www.armo.fi

Ihmiset luulee tosi usein, että kirkosta eroaminen tai kirkkoon liittyminen määrää mukamas sen kuinka lähellä tai kaukana ihminen on Jumalasta. Tosi asia on kuitenkin se, että yhtä vähän kirkosta eroaminen tekee kenestäkään syntistä tai Jumalan kieltäjää tai ateistia kuin se, että kirkkoon liittyminen tekisi ihmisestä uskovaisen kristityn. Eräs amerikkalainen uskovainen gospel-artisti onkin osuvasti sanonut, että:

"Going to church doesn't make you a Christian anymore than going to McDonald's will make you a hamburger."

Tuo on kyllä tosi hauskasti ilmaistu sisältäen samalla suuren totuuden.

Olennainen kysymys onkin se, että kuulummeko me Jeesukseen Kristukseen. Kirkkoon tai johonkin seurakuntaan liittyminen ei pelasta ketään.

Kirkot ja seurakunnat ovat kuitenkin sinänsä hyvä asia. Sitä voi pitää uskovaisen kotina, minne saa mennä levähtämään ja hengähtämään ja myös varsinkin ne ihmiset jotka eivät ole uskovaisia. Kaikki ovat tervetulleita ja myös vapaita eroamaan kirkon/seurakunnan yhteydestä.

Jeesus ei ole uskonto, Hän on Persoona, jonka kanssa voi elää ja kommunikoida niinkuin hyvän ystävän kanssa. Tässä ei ole mitään outoa ja kummallista niinkuin minäkin ennen monien ennakkoluulojeni pohjalta luulin. Uskossa oleminen ja usko Jeesukseen on maailma luonnollisin asia.

En vaihtaisi mistään hinnasta pois, sitä että saan olla uskossa Jeesukseen. Se on parasta mitä ihminen voi saada ja vieläpä ihan ilmaiseksi. Oon tosi kiitollinen Taivaan Isälle siitä sain tulla jo nuorena uskoon. Ei oo kyllä elämästä puuttunut sisältöä, jännitystä ja seikkailua uskoon tulemisen jälkeen. Luulin ennen, että uskovaisen elämä olisi kauhean tylsää ja ankean harmaata, mutta Jumala, jos kuka saa meidän elämämme värit loistamaan ja siitä on tylsyys ja ankeus kaukana!

Kun tulin uskoon niin tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni tulevani todella kotiin. Tajusin, että mut on tarkoitettu elämään Jumalan kanssa ikuisesti. Tajusin myös sen, että elämäni ennen uskoontuloani ei ollut se luonnollinen "tila", johon mut oli luotu ja tarkoitettu.

Olen kiitollinen kuitenkin myös elämästäni ennen uskoontuloa sillä enhän olisi tässä ilman niitä vuosia, vuosia johon liittyy niin monia ihaniakin muistoja pahojen muistojen lisäksi niinkuin jokaisella ihmisellä.

Uskoontulemista voisin myös kuvailla siten, että aivan kuin olisin löytänyt tien kadotettuun paratiisiin, vertauskuvallisesti ilmaistuna. Loppujen lopuksi ei mun eikä kenenkään muunkaan sanat riitä kuvaamaan sitä millaista on olla uskossa. "Mahtavaa!", "upeaa!", "fantastista!", "siistiä!" jne. ovat liian laimeita ilmaisuja, kun uskossa olemista yrittää sanoiksi pukea.

Toki uskovaisen elämään liittyy enemmän tai vähemmän myös niitä ongelmiakin niinkuin jokaisella ihmisellä. Uskovaisilla on ihan samoja ongelmia kuin muillakin ihmisillä sillä erotuksella, että jotkut ongelmat kuuluvat vain uskovaisille. Jeesus ei luvannut kenellekään Hänen seuraajalleen ruusuistä tietä, koska Hänen oma tiekin ei todellakaan ollut ruusuinen vaan jatkuvia piikkejä täynnä. Silti Hän jaksoi loppuun asti ja kantoi meidän syntivelkamme ristille ja myös nousi ylös kuolleista ja astui taivaaseen takaisin. Uskoontulemisen jälkeen ne ongelmat vasta alkavatkin sillä viimeistään silloin kaikki sisimmän möykyt alkavat purkautumaan ja mitä enemmän möykkyjä purkautuu sitä enemmän pystymme nauttimaan myös elämästä kaikinpuolin. Tähän prosessiin kuuluu suunnattoman paljon kipua ja tuskaa, kun joutuu painiskelemaan oman syntisyytensä ja rikkinäisyytensä kanssa, josta ei ole ollut aikaisemmin välttämättä ollenkaan tietoinen. Tai ehkä ihminen on ollut siitä tietoinen, mutta ihminen on paennut oman sisimpänsä ahdistusta toisinaan jopa itsemurhaan asti niinkuin tämän päivän Suomessakin, surulllista kyllä, valitettavasti usein tapahtuu.

Oon huomannut, että kannattaa muistaa myös se, että ruusuissa on myös piikkejä. Toisaalta noiden piikkien pistostenkin kautta olen saanut kasvaa ihmisenä. Jumalan rakkauden ja armon turvin ne elämän vaikeudet ja arjen ahdistuksetkin voi kohdata rohkeammin ja turvallisesti. Jumala voi käntää ja on myös minunkin elämässäni kääntänyt vastoinkäymisetkin voitoksi joiden kautta on saanut kasvaa. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että meidän pitäisi hakeutua vastoinkäymisiin ihan tarkoituksella.

Maalaisjärki auttaa myös tässäkin asiassa ja yleensäkin uskon asioissa :) Jumalan armon varjolla ja Hänen nimessään ei ole lupa tehdä mitä tahansa. Jos niin jotkut tekevät se ei ole yhtikäs yhtään Jumalan vika vaan niiden vika, jotka Jumalan tai Jeesuksen nimessä vääryyttä tekevät (esim. muinaiset ristiretkeläiset). Jumala ei katso tällaista läpi sormien vaan vetää tällaisten tekojen tekijät vastuuseen teoistaan viimeistään viimeisellä tuomiolla. Jeesus on osuvasti sanonut (ikäänkuin ennakkovaroituksena Hänen nimensä väärinkäyttäjiä kohtaan):

"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. "
(Matt. 7:21)

Uskoontulemisessa ja uskovaisen olemisessa ei ole kysymys hetkellisestä tunnekokemuksista vaan todellisesta elämänmuutoksesta, jonka loppuhuipennuksena on kuoleman jälkeen ikuinen elämä taivaan valtakunnassa. Taivas ei ole "pilven päällä istumista ja harpun soittamista" niinkuin usein luullaan vaan äärettömän mielenkiintoinen paikka palvella Jumalaa ja toteuttaa myös itseään sillä erotuksella, että kaikki tehdään siellä täydellisellä ilolla Jumalan kunniaksi. Taivaassa on kaikki asiat mitä on täälläkin sillä erotuksella, että siellä ei ole mitään pahuutta ja vääryyttä vaan kaikki on harmoniassa ja rauhassa keskenään (ihmiset, luonto maailmankaikkeus jne.) On tärkeää ja myös tajuttoman kiehtovaa muistaa myös se, että taivas ei jää johonkin "tuonne" vaan Jeesus tuo taivaan valtakunnan ihan konkreettisesti maan päälle, kun Hän tulee takaisin. Koko taivaallinen "hovi" miljoonine taivaaseen pääseine ihmisineen ja mahtavine enkeleineen on Jeesuksen mukana, kun Hän tulee (eli ts. "muuttaa") maan päälle asumaan ikuisiksi ajoiksi. Maapallosta tulee silloin maanpäällinen taivas niinkuin se oli Eedenin puutarhan aikaan ennen Aatamin ja Eevan syntiinlankeemusta.

Wau mikä tulevaisuus meikäpojallakin edessä päin ja myös tässä hetkessä! Kannattaa ottaa Jumalan kutsu vastaan silloin kun Hän kutsuu meitä yhteyteensä. Mulle Hänen kutsu tuli silloin kun olin 20-vuotias.

Jeesus on sanonut: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa."

tuo lupaus ja myös kaikki Raamatun lupaukset on 100 % totta.

aika selvä. Ensimmäinen loukkaa mielestäni vain hyviä tapoja. Jos otsikko olisi "liity vapaa-ajattelijoihin" tms. loukkausta ei tapahtuisi. Vapaa-ajattelijat tietty tietävät, että heidän jäsenmääristään ei kannata julkisesti puhua. Niinpä sivuston motiivi keskittyy vastustamiseen ja toisen yhteisön hajottamiseen, kyseessä on puhdas antiteesi vailla mitään positiivista puolustettavaa (tietysti he itse sanovat olevansa uskonnonvapauden tms. edustajia). Lainrikkomisesta en osaa sanoa, mutta tuollaista toimintaa on hyvin vaikea kunnioittaa !