Keksin tuossa äsken tämän ilmaisun, - odium theologium; se on latinaa ja tarkoittaa teologinen viha.
Miksi me suutumme ja kiivastumme niin kovasti puolustaessamme jotain teologista näkökohtaa toista näkökohtaa vastaan? Miksi tulee veren maku suuhun, ja tunne että nyt on kyse elämästä ja kuolemasta, götterdammungenista ja harmageddinista? Miksi rikinkatku ja tulikivi?
Onko tällainen kiivailu hyvä vai paha? Onko se Jumalasta vai Saatanasta? Onko opillinen kiivailu terveellistä henkisen kasvun kannalta? Vai onko se merkki ihmisyyden rappiosta; todellisen yhteyden puutteesta? Ehkä sen peruuttamattomasta menetyksestä? Vai onko se nautittavaa jonkun mielestä? Onko se kuin iloisten myskihärkien kisailu vuoren rinteellä?
"Bertrand Russell explained odium theologicum in the following way: :"The most savage controversies are those about matters as to which there is no good evidence either way. Persecution is used in theology, not in arithmetic, because in arithmetic there is knowledge, but in theology there is only opinion."
http://odium-theologicum.iqnaut.net/
Miksi me suutumme ja kiivastumme niin kovasti puolustaessamme jotain teologista näkökohtaa toista näkökohtaa vastaan? Miksi tulee veren maku suuhun, ja tunne että nyt on kyse elämästä ja kuolemasta, götterdammungenista ja harmageddinista? Miksi rikinkatku ja tulikivi?
Onko tällainen kiivailu hyvä vai paha? Onko se Jumalasta vai Saatanasta? Onko opillinen kiivailu terveellistä henkisen kasvun kannalta? Vai onko se merkki ihmisyyden rappiosta; todellisen yhteyden puutteesta? Ehkä sen peruuttamattomasta menetyksestä? Vai onko se nautittavaa jonkun mielestä? Onko se kuin iloisten myskihärkien kisailu vuoren rinteellä?
"Bertrand Russell explained odium theologicum in the following way: :"The most savage controversies are those about matters as to which there is no good evidence either way. Persecution is used in theology, not in arithmetic, because in arithmetic there is knowledge, but in theology there is only opinion."
http://odium-theologicum.iqnaut.net/
Vastaukset 29
Vanhimmat
Me puolustamme aatteita koska aatteetkin haluavat olla olemassa. Kuolemaa kammoaa kaikki missä on kehitystä...
Mutta mitä ne on ne meemit. Älkää vaan minulta kysykö.
Samaistuminen on myös kova juttu. Omiin ajatuksiinsa, tunteisiinsa ja tekoihinsa samaistuminen. Jos en pönkitä itseäni, kuolen pois? Niin jokin meissä fundeeraa ja se jokin on aina oikeassa vaikka se on väärässä.
>>Mutta mitä ne on ne meemit. Älkää vaan minulta kysykö.
Lueskelin tässä kirjaa "C.G.Jung and The Psychology of Kundalini Yoga", vuodelta 1932. Tuli mielikuva vanhanajan gentlemanneista silinterit päässä, partoihinsa jupisten tutustumassa erilaisiin joogakoulukuntiin.
Jung kyllä teki myös joogaa; aloitti harjoitukset ensimmäisen maailmansodan aikoihin; koska hänen tunne-elämänsä oli niin pahasti epäbalanssissa.
Mitä olen sanomassa; että koen itseni ANAKRONISTISEKSI RELIIKIKSI, 30-luvun ihmiseksi, tai 1800-luvun ihmiseksi; ehkä oikein tajua että nykyaika on tullut.
Aloitan jupisemisen.. assyrialaiseen partaani, korjaan monokkelia, ja rykäisen, ja puhun pari sanaa... tottumuksesta. Sitten havahdun että yleisönä ei olekaan arvokasta viktoriaanista aristokratiaa, vaan pahaisia penskoja keskisoremet pystyssä ja "vtuuks se sullekuuluu".
Vastassa on moderni kivikausi; planet of the apes.
Qadesha, miten tämän nyt sanoisi.. paras kait sanoa mitä ajattelen. Minusta jos katsoo sinun kirjoituksiasi, niin siinä on se epärehellinen piirre, että et koskaan tuo julki mitä todella ajattelet. Verhoat sen salaisuuteen; "Opettajani on antanut minulle nämä ehdottomat ohjeet, mutta en voi teille ruikuille kertoa, koska saattaisin kokea että ajattelette että olen "hullu", ja sitä en halua sillä se olisi "helvetti"."
Sitten kuitenkin kommentoit, ja tuot itseäsi esiin, ja toitotat kuinka avoin olet; mutta mintä olen nähnyt, en täysin jaksa uskoa avoimuuteesi. Tuossa vaistoan jonkinlaista aivan tavatonta henkistä ylpeyttä. Olet parempi, koska, koska, ja koska... se on salaisuus jota ei alemmille paljasteta. Tai sitten se on pelkoa; tai aitoa sisäistä jakautuneisuutta.
Koko aikaa se ristiriita, että tunnut olevan niin keveästi ajattelemassa että muut ovat hulluja, koska kertovat salaisuutensa, ja sinä et ole hullu vain sen heppoisen pelastusköyden varassa ETTET kerro.
Siis, joka puhuu avoimesti omasta uskonnollisuudestaan saa ikuisen leiman otsaansa, jossa lukee HULLU. Ja joka on viisas, ja salaa todellisen kantansa, on JÄRKEVÄ, ja on pelannut korttinsa fiksusti. Ja voi keskittyä repostelemaan muiden näkemyksiä? Siitähän joutuu maksamaan sen hinnan, että omat näkemykset tulee tukahduttaneeksi.
>> Jos en pönkitä itseäni, kuolen pois? Niin jokin meissä fundeeraa ja se jokin on aina oikeassa vaikka se on väärässä.
No, psykologiassa puhutaan "torjunnasta", ja sanoisin että se osa joka meissä fundeeraa, se torjuu, koska fundeeraaminen on sama kuin torjunta, Torjuja, eli Järki. Olen kunnioittanut esim. afrikkalaisia ja slaaveja tässä suhteessa, että he eivät päätään vaivaa minkä kuvan itsestään ulospäin antavat, vaan ovat juuri niin PAHOJA kuin tuntuu.
Varsinkin slaavit, ajattelen että he ovat kansana psykkisesti läpinäkyviä. Siitä se verinen historia...
Me suomalaiset, - länsimaiset kuvittelemme yleensä olevamme parempia, kun hillitsemme itsemme paremmin; mutta onko se todellista paremmuutta jos haluaisimme kyllä, mutta emme tee? Jos ajattelemme, mutta emme sano? Jos haluamme, mutta emme anna halun nousta tietoisuuteen? Mitä jos antaisi itsellensä vapauden olla sitä mitä on?
"..dysentery overcame Dr. Jung and I had to take him to the English hospital at Calcutta... A more lasting effect of this impression of the destructiveness of Kali was the emotional foundation it gave him for the conviction that evil was not a negative thing, but a positive thing. ..The influence of that experience in India, to my mind, was very great on Jung in his later years." - Fowler McCormick
Ehkä Jung oli liian "kiltti", ja sen sovinnaisen käsityksen itsestä täytyi murtua? Mielenkiintoista että Jumalatar Kali auttoi tässä...
Se fundeeraus voisi olla tukahdutetun tunteen neuroottinen heijastus, joka saa tietoisen minämme jankuttamaan omaa oikeassaoloaan. Ja mitä neuroottisempi ihminen, sitä huutavampi tarve olla oikeassa. Ei-neuroottisella ihmisellä se huuto ei olisi niinkään mielipide, vaan enemmän puhdas tunne itse; viha, rakkaus, yms.
>aitoa sisäistä jakautuneisuutta.
Olen sellainen että aina kun menen tarpeeksi pitkälle johonkin suuntaan, minua alkaa etoa ja yököttää. Aina kun älyllisesti näpertelen jonkin asian parissa ja tunteellisesti vouhotan jostakin juuri minulle sattuneesta asiasta (=kaikki minulle sattuva on ainutlaatuista koska se on minulle sattunutta, olen tällä tavoin itsekeskeinen ja -rakas itselleni) TARPEEKSI KAUAN minulle iskee väsymys ja joskus jopa itseviha. En tiedä miksi näin on. Epäilen että huonolla itsetunnolla on tässä paljon tekemistä: kun jo kotona on havainnut että sanoi niin tai näin ja oli vaikka väärinpäin ei tule koskaan saamaan kenenkään hyväksyntää, niin kyllähän siinä aika kaltevalla pohjalla ollaan.
Mölötin edellisistä elämistäni jokaiselle hiipparille josta toivoin kainaloistani kukkoa, ja lopulta tunsin vain itseni typeräksi kantturaksi joka kerran kun toinen ei osannut sanoa juuta eikä jaata, tai sitten alkoi heittää sitä vihaamaani "noi jutut on varmasti ihan todellisia SULLE".
Joten mukana on aimo annos turhautuneisuutta siitä että ei voi vapaasti puheskella jollekulle "kaltaiselleen". Paitsi toki mr. F:lle, mutta kun pitäisi saada vielä se hassunhauska, hysteerisesti kaipaamani kokemus että joku tunnistaisi minut ja minä hänet! Kuolema olisi voitettu! En voi luottaa omiin muistoihini niin kauan kuin ne eivät ole yhteisiä kenenkään muun kanssa.
Olen aika tympiintynyt parempi/huonompi-juttuihin. Millä tavalla se tekee minusta paremman tai huonomman kuin muut ihmiset että minulla on ollut kokemuksia joista minä haluaisin avoimesti puhua, mutta he itse piilottavat ja sensuroivat omat kokemuksensa? Suoraan sanoen en jaksa uskoa että on edes kauhean harvinaista muistaa menneitä elämiään, eri asia sitten on muistaako ihan tismalleen vai vähän sinnepäin. "Musta tuntuu että olen ollut inkkari" -tyyppiset ihmiset eivät kiinnosta minua, vaikka "tuntumisia" löytyy itseltänikin varmemman oloisen matskun lomasta.
Laitoin eilen profiiliini linkin ed. elämieni kokoelmaan, lukekoon sieltä joku jos kiinnostaa. En nyt jaksanut alkaa hiomalla hioa niitä, joten jos siellä on jotain kökköyksiä niin saa toistaiseksi olla. Kirjoitin jutut engl.kielellä koska olen kytkenyt ne kotisivukseni liikkuessani eräällä ulkomaisella reinkarnaatiofoorumilla; sitäpaitsi pidän todennäköisempänä että saan jotain mielenkiintoista informaatiota ulkomailta kuin Suomesta tässä asiassa.
Minua on saanut aivan vapaasti pitää hulluna jo vuosien ajan, mutta niin hullu en ole että alan nykyisestä elämästäni ladella sellaisia seikkoja joista minut voisi varmuudella tunnistaa. Olen jo kerran saanut näillä foorumeilla tappouhkauksen uskovaiselta, ja pidän hyvin mahdollisena että joku sen saattaisi toteuttaakin kun tarpeeksi tympiintyy "omahyväisiin" juttuihini täällä.
Mutta luulen että se mitä koet epärehellisyydeksi puoleltani on enimmäkseen sitä että minä en osaa päättää lopullisesti mitään mihinkään suuntaan. En oikein tykkää kapeakatseisuudesta, mutta kun päästään näihin "menneisyys"-juttuihini en kertakaikkiaan pysty täysin 100 % luontevasti suhtautumaan skeptisesti ja materialistisesti siihen mitä olen nähnyt korvieni välissä.
Mutta tottakai olen yhtä ahdasmielinen kuin ketkä tahansa uskovaiset sisimmässäni: miten ihmeessä MINÄ voisin hyväksyä helvetin, Jeesus-jumalan ja sen sellaista kun minulla ei ole siitä mitään henk.koht. kokemusta ja sikäli kuin voin päättää niin ei takuulla tulekaan. Eivätkä ne mitä jo omaan tue tuollaisia uskomuksia.
Kun olin Tellu totesin täällä muun miljardin kommenttini ohessa että
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000006&posting=22000000000829683
Oikein hämmästyin taas tehdessäni Tellu-hakua että pelkästään Idän uskonnoissa oli niin uskomaton määrä juttujani. Osa kenties vieläkin lukukelpoisia.
(En siis aina ole ollut "salaileva", en vain viitsisi toistaa itseäni.)
>> (En siis aina ole ollut "salaileva", en vain viitsisi toistaa itseäni.)
OK. Sanojen turha toistelu on väsyttävää. Jospa voisimme keskustella enemmän telepaattisesti tai teletappisesti vastaisuudessa tässä palstalla.
>>Miksi me suutumme ja kiivastumme niin kovasti puolustaessamme jotain teologista näkökohtaa toista näkökohtaa vastaan?>Onko tällainen kiivailu hyvä vai paha? Onko se Jumalasta vai Saatanasta? Onko opillinen kiivailu terveellistä henkisen kasvun kannalta? Vai onko se merkki ihmisyyden rappiosta; todellisen yhteyden puutteesta? Ehkä sen peruuttamattomasta menetyksestä? Vai onko se nautittavaa jonkun mielestä? Onko se kuin iloisten myskihärkien kisailu vuoren rinteellä?
>> ..jos kiivailu on ajatuksellista haastamista ja oppirakennelmien tutkimista ja vilpitöntä etsintää, eikä henkilökohtaisuuksien arviointia tai henkilökohtaisten uskomusten mollaamista on siitä hyötyä... (Rakkaus/Oikeudenmukaisuus!).
Totta puhut tässä. Henkilökohtaisuuksiin meneminen on ehkä väistämätöntäkin, koska ihmisten välisiin suhteisiin liittyy transferenssi - tunteensiirto; vaikka tiedostamatonkin.
Ehkä on joku sellainen kuin rakastamisen kyky? Haluaisin tuoda tässä esille, että ..että .. öh, rakastan sinua henkilönä, ja yleensäkin rakastan kaikkia ihmisiä, aivan liikaa. Ehkä kukaan ei vain näe sitä kaiken kyseenalaistamiseni, kokemuksieni, kritiikin ja muun bloosiksen läpi.
Tie totuuteen johtaa vastatuulen läpi. Siinä on tuuli....
>>Totta puhut tässä. Henkilökohtaisuuksiin meneminen on ehkä väistämätöntäkin, koska ihmisten välisiin suhteisiin liittyy transferenssi - tunteensiirto; vaikka tiedostamatonkin. ja toinen asia on harkinta-ajan pituuden merkitys,,tässä saa hieman funtsata (eli "laskea kymmeneen") ennen kuin päästää jotain 'vielä tyhmempää ulos kuin meinasi ensin päästää'.
Olet kyllä oikeassa "tunnesiirto asiassa" että minusta tuntuu joskus siltä että vaistoan mitä toinen on tuntenut kirjoittaessaan jonkun lauseen vaikka lause ei suornaisesti viittaakkaan tai vihjaa siihen tunnetilaan joka sitten paljastuu oikein arvatuksi kun keskustelu lopulta pidemmälle etenee.
>>Ehkä on joku sellainen kuin rakastamisen kyky? Haluaisin tuoda tässä esille, että ..että .. öh, rakastan sinua henkilönä, ja yleensäkin rakastan kaikkia ihmisiä, aivan liikaa. Ehkä kukaan ei vain näe sitä kaiken kyseenalaistamiseni, kokemuksieni, kritiikin ja muun
bloosiksen läpi.
>> ps. vaikka tässä tuntuu että mennään nyt rakkauden tunustuksiin puolin ja toisin, on sinun hyvä muistaa että sinua rakastetaan ja et ole yksin vaikka varmaan ajatuksellisesti noin spesiaali ihminen on sitäkin joutunut tuntemaan.
Kyllä olen tottunut kokemaan syrjintää ihmisten taholta, ihan hirveästi voi sanoa.
Vastaavasti pahat kokemukset on saanut minut etsimään rakkautta, ja luulen että se positiivinen puoli on myös siinä; eli olen löytänyt ja kokenut luultavasti syvempää ja aidompaa rakkautta enemmän kuin keskivertoihmiset.
Koska se tarve on ollut suurempi.
Kiersin mm. suuren osan maailmaa, vain Australian mantereella ei tullut käytyä. Kaikki uskonnot; olen rukoillut muslimina arabimaassa, istunut lingam temppelissä Himalajalla, etsinyt pyhimyksiä kärppänä; pettynyt ja löytänyt.
Kiertelen ja väännän näköjään painopisteen "henkiseen etsintään"; mutta totuuden nimessä on sanottava että usein sitä on suoraan etsinyt ihan "maailman mahtavinta seksiä". Hesse kuvaa tätä mainiosti siinä kirjassa Sidddharta.
Se menee kohti fyysisyyttä; niinkuin Q. on tässä tuonut ilmi; henkinen ja fyysinen kulkevat käsi kädessä; eli mitä voimakkaammin olen tuntenut fyysisen halun, sen voimakkaammin olen kokenut myös hengen.
Sisäisen Lingamini, joka on juuri, ja josta kaikki saa alkunsa.
Ja tämä juuri on suuri kysymys; miten herätä että tuolla alhaalla on se Lingam, ja että se ei ole yksin fyysinen; että Lingam on jumalainen, ja antaa paitsi fyysisen autuuden, myös henkisen autuuden?
Lingam on sisäisen tuulen lähde, ja joka kumartaa Lingamia, saa kokea että tuuli lävistää Sahasraran, ja sitä on itsessään Shiva; inkarnaatio.
Valistusfilosofi Hamann toi tämän jo esille, että Jumalan kasvot ovat alhaalla, ja voimme katsella Jumaluutta kasvoista kasvoihin juuri Yonin ja Lingamin kautta, tuntoaistilla, ja palvoa Jumaluutta näin.
Mutta se oli valistuneella ja liberaalilla 1700-luvulla.
Kyllä, ihmisen pitäisi oppia PALVOMAAN itseään, ja palvomaan Jumaluutta toisissa ihmisissä juuri Lingamin ja Yonin kautta; mutta tämä on huimaavan radikaali ajatus. Ehkä sen pitääkin olla; viileää tulta, polttavaa jäätä.
>>Kiersin mm. suuren osan maailmaa, vain Australian mantereella ei tullut käytyä. Kaikki uskonnot; olen rukoillut muslimina arabimaassa, istunut lingam temppelissä Himalajalla, etsinyt pyhimyksiä kärppänä; pettynyt ja löytänyt.>Kyllä, ihmisen pitäisi oppia PALVOMAAN itseään, ja palvomaan Jumaluutta toisissa ihmisissä juuri Lingamin ja Yonin kautta; mutta tämä on huimaavan radikaali ajatus. Ehkä sen pitääkin olla; viileää tulta, polttavaa jäätä. LSD ja sen johdannaiset ovat olleet kautta aikojen "shamanistisia aineita" joiden avulla mystikot ja shamaanit ovat pääseet 'niille porteille'. On Mooseksenkin hallitsemia egyptiläisten pappien hengen pidätykseen (kielen nieleminen henkitorven tukkeeksi) liittyviä tekniikoita,,, on meditaatiota (itselläni täysin automaatio ollut luonnostaan).
Ymmärrettävää on että seksin laittaminen samaan kategoriaan on helppoa--> sillä orgasmin autuus "litle dead" on kieltämättä hetki jona olettaisi kaiken olevan mahdollista.
Ajatukseni on tuosta Itsen löytämisestä (Jumalainen osa meistä)
sellainen--> että sen on tapahduttava 'pidemmän tien kautta',,ilman apukeinoja elämän johdattamana ilman "hokkuspokkusta".
Sillä Itsen/Syvimmän Olemuksen löytyminen Rakkauden ja Oikeudenmukaisuuden-->siis ylevien periaatteiden ja niiden Voiman kautta on täyden ymmärryksen antava(ei vain kokemuksen/olon).
"Tie" on siis minulle koeteltu, kestävyyttä ja ehdotonta antautumista vaativa k-o-k-e-m-u-k-s-e-e-n perustuva "Tie"--> jonka olemukseen liittyy myös kaksi muuta vaikuttajaa,,nimittäin 'mahdollistajat' (eli muut olennot) ja toisena tärkein Kristus Logoksen antama ymmärrys varsinkin niille jotka ovat "tositarkoituksella" ilmaiseet kestävyytensä pyrkimisessä hyvään ja oikeaa olemiseen,,siis lähelle pyhää.
Ihmisessä itsessään tapahtuu hyvän ja pahan taistelut (Junginkin mukaan) sekä vapautus ja pitkälle kaikki asiat,,meidät on rakennettu kokonaisuuden osasiksi (olemme "siruja" Korkeimmasta) niin että paikkamme on tärkeä ja vastuumme on siinä kaikkeudellisessa prosessissa joka on käynissä (Jumalan oma "eheytys" saattaminen Pleromaan Täyteyteen) tärkeä.
Oman taustani ja kokemuspiirini vuoksi(olen ollut erittäin "ruumiillinen") olen vakuuttunut ajatuksellisesta kasvusta,,hyläten ruumiin tarpeet,,tai siis niitä ei tarvitse kieltää sillä ne tulevat tiedon lisääntyessä tarpeettomiksi(menettävät merkityksensä),,sillä vain ylempi(henki) jää--> alempi(liha) katoaa ja tämä tapahtuu jo "elukan/ruumiin" vielä toimiessa--> kun henkisessä tarpeessa ja kasvussa edetään lähelle epäsovinnaista tilaa,, jossa henki(Sielu/Syvin Minämme) ja materia(ruumis ja sen tarpeet) eivät enää kulje 'käsikynkkää' ja kohtaa sopuisasti--> vaan henki voittaa lihan ja alkaa dominoida tätä vahvihkaa ja aina selvemmin vähentäen ruumiin ja egon tarpeet siihen minimiin aivan kuin valmistaen jo meitä siihen lopulliseen Aitoon olotilaan joka on henkinen ei ruumiillinen,,eli voimme "vilkaista/kurkistaa" Varjottomaan Valoon tai sanotaanko sen heijjastuksiin jo täällä sokaistumatta mieleltämme täysin.
et ole vielä kokeillut kabbalaa, scientolologiaa, tai omaa uskontoa, jonka pääideana on vaikka sukkien kutominen. Kieri hiekassa ja pidätä hengitystä veden alla. Tuskaile ja huokaile. Totuus on niin simppeli ja kuitenkin niin vaikea. Raavi päätä, ehkä vielä löydät etsimäsi, mutta et löydä sitä mainitsimistasi tai mainitsemistani paikoista. Kristinuskon taidat jättää viimitteeksi?
Sinun käsityksesi kristinuskosta tuntuu olevan että se on demonien ja paholaisen pusertamista ulos lähimmäisistä.
Milloinkohan heräät ymmärtämään että emme enää elä keskiajalla?
Milloinkohan heräät tajuamaan että kaikkien noiden ihmisten tappaminen ja kiduttaminen demonologisten harhojen takia oli synti?
Mitähän ihmettä taas selitän..........
..................
...................... ...................................................................................................................................???
*pitkä hiljaisuus*
Yhdessä lauseessa epäilen että toisessa ihmisessä on demoninen possessio, ja heti perään syytän seuraavaa ihmistä että hän ei muuta tee kuin puserra demoneita ulos lähimmäisistään.
*lol*
Oi Jumala! Mitä sekoilen?
(ääni Ylhäältä): Huomaat, miten riittämättömiä sanat ovat. Sanoilla sekoitat vain lähimmäistesi sanalliseen ajatteluun tukeutuvat mielet. Sinulle riittää että olet. Poikkeat tuomitsevista k.uskovaisista siinä että he tuomitsevat ja lähtevät ovet paukkuen, ja näin todistavat ylemmyydestään. Mutta sinä et lähde, vaan olet tässä kuin kivi meren pohjassa. Ja on aivan sama mitä sanoja käytetään.
Ihmisen arvon punnitaan pysyvyydellä. Minä sanoin muinoin nimekseni "Minä Olen"; ja mitä enemmän ihmisessä on tätä olemista, sitä lähempänä hän on minua.
Ole!
Pelkästään, ja sanoista huolimatta.
Asiat sinänsä ovat melko neutraaleja... Kun ihminen alkaa niitä arvotella, hän havaitsee olevansa ristiriitojen temmellyskenttä.
En minä usko että on mitään pysyvää, muuta kuin se ehkä mikä ON sitten kun sanatkin jo loppuivat aikaa sitten. Se kultainen valo, rakkaus, kaikkeuden penetroiva elementti josta tämä kaikki kerran esiin purskahti.
Todella mielenkiintoista käsitystä jkr:n kommenteista?Itse käsittäisin ettei toisen ihmisen antama kritiikki ihme uskonnoista liity millään tavalla demoneihin. Itse olen uskossa enkä todellakaan näe piruja ja perkeleitä kaikkialla tai jokaisessa ihmisessä. Sääli jos kristinusko sinun mielestesäsi tätä on. Mä luulin ettet tuomitse muita....Ehkä kuitenkin kristinuskon koko pointti on anteeksiantavuudessa ja armossa.
Hei! En ajattele noin. keskiaikaiset tapahtumat noitien ja muiden kiduttamiset sotivat täysin uskoani vastaan. Raamattu sanoo että lähimmäistä ei saa tappaa. Ja eihän me uskovaiset taistella ihmisiä vastaan vaan pimeitä henkivaltoja.En sano että sinussa on demoni, mutta taidat olla niiden kanssa tekemisissä... Uskon, että sinulle on syötetty valheita ja sinulle ainoa toive ja vapautus on turvautua Jeesus kristukseen, Raamatun sellaiseen, joka kuoli ristillä sinun syntien,pahojen tekojen ja ajatusten takia, jotta voisit olla yhteydessä Häneen, joka tuntee sinut ja rakastaa sinua. Se johon olet yhteydessä, rakastaako hän sinua ja miten se näkyy?
>> En sano että sinussa on demoni, mutta taidat olla niiden kanssa tekemisissä...
Niin....
>> Se johon olet yhteydessä, rakastaako hän sinua ja miten se näkyy?
Hedelmistään puu tunnetaan. Kokemukseni perusteella, joka on melkoisen kattava, voin sanoa että sen julmempia ja rakkaudettomampia ihmisiä kuin kristityt ovat, on vaikeampi keksiä. Sahaja yogit ovat ehkä toisaalta joukkona kovempia, toisaalta heissä on poikkeuksia yksilöinä.
Sitten voi spekuloida mielikuvilla jostain Jeesuksen rakkudesta hellyydestä ja sulosta, mutta nämä on samaa sarjaa kuin jonkun haaveilijan haaremiunelmat.
Jos esim. mottaan sinua kuonoon; niin minusta on reilua tunnustaa se että mottasin kuonoon. Kuin alkaa jauhaa jotain ihme satua jostain Nasaretilaisen herrasmiehen lempeydestä.
Kunnioitan ennekaikkea rehellisyyttä. Ja inhoan kun näen ihmisen sortuvan itsepetokseen.
Taisit kokea itsesi silloin seurakunnassa hyljeksityksi ja jopa vihaa. Pyydän siskojeni ja veljieni puolesta anteeksi. Me olemme kaikki ihmisiä emmekä mekään pysty olemaan täydellisiä. Me teemme myös virheitä ja tarvitsemme joka päivä Jeesusta.
Sanoit joskus jollakin palstalla, että koit Pyhän hengen, mutta käänsit sen sittekin joksi muuksi kuin Jeesuksen kohtaamiseksi?
>>>Jos esim. mottaan sinua kuonoon; niin minusta on reilua tunnustaa se että mottasin kuonoon. Kuin alkaa jauhaa jotain ihme satua jostain Nasaretilaisen herrasmiehen lempeydestä.>>>>
Tuntuuko sinulta siitä, että sinua on motattu kuonoon? Joskus se voi tuntua siltä. Kun huomaa että, onkin aivan vajavainen ihminen ja paha, eikä löydä itestään mitään hyvää.Voi omat käsitykset heittelehtiä ja tuntuu suurelta pettymykseltä, huomata että kaikki se, mihin joskus uskoi, onkin tuntunut vain ajan tuhlaukselta. Jeesus tuli juuri sellaisia ihmisiä varten. Jokainen etsii jotain ja kaipaa tyhjään sisustaan jotain ja uskon, että me etsimme Jumalaa ja sen paikan voi täyttää vain Jeesus. Jeesus haluaa auttaa sinua sinun tilanteessasi, koska Hän rakastaa sinua. Jeesus etsii sinua...
yks hihhuli kirjoitti tällaisen:
Ennen en itsekään uskonut Jumalaan. Jouduin käymään tiettyjen tilanteiden takia hyvin uskonnollisissa kokouksissa (hyvin tuomitsevissa ja ahdistavissa sellaisessa.) Luonnollisesti näiden asioiden takia aloin inhota uskontoa yleensä ja Jumalaa. On olemassa paljon sellaisia uskovia, jotka tekevät tarkoittamansa hyvän sijasta pahaa ihmisissä, joista syntyy syviä haavoja.
Koska ihminen on luonnostaan kovin ylpeä ja itseriittoinen, monet ihmiset eivät halua myöntää tarvitsevansa Jumalaa. Minä olin tällainen. Eräs parhaimmista ystävistäni kerran totesi, ettei hän halua olla uskossa, koska mihin hän tarvitsisi Jumalaa?Hänellähän oli kaikki asiat niin hyvin!
Oma kokemus on se, että kun ihminen on tarpeeksi pohjalla eikä hänellä ole enää mitään menetettävää, hän alkaa tarttua tai etsiä jotain oljenkortta toivoon. Tällainen ihminen monesti paremmin pystyy nöyrtymään ja pystyy myöntämään olevansa epäonnistunut omissa elämänratkaisuissaan ja tarvitsevansa Jeesusta auttamaan.( Kun taas ihminen kenellä menee todella hyvin ja luulee että pystyy itse säätelemään kohtaloaan.)
Ja tämänlaiset ihmiset ovatkin Jeesukselle kaikkein mieluisimpia, sillä raamatussa kerrotaan miten Jeesus osoitti rakkauttaan juuri rikkinäisille ja epäonnistuneille ihmisille. Toiset ihmiset kutsui tai haukkui Jeesusta syntisten ystäviksi. "Jeesus itse sanoi haukkujille, ketkä arvostelivat hänen myötätuntoaan köyhiä, epäonnistujia ja vähäosaisia kohtaan, ettei terveet tarvitse parannusta vaan sairaat"
Nyt en tällä tarkoita sitä että Jumala ei kohtaisi onnistujaa tai ehjää ihmistä. Tiedän ja olen kokenut ettei näin ole. Tiedän vain että Jumala kohtaa helpommin nöyrää ja etsivää, epätoivoista sydäntä, kuin sellaista jolla ei ole halua löytää mitään.
Muistutus kaikille uskoville ja epäuskoville:
Ei Jeesus tullut tänne tuomitsemaan ihmisiä vaan pelastamaan heidät!
>>Taisit kokea itsesi silloin seurakunnassa hyljeksityksi ja jopa vihaa. Pyydän siskojeni ja veljieni puolesta anteeksi. Me olemme kaikki ihmisiä emmekä mekään pysty olemaan täydellisiä. Me teemme myös virheitä ja tarvitsemme joka päivä Jeesusta.
No joo. Hyvä kun tämän verran jo näet. Anteeksianto ja anteeksisaamaninen ei ole koskaan niin kovin kaukana. Kumpa te kristityt pitäisitte sen useammin mielessä.
>> Sanoit joskus jollakin palstalla, että koit Pyhän hengen, mutta käänsit sen sittekin joksi muuksi kuin Jeesuksen kohtaamiseksi?
Niin; aloin nähdä Pyhän hengen toimintaa muissakin ilmestysuskonnoissa, mutta pyydän ettet tuomitse; näin tapahtuu usein kristityille jotka tutustuvat uskontotieteeseen. Mainitsin jo Osmo Tiililän.
Ensin tämä oli teoreettista, sitten esteettistä ihastumista esim. sufirunouteen ja islamilaiseen arkkitehtuuriin; ja sitten olinkin meditoimassa ashramissa sahaja yogien kanssa, näin se meni.
Väitätkö että olet tosiaan kiinnostunut tarinastani?
>> Tuntuuko sinulta siitä, että sinua on motattu kuonoon? Joskus se voi tuntua siltä.
Tuntuu siltä. Tuntuu että kukaan ei ota perustelujani vakavasti, ja tajua että niissä on tosi elämys takana. Sensijaan ihmiset huutavat päälle omia kokemuksiaan ja näkemyksiään, tai syyttävät hulluksi tai sudeksi lammasten vaatteissa.
Mutta enhän ole mikään valheveli; olen tässä avoimesti "pakanauskonnon" kannattajana liikkeellä. Ihmettelen tässä että missä ne paljon puhutut lammasten vaatteet ovat?
>>Jeesus haluaa auttaa sinua sinun tilanteessasi, koska Hän rakastaa sinua. Jeesus etsii sinua...
Lässyn lässyn pikkupoika. Etsin Jeesusta ja löysin jo kun äitisi kantoi sinua vielä kapaloissa.
>> Ja tämänlaiset ihmiset ovatkin Jeesukselle kaikkein mieluisimpia, sillä raamatussa kerrotaan miten Jeesus osoitti rakkauttaan juuri rikkinäisille ja epäonnistuneille ihmisille.
Kristityt ovat kääntäneet tämän päälaelleen, ja kruisailevat seurakunnan parkkipaikalla mersuineen ja haukkuvat saatanaksi yksinäistä, hiljaista ja hyljeksittyä kristittyä.
Jos jossain on "susi lammasten vaatteissa", niin kristityissä itsessään, se on kokemukseni. Sanot että poikkeuksia löytyy, mutta olette joka iikka niin sitoutuneet johonkin kuppikuntaan, ja katsotte pelastuksenne riippuvan siitä seurakuntayhteydestä, että en elättele enää pahemmin toiveita kristittyjen suhteen.
Missä se kristityn vapaus on? Olette sidottuja tähän maailmaan, valtaan ja materiaan.
>>Kun huomaa että, onkin aivan vajavainen ihminen ja paha, eikä löydä itestään mitään hyvää.>Jokainen etsii jotain ja kaipaa tyhjään sisustaan jotain ja uskon, että me etsimme Jumalaa ja sen paikan voi täyttää vain Jeesus.
Kukaan meistä ei ole nuhteeton. Ei kristitty eikä pakana. kaikki teemme päivittäin syntiä. Vapautta on se, että tietää omistavansa ikuisen elämän, vapautta on se, että on saanut synnit anteeksi eli toisin sanoen puhtaat paperit Jumalan edessä, vapautta on se että kokee olevansa vapaa, tuntee rauhaa ja olevansa rakastettu. Syyllisyys on suuri taakka.Jeesuksella on valta antaa syntejä anteeksi.
Materiaalista ei pääse eroon, kun vielä täällä maapallolla olemme. Siitä voi pikemminkin kiittää Jumalaa, että asiat on ihan hyvin. Jokainen tekee niinkuin omatunto sanoo.
Seurakunnassa käynti ei ole avain pelastukseen, mutta se rohkaisee uskovaa jaksamaan tällä elämäntiellä.
Voi hyvin!
Heips!
Olen kiinnostunut tarinastasi ja siksi aina täällä kommentoinkin. Haluaisin hyvin mielelläni kuulla lisää. Olen ollut sinua kohtaan hyvin jyrkkä, koska tiedän että nuo ovat sen verran vaarallista puuhaa. Pelkään että sinua on eksytetty. Tiedän, että olet kokenut yliluonnollisia asiota ja en usko, että olet hullu vain hiukan eksytetty. Ja vaikka kuulostaa taas lässynlässyltä, jo silloin kun sinä olit vauvakapaloissa, Jeesus rakasti sinua. Kuinka kauan aiot taistella vastaan? Älä anna ylpeyden viedä voittoa. Eihän kukaan nää sinua siellä kotona. palaa kotiin.
>> Jumalan Pyyteetön Rakkautta ei tarvitse etsiä mistään eikä sitä voi korvata mikään, sillä Hän on oman sisimpämme aarre-aitassa nyt, aina ja ikuisesti.
Jep. Ja muistammehan että tätä pyyteettömyyttä ajoivat Cloch-Nessin kolonhtlistit, ja Camewhrturonin sankarit, jotka vuodattivat kärsimyksensä katkeran kalkin episkopaalisiin mittoihin, josta emme me kuolevaiset näe kuin pienen aavistuksen, että sinäkin voisit vapaana pyhän Otharin kautta kävellä vapaassa maassa, ja nähdä Seemolaisen totuuden näinkin kirkkaasti.
Clon-Mechin Graal-ritari, II:s aste,
in Veritas Absolute. :-)
Tarkoitatko että itse pitää olla oma jumalansa vai jumala rakastaa?
Tässä olen samaa mieltä
>>>Eikö olisi tarkoitus löytää itsestään hyvä, sydämellinen ja rakastava ihminen; rehellinen, tasapainoinen, iloinen, avoin, anteeksiantava; ei arvosteleva, tuomitseva, kateileva, ahne jne.? Eikö se ole tärkeää oppia rakastamaan ja kunnioittamaan itseään ja lähimmäistään? Sitten tällaisena ihmisenä olla myös itselleen anteeksiantava ja armollinen, kun huomaa missä on ollut vajavainen ja ottaa siitä opikseen, ettei enää samoja virheitä toistaisi.>>>
MUTTA
Tällä ei ole mitään tekemistä nyt sen kanssa, mistä minä puhun. Noi on hyviä juttuja, auttaa itsevarmuuteen, muokkaa positiivisen minäkuvan ja sitä kautta näkee myös maailmankuvan hyvänä. Mutta puhun todellisesta pelastumisesta, ikuisesti elämisestä, sydämen tyhjiön täyttymisestä, Jeesuksesta, joka on rinnallasi ikuisesti. Kuulostaa hullulta, mutta mieti sitä hiukan.
No pikkuinen,
Uskon että olet Jeesuksen oma vasta sitten kun tulet pelotta ja vailla mielikuvia/ennakkoluuloja, ja näen sinut livenä, ja näen että olet tosissasi, ja oikeasti kiinnostunut rakastamaan ja löytämään totuuden. Mikään rakkauden jakaminen ei ole mahdollista tässä nuhruisella yleisellä-foorumilla, vaan voihan sitä tässä yrittää. Mitä nämä ovat, pelkkiä sanoja ja avataroja?
Sahaja yogina oleminen oli vain yksi vaihe elämästäni, jostain 1990-luvun alusta vuoteen 2000. Sen jälkeen en kokenut sitä oikeaksi paikaksi, ja tutustuin Ishmaeliin, ja muutamaan syvempään ihmiseen, jotka tajusivat sahaja yogan.... Tajusivat että se on sielujen lastentarha. Ja sitten tarina etenee vielä....
Tuossa alkua vähän kokemuksistani:
http://www.blogs.fi/main/index.php/avadhuta
>> Mutta puhun todellisesta pelastumisesta, ikuisesti elämisestä, sydämen tyhjiön täyttymisestä, Jeesuksesta, joka on rinnallasi ikuisesti. Kuulostaa hullulta, mutta mieti sitä hiukan.
jKr ehkä olen aliarvioinut sinua, vaistoan syvyyttä. Sitä on tullut jotenkin ylimieliseksi... itsekin, se on tarttunut ajan hengestä.
Luin juttusi ja pysyn edelleen aikaisemmassa kannassani.
Itse olen ollut jo jonkin vuoden kristitty.Välillä olen ollut pettynyt seurakunnassa ihmisiin, mutta en missään vaiheessa ole yhdistänyt heitä Jeesuksen. Seurakunnassa käynti tarjoaa minulle paikan, jossa voin kohdata Jeesuksen sekä häneen muita uskovia. Aina ei ole helppoa, joskus on tuntunut yksinäiseltä ja vihaiselta, mutta se on ollut myös jonkinlaista kasvamista "aikuiseksi" kristityksi.
Harhaan johtavista hengistä, puhutaan Raamatussa. Ja tuli muuten mieleen tosta sun jutusta, että en ole kuullutkaan Lutherin niin sanovan. Itse pidän tosi paljon Jaakobin kirjeestä.
Ei sinun tarvitse olla jotain muuta kuin olet. Sinä kelpaat sellaisena Jeesukselle. Me ihmiset olemme välillä pettymys ja nekin, jotka eivät ole, on Jumala heidät siihen auttanut.
Yliluonnolliset ja hengelliset kokemukset vetävät puoleensa. Mutta niiden kanssa pitää olla rehellinen, mikä tulee itsestä ja mikä Jumalasta. Pelkkiä hengellisiä kokemuksia ei kannata etsiä. Ei ne ole Jumalan rakkauden mitta. Kristityn tie ei ole helppo, mutta se takaa iankaikkisen elämän, jolloin ei enää ole materiaalisia ja ilkeitä asioita. Pyhä henki auttaa Jumalan omia, rohkaisee ja auttaa. Jeesus rukoilee omiensa puolesta lakkaamatta.
Minun kohtaamiseni ei palvele sitä tavoitetta, miksi olen puhunut sinun kanssasi. Tiedän että tämä netti jättää aika kylmäksi, mutta yritän pikemminkin herätellä sinua etsimään Raamatun Jeesusta ja tällä kertaa, älä ota pois tai lisää mitään. Uskalla mennä uudestaan seurakuntaan, älä luovuta, juttele asioistasi pastorin kanssa ja ehkä sen jälkeen vielä jonkun sellaisen, joka tietäisi näistä jotain ( siis kristityn kanssa).
Toivon koko sydämin että löydät Jeesuksen ja Hän vapauttaa sinut. Minä olen vain tavallinen ihminen ;)