Moicca ihan jokainen!
Kerron tässä millainen Jumala on. Sinun ei tarvitse uskoa tätä eli kyse ei ole käännyttämisestä mihinkään...minä vain kerron ja sinä voit lukea ja ottaa tästä jotain tai jättää ottamatta, miten haluat!
Jumala on Maapallolla koko ajan...ei siis missään kaukana meistä. Hän on täällä meissä Itsessämme...Jumala on siis jakanut Itseään osiin Maapallolle. Me olemme Osia tästä Valtavasta voimasta jota nyt kutsutaan Jumalaksi. Kuten Raamattukin sanoo: "olemme Jumalan kuvia".
Suuret opettajat Maapallolla ovat tienneet tämän totuuden. Siksi Jeesus opetti: "Tee toiselle se minkä haluat itsellesi tehtävän"..hän ymmärsi että se mitä teet toiselle, palaa sinulle itsellesi! Joissakin opeissa tätä on kutsuttu Karman laiksi. Kaikki mitä annamme palaa meille itsellemme. Oli se positiivista tai negatiivista. Tämä siksi, koska me kaikki olemme varsin syvästi yhteydessä toisiimme. Sinä teet itsellesi sen minkä teet toiselle.
Jos me olemme hiljaa me voimme kuulla Korkeimman äänen...se tulee sisältämme...itse asiassa kaikki viisaus on piilotettuna meihin Itseemme. Jokainen ihminen voi siten luoda henkilökohtaisen kontaktin Kaikkein Korkeimpaan, joka on hänen sisällään. Rukous on puhetta Jumalalle ja meditaatio on Jumalan kuuntelemista.
Elämä on eräänlainen näytelmä.Kun me lähdimme tälle elämän matkalle, kaikki suunniteltiin varsin huolella. Sinä itse sekä sinun oppaasi ja henkiset ohjaajasi suunnittelitte, millainen elämästäsi pitäisi tulla ja mitä opetuksia siinä käydään läpi. Sattuma viittaa vain siihen, mitä tiede ei ymmärrä.
Meidän täytyy ymmärtää että olemme varsin laajoja olentoja...ja ulotumme paljon laajemmalle kuin ensi näkemältä näkyy. Ihminen näkee fyysisillä aisteillaan vain fyysisen todellisuuden. Jotta pääsemme käsiksi henkiseen todellisuuteen, on henkiset elimet avattava. Jokaisessa ihmisessä ovat nämä henkiset elimet nupullaan..ne on vain aktivoitava ja henkinen on edessämme. Joissakin opeissa näitä elimiä kutsutaan chakroiksi.
Ihminen ei syntynyt tänne turhaan. Kaikella on syy. Ja Sinäkin suoritat tietyn suunnitelman täällä nyt. Nykyisenä aikana Maapallolle on tullut paljon sieluja, koska nyt Maapallolla tapahtuu suuria muutoksia. Nämä muutokset tulevat tuomaan Maapallolle toisenlaisen elämän kuin mihin nyt on totuttu. Ja tämä siirrosvaihe on täynnä kaikenlaista mullistusta. Ne ovat vanhan loppu ja uuden alku.
Ei siis hätää. Meillä kaikilla on suojelijamme ja oppaamme. He kulkevat kanssamme joka ainut hetki. Heihin voi myös saada yhteyden, jos opit hiljaisuudessa kuuntelemaan heitä. Ja negatiiviset kokemuksesi ovat usein mennyttä karmaa, jota sinä suoritat pois. Jos olet joskus ennen tätä elämää tehnyt asioita, sinä korjailet niitä nyt. Siksi joskus kokemukset voivat olla yllättäviä. Mutta lopulta sinä itse olet valinnut ne elämääsi ja ne auttavat sinua matkallasi.
Koska elämme nyt muutosaikaa planeetallamme, nämä tässä esiintuomani asiat tietävät monet muutkin planeetallamme olevat sielut. Voit löytää paljon kirjallisuutta näistä aiheista lisää, jos kiinnostaa. Teosofia, parapsykologia, antroposofia, rajatieto, filosofia jne. käsittelee juuri näitä asioita. Ja näin sinun on helpompi elää ja kulkea matkaasi, kun tiedät mistä tässä elämän leikissä on kyse!
Älä hätkähdä voimakkaitakaan tapahtumia, joita planeetallamme nyt on. On aina niin, että kun henkisempi aika on tulossa esiin, poltetaan karmaa paljon pois. Siksi monia varsin räikeitä tapahtumia tapahtuu nyt...mutta kaiken takana on suunnitelma, joka vie planeettamme korkeammalle kokemisen tasolle. Luota johdatukseen ja keskity löytämään sisältäsi se oikea ja hyvä olo. Näin sinäkin tuot Valoa tänne ja se on paras apu tälle ratkaisevalla ajallemme.
Hyvää matkaa sisarukseni!
Rakkaudella : Veljesi ajassa ; )
Kerron tässä millainen Jumala on. Sinun ei tarvitse uskoa tätä eli kyse ei ole käännyttämisestä mihinkään...minä vain kerron ja sinä voit lukea ja ottaa tästä jotain tai jättää ottamatta, miten haluat!
Jumala on Maapallolla koko ajan...ei siis missään kaukana meistä. Hän on täällä meissä Itsessämme...Jumala on siis jakanut Itseään osiin Maapallolle. Me olemme Osia tästä Valtavasta voimasta jota nyt kutsutaan Jumalaksi. Kuten Raamattukin sanoo: "olemme Jumalan kuvia".
Suuret opettajat Maapallolla ovat tienneet tämän totuuden. Siksi Jeesus opetti: "Tee toiselle se minkä haluat itsellesi tehtävän"..hän ymmärsi että se mitä teet toiselle, palaa sinulle itsellesi! Joissakin opeissa tätä on kutsuttu Karman laiksi. Kaikki mitä annamme palaa meille itsellemme. Oli se positiivista tai negatiivista. Tämä siksi, koska me kaikki olemme varsin syvästi yhteydessä toisiimme. Sinä teet itsellesi sen minkä teet toiselle.
Jos me olemme hiljaa me voimme kuulla Korkeimman äänen...se tulee sisältämme...itse asiassa kaikki viisaus on piilotettuna meihin Itseemme. Jokainen ihminen voi siten luoda henkilökohtaisen kontaktin Kaikkein Korkeimpaan, joka on hänen sisällään. Rukous on puhetta Jumalalle ja meditaatio on Jumalan kuuntelemista.
Elämä on eräänlainen näytelmä.Kun me lähdimme tälle elämän matkalle, kaikki suunniteltiin varsin huolella. Sinä itse sekä sinun oppaasi ja henkiset ohjaajasi suunnittelitte, millainen elämästäsi pitäisi tulla ja mitä opetuksia siinä käydään läpi. Sattuma viittaa vain siihen, mitä tiede ei ymmärrä.
Meidän täytyy ymmärtää että olemme varsin laajoja olentoja...ja ulotumme paljon laajemmalle kuin ensi näkemältä näkyy. Ihminen näkee fyysisillä aisteillaan vain fyysisen todellisuuden. Jotta pääsemme käsiksi henkiseen todellisuuteen, on henkiset elimet avattava. Jokaisessa ihmisessä ovat nämä henkiset elimet nupullaan..ne on vain aktivoitava ja henkinen on edessämme. Joissakin opeissa näitä elimiä kutsutaan chakroiksi.
Ihminen ei syntynyt tänne turhaan. Kaikella on syy. Ja Sinäkin suoritat tietyn suunnitelman täällä nyt. Nykyisenä aikana Maapallolle on tullut paljon sieluja, koska nyt Maapallolla tapahtuu suuria muutoksia. Nämä muutokset tulevat tuomaan Maapallolle toisenlaisen elämän kuin mihin nyt on totuttu. Ja tämä siirrosvaihe on täynnä kaikenlaista mullistusta. Ne ovat vanhan loppu ja uuden alku.
Ei siis hätää. Meillä kaikilla on suojelijamme ja oppaamme. He kulkevat kanssamme joka ainut hetki. Heihin voi myös saada yhteyden, jos opit hiljaisuudessa kuuntelemaan heitä. Ja negatiiviset kokemuksesi ovat usein mennyttä karmaa, jota sinä suoritat pois. Jos olet joskus ennen tätä elämää tehnyt asioita, sinä korjailet niitä nyt. Siksi joskus kokemukset voivat olla yllättäviä. Mutta lopulta sinä itse olet valinnut ne elämääsi ja ne auttavat sinua matkallasi.
Koska elämme nyt muutosaikaa planeetallamme, nämä tässä esiintuomani asiat tietävät monet muutkin planeetallamme olevat sielut. Voit löytää paljon kirjallisuutta näistä aiheista lisää, jos kiinnostaa. Teosofia, parapsykologia, antroposofia, rajatieto, filosofia jne. käsittelee juuri näitä asioita. Ja näin sinun on helpompi elää ja kulkea matkaasi, kun tiedät mistä tässä elämän leikissä on kyse!
Älä hätkähdä voimakkaitakaan tapahtumia, joita planeetallamme nyt on. On aina niin, että kun henkisempi aika on tulossa esiin, poltetaan karmaa paljon pois. Siksi monia varsin räikeitä tapahtumia tapahtuu nyt...mutta kaiken takana on suunnitelma, joka vie planeettamme korkeammalle kokemisen tasolle. Luota johdatukseen ja keskity löytämään sisältäsi se oikea ja hyvä olo. Näin sinäkin tuot Valoa tänne ja se on paras apu tälle ratkaisevalla ajallemme.
Hyvää matkaa sisarukseni!
Rakkaudella : Veljesi ajassa ; )
Vastaukset 62
Vanhimmat
>> Älä hätkähdä voimakkaitakaan tapahtumia, joita planeetallamme nyt on. On aina niin, että kun henkisempi aika on tulossa esiin, poltetaan karmaa paljon pois.
MITÄ TÄÄLLÄ PALLOLLA MUKA TAPAHTUU? Täällähän on niin tapahtumaköyhää ja tylsää että oksat pois; ainakin kun ihmisiä katsoo.
Toki on hauska liikkua luonnossa ja seurata vuodenaikojen vaihtelua. Mielestäni tuo on tyypillistä uskishaihattelua nähdä ihmeitä, suuria mullistuksia, merkkejä, ponnistuksia ja riivaajia jossain niinkin pikkuporvarillisessa pysähtyneisyydessä kuin maailma.
Mielestäni elämme kylläkin mielenkiintoisinta aikaa mitä koskaan ihmiskunnan historiassa aiemmin. Olen iloinen siitä, että olen inkarnoituneena maanpäälle näinä aikoina.
Olen tutustunut kirjoituksiisi, arvoisa sahaja- yogi. Olet selvästi tutustunut kaikenlaisiin henkisiin "itsensäkehittämismenetelmiin": Chakrat, kundaliinit ja muut kolmannet silmät tuntuvat olevan hallussasi, mutta mahdatko olla menettänyt elämän ilosi?
Muistaakseni buddha valaistui huomatessaan tälläisten harjoitusten olevan vain egonsa luomaa harhaa. Totesi vain "Että hittojako tässä puun alla meditoin, tää on ihan persuuksista, elämä on muualla", ja sen jälkeen painui takaisin ihmisten pariin ja jatko onkin jo legendaa...
Ihailen kykyäsi kritisoida näitä itämaisia guruja, jotka mielestäni ovat lähes poikkeuksetta rahanahneita, seksimaanikkoja yms. Muistelen tässä Beatlesin aikoja, jolloin harhautuivat tälläisen gurun matkaan. Guru taisi hoidella jonkun heidän tyttöystävän (Harrison???) ja jäi siitä vielä kiinni. Kysyipä "guru" sitten ihmeissään, että "miksi lähdette pois luotani?" Tais olla Lennon joka siihen tokaisi että "sunhan se pitäs tietää, kun sinähän tässä se guru olet". Tosin "My Lord" on hieno kappale, joka syntyi näiden sekoilujen hengentuotteena.
Itämaissa on toki paljon hienoja oppeja, mutta mielestäni ovat päässeet turmeltumaan aika pahoin.
Pidän mahdollisena, että olen aikoinani ollut inkarnoituneena näillä alueilla, ehkäpä buddhalaisluostarissa aikoina, jolloin turmelus ei ollut vielä näin suuri ;)
Voimia ja jaksamisia sinulle, sinulla on varmasti raskasta sillä vaikutat rehelliseltä etsijältä ja heidän osansa on kovin, kovin raskasta tässä maailmassa.
En malta olla puuttumatta lisää tähän Muutoksen Aikojen odotteluun.
> Mielestäni elämme kylläkin mielenkiintoisinta aikaa mitä koskaan ihmiskunnan historiassa aiemmin. Olen iloinen siitä, että olen inkarnoituneena maanpäälle näinä aikoina.
Mielestäni olemme aina eläneet mielenkiintoisinta aikaa mitä kuunaan voi olla. Aina. Jokaikinen hetki.
Varsinkin kun uskon että hengelle ei ole olemassa mitään aikaa, ainoastaan tälle ulokkeelle minkä henki on tänne versonut: meille, meidän sieluillemme ja persoonallisuuksillemme.
Sitä minä en ymmärrä millälailla sen pitäisi lohduttaa ihmistä että ajattelee että tulee joku mullistuspullitus jossa suurin osa ihmiskunnasta heittää veivinsä ja tämän jälkeen kaikki typerämmät sielut mukamas pysyvät poissa tieltä?
Voi, kyllä minäkin nautin ajatuksesta että olisi vain kourallinen innokkaita ja edistyksellisiä henkisiä ihmisiä Maassa, mutta hävettää jos alan hekumoida sillä että sitä varten pitää järjestää globaalit holokaustiset...
En minä sellaisestakaan ajatuksesta ole koskaan lämmennyt mikä k-uskovaisilla on mielessä, että osa taivaaseen ja loput helvettiin kärventymään ikuisessa tuskassa.
Miten KUKAAN voi nauttia ja iloita mistään jos hän on tietoinen siitä että on vielä olemassa tietämättömyydessä ja umpiunessa toikkaroivia sieluja kaukana Jumal-todellisuudesta sisällämme?
Näytät kuuluvan niihin ihmisiin, joille näytettäessä suuri valkoinen ympyrä, joka sisältää pienen mustan pisteen, näkevät vain tämän mustan pisteen eikä suurta valkoista ympyrää ollenkaan.
Missähän lightman maalaili harmageddonia kirjoituksessaan? Hän puhui muutaman lauseen verran mullistuksista, aivan. Minä en ainakaan havainnut mitään maailmanlopun "profetioita" tuossa kirjoituksessa, päinvastoin.
Ja kun puhuin näistä ajoista, tarkoitin yleisesti koko ihmiskuntaa, en teitä "pitkälle" kehittyneitä "vanhoja" sieluja, jotka olette jo parhaat inkarnaationne nähneet ;)
Heippa etsijä,
>> Ihailen kykyäsi kritisoida näitä itämaisia guruja, jotka mielestäni ovat lähes poikkeuksetta rahanahneita, seksimaanikkoja yms.
Kiitos, öh.. mutta.. Tulee mieleen että taidan olla noita vähän itsekin...
:-o Samanlainen tunnistaa samanlainen; kettu toisen ketun..
Ei kait pitäisi hätkähtää nähdessään inhimillistä pahuutta; koska let's face it: olemme kaikki samanlaisia, toiset vaan pelaavat korttinsa niin että heillä on paremmat mahdollisuudet toteuttaa mielihalujaan.
Pahuudelle ei vain saisi alistua.
>> Olet selvästi tutustunut kaikenlaisiin henkisiin "itsensäkehittämismenetelmiin": Chakrat, kundaliinit ja muut kolmannet silmät tuntuvat olevan hallussasi, mutta mahdatko olla menettänyt elämän ilosi?
VAI "tutustunut itsensäkehittämismenetelmiin"? En tunnista itseäni sellaisista; positiivinen ajattelu, sun muu. Chakrat ja muut ovat hallussa koska elin ne läpi.
Ja eihän se että olen usein kiivas, ja tunteen vallassa tarkoita sitä että siitä puuttuisi ilo. Jos olisin sovinnainen harmaa nössö, ja tyytyisin nössöttämään elämääni jossain hiljaisessa nurkassa miljoonien perusnössöjen tapaan, niin tarkoittaako se että olisin löytänyt sen varsinaisemman onnen salaisuuden, jonka enemmistö on jo löytänyt, mutta jonka olen uunouksissani sivuuttanut?
Eiköhän minulle ilo merkitse tunteen/elämän intensiivisyyttä. Ja se sama intensiivisyys voi jollekin sovinnaisemmalle ihmisille vaikuttaa ahdistavan pelottavalta.
>> Muistaakseni buddha valaistui huomatessaan tälläisten harjoitusten olevan vain egonsa luomaa harhaa.
Taidan tunnistaa tyyppisi; vaikutat olevan tuomitseva besserwisseri...??? Mutta monet etsijät ovat. Emme me voi tietää mitä Buddha koki, tai mitä toinen ihminen kokee, ellemme ole kaikkitietävyyden tasolla.
>> Itämaissa on toki paljon hienoja oppeja, mutta mielestäni ovat päässeet turmeltumaan aika pahoin.
Niin, koska tuli se kali yuga, pimeyden aika. Mutta sen pitikin tulla, ja varsin selkeästi se ennustettiin tulevaksi, joten ei mitään yllätystä.
>>.... inkarnoituneena näillä alueilla, ehkäpä buddhalaisluostarissa aikoina, jolloin turmelus ei ollut vielä näin suuri ;)
No voi sääli. Kait nykyisin olet havahtunut näkemään että luostarit ovat melko tylsiä paikkoja? Ehkä sitä muistaa, menneitä paikkoja ja fiiliksiä... Mitä joskus oli. Ja joo, siitä kaikesta on muodostunut nykyinen karmamme.
>> Voimia ja jaksamisia sinulle, sinulla on varmasti raskasta sillä vaikutat rehelliseltä etsijältä ja heidän osansa on kovin, kovin raskasta tässä maailmassa.
Onhan se sitäkin ollut. Mutta onhan tuossa uskollinen Sancho Pancho lohduttamassa, ja vetämässä välillä maan pinnalle...
Sinussa tuntuu kyllä tuuli, se tarkoittaa että jokin on elossa, ellen ole ihan väärässä ja anna toiveajattelun illuusioiden sumentaa Vishuddia. :-) May it blow further.
>> Ja kun puhuin näistä ajoista, tarkoitin yleisesti koko ihmiskuntaa, en teitä "pitkälle" kehittyneitä "vanhoja" sieluja, jotka olette jo parhaat inkarnaationne nähneet ;)
Minua rasittaa suunnattomasti jako meihin ja teihin, edistyneisiin ja noviiseihin... Korottaminen ja alentaminen... Missä on tasa-arvo kun sitä kaivattaisiin?
Mutta, Q on kyllä ihan vilpittömästi väsynyt "aikojen merkkeihin", ihmeisiin, ja varsinkin Jeesukseen.
Ymmärrän hyvin että ihmisten jako kaikenlaisiin kasteihin ja lokeroihin ärsyttää sinua, ärsyttää se minuakin mutta en anna sen pahemmin häiritä elämääni.
Toiset nyt vaan ovat vanhempia sieluja mutta ei se tee heistä muita parempia tai pyhempiä, kyllähän sinä sen tiedät. Vanhemmat sielut eroavat muoremmista vain siinä, että he tuntuvat jotenkin viisailta ihmisiltä tai että he saattavat olla esim. intuitiotiivisiä: Täytyyhän ne lukuisat inkarnaatiot jossain näkyä.
No, tasa-arvo ja tasa-arvo. Jollain kapealla sektorilla ehkä voidaan puhua tasa-arvoon pyrkimisestä, kuten esim. työelämässä. Mehän jo synnymme maailmaan epätasa-arvoisina: Toiset kauniina, toiset rumina, toiset älykkäinä, toiset tyhminä, toiset sairaina, toiset terveinä jne. Koeta nyt sitten tasa-arvoistaa tällainen maailma. Oppitunnit nyt vaan menevät niin, ettei "tasa-arvoa" ole edes tarkoitus olla olemassa täällä maanpäällä. Voit ainoastaan muuttaa asennettasi tässä asiassa, hyäksyä tämä epätäydellisyys täällä maanpäällä johon myös epätasa-arvo kuuluu. Kristittynä voisin tokaista, että se on siellä taivaissa sitten. Taivaalla tarkoitan kylläkin tässä "hengen maailmaa" missä tietysti vallitsee ikuinen tasa-arvo.
Ja Q on todellakin kyllästynyt ja turhautunut nykymeininkiin. Itse kun puhun maailman nykytilasta, niin kyllä mielestäni elämme nyt turmeltuneita aikoja mutta eivät ne ole mitään uutta maanpäällä, valtakunnat ovat aina tulleet ja menneet, kukoistaneet, turmeltuneet ja lopulta kadonneet mutta mitään maaimanloppua ei koskaan ole tullut. Onhan ihmiskunnalla nyt tosin hallussaan aseita joilla se maailmanloppu tai paremminkin planeetanloppu on mahdollista aikaansaada. Mene ja tiedä.
Ja tämä Jeesus-kultti vielä. Kristittynä mystikkona, aivan, mielestäni siinä mennään välillä hiukan metsään. Kysyessäni muilta Kristityiltä miksi Jeesusta pitää niin kovasti "palvoa"?, he vastaavat vain kiittävänsä Jeesusta, eivät palvovansa häntä. Olen kirjoitellut aiemmin, että minun on vaikeata uskoa Jeesuksen kaltaisen mestarin tarvitsevan mitään palvontaa, mutta sallii sen toki niille, jotka niin haluavat tehdä. Muut uskovat kysyvät minulta usein, että mitä sinulle merkitsee "Tie, totuus ja elämä"? ja "Onko Jeesus herrasi"? Vastaan, että Jeesus merkitsee minulle suurta opettajaa ja Jumalanluojohdattajaa. Rukoillessani puhun suoraan Jumalalle, en tarvitse Jeesusta siihen väliin. Ehkä tämä johtuu siitä, että lapsena totuin osoittamaan rukoukseni suoraan Jumalalle, en edes tiennyt, että rukoukseni olisikin pitänyt osoittaa Jeesukselle. Raamatussa on tähän sopiva mielenkiintoinen kohta:
Ja eräs hallitusmies kysyi häneltä sanoen: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?" Jeesus sanoi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin."
Q-täti on hyvin hyvin turhautunut. Jo useampia päiviä on ollut sellainen puoliraivoaivoinen olo että jotain muuta tarttis nyt saada kuin tämä jollotus täällä Uskonto-foorumeilla. Olen kuin tupakan orja tai viinan viemä kun täällä roikun, vaikka hyvin tiedän että time outia olisi syytä harjoittaa...
Elävillä olennoilla on mitä moninaisimpia muotoja, ja tottahantoki jokin sammal pystyy saamaan elämästä irti varsin erilaisen kokemusten repertuaarin kuin vaikkapa norsu. Mihin tämä eroavaisuus katoaisi vain sen takia että me ihmiset kaikki edustamme samaa lajia... Ei tarvitse kuin keskustella esim. white trash -poppoon edustajan kanssa ja sitten vaikkapa Nobel-palkinnon saajan kanssa, niin onhan siinä elämässä hieman erilaista tatsia kyllä.
Mutta en halua kauheasti ajatella tätä laatueroa lajimme sisällä, sillä se johtaa juuri niihin harhoihin siitä että voi muka olla tietoinen siitä missä sitä on menossa. Minäkin pitkään arvelin tulleeni juuri vanhasieluisuuden kynnykselle, mutta ehkäpä olenkin vain kypsä sielu. Pöh, mitä sen väliä! Ja niillä konttausikäisillä on niin paljon sellaista lapsenraikkautta vielä itsessään (jos ei nuorten sielujen mammonaruletti ole heidän elinolosuhteitaan pilannut) että mitäs tämmöinen kuiva hengellisesti hedelmätön käppänä kuin minä heitä alkaisin ylenkatsoa.
Ehkä nuo Jeesus-jutut alkavat minulla mennä yli sen vuoksi että enhän minä voi niihin oikeastaan sanoa juuta enkä jaata loputtomien teorioideni ohella, kun en ketään Jeesusta henk.koht. tunne, enkä tunne niin tarvettakaan tuntea. Välillä haluan olla jokaihmisen asialla ja olla vastarannankiiskenä sellaista fairytailia kohtaan että olisi jonkinlaisia superyksilöitä jotka tekevät kaikki sankariteot ja meille muille jää jäljelle vain palvoa ja ylistää näiden supereiden edesottamuksia.
Miksei me kaikki voitaisi olla sankareita. :P
Väitetään, sanotaan nyt vaikka sitten että "edistykselliset" ihmiset, ovat libidoltaan voimakkaita, minäkin olen ja monet muutkin ovat, eihän se tietenkään tarkoita automaattisesti sitä että jossain John Holmesissa olisi ollut potentiaalia suureksi guruksi ;) Toisille seksuaalisuus on tie helvettiin, toisille tie taivaaseen. Aistillisuus on varmaankin paljon parempi ilmaisu tässä yhteydessä, eikä haiskahda niin pahalle. Lisäksi kun kristillisyyskin on ollut ajoittain hyvinkin seksuaalikielteinen. Tutustumalla kuitenkin vaikkapa kirkkohistoriaan, voimme vain ihmetellä millaista kuhinaa paavienkin ympärillä on ollut, lapsia lukuisten eri naisten kanssa, jopa naispaaveja, jotka synnyttivät kesken seremonioiden. Naispaaveja oli todellakin aikoinaan ja tämä oli mahdollista koska nämä naiset olivat naamioituneet miehiksi päästäkseen paaviksi. Tästä syystä vieläkin tarkistetaan, että valitulla paavilla todellakin on kirjaimellisesti pallit tai vähintään ainakin yksi sellainen. XD
Kiivaus on välillä loisto homma. Jeesuskin kiivastui temppelissä rahanvaihtajille ja kaatoi heidän pöytänsä.
Musta "nössöys" ei ole mikään iloinen asia. Mielestäni todella harva on oikeasti onnellinen. Minä olen. Elämässäni ei ole paljoakaan materiaalista eikä muutakaan näkyvää menestystä, pikemminkin päinvastoin. Ehkä tämä on paradoksi, mutta minusta päätellen mitä mitättömämpi ihminen sen suurempi ilo, ehkä olen löytänyt todellisen Jumalan kun minulla ei ole ollut paljon mitään. Toisaalta en paljoa ole tarvinnut. Raamatussa on mystinen kohta "Koska hän ei halunnut mitään, Jumala antoi hänelle kaiken"
Mukavaahan se on kun harrastaa yogaa, itsekkin voisin kokeilla, toistaiseksi harjoittelen Aikidoa ja se tuntuu mukavalta kaikinpuolin. Vaarana pidän näissä henkisissä harjoituksissa kuitenkin sitä, että uppoutuu liiaksi tällaisiin harjoituksiin. Oman kokemuksenikin mukaan liian syvälle itseen meneminen voi olla hyvin vaarallista ja johtaa pahimmillaan jopa mielisairauteen. Yogaa on tottakai erilaista, toiset fyysisempiä, kehoon keskittyviä, toiset henkisempiä, mieleen keskittyviä. Sinä tiedät varmasti paremmin kuin minä nämä Yogan salat,
Besserwisseri todellakin ;) Sellaisestahan meitä aina välillä moititaan ja ihan varmasti syystäkin. Yleensä kuitenkin kuittaan huumorillani tällaiset tilanteet, keksin jotain ihan päätöntä ja hullua itseni puolustukseksi.
Minä en ole tässä elämässä paljon jaksanut lueskellä filosofioita, teologioita, mitään Veda-kirjallisuutta tai paljoa mutakaan, ehkä olen tutustunut niihin jo aiemmissa inkarnaatioissani ja kaikki niistä opittu on sulautunut yliminääni tai sitten vain kuvittelen niin.
Ja jep, kyllä luostarit on nykyisin tosiaankin aika homeisia paikkoja,
On hyvä, että ympärillä on "maallikkoja", jotka saavat meidät alas "sfääreistämme" ja tasoittavat henkisiä huippujamme. oma vaimoni on lähes täydellinen vastakohta omalle "henkisyydelleni" ;)
Tuulista en tiedä mitään mutta jos jotain tuntuu, niin olen varmaankin juuri ja juuri elossa: Se asia on hyvä tietää aina silloin tällöin.
>> Olen kirjoitellut aiemmin, että minun on vaikeata uskoa Jeesuksen kaltaisen mestarin tarvitsevan mitään palvontaa, mutta sallii sen toki niille, jotka niin haluavat tehdä.
Juuri näin. Jeesus ei pyytänyt palvontaa, eikä halunnut perustaa uskontoa. Hän oli pikemminkin esikuva; siitä mitä ihmisestä voi tulla; Ihmisen Poika. Periaatteessa olemme tasa-arvoisia Jeesuksen kanssa.
Jeesuksen "jumalaksi" käsittäminen oli Paavalin idea; - typerä idea, jota muut alkukristityt vastustivat. Hauska paralleeri muuten, että TÄSMÄLLEEN SAMOIN kävi Kung Fu-tselle.
Elämänsä aikana Kung Fu-tse sai juosta maakunnasta maakuntaan eikä kukaan ottanut häntä vakavasti. Hän kuoli yksin ja katkerana, vain muutaman opetuslapsen seurassa.
Sitten 100-200 vuotta Kung-Fu'n delaamisen jälkeen, kansa nosti Kung-Fu'n muiston jalustalle ja korotti miehen JUMALAKSI, ja alkoi palvoa. Kunfutselaisuudesta tuli uskonto.
Sama kävi myös Vincent van Goghille. Tämä on yleinen kuvio miten ihmiskunta kautta aikojen suhtautuu neroihin ja pyhiin. Halveksii, ja sitten nostaa Jumalaksi; ja sitten vinkuu ihmeitä ja näyttöä että Jumala on olemassa.
Mikään ei päkkyröille kelpaa.
>> ... vastarannankiiskenä sellaista fairytailia kohtaan että olisi jonkinlaisia superyksilöitä jotka tekevät kaikki sankariteot ja meille muille jää jäljelle vain palvoa ja ylistää näiden supereiden edesottamuksia.
No voihan nyt marjat.... Voi. Q-täti, taidamme olla 180-asteen kulmassa sitten. Minusta juuri sankarinpalvonta on unohdettu. Minulle oli tuossa suuri elämys löytää joskus kirpparin kätköistä Ivalon ja Wilkunan vuosina 1919-21 rustaaman kauniisti kuvitetun sarjan SUOMALAISIA SANKAREITA I-II. Siellä oli Klaus Fleming, Niilo Grabbe, Matti Kurki, Jaakko Ilkka ja monet, monet ihanat ja unohdetut urhot ja miesten miehet.
Mitä vikaa on sankarinpalvonnassa??????????? Ihminen tarvitsee esikuvan, kansa sankarinsa, ja kaappi tarvitsee rivin kipsikuvia päälleen. Kyllä se niin on.
päkätetään lampaina, uikutetaan uiveloina, UNOHDETAAN SE OMA KEHITYS ja jättäydytään sen varaan että joku Sankari tulee ja hoitaa homman kotiin.
Mutta.
Mikäli sankari otetaan esikuvaksi ja halutaan itse kasvaa samanlaiseksi, silloinhan se rulettaa aivan ookoosti.
En tykkää niistä jotka kukkoilevat isoilla isillään sun muilla kuinka nämä tulevat vetämään turpaan. Kyllä se homma pitää ihan itse hoitaa, jos suinkin mahdollista.
Eihän meillä niitä sankareitakaan olisi jos ei aina joku tarttuisi jämptisti hommaan ja hoitaisi sitä itse.
Lisäksi niitä sankareita tosiaan aika usein sitten pätkitään päiviltä kun joku pikkurääppä-äijä kuvittelee että hänellä on oikeus omistaa se sankari ihan itse, koska tämä rääppä on asettanut sen sankarin omaksi yliminäkseen. Tai mitä siinä nyt sitten lie tapahtunut, enhän minä mikään psykiatri ole.
Jos eivät ihmiset venyttäisi niin suurta kuilua palvottaviensa eteen, he eivät tuntisi tarvetta repiä näitä palvontansa kohteita sopivan hetken tullen pylvään päältä alas.
Elikä. Eihän sankareissa mitään vikaa, vaan siinä että heihin takerrutaan.
Juudas varmaan oli intohimoisin Jeesus-fani koko opetuslapsien kööristä. :P
Tätähän minä juuri tuossa ajattelinkin. Täytyy pyrkiä täsmentämään ilmaisuani; sankarit ok, sankaripalvonta yleensä ei.
*takoo päätään*
>naispaaveja, jotka synnyttivät kesken seremonioiden. Naispaaveja oli todellakin aikoinaan ja tämä oli mahdollista koska nämä naiset olivat naamioituneet miehiksi päästäkseen paaviksi.
Olen kuullut tarusta jonka mukaan YKSI nainen, olisiko ollut Johanna, olisi päätynyt paaviksi ja synnyttänytkin kesken duunien hoidon. Mutta samassa yhteydessä kuin tämä taru jossain kerrottiin sanottiin että se on VAIN taru. Olisikohan ollut joku Valittujen Palojen kirja missä oli.
Vaikea uskoa että naisilla olisi ollut joku vakava tarve päästä hengestään; sellainenhan varmaan oli edessä jos paljastui tuossa paavin roolissa naiseksi.
Toisaalta jotkut väittävät että Tarot-korttien Ylipapitar-kortti kuvastaisi tuollaista naispuolista paavia. Enkä toki kiellä etteikö alkukirkon (gnostillisina?) aikoina ole voinut jonkinlaisia kirkkoäitejä ollakin. Mutta sitä en pidä uskottava että katolisessa kirkossa olisi ollut paavittaria. Ellei sitten joku toisin todista, vakuuttavasti.
Tuulista sunnuntai-iltapäivää,
>> ...tietenkään tarkoita automaattisesti sitä että jossain John Holmesissa olisi ollut potentiaalia suureksi guruksi ;)
Melkein harmi joo ettei näin ole. Eihän John Holmesin libido välttämättä ole kovin suuri; koska olen kuullut että mies voi ulkoisesti olla uljas ja urheilullinen johnny weissmüller, mutta sitten ei muuta.
Olisi mielenkiintoista nähdä miten korkea libido (siis, ei komea/kaunis ulkoinen olemus) korreloi "suuren guruuden" kanssa. Miksei sen voisi mitata ihan lääketieteellisesti, koska meditaation syvyyden saa mitattua aivosähkökäyrää seuraamalla.
Jonkun pitäisi tutkia.
En tiedä mistä johtuu, mutta tänään Sahasrara on ollut poikkeuksellisen auki. Äsken tuli halu yrittää kuvata sitä tässä foorumilla, miltä tuntuu kun tuhatlehtinen lootus avautuu spontaanisti vaikkapa kadulla kävellessä.
Se tuntuu kuin olisi pitkään ollut patoutuneessa tilassa, kuin olisi samppanjapullo (2:n litran..) ja paine lopulta posauttaa korkin(egon) hittoon, ja siitä pullonsuusta puhaltaa kuplia ja hiilidioksidia paineella ulos että whoooooooh......
Tuntemukset fyysisestä ruumiista vähenee, ja sitä on tietoinen Sahasraran tapahtumista; tuhannesta lehdestä joita suloinen valovihma huuhtoo; ja se on kuin "saisi" jatkuvalla syötöllä, mutta aivoilla. Silmät leviävät teelautasiksi, ja kasvojen iho hohtaa.
>> Mukavaahan se on kun harrastaa yogaa, itsekkin voisin kokeilla, toistaiseksi harjoittelen Aikidoa ja se tuntuu mukavalta kaikinpuolin. Vaarana pidän näissä henkisissä harjoituksissa kuitenkin sitä, että uppoutuu liiaksi tällaisiin harjoituksiin.
En nykyisin oikeastaan tee mitään henkisiä harjoituksia. Miksi tehdä, kun Sahasrara on auki? Kundalini kieppuu, ja tanssii, ja tuuli puhaltaa, ja minä olen alistunut siihen; tavallaan kuin Shiva Kalin tossun alla.
Tietysti aiemmin sai tehdä töitä; etsiä, puhdistaa chakroja, meditoida.
Nykyisin se on ennemminkin niin, että sitä on odottavalla kannnalla, ja Jumalatar haahuilee tuulena ympärillä. Devi... joka on säteilevä ilo, valo...
>> On hyvä, että ympärillä on "maallikkoja", jotka saavat meidät alas "sfääreistämme" ja tasoittavat henkisiä huippujamme. oma vaimoni on lähes täydellinen vastakohta omalle "henkisyydelleni" ;)
Vai niin, no. Niinkö? Kuulostaa liiankin tutulta... tilanteelta. Ei tuo omalla kohdalla toimi kyllä, enkä kaipaa ketään "nilkasta repijää" tähän lähelle.
Ihmiset "heiluttaa tikapuita" usein kyllä... Kateellisia kun ovat. Pelkäävät että "karkaan".
>> ..jättäydytään sen varaan että joku Sankari tulee ja hoitaa homman kotiin. ..kööristä. :P
Pitäisi sanoa? Et näytä ollenkaan pystyvän seuraamaan asioita Sankarin itsensä silmistä. Alat miettiä niitä seuraajia, ja seuraajien seuraajia. Ne on niitä peräkuohuja. Sankari itse seisoo tuulta päin kokassa, ja katsoo eteenpäin.
Se itse tapahtuma, olla osa jotain suurempaa, on hienoa. Koska elämä tapahtuu juuri siinä pisteessä. Ei sitä mieti että saankohan nyt seuraajia, vai en; ja ovatko seuraajani arvoisiani vai ei. Siellä perässä seuraa apinalauma, no doubt. He ehkä vaistoavat jotain, ja tunnistavat sankarin itseään suuremmaksi.
Itä-Rooman eli Bysantin keisarinna.
Arvoisa Q
Mitä vikaa on siis valituissa paloissa???
Naisena sinun on siis vaikeaa hyväksyä turmeltuneisuus naisessa. Kyllähän sinä tiedät, ettei sielulla ole sukupuolta: Naisina ja miehinä täällä kaikki vuorottelemme. Olisihan se ihana asia jos kaikki naiset olisivat puhtaita, neitseellisiä jumalatarolentoja. ;) Tiedän kyllä muutaman naisen, jotka saavat täyden kunnioitukseni "puhtaudestaan". Valtahan turmelee, eivätkä naiset ole tältä vaikutukselta suojassa yhtään sen enempää kuin miehetkään.
Sun pitäs oikeestaan panna ne buutsit jalkaan ja kävästä aika-koneella menneisyydessä. Maailman historia on raadollinen, ei ollenkaan mikään Hollywood-tuote, jossa sankarit on rohkeita ja naiset kauniita. Ihmisillä on kaikenlaisia, sanoisinko "likaisia salaisuuksia". Nenäänsäkaivavaa ja omaa räkäänsä syövää tai onanioivaa messiasta ei välttämättä otettaisi niin todesta. Asioita siis ts. siloitellaan, vaikka oikeastaan kyseessä ovat ihan luonnoliset "viat" ihmisissä. jossain vaiheessa luonnottomuus vain astui ihmiskunnan varpaille ja vääristi koko jutun. Olisikohan se ollut tämä ns. sivistys ja mikäköhän vaikutus kirkolla mahtoi olla, tarvitseekohan sitä edes kysyä? Luonnonkansathan ovat yleensä todella luonnollisia mitä vaikka mitä tähän seksuaalisuuteenkin tulee. Aikaisempi elämäni Pohjois-Amerikan intiaanina tunkee varmaankin juuri osaksi tästä syystä kaikkialta lävitse nykyisyyteeni: Sen täytyi olla kaikilta osin erittäin tyydyttävä inkarnaatio ;)
Älä ala suotta yritä tehdä jotain ihmeellisiä johtopäätöksiä tässä asiassa minusta.
Vai en muka hyväksy naisten turmeltuneisuutta? Ensinnäkin, miksi sinä oletat että on turmeltuneisuutta että nainen olisi paavi? Toiseksi, olen itse elänyt erittäin turmeltuneita naisen elämiä, että se siitä!
Tämä ei ollut mikään sukupuolikysymys vaan kysymys siitä onko lähteesi luotettava. Minulle on itselleni täällä huomautettu aikoinaan että EI VOI MENNÄ VÄITTÄMÄÄN mitä sattuu ilman että on heittää lähteitä ja vakuuttavia faktoja.
Sori, mutta jos minulta on tätä vaadittu, niin vaadin sitä itsekin muilta. Jos sanoo jotain jostakin, pitäisi edes jonkinlainen perustelu myös osata mainita.
Mihin perustat nämä ilmeisen lukuisat naispuoliset paavisi? SITÄ minä tässä kyselen, en sen kummempaa.
Sahis tuolla mainitsi jotain Theodorasta. Kertokaa toki, kaikki, lähemmin.
Minun puolestani paavi voi toki olla vaikka simpanssi, aivan sama. Jos ON ollut niin on ollut, mutta jos EI ole ollut, niin ei ole ollut. xD
Sinähän se olet hankalalla päällä, kun kaiken maailman todisteluja kärtat minulta. Et sä vaan voi uskoa mitä sulle kirjotan? ;-)
Mistä hitosta mä sulle sen linkin noista paaveista oikein kehitän, se katos jonnakin cyberavaruuteen jo. Sitäpaitsi mistä tänäpäivänä enää saa luotettavaa tietoa joltain keski- ja varhaiskeskiajalta. Pitäs varmaan päästä sinne akaasia-arkistoihin tutkimaan.
Taidat tosiaankin olla pahalla päällä, kun tunnet jotenkin minun hyökänneen sinun persoonaasi vastaan. Totta vai tarua? Mitä sillä on niin väliä? Mun havaintoni maailmasta on se, että todellisuus on todellakin tarua ihmeellisempää.
Lukuisat naispaavit joo, noh olikos näitä valemiespaaveja ollut 3. Mulle riittää yksikin nainen, joka pääsi paaviksi, tuli raskaaksi ja taisipa kuolla synnytykseen, joka vielä tapahtui kesken kirkonmenojen toimitusta. Ihan tarpeeksi siinäkin. Miespaavithan tietysti saivat rellästää vapaammin kuin ei raskautta tarttenut pelätä.
Ja mitä se turmeltuneisuuskin sitten oikein on? Pelkkä oppitunti. Madonna ja huora, who cares!
...sinun hyökänneen minun persoonaani vastaan, vaan päätin että olen ollut täällä niin kauan kohtelias ja korrekti ja MIELINKIELIN että ollaanpa välillä ärhäkkä ja vaatelias! Halusin kokeilla saanko aggressiivista asennetta hyödyntämällä ihmisistä irti jonkinlaista jämäkämpää otetta tänne kirjoittamiseen.
Mutta ei tästä tälläkertaa tullut oikein lasta eikä p-skaa, koska en edelleenkään näillä sanomisilla voi uskoa naispaaviin sen enempää kuin esim. Robin Hoodin olemassaoloon - ja usko pois, kyllä minä uskoisin kumpaankin jos vakuuttavaa matskua löytyisi.
Kokeeni jatkuu, tai sitten ei. ;)
Itse kun olen tällainen egoni höynäytettävissä oleva lapsisielu kuvittelen harhoissani, että kaikenlaiset henkiset harjoitukset ovat kohdallani melko tarpeettomia: Aikaisempien inkarnaatioiden harjoitukset ovat sulautuneet yliminääni. Oikeastaan tässä inkarnaaatiossa olen käyttänyt pääasiassa kahta menetelmää itseni oivaltamiseksi, jotka olen itsenimennyt: "Kärsimyksien tieksi" ja "Hulluuden tieksi". Joskus höpisenkin ,että oppiakseen tuntemaan todellisen Jumalan on ensin tultava hulluksi. Kaikki kummat meditaatiot sun muut keinot tuntuvat minusta jotenkin paremman osan valinneiden sielujen keinoilta oppia tuntemaan JUmala. Mikään ei mielestäni voita sitä kokemusta, kun päällesi sataa henkistä paskaa vuosikausia. Kun ihmiset alentaa sut niin
alas, että alemmaksi et enää pääse kun he toteavat sinusta: "OLET TOSI HULLU, HYI HELVETTI ETTÄ OOTKIN HULLU."
En ole elämässäni kuitenkaan ainakaan tietoisesti pyrkinyt mihinkään masokismiin. Olen tehnyt elämässäni ratkaisun, joka joidenkin tietämättömien ihmisten mielestä on ollut moraaliltaan kyseenalainen: Olin nuori ja halusin vain rakastaa ja saada rakkautta, enkä pohtinut sen pidemmälle. Olen todellakin saanut oppia millaisia juorukelloja ja suoranaisia paskanjauhajia monet ihmiset ovat. Katkeraa tilitystä ehkä mutta minä nauran tälle kaikelle. Se miten paljon olen elämässäni oppinut juuri näiden kokemusteni kautta on ollut aika ihmeellistä. Tuntuu kuin sieluni kävisi pikavauhtia läpi kaikki kehittymisen oppitunnit. Yhdessä ainoassa inkarnaatiossa 100 inkarnaatiota!
Voit ajatella, että tämä nyt taas on sitä korottamis- ja alentamisjuttua jälleen. Ehkä niin onkin. Omasta mielestäni kyse on kuitenkin vain faktasta: Tuo toinen nyt vain oli jo ennen minua täällä ja siinä kaikki.
Typeryyttä maailmassa kyllä riittää ja se saa minut välillä ajattelemaan, että hitto kun tekisi mieli pyyhkäistä pyhällä tulella pois nuo typerät ihmiset, jotka toteavat erilaisuutta nähdessään, että "Mikähän tuokin luulee olevansa?". Tässä turmeltuneessa maailman tilassa typeryyshän on suorastaan muoti-ilmiö: Nuorisomuotikin on ryhditöntä lökäpöksyilyä, kuunnellaan musiikitonta musiikkia jossa ihannoidaan väkivaltaa ja seksismiä. Muistutan itseäni kuitenkin siitä, että nämä ihmiset ovat antaneet johdattaa itsensä harhaan ja ovat eräänlaisia uhreja itsekkin. Totean tähän Jeesuksen sanoin "Isä, anna heille anteeksi, he eivät tiedä mitä he tekevät." Ja kun on vielä näkevinään näissä ihmisissä aiemman itsensä, nuorempana sieluna ollessani aivan samanlainen kuin hekin, pystyn tuntemaan myötätuntoa heitä kohtaan. Nyt kiitänkin kaikkia heitä jotka ovat lähettäneet negatiivista energiaa päälleni: Tää on ollu helvetin mahtava oppitunti ;)
>> Ja kun on vielä näkevinään näissä ihmisissä aiemman itsensä, nuorempana sieluna ollessani aivan samanlainen kuin hekin,
Syvällisiä tuntemuksia sinulla. Itse en pysty tuntemaan paljoakaan samaistumista ihmisiin; myötätuntoa ehkä vähän. Se että joskus - kauan aikaa sitten, monia jälleensyntymiä sitten on ollut samanlainen kuin ihmiset nyt, on pelkkä ajatus.
Aikaisempien inkarnaatioiden karma on nyt tässä minuudessa koettavissa. ....
>> Halusin kokeilla saanko aggressiivista asennetta hyödyntämällä ihmisistä irti jonkinlaista jämäkämpää otetta tänne kirjoittamiseen.
Ihailtava asenne!, --- oma aatos on kulkenut viime päivinä samankaltaista kohti. Jos leikkisi vähän aikaa olevansa ei pelkästään herrasmies, vaan peräti PÄÄLLYSMIES.
Menschen! Schreiben... Pärähtelisi saksankielellä voimasanoja, kopistelisi susiturkki maata viistäen .... ja sulka hatussa, kolme sormea napinlävessä...
Ryhdistäytykää hyvät ihmiset! Tehän olette kuin veltto räkä pyykkinarulla!
Hulluja äiten oomme kaikki. Minullakin on ollut osani tässä hei hei järki -touhussa, enkä EDES puhu mistään edellisten elämien kuvista ja kupleteista tässä yhteydessä.
Mutta hulluus se on hulluutta, omalla kohdallani lähinnä masennuksen kirous ja kärsimättömyyden ja ikuisen eksistentiaalikriisin sekamelska. Ei se puhumalla parane.
Inkarnaatiokehityksen suhteen omalla kohdallani vaikuttaisi olevan sellainen tilanne että kaikkein rouheimmat lekalla tasoittelut on jo tehty suurimmaksi osaksi. Olen murhannut, ollut murhattavana, repinyt raastanut, tullut silvotuksi, pahoinpidellyt, ollut uhri jne. yms. (Sitä en toki kyllä tiedä että miksi tuo kaikki sitten on noussut tietoisuuteeni asti - opiksi ja ojennukseksi?) - Mutta se mitä minulla on vielä kovasti koettavana on tämä hienovaraisempi hiekkapaperilla hiominen jossa toki on välillä tukala olla kun alkaa se hiominen kuumottaa.
Minun ei tarvitse enää oppia millaista se on kun eletään suoranaisesti paskasta ja savesta väkerretyssä majassa, kannetaan vettä jostain 20 km päästä ja ukko mätkii turpaan. (Toivottavasti EI tarvitse... :P) Mutta se vielä pitää oppia että mites kun alkaa masentaa ja turhauttaa. Miten siitä ylös? Mielen karmaa!
On helppo "ymmärtää" nuorempia ihmisiä että nämä nyt ovat siinä ja siinä tilanteessa, mikä omalla itsellä on jo takana. Mutta täytyy varoa ettei siinä ymmärtelyssä käy niin että tulee koppavaksi ja ylimieliseksi. Voihan sitä kuvitella tietävänsä mikä tilanne jollakulla on, mutta mitäpä jos ei tiedäkään? Entäpä jos siellä katuojassa viinapullo kädessä möliseekin joku VANHA sielu, jolla on ollut residuaalikarmaa, tai joka muuten vaan kaikkea jo koettuaan onkin päätynyt jamaansa joko koemielessä tai elämänväsymyksen vuoksi.
Sielut voivat käsittääkseni myös kehittyä hyvin epätasaisesti. Joku saattaa olla jo lähes nero, mutta jollakin osa-alueella hän on allensa laskeva vauva.
Dodii. Jos viittasit noilla neg. energioilla meitsiin, niin minä en koskaan heittele mitään minnekään, vaan jos olen kärkevä ja hankala se johtuu juuri tästä turhautumisestani. Kirjoittele itse 3 - 4 v tänne, lue kaikenlaista ja kyllästy siihen että ihmiset sanovat mitä sattuu. Välillä toivoisin että ihmiset miettisivät vähän pidemmälle kuin mitä heidän kulloinenkin kommenttinsa ilmaisee heidän tehneen.
Vaikka olen toki spontaani möläyttelijä itsekin.
Ja sitten taas toisaalta kun olen täältä kerran saanut (uskovaiselta) tappouhkauksen, niin SIIHEN verrattuna kaikki mitä täällä sanotaan on niin... harmitonta. Että sitä voi itsekin sanoa mitä tahansa, vaikka ei ehkä olisi syytä.
Arvoisa Q
Joo siis, mähän vaan kärjistin asioita tuossa kirjoituksessani, että olis tullut mukaan sitä kaipaamaasi ytyä ; )
Läheiseni ja minut tuntevat, eivät pahemmin ole minua hulluksi maininneet. Totuus nyt kuitenkin on se, että olen todellakin ollut ja olen varmaan vieläkin aidosti diagnosoidustikkin hullu, enkä vaan hulluudella leikkinyt. Mutta minä kuulun niihin harmittomiiin tapauksiin, jotka ovat vaaraksi korkeintaan itselleen. Minun kohdallani, tähän ikään päästyäni, en ole tosin enää edes itselleni vaaraksi. En nykyisin uhraa juuri hetkeäkään itsemurhan ajattelemiselle, mitä joskus nuorempana kyllä paljon tein. Olen käynyt kuoleman porteilla pari kertaa joista toinen oli mystinen kokemus: Tapoin itseni puhtaasti mieleni voimalla, sain syvässä ahdistuksen tilassa kokemuksen joka oli värisyttävä, suustani purkautui ylimaallinen nauru ja kaaduin maahan kaatumatautiin viittaavalla tavalla ja sydämmeni pysähtyi, onnekseni olin silloin sairaalassa ja minut elvytettiin. Minulla on myös synkempi kokemus itseni lopettamisesta mutta ei siitä sen enempiä.
Sulla tuntuu olevan hiukan teatraalinen suhtautuminen inkarnaatioihisi: Monissa inkarnaatiossasi muistelet olleen yleistä, että lekalla joko kaveria tauluun tai sitten kaverin lekasta omaan tauluun. Itsessäni on havaittavissa saman laatuista teatraalisuutta. Soturisieluna mä kuvittelen vainonneeni ja tappaneeni, raiskanneeni ja tottakai saanut samaa lääkettä maistaa itsekkin. Kun tietää senkin asian, että esim. A. Hitlerin nimellä esiintunyt inkarnaatio oli soturisielu, niin ei voi kauheesti kehua ainakaan hyvässä seurassa olevansa. Oletan susta taas asioita: Olisi vähän vaikeaa olla niin tekemättä. Minusta tuntuu kuitenkin, että niin sinulla kuin minullakin on ollut suurin osa inkarnaatioistamme ihan tavallisia arkisia juttuja, ollaan oltu viljelijöitä, kalastajia, käsityöläisiä, merimiehiä, pappeja, sotilaita jne jne. Suurin osa elämistämme on ollut tuiki tavallisia iloineen ja suruineen.
Henkisellä paskalla tarkoitan sitä, kun ihmiset kiusaavat henkisesti, kuten esim. koulukiusaamista. Kuulun Suomessa kaikkein köyhimpien joukkoon, mutta vain materiaalisesti mitattuna. Suhteessa kuitenkin vaikkapa moniin ulkomaan köyhiin ihmisiin olen kuitenkin aika rikas: On ruokaa, on katto päänpäällä ja vähän jää rahaa jopa harrastelemiseen ja tää mahtava nettikin on!
Vanhat sielut koppavia? Varmasti osaavat ollakkin, asia tietysti toki riippuu havainnoitsijasta ketä pitää koppavana ja miten koppavan henkilön kukin nyt sitten itse määrittelee.
Kerrataan nyt vanhoista sieluista yleisiä asioita. Ensiksi on todettava, että vanhat sielutkin ovat kaikki erilaisia. Jotakin yleistä voimme kuitenkin määrittää. Vanhat sielut ovat yleensä hiukan sanoisinko höpsöjä. Heillä on harvemmin korkeampaa koulutusta. He viihtyvät hoidellen esim. nuorten sielujen omistamia puutarhoja. He ovat tavallaan seesteisiä ihmisiä. Nerous taas, jonka otit esiin ei kyllä ole mikään vanhojen sielujen yksinoikeus. Nuoremmissa sieluissa on ollut paljon neroja, he ovat kehittäneet rakettimoottoreita ja vieneet esim. lääketiedettä eteenpäin. He voivat myös aivan hyvin toimia kaikenlaisissa huippuviroissakin. Yksi asia mistä voi hiukan vetää johtopäätöksiä on se, että vanhat sielut ovat yleensä sosiaalisesti ulospäinsuuntautuvia, ei tämä ole kuitenkaan mikään sääntö: Joskus he voivat olla toki erakkojakin. Ja se pultsari siellä katuojassa sitten, aivan, vanha sielu, onhan rakas Suomenmaamme vanhojen sielujen maa. Ja jos se pultasari jonain päivänä vielä raitistuu niin yhä todennäkösemmin on vanha sielu. ; )
Ja sinäkö lähettelet mulle nagatiivisia energioita, siis voihan höpsis sun kanssa. Typerät ihmiset toimivat niin, mutta he eivät edes tajua lähettävänsä mitään energioita. Annettakoon se siis heille anteeksi.
Jep, rakkaus on vaikein taito maailmassa. Itsekkään nyt niin kauheasti väitä siitä tietäväni. Kuitenkin tämän inkarnaation 36 vuoden aikana olen jotain kuvitellut oppineeni. Koska nyt laiskottaa siinä määrin, niin annan sulle linkkejä joihinkin kirjoituksiini, jos sieltä löytys sulle jotain kommentoitavaa, niin kommentoisit ihmeessä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000010579645
Ja sitten koko ketjun alku:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000010464895
Meitsille on noista menneistä pusertunut mieleen vaan ne intensiivisimmät seikkailut ja sikailut, ja joskus tykkään niitä vähän ylikorostaakin sen vuoksi että emme me kaikki "vanhoja muistavat" todellakaan ole mitään vihittyjä, valaistuneita etc. Tai en minä ainakaan muista olleeni lähimainkaan mitään sellaista mitä monet netissäkin kuvailevat, eli että olisin tietoisesti duunaillut kaikenlaista jänskää energioiden ja delfiinien ja herratiesminkä parissa.
On minulla kyllä nykyään teoria siitä että olisin semmoinen jälkeenjäänyt sielu, elikkäs jos nuo Atlantis-tarut sun muut on totta niin olisin semmoinen ihminen joka ei siihen silloiseen jääkauden ajan henkiseen hässäkkään edes ehtinyt/päässyt mukaan, vaan putosi pois kuin 3-vuotias taapero isompien ihmisten touhuista.
Mutta tuo menee kyllä niin myyttien puolelle... Ja sovin kyllä tähän nykyiseen aikaan ja sovin Suomeen. Tai ainakin sopeudun.
Eikä meitsillä ole mitään fiilareita elämistä muilla planeetoilla; jos ei muuta todistetta ilmaannu niin oletan että olen aina elänyt Maassa. Ehkäpä olen niin kotipaikkauskollinen.
>Kuulun Suomessa kaikkein köyhimpien joukkoon, mutta vain materiaalisesti mitattuna. Suhteessa kuitenkin vaikkapa moniin ulkomaan köyhiin ihmisiin olen kuitenkin aika rikas: On ruokaa, on katto päänpäällä ja vähän jää rahaa jopa harrastelemiseen ja tää mahtava nettikin on!
Diddo, ei tässä elvistellä täälläkään päin, ja silti tiedän että monia aikoja ja paikkoja ajatellen elän herroiksi. Netti minulle on vähän välillä sellainen lahjahevonen jota tulee potkittua päähän... Pitäisi muistaa että ei tämä nyt niin itsestäänselvää ole että saa kirjoitella vaikka planeetan toisella puolella asustavan ihmisen kanssa ja kuulla mitä mielenkiintoisimpia näkemyksiä ja kokemuksia.
Niin no... En minä tarkoittanut että vanhat sielut OVAT koppavia, kunhan vain taas heristin etusormea noin yleisesti itselleni ja kaikille muille jotka diggailevat vanhuutta... Että ei sitä aina kaikkea VOI kaikista tietää vaikka on kaikenlaista ehtinyt toki itsekin nähdä.
Minulla on sellainen ideaalinen ajatus vanhoista sieluista että heille ei ole olemassa enää mitään hämmennystä siitä että joku toinen tekee ja ajattelee toisin kuin he. He tykkäävät puuhastella omiaan, eivät piittaa oppiarvoista ja materian jemmaamisesta (köh köh, kaapit notkuu) ja kokevat olevansa kotonaan kaikkialla. Itselläni on jostain syystä tuolla seksuaalipoliittisella puolella mennyt kehitys kai pisimmälle, kun en enää ymmärrä miksi joku keuhkoaa homoja vastaan. Muilla osa-alueilla onkin sitten vähän niin ja näin. Olen vähän liian kiinnostunut vielä siitä mitä muut sanovat ja ajattelevat. Sellaista teiniyttä vielä jäljellä.
>>Me mystikot olemme kristityistä juuri se inhottava "osa", jotka osaamme "harhauttaa" muita uskovaisia.
propaGANDA,
Enpä osaa sanoa muuta kuin että ok. Alan minäkin väsyä kirjalliseen keskusteluun; jos asut pääkaupunkiseudulla niin laita ihmeessä sähköposti niin katotaan, ja jutellaan livenä vaikka jossain kahvilassa, uskonnosta, ihmisyydestä ja mystiikasta. Mulla on esim. tää viikko aika vapaa.
Arvoisa Q
Tottahan usein on se, että me ihmiset haluaisimme olla merkittäviä historian henkilöitä. Joillekkin on ollut kamala pettymys kuulla aiemmista inkarnaatioistaan tyyliin: "Olet nuoren sieluniän 7.tasolla oleva tutkijasielu ja sinun ehkä merkittävin inkarnaatio on ollut 1500-luvulla, jossa olit maantierosvo joka teki parannuksen ja meni luostariin munkiksi". Tällaiset ihmiset yleensä totevat koko reinkarnaatio-opin hölynpölyksi, eikä heitä enää
sen jälkeen kanavointiryhmissä nähdä.
Voin hyvin itseni kohdalle ajattella vastaavan tilanteen, jossa minulle kerrottaisiin, että en ole ollut koskaan mikään merkittävä henkilö yhdessäkään inkarnaatiossani: Egossani aivan Varmasti tuntuisi katkeransuloinen pistos. Jotkut menneisyyden näkyni vaan ovat olleet senlaatuisia, että kyllä huokaisisin helpotuksesta ja kiittäisin JUmalaa, ihan tosi. Ja onhan minulla vielä aikaa tulevissa inkarnaatiossa korjata asia ;) Mene ja tiedä.
Mutta toisaalta mitä se merkittävyys nyt sitten oikein on? Sitä, että on ollu joku hiton Aleksanteri Suuri? Minulla itselläni on tällainen käsitys suuresta ihmisestä, hän oli sellainen kuin ns. Elefanttimies, joka oli kaameasta kohtalostaan huolimatta kuulemma oikein valoisa ja positiivinen ihmisolento. Ihmiset, jotka ovat joutuneet kokemaan kamalia mutta silti pysyneet iloisina ja rakastavina lähimmäisiään kohtaan, vaikka eräät näistä lähimmäisistä ovat olleet todella häijyjä heitä kohtaan, kiduttaneet ja murjoneet heidät muotopuoliksi. (kirj. huom. Elefanttimies oli syntyjään sellainen, tarkoitin muita kovia kokeneita)
Olen saanut tälläisen, no viisauden ja viisauden päähäni, että "Ihmisen suuruutta ei mitata hänen saavuttamillaan voitoilla, vaan miten hän on kestänyt tappiot", joku muukin ajattelija on aikoinaan varmaankin sanonut jotain samankaltaista, kirjanoppineet kertokoon kuka, itse en muista mistä olen mokoman päähäni saanut.
Itsessäni olen muuten huomannut, että muistelen mielelläni miehen kehossa viettämiäni inkarnaatioita. Sinäkin tunnut mielelläsi muistelevan naisen kehossa viettämiäsi. Minulle miehenä on ehkä helpompaa ajatella olleeni hento, kaunis nainen, vaikka eiväthän kaikki naiset sellaisia olekkaan, kuin sinun ajatella olleesi karski hielle haiseva uros, vaikka eihän kaikki miehetkään sellaisia ole. Tästä voisi päätellä sen, että miehenä ja naisena on aika yhtä mukavaa elää, vaikka joskus olen ajatellut että ei ikinä naisen kehoon! Koska olen soturisielu niin tämähän on täysin selvää: Soturisielu inhoaa olla alistetussa asemassa, mitä naiset ovat joutuneet kestämään paljon lähes täysin patriarkaalisessa maailmassa. Soturisielu kuitenkin ottaa mokoman epäkohdan haasteena vastaan. Luoja paratkoon valtiassieluja, he eivät siedä yhtään naisena olemista. ;)
Todellakin kuten sanoit, niin olet oikeassa siinä, että vanhoilla sieluilla ei todellakaan ole hämmenystä paljoakaan elämässään. Vanhojen sielujen tunnuslause on "Tee sinä mitä haluat, minä teen mitä minä haluan." Heitä ei siis todellakaan pahemmin vaivaa se mitä muut ihmiset täällä puuhastelevat. Mainitsit tuossa homouden, niinpä mitäs siitä? Miksi se vaivaisi ketään, ainakaan vanhaa sielua?
Haluatko todellakin tuhota välillemme syntyneen lumouden tunteen? ;-)
Mulla on vähän semmoinen tapa, että yleensä pystyn kirjoittamaan asiat paremmin kuin puhumaan. Jokainen ihminen synnyttää minussa tietyn värinän, toisten kanssa vaikka olisivat kuinka mukavia, en saa itsestäni mitään oikein henkisessä mielessä irti, kun taas toisten kanssa sujuu oikein rattoisasti. En todellakaan tiedä miten meidän tapaaminen sujuisi, pidän kanssasi täällä netissä käydyistä keskusteluistamme ja aito kohtaaminen voisi lopettaa tämän kaiken. Lisäksi mulla on ollu sellasia hauskoja tuttavuuksia, että vaikka mä oon mielestäni puhunu niille ihan puuta heinää, ne on vaan nauranu hullunlailla ja selitellyt mun olevan joku kumma Krishna tai jotain vastaava. Ja sitten vielä kun olen niin ujokin... ;-)
Kerron sulle itsestäni sen verran, että ikää mulla on tässä inkarnatiossa tällä hetkellä 36 maanvuotta. On perhe, lapsia 2, jotka jo lähellä murrosikää. Sun ikäsi kiinnostaa minua, koska sussa on jänne mixaus nuoruutta ja vanhuutta, molempia ja varsin positiivisessa mielessä.
Mä olen aika kiireinen henkilö, vaikka olenkin "tyhjäntoimittaja", no illat menee treenatessa ja nukun pitkään aamulla, kun kirjottelen höpöhöpöjä myöhään yöhön. Kun saan susta jotain tietoja niin lupaan miettiä tätä tapaamisasiaa ihan oikeasti. ;-)
Enpä tiedä ovatko ne naiselämät minulle sen merkittävämpiä, aikalailla tuntuu menevän 50/50 kenä on tullut elettyä, ja välillä koen että ei olisi mikään ihme jos enemmistö elämäini alkupäästä olisi miespuolisia inkarnaatioita. En oikein istu naisen kehoon, ja tämä naisjuttu tarvitsee vielä hiomista (sen vuoksi oletan seuraavaksi syntyväni jälleen naiseksi). Mutta totta kyllä, ehkä, että miehenä olen ollut jotenkin tomppeli - sellaisia fiiliksiä tulee mieleen. Naisissa on ehkä ollut enemmän ytyä, joskin myös itsekkyyttä. Äh, ei tässä kaikki muistu mieleen...
Rauhallisia ja seesteisiäkin elämiä olisi kiva muistaa, eikä näitä aggressiivisempia. Kova kohtalohan se herkemmin itsensä julki huutaa... Siinä repertuaarissa missä muistan on yksi ainoa ehdokas elämäksi (epävarma tapaus sikäli että kyseessä oli "vain" pari unta, ei näky) missä olen ollut joku juro majatalon pitäjä missä lie Alpeilla päin. - Tai sitten muistelen jotain lapsuuteni Pikku Heidiä tv:stä.
En yhtään ihmettelisi jos valaistumisia eli näyttämöltä poistumisen elämiä tapahtuisi enemmänkin kuin miltä vaikuttaa kun noita Buddhia sun muita funtsailee. Kaikki vain eivät ehkä tee sitä lähtöä niin että paukahtaa, vaan ehkä salavihkaisemmin sivulla kenenkään huomaamatta. Minkä ihmeen takia joka iipon pitäisi päätyä jonkin uskonnon keskuspilariksi? Perhana vieköön, olen viime aikoina ollut niin täynnä näitä uskontoja ja jeesuksia OLTUANI NÄILLÄ PALSTOILLA LIIAN PITKÄÄN että alkaa tehdä mieli toivottaa hiivattiin kaikki semmoiset, ja arvostaa sitäkin enemmän kaikkea "pientä", rauhallista, tasapainoista, mielenrauhaista etc. mitä uskonnoista ei tunnu löytyvän. Toki jonkinlaisessa hengellisessä kiihkeydessäkin on etunsa, mutta minulta alkaa tosiaan hermo mennä tässä jatkuvassa vouhotuksessa ja vipellyksessä.
Jokaisen ihmisen pitäisi olla oma uskontonsa ja oman uskontonsa keskushahmo. Vai onkohan tämä liian mullistava ajatus... :P
Lienet varmaankin Michael-kirjoja lukenut... Minäkin lueskelin jokusen, ja olen pähkäillyt josko olisin itse opas. En sen vuoksi että se nyt jotenkin olisi fantsua ja ihqua yms. jonninjoutavaa, vaan siksi että minulla on niin helevetin suuri tarve aukoa päätäni jokaikiseen mahdolliseen asiaan, ja aina olla etusormi pystyssä sössöttämässä ihmisille jos muka jotain jostain tiedän... Välillä alkaa oikein itseänikin rasittaa ja toivoisin että saisin lomaa omasta itsestäni. Olisinpa tutkijasielu... Välillä se rooli kuitenkin tuntuu, sekin, mielenkiintoiselta ja jossain määrin omaltani.
Elämäni enivei on loputonta oppimista, ei nyt kauhean nopeaa aina, mutta kumminkin... Imen itseeni kaikenlaista informaatiota kuin sieni, ja välillä läikytän sitä sitten sinnetänne toivoen että joku muukin siitä hyötyisi. Minun on helpompi antaa kuin ottaa, jopa siinä määrin että aika monen on turha yrittää neuvoa minua silloin kun en neuvoa kaipaa. En halua olla mitenkään ylimielinen ja omahyväinen, mutta minussa istuu niin syvällä se että tulin tänne jakamaan muille, en saamaan itse. Tai jos minä saan jotain, niin sen on tapahduttava samassa prosessissa missä jaan muiden kanssa! Muuten tunnen itseni kusipääksi.
Em. koskee tietenkin abstrakteja juttuja mitä mielen puolella tapahtuu... Älkää vaan kukaan luulko että luopuisin omaisuudestani tuosta noin vaan... xD
Niistä inkarnaatioista vielä, että ehkäpä minun piti ne itse nähdä. Olisihan se tuntunut aika loukkaavalta kuulla jonkun näkijän suusta että "sinä se olet ollut huora"... Nice, very nice... Eikä siinä edes vielä kaikista pahin roolini, kaikkea muuta.
Heh, jos osallistuisi jonkinlaisiin naamiaisiin minne itsekukin pukeutuisi joksikin inkarnaatiokseen, niin miltähän sekin näyttäisi kun ryntäät paljaina hilluisi siellä. (Taisinpa olla Kreetalla juuri sen paljasrintaisen muodin aikaan...) =O
Kaikkea minäkin kirjoitan. Pitäisiköhän ottaa ne lääkeet vaan kiltisti ja jatkaa terapiaa. ;)
Ainoa asia mikä erottaa valaistuneen ja valaistumattoman ihmisen toisistaan on se, että valaistumaton ei tiedä olevansa valaistunut. Buddha höpisi jotain tämäntapaista muistaakseni, taisi olla leikkisellä päällä sillähetkellä. Tosiaankin jos jokaisen valaistuneen ympärille olis pystytetty jonkinlainen kultti, niin olishan se aika erikoista jos maanpäällä olisi n. 100 000 000 erilaista kulttia joista vois valita mukavimmalta tuntuvan.
Olet siis täynnä näitä Jeesuksesta tai muusta raivonsa ammentavista persoonista. Taidat kyllä olla ihan väärällä sivustolla jos etsit todellista keskustelua kristittyjen kanssa. Käväiseppävaikka netmission sivustoilla http://www.netmission.fi/ tai uskojarukous-sivustoilla http://www.uskojarukous.net/, jolle eräs teologi tuttuni kirjoittelee.
Itselläni on sellainen tunne, että Suomi sopii täydellisesti luterilaisena maana tälle inkarnaatiolleni. Pidän itseäni kristittynä, tosin aika erikoisena sellaisena kuten olet varmaan huomannutkin: Eihän sen reinkarnaatio-opin pitäs millään sopia kristitylle. On väitetty tosin, että alkuseurakunnassa jälleensyntymäoppi oli vielä liitoksissa kristillisyyteen.
Joskus näen vision, jossa inkarnaatio, joka 2000 vuotta sitten kulki maanpäällä Joshua ben Josef nimisenä vanhana sieluna, katselisi taivaista, kuinka ihmiset ovat turmelleet hänen opetuksensa ja perustaneet vääriä uskontoja hänen nimessään. Visio jatkuu, hän pudistelee päätään ja toteaa: "Surullista, kovin surullista". Ovatpa menneet korottamaan hänet vielä jalustalle, jonka kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä.
Välillä ihmettelen tätä Jumalan ainoa poika juttua. Jumalallako vain yksi poika? Hiton on heikko lisääntymään tämä Jumala näemmä. Asian voisi ehkä hahmottaa miettimällä omaa aurinkokuntaamme, jossa on vain yksi keskustähti. Helposti sen perusteella voisi väittää, että muita aurinkoja ei ole olemassa, kun havaitsemme vain oman aurinkomme säteilyn voimakkaana. Näinhän tietysti aikoinaan uskottiin, mutta nyt tiedämme, että aurinkoja on käsittämätön määrä, eikä oma aurinkomme oles edes mitenkään poikkeuksellinen niiden joukossa. Itse ajattelen samoin tässä Jumalan poika asiassa. Jeesus on ihmiskuntaamme oma henkinen aurinko, muualla maailmankaikkeudessa on omat henkiset aurikonsa, tai ns. Jumalan poikansa. Ajatus on varmaan tullut mieleeni Urantia kirjan lukemisesta, kirjan mukaan Jeesuksen kaltaisia "luojapoikia" on satoja tuhansia. Saahan sitä kaikenlaista pyöritellä pienessä mielessään Mene ja tiedä.
Huomasin tuossa, että olet iältäsi 26-vuotias, olet minua siis 10 vuotta nuorempi. Eihän se ikä mitään merkitse, ihmiset kasvavat eriaikaisesti: Eihän sillä ikävuosien lukumäärällä ole toisaalta mitään merkitystä vaan sillä miten ne ikävuotensa on käyttänyt tai tuhlannut, ihan miten vain. Lisäksi jotkuthan ovat saattaneet valita itselleen lepoinkarnaation, rankan inkarnaation jälkeen. Jännää mielestäni on se, että mm. Buddha ja Jeesuskin eivät olleet enää mitään poikasia, kun aloittivat ihmisten opettamisen. Heidänkin täytyi oppia ja kokea paljon kaikenlaista ennen valaistumistaan. Jos inkarnoituu maanpäälle, on todellakin kuljettava ihan samaa elämän tietä, kuin muutkin ihmiset, vaikka olis mikä messias tahansa: Tunnettava nälkää, janoa, kylmyyttä, kipua mutta myös huumoria, kaikenlaista nautintoa jne. jne. Voiko sitä ihmistä ymmärtää jos ei ole itsekkin ihmiseksi syntynyt? Mielestäni ei.
Älä nyt turhaan huolehdi, ehkä pieni breikki ainakin täältä Suomi24-sivustoilta voisi olla paikallaan ;-)
Upsan, siis minä sanoin jossain 26 v olleeni tekemissisä "henkisen kehityksen" kanssa... Ei se ollut kumminkaan IKÄNI luku. :P Älä kerro kellekään, mutta olen samanikäinen kuin sinä.
Itse puolestani katson että jokainen elävä olento on "Jumalan" "Poika"; tämä poikuus se vaan tuppaa olennoilta unohtumaan niin että sitä saa kaivaa esiin kissojen ja koirien kanssa oikein urakalla. Minäkin vasta siitä unelmoin, toiset ovat siitä jo varmoja. Eivät he ehkä ajattele päivät pääksytysten että voi jee kun olen Jumalan lapsukainen. Ei kaikkien tarvitse olla aivokeskeisiä...
Kaippa olen tähän kaikkialleen poikuuteen päätynyt pitkälti myös Jungin individuaatioteoriaa ja hänen kuvailemaansa "Itseä" pohdiskellessani, vaikken nyt mikään varsinainen psykologian asiantuntija tietenkään olekaan.
Onko tässä lumousta ilmassa? Olen 39 mv. Olen ujo, ja toisaalta en. Toisaalta ihan lapsi toisaalta vanha kyllä. Mutta olenko rikas vai köyhä; hyvä vai paha, luuseri vai menestyjä? I don't know.
http://us.share.geocities.com/kali_chakra/mush11.jpg
Ei mitään lumousta... Elä peljästy...
Että sitä sitten ollaan myös 60-lukulaisia kukkaiskeijukaislapsosia. Tahdon tietää aina iän, koska silloin mielestäni välttää koko joukon väärinkäsityksiä. Musta tuntuu, että nuoret aikuiset on nykyään niin hiton herkkähipiäisiä kaiken hiukankin heidän persoonaansa koskevan havainnoinnin suhteen. Onneksi olet jo kypsässä iässä ja voin ihan hyvin harkita tapaamistakin. Voitais kahtoo vaikka joku tällänen tapahtuma, minkä merkeissä voitais tavata, vaikka joku HIFK:n matsi...no ei vaisinkaan ;-) Joku sellanen mukava rauhallinen ruokapaikka missä on,hmmm keskusteluun sopiva ilmapiiri. Sörkässä on yksi Martina, joka muistuttaa erästä Bulevardilla aikoinaan sijainnutta samaan ketjuun kuulunutta ravintelia, jossa aikoinani nuoruudessani koin mystisiä hetkiä .
Oot siis ihan samanlainen kuin minäkin, vaikka ei sinne päinkään. Toisaalta musta tuntuisi varmaan hiton vaikeelta olla no, henkisen ja henkisen kaksoisolentoni seurassa. Höpisen tässä nyt tähän aikaan taas sekavia. Ei muuta kuin uusia seikkailuja Kohti, tietenkin!
Arvoisa Q
Mä aina rehvastelen tällä vuosiluvulla 1969 noille onnettomille, jotka joutu syntymään vähäpätösimpinä vuosina: Kun ihminen meni kuuhun ja kaikenlaista minun näkökulmasta muutakin merkittävää sinä vuonna sattui.
Jumalan lapsikin juu. Itseoivaltavuutta sinulta ei todellakaan puutu. Se on niin hiton huono sana tuo kehitys, sopii johonkin teknologiaan kyllä mutta kun sielusta puhutaan, niin kuulostaa kauhialta tuo "kehitys" sana siinä yhteydessä. Niinpä mieleeni tuli tälläinen hienolta kalskahtava sana kuin itseoivaltavuus. Sielu siis itseoivaltuu, kunnes itseoivallus on täydellinen ja sitä tilaa sitten voidaan kutsua hienosti siksi valaistumiseksi. Sitten meistä joskus tulee niitä Jumaliakin. "Jumala loi maailman saadakseen muita Jumalia seurakseen". Palvovatko Jumalat sitten toisia Jumalia? Mene ja tiedä. Jotain kaunista tekee joskus kyllä välillä vähän mieli palvoakkin.
Mä koettelen pikavauhtia muistella sun juttujasi mitä oon lukenut. Luin sun profiilistas, että scifi! Joo, jos scifiä ei olis niin tämä poika ainakin olis vihasempi ja turhautuneempi: Babylon 5, Lex, Farscape,Taken, Stargåte jne jne. Ja kun sää näitä visioita jostain muka inkarnaatioista muille planeetoilla, taivaallisista sodista sun muista. Liikaa scifiä sanos tohtori ja piikkiä peffaan. Joskus musta tuntuu että on saata...siis alieneiden salajuoni tää scifi muuten, ne valmistaa meitä kohtaamiseen. ;P
oli Farscape... Ukko haukkui farscapeläisiä kuminaamoiksi, mutta minusta se sarja oli parempi kuin Star Wars tai Star Trek. Se ei ollut niin kaavamainen, luulen...
Toinen kova oli Odysseus 5. Pölvästit eivät voineet jatkaa sarjaa. Grr.
SciFi ja fantasia ovat toisille rasittavaa hömppää, mutta en minä ymmärrä mitä mielenkiintoista iänikuisessa tosi-tv:ssä sitten on. Jos haluaisin seurata tavallisten ihmisten torveilua, voisin mennä tuonne ulos seisomaan silmämuna kovana. SciFi ja fantasia sentään avartavat mielikuvituksen rajoja ja voivat parhaimmillaan tarjota jotain uutta.
Ei kai ihminen ikinä voi mitään näkyjäkään nähdä, mikäli hänen tietoisuutensa ei kykene vastaanottamaan mitään joka ei ole lähtöisin hänen arkipäivästään ja nykyhetkestään. Kyllä mielikin voi surkastua, jos ei sitä käytä!
laita meili
Voipi olla, että scifi vaatii senverran keskittymistä ja joka jakso pitää tsekata pysyäkseen messissä. Taisin missata tuon Odyssey 5... vai olikos se se ihme villilänsijokaplaneetalla. Se oli kammotava sarja. Farscape on tosiaankin tosi kova. Huumori ja kaikki kohdallaan.
Joo tositeeveet on tosimielnkiintoisia. Voi haukotuksen haukotus.
Tosikoilla muuten usein köyhä mielikuvitus on, likainen useinminkin... Tää on joku joda-viisaus ;-)
Tämä Odysseu 5 meni silleen että 5 hengen miehistö (isi, aikuinen poitsunsa, 2 naista ja tiedemies) olivat sukkulassa kun Maa yhtäkkiä poksahti. Virtuaalihumanoidi kertoi heille tällaista poksahtelua tapahtuneen ööl öyver universum ja tökkäisi porukan 5 v taaksepäin ajassa; heidän tietoisuutensa säilyivät sillään, mutta he palasivat nuorempiin kehoihinsa. Tehtävänä oli selvittää mistä tämä tuho oli johtunut.
Kaikenlaista pahista tuli tietysti vastaan, ja havaittiin että internetissä oli kehittynyt tietoisia elämänmuotoja jotka kykenivät valmistamaan itselleen keinotekoisia kehoja. Nämä sitten saattoi bongata lähinnä lämpökameralla... Osa olioista oli pahantahtoisia, osa neutraaleja ja muutama tyyppi hyvä.
Eka kausi päättyi siihen että havaittiin aikoinaan Marsissa tapahtuneen tuon saman keinotekoisen tietoisuuden aamunkoiton. Ja muita kausiahan ei sitten tullutkaan.
Meinasin repiä pelihousuni kiukusta...
Justjust!
Katoin sen ekan jakson ja sit taisin missata jakson pari, enkä enää päässy sisään siihen.
onkos se meilis:
[email protected]
Tutustun sun kirjotuksiisi tässä kokoajan ja täytyy myöntää, että mielestäni olet selvästi aivan oikealla tiellä tai sitten ollaan molemmat tosi harhassa ;)
Laittelen mailia tulemaan viikon parin sisällä.
Arvoisa Yogi!
Tuossa olen lueskellut juttujasi ja pari asiaa nousi mieleeni. Olen Q:n kanssa aiemmin näitä samoja juttujakin sivunnut, en tiedä ootko lueskellu meidän Q:n kanssa täällä käymiä keskustelujamme. Itse olen ollut viimeaikoina aika egoni pyöriteltävänä. Sain vieläpä demonisen hyökkäyksenkin päälleni, no se ei ole mitään uutta mulle, onhan niitä ollu jo ainakin 16 vuoden ajan aina silloin tällöin. ;)
Kirjoittelit jossain, kuinka tämä itseni kutsuma *länsimainen kirkkosivistys* on tuhonnut ihmisten välisen luonnollisen seksuaalisuuden. Aivan samoin totesin Q:lle jossain kirjoituksessani. Seksuaalisuutemme on kieroutunut mistä johtuu Pedofiilia, AIDS jne. Luin aikoinani kirjan nimeltään Erotiikan kulttuurihistoria. Kirjassakin todettiin, että kaikista avoimempia ja luonnollisimpia seksuaalisuudessaan ovat yleensä luonnonkansat.
Kuvasit omaa valaistumiskokemusta ja toit esiin asioita, joita olen itsekkin kokenut. Sanoit saavuttaneesi tilan jossa nälkä, seksuaalinen himo ja himot yleensäkkin katosivat itsestäsi. Hienoa jos mielesi on kestänyt tämän kokemuksen: Oma mieleni on hajonnut yleensä viikon sisällä tämän tilan kokekemisen alkamisesta.
Tuossa kun mietin näitä guruja sun muita, niin mieleeni tuli tälläinen ajatus valaistuneista mestareista ja valemestareista. Tarkoitan tällä sitä, että todellinen mestari osaa sammuttaa seksuaalisen himonsa ja himonsa yleisesti, kun valemestari taas ei tähän pysty. Valaistunut mestari on kokoajan harmoniassa mm.seksuaalienergioidensa kanssa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että valaistunut olisi penseä ja kylmä seksuaalisesti, päinvastoin. Valaistunut mestari voi hyvinkin olla naimisissa yhden naisen kanssa.Valaistunut mestari voi myös elää selibaatissa koska se on hänelle täysin luonnollinen tila. Hänen ei siis tarvitse pelehtiä ympäriinsä irtosuhteista toiseen kuten valemestarit tekevät. Monet *lahkojohtajathan* ovat käyttäneet ympärillä oleviaan naisseuraajiaan räikeästi mm. seksuaalisesti hyväkseen.
Itseäni välillä riivaa ns. moniavioisuuden peikko, joka supattaa korvaani:"Eikö olisi mukavaa kun olisi monta vaimoa?", nauran peikon ehdotuksille ja vastaan, että "luuleeko arvon peikko tosiaankin, että en himoitsisi muita naisia kuin näitä vaimojani?" Moniavioisuus on mielestäni turha yritys sammuttaa kyltymätön halunsa nasia kohtaan. Jokainen joka on elänyt yhden naisen kanssa, tietää, että huuma ei säily ikuisesti ja voisi kuvitella, että kun on monta vaimoa niin huumaa riittäisi pidemmälle kuin vain yhden vaimon kanssa elettäessä. Tässä mennään henkisen kasvun kannalta vain pahasti metsään. Osa korkeampaa henkistä kasvua käydään juuri yhden miehen ja yhden naisen välillä. Tämä tie on kuitenkin erittäin vaativa, mistä todistaa jo avioerotilastotkin. Lisäksi luonto on tarkoittanut, että sekä miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon, joten luontokin näyttää suosivan yksiavioisuutta. Sulttaaneilla aikoinaan oli haareminsa, mutta käsittääkseni heillä ei ollut kovinkaan monia suosikkivaimoja, suuri osa haareminaisista ei edes pahemmin tavannut koko sulttaania. Joissakin päin maailmaa on yhdellä naisellakin ollut monta miestä. Mormonithan ovat olleet varsinaisia velikultia mitä moniavioisuuteen tulee. Voihan moniavioisuus jossain harvinaisissa tapauksissa olla toki toimivakin.
Ehtiessäni kyylään läpi kaikkien muidenkin keskinäiset keskustelut (tai ainakin niiden joilla on jotain sanottavaa jostain).
Ihan samaa vikaa meikäläisestäkin löytyy, että sitä joskus funtsailee että pitäisikö noita parranpäristäjiä kerätä vielä lisääkin, että elämä taas tuntuisi mielenkiintoiselta ja olisi jatkuva uutuudenviehätys. Sosiaaliset estoni onneksi aika pitkälti estävät kaikenlaiset tositoimet, ja entuudestaan tiedän että unissaankin nauttii enemmän kuin tosielämässä ikinä yhdestäkään uudesta rakastajasta. Itseasiassa mikään ei ole ikinä ollut lähimaillekaan sitä mitä unissa voi kokea! Viime yönäkin seurustelin mustaihoisen Jeesuksen kanssa. Tosin pussailtiin vaan...
Se on ihan sama onko 1, 10 vai 100 miestä; elämäänsä voi silti kyllästyä ja mikään ei ole oikein yhtään mitään. Minusta tuntuu että Ainoa Oikea Mies on se sisäinen miespuoleni joka minulla jossain tiedostamattomassani on (animus). Itse minä voin täydentää itseni, tai jos en voi, niin sitä puuttuvaa puolikasta en löydä mistään, never ever.
Tietysti jos kuulen yhden ainoankin tapauksen missä kukasta kukkaan pomppineet perhoset eivät olekaan osoittautuneet lumpusta lumppuun loikkiviksi koiperhosiksi, niin sitten saatan "avartaa näkemyksiäni". Mutta toistaiseksi en ole ikinä kuullut että vapaasta liitosta olisi tullut erityisen onnelliseksi, saati että se olisi auttanut kehittymään henkisesti. Ainakaan sinällään, jotain oivalluksiahan voi toki saada ihan mistä vaan. Niinkuin siitäkin voi saada että loikkaa pää edellä vessanpyttyyn...
Seksuaalisuuden voima ihmisessä on Jumalaa voimaa, mutta kaikkensa saa kyllä tehdä ettei se ole pelkkää eläimellistä kiimaa. Vastaus ei ole aina selibaatti (selibaatilla seilaavat näyttävät muuttuvan kovin kiukkuisiksi yksilöiksi, olen eräällä foorumilla havainnut...) Mutta eipä se taida olla itsensä hajottaminenkaan joka suuntaan revittäväksi ameebaksi jonka lonkerot ovat milloin missäkin. Minusta tuntuu että jokainen suhde, jokainen seksuaalisuhde varsinkin, enemmän ottaa ihmisestä kuin antaa.
Hyvin hyvin vaikea osa-alue elämää on tämä. :P
Vaikeaa ja vaikeaa. No onhan se sitä.
Tulee varmaan muistikuva jostain muslimi-inkarnaatiostani, missä akat tappeli keskenään valtataisteluitaan, eikä se seksikään ollut niin ihmeellistä.
Kun tuossa mainitsit ne notkeat tytöt kiusoittelemassa Buddhaa, niin nykyään näitä *notkeita* vasta riittääkin. Pukeutumisessa muoti on muotia, mutta kyllä välillä tuntuu, että ei tarttes ihan kaikkea vilautella. Toivonpa vaan, että oma tyttäreni omaa tervettä itsetuntoa ja osaa pukeutua fiksusti kunhan tuosta vanhenee. Toistaiseksi ei ole tarvinnut huolestua tästä tyttärestäni. Viittaan tässä mm. pedofiliaan. Ihan idiotismia vetää näitä pedofiili-keskusteluja kun samaan aikaan muotia on olla seksikäs ja viettelevä. Pukeudutaan kuin pedofiilin päiväuni ja sitten kummastellaan, että mistäköhän tämä pedofilia saa alkunsa? Ihmiset on just tällaisia. Ihmetellään seurauksia, eikä ymmärretä syitä, jotka on siinä ihan nenän edessä kokoajan näkyvillä. Poissa silmistä, poissa mielestä. No kärjistän ja yleistän tietysti asiaa mutta pointtini on varmasti selvää pässin lihaa.
Kovin on menny hiljaiseksi tämä kirjoittelu täällä. Sahis on kadonnu jonnekkin ja sinäkin tunnut ottavan etäisyyttä...
Käytän tätä enimmäkseen julkisena postilodjuna: [email protected]
>> Sanoit saavuttaneesi tilan jossa nälkä, seksuaalinen himo ja himot yleensäkkin katosivat itsestäsi. Hienoa jos mielesi on kestänyt tämän kokemuksen: Oma mieleni on hajonnut yleensä viikon sisällä tämän tilan kokekemisen alkamisesta.
Olen myös sanonut että seksuaalinen himoni on intensiivisempää kuin ihmisillä keskimäärin. Toki se varmaan on enemmän kontrollissa, kun on joutunut asiaan kiinnittämään ylenmäärin huomiota; joskus sitä ajattelee, sitten taas miettii muita asioita.
Yksiavioisuus on niin teoreettinen kysymys. Olin vielä helisemässä tuossa keväällä tän jutun kanssa, kun Ishmael antoi veljellisen neuvon että hänelle on sama kenen kanssa olen naimisissa, kunhan tunnen oloni mukavaksi, samalla tavalla kuin hänelle on sama millaisia kalsareita käytän.
Jumalattaren kanssa sitä "on". Ja naiset ovat usein aika kalpeita heijastuksia siitä mitä he voisivat olla.
Haaremiajatus kiehtoo kyllä; ja olenpa jopa nähnyt vaivan ja lukenut pari kirjaa Turkin sulttaanien elämästä; Fatema Mernissin SCHEHERAZADE GOES WEST - Different Cultures, Different Harems, 2001 - oli paras tähanastisista.
Seksuaalinen himo on voitettavissa kohtaamisen kautta. Himo ei kyllä koskaan kuole, luulen että itse Jumaluuden juuret ovat niin syvällä seksuaalisuudessa, että sen kitkemiseksi pitäisi tappaa Jumala, lohikäärme, sun muuta älytöntä ja mahdotonta.
>> Itseäni välillä riivaa ns. moniavioisuuden peikko, joka supattaa korvaani:"Eikö olisi mukavaa kun olisi monta vaimoa?", nauran peikon ehdotuksille ja vastaan, että "luuleeko arvon peikko tosiaankin, että en himoitsisi muita naisia kuin näitä vaimojani?"
Niin, olet rehellinen itsellesi. Useimmat ihmiset elävät tämän suhteen itsepetoksessa.
>> Tarkoitan tällä sitä, että todellinen mestari osaa sammuttaa seksuaalisen himonsa ja himonsa yleisesti, kun valemestari taas ei tähän pysty. Valaistunut mestari on kokoajan harmoniassa mm.seksuaalienergioidensa kanssa.
Sammuttaminen on paljonkin eri asia kuin harmonia! Järkevin asenne seksuaalisuuteen kait on PALVOA sitä, kuten Ishmael sisäistä Fallostaan; koska se on Jumalan juuri. Ihmisille seksuaalisuus on läpihuutojuttua, paineen purkamista palleista miehelle, ja naiselle valtapoliittinen taisto, joten he pysyvät ihmisinä. Alhaisina olentoina, siis, koska herkkyys puuttuu; fyysinen, sielullinen ja henkinen herkkyys.
>> Jokainen joka on elänyt yhden naisen kanssa, tietää, että huuma ei säily ikuisesti ja voisi kuvitella, että kun on monta vaimoa niin huumaa riittäisi pidemmälle kuin vain yhden vaimon kanssa elettäessä.
TÄTÄ JUURI yritin sanoa sahaja yogassa että Sokrates vietti aikaansa hetairojen luona, ja ihaili heistä parhaimpia; ja Michelangelo eli jatkuvassa kiihotustilassa, ja Blake olisi halunnut moniavioisuutta, jos siihen olisi ollut käytännön mahdollisuus.
Inkarnaatiot ovat ääri-seksuaalisia, kuten profeetta Muhammed (pbuh) hyvänä esimerkkinä. Se että ihmiset eivät pysty näkemään seksuaalisuudessa mitään hyvää, ei johdu inkarnaatioiden pienuudesta, vain heidän silmiensä ahtaudesta.
Taivas, tuonpuoleinen, on, uskon, - pelkkää seksiä. Seksiä Jumalan ja Jumalattaren kanssa, kuten Ishmael sanoi, ja jota sahaja yogit niin kauhistuivat.
Helvettiin joutuvat kaikki seksikielteiset sudet valkeuden vaatteissa, eli uskikset, joilla ei rahkeet riittänyt, rakkaus jäi pelkäksi sanaksi ja symboliksi... ei muodostunut teoiksi, tai päässyt muovaamaan persoonaa.
>>>Minusta tuntuu että jokainen suhde, jokainen seksuaalisuhde varsinkin, enemmän ottaa ihmisestä kuin antaa.
Juuri noin. Sitä katsoo maailman naisia, vaikka kuinkakin haluttavia ja viehättäviä, ja sitten kysyy kuinka paljon heillä olisi minulle antaa? Kuka ylipäänsä antaa jotain itsestään? Antaa seksiä, joo, mutta sitten sitä odottaa hirmuisissa odotuksiaa myös sielua ja henkeä; ja huomaa ettei ihmisnaisilla ole antaa niitä, koska heiltä puuttuu henki ja sielu.
>> Kovin on menny hiljaiseksi tämä kirjoittelu täällä. Sahis on kadonnu jonnekkin ja sinäkin tunnut ottavan etäisyyttä...
ganda,
seuraa perässä, kansallissosialismi.com ja rekisteröidy, olen siellä täällä...
Tästä huomaamme että ihminen ei niinkään kaipaa demokratiaa, eli sadan päkkyrän ala-arvoista seuraa; vaan ihminen kaipaa ympärilleen Suuria Persoonallisuuksia, hengen eliittiä; jota massa - jos sillä on yhtään järkeä; kumartaen kunnioittaa.
...väkisinkin joutuu ottamaan etäisyyttä kun koneella on jotain ihme häikkää jatkuvasti! Mutta on tässä tämä ideapoksikin hieman tyhjenemään päin.
En ole ihan niin pessimisti että kuvittelisin tavallisen miehen muuttuvan pedofiiliksi mikäli 10-vuotias tytteli laittaa hutsahtavat vaatteet päälleen... Mutta tiettyyn ikään kun tullaan niin sitten toki voi mennä kovin hämäräksi että minkähän ikäinen neito onkaan.
Lievän seksuaalisen ahdistelun uhriksi lapsena joutuneen miehen olen kuullut sanovan että "lapsi voi vietellä". Järkytyin sitä ja teroitin hänelle välittömästi että vastuu on aina aikuisella. Mutta tuossa sen juuri näki että häiriintyminen kotona johtaa häiriintyneeseen elämään noin muutenkin.
= Kohteliaasti tyydytellään toisensa toistensa kehoilla.
Tätä tehdään ettei elämä muodostu liian tylsäksi. Aivan kuten katsotaan tv:tä, ollaan netissä...
Ei mikään ihme että moni lopulta päätyy vihaamaan kumppaniaan.
Arvoisa mr. Yogi
>>Olen myös sanonut että seksuaalinen himoni on intensiivisempää kuin ihmisillä keskimäärin. Toki se varmaan on enemmän kontrollissa, kun on joutunut asiaan kiinnittämään ylenmäärin huomiota; joskus sitä ajattelee, sitten taas miettii muita asioita.>Yksiavioisuus on niin teoreettinen kysymys. Olin vielä helisemässä tuossa keväällä tän jutun kanssa, kun Ishmael antoi veljellisen neuvon että hänelle on sama kenen kanssa olen naimisissa, kunhan tunnen oloni mukavaksi, samalla tavalla kuin hänelle on sama millaisia kalsareita käytän.>Seksuaalinen himo on voitettavissa kohtaamisen kautta. Himo ei kyllä koskaan kuole, luulen että itse Jumaluuden juuret ovat niin syvällä seksuaalisuudessa, että sen kitkemiseksi pitäisi tappaa Jumala, lohikäärme, sun muuta älytöntä ja mahdotonta.>Sammuttaminen on paljonkin eri asia kuin harmonia! Järkevin asenne seksuaalisuuteen kait on PALVOA sitä, kuten Ishmael sisäistä Fallostaan; koska se on Jumalan juuri. Ihmisille seksuaalisuus on läpihuutojuttua, paineen purkamista palleista miehelle, ja naiselle valtapoliittinen taisto, joten he pysyvät ihmisinä. Alhaisina olentoina, siis, koska herkkyys puuttuu; fyysinen, sielullinen ja henkinen herkkyys.>TÄTÄ JUURI yritin sanoa sahaja yogassa että Sokrates vietti aikaansa hetairojen luona, ja ihaili heistä parhaimpia; ja Michelangelo eli jatkuvassa kiihotustilassa, ja Blake olisi halunnut moniavioisuutta, jos siihen olisi ollut käytännön mahdollisuus.
Inkarnaatiot ovat ääri-seksuaalisia, kuten profeetta Muhammed (pbuh) hyvänä esimerkkinä. Se että ihmiset eivät pysty näkemään seksuaalisuudessa mitään hyvää, ei johdu inkarnaatioiden pienuudesta, vain heidän silmiensä ahtaudesta.
Taivas, tuonpuoleinen, on, uskon, - pelkkää seksiä. Seksiä Jumalan ja Jumalattaren kanssa, kuten Ishmael sanoi, ja jota sahaja yogit niin kauhistuivat.
Helvettiin joutuvat kaikki seksikielteiset sudet valkeuden vaatteissa, eli uskikset, joilla ei rahkeet riittänyt, rakkaus jäi pelkäksi sanaksi ja
symboliksi... ei muodostunut teoiksi, tai päässyt muovaamaan persoonaa.
Oonkohan mä ollu jotenkin toisenlainen kakru aikoinani sillon joskus 70-luvulla. Muistelen ett nää seksijutut olis ollu jo 7-vuotiaana mielessä ja sillä yhdellä ikäiselläni tytöllä ja kun muistelen vielä lisää niin kyllä ihan tuollaiset 10-13 vuotiaatkin osas olla aika hurjia. No, yleensä oltiin suurinpiirtein samanikäsiä niiden joiden kanssa vähän ihmeteltiin seksuaalisuuttamme. vanhoja setiä ei onneksi näkynyt silloin noissa kuvioissa mukana.
Useinhan se on niin, että pedofiili on usein itsekkin lapsena joutunut pedofiilin uhriksi. *Pahuus* synnyttää *pahuutta*. Näin sen olen joskus funtsaillut. Hitleriäkin ehkä kasvatettiin sen ajan ns. *mustan pedagokiikan* mukaisesti, joka tarkoitti käytännössä ruumiillista kuritusta ja henkistä alistamista. Toisaalta on väitetty, että aatu olisi ollut hemmoteltu kakru, jolle ei oltu asetettu rajoja mistä johtui mm. hänen epävarmuutensa. Kun isäsuhteestakin väitetään kaikenlaista, kuten että aatun isä oli juopotteleva kotityranni, niin ihmekkös tuo millainen pojasta tuli...
Alttius asioihin on varmaan ihmisessä itsessään ja olosuhteet sitten määräävät enemmän tai vähemmän kuinka kukin sitten elämässään toimii. Vastuu on sillä, joka on *voimakkaampi* eli kykenee alistamaan ja pakottamaan *heikompansa*. Monet *pahat* ovat kuitenkin itsekkin omalla tavallaan *uhreja*. Elämä osaa olla surullista, tällaista tapahtuu mutta mielestäni olemme vastuussa, ihan jokainen meistä ihmisistä näistäkin asioista. Näemme kuinka lähimmäisiämme sorsitaan eritavoin ja silti emme tee mitään, vasta sitten kun tämä sorsittu henkilö menee ja räjäyttää itsensä kauppakeskuksessa saatamme muutaman ajatuksen uhrata, miettimällä sitä mikä saa ihmisen menemään ja tekemään näin.
Itse kun näen kuinka hanakoita ihmiset ovat tuomitsemaan Hitlerit ja muut tällaiset *pahat* lähimmäisensä, tulee mieleeni, että saatana mitä tekopyhiä paskiaisia. Tälläinen oman erinomaisuuden omahyväisyys on yksi eniten halveksimistani piirteistä ihmisissä. Raamatussakin puhutaan sen hirren ottamisesta pois omasta silmästä, ennenkuin näkee ottaa tikun pois veljensä silmästä.
Ihmiskunta kyllä jaksaa paasata natseista ja samalla sama porukkaa tuhoaa koko planeetan monimuotoisuudessaan kaikessaan: Näähän on pahempia kuin Hitlerit ja Stalinit ja Saddamit kaikki yhdessä. Omahyväinen, ahne ja rikas vähemmistö suoltaa saastaa koko planeetan päälle minkä kerkiää.
Voin kuvitella viimeisellä tuomiolla tilanteen kun Hitler kävelee taivaan portista sisään Jumalaa ylistäen ja nämä nykyiset, omahyväiset *Fuhrerit* passitetaan suoraan helvettiin.
Nyt potuttaa ja pitääkin potuttaa. ;)
>>Väitetään, sanotaan nyt vaikka sitten että "edistykselliset" ihmiset, ovat libidoltaan voimakkaita,
Se on osa haastetta ( minun mielestä ) . Seksuaalisuus on ihmisen voimakkaimmista vieteistä . Juuri haluen hallitseminen ja puhdistaminen on haasteista suurin tällä polulla . Ikävä kyllä juuri siinä on se vaaransa , jossa hyvin nopeasti mennään hieman ns. metsään .
>>Ja jep, kyllä luostarit on nykyisin tosiaankin aika homeisia paikkoja,
Paikkoja joissa ihmiset pyrkivät , kaikesta maallisesta kieltäytyneenä , kehittämään itseään . Sitä ne ovat parhaimmillaan ja sitä varten ihmiset suurimmaksi osaksi sinne menevät , koska heillä on kutsumus ja halu johonkin jonka he haluavat toteuttaa . Tosin en itse tunne tietääkseni ketään luostarissa asuvaa . Enkä myöskään ole vieraillut sellaisessa paikassa , mutta se on mitä odottaisin luostarista ja sieltä olijoista .
http://www.geocities.com/e_puu/
Ihmisiä viehättävät äärimmäisyydet. Natsit otetaan usein esimerkkinä äärimmäisestä pahuudesta, vaikka hiemankin kun ajattelee niin eiväthän natsit itse kuvitelleet tekevänsä pahaa, vaan hyvää... Elintilaa ja silleen!
Minua on jo useampia vuosia väsyttänyt jedi-tarusto johon ihmiset haluavat aina vedota. Se nyt vaan ei mene sillä tavalla että joku ihminen on läpeensä mätä ja toinen sitten taas urho uljas. Ihmiset ovat sekoituksia... Kollaaseja ja kombinaatioita.
Ehkäpä se lopullinen valaistuminen ei ole sitäpaitsi mitään hyväksi tulemista, vaan nimenomaan hyvä/paha-akselista irtipäästämistä.
>>>Miten KUKAAN voi nauttia ja iloita mistään jos hän on tietoinen siitä että on vielä olemassa tietämättömyydessä ja umpiunessa toikkaroivia sieluja kaukana Jumal-todellisuudesta sisällämme?
Meinasi kyllä aivot nyrjähtää kun yritin tuota lausettasi avata, mutta aukenihan se vihdoin.
Juu, mikä ettei näinkin!
Hei!
Pitkästi ja hienosti ajateltu, mutta en ole samaa mieltä. Hyvin läheltä kristinuskoa liipasit, mutta mielestäni teoria on vain harhaa, tuulen tavoittelua. Ei mitään, mistä ottaa kiinni ja hyvin sekavaa.
Onnea etsimiseen.
>> Ei mitään, mistä ottaa kiinni ja hyvin sekavaa.
Sellainenhan toi teksti oli. Kaunista piperrystä ja kuivien lehtien lentelyö tuulessa, ei mitään mistä saisi kiinni.
MULLA OLI YKSI YSTÄVÄ, KENELLÄ OLI AIKA SAMANLAINEN KÄSITYS ASIOISTA KUIN SULLAKIN. SEN "HENKIOPAS" VAAN EI OLLUT KOVIN YSTÄVÄLLISMIELINEN PIDEMMÄN AJAN KULUTTUA, VAIKKA ALUKSI TÄLTÄ VAIKUTTIKIN. SE ALKOI AHDISTAA TÄTÄ MUN YSTÄVÄÄ JA LOPULTA SAI SEN TEKEMÄÄN AIKA KIPEITÄ JUTTUJA. MUN YSTÄVÄ PÄÄSI SIITÄ EROON VAIN KRISTINUSKON AVULLA. MILLAINEN SUN HENKIOPAS ON?
Minä Olen Itse oma oppaani ; ).
LightMan