 5% pienemmät verot, kun vaimo kotona ja lapsia. Nettona 2x enemmän rahaa perheelle käteen. Suomessa esim. yhteisverotusta ei voi valita...
Onko Norja sovinistinen maa feminismin näkökulmasta? (Vaikka vaimoni on vahvatahtoinen, itsellinen - sanoisinko feministinenkin - ja juuri sen vuoksi mielenkiintoinen ja rakastamani persoona, niin tässä asiassa arvostamme tällaista perinteisempää yhteiskuntamallia - emme ole siis esim. Sinikka Mönkäreen kannalla, kun hän ihmetteli, että on sairasta että terve nainen hoitaa terveitä lapsia kotona!!!)
Rouvani siis työskentelee tällä hetkellä 3 pikkuisen kanssa kotona, tehden enemmän ja vastuunalaisempaa työtä kuin minä itse (jostain syystä minä saan omasta hommastani sitten rahaa, jolla yhteisyrityksemme pyörii), ja olemme onnellisia tästä --- mutta onko tämä feminisimiä sovinismia, vai ei kumpaakaan?
...vai olenko tekopyhä sovinistisika? (itse mietiskelen ihan oikeasti sitäkin, ihan todella...) ja jos olen, kuinka voin "parantua" ja lähettää rouvan "oikeisiin töihin" vähän levähtämään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eli nej,siis et varmaankaan:)
Onko muuten Mönkäre ihan oikeasti sanonut,että on sairasta,jos terve nainen hoitaa terveitä lapsiaan kotona??
Mielestäni pitäisi lähteä siitä,että nainen saa itse valita,"jääkö"kotiäidiksi vai meneekö kodin ulkopuolelle ansiotyöhön.
Noh, ei nyt ihan "sairasta" tainnut Mönkäre sanoa, mutta pari vuotta sitten iltapäivälehden haastattelussa totesi olevan epänormaalia, että terve nainen hoitaa terveitä lapsiaan kotona.
Rouvaa suututti tuo kommentti tosi lujaa ja keskustelimme siitä niin monta kertaa, että muistan asian kirkkaasti.
Anteeksi liioitteluni, kun käytin sanaa "sairasta", joskin sairauskin on vähän ihmiselle epänormaali olotila.
Olen sitä mieltä itsekin, että on tosi hyvä, että naisilla on mahdollisuus valita ura jne. (ja että miehilläkin on näin)... mutta kotona lastenhoidon valitseminen tuntuu vaativan sitten jo toiselta puolisolta aika isoa tilipussia, jossei meinaa sossuun mennä?
>...kotona lastenhoidon valitseminen tuntuu vaativan sitten jo toiselta puolisolta aika isoa tilipussia...>
Sanoisin,että riippuu ennen kaikkea arvoista ja valinnoista.(Ei ne suuret tulot,vaan pienet menot:)
...pieniin menoihin 3-lapsisessa yhden palkannauttijan perheessä on ollut ihan hyvä totutella.
Sitä vain on haikailtu Suomessa asuessamme, että kun edes saisi verotuksen kohdalleen... Lapsiperheiden veroedut leikattiin lapsilisäuudistuksen myötä 90-luvun alussa, sen jälkeen lapsilisät ovat säästösyistä menettäneet rankasti ostovoimaansa... veroedut ovat edelleen pysyneet leikattuina.
Fakta on siis se, että lapsiperheen ostovoima on rajusti (rajuimmin kaikista perhemalleista) heikentynyt 10 vuoden aikana, ja lapsiperheet maksavat vieläkin "kulutusjuhlaa".
Pieniin menoihin helpottaisi se, jos vaikka pienemmät "veromenot" olisivat mahdollisia. Emmehän esim. rasita kuntaa/valtiota käyttämällä päivähoitojärjestelmää.
Laskimme muuten rouvan kanssa, että säästämme noin puolesta miljoonasta miljoonaan vanhaa markkaa julkishallinnolta ja veronmaksajilta per lapsi ikävuosien 0-7 välillä sillä, että hoidamme kotona... voisi sitä vähän verotuksellisin keinoin tai muutoin huomioida - eikä olisi vielä yhtään suurituloinen olo Suomen maassa.
No et todellakaan ole sovinisti muuten kuin siinä, että olet yrittänyt saada vaimosi kodin ulkopuolelle töihin vastoin hänen tahtoaan.
Naisen kotona tekemä työ, lastenhoito, miehenhuolto, siivoaminen, ruanlaitto, ostostentekeminen ja suunnittelu, vaatehuolto ja -osto, pyykinpesu j ne ovat raskasta ja vastuullista työtä, niin sanottua EI-työtä, eli työtä, jota valtio ei halua tunnustaa, koska nainen tekee sitä ilman palkkaa.
Valtio maksattaa kotiäitin työn miehen tilipussista, jotta pääsisi vähemmällä ja tästä työstä ei puhuta paljoakaan poliittisissa keskusteluissa.
Omien lasten hoitaminen täytyy sallia tämän päivän naisellekin, jos hän sitä itse toivoo.
On oltava valinnanvapaus, ei mikään pakkotyöläisyys.
Silti mielestäni myös sinun on osallistuttava lasten kanssa olemiseen ja näytettävä lapsille hyvää miehen mallia.
Muutenhan isä jää etäiseksi niinkuin ennenkin tahtoi jäädä.
Minullakin oli aikoinani sama ongelma, olisin tahtonut olla lapseni kanssa kotona ja hoitaa hänet itse, mutta minun oli ekonomisista syistä mentävä työhön.
Tosi väärin lasta ja minua kohtaan yhteiskunnan taholta, minun mielestäni.