Olen radiosta kuunnellut saarnoja ja iltahartauksia ja todennut, että parhaimmat pitää ortodoksipapit. Joskus joku katolinen pappi tai diakoni puhuu myös hyvin. Vaikka luterilainen kirkko sanoo nimeenomaan olevansa sanan kirkko niin sen saarnat ovat kyllä heikkotasoisia.
Suomen parhaimmat saarnat pitää
ortodoksipapit.
121252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kuka pitää parhaat saarnat, sillä hyvästä saarnasta aina osa on hyvän kuuntelijan "ansiota". Kaikkia ei kiinnosta samat asiat ja joskus omat murheet vievät huomion saarnalta.
Piispojen käydessä kirkko on tavallista paljon täydempi, mikä on valitettavaa, sillä isä Heikillä on paljon enemmän annettavaa kuulijoille.
Vaikka nyt satunkin tietämään, missä (ainakin yksi) isä Heikki vaikuttaa, niin kaikki ei. Itse asiassa olen kyllä sitä mieltä, että tyylikkäämpää on olla mainitsematta kumpaakaan nimeltä. Mutta tää on min mielipitein.
Tuskin nimen mainitsemin, jos ei arvostele tai puhu suulla suuremmalla, on tabu; varsinkin jos jättää kertomatta, että tarkoitan Tampereen Heikkiä ;-)
Olet oikeassa. Kaikki kunnia tälle ihailtavan kaunopuheiselle pastorille, joka tosiaankin saarnaa sillä kvaliteetilla kuin asiaan kuuluu.
Ei nimi siinä mielessä ole tabu, etteikö kiitoksen sanaa saisi sanoa, mutta särähti korvaan asetelma "meidän pastorimme N.N. puhuu hyvin, mutta piispamme ulosanti on surkea."
Koska jos olisin itse tuo isä N.N., tuntisin oloni kovin vaivautuneeksi tuollaisen vertailun kohteena.
en verrannut meidän pappia ja meidän piispaa vaan "Piispojen käydessä kirkko on tavallista paljon täydempi, mikä on valitettavaa, sillä isä Heikillä on paljon enemmän annettavaa kuulijoille". Tarkoitukseni oli vain sanoa, että laumansa mukana elävällä paimenella on parempi tuntuma arkipäivän ongelmiin kuin muualla asuvalla piispalla. Valitettavan moni seurakuntalainen tulee mielummin katsomaan piispaa kuin kuuntelemaan paimentaan.
Sitä kun lukee oman sen hetkisen tunnetilansa läpi kirjoituksia, niin ei aina ajattele ihan kaikkia asiaan liittyviä aspekteja (ja vastavuoroisesti sitten joskus ajattelee liiankin pitkälle...)
Kyllä, olen samaa mieltä tämän ajatuksesi kanssa. Eihän jumalanpalvelus ole eri arvoinen eri toimittajien toimittaessa vaan Kristus on aina läsnä!
"Eihän jumalanpalvelus ole eri arvoinen eri toimittajien toimittaessa vaan Kristus on aina läsnä!"
Ei, mutta toimittajista riippuen se voi tuntua raskaalta työltä tai huvilta.
Olen yrittänyt kuunnella ja ymmärtää radiopalvelusten saarnaajia. Jokainen pappi on toki yksilö, mutta noin keskimäärin ortodoksipappi saarnaa lähinnä päivän tekstistä ja luterilainen pappi useammin päivän lehdestä.
Ehkä ne päivittäisen elämän ohjeet on kuitenkin parempi kohdistaa henkilökohtaisiin ongelmiin katumuksen sakramenttia toimitettaessa.
Ettei tämä menisi vain kahden valtiokirkon vertailemiseen, niin niistä kolmansista voisi todeta, että sama uskoontulokertomus yli kymmenen kertaa aamuhartaudessa kuultuna alkaa jo toimia tarkoitustaan vastaan.
Monet ammattipuhujat ovat sanoneet, että tunnin asiantuntijapuheen voi aloittaa vaikka heti. Puolen tunnin puheeseen tarvitaan jo päivän - parin valmisteluaika ja viiden minuutin asiatiivistelmä edellyttää usein viikon valmistelua. Täytyy vain rukoilla, että yhä useampi aamuhartauden pitäjä ymmärtäisi tuonkin asian.
Aamuhartaus on tärkeä osa kirkon näkyvyyttä (tai paremminkin kuuluvuutta) ja se pitäisi valmistella erityisen hyvin.
Itseäni ärsyttää pahasti luterilaisten (ortodokseja en muista paljon kuunnelleeni, koska aamuhartaus ei kiinnosta muutenkaan) rasittava synkistelynuotti. En tiedä onko minulla ollut huono tuuri, mutta jokainen kuulemani aamuhartaus sisältää saman sanoman: elämä on raskasta ja kamalaa, ihmiset heikkoja ja jatkuvassa depressiossa, mutta onneksi Jumala on vahva heikkoudessa. Ja tämä esitetään rasittavalla tekoempaattisella nuotilla.
Hyvä on, ristinteologia on tärkeää sinänsä, mutta on se Kristus myös ylösnousemuksen Kristuskin. Pakkoko sitä on aina kuvata elämä murheen alhoksi. Kun sattuu heräämään hymysuin ja aurinkokin paistaa, niin tämä viesti ei oikein tavoita. Syvällisyys ei ole sama kuin synkistely.
Olisiko ortodokseilla vähän valoisampi sanoma?
Olen kuunnellut vuosikausia radiojumalanpalveluksia, luterilaisia ja ortodoksisia ja sitten näitä vapaiden suuntien, kun niitä tulee välillä.
Odotan nimenomaan ortodoksisia, koska niissä on aina valoa ja toivoa. Samoin kuuntelin yhteen aikaan aamu-ja iltahartaudet (siis ort.)ja jopa nauhoitin niitä, että sain kuunnella uudelleen.
Niissä ort. saarnoissa ensinnäkin tärkeää on Raamatun teksti ja sitten sellainen ajankohtaisuus mutta ei kuitenkaan korosteta puhujan henk.kohtaisia kokemuksia. Ne ovat jotenkin toivoa täynnä ja rohkaisevia ja niistä saa aina jotakin.
Muutama pyhä takaperin radiosta tuli sellainen kumma "jumalanpalvelus", varmaan erään vapaan suunnan. Saarna oli niin kauhea, että aivan suu pyöreänä sitä kuunteli. Että onko tämä totta. Sitä jotenkin yritetään vauhdikkuudella ja höpötyksillä ja vitseillä saada aikaan "henkeä", mutta ainakin minua alkoi kammottaa koko homma.
Olisihan se mukava joskus mennä oikein ortod. kirkkoon kuuntelemaan, mutta meitä on monta, jotka ei vain kehtaa tulla :)
Kehtaa nyt toki! Sulaudut lämmöllä joukkoon joko rukoilijana tai puhtaasti turistina, jos niin tahdot. Koska kirkoissamme on paljon nähtävää, on myös jumalanpalveluksissa usein kiinnostuneita katselijoita ympärilleen tähyilemässä, osa hiipii ulos nähtävänsä nähtyään, osa jää ihmettelemään palvelusta. Et herätä millään lailla negatiivista huomiota, jos käväiset kirkossa.