ei pitäisi olla raja-aitoja, koska usko Jeesukseen on tärkein, ja vain se voi pelastaa. Ei minkään seurakunnan nimi, eikä siihen kuuluminen päästä ketään taivaaseen. Tosin uskovaiselle on tosi tärkeätä seurakunta yhteys, mutta kenenkään seurakuntaa ei pitäisi pilkata tai halveksua. Jumala on kaikessa suuruudessaan ollut niin viisas, että on antanut syntyä eri seurakuntia koska meitä ihmisiä on erilaisia ja jokainen uskovainen tarvitsee hengellisen kodin. Olen itse kuulunut pitkään helluntaiseurakuntaan, mutta tällä hetkellä itse tunnen hengelliseksi kodikseni vapaaseurakunnan.Mutta käyn eri seurakuntien tilaisuuksissa. Kunnioittakaamme toistemme uskoa ja seurakuntia. Sillä kuten jo sanoin rakkaus Jeesukseen on kumminkin se tärkein ja omakohtainen uskon ratkaisu.
uskovaisilla
käpyli
10419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet oikeassa. uskovaisilla pitäisi olla yksi hengellinen koti, minut on kastettu Riihimäen Helluntai seurakuntaan, olen kohta kuulunut sinne vuoden ajan. Minä olen ollut uskossa aika kauan olen uskovaisesta kodista..
Toivon oikein paljon Siunausta sinulle!!!
Terveisin: Sanna Riihimäeltä.
Samaa mieltä ollaan.Itse tunnustan mielelläni veljikseni ja sisarikseni Luterilaisen, Vapaakirkon, Babtistien, Helluntaiseurakunnan, Metodistit ym kristillisten kirkkojen ja liikkeiden ihmiset. En pidä edes kasteasiaa niin ratkaisevana syynä, että kieltäisin henkilön, joka sydämessään uskoo Jeesukseen Kristukseen ja suullansa vielä tunnustaa Hänet Herraksi.
Uskon, että Jumala ei hylkää uskovaansa vaikka kaste ei olisikaan aivan just Hänen tahtomansa lainen.
Kerrotaan, että Kiinan kristityillä meni evankeliumin todistus hyvin niin kauan kuin he tunsivat vain Jeesuksen ja todistivat vain Jeesuksesta. Mutta sitten tuli ulkomaiset lähetysjärjestöt ja alkoivat kukin voittamaan sieluja omaan kirkkokuntaansa, arvaahan sen miten siinä sitten käy kun kristityt kilpailee keskenään.
Kristittyjen tulisi olla yhtenäisiä Jeesuksessa vaikka olisimmekin eri "ruokakunnissa". Kunhan vain ruokkijana on sama Jeesus. Silloin todistuksemme olisi väkevä ja herätys olisi pian tosiasia!
missä niitä raja-aitoja vielä on? eikö jokaisessa suomen kolkassa uskovat kulje tilaisuuksistaan toiseen jo niin paljon, että ns. juurettomuus vaivaa yhtä sun toista kulkijaa?
Olen iloinen ja kiitollinen,että olen löytänyt itselleni hengellisen kodin.
Minä olen muuttanut paikkakuntaa ja muutin silloin paikalliseen seurakuntaan myös.
Eli kaksi hengellistä kotia minulla on ollut.
Näen myös hengellisen työn yhteydessä hyväksi,että on seurakunta joka lähettää,tai on yleensäkin työn takana,jos vaikka selvennystä joku kaipaa,ihmisen taustoista.
En tällä tarkoita ,etteikö ihminen ole taivas kelpoinen ilman,että olisi seurakunnan jäsen,koska siihen ei aina ole mahdollisuutta.
>>koska meitä ihmisiä on erilaisia ja jokainen uskovainen tarvitsee hengellisen kodin
Hengellisestä kodista,joka sisältää "äidit,isät,siskot,veljet" ja paljon muuta .
En minä seurakunnan kokouspaikkaa niin suuresti koroita,vaan yhteistä rakkautta jota voimme toisillemme osoittaa arkenakin,eikä jossain "kaavamaisessa kokouksessa" eiköhän elävät ihmiset ole se joka ensisijaan nousee,eikä kirkko.
Tokihan "asumus" tulee myös elämisessä tarpeelliseksi ja otamme osaa monin eritavoin kotimme muustakin tarpeista.
Näen tärkeäksi ,että voimme esitellä kotimme vieraillekin ja tervetulleeksi toivottaa,vaikkemme vielä täydellistä voisi näyttääkään,niin kyllä häpeilemättä esittelemme,tarjoillen anteja,joita Herra on meille siunannut.
>>Hengellisestä kodista,joka sisältää "äidit,isät,siskot,veljet" ja paljon muuta.
Siltikin tahdon väsyneenäkin jatkaa ajatustani.
Eikös Paavalikin ollut eräs seurakunnan opettaja ja seurakunta koti on väsyneelle matkaajalle eräs valtava siunaus ja siunattu paikka,vaikkei täydellinen olekkaan.
Olen joskus seurakuntaa ajatuksissani leikitellyt sairaalaksi ja siitäkin saat kuvan herran sinatusta "kodista".
En voisi ehkä tänään kuvitella olevani seurakunta-kotini ulkopuolella.
Jeesuskin kehoitti pitämään huolta veljistä ja äidistä ynnä muista.
Eiköhän Roomalaiskirjekin opeta kuinka seurakunta on tärkeä,koska neuvothan noissa Paavalin kirjeissä kohdistui seurakuntaan ja sen veljiin jotka opetusta jakoivat.
Lähetys työssä tapaa silloin tällöon "yksityisyrittäjiä" ja en näe sitä raamatulliseksi.
SIUNAUSTA SINULLEKIN,VAIKKA SEURAKUNNASTA NÄKÖJÄÄN ON ERIÄVÄT KÄSITYKSET.
sitähän Herramme tuli maan päälle tuomaan :), tietysti pelastuksen ja sovituksen lisäksi.
sanotaan näin, että sinä olet oikeassa ja minä olen oikeassa, mutta molempien oma usko on se tekijä, joka ratkaisee ongelman, ja usko on meillä sama, vaikka mielipiteet erilaiset. minun seurakuntayhteys on rajoittunut pienempään suhteeseen, eikä ole mitään kokouksia, vaan yhteys on melkein joka päiväistä kanssakäymistä uskon veljien ja sisarten kanssa, jotka ovat myös lihassa ja veressä samassa suvussa; minulle tämä on tarpeeksi, ja jos tulee tarve ja kaipaus suurempaan seurakuntayhteyteen, niin se on helppo toteuttaa, koska maallisia seurakuntakokouspaikkoja, on sen verran paljon ja tiheässä, ettei voi olla löytämättä.
siunausta
Siispä Kristuksen voidaan sanoa olevan fiktiota neljällä tavalla. 1) On täysin mahdollista, että historiallista Jeesusta ei ole koskaan ollutkaan. 2) Vaikka tämä henkilö olisikin ollut olemassa, olemme hukanneet hänet lopullisesti, emmekä voi löytää häntä. Ja 3) se Jeesus, joka "kulkee kanssani ja puhuu kanssani ja kertoo minulle että olen hänen" on vain mielikuvituksellinen visualisaatio eikä voi olla mitään muuta kuin fiktiota. Ja lopuksi, 4) yhden tai toisen uskonnollisen instituution "Kristus-logo" on kiertoilmauksellinen kuvitelma, vähän niinkuin Ronald McDonald, Mikki Hiiri tai Joe Camel. Sen tarkoitus on saada sinut nielemään useita uskoja, asenteita ja käyttäytymismalleja pelkän uskon varassa. Tämä taas aiheuttaa vaaralliselle itsenäiselle ajattelulle täyden oikosulun.